Valotin juuri lasten kanssa matkustamisen kääntöpuolia. Jos et vielä lukenut, niin klikkaa itsesi kirjoitukseen tästä linkistä. Olenhan hehkuttanut lapsiperhematkailun ihanuutta jo parin-kolmen vuoden ajan, mutta elämä ei nyt koskaan ole pelkkää ihanuutta. Myös lasten kanssa matkailusta löytyy niitä varjopuolia, mistä elämän osa-alueesta ei löytyisi?
Älä kuitenkaan säikähdä - aiemman kirjoitukseni asiat ovat vain pikkiriikkinen osa, eivätkä millään peittoa matkailun koko komeutta. Jos yhtään kiinnostaa, matkaan kannattaa ehdottomasti lähteä myös lasten kanssa. Ilman lapsia matkat ovat erilaisia, mutta näin reilun kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen on mieletöntä saada matkoihin taas uutta perspektiiviä ja intoa.
Mitä maailma olisikaan, jos ei sitä voisi koskaan nähdä lasten silmin?
Kenen tulisi lähdettyä aikuisporukalla Muumimaailmaan, Visulahteen tai Legolandiaan? Disneyn teemapuistot voisi vielä mennäkin vain aikuisten kesken, mutta eikö tunnukin luontevammalta ja oikeutetummalta, jos on lapsi mukana vähintäänkin kulissina? Minusta nuo paikat on nimittäin oikeasti tosi kivoja, mutta minun ei tulisi mentyä niihin ilman lasta - paitsi niihin Disneyn puistoihin (joskin silloin olin itsekin vielä teini). Tässä joku hetki sitten matkabloggaajat keskustelivat Disneyn risteilyistä. Niille en minäkään menisi ilman lasta, mutta onneksi minulla onkin tuo ihana pieni prinsessa, jonka kanssa voisin hyvin lähteä fiilistelemään Disney-hahmoja vilisevää risteilyalusta - ihan koko viikoksi!
Myös metsäretket ja makkaranpaistot on meidän perheessä lisääntyneet todella paljon lapsen jälkeen. Miten voikaan olla, että tarvitaan pieni ihminen aktivoimaan aikuisia tekemään jotain näin mahtavaa ja virkistävää? Metsään jos jonnekin soisi jokaisen aikuisen menevän vähintäänkin muutaman kerran vuodessa!
Matkoilla olemme aina olleet aktiivisia, mutta lapsen kanssa päivät täyttyvät täysin eri tavalla. Etsimme edelleenkin hyviä ravintoloita ja myös pieni neitimme rakastaa syödä ravintolassa pitkään ja hartaasti. Aktiviteeteista toki karsimme pois sellaiset, joihin ei lasten kanssa voi mennä, mutta sen sijaan etsimme niitä tekemisiä, joita emme kenties ilman lasta olisi edes tulleet ajatelleeksi. Pitkästä aikaa vietän rannalla tai uima-altaalla itsekin aktiivista aikaa. Räiskin vettä, kumoan hiekkakakkuja. Keskityn täysin juuri siihen itseensä - lomailuun. Enpä ole ennen edes huomannut, että lähes joka paikasta löytyy leikkipuistoja pilvin pimein!
Aikuisena ei enää huomaa asioita samalla tavalla kuin lapset. Sitä tulee välillä käveltyä kuin laput silmillä, eikä edes huomaa tien vieressä istuvaa metsäjänispariskuntaa, ennen kuin lapsi huudahtaa innoissaan "pupupupupupupu". Ja kyllä, minustakin on mukavaa seurata jäniksiä ruokailemassa. Saati sitten kevään tulo ja hiirenkorvat tai ruska ja toinen toistaan värikkäämmät lehdet. Kuinka monta kertaa onkaan vuodenaika mennyt täysin ohi huomaten, että kappas, taas on kesä! Ilman lasta olen varmasti kävellyt vaikka minkä mielenkiintoisten asioiden ja olentojen JA niiden kokonaisten vuodenaikojen ohi.
Mitä se sitten matkalle tuo lisää? No voit vaan kuvitella, että jos jo oman kotisaaren ympäri kävelemisestä saamme satakertaisesti enemmän irti, on niitä elämän pieniä ihmeitä matkakohteet täynnä.
Kun annat aikuiselle lahjan, on se sitten jouluna tai syntymäpäivänä, saat kiitoksen. Ihan kiva - ja riittävä vastaus - niinhän aikuisten kuuluu tehdä. Mutta kun lahjan saajana on 2,5-vuotias, on tuloksena kiljuminen, tasajalkaan hyppiminen, lahjan huutaminen ääneen kymmenen kertaa perä jälkeen, eikä pakettia ole vielä edes avattu. Tämän takia muille lahjojen ostaminen on niin paljon mukavampaa kuin itselle.
Voinet siis kuvitella, että maailman esittely jollekin, joka ei vielä sitä tunne on niin palkitsevaa. Rakastan uusia paikkoja ja uusia kokemuksia, mutta vieläkin hienompaa on se, että saan kokea ja esitellä niitä muille. Lapsi on tässä täydellinen matkakumppani. Aito innostuminen asiasta kuin asiasta saa myös oman päälaen hipomaan pilviä ja jalat nousemaan maanpinnalta.
Jos siis tuntuu, että olet jo matkustanut niin paljon, että wow-elämyksiä on enää hankala saada, ota ihmeessä lapsi matkallesi mukaan. Kaikki on jälleen niin uutta ja ihmeellistä!
Jos aikuisilla on mukavaa, on näin usein myös lapsilla. Jos aikuiset ovat kotioloja rennompia matkoilla lomafiiliksissä, aistivat lapset takuuvarmasti kivan tunnelman. Meillä ainakin on mukavaa matkoilla. Ja välillä ihan rentoakin - ihan koko perheellä :)
Älä kuitenkaan säikähdä - aiemman kirjoitukseni asiat ovat vain pikkiriikkinen osa, eivätkä millään peittoa matkailun koko komeutta. Jos yhtään kiinnostaa, matkaan kannattaa ehdottomasti lähteä myös lasten kanssa. Ilman lapsia matkat ovat erilaisia, mutta näin reilun kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen on mieletöntä saada matkoihin taas uutta perspektiiviä ja intoa.
Mitä maailma olisikaan, jos ei sitä voisi koskaan nähdä lasten silmin?
Uudet paikat ja kokemukset
Kenen tulisi lähdettyä aikuisporukalla Muumimaailmaan, Visulahteen tai Legolandiaan? Disneyn teemapuistot voisi vielä mennäkin vain aikuisten kesken, mutta eikö tunnukin luontevammalta ja oikeutetummalta, jos on lapsi mukana vähintäänkin kulissina? Minusta nuo paikat on nimittäin oikeasti tosi kivoja, mutta minun ei tulisi mentyä niihin ilman lasta - paitsi niihin Disneyn puistoihin (joskin silloin olin itsekin vielä teini). Tässä joku hetki sitten matkabloggaajat keskustelivat Disneyn risteilyistä. Niille en minäkään menisi ilman lasta, mutta onneksi minulla onkin tuo ihana pieni prinsessa, jonka kanssa voisin hyvin lähteä fiilistelemään Disney-hahmoja vilisevää risteilyalusta - ihan koko viikoksi!
Myös metsäretket ja makkaranpaistot on meidän perheessä lisääntyneet todella paljon lapsen jälkeen. Miten voikaan olla, että tarvitaan pieni ihminen aktivoimaan aikuisia tekemään jotain näin mahtavaa ja virkistävää? Metsään jos jonnekin soisi jokaisen aikuisen menevän vähintäänkin muutaman kerran vuodessa!
Matkoilla olemme aina olleet aktiivisia, mutta lapsen kanssa päivät täyttyvät täysin eri tavalla. Etsimme edelleenkin hyviä ravintoloita ja myös pieni neitimme rakastaa syödä ravintolassa pitkään ja hartaasti. Aktiviteeteista toki karsimme pois sellaiset, joihin ei lasten kanssa voi mennä, mutta sen sijaan etsimme niitä tekemisiä, joita emme kenties ilman lasta olisi edes tulleet ajatelleeksi. Pitkästä aikaa vietän rannalla tai uima-altaalla itsekin aktiivista aikaa. Räiskin vettä, kumoan hiekkakakkuja. Keskityn täysin juuri siihen itseensä - lomailuun. Enpä ole ennen edes huomannut, että lähes joka paikasta löytyy leikkipuistoja pilvin pimein!
Maailma täysin uusin silmin
Aikuisena ei enää huomaa asioita samalla tavalla kuin lapset. Sitä tulee välillä käveltyä kuin laput silmillä, eikä edes huomaa tien vieressä istuvaa metsäjänispariskuntaa, ennen kuin lapsi huudahtaa innoissaan "pupupupupupupu". Ja kyllä, minustakin on mukavaa seurata jäniksiä ruokailemassa. Saati sitten kevään tulo ja hiirenkorvat tai ruska ja toinen toistaan värikkäämmät lehdet. Kuinka monta kertaa onkaan vuodenaika mennyt täysin ohi huomaten, että kappas, taas on kesä! Ilman lasta olen varmasti kävellyt vaikka minkä mielenkiintoisten asioiden ja olentojen JA niiden kokonaisten vuodenaikojen ohi.
Mitä se sitten matkalle tuo lisää? No voit vaan kuvitella, että jos jo oman kotisaaren ympäri kävelemisestä saamme satakertaisesti enemmän irti, on niitä elämän pieniä ihmeitä matkakohteet täynnä.
Aito innostuminen
Kun annat aikuiselle lahjan, on se sitten jouluna tai syntymäpäivänä, saat kiitoksen. Ihan kiva - ja riittävä vastaus - niinhän aikuisten kuuluu tehdä. Mutta kun lahjan saajana on 2,5-vuotias, on tuloksena kiljuminen, tasajalkaan hyppiminen, lahjan huutaminen ääneen kymmenen kertaa perä jälkeen, eikä pakettia ole vielä edes avattu. Tämän takia muille lahjojen ostaminen on niin paljon mukavampaa kuin itselle.
Voinet siis kuvitella, että maailman esittely jollekin, joka ei vielä sitä tunne on niin palkitsevaa. Rakastan uusia paikkoja ja uusia kokemuksia, mutta vieläkin hienompaa on se, että saan kokea ja esitellä niitä muille. Lapsi on tässä täydellinen matkakumppani. Aito innostuminen asiasta kuin asiasta saa myös oman päälaen hipomaan pilviä ja jalat nousemaan maanpinnalta.
Jos siis tuntuu, että olet jo matkustanut niin paljon, että wow-elämyksiä on enää hankala saada, ota ihmeessä lapsi matkallesi mukaan. Kaikki on jälleen niin uutta ja ihmeellistä!
Matkalla on mukavaa
Jos aikuisilla on mukavaa, on näin usein myös lapsilla. Jos aikuiset ovat kotioloja rennompia matkoilla lomafiiliksissä, aistivat lapset takuuvarmasti kivan tunnelman. Meillä ainakin on mukavaa matkoilla. Ja välillä ihan rentoakin - ihan koko perheellä :)
Pysy matkassa mukana:
