torstai 3. heinäkuuta 2014

Unescon maailmanperintökohde Mount Koya

Palataanpa ajassa kevääseen ja Japaniin. Viimeinen kohteemme Japanissa ennen Nagoyaan (ja sitä kautta Suomeen) palaamista oli Unescon maailmanperintökohde Mount Koya. Satu oli löytänyt Mount Koyan ja ehdotti että kävisimme Japaninmatkalla myös siellä. Se sopi minulle oikein hyvin, mutta täytyy myöntää, että ennen kuin pääsimme perille, en oikein tiennyt minne olemme menossa.



Satu haaveili, että menisimme junalla vain Gokurakubashiin asti ja kävelisimme loppumatkan. Toinen vaihtoehto on vaihtaa Gokurakubashin asemalta kaapelijunaan. Kun Kiotossa aloimme selvittää Mt Koyalle pääsyä, huomasimme, että matkaa Gokurakubashista Koya-Sanille on 22 kilometriä, ja nousua noin 700 metrin verran merenpinnasta.

Pysäkkikartta junan ikkunasta kuvattuna.


Aikoinaan tämä Koyasan Cho-Ishi Michi -kävelyreitti on ollut ainoa vaihtoehto Mount Koyalle pääsyyn. 800-luvulla reitti merkittiin puisin paaluin (jotka myöhemmin vaihdettiin kivisin merkein). Paaluja on joka cho:n välein, eli noin 109 metrin välein.


Koyasan Cho-Ishi Michi -kävelyreitin kartta
Emme kävelleet. Menimme kaapelijunalla ja sen päätepysäkiltä bussilla Koya-Sanille asti. Reitti olisi aivan varmasti kävelemisen arvoinen, mutta noin seitsemän tunnin kävelyyn meillä ei olisi ollut aikaa, kun halusimme nähdä itse Mout Koyan. Tokiosta ostetut tuliaisastiatkin rinkassa olivat ehkä hieman liikaa painolastia noin pitkälle ylämäkikävelylle.

Kaapelijuna Gokurakubashista Koya-sanille

Namba/Nankai Namba –asemalta ostimme liput 1230 jenillä, joilla saimme koko paketin, junamatkat, kaapelijunamatkat ja bussiliput, kaikki molempiin suuntiin. Tätä pätkää ei Japanin junapassilla, JR Passilla, päässyt. Lippuun kuului myös alennuskuponkeja joihinkin Mount Koyan maksullisiin temppeleihin, mutta niitä emme käyttäneet - taisimme huomatakin alennuskupongit vasta Suomeen palaamisen jälkeen.



Mount Koya sijaitsee lähes kilometrin korkeudessa merenpinnasta, kahdeksan vuorenhuipun keskellä ja siellä on nykyään yli 100 buddhalaista temppeliä. Kävimme viemässä rinkat majapaikkaan ja lähdimme ihmettelemään mitä Mount Koyalta löytyy.


Katukuvaa Mount Koyalta
Ensimmäisenä pysähdyimme lounaalle. Oli helpottavaa huomata, että Mout Koyalla oli ravintoloita ja kauppoja – ihan niin paljon emme etukäteen olleet ottaneet selvää. Pistäydyimme pieneen kasvisravintolaan. Lounaan resepti olisi täytynyt pyytää mukaan. Nyt kuvia katsellessa ja makuja muistellessa on hieman myöhäistä.


Vatsat täynnä oli ihana lähteä kiertämään temppelialuetta ja valtavan kokoista hautausmaata. Meillä oli Koya-Sanin bussiasemalla jaossa ollut kartta mukana, ja tarkoitus oli, ettemme olisi kiertäneet ihan koko aluetta. Kylteistä ei kuitenkaan ihan saanut selvää, joten kiersimme melkein koko hautausmaan ympäri ja vähän ristiin rastiin. Tulipahan reippailtua raittiissa vuoristoilmassa muutama kilometri aiottua pidempään.




 


Hautausmaan lähellä oli myös puisto, jossa voi käydä picnicillä kuolleiden esi-isien kanssa. Kätevää. Reitiltä löytyi myös kaivo, johon sai kurkata jos uskalsi. Jos kaivosta ei näe omia kasvoja heijastuksena, tulee kuolemaan seuraavan kahden vuoden sisällä. Minä näin omat kasvoni, Satu ei kurkannut kaivoon. Kamalaa olisi ollut jos kaivo olisi ollut kuivuneena tyhjiin. Ei tullut etukäteen mieleen.

Mount Koyalla oli myös noin 300-500 vuotta vanhoja puita. Melkoisia paksukaisia.



Yövyimme Mt Koyalla munkkiluostarissa. Siitäkin on niin paljon kirjoitettavaa, ja varsinkin kuvia, että se ansaitsee ihan oman postauksensa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pidän kommenteista ja kysymyksiinkin vastaan mielelläni!