Slider

Haloo Tallinna!

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Nyt väsyttää. 


Hyvällä tavalla. Palasimme eilen illalla Tallinnasta. Olimme matkassa kolmen ystäväni kanssa Haloo Helsingin paluukeikalla. Täytyy tosin myöntää, ettei minua varsinaisesti kiinnostanut Haloo Helsinki. Muut olivat ehkä matkassa Haloo Helsingin, minä hyvän seuran ja matkan takia :) Minä en edes erota, mikä biisi on Haloo Helsingin, mikä Anna Puun, mikä Chisun. Kaikki ne kuulostavat samalta, ja kaikkia niitä luulin Haloo Helsingiksi ennen keikkaa. Oletin myös fiilisteleväni tulevaa Tallinnan matkaa kunkin näistä tahdissa. Pääsinpä fiilistelemään matkaa kolminkertaisen määrän :D

Vaikka ennakkoon hieman pelkäsin, tuntisinko yhtään kappaletta, niin siitä ei ollut huolta. Olimme Saku Arenalla niin viime tipassa, että emme pysähtyneet edes baariin. Ajattelin mielessäni, että voin mennä hakemaan meille juomat siinä vaiheessa, kun tulee ensimmäinen kappale, jota en tunnista. Voi pojat, siihen meni kauan. Voikin siis olla, että suurin osa ennakkoon fiilistelemistäni biiseistä on ollut Haloo Helsingin. Tunnettuja kappaleita oli aivan valtaisa määrä. Minustahan taisi tulla melkein fani.



Seuraavalla kerralla businekseen mennen tullen


Matkasimme Tallinnaan tyylillä tietenkin, Tallink Starin kyydillä. Uutta Tallink Siljan Megastaria emme päässeet aikatauluvalintojemme vuoksi näkemään, mutta sentään lähdimme matkaan Länsisataman uudesta, vasta pari viikkoa sitten avatusta terminaalista. Menimme terminaaliin hyvissä ajoin sekä sen vuoksi, että näkisimme hienon terminaalin, mutta myös sen takia, että saisimme laivasta varmuudella istumapaikat. Istumapaikkojen lisäksi olisi pitänyt varata paikka Tallink Starin Pub Seaportin baarijonosta jo ennen sen aukeamista. Kesti nimittäin puoisen tuntia, ennen kuin jonoon astumisen jälkeen minulla oli kuohuviini ja neljä lasia (tai noh, muovimukia) kädessäni.



Paluumatkalla meillä ei ollut kiirettä laivaan, sillä Tallink Silja ylensi meidät blogiyhteistyönä business-luokkaan. On se vaan niin ihanaa ja rentouttavaa, kun sitä omasta paikasta ei tarvitse kilpailla satojen muiden matkustajien kanssa. Meidän oma pieni baarimmekin oli aivan tyhjillään, sen kun käveli limu-, viini- ja oluthanojen luo ja painoi nappia, ruokapöydän notkuessa erilaisista herkuista. Näin olisi kelvannut matkustaa myös Tallinnaan päin. Ensi kerralla matkaa varatessamme muistamme paremmin.



Onneksi emme palanneet illan viimeisellä lautalla


Onneksi me jäimme Tallinnaan yöksi. Kuten moni on varmaan uutisoinneistakin lukenut - tai ollut toteamassa paikan päällä - oli taksijono Saku Arenalta pois useamman sadan metrin mittainen. Ilmeisesti kukaan ei ole myöhästynyt illan viimeisestä lautasta, mutta voin kuvitella, että epätoivo on saattanut iskeä kesken jonotuksen. Uutisoinneista poiketen Tallinnassa ei ollut tuolloin hyytävä pakkassää, vaan miellyttävän leuto keväinen yö. Me emme silti jaksaneet olla kuuliaisia jonottajia, vaan pysäytimme taksin päätien varrelta, ennen kuin se ehti kääntyä Saku Arenalle ja taksijonolle päin. Näin maksoimme Tallinnaan nähden ryöstöhinnan, 20 euroa 7 kilometrin matkalta, eli noin kolme euroa per pää liikaa. Voin kertoa, että ei tunnu siltä, että taksikuski olisi tehnyt meitä kohtaan suurta vääryyttä. Olisihan meillä ollut vaihtoehtona palata parinsataametrisen taksijonon perälle ja jotkut toiset olisivat saaneet tämän ylihinnoitellun taksin.

Paluu salakapakkaan


Saku Arenalta huristelimme suorinta tietä Dissident Cocktails and Curiosity -salakapakkaan. Kollegani kanssa pohdimme ennen matkaa, kuinka olisikaan ollut hauska huijata ystäviäni kertomalla ennakkoon vain, että paikalla pitäisi olla joku cocktailbaari, ja esittää taksin lähdettyä, ettei sitä oikein taidakaan löytyä. Esittämiseen ei olisi ollut aihetta, sillä paikasta tietämättömän taksin kanssa salakapakkaan oli tälläkin kertaa yhtä hankalaa löytää. Yksi ystävistäni sanoikin kapakan olleen niin salainen, että häneltä olisi usko loppunut, jollen minä olisi käynyt siellä aiemmin. Onneksi on Google Maps ja minulla hyvä näkömuisti. Niinpä taas kerran keskellä suljettuja autokorjaamoita ovet aukenivat cocktailtaivaaseen.

