Slider

Vuokra-autoilua Italiassa - mäkiä, mutkia, tunneleita ja tietulleja

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Italia ei ole ehkä se kaikkein helpoin maa ajaa autolla. Tiet on kyllä suhteellisen hyvässä kunnossa. Tiet nimettyjä ja hyvin viitoitettuja. Kaistojakin on ruuhkille riittävästi. Mutta se ajokulttuuri. Siinä on haastetta kerrakseen. Ei vilkkuja, ei malttia, ja paljon ohituksia ja kaistanvaihdoksia. Kyllä siellä selviää, mutta vakuutukset kannattaa olla kunnossa.



Rooma-Tortoreto autolla
Me vuokrasimme autot viime viikon Italian reissullamme Roomasta Fiumicinon lentokentältä ja ajoimme lomakohteeseemme Tortoretoon. Siellä vielä teimme muutamia päiväretkiä autoillen.

Tällä kertaa vuokrasimme autot Locautolta. Ilmeisesti kaikki muutkin olivat valinneet edullisimman firman, sillä jono heidän tiskilleen autoja noutamaan oli kaikkein pisin. En katsonut tarkkaa aikaa, mutta kyllä meillä ainakin pari tuntia meni jonottaessa. Autot kuitenkin saatiin. Navigaattoria emme. Olimme kyllä varanneet navigaattorin ennakkoon, mutta varaus ei ollutkaan varaus, vaan toive. Ja kun navigaattorit olivat loppuneet kesken, ei toiveemme toteutunut. Ilman navigaattoria Italiassa? Huhhuh. Onneksi olin sentään ladannut Googlen karttoja reitistä ennakkoon. Ensin lähdimme ajamaan kolmen auton seurueellamme peräkkäin, mutta eihän siitä tullut Rooman kolmikaistaisella kehtätiellä mitään. Ei mennyt montaakaan kilometriä, kun emme enää nähdeet kumpaakaan seurueemme autoista. Omillamme olimme.

Alussa oli helppoa, kun tiesimme mitä kaupunkia kohti ajamme, ja seurasimme vain viitoitusta. Jännitys ja hermot tiivistyivätkin sitten loppua kohden. Viimeisen moottoritieliittymän kohdalla piti kahdessa sekunnissa päättää, lähteäkö Pescaraa vai Anconaa kohti. Valitsin Pescaran ja väärin meni. Seuraava liittymä motarilta pois olikin noin 10 kilometrin päässä. Äh.



Välttääksemme seuraavan hudin, ohjasin meidän rannan kautta pienempää tietä. Tässä vaiheessa alkoi mennä oikeasti hermo. Oli ruuhka-aika, ja noin 20 kilometriä ajoimme rauhaisasti rantaraittia. Mikäs siinä muuten ajellessa, mutta alkoi olla jo melko myöhä ja nälkä, Isla alkoi hermostua turvaistuimessa ja puhelimesta alkoi loppua akku. Autolaturia? No ei tietenkään. Puhelimen piippaillessa viimeisiään, ohjasin meidät "tästä-EHKÄ-pääsemme-suorinta-tietä" -reittiä (joka poikkesi talon omistajilta saamistamme ajo-ohjeista). Ja kuin ihmeen kaupalla muu seurue viittoili lomatalomme pihasta meitä kääntymään suoraan pihaan. Huoh. Perillä. Akuuakin vielä pari prosenttia jäljellä.

Ajo-ohjeessa luki pine tree -kuja. Mikä olikaan pine tree? Mäntyhän se.

Talo oli juuri sen näköinen kuin kuvissakin. Niin korkea, että sen tunnisti muusta maastosta lopulta hyvin.



Vuoria = mutkia, mäkiä ja tunneleita
Italia ei ole mitään tasaista seutua. Apenniinit ulottuvat melkein koko maan päästä päähän, joten Italian joka kolkasta löytyy niitä vuoria, mäkiä ja mutkia. Roomasta Toscanaan en muista, että olisimme ajaneet yhdestäkään tunnelista. Mutta viime viikkoisella matkallamme niitä oli useampi kymmenen. Pisin niistä reippaasti yli 10 kilometrin mittainen. Siinä oli Islalla ihmettelemistä, ja minulla viihdyttämistä ja laulamista. Taisi nimittäin yhtäkkinen pimeys hieman pelottaa.

Pirun lintu, kun meni kakkaamaan suoraan tuulilasin keskelle.


Tortoreton kylä sijoittui melko korkealle merenpinnasta, joten jo heti talon portilta oli pitkä nousu ylöspäin. Talo oli siis lähellä merenpinnan tasoa. Maisemat olivat hulppeat heti, kun pääsi hieman kipuamaan rinnettä. Harmi, kun oli niin kuuma, että kävely rinnettä ylös oli mahdoton toteuttaa. Kuvausretki piti tehdä autoillen.



Haastetta toivat jyrkkien mäkien alut. Eihän tuosta voi tietää, minne päin tie jatkuu.




Tietullit
Italian pääteillä on käytössä tietullit. Jenkeissä vuokratessamme autoa, vuokrafirma tarjosi palvelua, jolla pääsimme ohittamaan kaikki tietullit. Maksoimme siis vain pienen könttäsumman, ja pystyimme käyttämään teitä haluamamme määrän. Italiassa tätä vaihtoehtoa ei ilmeisesti ole. Tietullien maksukohdissa on Telepass-kaistat, mutta sekin palvelu tarjoaa vain maksujen maksamisen sähköisesti. Mitään alennusta tai könttäsummaa senkään palvelun käyttäjille ei kai ole. Viikon vuokra-autollisena perinteinen lipukkeen ottaminen ja tien käytön jälkeen käteisellä tai kortilla maksaminen lienee se yksinkertaisin vaihtoehto.

Käteis- ja korttikaistat meille, Telepass-kaista heille, jotka ovat sen palvelun asiakkaita.

Tien alkupäästä saatu lipuke automaattiin, rahat tai kortti sisään ja matka jatkuu. Kassahenkilöitäkin oli joissain pisteissä.


Summat tietulleissa eivät ole kovin suuria. Roomasta L'Aquilan ja Teramon kautta aina Italian itärannikolle asti tiemaksu oli 16,80 euroa. Pescaran ja Tortoreton välinen tieosuus oli muistaakseni alle pari euroa.

Pienen pieni kolari
Ilman kolareita ei tällä reissulla selvitty. Paikallinen mamma lähti ohittamaan kotitiellä yhtä seurueemme autoista samaan aikaan kun seurueemme auto oli kääntymässä vasemmalle pihaan. Mammahan ajoi sitten kylkeen. Poliisit saatiin paikalle italialaisittain hyvin nopeaan. Selvittely autovuokraamon kanssa jatkunee vielä jonkin aikaa. Poliisit kun kertoivat heillä olevan Italiassa 30 päivää aikaa tehdä tutkinta ja päättää kuka on syyllinen. Henkilövahingoilta kuitenkin vältyttiin.

2 kommenttia:

  1. Hmm... Kirjoittelin äsken kommentin, muttei se tainnut tulla läpi, kun tuli jokin ihmeellinen viesti ristiriitaisista komennoista...

    Harmillisia haasteita teillä reissussa! Pari tuntia autovuokraamossa jonottelua on kyllä aivan liikaa. Ei tarvitse tuolta firmalta kyllä vuokrata mitään. Onneksi henkilövahingoilta vältyttiin kolarissa, mutta kyllähän tuollaiset tapaukset vähän lomafiilistä pilaa. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bloggerin kommentointi on kyllä välillä ihmeellistä. Mulla käy aika-ajoin niin, että kommentti ei mene läpi. Kiva, kun jaksoit naputella uudelleen. :)

      Onneksi meitä oli sen verran iso porukka matkassa, että juttua riitti pariksi tunniksi helposti. Lapsillekin pidettiin satutuokiota ym. odottelun lomassa. Mutta pitkä aika se kyllä oli!

      Ja se kolari oli kyllä ikävä, mutta onneksi myös autolla pääsi jatkamaan matkaa, niin ei tullut ylimääräisiä uuden auton noutoreissuja tai muutakaan aikaa vievää.

      Poista

Pidän kommenteista ja kysymyksiinkin vastaan mielelläni!

Lue myös tämä

Vuoden 2024 matkasuunnitelmat ja -unelmat

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan