Slider

Pyörällä Vallisaaressa - sallittua vai ei?

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Meillä oli eilen outo tilanne. Ei suunnitelmia, lapsi mummulassa, kesän ensimmäinen oikeasti lämmin ja aurinkoinen lauantai. Emme ole olleet mieheni kanssa kahdestaan viikonloppua kotona ilman suunnitelmia sitten lapsemme syntymän, eli yli kahteen vuoteen. Ulkona oli niin kaunis sää, että jotain oli keksittävä. Yksi Helsingin kesän parhaista puolista on saaristo. Aloinkin googlettaa saaria, joissa en olisi vielä ennen käynyt. Katselin Espoon saaristoa ja Isoa Vaskisaarta, mutta puhuin ääneen Vallisaaresta. Mieheni katsoi lautta-aikataulut ja ravintolavalikoiman. Vasta ulko-ovella minulle selvisi, ettemme olisi menossa Espoon Isoon Vaskisaareen vaan Vallisaareen.

"Niinhän sinä juuri sanoit."
"No niin sanoin."

Täytyy sanoa, että oli outoa lähteä ihan mihin aikaan päivästä tahansa, ilman kiirettä, ilman ruoka- ja päiväuniaikatauluja. Lähdimme. Ihan tuosta noin vain. Sillä ei ollut mitään merkitystä, olisiko kyseessä Iso Vaskisaari vai Vallisaari. Saari kuin saari oli erinomainen suunnitelma kauniille päivälle.



Pyörä lautan kyytiin pienestä lisämaksusta


Ajattelimme pyöräillä Kauppatorille, hypätä lauttaan ja kiertää Vallisaarta kävellen. Huomasin kartasta Vallisaaren olevan lähes Suomenlinnan kokoinen saari. Pyöräillen ehtisimme/vaivautuisimme kiertämään koko saaren. Pikainen googletus ei kertonut mitään pyöräilystä, mutta JT Linen lipunmyyjä osasi kertoa, että pyörän saisi ottaa kolmen euron lisämaksusta mukaan. Sopii. Pyörät kyytiin ja kohti Vallisaarta.



Viime kesältä muistan uutisoinnit  juuri yleisölle avautuneen Vallisaaren satojen metrien pituisista lauttajonoista. Vaikka olikin kaunis sää, ei saaressa ollut mitenkään erityisen paljon ihmisiä. Ei ainakaan ruuhkaa. Lisäksi lauttavuoroja on lisätty tälle kesälle, joten ruuhkaisinakaan kesäpäivinä viime kesän toistoa ei pitäisi enää käydä.

Ensin syödään, sanoi nämä kaks kaks kaks kaks


Me pyöräilimme ensimmäisenä lounaalle Torpedolahden Sea Dogs -kahvilaan hodareille. Tämä näytti olevan tällä hetkellä saaren ainoa ravintola, josta saa ruokaa. Koko ravintolakattaus ei ilmeisesti ollut vielä auki, mutta aukenee ilmeisesti täysin lähiaikoina. Nyt Sea Dogsin hodareiden lisäksi saarelta olisi saanut jo ainakin jäätelöä ja muita jälkkäriherkkuja. Ravintolarakennukset olivat jotenkin ihanan nykyaikaisia, mutta kuitenkin luontoon ja maisemaan sopivia.




Ravintolatarjonnan lisäksi Vallisaaressa on useita nurmialueita ja pöytäryhmiä omien eväiden syöntiin.

Kuninkaansaari 


Lounaan jälkeen kiersimme ensimmäiseksi Kuninkaansaaren. Jotenkin olin odottanut Vallisaaresta enemmän luontoa, vähemmän museota. Jos en yleisesti jaksa kierrellä museoissa sisätiloissa (ellei seura ole erinomaista), niin tällaisesta minä pidän. Paikasta, jossa rakennukset ja rakennelmat ovat juuri siinä, minne ne on aikoinaan rakennettukin.

Vallisaaren ja Kuninkaansaaren yhdistää tie.


Kuninkaansaaressa olo tuntui välillä kuin olisimme olleet jossain täysin toisessa maailmassa. Vanhat sotarakennelmat olivat kasvillisuuden peitossa. Osan ovet olivat teljettyinä kiinni, mutta osa ovista oli avoinna, toivottaen meidätkin tutkimusmatkalle sisätiloihin. Ja sitä tutkittavaa riitti.





Kuninkaansaaressa on myös paikan ainoa ranta, jossa voi käydä luvan kanssa uimassa. Vaikka olikin lämmin, ei ihan niin lämmin. Pysyttelimme kuivalla maalla.




