keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Bulgaria lasten kanssa

Bulgaria oli jo kymmenes maa, jossa olimme nyt vuoden ja neljän kuukauden ikäisen lapsemme kanssa. Bulgariassa olimme elokuun ensimmäisen viikon, Tjäreborgin valmismatkalla. Lasten kanssa matkustettaessa valmismatka on aina helppo vaihtoehto, ja suomenkielistä apua on tarjolla, jos ongelmia tulee vastaan.

Parasta Bulgariaan matkustettaessa lasten kanssa on se, että sinne on vain noin kahden ja puolen tunnin lentomatka. Lentomatkaan valmistautuminen on helppoa, eikä tarvitse keksiä viihdytystä lapsille juuri ruokailua enempää. Thomas Cookin lomalennolla menomatkalla pyöri Hevisaurus, jota katsellessa myös 5- ja 7-vuotiaiden poikien lentomatka kului hujauksessa. Tjäreborgin lomalennolla myös sylilapselle tarjoiltiin ruoka. Aika hieno ele! Ruokapussi sisälsi Muksu-purkkiruoan, banaanin, rusinoita ja Piltti-hedelmäsoseen. Sentään paluumatkalla hedelmäsose oli sokeroimaton mango. Menomatkalla hedelmäsose pääsi aikuisten suihin ollessa sokeroitu, joita harva antaa näin pienille lapsille. Tai en minä ainakaan :) Rusinatkin tarjoiltiin isommille lapsille.



Vaikka matkassa oli meidän tuolloin 1 v 3 kk ikäisen Islan lisäksi siskoni ja hänen 5- ja 7-vuotiaat poikansa, nämä huomiot ovat enemmän pikkulasten näkökulmasta. Siitä, miten Bulgarian Albena toimi ylipäätään lasten kanssa matkustettaessa, voi lukea aiemmista postauksistani:
- Lasten unelmalomakohde Bulgarian Albena
- Neljän tähden Hotelli Flamingo Bulgarian Albenassa
 

Tässä vinkkini matkalta Bulgarian Albenaan:

Vaipat
Bulgariassa vaipat olivat ihan törkeän kalliita. Albenan marketeissa Pampersin neloskoon teippivaippat maksoivat kappalehinnaltaan 50 senttiä. Albenan naapurikylässä Kranevossa vaippoja olisi saanut tästä puoleen hintaan (mikä sekin on mielestäni ihan liikaa), mutta vaippapaketin koko oli joku jättimaksi, eikä muutaman vaipan tarpeessa tällaista jättisäkkiä olisi ollut järkeä ostaa. Albenassa sentään joka marketissa oli myynnissä vaippoja, kun taas Kranevosta löysin vaippoja vain ja ainoastaan yhdestä supermarketista. Ovatkohan bulgarialaiset kenties kestovaippojen käyttäjiä, kun paikallisille suunnatuissa marketeissa ei myydä vaippoja?



Lastenruuat
Purkkiruokien helppouden vuoksi Isla sai lounaiksi vielä Bulgariassakin purkkiruokia, illallisen keräsin hänelle hotellin kattavasta illallisbuffasta. Minulla oli varmuuden vuoksi koko viikon purkkiruoat mukana, mutta Albenan valikoiman nähtyäni en olisi ottanut mukaani vararuokien lisäksi mitään. He möivät juuri niitä merkkejä, joita me kotonakin käytämme. Hippin valikoimista oli tarjolla todella montaa laatua niin ruuissa kuin hedelmäsosepusseissakin.




Muksun kaurapuurojauheen toin myös Suomesta mukana. Saman merkin bulgarialainen versio oli myös hyvin edustettuna Albenan kauppojen hyllyillä. Joskin uskon enemmän kauran voimaan. Nämä bulgarialaiset versiot taisivat olla pääosin riisipohjaisia.




Matkasyöttötuoli
En muista matkasyöttötuolin olleen kertaakaan Bulgarian matkalla käytössä. Meillä oli Tjäreborgilta varattuna matkalle vauvapaketti, joka sisälsi matkasängyn ja matkarattaiden lisäksi syöttötuolin hotellihuoneeseen. Illallisetkin söimme hotellin ravintolassa, jossa syöttötuoleja oli paljon tarjolla. Jos olisimme syöneet enemmän eri ravintoloissa, uskoisin matkasyöttötuolille tulevan Bulgariassa käyttöä. Me saimme kätevästi mukana kulkevan, pieneen tilaan mahtuvan matkasyötötuolin matkamuksu.com:lta.

Ilmastointi
Ilman ilmastointia en majoittuisi kesäisessä Bulgariassa. Voi, miten ihanaa oli tulla hikisenä auringosta hieman viileään huoneeseen. Etenkin pienten lasten kanssa, jotka posket punaisina olivat läkähtyä kuumuudesta. Öisin en pitänyt huoneen ilmastointia päällä, sillä ulkoilma viileni lähemmäs kahtakymmentä astetta, ja illalla viilennetty huone pysyi miellyttävänä siihen saakka, kunnes ulkoilma ei enää lämmittänyt huonetta.



Kantoreppu
Bulgarian Albenassa, Kranevossa ja Varnassa rattaiden kanssa liikkuminen oli erittäin helppoa. Kantoreppu pääsi käyttöön Albenassa, kun lähdimme Islan kanssa tutkimaan, minne hotellimme takaa lähtevä portaikko vie. Kolmenkympin helteessä sainkin ihan hyvän hikijumpan, kun pakersimme useita porrassettejä toteamaan portaiden olevan yhdyskäytäviä muilta hotelleilta Albenan keskustaan.

Albenan rannalla oli matkarattaiden mentävä reitti, mutta vain puolet hiekkarannan pituudesta. Me kannoimme rattaat eturivin aurinkotuoleille asti, mutta ilman näin monia apukäsiä matkassa kantoreppu olisi voinut olla helpompi vaihtoehto.

Lentokentällä toki kantoreppu oli käytännöllinen myös tällä reissulla.

Auringolta suojaavat asut
Rantaloman ehdottomuuksiin kuuluu hyvin auringolta suojaavat asut. En voi liikaa kehua meidän pientä 1-vuotiasta viime joulukuisesta Thaimaan lomasta saakka palvellutta Rip Curlin pitkähihaista ja lippahupullista uima-asua. Aurinkorasvaa tarvitsee Islalle lisätä vain jalkoihin ja naamaan. Lippa suojaa auringon häikäisyltä, kun aurinkolaseja neiti ei suostu pitämään päässä. Huppua hän ei heitä pois, vaikka kaikki aurinkohatut saavat kunnon kyydit.



Ekoaurinkorasvat
Aurinkorasvoista kannattaa ehdottomasti suosia ekoversioita. Omana suosikkinani on tällä hetkellä mm. Ruohonjuuressa myytävä Acorelle (SPF 50), joka levittyy hyvin ja on erittäin vedekestävä. Se jää ensin vaaleana iholle, jolloin sen näkee, mihin kohtaa lapselle on jo laitettu aurinkorasvaa, mutta levittyy lopulta näkymättömäksi. Itselläni käytän Acorellen ohella iherb.com:sta saatavaa Kiss My Face (SPF 30) -ekoaurinkorasvaa. Se on Acorellea kevyempi koostumukseltaan, joten käytän sitä sellaisissa kohdissa, jotka ovat pieniä uintireissuja lukuunottamatta vaatteilla tai varjolla suojattuna auringolta.

Hyttyskarkotteet
Jos olisimme olleet ulkona yhtään iltakahdeksaa pidempään, olisin käyttänyt hyttyskarkotteita. Auringon laskettua ja vielä aamuvarhaisellakin Albenassa oli pieniä mäkäräisiä, jotka salakavalasti kävivät puremassa ihoa. Päivän kunnolla valjettua mäkäräiset hävisivät, eikä niitä näkynyt ennen iltaa.


