sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Lasten kanssa matkassa - kolikon kääntöpuoli

Olen nyt jo parin vuoden ajan hehkuttanut blogissani, miten helppoa on matkustaa vauvan ja nykyisin jo taaperoiässä olevan lapsen kanssa. Olemme saaneet muutamia kyselyitä, onko kaikki mennyt aina täysin putkeen, ja eikö lapsi ole koskaan sairastanut matkalla. No eihän koskaan kaikki mene täysin putkeen, ja kyllä myös meidän lapsi on sairastellut, myös matkoilla. Harvemmin vain jaksan keskittyä negatiivisiin puoliin, saati sitten rypeä niissä. Ja koska pääsääntöisesti matkoillamme on hurjan kivaa, on positiivisuutta blogissani aika paljon negatiivisuutta enemmän.

Jotta kukaan ei nyt kuitenkaan päättele hehkutukseni perusteella, että lasten kanssa matkailu on pelkkää pumpulin päällä hyppelyä ja auringossa paistattelua, rennosti rantahiekalla leikkien, täytyy valottaa hieman myös sitä kolikon kääntöpuolta.

Jos hyviä puolia lapsen kanssa matkustamisessa ei olisi haasteita enemmän, emme toki matkustaisi. Jos emme nauttisi lapsen kanssa matkustamisesta, emme tässäkään tapauksessa matkustaisi. Matkustaminen nyt vaan on niin kertakaikkisen ihanaa, että vaikka lapsen kanssa matkustamisessa onkin omat haasteensa, niiden kanssa pystyy elämään - joskin ne kannattaa tiedostaa. Yllätykset tuntuvat aina tylsemmiltä kuin takaiskut, joihin olet jo voinut ennakkoon henkisesti valmistautua, ja sen vuoksi seuraavat asiat kannattaa ottaa huomioon suunnitellessa matkoja lasten kanssa.



Minne matkalle lapsen kanssa?


Kaikki hankaluus tai vähintäänkin säätö alkaa jo matkan suunnittelusta. Minne haluan viedä lapseni? Onko alueella malariaa? Miten pitkä on lento? Jaksanko valvoa 24 tuntia lapsen nukkuessa lentokoneessa sylissäni, vaihtaen lentoa pariin otteeseen? Perille päästyämme lapsi olisi virkeimmillään, vaatien aikuisten täyden huomion, itse olisi kuoleman väsyneenä. Vai valitsenko sittenkin helpon kohteen, jonne pääsee suoralla lennolla, ja koko porukka on virkeitä ja tyytyväisiä heti ensimmäisestä lomapäivästä?

Ehkä hieman kysymyksillä jo johdattelin, että meidän perheen valintana ovat olleet juurikin nuo suorat (tai maksimissaan yhden vaihdon) lennot, jolloin kaikilla meillä on paljon mukavampaa. Ja vaikka haikailenkin jo sellaisiin maailman kolkkiin, jonne emme halua viedä pientä lasta, tiedän, että nekin kohteet ovat taas pian matkalistalla. Kullekin oma vuoronsa. Silti kohteen valinta on henkisesti haastavaa, kun ei voi tarttua jokaiseen superlentoaleen.

Muistan, kun lapsemme oli 11 kuukauden ikäinen ja saavuimme Phuketin hotellillemme Kata Beachille. Seurueemme aikuiset eivät olleet nukkuneet minuuttiakaan sitten lähtöä edeltävän yön. Kello oli noin kaksitoista päivällä. Valvomista oli takana jo 24 tuntia ja nukkumaan voisi mennä aikaisintaan seitsemän jälkeen. Halusimmehan saada aikaeron selätettyä saman tien. Aivot eivät toimineet, eivätkä lihakset jaksaneet, mutta voi luoja miten ihanaa oli, että ei paleltanut!



Bikinit reppuun ja menoksi - ei kun...


Mutta entä se itse matkalle lähtö. Kun matka on varattu, lähtöön on pari päivää aikaa. Jos aikuisporukalla matkustettaessa voisi vain heittää bikinit, passin ja lompakon reppuun ja hypätä maailman toisen laidan paratiisirannoille vievään koneeseen, on pienen lapsen kanssa matkustettaessa oltava jo pakkausvaiheessa paljon järjestelmällisempi. Tavaraa pursuaa joka laukusta. Aina on unohtunut joku, joka vielä tungetaan jonkun laukun nurkkaan.

