Kaupallinen yhteistyö: Elämys Cruises

Olen jo vuosikausia ollut suuri risteilyfani. Olen käynyt neljä kertaa Karibian risteilyllä, ja viime viikolla olimme tyttäreni kanssa ensimmäistä kertaa Välimeren risteilyllä. Laivana meillä oli Välimerellä Royal Caribbeanin Harmony of the Seas ja reittimme oli Barcelona – Palma de Mallorca – meripäivä – La Spezia – Rooma – Napoli – meripäivä – Barcelona.

Risteilyn parhaita puolia ovat ehdottomasti sen helppous, kun ei tarvitse kuin astua laivaan ja kaikki palvelut ovat saman katon alla. Hotellihuone seuraa perässä, kun maisema vaihtuu ja näin pääsee käytännössä ilman mitään vaivaa tutustumaan uusiin satamiin. Royal Caribbeanin suurimmilla laivoilla parasta on lisäksi se, että niillä on niin paljon aivan uskomattoman hyvin toteutettua tekemistä ja kokemista, ettei viikko laivassa meinaa riittää mihinkään. 

Tällä risteilyllä meille itseasiassa kävi niin, ettemme poistuneet laivasta yhdessäkään satamassa, emmekä silti olisi halunneet jättää laivaa viikon risteilyn jälkeen. Olisimme heittämällä voineet risteillä toisenkin viikon putkeen. Tekeminen kun ei kertakaikkisesti lopu kesken näin suurilla laivoilla. Wau-elämykset ja kylmät väreet ovat taattuja.

Konttaisen huiputus Oulangan kansallispuistossa

Vietimme muutaman päivän Rukalla ystävieni kanssa syyskuussa parhaaseen ruska-aikaan. 

Edellisen päivän Rukatunturin ja Valtavaaran huiputusten jäljiltä lähdimme huiputtamaan vielä Konttaisen, joka jäi meiltä edellisen päivän retkeltä huiputtamatta. Nyt emme lähteneet Rukan hiihtokeskukselta matkaan, vaan menimme autolla Konttaisen lähtöpisteelle. Ajatuksenamme ei ollut kävellä pitkää päiväpatikkaa, vaan käydä katsomassa Konttaisen huipun kehutut maisemat.

Konttaisen kuhaus helppo ja nopea perhereitti

Konttaisen huiputuksen reitti, Konttaisen kuhaus, kulkee Oulangan kansallispuiston alueella ja se on todella helppokulkuista maastoa. Polku on hyväkuntoinen, eikä jyrkkiä nousuja ole lainkaan. Toki nousua on tasaisesti alusta loppuun saakka, onhan kyseessä vaaran huiputus, mutta sellaisia kivikkoisia kohtia tai jyrkkiä "roiku köydessä" -kohtia tältä reitiltä ei löydy. Nousua parkkipaikalta huipulle näyttäisi Sports Trackerin mukaan kertyneen vain 105 metriä. 

Rukatunturin ja Valtavaaran huiputus Karhunkierroksen reittiä pitkin

Olimme ystävieni kanssa viettämässä 4-kymppisjuhlavuotemme huipennusta ruskamatkalla Rukalla syyskuun lopulla. Tarkoituksenamme oli nauttia ennen kaikkea toistemme seurasta, mutta samalla tietysti Rukan kauniista luonnosta, ruskasta. Aktiviteetteina meillä oli lähinnä patikointi ja pyöräily. Näiden lisäksi joogasimme, saunoimme, söimme ja nautimme lasit-parit viiniä.

Menomatkalla Rovaniemeltä Rukalle pidimme kevyen taukojumpan ja kiersimme neljän kilometrin lenkin Riisitunturin kansallispuistossa. Matkan pisimmän kävelyreitin teimme ensimmäisenä kokonaisena Ruka-päivänämme ja lähdimme Karhunkierroksen lähtöpisteeltä kohti tuntureiden huippuja.

Rukatunturin huiputus 

Riisin rääpäsy Riisitunturin kansallispuistossa

Vietimme viime viikonloppuna ystävieni kanssa 40-vuotisjuhlavuotemme huipennusta yhteisellä ruskamatkalla Rukalla. Saavuimme yöjunalla Helsingistä Rovaniemelle keskiviikkoaamuna. Emme toki olleet istuneet junassa tuntikausia, vaan käytössämme oli makuuhytit. Vuokrasimme auton Rovaniemeltä, millä matkasimme Rukalle, mutta sekään matka ei ollut kuin reilut pari tuntia. Silti päätimme tehdä taukojumpan ajomatkalla, ja käydä kävelemässä Riisitunturin kansallispuistossa jonkinlaisen reitin.

Riisitunturin maisemia olin kuullut kehuttavan. No, minkä kansallispuiston maisemia en olisi kuullut kehuttavan. Onhan siihen syynsä, että alueet ovat kansallispuistoja. Kaunis maisema lienee taattu kansallispuistossa kuin kansallispuistossa. Reittejä Riisitunturin kansallispuiston alueella oli useampia. Meillä oli kuitenkin aikaa käytettävissä vain muutama tunti, ja tämä rajoitti reittisuunnitelmaamme. Toki myös halusimme kaiken mahdollisen irti vierailustamme, joten halusimme valita kaikkein kauneimman reitin parhailla maisemilla.

Mistä niitä sieniä oikein löytyy? Ohjatulla sieniretkellä Espoon Luukissa

Useimmiten tulee hehkutettua niitä asioita, joissa on tosi hyvä. Jotka tuntuu luontevalta ja joissa tulee onnistumisia. Heti alkuun todettakoon, että nyt ollaan sellaisen aiheen äärellä, missä ei ole omalla kohdallani oikein näitä mitään. Mutta hei, sehän ei haittaa. Mukavuusalueen ulkopuolella on oikeastaan ihan mukavaa. Eihän sitä nyt kaikkea voi osata ja kaikessa olla luonnonlahjakkuus. Silti voi yrittää ja onnistua. Tai olla onnistumatta. Hetkestä voi nauttia silti.

Otsikko ja kuvat varmasti jo kertovatkin, että tämän kirjoituksen aihe ja se minun epämukavuusalue ja osaamisalueistani yksi heikoimpia on sienestys. Tykkään retkeillä luonnossa ja pidän sieniruuista, jotenkin en vain ole osannut yhdistää näitä kahta niin, että saisin joka syksyisen sienisaaliin metsästä omatoimisesti.

Olikin erityisen hyödyllistä, että ystäväni ostivat minulle 4-kymppislahjaksi ohjatun sieniretken. Pääsin sienestämään hyvässä seurassa ja poimimaan sieniä täysin ennakkoluulottomasti laajalla skaalalla, kun paikalla oli opas, joka heitti koristani (tai siis paperikassistani) pois ne sienet, joita ei pidä syödä.

Turistina Helsingissä - pizzaristeily, Helsinki SkyWheel ja Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha

Perinteisesti matkoja ja matkailua suunnitellessa ajatukset tulee laitettua kauas ennemmin kuin lähelle. Itse koen Pohjoismaiden ja Baltian olevan kotiseutumatkailua, Euroopan lähimatkailua, ja valtamerten taa lähdettäessä ollaan kaukomatkoilla. Toki Suomen matkailussa ollaan kotimaanmatkoilla, mutta onneksi on vieläkin tätä pienemmät piirit, kun voi jäädä omaan kotikaupunkiin. Olen asunut jo yli 15 vuotta Helsingissä, mutta silti en todellakaan ole kolunnut kaikkia kaupungin näkemisen arvoisia paikkoja.  

Toki olen käynyt Suomenlinnassa, Pihlajasaaressa, Seurasaaressa, Vallisaaressa, Lonnassa sun muissa Helsingin edustan saarissa, saunonut yleisösaunoissa siellä sun täällä, tutkinut museo- ja näyttelytarjontaa, käynyt lähellä olevissa luonnonpuistoissa ja kotieläintiloilla. Vähintään kerran kesässä käyn Lintsillä ja useat ravintolat ja kahvilat on myös tuttuja. 

Tänä kesänä ajatukseni oli päästä sellaisen hop on hop off -turistibussin kyytiin tutustumaan Helsinkiin jonkun höpöttäessä taustaa ja tarinoita kuulokkeisiini, mutta epäonnekseni tätä palvelua ei ollut tänä kesänä saatavilla. Oli keksittävä muuta.

Muumimaailma sateella - millaista on ulkoilmapuistossa sateella

Kaupallinen yhteistyö: Reissujuna

Matkasimme viikko sitten aivan ihanalla, Ukko-Pekka höyryveturin vetämällä Muumiteemaisella seikkailujunalla Helsingistä Naantaliin Muumimaailmaan. Muumiteemainen matkamme alkoi siis jo Helsingistä, kun pääsimme Muumitunnelmiin heti Helsingin rautatieasemalta. Muumijunasta kirjoitinkin jo aiemmin, ja siitä voit lukea lisää täältä.

Muumimaailma sateella onkin tämän jutun pääteema, nimittäin harmillisesti sateettoman ja helteisen kesän jälkeen meille sattui sateinen päivä juuri Muumimaailman vierailullemme. Olen käynyt kerran aiemmin Muumimaailmassa, mutta siitä on lähes kymmenen vuotta aikaa. Tuolloin muistan olleen kaunis kesäpäivä, mutta en toisaalta muista että meillä olisi ollut silloin jotenkin erityisen paljon hauskempaa kuin nyt. En siis voi sanoa sateen ainakaan pilanneen meidän päiväämme Muumimaailmassa.

Sateisen päivän plussaa tässä koronatilanteessa olikin se, että ihmisiä ei ollut kovinkaan paljoa liikkeellä. Väljyys oli erittäinkin mieluisaa!