Yleisesti vauvan kanssa matkustamisesta lämpimään kohteeseen voi lukea aiemmasta postauksestani Thaimaahan vauvan kanssa - ota nämä huomioon ennen matkaa. Vaikka kaikki vinkit eivät olekaan verrannollisia Thaimaan ja Bulgarian välillä, on postauksessa paljon hyödyllistä ihan jokaiselle etelänmatkalle pienten lasten kanssa.



Unohdinko jotain oleellista? Haluatko kysyä vielä lisää vinkkejä? Kommenttikenttä on avoinna niin lisävinkeille kuin kysymyksillekin.


Pysy matkassa mukana:

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Tältä näyttää unelmien postikorttilomakohde - Cala en Porter, Menorca

Mitä sitä pihtailemaan. Tässä se on: täydellinen postikorttimaisema unelmien rantakohteesta.



Eikö ole mielettömän kaunista! Täydellisempää tästä tekee sen, että tämä ihan oikeasti sijaitsee Euroopassa, Menorcalla. Juuri tätä Menorca on parhaimmillaan, ja juuri tuonne halusin tukikohtamme touko-kesäkuun vaihteen matkallemme.






Saavuimme Cala en Porteriin taksilla Ciutadellan satamasta. Cala en Porterista pääsi kyllä bussilla Maón kaupunkiin, mutta muut saaren osat olivat saavutettavissa julkisilla vain tuon Maón kautta. Suunnitelmissamme olikin vuokrata auto viimeiselle kolmelle Menorca-päivälle, kunhan olimme saaneet tutustuttua ensin tukikohtaamme.

Majoituimme Siesta Mar Apartamentoksessa, aivan Cala en Porterin keskustassa. Koska tämän postauksen tarkoituksena on hehkuttaa, miten hieno Cala en Porter on, en kerro majoituksestamme tässä tämän enempää ;) Cala en Porterin keskusta on pieni ja kompakti. Ravintoloita on ehkä noin kymmenen, ruokakauppoja ainakin kaksi. Iltapäivisin torille kokoontuu lisäksi matkamuistomyyjiä. Autonvuokraamoita Cala en Porterissa on kokoon nähden älyttömät neljä. Jos toivoo pelkkää löhölomaa upeissa maisemissa, toimii Cala en Porter siinä tarkoituksessa täydellisesti. Sieltä löytyy kaikki pienen kylän palvelut. Suosittelen kuitenkin kurkistamaan myös muuta Menorcaa. Se on kokonaisuudessaan ihan törkeän hieno.







Cala en Porterin rannalle pääsee joko suoraan keskustasta portaita pitkin, tai vaihtoehtoisesti kiertämällä autotietä. Me rattainemme pääsimme hyödyntämään jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Ranta oli rauhallinen ja viihtyisä. Siellä oli muutama kauppa ja ravintola sekä lasten leikkipaikka. Vesi oli matalaa pitkälle, joskin me keskityimme enemmän hiekkakakkujen tekemiseen.






Cala en Porterin kauneus ei rajoittunut vain ja ainoastaan tuohon upeaan kallioiden reunustamaan rantaan. Aamulenkeihin paikka oli maiseman puolesta täydellinen, lenkin puolesta ei niinkään. Lenkistä suurin osa kun kului pysähdyksiin ja kuvien ottamiseen. Onko se sitten näissä maisemissa jokin ihme?






Kyllä lenkistä sai lopulta hyvin irti myös urheilun kannalta. Korkeuserot ovat kylän teillä melkoiset. Energiaa kului, kun pinkoi ylämäkiä niin lujaa, mitä jaloista lähti. Mieheni tehot on ainakin olleet kohdillaan. Hän kun oli se, joka työnsi lähes 10-kiloista Islaa rattaissa koko lenkin ajan.



Ylämäkien juoksu palkittiin, kun saavuimme uudelleen rantaviivaan ja Cala en Porterin rantamaisemiin. On se vaan niin kaunista!








Pysy matkassa mukana:

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Edelleen edullinen Phuket

Phuket on ilmeisesti yksi Thaimaan kalleimpia saaria. Näin Thaimaan ensikertalaisena täytyy todeta, että kallis on kyllä täysin väärä sana. Itse käyttäisin sanaa vähemmän edullinen muuhun Thaimaahan nähden. Kalliiksi Phuketia ei voi suomalaisen näkökulmasta katsottuna kutsua.

Vai miltä kuulostavat seuraavat hinnat?
  • Olut neljän tähden hotellin minibaarista: 60 bahtia (1,66 €)
  • Kahden hengen lounas juomineen 280 bahtia (7,75 €)
  • Kahden hengen thai-illallinen turistiravintolassa (sis. pääruoat ja juomat): 500 bahtia (13,80 €)
Nämä hinnat olivat siis Kata Beachiltä, yhdeltä Phuketin vilkkaimman turistirannan lähettyviltä. Ihan huudeilta, varmasti alueen kalleimmasta päästä.




Taksit maksoivat muutamia euroja, vaikka meitä varoiteltiin etukäteen, että skootteri olisi parempi vaihtoehto, kun taksit alkavat olla aika kalliita. Puolen tunnin matkasta määränpäähän ja takaisin, sekä kuskin puolen tunnin odotuksesta - eli puolentoista tunnin taksikuskin ajasta maksoimme yhteensä 1000 bahtia (27 €), ja kyydissä meitä oli neljä aikuista, kaksi lasta sekä kahdet rattaat. Kallista?

Entä majoitus sitten. Neljän tähden Chanalai Flora Resort maksoi noin 45 euroa per huone per yö, ja siihen hintaan kuului myös aamiainen kahdelle hengelle. Hotelli oli hintaansa nähden erinomainen. Paljon parempi, mitä tuohon hintaan olisin uskaltanut edes toivoa. (Hotellista voit lukea kokemuksiani tästä linkistä).



Toki Phuketista löytyi se luksuksempi osio. Vietimme viime maaliskuisella lomallamme ensimmäisen viikon Kata Beachillä, toisen viikon viiden tähden resortien valtaamalla Mai Khao Beachillä. Mai Khao Beachillä hotellin ulkopuolisessa ravintolassa thai-annoksesta sai maksaa jopa 170 bahtia, eli reilusti yli neljä euroa. Huh ja heh. Jos Suomesta saisin niin maukkaan annoksen alle viidellä eurolla, en kenties koskaan enää tekisi ruokaa.



Miltä Phuketin hintataso kuulostaa? Minkä verran olisit valmis maksamaan thai-ruoka-annoksesta? Onko reilu neljä euroa jo täysin riistohintaista?

Pysy mukana matkassa:

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Neljän tähden Hotelli Flamingo Bulgarian Albenassa

Bulgarian Albena on täydellinen lapsiperheen rantalomakohde. Kuten aiemmin jo kirjoitin, on siellä aivan kaikessa ajateltu lapsiperheitä. Lapsiperheiden lisäksi Albenassa ei juuri muita matkustajia näykään. Hotelliksi valikoimme neljän tähden Hotelli Flamingon. Hotelli on yksi alueen parhaista ja se sijaitsee kätevästi aivan Albenan keskustassa, vain parin minuutin kävelymatkan päästä rannalta.



Vietimme Albenassa elokuun ensimmäisen viikon. Matkassa olimme Tjäreborgin valmismatkalla. Matkaseureeseemme kuului itseni ja 1-vuotiaan lapseni lisäksi siskoni, hänen 5- ja 7-vuotiaat pojat sekä vanhempani.

Majoituimme kahteen eri huoneeseen. Minä ja siskoni lapsinemme yhden makuuhuoneen huoneistoon, vanhempani studiohuoneistoon. Olin ajatuksissani olettanut kaksion olevan kahden makuuhuoneen huoneisto, kuten englanninkielessä ajateltaisiin kaksion olevan (two-bedroom-apartment), mutta harmikseni makuuhuoneita oli vain yksi. Saimme vuoteet ja lisävuoteet järjestettyä kuitenkin helposti niin, että minä ja Isla nukuimme olohuoneessa, siskoni lapsineen makuuhuoneessa. Valmismatkan huonona puolena oli se, että pinnasängystä piti maksaa lisämaksu. Lisämaksulliseen sänkyyn en siis ole törmännyt missään itse järjestetyllä matkalla, vaikka Bulgaria oli jo kymmenes maa, jossa 1-vuotias neitimme vieraili. Pinnasängyn lisämaksu kuitenkin muuttui positiiviseksi, sillä samalla kertaa pystyi varaamaan kokonaisen lapsipaketin, johon pinnasängyn lisäksi kuului syöttötuoli huoneistoon sekä matkarattaat. Koko paketin hinta oli 25 euroa. Mikä sen helpompaa kuin se, että matkarattaat odottavat suoraan huoneessa, eikä niitä tarvitse pakkailla lentokoneeseen, yhteysbusseihin ynnä muihin kulkuvälineisiin.

Wc:itä huoneistossamme oli kaksi. Isommassa kylpyhuoneessa oli sekä suihku että kylpyamme sekä kaksi käsienpesuallasta. Kaikki pesumahdollisuudet tuntuivat olevan koko matkan ajan jatkuvassa käytössä. Olihan meitä aika monta niitä käyttämässä.



Huone oli siis hyvä, ja niin oli näkymä parvekkeeltakin. Meri ei aivan näkynyt, vaikka suunta oli oikea ja olimme jopa kuudennessa kerroksessa.



Vaikkei rantaa näkynytkään, on se vain parinsadan metrin päässä hotellilta. Albenan lapsiystävällisyys jatkuu rantaan saakka. Vesi on matalaa pitkälle, eikä ristiaallokkoa tai voimakkaita pohjavirtauksia ollut. Vain yhtenä päivänä aallokko oli sellaista, että pysyttelimme Islan kanssa poissa vedestä. Pojat pääsivät kuitenkin testaamaan, miltä aaltojen pärske tuntuu. Hotelli Flamingolla on Albenan rannalla oma alue rantatuoleineen ja aurinkovarjoineen, ja hotellin asiakkaina saimme käyttää niitä veloituksetta koko loman ajan.




Rannan sijaan suurimman osan päivistä vietimme hotellin uima-altailla. Niissä oli niin paljon polskimista niin 1-vuotiaalle kuin juuri uimakoulunsa suorittaneille 5- ja 7-vuotiaille, ettei meidän tarvinnut edes harkita Albenan vesipuiston vierailua. Aloitimme päivän allaskierroksen lastenaltaasta, josta jatkoimme muutamasta sentistä hiljalleen syvenevään suureen altaaseen. Kierroksen päätimme baarin pieniin altaisiin ja uimahyppyharjoituksiin. Jossain vaiheessa viikkoa järjestys taisi muuttua, ja viimeiset päivät alkoivat uimahypyillä.







