Masutoaitemu-blogin Tsujiki-kalatori postauksesta muistin, että vieläkään en ole saanut kirjoitettua loppuun kevään Japanin matkaamme. Vielä puuttuu matkaohjelma ja kustannukset. Ei puutu enää :)


Matkaohjelma on helppo kaivaa esille. Se olikin tarkkaan hiottu ja suunniteltu - ja vielä paremmin toteutettu :) Pieni kiirehän meillä oli jatkuvasti, emme muun muassa ehtineet kertaakaan käydä päivän kiertelyn ja illallisen välissä hotellilla siistiytymässä illallista varten (paitsi Mt Koyalla munkkiluostarissa rauhan tyyssijassa). Mutta ei kiire pahasta ollut. Ehdimme nähdä pienessä ajassa todella paljon.

Paljon jäi myös näkemättä, sillä eihän Japania voi nähdä kahdeksassa päivässä. Emmekä ehtineet tehdä edes kaikkea suunnittelemaamme, mutta seuraavalla kerralla sitten. Juu, Japani oli ehdottomasti sellainen kohde, jonne täytyy päästä toistekin!


Näin koostui kahdeksan päivää Japanissa:

Perjantai
Lento Nagoyassa 9:45, josta jatkoimme suoraan luotijunalla Tokioon.


Lauantai - sunnuntai
Tutustuimme Tokioon niin paljon kuin vain ehdimme. Lisää postauksessa: Tokio 2,5 päivässä. Tuntuu näin jälkikäteen uskomattomalta, miten paljon ehdimmekään tehdä!

Maanantai
Jatkoimme matkaa luotijunalla Kiotoon (heti sen jälkeen, kun olimme käyneet syömässä toista kertaa sushiaamiaisen Tsujikin kalatorilla - se oli niin hyvää, että sinne oli pakko päästä kahdesti, vaikka aikaa oli vain vähän)

Tiistai - keskiviikko
Kioton ihmettelyä: kirsikankukkia, geishatansseja, kettupuisto, pyöräilyä, shoppailua, ravintolaruokailuja.

Torstai
Matkasimme junalla Unescon maailmanperintökohteeseen Mt Koyalle. Täällä vietimme yön munkkiluostarissa.

Perjantai
Lähdimme heti aamusta Mt Koyalta Nagoyaan. Nagoyassa kiertelimme kaupoilla, mutta kaupunki ei vaikuttanut mitenkään erityisen mielenkiintoiselta. Hyvä, ettemme olleet suunnitelleet sinne pidempää pysähdystä.

Lauantai
10:40 lento lähti takaisin Suomeen.


Matkabudjetti
Kustannukset ovatkin sitten toinen juttu. Kuka niitä nyt enää muistaa! No, kaivelin ja kaivelin, ja tässä suunnilleen lopputulos:

Lennot: 600 €
Hotellit per pää: 95 € (Tokio), 190 € (Kyoto), 125 € (Mt Koya), 60 € (Nagoya)
Junapassi: 230 €
Käyttöraha: 700 €
Yhteensä: 2000 €

Muut ovat tarkkoja summia, mutta käyttörahasta pidin kirjaa vain ensimmäiset kuusi päivää, äh, ja nekin vain käteisestä. Sentään olen merkannut, että olen vaihtanut 67 000 jeniä käteistä. Siihen kun lisää korttiostoksia, niin summan pitäisi pitää ainakin jokseenkin paikkaansa.

Käyttöraha sisälsi myös sellaiset junamatkat, jotka eivät sisältyneet JR Passiin, eli turisteille tarkoitettuun junapassiin, jolla pääsee matkustamaan lähes kaikilla junilla ympäri Japania - myös kaupunginsisäisillä lähijunilla, poissulkien metrot.

Vähemmälläkin Japanissa pärjää, jos ei syö 75 euron Kobe-härkälounasta, valitsee edullisimmat majoitukset, eikä sorru heräteostoksiin. Ja paljon, PALJON enemmän saa myös kulutettua, jos vierailee joka päivä Michelin-tähtiravintoloissa. Niitä Japanissa riittää!

Linnanjuhlissa

Suomi on yllätyksiä täynnä, ja niin on rakkaat ystävämmekin.

Pari viikonloppua sitten oli tiedossa häät, mutta hääpaikka oli salaisuus viimemetreille asti. Hyvä niin, sillä uskon kaikkien odottavan jotain tavanomaisempaa juhlatilaa - ei upeaa keskiaikaista linnaa.

