Italialainen ruoka: pitsaa ja pastaa. Niitä ainakin. Ja paljon. Näin ainakin meidän viime kesän Italian lomallamme. No, ehkä vähän gelatoakin.

Meillä oli kolmen perheen kesken vuokralla talo Italian Abruzzossa, Tortoreton kylässä. Teimme talolla jonkun verran ruokaa itse. Pyöräytimme pastat paikallisen "Prisman" tuoreista antimista, ja grillasimme italialaisia makkaroita ja muita herkkuja. Grillaaminen ei ollut ehkä grillaajille sitä mieluisinta puuhaa +37 asteen helteessä. Ehkä juuri sen takia grilli ei viikon aikana lämmennyt kuin kahdesti.

Naapurin rouva toi meille puutarhastaan tuoreita suuria tomaatteja. Nam.

Yhdessä kokkailu on kivaa, mutta täydellinen lomafiilis kaipaa myös muiden tekemää ruokaa suoraan pöytään tarjoiltuna.


Metreittäin pitsaa
Sanoin, että pitsaa oli reissullamme paljon. Tarkoitan aikuisten oikeasti paljon! Metrikaupalla. Ehkä mieleenpainuvin ruokailu olikin, kun päädyimme sattumalta L'Antico Portone -pitseriaan, jossa pitsa tilattiin metreissä. Jonkun aikaa tarjoilija sai tavata meille tilaustapaa. Ensin luulimme, että koko pöytäseurueen täytyy syödä samaa pitsaa, kun koko seurueelle tulisi tilata vain yksi pitsa. Pitsan pituuteen heillä oli suositus henkilömäärän mukaan. Meille, kuudelle aikuiselle ja kolmelle ruokailevalle lapselle suositus oli puolitoista metriä. Täytteitä tähän määrään saatiin kuin saatiinkin valita useita. Niin monta, että emme pysyneet laskuissa. Luettelimme vain listasta vaihtoehtoja, ja tarjoilija kertoi, koska riittävä määrä oli täynnä.

Kun pitsaa alkoi tulla pöytään, epäilimme, mahdammeko jaksaa syödä kaiken. Lopulta montaa palaa ei tainnut jäädä.

Pitsaa kävimme syömässä metripitserian lisäksi myös toisessa Tortoreton ravintolassa, Ristorante Anchisessä. Ravintolassa olisi ollut romanttiselle kahdenkeskiselle ruokailulle upeita maisemapöytiä. Me suurseurueinemme söimme tien puolella, joskin sekin ihan tunnelmallisissa maisemissa. Olihan Tortoreto kokonaisuudessaan söötti kylä.

Tortoreto oli kovin hiljainen päiväaikaan.

Ilta-aikaan jopa toinen pääteistä oli suljettu autoilta, jotta ravintolat mahtuivat levittämään pöytänsä tielle asti.

Muutakin kuin pitsaa ja pastaa
Jos Abruzzossa haluaa syödä jotain abruzzolaista, olisi se Tortoretossa lammasvartaita (arrostichini). Me yritimme päästä näitä syömään Largo del Mulino -ravintolaan, mutta ravintola oli sinne pyrkiessämme täynnä, ja oli myös täyteen buukattu aina lomamme loppuun saakka. Varaus olisi siis pitänyt tehdä jo ennen matkaa.

Tällaisissa maisemissa olisimme voineet syödä näitä herkullisen kuuloisia lammasvartaita, jos olisimme mahtuneet ravintolaan.

Myös jäätelöä saimme kulutettua kohtuullisen määrän - se kai kuuluu asiaan. Niin hyvä en ollut, että olisin saanut otettua jäätelöstä kuvan silloin, kun kippo oli vielä täysi. Pistettäkööt se tällä kertaa sen piikkiin, että koko viikon Tortoretossa oli kuuminta ikinä (eli siitä asti kun lämpötiloista on alettu tehdä tilastoja). Jäätelö olisi siis varmasti ehtinyt sulaa kuvauksen aikana. Minun jäätelöahneudella ei ollut tietenkään mitään tekemistä asian kanssa :)

Tortoreton vanhakaupunki Italian Abruzzossa

Parin viikon takainen Italian lomatalomme, Villino de Santi, sijaitsee Tortoretossa, pienessä kylässä Italian itärannikolla. Tortoreto jakautuu kahteen osaan, kukkuloilla sijaitsevaan Tortoreton vanhaankaupunkiin ja rannassa olevaan Tortoreto Lidoon. Tortoreton asukasmäärä oli alkuvuonna 11 500.

Lomatalomme sijaitsi suunnilleen merenpinnan tasolla. Heti talolta lähdettäessä Tortoreton vanhaankaupunkiin vastassa olikin pelkkää ylämäkeä.

Mäen alla oikealla, puiden takana oli talomme, Villino de Santi.

Tie vanhaankaupunkiin oli kapeaa, mutta maisemat koko matkalla olivat todella hienot.

Maisemaa matkalla talolta Tortoreton vanhaankaupunkiin. Maisema Tortoreto Lidoon päin.

Ja vielä maisemaa alhaalta ylöspäin.

Myös itse vanhakaupunki oli näkemisen arvoinen. Ei meillä sinne varsinaisesti mitään asiaa olisi ollut, kun kaupat, ravintoloita ja ranta olivat toisaalla, mutta onneksi menimme sinne ruuan ja ravintoloiden perässä. Ensimmäisenä jäimme ihastelemaan maisemaa Tortoreto Lidolle päin.

Kaupungin toiselta laidalta näkymä merelle oli yhtälailla hieno. Ihasteltavaa ja kuvattavaa riitti.

Ensimmäisen kerran olimme vanhassakaupungissa lounaalla, eli siestan aikaan. Kaupunki oli tyhjää täynnä. Ei juurikaan muita kuin me. En tosin yhtään ihmettele, että muut pysyivät sisällä +36 - +37 asteen helteessä sen kaikkein kuumimman osan päivästä. Tosin niin mekin sen vietimme varjoisassa ravintolassa ruokaillen.

Heti, kun ilta alkoi hämärtää, saapuivat myös ihmiset. Toisella vierailukerralla olimme mekin liikenteessä ilta-aikaan. Onneksi. Ei jäänyt Tortoretosta aavekaupunkimielikuvaa. Se olikin varsin vilkas, joskin tunnelma oli rauhallinen ja italialaisen romanttinen.

Niistä ravintoloista, muun muassa puolestatoista metristä pitsaa, sitten myöhemmin lisää.