Päädyimme viime heinäkuussa Montenegron rannikkokaupungeista Ulcinjiin vain ja ainoastaan sen takia, että siellä on se Euroopan pisin hiekkaranta, josta monen monta kilometriä on varattuna leijasurffaajien käyttöön. Itse en leijasurffaa, mutta lupaan, että mieheni oikolukee postauksen ja korjaa typerät virheeni ennen kuin se julkaistaan :)

Velika Plaza, Ulcinj, Montenegro

Minne päin Ulcinjia majoittua leijasurffaajana?

Ehdottomasti Velika Plazan alueelle. Välimatkat on pitkiä joka tapauksessa, eli ilman vuokra-autoa en kohdetta suosittele. Sen puolesta Velika Plazan alueelta mikä osio vain käy. Ulcinjin kesustasta asti en itse jaksaisi joka päivä lähteä rannalle. Mukavampaa on olla valmiina huudeilla. Ihan leijarannalla ei valitettavasti majoituksia ole. Teltoilla siellä oli jonkun verran porukkaa, mutta en osaa sanoa onko siellä jonkinlaiset säännöt siihen, kuka ja minne saa mennä teltan kanssa.

Me valitsimme majoitukseksi vastikään rakennetun huoneisto"hotellin" Vila Milariksen. Hinta ei ollut halvimmasta päästä, mutta ei kalliskaan. Oli ihanaa kun kaikki oli uutta, ja meidän huoneiston keittiötäkään ei varmaan vielä muut olleet edes testanneet. He mainostavat myös uima-allastaan, joka osoittautui sellaiseksi pumpattavaksi versioksi, heh :) Ulcinjissa ei onneksi uima-allasta kaipaa, kun rantaviivaa on niin paljon.

Maalaismaisemaa Vila Milariksen parvekkeelta.

Yksi hauskanoloinen majoitus lähellä surffirantoja oli Camp Cobacabana. Voisin valita myös sen itse jos menisimme Ulcinjiin uudelleen. Tosin Vila Milariksen sijainti oli ehkä parempi sen puolesta, että se oli parinsadan metrin päässä pienestä ravintolakeskittymästä. No, ei tästäkään montaa kymmentä tai ainakaan sataa metriä enempää kävelyä tulisi.

Mistä Ulcinjin leijarannat löytää?

Kun lähtee suuntaamaan kohti leijasurffikouluja, käy muutaman kerran mielessä, että ollaanko menossa oikeaan suuntaan. Eihän täällä ole mitään! On siellä, jatkakaa rohkeasti vain matkaa. Tie kulkee pientä kärrypolkua pellon ja rannan välimaastossa, ja tasaisin välein tulee vastaan leijasurffikoulun kyltti.

Tämä ON se oikea tie suffirannoille.

Tienviittoja Velika Plazan alueella ei juurikaan ole, ja vaikka osa teistä on nimetty, ei nimikylttejä kuitenkaan löydy. Välimatkojenkin hahmottaminen peltomaisemassa oli hankalaa. Meillä oli Googlesta tulostettuja karttoja, mutta ensi näkemältä oli vaikea arvioida minkä lehmän kohdalta kannattaa kääntyä. Me löydettiin ensimmäisen kerran leijasurffikoulujen ohi kulkevalle kärrypolulle aivan rannan eteläpäästä Ada Bojanalta. Emme menneet sillan yli Bojanan nudistisaarelle, vaan lähdimme ravintoloiden ohi hiekkatietä, heinikkojen läpi kaartamaan oikealle rantaa kohden. Tämä on se tie, jonka varrella leijasurffikoulut ovat.

Helpomminkin sinne pääsee, mutta en tiedä viekö jokainen Velika Plazan päätieltä lähtevä risteys rannalle asti. Ainakin Copacabanan kohdalta kun kääntyy rantaan, päätyy leijasurffirantojen lähelle, ja kärrypolkua eteenpäin ajamalla löytää loputkin leijakoulut.

Ainakin seuraavat koulut ovat Velika Plazan rannalla:

• Pacha Surf

• Kite Loop

• North Kiteboarding Club Montenegro

• Dragon Project Kite and Windsurf Center

Ulcinjin parhaat puolet leijasurffauksen näkökulmasta:

• Pitkä, leveä ja turvallinen ranta

• Supertasainen tuuli

Ulcinjin miinukset leijasurffauksen näkökulmasta:

• Muut surffaajat ja opettajat eivät puhu kunnolla englantia

Saako surffata vai eikö saa surffata?

Ongelmia Carnivalin kanssa

Huhhuh. Nyt on Online check-in tehty. Kauan se kestikin. Siis aivan liian kauan. Turhautuminen oli jo aivan nurkan takana.

Ennen Karibian risteilyä täytyy siis käydä täyttämässä kaikennäköisiä tietoja Carnivalin sivuilla: omat tiedot kotiosoitteesta passinnumeroon, matkustustiedot lentotiedoista lähtösataman hotelli-infoon jne. Kuulostaa helpolta, ja niin se normaalisti onkin. Mutta ei tällä kertaa.

Online check-in järjestelmä ei toiminut matkustustietojen osalta. Eikä toiminut Carnivalin asiakaspalvelukaan.

Kirjoitin Carnivalille sähköpostia. Kerroin, että kun olen täyttänyt matkustusinfon ja klikkaan jatka-painiketta, vastaan tulee error-sivu. Vastaukseksi Carnivalilta sain ohjeet, kuinka Online check-in tehdään. Vastasin, että ongelma ei ole se etten osaisi tehdä online checkausta, vaan heidän järjestelmänsä ja error-sivu. Ei vastausta.

Kirjoitin Carnivalille uudelleen ja kerroin ongelmani. Vastaus: ohjeet kuinka online check-in tehdään. Vastasin jälleen, etten ole tyhmä, vaan heidän järjestelmänsä ei toimi. Ei vastausta.

Kirjoitin Carnivalille vielä kerran. Sama rumba. Uskomatonta!!

Sitten Facebookissa tuli vastaan Carnivalin päivitys. Jes! Heidän Facebook-sivustollehan minä kysymykseni laitan. Luulisi että vastaisivat, kun ongelma on kahden ja puolen miljoonan tykkääjän näkyvillä. Ja niin sain vastauksen. Kahden tunnin sisällä. Mutta en Carnivalin asiakaspalvelijalta, vaan joltain, joka on ilmeisesti törmännyt samaan ongelmaan. Ihan sama. Ongelma ratkaistu. Online check-in tehty. Ei enää päänvaivaa ja pelkoa siitä, että joudumme aamutuimaan Miamin satamaan tekemään lähtöselvityksen paikanpäällä.

Kiitos sosiaalinen media ja Paul, kun avustit minua!

Ongelma oli siis nimenomaan Travel Information –osiossa, jossa pitää täyttää lento- ja hotellitiedot. Kun jättää hotellitiedot täyttämättä, päästää ohjelma tekemään lähtöselvityksen loppuun. Tiedoksi, jos Carnival ei korjaa järjestelmäänsä lähiaikoina ja joku muukin risteilylle lähtevä törmää samaan ongelmaan.

Muistan ensi kerralla ottaa heti sosiaalisen median kanavat käyttöön. Olisihan minun pitänyt aiemmin jo tajuta, miten paljon tietoa 2,4 miljoonan Carnivalin tykkääjän joukosta löytyy!

Ulcinj – vielä tuntematon Montenegron rantakohteista

Halusin löytää leijasurffirannan Balkanilta, muualta kuin Kroatiasta. Ja googlettamallahan se löytyi – Ulcinj ja 13 kilometriä pitkä hiekkaranta, jonka varrella sijaitsee useampikin leijasurffikeskus. Eikä edes riitä, että Ulcinjissa sijaitsee Euroopan pisin hiekkaranta, vaan siellä myös tuulee lähestulkoon aina. Vuoriston läheisyys mahdollistaa leijasurffauksen siis myös kesän helteillä.

Velika Plaza, Ulcinj - pituutta rannalla 13 km.

Itse en ollut koskaan kuullut Ulcinjista, eikä ilmeisesti vielä kovinkaan moni muukaan pohjoiseurooppalainen, koska postissa, turisti-infossa, kaupassa ja vaikka missä ihmeteltiin ja iloittiin siitä, että me suomalaisetkin tiedämme Ulcinjin ja olemme matkanneet sinne asti. Paikalliset ja naapurimaiden turistit jo löytäneet sen, mutta hintataso ei ole vielä lähellekään Euroopan turistihintoja.

Miami Beach @ Velika Plaza, Ulcinj ;)

Parasta, mutta myös outoa Ulcinjista oli se, että sen 13-kilometristä hiekkarantaa ja sen ympäristöä ei ole vielä rakennettu juurikaan. Paikka on maaseutua. Rannan ensimmäiset kilometrit kaupungista päin oli jo hotellien valloittamana, mutta mitä pidemmälle kulki, sen autiompaa maisema oli. Epäilenpä, että näin ei tule olemaan kauaa. Rantojen nimet jaksoivat huvittaa. Miami Beachille näköjään pääsee Suomesta suoralla lennolla ilman suurta aikaeroa :)

Muutama kilometri Velika Plazan päätietä eteenpäin. Päätieltä lähtevät sivutiet olivat jo täysin maaseutumallia.

Erinomainen ravintolaelämys

Tämän alustuksen perusteella kukaan ei varmasti odota, että juurikin Ulcinjissa koimme parhaan ravintolaelämyksen aikoihin. Löysin Tripadvisorista jo ennen matkaamme ravintolan nimeltä Restoran Misko, joka oli kerännyt useampia ylistäviä kommentteja. Sinne siis.

Restoran Misko, Ada Bojana, Ulcinj

Ylistyssanat pitivät paikkansa. Päivän saaliskalat tuotiin meille kokonaisena näytille pöytään, valitsimme kalan ja valmistustavan. Valmista kalaa pöytään tuodessaan tarjoilija vielä tarjoutui ottamaan ruodot pois. Wau. Ota ihmeessä. Ei tällaista palvelua saa missään.

Tarjoilija ottamassa ruotoja pois valmiista kala-annoksistamme.

Alkupalaksi otimme kalakeittoa, joka tarjoiltiin ihanasta kuparipannusta. Keittoa olisi saanut lisää, mutta ilman santsikierrostakin todella hyvää keittoa tuli syötyä liikaa.

Lasku kahdelta hengeltä: 30 euroa ja risat. Suosittelen!

Ruoka myös marketeissa ja hedelmäkojuissa oli ihan puoli-ilmaista näin suomalaisen näkökulmasta. Meillä oli huoneistohotelli, joten ostimme viikon aamiaistarvikkeet ja parin lounaan vermeet kaupasta. Monta kassia ruokaa, vettä, olutta maksoi alle 40 euroa.

Joka kadun kulmasta löytyi herkullinen hedelmäkoju. Monta pussillista erilaisia hedelmiä irtosi muutamalla eurolla.

Jos etsii luksusta tai aidoilla rajattua all inclusive -aluetta, ei Ulcinj ole oikea kohde. Jos taas etsii kaunista luontoa, ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä, edullista hintatasoa, niin sitten kannattaa suunnata Ulcinjiin.

Listaan pian tuntemattoman matkakohteen huonoja puoliakin, joten kannattaa lukaista nekin jos Ulcinj sai mielenkiinnon heräämään. Juttua on tulossa myös leijasurffaajan näkökulmasta majoitusvinkkeineen.

Vuokra-autolla Balkanilla

Viime heinäkuussa otimme halvat suorat lennot Dubrovnikiin. Olen pari vuotta sitten kiertänyt Kroatian saaria ja vähän sisämaatakin, joten nyt en halunnut sinne jäädä. Vuokrasimme auton, suuntana Montenegron eteläisin rannikkokaupunki Ulcinj. Sain mieheni vaihtamaan Koratia-haaveet Montenegroon sillä, että bongasin Ulcinjin 13 kilometriä pitkän hiekkarannan, josta useampi kilometri on leijasurffaajien käytössä.

Aikaa meillä oli tasan viikko, joten pääpaino oli kohdekaupungissa. Se ei kuitenkaan ollut matkan ainoa kohde. Suunnitelmissa oli nähdä myös hieman Bosniaa ja Hertsegovinaa sekä käväistä Albaniassa. Vuokra-auton saatuamme lähdimmekin heti kohti Bosniaa ja Trebinjen kaupunkia.

Trebinje, Bosnia ja Hertsegovina

Trebinje oli sopivasti matkan varrella Montenegroon, ja riittävän lähellä, jotta aamulennolta pystyi ajamaan sinne lounaalle.