Meillä oli varattuna koko viikolle puolihoito, tarkoittaen, että ruokailimme hotellilla aamiaiset ja illalliset. Molemmat tarjoiltiin buffasta, eikä aamupuuron puuttumisen lisäksi valittamista löytynyt. Olin jälleen varautunut omilla pikapuuroilla, joten sain tarvittavan kuituannoksen hotellihuoneessa lounasaikaan :D Erityisen tyytyväinen olin illallisen salaattivalikoimaan ja siihen, miten hyvin eri lihat oli valmistettu. Kerrankin buffa, jonka lihat eivät olleet kuivatettu purukumeiksi. Valikoima myös vaihteli päivästä toiseen niin, ettei ruokiin ehtinyt kyllästyä. Lapsille mieluisin oli illallisen jäätelöbuffa. Aikuisille suunnattu jälkiruokavalikoima ei päässyt kasvattamaan lomakilojen määrää, mutta siinä taitaa olla yhtä paljon hyvää kuin huonoakin.



Hotellilla olisi ollut koko viikon tarjolla lapsille ohjattua ohjelmaa - suomenkielisenäkin kaikkina päivinä maanantaita ja keskiviikkoa lukuunottamatta. Meidän viikkomme täyttyi ilmankin, emmekä ehtineet nähdä Lolloa ja Bernietä sekä lasten vapaa-ajanohjaajia aamiaisvierailujen lisäksi lainkaan.



Kaiken kaikkiaan hotelli toimi lomallamme erinomaisesti. Uutta ja kiiltävää ei hotellilta kannata odottaa, mutta kuitenkin siistiä, ehjää ja toimivaa, täysin neljän tähden veroista. Yksi parhaita puolia oli ihana huonesiivoajamme, joka ymmärtäväisesti odotti joka päivä Islan päiväuniajan loppuun saakka, ennen kuin siivosi huoneemme. Jos matkustaisin Albenaan toistamiseen, valitsisin Flamingon ehdottomasti myös silloin hotelliksi.

Pysy mukana matkassa:

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Menorcan parhaat ravintolat

Vietimme toukokuussa Baleaareilla kolme viikkoa. Ensin Mallorcalla viikon, josta siirryimme viikoksi Menorcalle. Mallorcan huonoista ravintolakokemuksista oppineena vaihdoimme saarta Menorcalle huolellisemmin valmistautuneina. Toki menimme saarenvaihtopäivänä nälkäisinä lähimpään ravintolaan, vaikka tiesimme, ettemme tule saamaan muuta kuin vatsamme täyteen. Pääosin kuitenkin valikoimme ravintolamme lähinnä Tripadvisorin ja Lonely Planetin ravintolasuositusten mukaan, ja se kannatti.

Tässä parhaat ravintolakokemuksemme Menorcalta, joita voin lämpimästi suositella muillekin:

Cas Ferrer - erinomaista luomuruokaa edulliseen hintaan
Saavuimme Menorcan saarikierroksellamme Ciutadellan kaupunkiin parhaaseen lounasaikaan, eli nälkäisinä. Ravintola oli siis syytä olla valmiiksi valittuna. Lonely Planetin suosituksen mukaan marssimme suoraan Cas Ferreriin, ravintolaan, joka käyttää pääasiallisesti saaren omien tuottajien tuottamia luomuraaka-aineita. Ravintola myös näytti viihtyisältä, joten päätimme jäädä. Lounaalla vaihtoehtoina oli valita annokset joko listalta tai ottaa 20 euron hintainen valmis menu, johon kuului kolmen ruokalajin lisäksi lasi viiniä. Täydellistä. Nautin nykyään niin siitä, että ravintola tekee ruokavalinnat puolestani. En jaksa käyttää kallisarvoista aikaani listan lukemiseen. Ja kuka sen paremmin tietää, mikä ravintolassa on parasta, kuin ravintola itse?!




Kattaus oli kaunis ja niin oli ruokakin. Alkuun saimme ohueksi leikattuja rapuja. En ollut koskaan aiemmin nähnytkään tällaista annosta. Ruoka on täydellistä, kun se on sekä hyvää, kaunista että yllätykselistä ja uutta.



Myös pääruoka oli minulle uutta. En ollut nimittäin koskaan aikaisemmin maistanut mustekalan musteesta tehtyä risottoa, vaikka sitä on ollut useamminkin tarjolla. Myös tämä oli herkullista ja yksinkertaisen kaunista, niin kuin oli jälkiruokakin.

Juuri tällaisia makuelämyksiä Baleaareilta kaipasinkin!





Menorcalaista ruokaa saaren keskiosassa - Meson el Gallo
Menorcan keskiosaan meidät vei samainen Lonely Planet. Myös tämä ravintola oli erinomainen, mutta täysi vastakohta Ciutadellan Cas Ferrerille. Tällä kertaa saimme hyvin maanläheistä ruokaa.

Meson el Gallo sijaitsee peltojen keskellä, muutaman kilometriä Ferrerieksen kaupungista. Tänne saapuminen vaatii ehdottomasti omaa autoa.





Me saavuimme paikalle hieman ennen ravintolan aukeamista lounaalle. Ensin ihmettelimme, onko ravintola ollenkaan auki. Onneksi turhaan. Pian pihaan kaartoi ravintolan henkilökunta, joka ruokki kissat ja toivotti meidät tervetulleiksi.




Sisätilat olivat yhtä hienot kuin ulkotilatkin, vaikka ensin hieman harmittelin, kun terassille ei oltu katettu pöytiä ainakaan näin lounasaikaan. Hieman saapumisemme jälkeen paikalle tuli toinenkin pöydällinen asiakkaita, ja pian ravintolasali oli viimeistä pöytää myöden täynnä.


Valitsin ruokalistalta kanaa menorcalaiseen tapaan. Ruoka oli rustiikkista ja rehellistä. Annos ei kilpaile maailman kauneimpien ruokien joukossa, mutta voi kun se oli hyvää. Kana oli pehmeää, mureaa. Todella hyvää. Tämän söisin mieluusti uudelleen, joskin ranskalaiset vaihtaisin mieluusti johonkin toiseen lisukkeeseen. Voitte varmasti kuvitella, että tämän annoksen jälkeen ei jälkiruualle ollut enää tilaa.





Tapasbaari Cafetería la Menorquina
Maón kaupungissa yritimme etsiä jotain pientä ja maukasta. Sitä löysimme pienestä tapasbaarista keskeltä kaupunkia. Islan nukkuessa rattaissa mhduimme vieläpä paikan yhdelle ulkopöydistä. Tilasimme salaattilautaset sekä tapaksia. Ainoa miinus oli, että paikan omaan tapaan tehdyt perunat olivat sipsejä. Sipsit eivät omalle lautaselleni sovellu ainakaan ruoka-aikaan. Jotenkin kummasti ne kuitenkin hävisivät lautaselta :D

Kuvan polkupyörä ei ole kyseisen tapasbaarin, vaan viereisen kahvilan edestä. En vain jostain käsittämättömästä syystä ole ottanut tapaksistamme yhtä ainoaa kuvaa. Ehkä jälleen kerran olen keskittynyt olennaiseen, eli syömiseen.







Ravintoloiden lisäksi olisin halunnut ostaa Menorcalta jotain ihania makkaroita ja juustoja jostain söötistä pienestä putiikista. Olihan meillä keittiö, jossa olisimme voineet tehdä vaikkapa pikaisen pastan. Menin into piukeana todella kauniiksi laitettuun makkarapuotiin Maón kaupungissa. Astuin sisään käsilaukku olalla, kamera kädessä roikkuen. En ehtinyt kuin tervehtiä myyjää, vanhaa miestä, joka totesi minulle, ettei hänen liikkeensä ole turisteille tarkoitettu museo, näytti minulle ovea ja pyysi poistumaan. Pastantekoinnostus lopahti, enkä yrittänyt ostaa makkaroita mistään toisestakaan kaupasta.


Kuvien makkarat eivät liity tapaukseen.


Onneksi ravintoloiden osalta Menorcasta jäi makkarapuotia paremmat ruokamuistot.

Pysy matkassa mukana: