Juuri ennen matkaamme huomasimme uutisoinnin Karibialle vuoden 2014 aikana rantautuneesta chikungunya-kuumeesta. Uutinen tästä todella kivuliaasta, lihaksia särkevästä, korkeasta, viikon kestävästä kuumeesta sai meidät säikähtämään. Varsinkin, kun olisin matkassa raskaana.
Ei kun google laulamaan. Tarkempi tutkiminen sai meidät kuitenkin rauhoittumaan. Vaikka kuume olisikin kivulias, ei se olisi tappava, toisin kuin esimerkiksi dengue-kuume saattaisi olla. Toki vanhuksia ja muutoin sairaita ihmisiä tauti on tappanutkin. Perusterveiden kohtalo ei olisi niin kova. Raskaana ollessakin tauti olisi syntymättömälle lapselle vaarallinen vain siinä tapauksessa, että raskaana oleva äiti synnyttäisi lapsen kuumeessa ollessaan. Tällöin lapsi voisi saada tartunnan synnytyksessä.
Ulkoministeriön Barbadoksen matkustustiedotekaan ei edes maininnut koko tautia – siellä oli mainittuna vain dengue-kuume, joka on Karibialla ollut niin kauan kuin minä olen matkustanut.
Huokasimme helpotuksesta. Varustautuisimme vain kaikin mahdollisin keinoin hyttysten puremilta. Hyvin tuulisella Karibialla, rantahotellissa tämä tuskin olisi ongelma.
Chikungunya Barbadoksella?
Barbadoksella on joidenkin lähteiden mukaan todettu noin tuhat tautitapausta vuoden 2014 aikana. Jos sen suhteuttaa väkilukuun, on määrä noin 0,5 % koko väestöstä. Ja jos lasketaan turistitkin mukaan, ei määrä ole edes sitä.
Sehän ei silti sano sitä, että juuri se sinua pureva hyttynen ei kanna tautia ja tartuta sitä sinuun. Eihän tartuntaan tarvita kuin sen yhden hyttysen purema. No, matkallamme ei ollut sitä vaaraa. Näimme koko matkan aikana kaksi hyttystä, matkamme ainoana sadepäivänä pari enemmän. Mikään niistä ei purrut meitä. Laitoimme siitä huolimatta tunnollisesti hyttyskarkotetta iholle sekä päivisin että iltaisin. Illalla nilkat tuli vielä tuplasumutettua – ihan vain varmuuden, ja mäkäräisten, varalta. Oli meillä hyttysverkkokin mukana sängyn päälle viritettäväksi, mutta koska huoneessamme oli hyvin toimiva ilmastointi, emmekä niitä hyttysiä nähneet, emme laittaneet verkkoa.
Ainoa, millä tavalla kuume oli näkyvillä Barbadoksella, oli kaupan ovessa ollut juliste kuumeesta. Niin paikalliset kuin turistitkin pukeutuivat tavallisesti. Kukaan ei ollut täysin pitkissä vaatteissa yötä-päivää. Joskin uskon, ettei suurin osa turisteista ollut taudista edes kuullut.
Mikä mahtaa olla Jamaikan tilanne?
Ystävämme ovat parasta aikaa matkalla takaisin Suomeen Jamaikan lomaltaan. Ulkoministeriön Jamaikan tiedotteessa oli maininta chikungunya-kuumeen olemassaolosta dengue-kuumeen yhteydessä. Täytyy muistaa kysellä, oliko chikungunya-kuume jotenkin näkyvämpi Jamaikalla kuin Barbadoksella.
Malariakin Barbadoksella?
Barbadoksella Oistinsista Silver Sandsille palatessamme reggae-bussin kuski käänsi radiota kovemmalle. Uutisissa kerrottiin kahdesta saarella tavatusta malariatautitapauksesta. Ilmeisesti chikungunya-kuumeen jäljiltä asukkaat olivat hyvin kiinnostuneita siitä, onko malariakin rantautumassa saarelle. Ei ole, ainakaan näiden kahden tapauksen perusteella. Uutisissa vakuutettiin, että nämä kaksi tapausta olivat saaneet tartunnan ulkomailla.
Ei kun google laulamaan. Tarkempi tutkiminen sai meidät kuitenkin rauhoittumaan. Vaikka kuume olisikin kivulias, ei se olisi tappava, toisin kuin esimerkiksi dengue-kuume saattaisi olla. Toki vanhuksia ja muutoin sairaita ihmisiä tauti on tappanutkin. Perusterveiden kohtalo ei olisi niin kova. Raskaana ollessakin tauti olisi syntymättömälle lapselle vaarallinen vain siinä tapauksessa, että raskaana oleva äiti synnyttäisi lapsen kuumeessa ollessaan. Tällöin lapsi voisi saada tartunnan synnytyksessä.
Ulkoministeriön Barbadoksen matkustustiedotekaan ei edes maininnut koko tautia – siellä oli mainittuna vain dengue-kuume, joka on Karibialla ollut niin kauan kuin minä olen matkustanut.
Huokasimme helpotuksesta. Varustautuisimme vain kaikin mahdollisin keinoin hyttysten puremilta. Hyvin tuulisella Karibialla, rantahotellissa tämä tuskin olisi ongelma.
Chikungunya Barbadoksella?
Barbadoksella on joidenkin lähteiden mukaan todettu noin tuhat tautitapausta vuoden 2014 aikana. Jos sen suhteuttaa väkilukuun, on määrä noin 0,5 % koko väestöstä. Ja jos lasketaan turistitkin mukaan, ei määrä ole edes sitä.
Sehän ei silti sano sitä, että juuri se sinua pureva hyttynen ei kanna tautia ja tartuta sitä sinuun. Eihän tartuntaan tarvita kuin sen yhden hyttysen purema. No, matkallamme ei ollut sitä vaaraa. Näimme koko matkan aikana kaksi hyttystä, matkamme ainoana sadepäivänä pari enemmän. Mikään niistä ei purrut meitä. Laitoimme siitä huolimatta tunnollisesti hyttyskarkotetta iholle sekä päivisin että iltaisin. Illalla nilkat tuli vielä tuplasumutettua – ihan vain varmuuden, ja mäkäräisten, varalta. Oli meillä hyttysverkkokin mukana sängyn päälle viritettäväksi, mutta koska huoneessamme oli hyvin toimiva ilmastointi, emmekä niitä hyttysiä nähneet, emme laittaneet verkkoa.
Ainoa, millä tavalla kuume oli näkyvillä Barbadoksella, oli kaupan ovessa ollut juliste kuumeesta. Niin paikalliset kuin turistitkin pukeutuivat tavallisesti. Kukaan ei ollut täysin pitkissä vaatteissa yötä-päivää. Joskin uskon, ettei suurin osa turisteista ollut taudista edes kuullut.
Mikä mahtaa olla Jamaikan tilanne?
Ystävämme ovat parasta aikaa matkalla takaisin Suomeen Jamaikan lomaltaan. Ulkoministeriön Jamaikan tiedotteessa oli maininta chikungunya-kuumeen olemassaolosta dengue-kuumeen yhteydessä. Täytyy muistaa kysellä, oliko chikungunya-kuume jotenkin näkyvämpi Jamaikalla kuin Barbadoksella.
Malariakin Barbadoksella?
Barbadoksella Oistinsista Silver Sandsille palatessamme reggae-bussin kuski käänsi radiota kovemmalle. Uutisissa kerrottiin kahdesta saarella tavatusta malariatautitapauksesta. Ilmeisesti chikungunya-kuumeen jäljiltä asukkaat olivat hyvin kiinnostuneita siitä, onko malariakin rantautumassa saarelle. Ei ole, ainakaan näiden kahden tapauksen perusteella. Uutisissa vakuutettiin, että nämä kaksi tapausta olivat saaneet tartunnan ulkomailla.