Karibian risteily on ihan mahtava ja myös edullinen tapa tutustua moneen upeaan kohteeseen yhdellä kertaa. Itse pääsen tämän vuoden lopulla kolmannelle Karibian risteilylleni. Mutta miksi uudelleen, kun olen jo kahdella risteilyllä ollut? Annapas kun selitän.

Edullinen tapa matkustaa
Tämänkertainen 6-päiväinen risteilymme maksaa 420 euroa per pää ja se sisältää alkoholijuomia lukuun ottamatta kaiken: majoituksen hotellihuoneen kokoisessa hytissä, ruuat todella monista eri teeman ravintoloista, siirtymiset kohteisiin, kuten tietenkin myös laivan oheisohjelmat – allasalue, kuntosali, ohjatut tunnit, minigolf, koripallokenttä, juoksurata, stand up -showt, livebändit jne. Tämänkertaisella risteilijällä Carnival Breezellä näyttäisi olevan myös köysirata ”meren päällä”. Carnivalin laivan esittelyvideo kertoo lähes kaiken laivan tarjonnasta:

Ikkunattoman hytin olisi saanut noin satasen edullisemmalla ja parvekkeellisen hytin noin satasen kalliimmalla. Parveke kun ei ennenkään ollut risteilyllä käytössä vaikka sellainen hytistä löytyi, päätimme säästää satasemme Miamin outleteihin.

Ei se risteily, vaan ne kohteet
Pääasia itselläni ei ole kuitenkaan se risteily, vaan laiva toimii erinomaisena välineenä nähdä kaikki upeat Karibian saaret ilman että saarelta toiselle siirtymisessä tarvitsee pakata laukut ja siirtyä seuraavaan majoitukseen. Reittimatkojakaan meriteitse ei saarelta toiselle juurikaan ole, joten lentäen pitäisi muuten järjestää siirtymiset.

Tämänkertainen matkamme kulkee reitin Miami – Fun Day at Sea – Grand Turk – Ocho Rios, Jamaika – Fun Day at Sea – Nassau, Bahamasaaret – Miami.

Costa Maya, Meksiko

Aiemmin olen risteillyt reitit: Miami – Caymansaaret – Cozumel, Meksiko – Costa Maya, Meksiko – Isla Roatan, Honduras – Miami ja Puerto Rico – Neitsytsaaret – Barbados – St. Lucia – St. Kitts – St. Maarten – Puerto Rico.

Kuten Carnivalin Karibian kohteiden kartasta näkyy, aika monta kohdetta on vielä minullakin kiertämättä, joten kenties seuraava risteily ei tule olemaan vielä viimeinen.

Osa saarista, kuten Barbados ja St. Kitts, ovat olleet niin upeita, että niihin tulemme varmasti palaamaan ajan kanssa. Osa saarista on taas niin pieniä, että yhdessä päivässä ehtii nähdä kaiken mahdollisen (tai ainakin mielenkiintoisen). Näistä esimerkkeinä. St. Maarten ja Caymansaaret.  

Ei vain eläkeläisille ja häämatkalaisille
Monella on mielikuva, että Karibian risteilyt on täynnä vain ja ainoastaan eläkeläisiä ja häämatkalaisia. Ei pidä paikkaansa. Laivayhtiön valinnalla voi vaikuttaa jonkin verran muiden kanssaristeilijöiden laatuun, joskin muutaman tuhannen matkustajan sekaan mahtuu matkailijoita aivan varmasti joka lähtöön laivalla kuin laivalla.

• Carnival Cruise Lines on edullisin laivayhtiöistä, ja minun valintani jo kolmannen kerran.

• Royal Caribbeania suositellaan perheille, joilla on vanhempia lapsia.

• Disney Cruise Line soveltuu perheille, joilla on pieniä lapsia.

• Romanttiselle lomalle voi lähteä Princess Cruisesin matkassa.

• Sinkuille suositellaan Norwegian Cruise Linea.

Eikä tässä tosiaan kaikki yhtiöt. Niitä kyllä riittää. Risteilymatkustamiseen tutustumisen olen itse aloittanut Cruise Critic -sivustolta, josta nuokin vinkit olen löytänyt.

Itse suosin Carnivalia, kun itse risteilyyn en halua tuhlata koko matkakassaani. Laivat ovat upeita ja vievät tasan samoihin kohteisiin kuin muutkin risteilijät.

Innostuitko? Toivottavasti. Laitan pian myös vinkkejä siitä, miten risteilyn suunnittelussa pääsee vauhtiin.