Olin joskus äärimmäisen järjestelmällinen pakkaaja listoineni ja muine valmisteluineni - lapsen kanssa on muutakin puuhaa. Listoista ja järjestelmällisyydestä ei ole enää tietoakaan.

Ja ne käsimatkatavarat. Argh. Kun kaikkea täytyy olla tarpeen lisäksi varulta mukana (ruokaa, maitoa, leluja, vaippoja vararuokaa, varamaitoa, varaleluja, varavaippoja jne jne jne), ei reppu ja valtaisa käsilaukku meinaa riittää millään. Sitten kun Thaimaan turvatarkastuksessa virkailija yrittää vielä viedä ennen yölentoa lapsen ilta- ja aamupuuron ei-sallittuina pois, ei itku ole kaukana. Mitähän ihmettä se puolitoistavuotias sitten söisi - sipsejäkö lentokoneen tarjoiluvaunusta? Tämä nyt vaan välihuomautuksena, mikä ei varsinaisesti liity käsimatkatavaroiden paljouteen, mutta on kovin rasittavaa. Onneksi turvatarkastuksessa pääsääntöisesti ollaan oltu suopeita ylimääräisiä pusseja ja nyssäköitä kuin myös niitä ylitsepursuavia vararuoka- ja maitovarantoja kohtaan.

Varaudu henkisesti näihin


Mutta entä siellä matkalla sitten? Ei. Sielläkään kaikki ei välttämättä suju mutkitta. Tässä muutama esimerkki, joihin kannattaa henkisesti varautua.

Flunssat, nielu- ja silmätulehdukset, kuumeet, oksennustaudit, korvatulehdukset. You name it.


Matkalla ei ole mukavaa sairastaa. Aikuisetkin sairastuvat, mutta pienet lapset keräävät taudit aika paljon aikuista tehokkaammin. Ja voi sitä huolen määrää, mitä pienen lapsen sairastaminen jo kotona saa aikaiseksi, saati sitten matkalla.

Viime joulukuun Thaimaan menolennolla kuuntelimme puolet matkasta pari penkkiriviä takanamme olevan naisen oksentelua. Kun vielä pieni neitimme oksenti lentokenttäbussiin, olimme kauhuissamme. Kädet ristissä odotimme pari ensimmäistä lomapäivää, saimmeko koko perhe koneesta oksennustaudin. Onneksi emme saaneet, ja matka jatkui täysin terveinä.

Espanjassa vain vuoden ikäinen lapsemme tärisi kuumehorkassa niin pahasti, että kutsuimme hotelliin lääkärin. Kyseessä oli jonkun sortin nielutulehdus, mistä selvittiin antibiooteilla. Tämän vuoksi valitsemme kohteita, joissa on helppoa päästä lääkäriin. Bulgariassa epäilimme korvatulehdusta, mutta lääkäri oli sitä mieltä, että se oli vain perusflunssa. Siitä selvisimme äidin (eli minun) unettomilla öillä, kun pieni flunssapotilas nukkui puolet öistä mahani päällä. Haukotus. Onneksi lapsi nukkui vielä tuohon aikaan piiiiitkät päikkärit.

Joka matkalla on tainnut olla jotain pientä. Onneksi ei mitään suurta. Kop kop kop.

Peruuntuuko matka vaiko eikö peruunnu


Ja hei, nämä kaikki sairaudet eivät ole rasitteena vain ja ainoastaan matkalla, vaan joka matkaa edeltävinä päivinä saa olla varpaillaan, ettei mikään tauti tule ja peruuta lomasuunnitelmia. Ennen viime joulun Thaimaan matkaamme jännitimme pienen korvatulehduspotilaan kanssa, ja pääsiäisenä kauhulla odotimme, laskeeko lapsemme kuume ennen Leville lähtöä.

Nyt pohdimme, kuka hoitaisi lastamme viikon ennen tulevaa Karibian reissuamme, jotta voisimme varmistua siitä, ettei hän saa enää siinä vaiheessa mitään tauteja päiväkodista.

Unettomat yöt


Sairaudet saavat lapsen yöunet aina heikommiksi, mutta saman voi tehdä myös uusi ja tuntematon paikka. Onneksi lapsemme on suht hyvä nukkuja, ja hotellihuoneessa juoksee aina ensimmäisenä pinnasängyn luo ihastelemaan ikiomaa sänkyään. Illan pimetessä tuo hieno ja uusi oma sänky ei välttämättä tunnukaan enää niin kotoisalta lapsen silmissä. Onkin enemmän sääntö kuin poikkeus, että roikun pinnasängyn laidalla pitäen lapsen kädestä kiinni niin kauan, että hän nukahtaa. Puolivälissä yötä sitten pienet kädet ja jalat ponnistavat laidan yli vanhempien väliin nukkumaan. Joskin useimmiten onneksi vain ensimmäisinä öinä, kun paikka on vielä hieman outo.

Ei sekuntiakaan paikoillaan


Pieni lapsi kaipaa jatkuvaa huomiota ja huolenpitoa. Ei ole sekuntiakaan paikoillaan - ei lentokoneessa eikä kohteessa. Huolettomia kirjanlukuhetkiä saa tasan silloin, jos lapsenvahtivuorot on jaettu tarkkaan sekä niiden iki-ihanien päiväunien aikaan - toivottavasti päiväunet eivät lopu koskaan!

Lapsille soveltumattomiin aktiviteetteihin yksin


Vaikka lapset ovatkin maailmalla tervetulleita useimpiin paikkoihin, niin ei, vauvaa tai taapero ei voi viedä snorklaamaan, maastopyöräilemään, melomaan, riippuliitoon, mitä näitä nyt on. Ainakaan meillä ei ole ollut mahdollisuutta maksaa lapsenvahtia mukaan matkoille. Tällaiset aktiviteetit ovat siis joko jääneet kokonaan välistä, tai vaihtoehtoisesti snorklausreissu on täytynyt tehdä snorklausta vuorotellen.



Nyt moni varmaan ajattelee, että miksi ihmeessä sitten matkustatte? No, stay tuned, kerron siitä myöhemmin. Tässä oli yksi puoli lapsen kanssa matkustamisesta, mutta kuten sanottu, onneksi se toinen, positiivinen puoli, on negatiivista puolta hurjan paljon suurempi.

Oletko sinä kokenut jonkun asian haasteelliseksi lasten kanssa matkustettaessa?

Pysy mukana matkassa:

13 kommenttia:

  1. Aika vähän, lapsettomana, olen lasten kanssa matkustanut, mutta jonkin verran kuitenkin kummilasten kanssa ja noilta ajoilta muistan esimerkiksi jännän havainnon siitä, että siinä missä aikuisena etenkin pitkällä lennolla kieltämättä helposti vähän ärsyynnyn koko ajan kiljuvista "kakaroista", niin kun omassa porukassa on lapsi mukana, niin olen enemmän huolissani siitä, että miten lapsi pärjää ja voi kuin siitä, että syntyykö siitä ääntä.
    Tuo, että pääseekö matkaan vai ei, on toki aina läsnä aikuisellakin, meidänkin perheessä on viimeisen vuosikymmenen mittaan peruuntunut sairauden takia ainakin 4 reissua, mutta onneksi on matkavakuutus ja onneksi, toistaiseksi, mikään noista reissuista ei ole ollut sellainen, jota ei olisi voinut sitten kasata uudelleen kuukauden parin päästä.
    Kummilasten kanssa matkustamisen hyvänä puolena on ehdottomasti ollut se, että kun lapsen kanssa lähtee itselleen tuttuun paikkaan, niin sen kokee lapsen kautta uudelleen ja eri tavalla. Ja toisaalta myös itselleen uudet kohteet, kuten vaikka purjeveneellä Karibialla 12-vuotiaan kummitytön kanssa tai safarilla Tansaniassa silloin 14- tai 15-vuotiaan tytön kanssa ovat erilaisia reissuja, positiivisessa mielessä, kun kahdestaan tehtynä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kyllä olen aina ollut hieman huolissani siitä, ettei meidän lapsi kovin pitäisi koneessa meteliä. Mutta jos vaikka korviin on sattunut laskuissa, niin enemmän sitä tosiaan on huolissaan siitä, onko lapsella kaikki hyvin kuin siitä, että häiriintyykö joku toinen korvasärystä.

      Meillä ei ole aikuisten sairauksien takia onneksi vielä peruuntunut matkoja ollenkaan, mutta aivan tottahan sekin on, että kyllä myös aikuiset sairastavat. Hyvä, jos olette pystyneet säätämään matkat uudelleen niin, että matkat eivät ole kuitenkaan jääneet toteuttamata. Se olisi kurjaa. Vaikka kyllähän niitä uusia matkoja aina tulee.
      Lasten silmin maailma on kyllä niin hieno - täysin samaa mieltä kanssasi :) Safari on minunkin haaveissani nimenomaan lapsen kanssa :)

      Poista
  2. Kyllä, näitä samoja asioita pyöritellään meilläkin.

    Lasten kanssa haastavimmaksi koen oikeastaan sen, että kaikkeen ei aina voi varautua. Varsinkin ihan pienten lasten kanssa vaiheet ja muut oikut saattavat tulla niin yllättäen, että sitä on helposti ihan ymmällään. Ja sitten kun niitä lapsia on kaksi, jotka molemmat tarvitsevat eri asiaan huomiota. Nyt huomaa, että kun tuo pienempikin on kahden vuoden miehisessä iässä, on moni asia ehkä työlästä, mutta ihan hirveän antoisaa. Ja lapsista on toisilleen seuraa. On valtava ilo itsellekin, kun näkee miten lapset nauttii matkoilla.

    Eli ihan samaa mieltä. Vaikka reissuihin on meilläkin osunut pieniä katastrofeja ja kiukkupäiviä, on positiiviset puolet ehdottomasti negatiivisia isommat. Meillä lasten kanssa matkustelu ei ole useinkaan tuntunut helpolta, mutta ehdottomasti ihanaa ja antoisaa se on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on ollut vasta sitä pikkulapsimatkustelua, eli kiukkupäivät ja muut matkoilla on vasta tulevaisuutta, jaiks :D Eiköhän niitä viimeistään loppuvuoden matkalla päästä kokemaan. Nyt neiti näyttää nimittäin jo melko lailla omaa tahtoaan. Onneksi meillä on toinen lapsiperhe mukana seuraksi ja myös myötäelämään :D

      Niin ne matkailun positiiviset puolet vaan voittaa ne negatiiviset heittämällä :) onneksi näin :)

      Poista
  3. Hyvin on vielä tuoreessa muistissa aika, kun muksut olivat aivan pieniä ja pakatessa sai olla tarkkana siitä, että kaikki tarvittava on mukana ja niille vielä kaikki varan-varat. Ja sitten, kun kaikki oli takuulla mukana, lentoyhtiö hukkaa laukun kolmeksi päiväksi! :D

    Nykyään kouluikäisten (7 ja 10 v) kanssa matkaaminen tuntuu vaivattomalta ja on todella kiva nähdä, miten matkustaminen pienestä pitäen on vaikuttanut lasten ajatusmaailmaan, miten he muistavat kokemaansa eri maissa ja minkälainen palo heillekin on syttynyt matkailuun.

    Vaivaahan se pienten kanssa matkustaminen teettää, mutta se on joka hetken väärtti, jopa niiden vähemmän hohdokkaiden, joille voi myöhemmin jopa jo naurahtaakin! Kuten totesin, ne positiiviset hetket ovat kuitenkin enemmistönä ja saavat lähtemään yhä uudelleen ja uudelleen perheen kanssa matkaan!

    VastaaPoista
  4. Juuri näin! Me kokeilimme viime talvena vielä senkin, että yksi lapsista sairastui vesirokkoon kesken matkan. Ehdin jo pyöritellä mielessäni kaikki mahdolliset vaihtoehdot, miten tilanne voi edetä, mutta onneksi tauti ehti mennä ohi ennen paluuta, ja loput saivat taudin vasta kotona. Säätämistä lasten kanssa matkustaminen vaatii, mutta onneksi mitä isommaksi he kasvavat, sitä helpommaksi homma muuttuu. Niitä aikoja odotellessa...

    VastaaPoista
  5. Kylläpä oli tutunoloista tekstiä! Ja samalla tsemppiä matkoillenne, ennen kuin huomaatkaan lapset ovat sen verran vanhoja, että istua napittavat viihderuudun äärellä koko matkan ja mutustelevat lentokoneen antimia. Näin kävi myös meille! En tosin kaipaa ko.aikoja yhtään, muuten kuin ajatuksen tasolla, lapset kun ovat jo teinejä (ISOJA) ja kohta lentävät omiin "elämiinsä". Nyyh.
    Komppaan myös Miaa, kun lapset ovat mukana pienestä pitäen, myös heidän maailmankatsomuksensa on paljon laajempi kuin "vain" kotimaassa kasvaneilla.

    VastaaPoista
  6. Kaikenlaista on tapahtunut kun on kolme omaa lasta kasvattanut ja nyt matkailee lastenlasten kanssa. On helppo sanoa, että vanhempien pitäisi pysyä kotona kun lapset ovat vauvoja. Esikoiseni oli 3kk kun hän pääsi avartamaan maailmankuvaansa naapurimaahan ja kuopus oli viikon kun joutui jo laskettelumäkeen. Silloin se odottaminen ei vain ollut vaihtoehto.
    Mutta aika kuluu ja lapset kasvavat, pian he melovat ja snorklaavat paremmin kuin vanhempansa koskaan.

    VastaaPoista
  7. Meillä on kanssa matkustettu lasten kanssa niin kauan kun lapsia on ollut (eli pian yhdeksän vuotta, apua!). Kolmen alle kolmevuotiaankin kanssa joku reissu reissattiin, ja olihan niissä omat säätönsä toki. Mutta ainakin näin jälkikäteen mietittynä kaikki meni pääosin hyvin, ja mulle oli tärkeätä, että lapsien saaminen ei lopettanut matkailua. Nyt kun pojat ovat jo isoja, niin reissaaminen heidän kanssaan on tosi mielekästä ja helppoa. Suunnittelevat jo itsekin uusia matkoja, joten niin vaan se matkakärpänen on siirretty myös seuraavaan sukupolveen :)

    VastaaPoista
  8. Olen reissannut lasten kanssa yli 10 vuotta ja mahtuuhan siihen kaiken laista, mutta ehdottomasti voittopuolisesti kuitenkin kivoja asioita. Eli olen täysin samoilla linjoilla kanssasi. Lasten kanssa elämä on joka tapauksessa erilaista kuin elämä ilman lapsia, ja luonnollisesti se koskee myös matkailua :)

    VastaaPoista
  9. Meille on tullut tavaksi lähteä matkalle lääkärin kautta esimerkiksi pari viikkoa sitten vain muutamaa tuntia ennen Ruotsin risteilylle lähtöä tyttäreni kyynärnivel lähti paikoiltaan ja piti paikisesti käydä vielä laittamssa se paikoilleen ennen satamaan lähtöä.

    VastaaPoista
  10. Aikalailla samanlaisia ajatuksia täällä. Meillä on tainnut olla pari reissua joilla lasi on sairastunut. Toisella kerralla oltiin joulua viettämässä Suomessa ja kolmantena päivänä, eli joulupäivänä lapsi sai vatsataudin. No arvatenkin äitini suunnittelema hieno jouluillallinen jouduttiin perumaan. Toisella kerralla oltiin road tripillä täällä Kaliforniassa kun yöllä hotellissa lapsi alkoi oksentamaan. Minä tietenkin valvoin koko yön mutta seuraavana päivänä matka jatkui koska neiti voi jo paremmin.
    Toivotaan kaikille terveitä matkapäiviä!

    VastaaPoista
  11. Kaikesta huolimatta reissuilla on se ero arkeen, että muksut temppuilevat ainakin meillä matkoilla huomattavasti vähemmän. On uutta aktiviteettiä koko ajan ja aurinkolomilla pelkästään uima-allas on riittävä touhupaikka 24/7. Toki matkalla aina väsy iskee jossakin kohtaa, mutta niin se kyllä iskee kotonakin.

    Ikävintä minusta on reissujen jälkeinen jetlag, joka pienillä muksuilla vie huomattavasti enemmän aikaa kuin isoilla muksuilla saati sitten vanhemmilla. Toisaalta nykyään jeglag vie enemmmän aikaa siitä syystä, että joutuu muksujen tahdissa valvoon eikä pysty omalla tavallaan nopeuttaan aikaerosta toipumista.

    Mutta kyllä, reissuun muksujen kanssa mahdollisimman usein hieman haastavistakin hetkistä huolimatta!

    VastaaPoista

Pidän kommenteista ja kysymyksiinkin vastaan mielelläni!