Me saimme tietää juhlapaikan hieman muita aiemmin, kun emme majoittuneet hotellissa ja hyödyntäneet sieltä tulevaa yhteiskuljetusta. Raaseporin linnan rauniot kuulostivat jo ennakkoon todella hienolta, mutta en tiennyt että paikka olisi vielä upeampi. Ja vain tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Uskomatonta, että tällainen Suomen aarre on pysynyt minulta piilossa.

Suuri kiitos hääparille ihanista juhlista!

Päivä Tukholman Södermalmilla

Yksi päivä Tukholmassa on jopa säälittävän lyhyt aika. Mutta toisaalta, matka sinne on myös lyhyt, että mikä jottei.

Meillä ei vielä lähtöpäivän aamuna ollut mitään suunnitelmia Tukholmaan. Onneksi kollegani asui Tukholmassa vain hetki sitten, joten saimme häneltä kaksi ravintolasuositusta. Ruuan perässä on hyvä suunnistaa - silloin usein löytää paljon muutakin.

Ravintolat olivat molemmat Södermalmilla, joten ajattelimme käydä toisessa aamiaisella ja toisessa lounaalla. Södermalm heti lauantaiaamusta oli kovin autio.

Ensimmäiset hetket vietimmekin ikkunaostostellen. Myymälät aukesivat vasta yhdentoista ja puoli kahdentoista välillä. Voi mitä ihania putiikkeja Södermalmilta löytyikään!

 

Lähestyessämme ensimmäistä ravintolaa, alkoi jo tapahtua. Törmäsimme Bondensegen markkinoille. Ihmisiä oli jonoksi asti ostamassa sieniä, marjoja, lehtikaalta, tomaatteja ja vaikka mitä ihania herkkuja. Teki kyllä mieli asettua jonon perälle. Mutta ei, järki voitti ja lehtikaalit jäivät muiden ostettavaksi.

Matkalle osui myös pyöräliike - tai pikemminkin pyöräpaja, De Fietsfabriek. Ihan uskomatonta, miten paljon erilaisia ratkaisuja liikkeestä löytyi. Oikeasti, voiko olla pyörää, jossa on aikuisen lisäksi istuimet kolmelle lapselle?! Voi.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että kun ikkunaostostelee liian kauan, ehtii aamiaisaika mennä ohi. Olimme Urban Delissä kolmea vaille yksitoista, eli aamiaista oli tarjolla enää hurjat kolme minuuttia. Brunssikin olisi kelvannut, mutta se alkoi vasta puoli kahdeltatoista. Onneksi ravintolassa oli myös nimensä mukaisesti delin puoli, joten ostimme välipalamme sieltä. Myös delin puolelta löytyi terassi ruuan nauttimiseen.

Iltapäivästä osa vierähtikin jo aiemmin mainitsemillani kahvifestareilla, jonka jälkeen oli aikaa enää lounaalle. Ravintolasuositus numero 2. oli meksikolainen La Neta. Heillä olisi ollut ravintola myös Södermalmilla, mutta kävelimme vanhankaupungin läpi Norrmalmille. Se kun oli kätevästi matkalla takaisin satamaan. Ja ah, mitä tacoja! Liha tuli valmiina tacon päällä, korianterit, sipulit ja salsat sai annostella itse oman maun mukaan. Mmmmmm!

Kahvifestareilla Södermalmilla

Näköjään aina kannattaa kertoa sosiaalisen median kanavissa, minne on lähdössä. Koskaan ei tiedä kuka muu paikassa on ja mitä siellä tapahtuu.

Tällä kertaa sosiaalinen media saavutti vanhan opiskelukaverini, joka oli Tukholmassa Södermalmilla Johan & Nyströmin järjestämillä Kaffe festivaleneilla. Olimme saaneet ravintolasuosituksenkin Södermalmilta, joten tottahan toki me myös kahvifestareilla haluttiin käydä, samalla suunnalla kun liikuimme.

En ole itse kahvin ystävä, mutta silti se maailma kiehtoo. Ihan niin kuin viineissä ja väkevissä alkoholijuomissa, myös kahvissa sen alkuperässä, kasvuympäristössä, valmistusmenetelmissä, makumaailmassa ja ties missä muussa on valtavasti opittavaa.

Saimme festareilta valtavasti irti, koska opiskelukaverini tuli oppaaksemme ja kertoi kojuja kierrellessämme kahvin ammattilaisena kaikkea mahdollista kahvin ympäriltä.

Jollain kojulla oli meneillään kahvitasting, ja maistelijat ryystivät (isolla R:llä ainakin ryystöäänen perusteella) kahvia lusikoilla - täysin uutta minulle. Melkein joka kojulla oli erilaiset välineet kahvin keittoon. Huh, mitä välineurheilua. Tosin se oli hienoa huomata, että välineistö oli erittäin sopivaa kotikäyttöön, eikä surensuurta kahvikonetta näkynyt kuin yhdessä pisteessä. Yksi näistä hienoista kahvinkeittimistä oli Chemex. Näytti yksinkertaiselta ja kauniilta. Tuollaisella minäkin voisin vierailleni kahvin keittää!

Melkein alkoi harmittamaan, että en vielä kahvin mausta juurikaan pidä.

Festari järjestettiin ensimmäistä kertaa, ja koko maailmassa tämä kahvifestivaali oli ensimmäinen, jossa ei käytetty maitoa lainkaan. Kaikki käytetty maito oli kauramaitoa. Cappuccinoni sai hienon hennon kauran maun, eikä lainkaan huonossa mielessä.

Johan & Nyström on muutenkin kovin vastuullinen toimija. Suuren osan kahveista he ostavat suoraan viljelijöiltä, jolloin he pystyvät takaamaan paremman laadun, ja näin myös tuottaja saa suuremman tuoton kun kauppa käydään ilman välikäsiä.

Kahvifestareiden pitopaikkakaan, Södra Teatern, ei ollut hassumpi. Terassilta ja teatterin ylemmiltä kerroksilta näkymä Tukholman keskustaa kohti oli huikea. Eipä olisi täällä tullut muuten varmasti käytyä.

Kiitos vielä suuresti kahvioppaallemme kahvikierroksesta ja erinomaisesta tapahtumavinkistä!

Positiivisesti yllättynyt Tukholman risteilystä

Siis nimenomaan siitä risteilystä. Tukholmasta tiesin jo pitäväni, vaikken kovin paljon siellä olekaan aikaa viettänyt. Mutta risteily. Siitä en odottanut mitään - ja pääsinpä yllättymään positiivisesti.

Menimme Tukholmaan perinteisellä päivä Tukholmassa risteilyllä. Vikingin hytit oli (onneksi) jo alkuviikosta myyty C-luokan hyttejä lukuunottamatta loppuun, joten valitsimme Silja Serenaden.

Viking lähti puoli tuntia Siljan perässä kohti Tukholmaa.

Mikä onni! Toki Serenadenkin kyydissä oli teinipoikia "laulamassa" coolisti karaokessa Tommi Läntisen Via Dolorosaa, toisessa kädessä mikrofoni, toisessa huojuva oluttuoppi, vierellään kasa teinityttöjä kihertelemässä ja esittämässä juopuneempaa kuin oikeasti olivatkaan. Sööttiä.

Mutta paljon oli myös lapsiperheitä, nuorempia ja vanhempia pariskuntia, ja muita, jotka olivat laivan kyydissä päästäkseen käymään Tukholmassa. Ja itseasiassa myös laiva oli ihan kelvollinen. Ravintolatarjonta oli hyvä, kuin myös ruoka. Viinivalikoimakin etenkin laivan viinibaarissa oli erinomainen, ja viskejä ja erikoisoluita oli kattavasti saatavilla laivan pubista. Eikä mikään ollut ylihinnoiteltua. Samppanjalasillisen sai kymmenellä eurolla, äyriäispastan alle kahdellakymmenellä.

Silja Serenaden italialainen ravintola oli ensimmäisen illan ravintolavalintamme.

Ohjelmistokin pääsi yllättämään. Etenkin upea ilma-akrobatiashow. Sen olisimme nähneet suoraan hyttimme ikkunastakin, mutta viinibaarin terassi oli parempi valinta siihen hetkeen.

Meillä oli Promenade-hytti, eli ikkuna oli laivan kävelykadulle, promenadelle, päin. Meille se toimi hyvin, mutta lapsiperheet, älkää valitko tätä. Bändi soitti ikkunamme alla iltakymmeneen (paluumatkalla Suomen aikaa yhteentoista) asti. Sen jälkeen lavalle asteli vielä pianisti tuudittamaan meitä uneen. Kyllä, menimme jo kympin/yhdentoista aikaan nukkumaan :) Ei, tämä ei ollut meille känniristeily ;)

Bändi soittamassa promenadella hyttimme ikkunan alla.

Paljon on näköjään muuttunut sen jälkeen kun minä olen viimeksi Silja Linen kyydillä risteillyt. Enkä puhu pelkästään laivasta - kymmenessä vuodessa olen saattanut itsekin hieman muokkaantua.

Auringonlasku Tukholman saaristossa.

Extempore Tukholmaan

Mieheni: Lähdetäänkö Tukholmaan?

Minä: Lähdetään vaan!

Ja sitten vaan menoksi.

Täältä tullaan, Tukholma. Pian nähdään!

Vaihdetaan Tahiti - mutta mihin?

Olen joutunut taipumaan. Miten ihmeessä tässä näin kävi??

Ensimmäistä kertaa ikinä joudun luopumaan matkakohdehaaveesta. Tai siis en missään nimessä luovuta Ranskan Polynesian saaria "aion matkustaa" -listaltani, mutta tänä vuonna matkaamme muualle. Jos järjellä ajattelee, niin olisi matka ollut muutaman tonnin liian kallis tähän hetkeen. En tosin ole ennenkään ajatellut matkoja järjellä, joten jotenkin hassusti tässä nyt kävi. Ei auta muu kuin hyväksyä tappio ja yrittää innostua jostain toisesta kohteesta, oli se miten vaikeaa tahansa. Enköhän minä vielä lämpene.

Mutta minne sitten?
Maailmahan on täynnä paikkoja, missä vielä täytyy käydä, mutta mikään ei ole tämänhetkisen ajatteluni mukaan Tahihin ja Bora Boran veroinen. Kun otimme kartan esille, niin löysimme muutaman vaihtoehdon. Keskellä talvea ja pimeyttä oli selvää, että haluamme aurinkoon ja lämpöön.

Parhaat yhteydet ratkaisevat
Katselimme lentoja useampaankin eri paikkaan. Kaksi vaihtoa ja ikuisuuksien odotukset lentokentillä eivät houkuta. Hinta tietenkin myös merkitsee, sillä joka paikkaan on joskus hyviä tarjouksia. Jos jonnekin ei juuri nyt pääse edullisella, niin ei sinne juuri nyt kannata mennä. Sinne pääsee joku toinen kerta edullisella. Yksinkertaista.

Vaihtoehtoihin on tällä hetkellä jäänyt kolme kohdetta: Barbados, St Lucia ja Sri Lanka.



Barbados? 

Kävimme Barbadoksella pari vuotta sitten Karibian risteilyllä. Olimme siellä vain päivän, emmekä nähneet saaresta kuin pienen osan. Barbadoksen ihana rento tunnelma jäi mieleen. Barbados on Karibiaa parhaimmillaan.

Mieheni pääsisi Barbadoksella leijasurffaamaan, minulle jäisi palmunaluset ja kasa kirjoja. Tiedän jo, että syksystä tulee kiireinen, joten ei kuulosta hassummalta.

St Lucia?

Barbadostakin parempi on yksi kaikkien aikojen suosikeistani St Lucia. Kävimme myös St Lucialla Karibian risteilyn yhteydessä. Jos näimme Barbadoksesta vain murto-osan, niin St Luciasta emme nähneet sitäkään. Saari on niin valtavan monipuolinen tulivuorineen ja kuumine lähteineen, sademetsineen ja vesiputouksineen, pienine kalastajakylineen, puhumattakaan upeista rannoista ja snorklauspaikoista. Kaikki nämä pienellä saarella. Voinette kuvitella, että näky on upea!

Myös täällä mieheni pääsisi leijasurffaamaan. Mutta saari on melko vaikeakulkuista, niiden kaikkien ihanien tulivuorien ja sademetsien vuoksi. Muistan viime reissulta kuskimme peruuttelun pienen kylän keskellä mutkaisella ja jyrkällä tiellä, jossa vain yksi auto mahtui kerralla, mutta tie oli silti kaksisuuntainen. Pienen pieni miinus kaiken muun mahtavuuden keskellä.

St Lucialle ei myöskään usein ole edullisia lentoja. Barbadokselle on edullisia ja hyviä lentoja tarjolla lähes aina. Jos meillä nyt on siis niin hyvä tuuri, että edukkaat ja hyvät yhteydet St Lucialle olisi tarjolla, niin eikö niihin kannattaisi tarttua??

Sri Lanka?
Sri Lanka tuli joukkoon jokerina, kun keksin joogalomien olemassaolon. Viikko joogaretriitissä rauhoittuen ja joogaten, ayurveda-ruokavaliota noudattaen olisi aivan varmasti virkistävä kokemus. Toisen viikon voisikin sitten viettää leijasurffaten - tai minä siis siellä palmun alla sen kirjakasani kanssa :)

Lisäksi Narulelu Maailmalla -blogissa on maailman sööteimpien norsuorpojen kuvia - juurikin Sri Lankalta.


Minne siis?
Ensin olin ihan varma, että haluan ehdottomasti St Lucialle, sitten keksin Sri Lankan ja halusin sinne. Sitten katsoin Sri Lankan hotellitarjontaa, ja ei se Karibiaa voita. Tyytyisinkö sittenkin Barbadokseen? Nyt olen pyöritellyt ajatusta kohteista niin paljon, että en enää edes tiedä minne haluaisin.

Apua.