Ei kuitenkaan mikään täydellinen El Gouna

Listasin aiemmin tällä viikolla viime kevään Egyptin matkamme parhaat palat - tässä ne huonoimmat.

1. Jos haluaa ajassa 10 vuotta taaksepäin, tervetuloa paratiisiin! Hotellin iltashowt, musiikkitarjonta, yleinen ilmapiiri, ihan kaikki oli täysin samanlaista kuin mitä 10 tai jopa 15 vuotta sitten. Miten voi olla mahdollista, että mikään ei ole muuttunut?

2. Egyptiläiset ovat todella raivostuttavia kauppamiehiä. Kauppaan tai kojuun päin ei voi edes vilkaista, jos haluaa välttyä riippakiveksi muodostuvalta myyjältä. Tämä olikin jo tiedossa ja erittäin hyvässä muistissa lapsuuden matkalta Marokkoon. Silti myyjien aggressiivisuus ärsytti.

3. Kaikki ruoka maistui täysin samalta. Hyödynsimme all inclusive -alennusta myös hotellin italialaisessa á la carte -ravintolassa. Pitsa maistui samalta kuin buffan pöperöt, mutta egyptiläinen luomuviini pääsi yllättämään positiivisesti! Ruoka ei siis missään tapauksessa ollut pahaa. Kaikki vain maistui samalta, ja muutama päivä saman makuista ruokaa aamiaiseksi, lounaaksi ja illalliseksi on vähän liikaa. Dine Around –ohjelma on siis todella suositeltava vaihtoehto ainakin parille aterialle.

Matkalla törmäsi myös matkaajiin, jotka ottivat all inclusive -matkailun hieman liian tosissaan. Kuvan pöydässä istunut seurue oli jo lopettanut ruokailunsa. Vaikka ruoka on ilmaista, onko sitä pakko hamstrata pöydän täydeltä suoraan roskiin?!

4. Viileät illat. En muista koska viimeksi aurinkolomalla olisi tarvinnut pukea pitkät housut, pitkähihainen paita, sukat ja umpinaiset kengät jotta tarkeni olla ilta-aikaan ulkona. Näin syksyn pimeydessä ja viimassa tämä kuulostaa typerältä – tämä ei siis ole valittamista, vaan asia, joka kannattaa huomioida kotona pakkausvaiheessa.

5. Tylsää, tylsää ja tylsää. Leijasurffauksen ja opinnäytteen tekemisen lisäksi tyhjästä rakennetussa lomaparatiisissa ei ole juuri muuta tekemistä kuin maata aurinkotuolissa. Matkamme leijasurffaajakin oli matkan hetkellä käsi kantositeessä, joten pääasiallinen ohjelma oli opinnäytteeni. Tiedetään, tiedetään, El Gounassa akvaario, sieltä on helppo lähteä snorklaamaan, sukeltamaan, tai tehdä vaikka päiväretki Kairoon ja pyramideille. Ilman ennakkosuunnittelua ei siis tännekään kannata lähteä, jos haluaa muun kuin aurinkotuolin olevan matkaohjelmassa. Me emme halunneet muuta – haluatko sinä?

Mikä siinä pakettimatkailussa viehättää - kohteena El Gouna

Ensimmäistä kertaa reiluun kymmeneen vuoteen päädyin kuin päädyinkin pakettimatkalle, kohteena El Gouna Egyptissä. Oli turistilennot, kentällä vastassa olevat suomalaiset oppaat, hotellin tervetulotilaisuudet, tutustumiskierrokset hotellin alueeseen ja palveluihin sekä kansiollinen retkiä mihin olisi saanut osallistua – ihan siis ihka oikea pakettimatka ja vielä all inclusivena!

Tämän matkan teimme tämän vuoden huhtikuussa, jolloin pakettimatka oli paikallaan, kun täyspäivätyön ohella opinnäytteen tekeminen kävi hieman työlääksi. Ei tarvinnut kuin mennä Finnmatkojen sivuille, maksaa matka, pakata laukut ja lähteä. Mistä päästäänkin tämän matkan parhaisiin puoliin:  

1. Nopeaa ja vaivatonta.
Tosin normaalisti matkani itse järjestävänä minun oli kuitenkin pakko vertailla josko aurinkoon olisi päässyt paremmin ja edullisemmin ottamalla reittilennot ja hotellin erikseen. Löysin halvatlennot.fi -sivustolta erinomaisen palvelun, joka näytti haluamalleni ajankohdalle edullisimmat kohteet. Ihan täydellisesti palvelu ei toiminut, mutta antoi kuitenkin suuntaviivaa mitä kohteita voisi lähteä haarukoimaan. Egyptin all inclusive -paketti kuitenkin vei tällä kertaa voiton hinnalla sekä takuuvarmalla auringolla ja lämmöllä.

2. Helppoa kuin heinänteko.
Matkalle valmistauduttiin pakkaamalla muutama ranta-asu, parit bikinit ja ilta-asu sekä lenkkivaattet ja tietenkin tulostamalla lentoliput. Emme vaihtaneet rahaa etukäteen, emme tutustuneet ennen matkaa millään lailla kohteeseen, emmekä edes jo paikanpäällä ollessamme muistaneet minkä hotellin olimmekaan valinneet. Ja se onkin pakettimatkan tarkoitus – joku muu tekee kaiken puolestasi!

3. Aaah, mitkä korallit!
Olen snorklannut monissa paikoissa, mutta täytyy sanoa että tämä oli yksi parhaista. Retken teimme katamaraanilla purjehtien, mikä näin merisairaan matkaajan näkökulmasta oli erinomainen valinta. Matkassa meitä oli vain kymmenen, joten veneessä riitti tilaa todella hyvin. Lisäksi retkellä opas kiersi meidän kanssa parhaat snorklauspaikat. Itse korallien keskelle ei varmaan olisi niin rohkeasti tullut mentyä, kun osa koralleista oli niin pinnassa, ettei niiden yli olisi voinut snorklata. Valitsimme palveluntarjoajan silkkaa laiskuuttamme, koska heidän myyjä sattui tulemaan aurinkotuoleillemme myymään meille kyseistä retkeä. Myös delfiinejä pongasimme tällä retkellä.

4. Omassa rauhassa tai huoletta lapsiperheiden seassa.
Hotellimme Rihana Resort huomioi kaikenlaiset matkaajat. Buffet-ravintoloista pystyi valitsemaan joko perheravintolan tai rauhallisen ravintolan. Uima-altaita löytyi kolme: yksi perheille, yksi aikuisille sekä kolmas, jossa järjestettiin vesijumpat ym. meluavat ohjelmanumerot. Siellä saa siis halutessaan olla rauhassa kiljuvilta lapsilta, tai päinvastoin olla huoletta vaikka ne omat lapset kiljuisivat kuinka paljon.

5. Ei kuitenkaan samaa ruokaa koko viikkoa.
El Gounassa on Dine Around -ohjelma all inclusive -matkalaisille, johon moni alueen hotelleista kuuluu. Riippuen oman hotellin tähtiluokituksesta, saa hyvityksen muiden hotellien ravintolalaskusta. Tai esimerkiksi saman tähtiluokan hotellin buffaan voi mennä ilmaiseksi syömään.

6. Aurinkoa!
Haastatteluiden analysointi oli melkoisen miellyttävää altaan reunalla aurinkovarjon alla. Toinen vaihtoehto viettää viikko olisi ollut kotona keväisessä vesisateessa. Varmasti opinnäyte olisi edistynyt vieläkin paremmin, mutta lomailuksi sitä ei olisi voinut kutsua.

Tylsä, vai sittenkin aivan mieletön Berliini?

Harmaa, tylsä Berliini! Tämä oli mielipiteeni kaupungista viime kesäkuuhun asti. Olin ennen sitä käynyt Berliinissä kahdesti, ensimmäisen kerran koulumme saksanopiskelijoiden kesken, toisen kerran työmatkalla työharjoittelupaikastani. Molemmilla matkoilla minulle esiteltiin Berliinin turistinähtävyydet, kirkot ja muut tylsimmät ja turisteimmat osiot kaupungista, ei juuri muuta. Molemmilla matkoilla oli kyllä erittäin mukavaa, mutta Berliinillä ei ollut sen asian kanssa mitään tekemistä. Matkaseura vaan sattui olemaan erinomaista.

Viime kesänä pääsin antamaan Berliinille kolmannen mahdollisuuden, kun mieheni kertoi ostaneensa meille liput Kings of Leonin keikalle Waldbühneen. Konserttipaikka, amfiteatteri keskellä metsää, oli yksi matkan kohokohdista. Siellä jopa ruoka- ja alkoholitarjoilu toimi suoraan katsomoon, joten aurinkoiselta penkiltä ei tarvinnut keikkaa odotellessa kuin wc:n perään nousta. Aivan varmasti tulemme menemään sinne uudelleenkin.

Myös muutoin Berliini näytti aivan uudenlaiset kasvot. Tälläkin kertaa kiertelimme myös Berliinin muurin jäänteillä ja hyppäsimme sunnuntain ratoksi turistibussiin. Turistejahan me siellä oltiin.

Ravintolat ja baarit Berliinin parasta antia

Ravintolakulttuuri oli kuitenkin se, joka minun pääni sai kääntymään. Berliini ei siis todellakaan ole harmaa ja tylsä kaupunki. Siellähän tapahtuu koko ajan jotain, baareja ja ravintoloita on aivan varmasti ihan jokaiseen makuun ja ne on kaupan päälle tehty ajatuksella niin sisustuksen kuin tarjoilujenkin puolesta. Pitkän viikonlopun aikana emme ehtineet testata kuin muutaman ravintolan ja baarin, tässä niistä parhaimmat:

Sol y Sombra (Oranienplatz 5, metro U8 Morizplatz)
Todella suosittu tapasravintola (meillä kävi tuuri kun saatiin pöytä ilman varausta). Tunnelmaa, hyvää ja edukasta ruokaa ja viiniä. Tästä hyvä siirtyä drinksuille läheisiin cocktailbaareihin.

Luzia (Oranienstr 34, U8/U1 Kottbusser Tor tai U8 Morizplatz)
Hyviä cocktaileja, hauska sisustus. Jos ei istumapaikkaa löydä, niin kannattaa kurkata ovesta sisääntullessa vasemmalle, josko parvelle mahtuu.

Pan (Marienburger Str. 38, U2 Senefelderplatz)
Todella maukasta filippiiniläistä ruokaa erinomaisella palvelulla höystettynä. Ja vielä edullistakin!

Cafe Wintergarten im Literaturaus (Fasanenstr 23, U1 Uhlandstr)
Viehättävä ja hienostunut brunssipaikka puutarhassa. Ei halvimmasta päästä, mutta todella teknisesti hyvin tehtyjä ruokia. Munakokkelini ei ole koskaan ollut niin tasaisen hyvin paistunutta.

Kuvan brunssipaikan nimeä tai sijaintia en löydä enää mistään. Juuri tämä on se syy, jonka vuoksi blogini on nyt pystyssä. Jatkossa kirjoitan parhaat palat muistiin välittömästi!

Berliinin klassikko Döner Kebab tuli myös testattua - kanaversiona. Maistui!

Isot kiitokset kuuluvat kollegalleni, jolta saimme suositukset Sol y Sombraan ja Luziaan. Niitä kelpaa suositella eteenpäin!

Rennon aktiiviset Seychellit

Viime vuoden vaihteessa matkasimme mieheni kanssa Seychelleille. Kumpikaan meistä ei jaksa maata aurinkotuolissa päiväkausia, mutta aurinko ja lämpö ovat kylmän talven keskellä tervetulleita. Aurinkoloma ei meillä siis tarkoita löhölomaa. Ei pidä käsittää, että kiertäisimme rannat ja uima-altaat kaukaa. Kyllä rantatuolejakin kulutetaan tasaisesti. Todellisen rentoutuneen lomafiiliksen salaisuus on kuitenkin se, että saa itsensä liikkeelle muutenkin kuin moottorin avustuksella.

Seychellien saarista me ehdimme parin viikon matkallamme valloittaa kolme pääsaarta: Mahe, Praslin ja La Digue, sekä pari pienempää saarta: Île Cocos ja Fèlicité. 

Tässä parhaat palat lomamme aktiviteeteista:

1. Haikkaus syrjäiselle Anse Mayor -rannalle

Jouluaaton kunniaksi pakkasimme vesipullot ja pähkinäpussit reppuun ja lähdimme kävelemään Anse Mayor -nimiselle rannalle. Rannalle pääsee vain veneellä tai kävellen polkua pitkin, joka mutkittelee vuoroin kallioilla meren vierellä, vuoroin Morne Seychellois -kansallispuiston metsän siimeksessä. Me valitsimme kävelyn – onneksi! Välillä tuntui kuin olisi ollut Liisa Ihmemaassa. Maisemat ja kiemurteleva polku olivat todella niin uskomattoman kauniita!

Tällä retkellä matka rannalle oli vähintäänkin yhtä hieno kuin itse päämäärä.

Matka oli tosin myös rankka. Lämpö, kosteus, kivistä ja pitkospuista rakennettu polku ylä- ja alamäkineen pisti hien virtaamaan. Polku oli noin 2,5 km pitkä ja kävelyyn vierähti aikaa tunnin verran. Me tosin kävelimme myös neljän kilometrin matkan hotellilta polun päähän. Paluumatkalla tämän osan matkasta teimme paikallisbussin kyydillä.

Rannalla saimme olla hetken kahdestaan. Myöhemmin rannalle tuli yksi pariskunta ja paluumatkalla vastaan tuli kaksi muuta seuruetta.

Rannan taksitoimisto oli jouluaattona suljettu.

2. Leijasurffituulien odottelua Beau Vallon -rannalla

Yksi monista Seychellien leijasurffirannoista on Beau Vallon Mahen saaren pohjoisosassa. Tiesimme kyllä etukäteen, että tuulet eivät vuodenvaihteessa ole kaikkein suotuisimmat leijasurffaukselle. Mahdollisuus leijatuulille kuitenkin oli, joten mieheni otti varmuudeksi surffikamat matkaan mukaan. Beau Vallon -rannalla vietimme ensimmäiset viisi yötä, mutta leijasurffaamiselle suotuisaa tuulta ei sinä aikana siellä ollut. Parempi onni ei ollut loppulomankaan aikana.

Pelkän leijasurffauksen perässä Seychelleille matkaavien kannattaa valita ajankohdaksi touko-syyskuu.

3. Vuokrapyörät alle ja coco de mer -kookospalmuja ihmettelemään

Praslinin saaren erikoisuus on Vallée de Mai –kansallispuisto ja siellä kasvavat coco de mer -kookospähkinät. Saari on toinen maailman kahdesta saaresta, jolla tämä palmu luonnonmukaisesti kasvaa. Me otimme vuokrapyörät alle ja suuntasimme saaren keskiosaan kohti kookospuistoa. 

Ensimmäiset viisi kilometriä olivat tasaista, mutta viimeiset kolme kilometriä todella jyrkkää nousua. En tiedä kumpi oli vaikeampaa, ylös vai alaspäin polkeminen. Ylöspäin matka oli tietenkin todella rankka, varsinkin kun ei yhtään tiennyt kuinka pitkään oli ylämäkeä vielä jäljellä. Alaspäin reitti oli taas pelottava huteralla vuokrapyörällä, suhteellisen kapealla mutkikkaalla autotiellä, joka oli vielä hieman kostea aamun vesisateiden jäljiltä. Suosittelisin silti pyöräilyä kookospuistoon, kun vain tiedostaa etukäteen, että sinne ei noin vain polkaista.

4. Snorklausretki île Cocos ja Fèlicité -saarille

Useat tekevät Seychelleille laitesukellusmatkoja. Kumpikaan meistä ei laitesukellusta ole vielä kokeillut, mutta halusimme silti nähdä miltä Seychellit näyttävät pinnan alla. 

Molemmat saaret sijaitsevat kansallispuiston alueella, joten paikalla oli kansallispuiston henkilökuntaa veneellä keräämässä kansallispuistomaksun kaikilta saarilla vierailijoilta. île Cocos -saaren edustalla snorklaaminen oli miellyttävämpää pohjan ja kalojen kirjon vuoksi, mutta Fèlicitén saaren edustalla kilpikonna kävi ilahduttamassa olemassaolollaan. 

Tällä retkellä näin ensimmäistä kertaa myös lentokaloja. Ihan uskomatonta miten pitkän matkaa ne pystyvät oikeasti lentämään!

5. Pyöräillen pienellä La Diguen saarella 

La Diguen saarella kävimme vain päiväseltään. Saarella ei ole kuin muutama auto, ja koska koko saari on vain muutaman kilometrin pituinen, parhaat tavat liikkua ovat polkupyörä, härkävankkuri tai kävellen. 

Me vuorasimme satamasta pyörät, joten ehdimme kierrellä useammallakin saaren kuvankauniista rannoista.

Lähdetään taas!

50 vierailtua maata on pian täynnä. On siis vihdoin aika aloittaa muistojen talteen rustaaminen. Eihän sitä tiedä jos joskus tulisi lähdettyä samaan kohteeseen uudelleen, vaikkakin pyrin aina löytämään sellaisia kohteita, joissa en ole ennen käynyt. Olisihan se myös huippua jos joku muu oppisi minun kokemuksistani ja saisi inspiraation lähteä maailmalle. Jokaisen kun pitäisi mielestäni kokea matkailun ilo.

Pianhan me lähdetään taas!