Trebinje, Bosnia ja Hetrsegovina

Trebinje oli söötti pieni kaupunki. Lounaskin oli hyvä, joskin melko tuhti. Ravintolan, Restoran MG, löysin Tripadvisorista. Muuten ei kyllä olisi löydetty pienelle sivukujalle, jossa ravintola sijaitsi.

Restoran MG lounas

Lounaan ja pienen kaupunkikierroksen jälkeen ajelimme upeaa maisemareittiä Montenegron pohjoispuolelta Niksicin ja Podgorican kautta Ulcinjiin.

Muutama kilometri Trebinjestä Montenegroon päin.

Onneksi olimme varanneet matkaan koko päivän. Reitti kulkee vuoristossa, ja kuvia haluaa pysähtyä ottamaan useammin kuin kerran. Nopeusrajoituksetkaan ei päätä huimaa – paikallisten ajovauhti kylläkin.

Vielä Bosniassa, mutta jo todella lähellä Montenegron rajaa.

Montenegron puolella, lähellä Niksicin kaupunkia.

Autoa vuokratessa Balkanilla kannattaa huomioida, että kaikki maat, joihin aikoo vuokra-autolla ajaa, on ilmoitettava vuokrafirmalle etukäteen, jotta vakuutukset ovat voimassa. Juuri mikään autonvuokraamo ei anna lupaa ajaa autolla Albaniaan. Me yritimme etsiä järjestettyä retkeä sinne Ulcinjista, mutta sopivaa retkeä ei löytynyt.

Ajoimme Montenegron ja Albanian rajalle, kävelimme rajan yli ja otimme taksin Shkodërin kaupunkiin. Taksikuski odotti meitä lounaan ajan ja kierrätti meitä vielä hetken ennen rajalle palaamista. Taksiajelu maksoi "hurjat" 16 euroa. Albania ei näin näyttänyt varmastikaan parasta puoltaan, mutta tulipahan käytyä.

Shkodër, Albania

Kiersimme myös Montenegron rannikkoa, mutta se ansaitsee ihan oman postauksensa, kuin myös matkan pääkohde Ulcinj.

Delfiinejä vai rommia ja sikareita Bahamasaarilla?

Bahamasaaret tulee olemaan viimeinen risteilykohteistamme. Nassau onneksi sijaitsee sen verran pienellä New Providencen saarella Grand Turkin tapaan, että yhteen päivään saa mahdutettua kaiken minkä haluaakin paikassa nähdä ja tehdä. Koska en vielä Bahamasaarilla ole käynyt, lainaan kuvia Carnivalilta, joka meidät saarelle tulee viemään.

Kaikennäköistä saarelta löytyi, tässä listaa asioista mistä itse olisin kiinnostunut. Näistä pitäisi valikoida parhaat päältä:

Delfiinien kanssa uimaan

Muistelen, että matkaseurastamme yksi haaveili delfiinien kanssa uimisesta. Blue Lagoon Island olisi paikka, jossa niin pääsisi tekemään. Halpaa huvia se ei ole. He veloittavat delfiinien kanssa uinnista 185 dollaria. Itse olen käynyt uimassa delfiinien kanssa Kuubassa niin monta vuotta sitten, että jos joku muu seurueestamme tuonne haluaa, voin mieluusti lähteä mukaan uimaan asti. Välttämätöntä se ei kuitenkaan ole.

Blue Lagoon Island Dolphin Encounter - Lähde: Carnival.com

Panoraamamaisemaa saaren korkeimmalta kohdalta

Fort Fincastle on kymmenen minuutin kävelyn päästä satamasta. Muuten paikka ei arvosteluiden mukaan ole kovinkaan kummoinen, mutta maisemien pitäisi olla hienot. Korkeammalle tällä saarella ei pääse. Vieressä on myös Queen’s Staircase, jota on kehuttu. Kenties sen voi vilkaista samalla jos tuonne päädytään.

Sikareita ja rommia 

Graycliff Cigar Company sijaitsee aivan Nassaun keskustassa. Bongasin juuri heidän sivuiltaan sikari-rommi-tastingin, missä saisi myös itse kääriä oman sikarin. Kuulostaa hyvältä. Kurssi kestää puolitoista tuntia ja niitä järjestetään pyynnöstä. Ilmeisesti Bahamalla ei rommia valmisteta, koska maistettavana on rommeja muualta Karibialta. Sehän ei haittaa. Täytyykin kysellä josko muut matkaseurueesta innostuisi.

Biisillä lekotellen

Biitsejähän Nassaun lähellä on myös paljon. Lonely Planet suosittelee Cable Beachiä, joka on kolmen mailin pituinen ja sieltä saa vuokrattua rantatuolin rannan hotelleilta, jolloin saa käyttää myös muita hotellin palveluja. Juncanoo Beach on lähempänä keskustaa ja ilmeisesti ilman palveluita. Googlen kuvahaku näyttää, että ranta on melko lähellä satamaa, jolloin voisi kuvitella, että ranta on melko täysi muista risteilymatkustajista.

Kaupungilla lorvimista

Myös Nassau lienee kaupunki, jonka kaduilla voi lorvia ja piipahtaa kuppiloissa. Rakennusten pitäisi olla sööttejä ja myös historiallisesti hienoja. 

Nassau, Bahamasaaret - Lähde: Carnival.com

Veneretkiä ja snorklaamista

Ihan jokaiselta Karibian saarelta pääsee veneretkelle ja snorklaamaan. Jos kuitenkin snorklausveneretken teemme jo Grand Turkilla, jättäisin sen Bahamalla välistä. 

No niin, matkakumppanit: Mitäs tehdään, vai tehdäänkö ihan kaikkea?

Ja kaikki Bahamasaarilla jo vierailleet: mitä muuta suosittelette Nassaun huudeilla tehtävän? 

Ihan liian monipuolinen Jamaika

Jamaika ja vain yksi päivä. Tiedän jo valmiiksi, että tekemistä riittäisi vaikka kahdelle viikolle. No, ei auta kuin lähteä kaivelemaan infoa kohteesta. Laiva vie meidät Ocho Rioksen satamaan, joten tekeminen rajaantuu automaattisesti sen lähialueelle.

Carnival saa kunnian lainata kuviaan, kun enhän niitä ole vielä päässyt itse Jamaikalta ottamaan.

Bob Marleyn jalanjäljille
Bob Marleyn syntyi ja lepää Nine Mile -nimisessä kylässä. Tämä kiinnostaisi, mutta kylään on 65 kilometrin matka. Carnival järjestäisi retken sinne 90 dollarin hintaan. Hintaan kuuluu myös lounas, mutta retki kestäisi lähes koko päivän, joten muuta Jamaikaa emme ehtisi näkemään.

Bob Marley Bus Adventure - Lähde: Carnival.com

Löysin Youtubesta videon Nine Milesista. Taidan sittenkin kaivella, josko siellä pääsisi käymään nopeammin ja edullisemmalla kuin mitä Carnival tarjoaa.

Vuoristorata metsän keskellä
Metsän keskelle on rakennettu Mystic Mountain -huvipuisto kaapeleineen ja vuoristoratoineen. Bobsled-vuoristorata maksaa kuudenkymmenen dollarin luokkaa, useamman aktiviteetin paketit enemmän. En oikein osaa päättää mitä mieltä tästä olisin. Toisaalta kiinnostaisi, mutta onko tämä sitä mitä Jamaikalla haluaa tehdä kun on vain yksi päivä käytettävänä. Ei ehkä.

Bobsled-vuoristorata - Lähde: Carnival.com

Lumoavat vesiputoukset
Dunn’s River Falls näyttää kuvien perusteella upealta paikalta. Mutta: kaikki muut ovat samaa mieltä, joten paikka tulee varmasti olemaan täynnä muitakin turisteja. Kävely/kiipeäminen perille kestää puolisen tuntia ja reitti kulkee putouksia myötäillen ja osittain putouksen seassa, joten uikkarit on välttämätön varuste. Paikalta löytyy oppaita, jotka avustavat tarvittaessa liukkailla kivillä kapuamista. Tosin eiköhän meidän seurue selviäisi ilman avustustakin. Pääsymaksu on 20 dollaria, eikä tähän kuluisi koko päivää.

Dunn's River Falls - Lähde: Carnival.com

Jamaikalaista rommia
Löysin Jamaikalta rommitislaamoja, jotka ottavat vierailijoita vastaan, mutta en Ocho Rioksen läheltä. Harmi. Eiköhän sieltä joku kiva baari löydy jos rommia tekee mieli.

Rantamakoilua
Turtle Beach, Ocho Rios Bay, Island Village Beach, Fishermen’s Beach, Mahongany Beach. Riittäähän noita jos rannalle haluamme lekottelemaan.

Arvasin, että tässä käy näin. Kaikkea emme pysty päivässä tekemään. Ja tässä vain itseäni kiinnostava tekeminen, ja vain Ocho Rioksen läheltä. Nyt olisi vain päätettävä, että mitä tehdään ja mitä jätetään välistä. Mitä sanoo muu matkaseurue?

Kokemuksia tästäkin kohteesta otetaan ehdottoman mielellään vastaan!

Rauskujen ja haiden sekaan Grand Turkilla

Koska Karibian risteilyn kohteissa on vain yksi päivä aikaa, otan jokaisesta kohteesta selville kaiken mahdollisen ennakkoon. Näin mitään mielenkiintoista ei jää tietämättä välistä. Parhaissa kohteissa kaikkea ei pysty millään tekemään ja näkemään, mutta ainakin etukäteen voi parhaista aktiviteeteista valita ne kaikkein parhaat.

Tämänkertainen risteilysuunnittelu oli helppo aloittaa Grand Turkista, joka on Turks- ja Caicossaarten toisen osan, eli Turks-saarten pääsaari. Huh, mikä sepitys. Mutta niin se on! Grand Turk on todella pieni saari, eikä vaihtoehtoja siellä tekemiseen ja näkemiseen ole ylen määrin.

Perusperiaatteena on ollut, että jos kaikki aamut ja illat vietämme muiden risteilymatkustajien ympäröimänä, niin näin emme tee enää kohteissa. Laivan omat retket ovat näin ollen olleet boikotissa. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö laivan valmiiksi tekemää aktiviteettilistaa voisi käyttää hyväksi omissa suunnitelmissa. Se kannattaa ehdottomasti käydä läpi. Jos ei laivayhtiö tunne kohdetta, ei sitten kukaan. Paitsi tietenkin uskottuni, Lonely Planet. Karibia-opus näyttää viime reissun jäljiltä tältä:

Suunniteltu on. Grand Turkin kohdalle ei tosin tarvinnut lisätä yhtään post it -lappua. Saari on oikeasti niin pieni!

Carnivalin kohdeaktiviteettilistasta Grand Turkilla bongasin ensimmäisenä pikkiriikkisen Gibbs Cay -saaren Grand Turkin länsipuolella, jonka ranta on täynnä rauskuja. Olen käynyt Caymansaarilla uimassa rauskujen kanssa, ja se oli niin kauhistuttavaa ja yhtä aikaa hauskaa, että heti puhuin muun matkaseurueen rauskuretkelle. Googletin matkanjärjestäjiä, jotka järjestävät matkoja Gibbs Caylle, mutta löysin vain yhden, ja he eivät retkiä tuohon aikaan järjestä. High season alkaa vasta tammikuun alusta, joten ilmeisesti turisteja ei riitä sesongin ulkopuolelle.

Rausku ja minä Caymansaarilla

Siispä päädytään kuin päädytäänkin risteilymatkustajien iloiseen joukkoon myös maissa. Tarkoituksena on ensin käydä koralleilla snorklaamassa barrakudien ja haiden (nurse shark – en löytänyt suomennosta) kanssa ja sitten suunnataan rauskujen sekaan. Retki on vain parin tunnin mittainen, joten loppupäivä ehditään kierrellä itse Grand Turkin saarta. Budjettimatkalaisena täytyy varmaan käydä kuitenkin laivalla syömässä ilmainen lounas retken jälkeen.

Jos minä saan päättää, loppupäivän tulemme hengaamaan kaupungilla, tai kenties testaamme muiden turistien mukana sataman flowrideria. Mikähän se suomeksi mahtaisi olla, surffilaite? Mutta jos aamun olemme aktiivisia, niin iltapäivällä voi ottaa rennommin. Lonely Planet suosittelee myös maistamaan paikallista Turk’s Head -olutta.

Jos jollain on kokemuksia Grand Turkilta, niin kaikki vinkit otetaan erittäin mielellään vastaan!