Pyöräily ei sallittua Vallisaaressa - oletko nyt aivan varma?


Kuninkaansaaren jälkeen kaarroimme fatbike-retkiä järjestävän Bliss Adventuresin ohi. Pysähdyin ottamaan kuvan, jotta muistan kertoa muillekin, että saarella pääsee pyöräilemään myös ohjatusti. Itsekin hieman kaipasin tämän kaiken hienouden keskellä opasta, joka kertoisi paikan historiaa. Kylttien ja historiataulujen lukeminen tuntui aurinkoisena päivänä liian vaivalloiselta.

Fatbike-firman opas pysäytti myös mieheni ja kertoi tuimaan sävyyn omatoimisen pyöräilyn olevan Vallisaaressa kiellettyä. Olimme metsähallituksen mailla, ja meidän tulisi naisen mukaan varautua siihen, että meidät häädetään saarelta pyörinemme. Hämmennys.

Kerroimme naiselle, että meille JA pyörillemme oli myyty laivaliput, eikä Vallisaaren sivuilla ole mainittu pyöräkiellosta, vaikka tietoa varta vasten etsin. Lisäksi huikkasin tädille, ettei meitä varsinaisesti saarelta häätö haittaisi, sillä olimme jo ehtineet kiertää saaren ja olimme jo matkalla takaisin satamaan. Tämä nyt ei varsinaisesti pitänyt paikkaansa, sillä olimme kiertäneet vasta Kuninkaansaaren ja aioimme vielä kiertää Vallisaaren, joskin matkalla satamaan. Uhkailuista huolimatta toteutimme suunnitelmamme. Ihastelimme vielä näitä upeita saaristomaisemia saarelle rakennetuilta näköalatasanteilta.





Pyöräily ON sallittua Vallisaaressa


Jäimme vielä kotona pohtimaan pyöräilykieltoa. Otimme yhteyttä metsähallitukseen, josta meille saman tien vastattiin, ettei Vallisaaressa ole pyöräilykieltoa. Kielto koskee vain niitä alueita, joihin ei saa mennä omatoimisesti muutenkaan - ei pyörällä, ei kävellen. Metsähallitus ei siis kiellä omatoimista pyöräilyä maillaan. He taitavat päin vastoin kannustaa luonnossa liikkumista.

Metsähallituksen nettisivut saivatkin hymyn huulilleni. Ensimmäisenä kuvituskuvassa on pyöräilijä kauniissa suomalaisessa metsämaisemassa, tekstissä kehotus lähteä luontoon - esimerkiksi pyöräillen ;)

Entäs jos olisimmekin juuri saapuneet Vallisaareen ja jättäneet tämän hienon saaren kiertämättä häätämisen uhkakuva silmissämme?

Meiltä olisi jäänyt kaunis päivä hyödyntämättä. Ja nimenomaan sellainen kaunis päivä, kun meillä ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen oli mahdollisuus lähteä aikuisten kesken pyöräilemään luontoon. Onneksi osasimme jo Vallisaaressa kyseenalaistaa pyöräilykiellon olemassaolon ja jatkoimme rentoa päiväämme.

Infosimme myös pyöräfirmaa, ettei saarella ole pyöräilykieltoa ja saimme heiltä pahoittelut tapahtuneesta. Kyseessä on varmasti ollut vain katkos kommunikaatiossa, väärinymmärrys. Nyt on helppo ymmärtää ja antaa anteeksi, kun valistus ei pilannut päiväämme.



Suosittelenkin lämpimästi Vallisaaren kiertämistä pyöräillen - joko omalla pyörällä, tai sitten Bliss Adventuresin vuokrapyörällä tai ohjatulla retkellä. Muutamien kilometrien mittaisiin reitteihin kuluu kävelyä huomattavasti lyhyempi aika, ja näin on mahdollisuus keskittyä huomattavasti enemmän saaren historiaan, kahviloihin, näköalatasanteisiin ja piknikpaikkoihin.

Kesän ruuhkaisimpina aikoina tosin kannattaa varautua siihen, ettei lautan kyytiin mahdu pyöriä. Niille kun ei ole varsinaisesti varattu lautasta paikkaa. Meidänkin pyörämme nojasivat lautan kahvion tiskiä vasten ja jouduimme siirtämään ne Suomenlinnassa pysähdyksen ajaksi, jotta muut matkustajat pääsivät lautasta ulos.

Vallisaareen pääsee kesäaikaan Kauppatorilta kahdella eri laivayhtiöllä:

Lisää infoa Vallisaaresta:

Vallisaaren ohjeet ja säännöt kannattaa käydä lukemassa etukäteen, jotta et esimerkiksi astu maamiinaan ;)


PS. Ostimme uuden hienon 360-kameran. Blogin Facebook-sivulle on tulossa tällä uudella kameralla Vallisaaresta ottamiamme kuvia. Käyhän tykkäämässä! :)

Pysy matkassa mukana:

Profiilikuvani 10 vuoden ajalta

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Blogeissa kiertää Mamma Rimpuilee -bloggaajan aloittama #profiilikuvahaaste, johon myös matkabloggaajia on lähtenyt mukaan matka-aiheisilla profiilikuvilla. Ensimmäisenä bongasinkin Lähinnä Kauempana -matkablogin Katin tarttuneen haasteeseen, josta innostuneena selasin omatkin profiilikuvat heti läpi.

Luulin, ettei minulla ole 10 vuoden aikana ollut kovinkaan montaa profiilikuvaa, koska enhän minä jaksa vaihtaa sitä juuri koskaan. Yllättäen 10 vuotta onkin pitkä aika, vaikka se tuntuukin kuluneen kovin nopeaan, ja matkailuaiheisia profiilikuvia löytyi 14. Tähän haasteeseen oli siis tartuttava.

Costa Rica 2007


Tässä ihkaensimmäinen profiilikuvani. Olin juuri palannut puolen vuoden reissulta Costa Ricasta, joten on kovin luonnollista, että profiilikuva on juuri sieltä. Asuimme ystäväni kanssa costaricalaisessa isäntäperheessä ja opiskelimme lähes täysipäiväisesti espanjaa. Hyödynsimme kyllä lähes kaikki viikonloput ja mahdolliset loma-ajat koluten niin Costa Ricaa kuin sen naapurimaitakin. Profiilikuva on muistini mukaan yhdeltä lempirannoistani, Cahuitalta. Costa Ricassa elo oli juuri niin leppoisaa ja huoletonta, kuin kuva antaa ymmärtää!



Kuuba 2009


Täytyy myöntää, että minulla ei ole muistikuvaa siitä, miltä rannalta kuva olisi otettu. Vietimme Kuubassa kahden ystäväni kanssa kolme viikkoa, ja kiersimme useita eri paikkoja. Kuva on todennäköisesti joko Varaderosta tai Trinidadista. Muilla rannoilla en muista käyneemme.

Tuohon aikaan en kirjoittanut blogia, joten sieltäkään en voi tarkistaa faktoja. Päällimmäinen syy blogin perustamiseen olikin nimenomaan se, että matkoista jäisi jonkinlainen muistijälki.



Galapagossaaret 2010


Voi niin ihanat Galapagossaaret. Tuohon matkaan liittyy paljon ihania muistoja, mutta yksi parhaista ovat nämä merileijonat. Niiden kanssa oli mieletöntä oleilla rannalla, snorklata ja ennen kaikkea kuunnella niiden olkotusta (en tiedä, millä muullakaan sanalla kuvailisin niiden ääntelyä) auringon jo laskettua, kun vietimme iltaa laivan kannella, kirkkaan tähtitaivaan alla. Ainoa ääni, minkä kuulimme, oli juurikin nämä ihanat merileijonat.



Perun Amazon 2010


Galapagossaarten reissun yhteydessä vietimme muutaman päivän myös Perun Amazonilla. Galapagossaarien ja Amazonin välissä kävimme vielä vaeltamassa Inca Trailin. Amazonilla on näemmä ollut jo mukavaa rentoutua veneen kyydissä ja nauttia tropiikin lämmöstä.



Miami 2011


Täydellinen ajoitus. Kävimme ensimmäisellä Karibian risteilyllä ja siinä samassa vietimme muutaman yön myös Miami Beachillä. Juuri tuolloin Miamissa järjestettiin Absolut Wild Tea -lanseerausbileet, joihin saimme työni puolesta kutsut. Siellä mekin astelimme punaista mattoa pitkin ja siemailimme trendikkäitä Absolut Wild Tea -drinksuja.



Levi 2011


Reissu tuli eteen täysin yllättäen päivän varoitusajalla, mutta enhän minä ole koskaan ennenkään reissuista kieltäytynyt ;) Ja kenelle ei kelpaisi työnantajan maksama matka Leville, Vinkkarin After Ski ja Jamesonin irkkuviski?



Verzennay, Champagne 2011 


G.H. Mumm -samppanjatalon Grand Cru -viiniviljelmät, takana Verzennayn kylä Champagnessa. Tuo oli toinen naisten kesken vietetty viinimatka.



