Barbados on melko kallis lomakohde. Kaikki turisteille tarkoitetut hinnat on kerrottu viidellä, tai kymmenellä. Mene ja tiedä kuinka monella, mutta tuskin peruspaikallisella perheellä on varaa matkustaa 100 barbadosdollarin (=50 jenkkidollaria) taksimatkoja, kun bussilla pääsee kahdella. Juuri taksilla liikkuminen barbadoksella oli sitä kaikkein kalleinta.

Onneksi on reggaebussit
Suurin osa Barbadoksen reggaebusseista on tavallisia, valkoisia tila-autoja, joissa edessä on kyltti siitä, minne bussi on matkalla. Bussissa soi joko reggae, joululaulut tai radio. Busseissa on tilaa noin kahdelletoista matkustajalle, mutta tarvittaessa kyydissä oli helposti tuplatkin. Itse istuin välillä mieheni sylissä, välillä puristuksissa muiden välissä, ja kerran etupenkilläkin. Sopu sijaa antaa.

Ruuhkaisimpina aikoina kyydissä oli kuskin lisäksi rahastaja, jotta matkustajien poistuminen ja kyytiin nouseminen oli nopeampaa. Asiakkaista oli nimittäin bussien kesken melkoista kisaa. Se tietenkin tienasi eniten, joka ehti poimia eniten asiakkaita kyytiinsä. Meidätkin ensimmäisellä bussimatkalla noudettiin sadan metrin päästä bussin reitiltä. Se oli sekä todella hyvää palvelua meille että tietenkin tienestiä kuskille.

Mitään aikataulua näillä reggaebusseilla ei ole, mutta kovinkaan kauaa emme koskaan odottaneet. Useimmiten kävi niin, että bussi odotti meitä. Hinta oli aina kaksi barbadosdollaria suuntaansa. Reittejä on useampiakin, mutta meidän käyttämä reitti meni Siver Sandsilta Oistinsin kautta Bridgetowniin.

Tavallinen bussi vaihtoehtona
Kuljimme me myös tavallisella bussilla. Ne ovat tavallisen bussin kokoisia ja näköisiä. Hinta oli sama kaksi barbadosdollaria, mutta erona reggaebusseihin, näistä ei saanut vaihtorahaa takaisin. Matkalipun kylläkin. Ja niin, reggae ei pauhannut.

Taksilla matkustaminen
Jokaista matkaa emme kuitenkaan kulkeneet reggaebussilla. Esimerkiksi St Nicholas Abbeyn rommitislaamo oli meidän sijainnista niin kaukana, että sinne olisi täytynyt vaihtaa bussia pariinkin otteeseen, emmekä siltikään olisi päässeet perille asti. Säästimme sentään sen verran, että sinne päin menimme osan matkasta reggaebussilla ja vasta Bridgetownista hyppäsimme taksin kyytiin. Yhteen suuntaan taksi maksoi 100 barbadosdollaria, joten toisenkin matkan puolittaminen oli jo hyvää säästöä.

Kaikissa matkoissa ei kuitenkaan ole mahdollista säästää ja käyttää bussia. Niin tavallisten kuin reggaebussienkin matkustajatilat ovat niin ahtaat, että matkalaukun tai rinkan kanssa niihin ei pääse kyytiin. Lentokenttäkuljetukset on siis pakollakin hoidettava taksin kyydillä.

Barbadoksella taksin hinta tulee aina sopia ennakkoon kuskin kanssa. Hinnat vaikuttivat olevan melko pitkälle ohjenuoraksi annetun taulukon mukaisia. Taulukko on esillä ainakin lentokentällä, ja myös esim. barbados.org-nettisivustolla.

Lapsirakas Barbados

Kuka oli lomalla, minä vai syntymätön lapsemme?

Jos minulta kysytään, olin itse rentoutumassa. Jos barbadoslaisilta kysytään, minua ei ollut olemassakaan. Hotellin henkilökunta toivotti hyvät huomenet ja kysyi mitä vauvalle kuuluu, rannan kauppias tiedusteli päivittäin ohi kulkiessaan miten vauva tänään jakselee, ravintoloiden tarjoilijat ehdottivat oluen ja rommin sijaan alkoholittomia juomia, joista vauva varmasti pitää. Niin naiset kuin miehetkin, kaikki olivat kiinnostuneita vauvan hyvinvoinnista. Entä minä, minne minä katosin? Täytyy varmaan tottua. Kuulemani mukaan asia ei helpotu sen jälkeen kun lapsi syntyy. Sitten vasta näkymättömissä itse ollaankin.

Totta kai muiden minulle suoma huomio oli hyvästä. Bussiin astuessa sain saman tien istumapaikan, vaikka bussi oli aivan täysi. Muuten seisominen bussissa ei olisi ollut hankalaa, mutta tungoksessa kuskin kaasutellessa kuoppaisella ja mutkaisella tiellä olisi voinut olla jopa vaarallista. Kuski piti nimittäin myös itse kiinni ikkunan reunasta painaessaan kaasua mutkissa. Jos ei kuski pysy penkissä omassa vauhdissaan, niin miten sitten voisi käydä niille, jotka seisovat tavaroineen tungoksessa käytävällä?

Myös mieheni sai hyvin paljon huomiota. Miehet onnittelivat häntä ja muistuttivat häntä pitämään hyvää huolta tulevasta lapsestaan. Kalakauppiaat heittivät yläfemmoja ja kyselivät hymyissä suin, onko hän saanut vatsani aikaan. Moni arvuutteli vauvan sukupuolta. Yksi oli varma lapsen olevan poika, ja pyysi kertomaan lapselle lapsen synnyttyä hänen tietäneen asian, jos lapsi ennakkotiedoista poiketen kuitenkin tulee olemaan poika. Kaikki olivat aidosti onnellisia ja iloisia puolestamme.

Emme olisi voineet paremmin valita babymoon-kohdettamme! Meillä kaikilla kolmella oli oikein mukavaa - vaikkakin yksi vei huomion yli muiden :)

Illallista auringonlaskussa, kuun loisteessa

Ruoka ei ole yleensä Karibian valttikortti. Se joka matkustaa Karibialle ruuan perässä, on saapunut väärään paikkaan. Poikkeuksiakin näyttäisi olevan. Yksi niistä Barbados. Toki Barbadoksellakin riisiä ja papuja saa, eikä niissä mitään vikaa ole, mutta myös paljon muuta on tarjolla.

Joulun ravintolaksi valitsimme Cafe Luna -ravintolan saaren etelärannalta Miami Beach -rannalta. Emme tosin tehneet pöytävarausta riittävän ajoissa, jonka vuoksi nautimme jouluaterian aatonaattona. 

Cafe Lunan illalliskattaus alkaa kuudelta illalla. Kiiruhdimme paikalle hyvissä ajoin ennen sitä, jotta ehdimme ihastella rannan aaltoja ja nähdä ravintolan terassilta mereen uppoavan auringon.

Suurin osa pöydistä (kuin myös meidän pöytä) oli terassilla tähtitaivaan alla. Reunapöydistä oli suora näkymä merelle.

Puitteet olivat kunnossa, ja niin oli ruokakin. Luna käyttää mahdollisimman paljon lähiruokaa ja luomua. Myös raaka-aineiden laatuun oli panostettu. Loppulaskumme oli reilun satasen euroissa, kun tilasimme alkudrinkit, kolme ruokalajia per pää, pullovettä sekä miehelleni lasillisen viiniä. Ihan oli joka euron arvoinen.

Muut annokset tuli näköjään hotkaistua ilman että kameraa ehti ottaa esille, mutta jälkiruoat sentään saivat poseerata kameralle.

Ilmeisesti Lunaan kannattaa tehdä pöytävaraus muulloinkin kuin jouluna. Ravintola on suhteellisen pieni ja pöydät ovat ilmeisesti useimmiten täyteen varattuja.

Minne matkustaa raskaana?

Babymoon oli minulle täysin uusi termi vielä syksyllä. Jenkeille kaikki kunnia siitä, että he ainakin osaavat keksiä erinomaisia tekosyitä matkusteluun. Babymoon - jotta vanhemmat vielä kerran pääsevät kahdestaan nauttimaan lomasta ja rentoutumaan raskauden keskellä. Erinomainen ajatus. Me like :)

Mutta minne kannattaa matkustaa, vai onko koko maailma vapaata riistaa? Ei ole, valitettavasti. Ei ollut ainakaan minulle.

Malaria ja hygienia
Ensimmäisenä kannattaa sulkea pois malaria-alueet. Ja kun googlettaa malaria-kartan, niin huhhuh! Suuri osa maapallosta on malarian riskialuetta. Malarian estolääkitystä ei voi raskaana syödä, ja sama lääkehän on silloin kyseessä, jos sattuu malarian saamaan. Ainakin minä ruksin kaikki nämä maat listalta heti pois.

Kuva: facts-about-malaria.webnode.com

Karibialla on jo vuoden verran riehunut chikungunya-kuume. Hyttysten pistoja vältellen pystyy siltäkin taudilta välttymään, mutta malariaan verrattuna kuume on pois sairastettavaa mallia, eikä siihen ole siis lääkkeitä, joita raskaana ei kuitenkaan saisi syödä. Tauti olisi vaarallinen raskausaikana, jos synnyttäisi samalla, kun synnyttäjällä olisi kuume. Tällöin lapsi voisi saada kuumeen synnytyksen yhteydessä.

Hygieniataso muutenkin on oltava kohteessa kunnossa. Kukaan ei varmaan halua lähteä matkaan pakaten kahden viikon eväät matkalaukkuun. Totta kai ruokailu on rajoitettua raskaana ollessa, mutta niin se on Suomessakin. Maalaisjärjellä pääsee pitkälle. Itse jätin matkalla pois raanaveden ja jääpalat, sekä kaiken kypsentämättömän juuston, raa'at lihat ja kalat. Mukana minulla oli pikakaurapuuroja niin lennoille kuin välipalaksi itse matkalle. Koneeseen kun en jaksanut raskausruokavaliota erikseen tilata, ja paikanpäällä oli hyvä että minulle oli helppoa välipalaa, kun kuitenkin söin useammin kuin mieheni. Lisäkuidutkaan eivät olleet pahitteeksi.

Miten kauas sitten viitsii lähteä?
Minähän olin lähdössä Tahitille ja Bora Boralle. Katselin ihan tosissani tarjousta, jossa olisi saanut viisi yötä ilmaiseksi Tikehaun saarella. Kuva varmasti kertoo kaiken.

Kuva: SPM Hotels, jolla tämä hieno tarjouskin olisi ollut.

Saari on pieni sirppi keskellä ei mitään. Lääkärikin pääsisi paikalle kenties helikopterilla. Ja kukahan sen sitten maksaisi? Hmm.. jätettiin niin Tikehau kuin Bora Borakin raskausmatkasuunnitelmista pois. Niisk.

Mitä jää jäljelle?
Kesällähän koko Eurooppa olisi valloitettavissa, mutta talvella aurinkoon pääsy vaatii pidempää lentämistä. Melkein koko Karibia on malaria-vapaata aluetta ja useaan kohteeseen pääsee yhdellä vaihdolla. Lentomatkalla tietenkin tulee muistaa juoda paljon vettä, venytellä ja nousta kävelemään aina kun mahdollista, ja tukisukat kannattaa kiskoa jalkaan jo lähtöpäivän aamuna. Mutta niinhän minä aina muutenkin teen.

Uima-allas ja ilmastointi!!!
Jos Babymoon-kohde on kovin kuuma, kannattaa panostaa majoitukseen sen verran, että voi varmistaa pääsevänsä veteen päivän aikana. Merikin käy, mutta entä jos ranta ei olekaan hyvä jatkuvaan meressälillumiseen? Plussaa siis on, jos on meren ja uima-altaan yhdistelmä käytössä.

Kuuman päivän päätteeksi, tai välipaussiksi, hotellihuoneen ilmastointi on myös taivaallista. Päivän aikana turvonneet jalat olivat taas kuin uudet viileässä nukutun yön jälkeen.

Vakuutukset kuntoon ja menoksi
Raskaana matkustavan vakuutuksista kirjoittelin jo aiemmin. Myös syntymättömälle lapselle kannattaa nimittäin ottaa matkustajavakuutus. Just in case.

Karibialle rantautunut Chikungunya-kuume

Juuri ennen matkaamme huomasimme uutisoinnin Karibialle vuoden 2014 aikana rantautuneesta chikungunya-kuumeesta. Uutinen tästä todella kivuliaasta, lihaksia särkevästä, korkeasta, viikon kestävästä kuumeesta sai meidät säikähtämään. Varsinkin, kun olisin matkassa raskaana.

Ei kun google laulamaan. Tarkempi tutkiminen sai meidät kuitenkin rauhoittumaan. Vaikka kuume olisikin kivulias, ei se olisi tappava, toisin kuin esimerkiksi dengue-kuume saattaisi olla. Toki vanhuksia ja muutoin sairaita ihmisiä tauti on tappanutkin. Perusterveiden kohtalo ei olisi niin kova. Raskaana ollessakin tauti olisi syntymättömälle lapselle vaarallinen vain siinä tapauksessa, että raskaana oleva äiti synnyttäisi lapsen kuumeessa ollessaan. Tällöin lapsi voisi saada tartunnan synnytyksessä.

Ulkoministeriön Barbadoksen matkustustiedotekaan ei edes maininnut koko tautia – siellä oli mainittuna vain dengue-kuume, joka on Karibialla ollut niin kauan kuin minä olen matkustanut.

Huokasimme helpotuksesta. Varustautuisimme vain kaikin mahdollisin keinoin hyttysten puremilta. Hyvin tuulisella Karibialla, rantahotellissa tämä tuskin olisi ongelma.

Chikungunya Barbadoksella?
Barbadoksella on joidenkin lähteiden mukaan todettu noin tuhat tautitapausta vuoden 2014 aikana. Jos sen suhteuttaa väkilukuun, on määrä noin 0,5 % koko väestöstä. Ja jos lasketaan turistitkin mukaan, ei määrä ole edes sitä.

Sehän ei silti sano sitä, että juuri se sinua pureva hyttynen ei kanna tautia ja tartuta sitä sinuun. Eihän tartuntaan tarvita kuin sen yhden hyttysen purema. No, matkallamme ei ollut sitä vaaraa. Näimme koko matkan aikana kaksi hyttystä, matkamme ainoana sadepäivänä pari enemmän. Mikään niistä ei purrut meitä. Laitoimme siitä huolimatta tunnollisesti hyttyskarkotetta iholle sekä päivisin että iltaisin. Illalla nilkat tuli vielä tuplasumutettua – ihan vain varmuuden, ja mäkäräisten, varalta. Oli meillä hyttysverkkokin mukana sängyn päälle viritettäväksi, mutta koska huoneessamme oli hyvin toimiva ilmastointi, emmekä niitä hyttysiä nähneet, emme laittaneet verkkoa.

Ainoa, millä tavalla kuume oli näkyvillä Barbadoksella, oli kaupan ovessa ollut juliste kuumeesta. Niin paikalliset kuin turistitkin pukeutuivat tavallisesti. Kukaan ei ollut täysin pitkissä vaatteissa yötä-päivää. Joskin uskon, ettei suurin osa turisteista ollut taudista edes kuullut.

Mikä mahtaa olla Jamaikan tilanne?
Ystävämme ovat parasta aikaa matkalla takaisin Suomeen Jamaikan lomaltaan. Ulkoministeriön Jamaikan tiedotteessa oli maininta chikungunya-kuumeen olemassaolosta dengue-kuumeen yhteydessä. Täytyy muistaa kysellä, oliko chikungunya-kuume jotenkin näkyvämpi Jamaikalla kuin Barbadoksella.

Malariakin Barbadoksella?
Barbadoksella Oistinsista Silver Sandsille palatessamme reggae-bussin kuski käänsi radiota kovemmalle. Uutisissa kerrottiin kahdesta saarella tavatusta malariatautitapauksesta. Ilmeisesti chikungunya-kuumeen jäljiltä asukkaat olivat hyvin kiinnostuneita siitä, onko malariakin rantautumassa saarelle. Ei ole, ainakaan näiden kahden tapauksen perusteella. Uutisissa vakuutettiin, että nämä kaksi tapausta olivat saaneet tartunnan ulkomailla.

Turistimassojen ja julkkisten suosima Barbadoksen länsirannikko

Joulupäivän taksiajelumme jatkui itärannalta melkein saaren pohjoisimman osan kautta länsirannikolle. Tämän tiesin olevan itää turistisempi. Kuvittelin vaaleita, pitkiä ja vähintäänkin yhtä leveitä hiekkarantoja kuin mitä kotirantamme Silver Sands on. Todellisuudessa rannat Karibian puoleisella rannalla olivatkin pitkiä, kyllä, mutta hyvin hyvin kapeita (syvyyssuunnassa siis). En tosin osaa sanoa miltä ökyresorttien yksityiset rannat näyttävät. Resorteista näimme ohi ajaessamme vain niiden korkeat kiviaidat. Mutta julkiset rannat olivat vain parin-kolme metriä leveitä, joskin hyvin pitkiä.

Taksi ajoi pohjoisesta Fryer’s Well Pointista saakka aivan rantatietä pitkin kohti etelää. Välillä vastaan tuli selkeästi paikallisten asuttamia kyliä. Välillä taas huomasi selkeän eron, kun saavuimme turistiresorttien kohdalle. Esimerkiksi Speightstown oli todella hyvin hoidettua, selkeästi rikkaille turisteille rakennettua aluetta.

Kartta: worldatlas.com

Hieman Speightstownia pohjoisempana taksikuski esitteli meille Barbadoksen parhaan huoneistokompleksin, Port St. Charlesin. Paikassa on huoneistoja, joita voi joko vuokrata tai ostaa kokonaan itselleen. Näytti pramealta, mutta google kertoi, etteivät huoneistojen vuokrahinnat ole yöltä mitään erityisen huimia. Yhden makuuhuoneen huoneistoa Booking.com tarjoaa noin kahdellasadalla eurolla, kolme makuuhuonetta saisi noin neljälläsadalla.

Jäimme taksin kyydistä pois Holetownissa. Olin katsonut sieltä Lemongrass-nimisen ravintolan, mutta koska ravintola sijaitsee ostoskeskuksen yhteydessä, ei se ollut joulupäivänä auki. Rannan hieman tyyriimpi tai vähintäänkin hienompi (yksi Barbadoksen parhaista ravintoloista) The Tides oli myös suljettuna.

Yhden hotellin ruokalista näytti samalta kuin kaikki muutkin Barbadoksen perusravintolat ja se olisi kelvannut meille, mutta heillä oli joulupäivänä tarjolla vain ja ainoastaan joululounasbuffa 170 barbadosdollarin hintaan. Ei kiitos. Päädyimme lopulta rantabaariin burgereille. Oli ruokalistalla muutakin, mutta jonkun ihmeellisen selityksen vuoksi ravintola ei pystynyt valmistamaan muita ruokia. Ei haitannut. Pääasia että saimme ruokaa.

Holetown oli myös selkeä turistikylä. Oli Burberryn, Louis Vuittonin ja Hugo Bossin liikkeitä ja rantaresortteja. Myös saaren parhaimmiksi luokitellut ravintolat (ainakin omien löydöksieni perusteella), jo mainitsemani The Tides, sekä The Cliff ovat Holetownissa.

Julkkisten Barbados
Myös Barbadokselta kotoisin oleva Rihanna viettää kuulemma joulunsa Holetownin lähellä, usein One Sandy Lane Resortissa. Nyt hän oli kuluttanut muutaman roposen ja aikoo rakennuttaa Holetownin lähistölle oman lukaalinsa (lisää aiheesta). Rihannan lisäksi Simon Cowel oli myös seurueineen meidän kanssa samaan aikaan Barbadoksella. Ei satuttu liikkumaan samoilla huudeilla Simonin emmekä Rihannan kanssa ;)

Myös monet muut julkimot suosivat Barbadosta. Pinterest on heistä koonnut kuvakollaasinkin, heh :D

Mutta siinäpä se sitten näytti olevan. Ranta ei ollut kummoinen. Kapea ja rantatuoleilla täyteen ahdattu (parhaat rannat varmaan varattu luksusresorteille). Tällä puolella saarta ei myöskään tuullut, joten ilmasto oli ainakin näin raskaana olevan näkökulmasta melko tukala. Eikä se tuon leijasurffarimiehen mieleenkään olisi.

Taas saimme vahvistusta siitä, että olimme valinneet kotirannan lomallemme täysin oikein. Kehun sitä lisää vähän myöhemmin :)

Ylpeitä vedestään

Mikset juo meidän vettä? Meillä on maailman puhtain vesi. Miksi se ei kelpaa? Mitä? Ilman jäitä? Mutta tämä on lämmintä.

Joka kerta sain selitellä samaa asiaa, kun en juonut raanavettä ravintolassa, kun ostin pullovettä kaupasta, kun pyysin virvokkeeni ilman jäitä. Jäitä, jotka on tehty raanavedestä. Siitä maailman puhtaimmasta Barbadoksen vedestä. Selittely oli jatkuvaa, ja myös noloa. Loukkasinhan barbadoslaisia, kun heidän vetensä ei minulle kelvannut. Hotellin ravintolassa oli loppujen lopuksi helpointa ottaa lasillinen raanavettä ja jättää se juomatta. Tarjoilijat kyllä ymmärsivät, että en halua lasiini jäitä. He lorottivat vesikannusta vettä lasiini niin, että jäät jäivät vesikannuun. Se ei ihan ollut ajatukseni. Helpompi oli antaa olla.

Kätilön suosituksesta pullovettä
Ennen Barbadoksen matkaa tein päätöksen kätilön suosituksesta, että juon matkalla vain pullovettä. On vesi miten puhdasta tahansa, on se erilaista kuin mihin olen tottunut. Ei sillä että pieni turistiripuli sikiötä tappaisi, mutta voisi se minut viedä huonoonkin kuntoon. En halunnut ottaa sitä riskiä, että makaisin hotellihuoneessa voimattomana päivän tai pari, tai jotain vielä pahempaa.

Maailman puhtainta vettä
Ymmärsin kyllä, että barbadoslaiset olivat ylpeitä vedestään. Ja ihan syystä. Onhan se heidän vetensä harvinaista maailmassa. Siksi pyrinkin selittämään hienovaraisesti, että haluan raskausaikana olla hyvin tarkka kaikesta, olkoon se sitten turhan tarkkaa tai ei. Ainakin minulla oli asiasta parempi mieli. Se riitti minulle. Jos jotain olisi sattunut ja olisin juonut loman ajan raanavettä, en varmasti koskaan olisi antanut itselleni anteeksi ja lopettanut pohtimista, olisiko tilanne toisin jos olisin juonut pullotettua vettä. Totta kai mistä tahansa muustakin bakteereita voi saada, mutta ainakin tiedän minimoineeni riskit omalla käytökselläni.

Minä en juonut vettä, enkä saanut vatsanpuruja enkä muutakaan koko matkan aikana. Mieheni joi raanavettä koko matkan ajan ja myös hän selvisi ilman mitään ylimääräisiä turistivaivoja. En kuitenkaan koe jääneeni mistään paitsi, etten juonut Barbadoksen vettä. Kenties loukkasin muutamaa vedestään ylpeää, mutta eivätköhän he minut ole jo unohtaneet ;)