Italian matkallamme teimme päiväretken Marchen maakuntaan ja siellä Ascoli Picenon vanhaankaupunkiin. Yhdellä matkaseurueestamme oli etukäteen kolme toivomusta matkalle: käydä Ascoli Picenossa, syödä jäätelöä ja juoda vähän viiniä. Muilla ei ollut odotuksia matkalle, joten tällä suunnitelmalla menimme.

Lähdimme matkaan lounaan jälkeen, päivän kuumimpaan aikaan. Saimme siis miellyttävästi olla ilmastoiduissa autoissa viettämässä siestaa. Kuuma oli perille päästyämmekin, ja suurin osa kaupoista ja ravintoloista vielä kiinni. Kupunki oli hyvin tyhjä. Ilmeisesti kaikki olivat tietoisia, että kaupat ja ravintolat aukeaisivat vasta puoli viideltä. Myös Ascoli Picenoon meillä oli kolme suunnitelmaa. Tehdä kaupunkikierros junalla, syödä jäätelöä ja käydä kirkossa. Ravintoloiden ollessa kiinni, oli helppo valita kumman teemme ensin, turistijuna-ajelun vai jäätelöt.

Yksi turistiperhe oli hyvin tyytyväinen valintaamme lähteä saman tien kierrokselle turistijunalla. Muita ei ollut lähdössä, ja minimimäärä junan lähtemiselle oli kuusi henkeä. Varjoisa juna olikin erinomainen valinta ihan kaikille. Myös Isla nautti matkasta junan penkillä.

Kierros kesti puoli tuntia ja kiersi koko kaupungin. Selostus oli sekä englannin- että italiankielellä. Joskin itseltäni meni kaikki huomio kaupungin katseluun ja yrityksiin ottaa kuvia. Jälkimmäinen epäonnistui kierroksen kapeilla kujilla. Sellaisista kuvien ottaminen pysähdyksissäkin on vaikeaa. Ei ne kujat ja kirkot kuvissa kuitenkaan näytä yhtä hienoilta.

Harmi, että selostus meni melkein kokonaan ohi. Ajattelin, että pystyn myös jälkikäteen googlettamaan, mikä tämä keskiaikainen kaupunki oikein on. Sen verran sain selville, että Ascoli Piceno on rakennettu 800-luvulla, ja on ilmeisesti yksi parhaiten säilyneitä näin vanhoja kaupunkeja. Siihen yleinen tieto näin kärsimättömälle googlettajalle jäikin.

Kaupunki on niin pieni, että sen kiertäisi helposti myös kävellen. Mutta +36 astetta ja lapset mukana liputtivat ehdottomasti turistijunalle. Kuuden euron lippukaan ei niin kovin suuri panostus ollut. Rattaatkin sai jättää kätevästi lipunmyyjille vahdittavaksi kierroksen ajaksi. Autolla Ascoli Picenon keskustaan ei siis pääse.

Turistijunan jälkeen oli vuorossa ne jäätelöt. Kunnian siihen sai Ansietta Meletti -niminen ravintola. Sen valikoimme lähinnä sen takia, että se tuli ensimmäisenä vastaan, ja ravintolassa oli sisällä ilmastointi. Ravintola sijaitsi kätevästi Piazza del Popolon reunalla, jonka sanotaan olevan Italian kaunein aukio.

Illaksi aukiolla oli rakenteilla Leijonakuningas-musikaali. Harmi, kun niin myöhään, että me emme siihen pystyneet jäämään. Toisaalta kuulosuojaimiakaan meillä ei ollut mukana. Isla rattaineen täytyi viedä pikapikaa pois aukiolta kun harjoitukset alkoivat. Siinä raikasi koko kaupunki.

Viileään ja harjoitusmelulta pakoon menimme käymään St. Francescon kirkossa. Näin kolmaskin kohta listalta oli suoritettu. (Jos nyt lomaa voi ylipäätään sanoa suorittavansa, heh)

Autoille päin palatessamme pääsimme vielä näkemään juuri vihityn morsiusparin astelevan ulos yhdestä Ascoli Picenon lukuisista kirkoista. Viime kesänä saimme itse poseerata turisteille, kun meidät vihittiin Helsingin Temppeliaukion kirkossa. Nyt oli muiden vuoro päästä meidän kameroiden ikuistamiksi. Samalla selvisi myös, miksi kuuden turistijuna oli buukattu täyteen. Koko hääseurue lähti junalla ilmeisestikin kohti juhlapaikkaa.

Mitä ihmettä vauvalle mukaan hellematkalle?

Vauvan pukeminen on todella haastavaa. Tai ei siinä itse pukemisessa mitään haastetta ole, mutta kuka tietää minkälaisissa vaatteissa vauvalla ei ole liian kuuma eikä kylmä? Tässä ihanassa Suomen kesässä ei aina itsekään tiedä. Näyttää kesältä, mutta ulos astuessa kesä on kaukana todellisuudesta. Islalla on ollutkin tasaisesti läpi kesän päällä pitkähihainen body ja housut. Joskus bodyn päällä ohut mekko. Näiden lisäksi ainakin vielä kesäkuussa ulkoilupuku. Ja kun paketin on sujauttanut vaunuihin makuupussiin, niin kyllä on ollut kesäisen lämmintä. Ei liian kylmä eikä liian kuuma.

Entä mitä vauvalle helteeseen?
Ennen Italian matkaamme Tortoreton lämpötilat näyttivät tasaisesti +36 astetta ja aurinkoa. Minähän vastuullisena vanhempana ajattelin, että pitkähihainen body olisi Islalle hyväksi, niin ei pala auringossa. Matkalaukkuamme purkaessa totesin joka ikisen pitkähihaisen bodyn olevan edelleen nätisti viikattuna laukun pohjalle. Yhtä ainoaa niistä ei yksinkertaisesti voinut käyttää. Jos ei itse pystynyt lähes neljänkympin helteessä pitämään mitään hihallista päällä, niin miten vauva pystyisi?

Ensimmäisenä rantapäivänä puimme Islalle päälle uv-paidan, mutta totesimme, ettei hän aurinkoa pääse näkemään edes rannalla. Tältä osin ainakin matkarattaat oli onnistunut valinta, jos sitten pitkähihainen uv-paita ei päässyt enää tämän jälkeen käyttöön.

Isla makoili vaunuissa ja vaunut olivat varjossa. Päällä Islalla oli joko lyhythihainen body tai hihaton helleasu. Nekin vain siksi, että Islaa oli mukavampi nostella ja pitää sylissä, kun ei ollut hikinen ja nihkeä iho hikistä ja nihkeää ihoa vasten. Edes ne mukavan viileät pitkähihaiset mekot eivät päässeet käyttöön. Liian kuuma. Tulipahan kuitenkin helleasutkin käyttöön edes yhden viikon ajan. Seuraavan helteen osuessa kohdalle ne helleasut ovat jo meidän neidille liian pieniä.

Yöpukujakin oli mukana, mutta nekin siellä laukunpohjalla koskemattomina. Aamuyöstä lämpötilan laskettua alle kolmenkympin, levitin lakanan Islan päälle. Muuta vaatetusta ei yöllä tarvittu.  

Helteisen vauvamatkan pelastus
Vaatteita ei siis tarvittu. Ei uv- eikä muitakaan vaatteita. Tarpeet oli aivan jotain muuta. Kukapa olisi uskonut, että 1,99 euroa maksava vaaleanpunainen muovihärpäke oli matkamme tarpeellisin esine? En minä ainakaan. Puoliksi huumorilla, mutta kuitenkin toisen puolen tosissani ostin Clas Ohlsonilta käsituulettimen. Kyllä, kauniin vaaleanpunaisen. Tuulettimen kahvaosassa on vieläpä vesisäiliö, eli tuulettimesta saa myös viilentävää vesisumua. Ei näytä kovin tehokkaalta.