St Maarten 2012


Toinen Karibian risteilymme pysähtyi St. Maartenilla ja täytyihän sitä käydä poseeraamassa kuuluisalla Maho Beachillä laskeutuvien lentokoneiden alla.



Yyteri 2012


Ensimmäinen purjelautakokeiluni oli todella onnistunut. Innostuin lajista muuten, mutta rasittavaa siinä oli se, että välineet piti kantaa rannalle itse, heh :D Lienekö se syynä siihen, että tuon jälkeen en ole purjelautaan koskenut. Taidankin ottaa tämän kesän tavoitteeksi lähteä uudelleen vesille purjeen kera.



Seychellit 2013


Seychelleillä kiertelimme maailman kauneimpia rantoja, mutta näemmä kaikkein kiinnostavin on ollut saarten erikoisuus Coco de Mer -kookospalmut. No. Onhan ne hienoja luonnon ihmeitä.



Karstula 2013


Olen minä reissannut myös kotimaan maalaismaisemissa. Isäni kotitilalla Karstulassa kelpaa!



Mount Koya, Japani 2014


Hetkeni kääpiönä Japanissa. (Ihan niin kuin todellisuudessa olisin jotenkin erityisen pitkä :D )



Castello de Albolan viinitila, Toscana 2014


Vein mieheni häälahjaksi pitkälle viikonloppulomalle Toscanaan, Castello de Albolan viinitilalle. Illallisseurueessamme sattui olemaan ei-niin-paljon-viineistä-pitäviä (lucky us), joten me saimme nauttia mieheni kanssa koko pöytäseurueelle varatut viinit. Lasissani kuvassa on Il Solatio -punaviiniä, jonka kanssa saimme hipsiä dinnerin päätteeksi viinitilan puutarhaan. Yksi parhaista viineistä, mitä olen koskaan maistanut!



Thaimaa 2016


Tämä ei ole koskaan ollut profiilikuvanani, vaan kansikuvana, mutta kuva on niin kaunis, että siihen on hyvä lopettaa tämä sarja.





Pysy matkassa mukana:

Lomasuunnitelmat selvillä - minne matkustamme tänä kesänä?

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Jahkasimme pitkään kesän lomasuunnitelmia. Mitä tekisimme? Emmekö tekisi mitään? Lähtisimmekö ulkomaille? Viettäisimmekö koko loman Suomessa? Voisimme lähteä pyöräilemään Ahvenanmaalle, tai vaikka piipahtaa autoillen Norjan puolella. Viime kesänä näimme päivän verran Norjan vuonomaisemaa, ja se tuntui liian pieneltä ajalta Norjaan. Toisaalta aktiivinen pyöräilyloma olisi myös mieluinen. Pyöräilimme ennen lasta Saariston rengasreitin, ja nyt jo 2-vuotias Isla malttaisi jo hyvin matkustaa pyöräkärryssä katsellen maisemia.

Kreikan aurinko vei voiton


Toukokuu ja lumisade saivat mielemme muuttumaan. Emme viettäisi koko kesää Suomessa. On päästävä Välimeren varman auringon alle. Sen pidemmäs emme kuitenkaan haaveilleet. Syksyllähän meillä on jo varattuna Karibian risteily, joten se saa tämän vuoden osalta riittää kaukomatkailuksi. Viime kesänä olimme Mallorcalla, Menorcalla ja Rodoksella, jonka vuoksi en halunnut palata niihinkään näin pian uudelleen. Kaikki kolme ovat kyllä mielettömän hienoja, maineitaan upeampia saaria, mutta upeuden näimme jo viime kesänä. Miksi siis tyytyä samaan, jos on mahdollisuus uuteen ja tuntemattomaan.

Reittilentojen hintakilpailussa olimme jo täysin ulkona, joten aloimme selvittää valmismatkavaihtoehtoja. Apollomatkojen valikoimissa tuli vastaan Karpathos. Pieni Kreikan saari, joka ei ole muiden suomalaisten matkanjärjestäjien listoilla. Myös pikainen googletus antoi ymmärtää, ettei Karpathos ole ainakaan vielä suurien turistimassojen valloittama. Kiinnostuin heti. Lisäksi Karpathoksella olisi upea luonto ja mielettömiä patikkareittejä häikäisevän hienoissa maisemissa. Kiinnostuin yhä enemmän.

Kiinnostuin niin paljon, että nyt meillä on matka varattuna.

KUVA: Apollomatkat.fi


Karpathos sijaitsee Rodoksen ja Kreetan välissä ja on suhteellisen pieni saari. Aina vain plussaa. Rodoksessa minua jäi harmittamaan se, että viikossa meillä ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta nähdä kaikkea, mitä saarella olisi ollut tarjottavaa. En usko, että tälläkään kertaa pystymme näkemään ja kokemaan aivan kaikkea, mutta mahdollisuudet hyvän kokonaiskuvan saamiseen ovat huomattavasti paremmat. Karpathoksen päästä päähän kun pitäisi päästä alle kahdessa tunnissa. Tietysti myös suunnitteluaikaa on Rodosta enemmän. Rodokselle lähdimme parin päivän varoajalla, nyt meillä on vielä monta viikkoa Karpathoksen parhaiden puolien selvittämiseen.

KUVA: Apollomatkat.fi


Vielä en ole tutkinut ihan kaikkia Karpathoksen mahdollisuuksia, mutta vähintäänkin haluaisin tehdä muutaman patikkaretken ja juosta rannalla auringon noustessa. Ajella vuokra-autolla ja ihastella upeita kallioisia rantamaisemia. Piipahtaa pienissä kalastajakylissä ja syödä taivaallista kreikkalaista ruokaa.

KUVA: Apollomatkat.fi


Lapsialennus ratkaisi hotellivalinnan


Haluan myös loikoilla uima-altaalla, tehdä hiekkakakkuja ja nauttia lomasta. Puitteet ovat matkallamme nimittäin kohdillaan. Vertailimme kahta hotellia, joista toisella on tähtiä viisi ja toisella kolme +. Vaikka viiden tähden hotelli on ymmärrettävästi kalliimpi, ei hotellin erinomaisen lapsialennuksen vuoksi hintaeroa jäänyt kovinkaan paljoa. Kiitos myös Apollomatkojen blogiyhteistyöalennuksen, saimme sovitettua viiden tähden hotellin lomabudjettiimme.

Ja kukapa voisi vastustaa tällaisia kuvia? Ihanaa uima-allasaluetta ja omaa rantaa? En minä ainakaan.

KUVA: Apollomatkat.fi

KUVA: Apollomatkat.fi


Majoitumme siis Karpathoksen kaupungissa aivan rannalla sijaitsevaan viiden tähden Alimounda Mare -hotelliin. Voin jo niin kuvitella itseni poseeraamassa tuon infinity-uima-altaan reunalle auringonpaisteeseen, missä kesäisistä lumikuuroista ei ole tietoakaan.

Oletko ollut Karpathoksella? Otamme todella mielellämme kaikki vinkit vastaan saaren kauneimmista paikoista, viihtyisimmistä kylistä ja parhaista ravintoloista. Kommenttikenttä on avoinna juuri sinun suosituksille ja kokemuksille :)

Matkustamme Karpathokselle yhteistyössä Apollomatkojen kanssa. Tämän postauksen kuvat on apollomatkat.fi -sivustolta.

Pysy matkassa mukana:

Haltiala - Maatila keskellä kaupunkia

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Meillä oli viime viikonloppuna elämysviikonloppu Helsingissä. Kuten jo viikonloppuna kirjoittelin, olimme perjantaina kalastamassa silakoita Lauttasaaren sillalla. Siinä olisi ollut elämystä yhdelle viikonlopulle, mutta koska myös lauantai oli takatalviennusteista huolimatta niin kaunis ja aurinkoinen, sain innostuken lähteä vielä retkeilemään. Helsinki kun on tunnetusti retkikohteita täynnä.

Olen kauan ajatellut sekä Haltialan että Fallkullan kotieläintiloja, mutten toistaiseksi ollut löytänyt sopivaa hetkeä kummallakaan vierailemiseen. Fallkulla oli ohjelmassa jo muutama viikko sitten, mutta sen aukioloajat ovat 2-vuotiaan näkökulmasta niin huonot, että suunnitelmaa täytyi muuttaa. Fallkulla sulki ovensa myös viime viikonloppuna liian aikaisin, joten kotieläintilakohteeksi valikoitui Haltiala.

Sää olisi suosinut pyöräilyä, mutta Googlen mukainen reilun tunnin pyöräilymatka ei sekään sopinut aikatauluumme - varsinkaan pyöräkärry ja useiden kilojen lisäpaino pyörän perässä pyöräillen, jotka hidastaisivat matkantekoa entisestään. Autolla hurautimme Haltialaan alle puolessa tunnissa. Tässä kohtaan todettakoon, että ei se Haltiala aivan keskellä kaupunkia ole, vaikka niin väitänkin otsikossa, mutta maatila puolen tunnin matkan päässä keskustasta on minusta melkoista luksusta pääkaupunkielämään!



