Sää ei meitä hellinyt Virossa Rummun matkallamme. Vaikka olikin jokseenkin lämmintä, niin ei me biitsillä viihdytty koko päivää. Rummun ranta kun on alueen oikeastaan ainoa nähtävyys hotellimme edessä olevan vanhan luostarin raunioiden lisäksi. Luostarin raunioihin tutustuimme Padiseen saapumispäivänä, joten tekemistä piti keksiä hieman kauemmas.
Rannikolle oli vain parikymmentä kilometriä, ja lähimpänä näytti olevan Paldiskin kaupunki, joka on toiminut entisen neuvostolaivaston tukikohtana. Vasta näin jälkeenpäin luin, että kaupunki on ollut neuvostoaikaan niin tärkeä, että se on ollut suljettuna piikkilanka-aidoilla. Ei vain 1991 Viron itsenäistymiseen asti, vaan vielä siitä kolme vuotta eteenpäin, kunnes viimeinenkin venäläinen sota-alus on poistunut alueelta. Eipä tosin ihmekään, ettei kaupunkiin ketään haluttu, kun siellä sijaitsi kaksi ydinreaktoria ja ydinsukellusveneiden valmennuskeskus.
Nyt kaupunki näytti tavalliselta virolaiselta kaupungilta. Taloja ei ollut ainakaan ulkoa käsin huollettu, ja jokaisessa ikkunassa komeili pitsiverhot. Niitä jaksoin nauraa kylästä toiseen. Pitsiverhojen paratiisi :D
Paldiskista olin katsonut etukäteen pienen ravintolan, Tavern Peetri Toll, johon ajoimme lounaalle. Ravintola tarjoili venäläistä ruokaa hyvin huokeaan hintaan. Ruokalistalta vain osa annoksista oli saatavilla, mutta niistäkin löytyi jokaiselle jotain. Päivän keitto, borssikeitto, maksoi kaksi euroa ja talon kallein annos, kievin kana, seitsemän. Jälkiruoaksi otimme vielä letut, nekin parilla eurolla. Kaksi henkeä söi ja joi hyvin 20 eurolla. Nelihenkinen perhe 25 eurolla.
Sattumalta ravintolaan ei eksyisi. Tie ei varsinaisesti näyttänyt siltä, että sen varrelta löytyisi kiva pieni venäläinen ravintola. Ei sillä, että Paldiskiinkaan kovin moni turisti eksyisi.
Tosin Paldiskissa olisi sijainnut myös Viron korkein majakka, ja ilmeisesti se on myös lintubongareiden suosiossa. Me kuitenkin keskityimme vain siihen ruokaan (eivarmaan yllätä ketään:). Ravintola näytti olevan kovin suosittu. Pöytiä ei ollut montaakaan, mutta vaihtuvuus oli lounasaikaan nopeaa. Vain meillä näytti kestävän melko kauan. Muut söivät ja jatkoivat matkaansa. Tosin ne muut olivat ilmeisesti paikallisia lounasruokailijoita. Eivät hitaita turisteja kuten me.
Rannikolle oli vain parikymmentä kilometriä, ja lähimpänä näytti olevan Paldiskin kaupunki, joka on toiminut entisen neuvostolaivaston tukikohtana. Vasta näin jälkeenpäin luin, että kaupunki on ollut neuvostoaikaan niin tärkeä, että se on ollut suljettuna piikkilanka-aidoilla. Ei vain 1991 Viron itsenäistymiseen asti, vaan vielä siitä kolme vuotta eteenpäin, kunnes viimeinenkin venäläinen sota-alus on poistunut alueelta. Eipä tosin ihmekään, ettei kaupunkiin ketään haluttu, kun siellä sijaitsi kaksi ydinreaktoria ja ydinsukellusveneiden valmennuskeskus.
Nyt kaupunki näytti tavalliselta virolaiselta kaupungilta. Taloja ei ollut ainakaan ulkoa käsin huollettu, ja jokaisessa ikkunassa komeili pitsiverhot. Niitä jaksoin nauraa kylästä toiseen. Pitsiverhojen paratiisi :D
Paldiskista olin katsonut etukäteen pienen ravintolan, Tavern Peetri Toll, johon ajoimme lounaalle. Ravintola tarjoili venäläistä ruokaa hyvin huokeaan hintaan. Ruokalistalta vain osa annoksista oli saatavilla, mutta niistäkin löytyi jokaiselle jotain. Päivän keitto, borssikeitto, maksoi kaksi euroa ja talon kallein annos, kievin kana, seitsemän. Jälkiruoaksi otimme vielä letut, nekin parilla eurolla. Kaksi henkeä söi ja joi hyvin 20 eurolla. Nelihenkinen perhe 25 eurolla.
Sattumalta ravintolaan ei eksyisi. Tie ei varsinaisesti näyttänyt siltä, että sen varrelta löytyisi kiva pieni venäläinen ravintola. Ei sillä, että Paldiskiinkaan kovin moni turisti eksyisi.
Tosin Paldiskissa olisi sijainnut myös Viron korkein majakka, ja ilmeisesti se on myös lintubongareiden suosiossa. Me kuitenkin keskityimme vain siihen ruokaan (eivarmaan yllätä ketään:). Ravintola näytti olevan kovin suosittu. Pöytiä ei ollut montaakaan, mutta vaihtuvuus oli lounasaikaan nopeaa. Vain meillä näytti kestävän melko kauan. Muut söivät ja jatkoivat matkaansa. Tosin ne muut olivat ilmeisesti paikallisia lounasruokailijoita. Eivät hitaita turisteja kuten me.
Pitsiverhot, ai kamala! :D Harmi, ettei sää suosinut. Sitä on tänä kesänä ollut liikkeellä vähän enemmän ja vähemmän... :/
VastaaPoistaKoko kesä on ollut tosiaan kyllä surkea. Viime viikko Italiassa oli sitten toinen ääripää. Mutta mukavampaa liian lämmin kuin ei lämmintä lainkaan.
Poista