Mutta se oli tehokas! Tästä turhakkeen näköisestä tuulettimesta oli meille aivan äärimmäisen paljon apua. Niin Islan viilentämiseen kuin itsemmekin. Myös toisen perheen tytär saatiin nukahtamaan tällä tuulettimella. Luulen, että he olivat minuakin epäluuloisempia tätä muovikapistusta kohtaan. Kerrankin edullinen ja turhannäköinen ostos kannatti.

Yritimme paikan päällä etsiä myös ihan oikeaa pöytätuuletinta kaupasta. Uskokaa tai älkää, niitä ei Italiassa myyty!

Tortoreton vanhakaupunki Italian Abruzzossa

Parin viikon takainen Italian lomatalomme, Villino de Santi, sijaitsee Tortoretossa, pienessä kylässä Italian itärannikolla. Tortoreto jakautuu kahteen osaan, kukkuloilla sijaitsevaan Tortoreton vanhaankaupunkiin ja rannassa olevaan Tortoreto Lidoon. Tortoreton asukasmäärä oli alkuvuonna 11 500.

Lomatalomme sijaitsi suunnilleen merenpinnan tasolla. Heti talolta lähdettäessä Tortoreton vanhaankaupunkiin vastassa olikin pelkkää ylämäkeä.

Mäen alla oikealla, puiden takana oli talomme, Villino de Santi.

Tie vanhaankaupunkiin oli kapeaa, mutta maisemat koko matkalla olivat todella hienot.

Maisemaa matkalla talolta Tortoreton vanhaankaupunkiin. Maisema Tortoreto Lidoon päin.

Ja vielä maisemaa alhaalta ylöspäin.

Myös itse vanhakaupunki oli näkemisen arvoinen. Ei meillä sinne varsinaisesti mitään asiaa olisi ollut, kun kaupat, ravintoloita ja ranta olivat toisaalla, mutta onneksi menimme sinne ruuan ja ravintoloiden perässä. Ensimmäisenä jäimme ihastelemaan maisemaa Tortoreto Lidolle päin.

Kaupungin toiselta laidalta näkymä merelle oli yhtälailla hieno. Ihasteltavaa ja kuvattavaa riitti.

Ensimmäisen kerran olimme vanhassakaupungissa lounaalla, eli siestan aikaan. Kaupunki oli tyhjää täynnä. Ei juurikaan muita kuin me. En tosin yhtään ihmettele, että muut pysyivät sisällä +36 - +37 asteen helteessä sen kaikkein kuumimman osan päivästä. Tosin niin mekin sen vietimme varjoisassa ravintolassa ruokaillen.

Heti, kun ilta alkoi hämärtää, saapuivat myös ihmiset. Toisella vierailukerralla olimme mekin liikenteessä ilta-aikaan. Onneksi. Ei jäänyt Tortoretosta aavekaupunkimielikuvaa. Se olikin varsin vilkas, joskin tunnelma oli rauhallinen ja italialaisen romanttinen.

Niistä ravintoloista, muun muassa puolestatoista metristä pitsaa, sitten myöhemmin lisää.

Talo Italiassa - Villino de Santi, Tortoreto

Talo Italiassa ystävien kesken. Se on pulpahdellut keskusteluihin aina silloin tällöin vuosien aikana. Vasta tänä kesänä saimme ajatuksen toteutettua. Pitkän etsinnän tuloksena taloksi valikoitui Villino de Santi Tortoretosta, Abruzzon maakunnasta, Italian itärannikolta.

Matkassa meitä oli kolme perhettä. Kuusi aikuista ja neljä lasta. Vanhin lapsista viisi vuotta, nuorin meidän Isla 2,5 kuukautta.

Parvekkeelta puutarhaan päin.

Samaiselta parvekkeelta, mutta toiseen suuntaan.