Kiitos naiset seurasta. Oli ihanaa!


Yhteistyössä: Tallink Silja

Pysy matkassa mukana:


Joulumielelle Finlandia-talolle Finnairin siivin

tiistai 26. marraskuuta 2013

Kerrankin Finnairin pisteistä oli hyötyä. Ei. Emme lentäneet minnekään. Tämänkertainen matka oli todella lähelle, Finlandia-talolle. Käytimme pisteet tämäniltaiseen Lastenklinikoiden Kummien Joulu Mielelle -konserttiin. Näin eivät Finnairin pisteet jääneet käyttämättä (kun ei minun pistemääristäni lentoja varatessa ole mitään hyötyä), vaan päin vastoin menivät hyvään tarkoitukseen!


Illan ehdoton suosikki oli Club for Five. Heitä voisi kuunnella vaikka kokonaisen konsertin verran. Myös Flute of Shame sai joulufiiliksen heräämään. Konsertti esitetään Maikkarilla 22.12.2013 klo 19:30. Jos aikoo katsoa konsertin televisioversion, kannattaa malttaa katsoa loppupuolelle asti. Siellä tulee ne parhaat esitykset.

Lahjoituksia pienten potilaiden hyväksi voi tehdä esimerkiksi Kummien nettisivun lahjoituslomakkeella.

Tylsä, vai sittenkin aivan mieletön Berliini?

torstai 24. lokakuuta 2013

Harmaa, tylsä Berliini! Tämä oli mielipiteeni kaupungista viime kesäkuuhun asti. Olin ennen sitä käynyt Berliinissä kahdesti, ensimmäisen kerran koulumme saksanopiskelijoiden kesken, toisen kerran työmatkalla työharjoittelupaikastani. Molemmilla matkoilla minulle esiteltiin Berliinin turistinähtävyydet, kirkot ja muut tylsimmät ja turisteimmat osiot kaupungista, ei juuri muuta. Molemmilla matkoilla oli kyllä erittäin mukavaa, mutta Berliinillä ei ollut sen asian kanssa mitään tekemistä. Matkaseura vaan sattui olemaan erinomaista.

Viime kesänä pääsin antamaan Berliinille kolmannen mahdollisuuden, kun mieheni kertoi ostaneensa meille liput Kings of Leonin keikalle Waldbühneen. Konserttipaikka, amfiteatteri keskellä metsää, oli yksi matkan kohokohdista. Siellä jopa ruoka- ja alkoholitarjoilu toimi suoraan katsomoon, joten aurinkoiselta penkiltä ei tarvinnut keikkaa odotellessa kuin wc:n perään nousta. Aivan varmasti tulemme menemään sinne uudelleenkin.


Myös muutoin Berliini näytti aivan uudenlaiset kasvot. Tälläkin kertaa kiertelimme myös Berliinin muurin jäänteillä ja hyppäsimme sunnuntain ratoksi turistibussiin. Turistejahan me siellä oltiin.

Ravintolat ja baarit Berliinin parasta antia

Ravintolakulttuuri oli kuitenkin se, joka minun pääni sai kääntymään. Berliini ei siis todellakaan ole harmaa ja tylsä kaupunki. Siellähän tapahtuu koko ajan jotain, baareja ja ravintoloita on aivan varmasti ihan jokaiseen makuun ja ne on kaupan päälle tehty ajatuksella niin sisustuksen kuin tarjoilujenkin puolesta. Pitkän viikonlopun aikana emme ehtineet testata kuin muutaman ravintolan ja baarin, tässä niistä parhaimmat:

Sol y Sombra (Oranienplatz 5, metro U8 Morizplatz)
Todella suosittu tapasravintola (meillä kävi tuuri kun saatiin pöytä ilman varausta). Tunnelmaa, hyvää ja edukasta ruokaa ja viiniä. Tästä hyvä siirtyä drinksuille läheisiin cocktailbaareihin.

Luzia (Oranienstr 34, U8/U1 Kottbusser Tor tai U8 Morizplatz)
Hyviä cocktaileja, hauska sisustus. Jos ei istumapaikkaa löydä, niin kannattaa kurkata ovesta sisääntullessa vasemmalle, josko parvelle mahtuu.

Pan (Marienburger Str. 38, U2 Senefelderplatz)
Todella maukasta filippiiniläistä ruokaa erinomaisella palvelulla höystettynä. Ja vielä edullistakin!

Cafe Wintergarten im Literaturaus (Fasanenstr 23, U1 Uhlandstr)
Viehättävä ja hienostunut brunssipaikka puutarhassa. Ei halvimmasta päästä, mutta todella teknisesti hyvin tehtyjä ruokia. Munakokkelini ei ole koskaan ollut niin tasaisen hyvin paistunutta.

Kuvan brunssipaikan nimeä tai sijaintia en löydä enää mistään. Juuri tämä on se syy, jonka vuoksi blogini on nyt pystyssä. Jatkossa kirjoitan parhaat palat muistiin välittömästi!


Berliinin klassikko Döner Kebab tuli myös testattua - kanaversiona. Maistui!



Isot kiitokset kuuluvat kollegalleni, jolta saimme suositukset Sol y Sombraan ja Luziaan. Niitä kelpaa suositella eteenpäin!
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan