Baari luolassa. No käydään nyt sitten. Ei kuulostanut mitenkään erityisen houkuttelevalta, mutta jos nyt joka paikassa baaria kehutaan, niin kai siellä on käytävä. Olemmehan baarin kanssa samassa kylässä. Näillä fiiliksillä lähdimme käymään luolaan rakennetussa baarissa Cova d'en Xoroissa Cala en Porterissa Menorcalla.

Pääsymaksu baariin oli 12,50 euroa auringonlaskun aikaan. (Päivällä baariin pääsee 8,50 euron hintaan, livemusailtoina hinta on noin 25 euroa.) Aivan ylihinnoiteltu fiilikseeni nähden. Sentään lipun hintaan kuului joko olut, lasi viiniä tai virvoitusjuoma. Lipputiskiltä jatkoimme matkaamme kohti baaria, eli kallion reunaa, josta oli suora tiputus mereen. Näkymät on hienot, kuten oli luvattukin.

Baaritiski lounge-tiloineen tuli vastaan. Viihtyisää.

Vasta kun käytävä kaartui takaisin luolan sisään, tajusin, minne olimme tulleet. Cova d'en Xoroi on sijaintiinsa nähden valtavan suuri baari-/yökerhokompleksi, joka on louhittu suoraan kallion sisään. Ei olettamani pieni terassi meren päällä. Ensimmäisenä vastaan tulleiden kahden meren päällä olleiden loungealueiden lisäksi kallion sisällä oli muutama eri alue juomien nauttimiseen ja hengailuun. Näköalaa merelle pystyi ihailemaan loungejen lisäksi pystybaarista käsin. Ei ihme, että pääsumaksu ylipäätään veloitetaan. Tällaisessa jo pelkät rakennuskustannukset ovat mahtaneet olla melkoiset. Ja onhan tämä aika huikea nähtävyys.

Rahastus ei loppunut pääsymaksuun. Loungetilan voisi vuokrata oman seurueen käyttöön sadalla eurolla. Tähän hintaan kuuluu pullollinen cavaa. Meidän kahdesta aikuisesta ja yhdestä 1-vuotiaasta koostuvan seurueen ei olisi ollut järkeä sijoittaa loungeen. Jos olisimme olleet liikkeellä aikuisten kesken, olisi luolabaarin tunnelma saattanut viedä mennessään, ja voin hyvin nähdä sieluni silmin meidät nauttimassa cavastamme privaatilla loungealueella.

Haaveet siskseen. Meidän käyntimme kesti yksien juomien verran. Sitten olikin jo pienen neidin iltapuuron aika.

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram

Deira - Dubain värikäs kaupunginosa

Yleinen mielikuva Dubaista on pilvenpiirtäjiä, kiiltoa ja hohtoa. Sitä mekin lähdimme Dubaihin ihmettelemään. Halusimme kuitenkin vierailla myös kaupungin täysin toisenlaisessa ympäristössä. Jos Dubain pilvenpiirtäjien värimaailma on hillityn harmaata ja ruskean eri sävyjä, on Deiran kaupunginosa täynnä väriloistoa.

Deira taitaa olla myös monen muun turistin vierailukohde, sillä meitä osattiin odottaa. Matkustimme metrolla Palm Deiran asemalle, josta kävelimme Deiran pienille kujille lähelle Gold Soakin aluetta. Aluetta, joka on täynnä kultaliikkeitä. Salamana mieheni ympärillä hääri viisi korukauppiasta kellorivistöt ranteissaan. Osta hyvä kello, myymälässä on lisää vaihtoehtoja, lähtekää mukaan katsomaan. Myyjien harmiksi emme olleet heidän kohderyhmäänsä. Mieheni pitää kyllä miesten tavoin kelloista, mutta ei turistikojukelloista. Myyjät jäivät nuolemaan näppejään.

Minä kyllä jaksoin ihastella tätä Deiran väriloistoa niin näissä upeissa koriste-esineissä, mausteissa kuin huiveissakin. En ostanut mitään, sillä en yleensäkään osta mitään mitä en oikeasti tiedä tarvitsevani. Ja tavanomaisen skandinaavisesti sisustetussa kodissamme nuo väriläiskät eivät edes näyttäisi yhtä hienoilta kuin mitä ne Deiran kujilla, juuri oikeassa ympäristössään ovat. Tuliaisiksi tuodut mausteet taas jäävät harmittavan usein odottamaan kaapin pohjalle parasta ennen -päiväyksen ylittymistä ja biojätteen sekaan päätymistä.

Deiran huivit muistuttivat minua Thaimaan huiviepisodistamme. Näimme siellä kauniita huiveja katumyyjällä, ja ajattelimme valikoida mieleisemme paluumatkalla. Myyjäpä oli ehtinyt kerätä huivinsa, emmekä löytäneet huiveja enää ahkerasta etsimisestä huolimatta, vaikka matkaa oli vielä lähes kaksi viikkoa jäljellä. Lopulta päädyimme ostamaan huivit triplahintaan Bangkokin lentokentältä. Voi kun olisin tuolloin tiennyt, että tulen olemaan seuraavalla viikolla Dubaissa kauniiden huivien äärellä. Olisi jäänyt nuo lentokentän huivit ostamatta. Muistinpa jälleen hyvän säännön, joka pätee matkailussa ihan kaikkeen. Älä jätä mitään myöhemmäksi. Toista mahdollisuutta ei välttämättä enää tule.

Deiran kaupunginosa ei kuitenkaan ole pelkästään kultaa, mausteita ja huiveja. Deiraa ympäröi Dubai Creek -joki, jossa seilaa näitä kuvan mahtavan sympaattisia kauppalaivoja, mutta myös turisteja kyydittämään tarkoitettuja veneitä. Me emme hypänneet turistiveneiden kyytiin, vaan tyydyimme ihastelemaan jokimaisemaa rannasta käsin. Deirassa vierailu toi kuitenkin miellyttävää vastapainoa Dubain kimallukselle.

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi.

Pysy mukana matkassa:

Facebook // Instagram

Etsinnässä Rodoksen paras gyros - top 3 löydöt

Kreikan yksi parhaista puolista on aivan ehdottomasti sen uskomattoman hyvä ruoka. Siellä ei tarvitse pelätä huonoon turistiravintolaan päätymistä, sillä myös huono kreikkalainen ruoka on aika hyvää. Puhutaan siis vain hyvästä ja erittäin hyvästä. Huonon asteikkoja kreikassa tuskin edes on olemassakaan. Minä en niitä ainakaan ole koskaan kokenut.

Kun elokuun viimeisellä viikolla lähdimme Rodokselle, oli meillä tarkoitus elää matkalla mahdollisimman edullisesti. Olimmehan kuluttaneet jo reissubudjettimme kesän aikana, ja tämä reissu kuului "jos nyt vielä yksi matka" -kategoriaan. Emme siis juurikaan herkutelleet meren antimilla, vaan söimme lounaiksi, ja välillä myös illalliseksi gyrosta. Söimme sitä siinä määrin, että jossain vaiheessa viikkoa aloimme metsästää Rodoksen parasta gyrosta. Google ja Tripadvisorin suositukset olivatkin kovassa käytössä ihan missä päin saarta olimmekaan liikkeellä.

Hintoja en kirjannut matkallamme muistiin, mutta kaikkien gyros pitojen hinta oli kahdesta kolmeen euroa. Parasta tässä onkin se, että gyrokset ovat hurjan maistuvia ja kaiken lisäksi vielä näin edullisia.

Tässä lopputulos, testaamamme gyrokset listattuna parhaimmasta lähtien:

1. Ravintola Estia

Kaupunki: Lindos

Rodoksen parhaan gyroksen paikan sai minun ja mieheni yksimielisellä päätöksellä ravintola Estia Lindoksessa. Juuri tuota olimme etsineet koko ajan. Mehevää lihaa, pehmeää pitaa, rouskuvia kasviksia ja raikasta tsatsikia. Nam!

Gyros oli niin hyvää, että mieheni tilasi toisen. Minun vatsaani ei toista gyrosta mahtunut, ja se oli kyllä harmi. Maun vuoksi noita olisi voinut ahmia vaikka kuinka monta.

En löytänyt Estialta nettisivuja enkä osoitetta. Yksi Tripadvisorin arvostelijoista oli kirjoittanut ravintolan sijaitsevan Panagian kirkon vieressä. Estian löytääkin aika helposti, kun sukeltaa Lindoksen kujille, ohittaa aasitaksiaseman, suuntaa Panagia-kirkolle päin ja pitää silmät auki. Estia tulee vastaan nopeammin kuin osaa ajatellakaan.

Jos sisätilan pöydät ovat täynnä, on ravintolan ulkopuolelle laitettu hauskat istumatyynyt ravintolan ulkopuolelta lähteville portaille.

2. Nimetön ravintola Ialyssoksessa
Kylä: Ialyssos

Matkamme toiseksi parhaat gyrokset otin mukaan pitkäksi venyneen aamulenkin varrelta Ialyssoksen keskuskadun varrelta pienestä kahvilasta/pikaruokaravintolasta. Ravintola löytyy Trianton ja Dimosia Rodou -teiden risteyksestä. Jos joku osaa kuvan kyltistä kertoa ravintolan nimen, niin aina vain parempi. Itse en kreikkaa osaa yhtään.

Olimme ajatelleet, että juuri tämän tyyppiset ravintolat tarjoilevat hyvää gyrosta, ja oikeassa olimme. Gyros oli h-y-v-ä-ä! Vinkkinä sanoisinkin, että kannattaa kurkata, näkyykö ravintolassa pyörivää gyrosta. Jos näkyy, on liha juuri valmistettua.

Nämä gyrokset nautimme hotellihuoneemme terassilla.

3. Ravintola Hermes
Kaupunki: Rodoksen vanhakaupunki

Rodoksen kaupungissa vieraillessamme otimme suosiolla Tripadvisorin vinkit esille parhaan gyroksen etsinnässä. Se kannatti, sillä ilman mitään suosituksia olisimme varmasti jääneet johonkin vanhankaupungin ruuhkaisista turistiravintoloista. Tripadvisorin suosituksen perusteella kävelimme koko vanhankaupungin läpi aivan sen kauimmaiselle laidalle ravintola Hermekseen. Sitä kehuttiin paikallisten suosimaksi, erinomaiseksi gyrosravintolaksi, ja suositukset olivat kohdillaan.

Tämä oli toinen syömämme gyrosateria, ja koska ensimmäinen Rodoksen pitani oli niin pieni, että olin jo tunnin päästä sen syötyäni nälkäinen, otin ahneuksissani Hermeksessä kokonaisen gyros lautasen. Virhe. Jaksoin hädin tuskin syödä puolet lautasesta. Hyvää oli!

3. Taverna Platia
Kylä: Psinthos

Tiedän, listassa on kaksi kolmossijaa. En vain mahda sille mitään, mutta en osaa laittaa näitä kahta ravintolaa paremmuusjärjestykseen. Hermeksen gyros oli ehkä aavistuksen parempi, mutta Taverna Platian ravintolassa oli kaikki muu niin kohdillaan, eikä se sen vuoksi kalpene Hermeksen vierellä.

Taverna Platia ravintola sijaitsee pienessä sisämaan Psinthoksen kylässä (rakastan pieniä sisämaan kyliä), palvelu oli erinomaista (Isla sai kasan leluja viihdykkeeksi ja saimme jälkkärin yllätyksenä talon tarjoamana) ja tunnelma ravintolassa oli rento ja se gyros maistuva. Taverna Platian löytää kylän keskusaukiolta, jossa on kymmenisen ravintolaa. Tämä on kylän kokoon nähden mieletön määrä.

Tässä ei toki ollut kaikki syömämme gyrokset. Tämän jälkeen niitä olisi vain todella hankala paremmuusjärjestykseen. Hyvää gyrosta löytyi nimittäin Rodokselta joka kulmalta. Varsinkin silloin, kun se pyörivä rulla oli näkyvillä :)

Rodoksen ruoka on toki myös paljon muutakin kuin hyvää gyrosta. Siitä lisää myöhemmin. Pysyhän kuulolla.

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram

Bulgarian kulttuuripääkaupunki Varna

Tiedätkö sen tunteen, kun ei odota päätyvänsä tiettyyn paikkaan, ei odota paikalta yhtään mitään, mutta kun olet paikan päällä, tajuat, että jos olisit tehnyt hieman ennakkoselvitystä, olisit melkein varmasti ihastunut paikkaan? No minä tiedän. Minulle nimittäin kävi juuri näin Bulgarian Varnassa, jossa meillä elokuun alussa oli melkein kokonainen päivä aikaa. En vain ollut ajellut asiaa yhtään ennakkoon, vaan olin täysin keskittynyt vesipetolomailuun Albenassa ja hotelli Flamingon altailla. Ennen Varnaan saapumista minulla ei ollut pienintäkään käsitystä, että viettäisimme päivän kaupungissa, jota kutsutaan Bulgarian kulttuuripääkaupungiksi. Heti saapuessamme sinne tiesin siellä olevan aivan varmasti paljonkin näkemistä.

Osallistuimme Tjäreborgin järjestämälle lähtöpäivän retkelle, jotta meidän ei tarvitsisi viettää viimeistä matkapäivää ilman hotellihuonetta paluulentoa odotellen. Hyvä idea, jos vain paluulento ei olisi ollut lähes yhdeksää tuntia myöhässä. Lennon myöhästyminen ja lasten kanssa lentokentällä nukkuminen ovat kuitenkin asia erikseen, joten keskitytäänpä vain ja ainoastaan siihen Varnaan. Varnaan, josta näimme vain näin pienen vilauksen.

Varna sijaitsee meren rannalla, mutta kaupungilla kävellessä ei todella tunnu siltä. Kaupunki, lähes 40 astetta lämmintä, eikä pienintäkään tuulenvirettä. Kuulostaako houkuttelevalta? Ei minustakaan. Yksi vaihtoehto olisi ollut viettää annettu aika Primorski-puistossa, jossa valtavat puut ja meren läheisyys olisivat tuoneet helpotusta helteiseen päivään. Aikaa meillä oli kuitenkin vain pari-kolme tuntia, ja mukana kolme alle kouluikäistä lasta. Vietimme ajan Theotokos-katedraalilta lähtevän kävelykadulla. Välillä istahdimme kahvilaan, välillä viilensimme itseämme myymälöiden ilmastoinnilla. Oli lauantai, eikä ihmisvilinästä ollut tietoakaan. Paikalliset ovat tainneet tietää kesähelteen ja kaupungin yhdistelmän epämukavuuden.

Keskustakierroksen jälkeen meidät vietiin jonkun kilometrin päähän ostoskeskukseen, jonka nimeä en edes muista. En ole kovin innostunut ostoskeskuksista, jos se tarkoittaa tavallisia kauppoja tavallisilla hinnoilla. Ylistystä tämä ostoskeskus ei siis minulta saa, eikä edes sen vertaa panostusta, että googlettaisin ostoskeskuksen nimen ;) Ei, vaikka (tai ehkä juuri siitä johtuen) meidät pakotettiin viettämään siellä lennon myöhästymisestä johtuen yli viisi tuntia, aina iltakymmeneen asti. Aikaa oli tutustua tähän melko pieneen ostoskeskukseen aika läpikotaisin. Ja ei, en ostanut mitään. Lähinnä vietin ajan yrittäen viihdyttää ja nukuttaa yliväsynyttä 1-vuotiasta, joka olisi halunnut omaan rauhaan, pupun ja tutin kanssa nukkumaan jo kahdeksalta.

Että tällainen Varnan reissu. Onkohan kenelläkään muulla positiivisempaa kokemusta Varnasta? Kaupunki nimittäin vaikutti siltä, että sillä olisi aika paljon enemmän annettavaa kuin tyhjä ja helteinen kävelykatu sekä tuikitavallinen ostoskeskus. Varna oli nimittäin todella kaunis, ja sen uumenista voisi löytyä vaikka mitä hienoa.

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram

Karu s'Albufera des Graun luonnonpuisto Menorcan pohjoisrannalla

Kun saimme Menorcalla vuokra-auton allemme, halusin ensimmäisenä lähteä tukikohdastamme, saaren eteläosan Cala en Porterista saaren päinvastaiselle rannalle. Siellä päämääränämme oli s'Albufera des Graun luonnonpuisto ja Favàritxin majakka. Heti kun pääsimme s'Albufera des Graun luonnonpuiston alueelle, maisema muuttui täysin muun saaren peltomaisemasta. Täällä luonto oli yhtäkkiä todella kivikkoista, kasvitonta ja karua.

Ajoimme yhtä soittoa määränpäähämme Faro de Favàritxille. Mitä lähemmäs tulimme, sitä enemmän autoja oli parkissa tien varrella. Tie oli jatkuvasti niin kapea, että ihmettelin, miten kaksisuuntainen liikenne on mahdollista. Kyllä se oli mahdollista, joskaan ohituksiin ei kovin montaa kertaa ollut tarvetta. Vaikka paikalla oli muitakin, ei minkäänlaista ruuhkaa päässyt syntymään.

Majakalta lähdimme valumaan asteittain takaisinpäin sinne, mistä olimme tulleetkin. Pysähdyspaikkoja oli useita, ja hyvä että oli. Taas olimme niin uudenlaisten ja hienon maiseman äärellä, että olisin voinut jäädä tuonne kuvaamaan vaikka koko päiväksi. Pieni 1-vuotias neitimme kuitenkin hoputti matkantekoamme, ja jokainen kuvauspysähdys oli verrattaen lyhyt.

Luonnonpuiston kasvillisuus oli, kuten kuvistakin näkee, kovin niukkaa. Jos on aikomus kävellä siellä enemmän kuin vain nousta autosta ottamaan kuvia, suosittelen umpinaisia kenkiä. Nuo vihreät kasvit eivät ole yhtä pehmeitä, miltä ulospäin näyttävät. Astuin lipilapeillani huolimattomasti yhden puskan päälle, ja sainkin seuraavan ajopätkän nyppiä pieniä piikkejä jalkapohjastani.

Favàritxin majakka näytti olevan suosittu paikka lähteä patikoimaan Cami de Cavalls -reittiä. Reitti kulkee koko Menorcan ympäri ja on yhteensä 185 kilometriä pitkä. Juurikin tässä kuvan kartan kohdalla oli useampikin porukka kävelysauvojensa kanssa aloittamassa patikkaretkeään. Varustuksesta päätellen heillä ei ollut aikomuksena kävellä ihan koko saarta ympäri. Joskin mistäs minä sen tietäisin. Voihan vaikkapa autokyyti tuoda heille yöpymistarvikkeet ja ruuat autoteitä pitkin pysähdyspaikoille. Reitti yhtä kaikki vaikutti hienolta tavalta tutustua koko Menorcan rannikkoon joko jalkaisin tai pyöräillen.

S'Albufera des Graun luonnonpuistosta jatkoimme matkaamme Fornellsin satamakylään. Kylästä ei ole juuri muuta sanottavaa, kuin että sekin - yllätys yllätys - oli kovin kaunis. Pienestä paikasta huolimatta juuri tuolla tapasimme Menorcan matkamme ainoat muut suomalaiset.

Pysy mukana matkassa:

Facebook // Instagram