Villino de Santi on rakennettu 1901, ja on edelleen saman suvun omistuksessa (nyt jo viidennen sukupolven) ja edelleen myös suvun kesälomakäytössä, johon se alunperin rakennettiinkin. Emme siis olleet talossa keskenämme, vaan ylimmässä, kolmannessa kerroksessa vietti aikaansa omistajaperheen mies koiransa kanssa. Mitään haittaa tästä ei ollut. Hän vain aika-ajoin vilahti koiraa ulkoiluttamaan. Käytännössä olimme siis kuin keskenämme. Elokuun suku pitää talon kokonaan omassa kesälomakäytössään. Muina aikoina he vuokraavat kahta kerrosta sekä ilmeisesti myös piharakennusta ulkopuolisille.

Talo oli sisältä ihana! Kuten talon sivuilla (villinodesanti.rentabruzzo.com) talon kuvauksessa kerrotaan, ei talo ole luksusta, mutta hieno ja tunnelmallinen se on. Siitä ei pääse minnekään. Varsinkin portaikon kaiteet ja jokaisen huoneen upeat valaisimet. Kun kattokorkeus on useamman metrin, niin kyllähän silloin niitä hienoja valaisimia sinne saakin ripustettua.

Portaiden kaiteiden koristus oli ehkä koko talon hienoin yksityiskohta.

Meillä oli siis käytössä talon ensimmäinen ja toinen kerros. Toisessa kerroksessa oli viisi makuuhuonetta, kaksi kylpyhuonetta ja oleskelutila. Huonejärjestys oli loistava näin lapsiperheiden näkökulmasta. Oleskelutila kun oli makuuhuoneiden keskellä, pystyimme jatkamaan illanviettoa lasten nukkumaanmenon jälkeen niin, että jokainen herätys ja itku olisi kuulunut tilaan.

Oleskelutila talon toisessa kerroksessa. Kuva: Maisteri Lankinen

Ensimmäisessä kerroksessa oli keittiö ja ruokailutila. Ruokapöytä oli niin suuri, että mahduimme kaikki kymmenen saman pöydän ääreen. Keittiö oli riittävän tilava meille, mutta koska kyseessä oli kuumin viikko ikinä (eli siitä lähtien kun on alettu tehdä tilastoja on lämpötiloista) oli keittiössä touhuaminen melko hikistä puuhaa. Jääkaappikaan ei oikein pitänyt +37 asteen helteestä, joskin saimme sen lopulta toimimaan. Ensimmäisessä kerroksessa oli myös pöytäjalkapallo.

Keittiössä oli kaasuhella- ja uuni, mikro, pakastin ja astianpesukone. Ja valtavasti astioita.

Ilmastointia talossa ei siis ollut. Ihmeellisesti talo kuitenkin piti suurimman lämmön ulkopuolella, ja kun ikkunoita piti auki yölläkin, niin lämpötila laski aamua kohden oikeinkin miellyttäväksi. Uniongelmia ei ollut, vaikka itse en ainakaan pysty liian kuumassa nukkumaan. Ilmeisesti talo on rakennettu pitäen silmällä näitä Italian kuumia kesiä.

Uima-allastakaan talossa ei ole, mutta puutarhanhoitaja "Luigi" (jolla on talon pohjakerroksessa pieni huoneisto) kaivoi varastostaan pienen uima-altaan lapsille ja täytti sitä sitä mukaa kun lapset sitä leikeissään tyhjensivät :) Pihassa oli myös tenniskenttä, mutta lämpötila oli meille aikuisille ihan liikaa siihen puuhaan. Lapset olivat todellakin ainoita, jotka innostuivat pelaamisesta. Kenttää ei ole kunnostettu aikoihin, joten en tiedä miten oikeaa peliä kentällä edes saisi aikaiseksi. Ehkä saisikin. Ei tosiaan kokeiltu.

Myös pihassa oli suuri ruokailuryhmä ja grilli. Me grillattiin kahdesti, enkä yhtään ihmettele, etteivät grillaajat suostuneet siihen puuhaan useammin. Hiki valui helteessä ilman grillin lämpöäkin.

Puutarhaa on laajennettu jälkikäteen, vaikka talon rakennuttaja oli sitä mieltä, että puutarha on hukkaanheitettyä viljelysmaata.

Talon sijainti oli myös hyvä. Parinsadan metrin päässä oli lähin, ja vielä erittäin hyvä ja edullinen, ravintola. Parin kilometrin päässä oli ostoskeskus "Prismoineen". Rantaan, Tortoreto Lidoon, oli joitain kilometrejä, autolla sen ajoi viidessä-kymmenessä minuutissa.

Jos mielitte Abruzzoon, niin Villino de Santi on oikein hyvä vaihtoehto majoitukseen. Me vuokrasimme sen airbnb.com-sivuston kautta. Mutta suoraan myös talon sivuilta http://villinodesanti.rentabruzzo.com löytyy yhteystiedot.

Palaan myöhemmin ympäristöön, rantaan, kylään ja muihin lomavierailukohteisiimme.

Taloa vartioi kissa, joka oli selkeästi tottunut pihapiiriin.

Lentämisen helppous vauvan kanssa

Isla, 3 kk, pääsi ensimmäiselle lentomatkalleen pari viikkoa sitten, kun matkasimme Italiaan. Jo muutama kuukausi sitten tein listaa siitä, mitä kaikkea lentokoneeseen tulee ottaa mukaan. Kuulosuojaimia silloin ihmettelin, mutta nyt voisin hyvin kuvitella niiden olevan hyödylliset pidemmällä lennolla. Kuulutukset kun ovat aika kovia, eikä nukahtaminen varmasti niiden aikana onnistu. Kaikki muu listassani oli oikeinkin tarpeellista.

Vaipanvaihto koneessa
Ennakkoon pohdin, että onko lentokoneissa hoitopöytiä. Pikkiriikkiset koneiden vessat kun eivät ainakaan vaikuta tilavilta hoitohuoneilta. Sitä ne kuitenkin olivat. Pöntön päälle sai laskettua todella hyvän, tukevan ja vieläpä seinästä seinään ulottuvan hoitopöydän. Harvoin edes lentokenttien wc-tiloissa on näin hyviä hoitopöytiä. Myös jo hyvin hyörivän ja pyörivän Islan pystyi laskemaan tasolle pelkäämättä, että hän kierähtää siitä lattialle. Kosteuspyyhkeet olivat tosin tarpeen. Pienellä altaalla ei tee yhtään mitään vauvan vaipanvaihdossa.

Roskapussinkin sai lentoemännältä heti koneeseen saavuttuamme.

Vaihtovaatteet
Vaihtovaatteita oli hyvä olla mukana. Listassani oli kyllä, että niitä tulisi olla molemmille, mutta kun menomatka sujui niin hyvin, oli minulle itselleni paluumatkalla käsimatkatavaroissa vain vaihtopaita. Arvata saattaa, että paluumatkalla ne vaihtohousut itselleni olisivat olleet tarpeen. Sainkin housuilleni ensin kakat ja sitten vielä pissat. Ensimmäisen vahingon aikana olimme vielä Rooman kentällä, mutta etsinnöistä huolimatta en löytänyt kaupoista uusia housuja. Likaisissa, vain pikaisesti pyyhityissä housuissa oli noustava koneeseen. Kun koneessa sain vielä pissatkin housuilleni, totesin, että uudet housut olisivat olleet täysin turhat. Pianhan olimme kotona.

Helsinki-Vantaan lentokenttä saa kyllä täydet pisteet hoitohuoneista. Rooman kentällä hoitotaso oli tasan tarkkaan naisten vessassa. Miten ihmeessä sinne saa miehestä apua silloin, kun sekä vauva että äiti ovat yltä päältä kakassa? Helsinki-Vantaalla olikin hoitotaso sekä miesten että naisten wc:ssä, joiden lisäksi siellä oli erillinen hoitohuone, jossa oli hoitotason lisäksi sekä iso että pieni wc-istuin. Kätevää!

Vaunut vai kantoreppu
Kentästä riippuen vaunut saa tai ei saa ottaa mukaan koneelle asti. Helsinki-Vantaalla ei saa. Siellä vaunut ja matkarattaat tulee jättää baggage dropiin. Mutta Rooman päässä saimme itse valita jätämmekö vaunut vai otammeko ne koneelle asti mukaan. Koska Isla alkoi viihtyä kantorepussa menomatkalla Helsinki-Vantaalla (täydellinen ajoitus), päätimme jättää matkarattaat myös Roomassa pois tieltä. Varmasti ne rattaatkin olisivat olleet kätevät, mutta ainakin Isla viihtyi kun sai katsella korkealta kantorepun kyydistä lentokentän hälinää.

Jopa unet maittoi kantorepussa :)

Lennot molempiin suuntiin menivät erinomaisesti. Isla oli kyllä esimerkillinen vauvamatkaaja.

Vuokra-autoilua Italiassa - mäkiä, mutkia, tunneleita ja tietulleja

Italia ei ole ehkä se kaikkein helpoin maa ajaa autolla. Tiet on kyllä suhteellisen hyvässä kunnossa. Tiet nimettyjä ja hyvin viitoitettuja. Kaistojakin on ruuhkille riittävästi. Mutta se ajokulttuuri. Siinä on haastetta kerrakseen. Ei vilkkuja, ei malttia, ja paljon ohituksia ja kaistanvaihdoksia. Kyllä siellä selviää, mutta vakuutukset kannattaa olla kunnossa.

Rooma-Tortoreto autolla
Me vuokrasimme autot viime viikon Italian reissullamme Roomasta Fiumicinon lentokentältä ja ajoimme lomakohteeseemme Tortoretoon. Siellä vielä teimme muutamia päiväretkiä autoillen.

Tällä kertaa vuokrasimme autot Locautolta. Ilmeisesti kaikki muutkin olivat valinneet edullisimman firman, sillä jono heidän tiskilleen autoja noutamaan oli kaikkein pisin. En katsonut tarkkaa aikaa, mutta kyllä meillä ainakin pari tuntia meni jonottaessa. Autot kuitenkin saatiin. Navigaattoria emme. Olimme kyllä varanneet navigaattorin ennakkoon, mutta varaus ei ollutkaan varaus, vaan toive. Ja kun navigaattorit olivat loppuneet kesken, ei toiveemme toteutunut. Ilman navigaattoria Italiassa? Huhhuh. Onneksi olin sentään ladannut Googlen karttoja reitistä ennakkoon. Ensin lähdimme ajamaan kolmen auton seurueellamme peräkkäin, mutta eihän siitä tullut Rooman kolmikaistaisella kehtätiellä mitään. Ei mennyt montaakaan kilometriä, kun emme enää nähdeet kumpaakaan seurueemme autoista. Omillamme olimme.

Alussa oli helppoa, kun tiesimme mitä kaupunkia kohti ajamme, ja seurasimme vain viitoitusta. Jännitys ja hermot tiivistyivätkin sitten loppua kohden. Viimeisen moottoritieliittymän kohdalla piti kahdessa sekunnissa päättää, lähteäkö Pescaraa vai Anconaa kohti. Valitsin Pescaran ja väärin meni. Seuraava liittymä motarilta pois olikin noin 10 kilometrin päässä. Äh.

Välttääksemme seuraavan hudin, ohjasin meidän rannan kautta pienempää tietä. Tässä vaiheessa alkoi mennä oikeasti hermo. Oli ruuhka-aika, ja noin 20 kilometriä ajoimme rauhaisasti rantaraittia. Mikäs siinä muuten ajellessa, mutta alkoi olla jo melko myöhä ja nälkä, Isla alkoi hermostua turvaistuimessa ja puhelimesta alkoi loppua akku. Autolaturia? No ei tietenkään. Puhelimen piippaillessa viimeisiään, ohjasin meidät "tästä-EHKÄ-pääsemme-suorinta-tietä" -reittiä (joka poikkesi talon omistajilta saamistamme ajo-ohjeista). Ja kuin ihmeen kaupalla muu seurue viittoili lomatalomme pihasta meitä kääntymään suoraan pihaan. Huoh. Perillä. Akuuakin vielä pari prosenttia jäljellä.

Ajo-ohjeessa luki pine tree -kuja. Mikä olikaan pine tree? Mäntyhän se.

Talo oli juuri sen näköinen kuin kuvissakin. Niin korkea, että sen tunnisti muusta maastosta lopulta hyvin.

Vuoria = mutkia, mäkiä ja tunneleita
Italia ei ole mitään tasaista seutua. Apenniinit ulottuvat melkein koko maan päästä päähän, joten Italian joka kolkasta löytyy niitä vuoria, mäkiä ja mutkia. Roomasta Toscanaan en muista, että olisimme ajaneet yhdestäkään tunnelista. Mutta viime viikkoisella matkallamme niitä oli useampi kymmenen. Pisin niistä reippaasti yli 10 kilometrin mittainen. Siinä oli Islalla ihmettelemistä, ja minulla viihdyttämistä ja laulamista. Taisi nimittäin yhtäkkinen pimeys hieman pelottaa.

Pirun lintu, kun meni kakkaamaan suoraan tuulilasin keskelle.

Tortoreton kylä sijoittui melko korkealle merenpinnasta, joten jo heti talon portilta oli pitkä nousu ylöspäin. Talo oli siis lähellä merenpinnan tasoa. Maisemat olivat hulppeat heti, kun pääsi hieman kipuamaan rinnettä. Harmi, kun oli niin kuuma, että kävely rinnettä ylös oli mahdoton toteuttaa. Kuvausretki piti tehdä autoillen.

Haastetta toivat jyrkkien mäkien alut. Eihän tuosta voi tietää, minne päin tie jatkuu.

Tietullit
Italian pääteillä on käytössä tietullit. Jenkeissä vuokratessamme autoa, vuokrafirma tarjosi palvelua, jolla pääsimme ohittamaan kaikki tietullit. Maksoimme siis vain pienen könttäsumman, ja pystyimme käyttämään teitä haluamamme määrän. Italiassa tätä vaihtoehtoa ei ilmeisesti ole. Tietullien maksukohdissa on Telepass-kaistat, mutta sekin palvelu tarjoaa vain maksujen maksamisen sähköisesti. Mitään alennusta tai könttäsummaa senkään palvelun käyttäjille ei kai ole. Viikon vuokra-autollisena perinteinen lipukkeen ottaminen ja tien käytön jälkeen käteisellä tai kortilla maksaminen lienee se yksinkertaisin vaihtoehto.

Käteis- ja korttikaistat meille, Telepass-kaista heille, jotka ovat sen palvelun asiakkaita.

Tien alkupäästä saatu lipuke automaattiin, rahat tai kortti sisään ja matka jatkuu. Kassahenkilöitäkin oli joissain pisteissä.

Summat tietulleissa eivät ole kovin suuria. Roomasta L'Aquilan ja Teramon kautta aina Italian itärannikolle asti tiemaksu oli 16,80 euroa. Pescaran ja Tortoreton välinen tieosuus oli muistaakseni alle pari euroa.

Pienen pieni kolari
Ilman kolareita ei tällä reissulla selvitty. Paikallinen mamma lähti ohittamaan kotitiellä yhtä seurueemme autoista samaan aikaan kun seurueemme auto oli kääntymässä vasemmalle pihaan. Mammahan ajoi sitten kylkeen. Poliisit saatiin paikalle italialaisittain hyvin nopeaan. Selvittely autovuokraamon kanssa jatkunee vielä jonkin aikaa. Poliisit kun kertoivat heillä olevan Italiassa 30 päivää aikaa tehdä tutkinta ja päättää kuka on syyllinen. Henkilövahingoilta kuitenkin vältyttiin.