Jätimme auton ensimmäiseksi vastaantulleelle parkkipaikalle. Virhe. Minulla ei ollut rattaita mukana, ja uudessa maatilaympäristössä 2-vuotiaan kävelytahti ei ole reippainta mahdollista. Toisin sanoen hän tutkii jokaisen ruohonkorren, kääntää joka toisen kiven ja ihastelee kevään ensimmäisiä leskenlehtiä. Niitä tosin ihastelen minäkin. Parin-kolmensadan metrin mittaisen matkan parkkipaikalta maatilalle kuljin kuitenkin kantaen 2-vuotiasta. Muuten emme olisi ehtineet perille vielä siinäkään vaiheessa, kun olisi jo täytynyt lähteä kotiin. Perillä totesin, että maatilan vieressä oli toinen parkkipaikka, jossa olisi ollut hyvin tilaa myös meille. Tulipa reippailtua.



Haltialan tila teki vaikutuksen heti ensisilmäyksellä. Lampaat olivat sisällä lampolassa. Olin kuullut vain ruuhkakertomuksia Haltialan lampolasta, missä lampaiden katselijat ovat saaneet jonottaa lampolaan sisälle pitkiäkin aikoja ihmispaljouden vuoksi. Tämä ilmeisesti pätee vain pääsiäisaikaa, ja näin normaalina, vaikkakin todella kauniina ja aurinkoisena lauantaina lampolaan ei ollut minkäänlaista jonoa. Pääsimme kävelemään suoraan lampaiden luo. Islan mielestä jopa liian lähelle. Koska lampaat olivat niin pelottavia, emme jääneet ottamaan niistä edes kuvia.

Jatkoimme matkaa ulkoaitauksille, jossa sonnit ja lehmät olivat jo laitumella. Näistä me pidimme yhtä paljon molemmat. Vaikka sonnit sarvineen olivatkin valtavan kokoisia, olivat ne ilmeisesti riittävän matkan päässä, jolloin niitä ei tarvinnut pelätä.





Paikalla olisi päässyt myös ratsastamaan hevosella tai ponilla. Pihan suuri leikkipaikka vei kuitenkin niistä voiton.



Kurkkasimme vielä Wanha Pehtoori -ravintolan ruokavaihtoehdot. Keittolounas oli loppunut jo kolmelta ja tarjolla oli enää leipiä ja grilliruokaa, joten päätimme lähteä kotiin syömään. Paikalla olisi ollut myös grilli, jota saa käyttää veloituksetta vapaasti, kunhan tuo omat puut tai hiilet tullessaan. Meillä ei kuitenkaan ollut eväitä mukana, joten sekään vaihtoehto ei käynyt meille. Seuraavaa vierailua ajatellen hyvät vaihtoehdot olisi mennä paikalle joko aamupäivästä keittolounaalle tai omien eväiden kera grillaamaan.



Oletko sinä käynyt Haltialan kotieläintilalla? Mitä muita vierailukohteita suosittelet Helsingin lähellä? Tai mikä on oman kotikaupunkisi paras lähikohde?

Pysy matkassa mukana:

Monipuolinen Rodoksen kaupunki

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Viime elokuun Rodoksen matkallamme teimme päiväretken Rodoksen kaupunkiin, joka sijaitsee aivan saaren pohjoiskärjessä. Retki sinne oli kovin kätevästi toteutettavissa omatoimisesti, sillä kaupunkiin kulkee hyvin busseja lähes joka paikasta saarta. Meidän tukikohtanamme toimi Ialyssos. Sieltä matkaa Rodoksen kaupunkiin on vain seitsemän kilometriä. Sekin rantaa myötäilevää suoraa saaren päätietä.



Busseja kulki noin kymmenen minuutin välein, eikä meidän tarvinnut odottaa kauaakaan pysäkillä, kun bussi jo tuli. Useissa Välimeren maissa rattaiden kanssa kulkeminen julkisessa liikenteessä on kuitenkin hankalaa sen takia, että rattaat on laitettava kasaan bussikyydin ajaksi. Kahden aikuisen kesken tämä jokseenkin vieltä toimii, mutta yksin en pystyisi pienen lapsen kanssa kulkemaan bussilla, jos lasta ei saisi pitää rattaissa. Kädet kertakaikkisesti loppuisivat kesken. Yhdellä kädellä pitäisi pitää lasta paikoillaan tai kantaa häntä, toisella kädellä pitäisi pitää kaikkia mahdollisia tavaroita, kolmannella ja neljännellä kasata rattaat ja raahata ne bussin kyytiin ja vielä maksaa matkasta.

Säädöstä huolimatta pääsimme perille oikeinkin kätevästi ja edullisesti julkista liikennettä hyödyntäen.

Rodoksen kaupunki ylitti odotukseni


Rodoksen kaupunki ylitti odotukseni täysin. Se oli huomattavasti mielenkiintoisempi ja monipuolisempi kuin olin osannut ajatellakaan. Suunnittelimme jopa toista päiväretkeä kaupunkiin, jotta olisimme ehtineet käydä lasipohjaveneellä ihastelemassa kaupunkia mereltä käsin ja toki niitä meressä uivia kaloja myös. Aika kuitenkin viikon lomalla loppui kesken. Yhdessä päivässä ehdimme sentään tallata kaupungin ristiin rastiin ja tutustua ainakin tällaisiin osiin kaupungista.

Upeita veneitä satama-alueella


Bussiasemalta vain muutaman askeleen päässä on satama-alue, joka on Välimeren tyyliin täynnä toinen toistaan upeampia veneitä. Kyllä minä itsekin niitä mieluusti ihastelen, mutta mieheni kanssa liikkuessa veneiden ohitus on hyyyyvin hidasta. Rodoksen kaupungissa tämä ei haittaa (eikä yleisesti kyllä muuallakaan), sillä ympärillä on kaikkea muutakin hienoa, kuten maisema nyt alkajaisiksi. Olemmehan meren rannalla.



Satamassa on myös paljon eri retkien tarjoajia, ja myös me haaveilimme jo mainitsemastani lasipohjaveneretkestä, mutta aika tällä kertaa loppui kesken.

Ravintoloita, baareja ja terasseja


Itse bussiaseman ympärillä on alue, jossa on turistikrääsää myyviä kojuja, mutta myös muutama kadun pätkä, joiden ympärillä on paljon erilaisia baareja, kahviloita ja kauppoja. Yritimme googlettaa myös ostoskeskusta, jolloin lapsemme olisi saanut helpommin nukahtamaan rattaisiin ilmastoidussa tilassa. Ostoskeskuksia Rodoksen kaupungista taisi olla kuitenkin turha etsiä, emmekä löytäneet ilmastointiakaan kuin baareista, joissa musiikki soi täysillä. Myös kaupassa lapsen saaminen päiväunille on mahdotonta. Lopulta hän onneksi nukahti ilmankin.

Me vierailimme muutamassa lastenvaateliikkeestä ja nappasimme alerekeistä löydöt mukaan, ja lapsen nukkuessa rattaissa istahdimme jälkkäreille yhdelle terasseista.


"Ihan vaan hedelmiä" -pyyntöni toteutus näytti tältä :D



Kaunis vanhakaupunki


Rodoksen vanhakaupunki oli ehdottomasti kaupungin parasta antia. Me suunnistimme vanhankaupungin läpi suoraan kohti Tripadvisorin suosittelemaa gyrospaikkaa lounaalle, jonka jälkeen kiertelimme hieman rauhallisempaan tahtiin takaisin päin.

Ennen lounasta vanhakaupunki oli vasta heräilemässä, eikä ihmisiä ollut paikalla vielä juurikaan (tiedän, olemme hyvin aikaisia syöjiä:). Lounaamme jälkeen kadut alkoivat kuitenkin jo täyttyä, eikä ravintoloiden terasseilla ollut enää juuri tyhjiä pöytiä jäljellä.






Vanhastakaupungista emme tehneet mitään ostoksia, mutta sen baari- ja ravintolavaloikoima näytti ainakin näin päiväsaikaan olevan paljon houkuttelevampi kuin muualla Rodoksen kaupungissa. Minua ainakin ihastutti pieni rommibaari ja vanhankaupungin kattoterassit. Tosin vain ajatuksissa, sillä olimmehan liikkeellä pienen lapsen kanssa.





Myös muurien ulkopuolelta katsottuna Rodoksen vanhakaupunki oli todella hieno. Ajan kanssa vanhaakaupunkia voisi kierrellä niin muurien ulko- kuin sisäpuolellakin tuntikausia.




Ranta melkein keskustassa


Päivän päätteeksi kävelimme vielä kaupungin (ja koko saaren) pohjoisimpaan kärkeen. Ravintolat tarjoilivat kylmiä juomia, ihmiset lekottelivat aurinkovarjojensa alla, lapset leikkivät meressä. Enpä olisi uskonut, että olemme vain muutaman askeleen päässä kaupungin keskustasta.




Rodoksen kaupungissa on siis kaikkea mahdollista. Voisin hyvin kuvitella valitsevani Rodoksen kaupungin loman tukikohdaksi jo pelkästään tarjonnan puolesta, mutta myös siksi, että julkinen liikenne saaren eri osiin on tietysti parasta Rodoksen kaupungista käsin. Busseja lähtikin bussiasemalta jatkuvasti eri puolille saarta.

Pieniin täsmäretkiin bussit ovat täydellinen väline, mutta kokonaiseen saarikierrokseen paras vaihtoehto on vuokra-auto. Myös me vuokrasimme auton ja kiertelimme päivän ympäri saarta. Siitä lisää myöhemmin.

Pysy matkassa mukana:

Unelmien täyttymys - Silakoita Lauttasaaren sillalta

lauantai 6. toukokuuta 2017

Taas alkaa olla se aika vuodesta, kun Lauttasaaren sillalle kertyy päivittäin kymmeniä ja yhteensä varmasti satoja silakankalastajia. Olen vuosikaudet kulkenut Lauttasaaren siltaa pitkin ensin saareen töihin ja sittemmin saaresta keskustaan päin töihin. Joka kevät sillalla komeilee sama näky: vieri vieressä kalastajia ja ämpärit täynnä silakoita. Vuosi toisensa jälkeen olen haaveillut itsekin pääseväni kalastajien joukkoon kokeilemaan, miten niitä silakoita nostetaan sillalta.




Nyt meille tarjoutui täydellinen tilaisuus, kun juuri parhaaseen silakka-aikaan lapsemme päiväkodissa oli isovanhempien päivä. Vanhempani tulivat kylään, eikä heitä (varsinkaan isääni) ollut vaikeaa houkutella jäämään yöksi - silakat houkuttimena.

Jo aiemmin tällä viikolla töihin pyöräillessäni pysähdyin haastattelemaan kalastajia. Olisiko jo hyvä aika saada silakoita? Joko niitä tulee kunnolla? Vaikka sillalla on joka aamu ollut jo noin 40-50 kalastajaa, ihan vielä ei kylmien säiden vuoksi ole paras mahdollinen silakka-aika. Pitäisi odottaa, että tulisi hieman lämpimämpää. Myös etelätuuli edesauttaa sitä, että silakat päätyvät Lauttasaaren sillan alle saaliiksi. Kalassa olleella herralla oli kuitenkin jo sangon pohjallinen silakoita, saman verran oli hänen rouvallaan. Kyllä nuo määrät meille jo riittää!

Eilen olimmekin joukon jatkeena pyytämässä silakkaa. Ja olipa kivaa!





Isäni oli hankkinut kaksi erilaista silakkaletkaa (en tiedä, miksi niitä kutsutaan, mutta kutsun niitä silakkaletkoiksi, koska koukut ovat siimassa usean koukun letkana). Toisessa letkassa oli vihreitä "kiinteitä" koukkuja ja toisessa koukut olivat vain lenksun päässä vapaana. Jälkimmäinen toimi vihreää letkaa paremmin. Vihreällä saimmekin vain muutaman hassun kalan, ja nekin olivat pääsääntöisesti kalan ulkopuolelta kiinni. Kala ei siis halunnut syödä vihreää koukkua, vaan oli jäänyt koukkuun kiinni vahingossa. Toinen letka olikin sitten aivan lyömätön. Parhaimmillaan silakoita tuli kuusi kerrallaan, ja välillä siimaa ei ehtinyt laskea edes pohjaan asti, kun taas uudet kalat olivat jo koukuissa kiinni. Ja huom! Vielä ei edes ollut edes se paras mahdollinen silakka-aika.

Lopulta olimme kalassa pari tuntia. Saaliiksi saimme pari kiloa silakkaa, vaikka tahtimme oli leppoisa ja keskityimme kalastamisen lisäksi myös kuvien ottamiseen.





Tämä oli niin kivaa, että saatanpa käydä sillalla toisenkin kerran! Vielähän sinne ehtisi vaikka tämänkin silakkakauden aikana hyvin. Parasta aikaa on noin pari-kolme viikkoa sen jälkeen kun jäät ovat lähteneet ja sää lämmennyt riittävästi. Mutta kuten todistimme, myös ei-täydellisen-paras-aika oli oikein hyvää silakka-aikaa. En ehkä haluaisi edes tietää, kuinka paljon silakkaa saa nostettua parhaimpaan aikaan.

Oletko sinä ollut Lauttasaaren sillalla kalastamassa silakoita?

Pysy matkassa mukana:

Lue myös tämä

Ouril Pontao - kaupunkihotelli Kap Verdellä kokemuksia

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan