Meillä oli eilen outo tilanne. Ei suunnitelmia, lapsi mummulassa, kesän ensimmäinen oikeasti lämmin ja aurinkoinen lauantai. Emme ole olleet mieheni kanssa kahdestaan viikonloppua kotona ilman suunnitelmia sitten lapsemme syntymän, eli yli kahteen vuoteen. Ulkona oli niin kaunis sää, että jotain oli keksittävä. Yksi Helsingin kesän parhaista puolista on saaristo. Aloinkin googlettaa saaria, joissa en olisi vielä ennen käynyt. Katselin Espoon saaristoa ja Isoa Vaskisaarta, mutta puhuin ääneen Vallisaaresta. Mieheni katsoi lautta-aikataulut ja ravintolavalikoiman. Vasta ulko-ovella minulle selvisi, ettemme olisi menossa Espoon Isoon Vaskisaareen vaan Vallisaareen.
"Niinhän sinä juuri sanoit."
"No niin sanoin."
Täytyy sanoa, että oli outoa lähteä ihan mihin aikaan päivästä tahansa, ilman kiirettä, ilman ruoka- ja päiväuniaikatauluja. Lähdimme. Ihan tuosta noin vain. Sillä ei ollut mitään merkitystä, olisiko kyseessä Iso Vaskisaari vai Vallisaari. Saari kuin saari oli erinomainen suunnitelma kauniille päivälle.
Ajattelimme pyöräillä Kauppatorille, hypätä lauttaan ja kiertää Vallisaarta kävellen. Huomasin kartasta Vallisaaren olevan lähes Suomenlinnan kokoinen saari. Pyöräillen ehtisimme/vaivautuisimme kiertämään koko saaren. Pikainen googletus ei kertonut mitään pyöräilystä, mutta JT Linen lipunmyyjä osasi kertoa, että pyörän saisi ottaa kolmen euron lisämaksusta mukaan. Sopii. Pyörät kyytiin ja kohti Vallisaarta.
Viime kesältä muistan uutisoinnit juuri yleisölle avautuneen Vallisaaren satojen metrien pituisista lauttajonoista. Vaikka olikin kaunis sää, ei saaressa ollut mitenkään erityisen paljon ihmisiä. Ei ainakaan ruuhkaa. Lisäksi lauttavuoroja on lisätty tälle kesälle, joten ruuhkaisinakaan kesäpäivinä viime kesän toistoa ei pitäisi enää käydä.
Me pyöräilimme ensimmäisenä lounaalle Torpedolahden Sea Dogs -kahvilaan hodareille. Tämä näytti olevan tällä hetkellä saaren ainoa ravintola, josta saa ruokaa. Koko ravintolakattaus ei ilmeisesti ollut vielä auki, mutta aukenee ilmeisesti täysin lähiaikoina. Nyt Sea Dogsin hodareiden lisäksi saarelta olisi saanut jo ainakin jäätelöä ja muita jälkkäriherkkuja. Ravintolarakennukset olivat jotenkin ihanan nykyaikaisia, mutta kuitenkin luontoon ja maisemaan sopivia.
Ravintolatarjonnan lisäksi Vallisaaressa on useita nurmialueita ja pöytäryhmiä omien eväiden syöntiin.
Lounaan jälkeen kiersimme ensimmäiseksi Kuninkaansaaren. Jotenkin olin odottanut Vallisaaresta enemmän luontoa, vähemmän museota. Jos en yleisesti jaksa kierrellä museoissa sisätiloissa (ellei seura ole erinomaista), niin tällaisesta minä pidän. Paikasta, jossa rakennukset ja rakennelmat ovat juuri siinä, minne ne on aikoinaan rakennettukin.
Kuninkaansaaressa olo tuntui välillä kuin olisimme olleet jossain täysin toisessa maailmassa. Vanhat sotarakennelmat olivat kasvillisuuden peitossa. Osan ovet olivat teljettyinä kiinni, mutta osa ovista oli avoinna, toivottaen meidätkin tutkimusmatkalle sisätiloihin. Ja sitä tutkittavaa riitti.
Kuninkaansaaressa on myös paikan ainoa ranta, jossa voi käydä luvan kanssa uimassa. Vaikka olikin lämmin, ei ihan niin lämmin. Pysyttelimme kuivalla maalla.
Kuninkaansaaren jälkeen kaarroimme fatbike-retkiä järjestävän Bliss Adventuresin ohi. Pysähdyin ottamaan kuvan, jotta muistan kertoa muillekin, että saarella pääsee pyöräilemään myös ohjatusti. Itsekin hieman kaipasin tämän kaiken hienouden keskellä opasta, joka kertoisi paikan historiaa. Kylttien ja historiataulujen lukeminen tuntui aurinkoisena päivänä liian vaivalloiselta.
Fatbike-firman opas pysäytti myös mieheni ja kertoi tuimaan sävyyn omatoimisen pyöräilyn olevan Vallisaaressa kiellettyä. Olimme metsähallituksen mailla, ja meidän tulisi naisen mukaan varautua siihen, että meidät häädetään saarelta pyörinemme. Hämmennys.
Kerroimme naiselle, että meille JA pyörillemme oli myyty laivaliput, eikä Vallisaaren sivuilla ole mainittu pyöräkiellosta, vaikka tietoa varta vasten etsin. Lisäksi huikkasin tädille, ettei meitä varsinaisesti saarelta häätö haittaisi, sillä olimme jo ehtineet kiertää saaren ja olimme jo matkalla takaisin satamaan. Tämä nyt ei varsinaisesti pitänyt paikkaansa, sillä olimme kiertäneet vasta Kuninkaansaaren ja aioimme vielä kiertää Vallisaaren, joskin matkalla satamaan. Uhkailuista huolimatta toteutimme suunnitelmamme. Ihastelimme vielä näitä upeita saaristomaisemia saarelle rakennetuilta näköalatasanteilta.
Jäimme vielä kotona pohtimaan pyöräilykieltoa. Otimme yhteyttä metsähallitukseen, josta meille saman tien vastattiin, ettei Vallisaaressa ole pyöräilykieltoa. Kielto koskee vain niitä alueita, joihin ei saa mennä omatoimisesti muutenkaan - ei pyörällä, ei kävellen. Metsähallitus ei siis kiellä omatoimista pyöräilyä maillaan. He taitavat päin vastoin kannustaa luonnossa liikkumista.
Metsähallituksen nettisivut saivatkin hymyn huulilleni. Ensimmäisenä kuvituskuvassa on pyöräilijä kauniissa suomalaisessa metsämaisemassa, tekstissä kehotus lähteä luontoon - esimerkiksi pyöräillen ;)
Entäs jos olisimmekin juuri saapuneet Vallisaareen ja jättäneet tämän hienon saaren kiertämättä häätämisen uhkakuva silmissämme?
Meiltä olisi jäänyt kaunis päivä hyödyntämättä. Ja nimenomaan sellainen kaunis päivä, kun meillä ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen oli mahdollisuus lähteä aikuisten kesken pyöräilemään luontoon. Onneksi osasimme jo Vallisaaressa kyseenalaistaa pyöräilykiellon olemassaolon ja jatkoimme rentoa päiväämme.
Infosimme myös pyöräfirmaa, ettei saarella ole pyöräilykieltoa ja saimme heiltä pahoittelut tapahtuneesta. Kyseessä on varmasti ollut vain katkos kommunikaatiossa, väärinymmärrys. Nyt on helppo ymmärtää ja antaa anteeksi, kun valistus ei pilannut päiväämme.
Suosittelenkin lämpimästi Vallisaaren kiertämistä pyöräillen - joko omalla pyörällä, tai sitten Bliss Adventuresin vuokrapyörällä tai ohjatulla retkellä. Muutamien kilometrien mittaisiin reitteihin kuluu kävelyä huomattavasti lyhyempi aika, ja näin on mahdollisuus keskittyä huomattavasti enemmän saaren historiaan, kahviloihin, näköalatasanteisiin ja piknikpaikkoihin.
Kesän ruuhkaisimpina aikoina tosin kannattaa varautua siihen, ettei lautan kyytiin mahdu pyöriä. Niille kun ei ole varsinaisesti varattu lautasta paikkaa. Meidänkin pyörämme nojasivat lautan kahvion tiskiä vasten ja jouduimme siirtämään ne Suomenlinnassa pysähdyksen ajaksi, jotta muut matkustajat pääsivät lautasta ulos.
PS. Ostimme uuden hienon 360-kameran. Blogin Facebook-sivulle on tulossa tällä uudella kameralla Vallisaaresta ottamiamme kuvia. Käyhän tykkäämässä! :)
"Niinhän sinä juuri sanoit."
"No niin sanoin."
Täytyy sanoa, että oli outoa lähteä ihan mihin aikaan päivästä tahansa, ilman kiirettä, ilman ruoka- ja päiväuniaikatauluja. Lähdimme. Ihan tuosta noin vain. Sillä ei ollut mitään merkitystä, olisiko kyseessä Iso Vaskisaari vai Vallisaari. Saari kuin saari oli erinomainen suunnitelma kauniille päivälle.
Pyörä lautan kyytiin pienestä lisämaksusta
Ajattelimme pyöräillä Kauppatorille, hypätä lauttaan ja kiertää Vallisaarta kävellen. Huomasin kartasta Vallisaaren olevan lähes Suomenlinnan kokoinen saari. Pyöräillen ehtisimme/vaivautuisimme kiertämään koko saaren. Pikainen googletus ei kertonut mitään pyöräilystä, mutta JT Linen lipunmyyjä osasi kertoa, että pyörän saisi ottaa kolmen euron lisämaksusta mukaan. Sopii. Pyörät kyytiin ja kohti Vallisaarta.
Viime kesältä muistan uutisoinnit juuri yleisölle avautuneen Vallisaaren satojen metrien pituisista lauttajonoista. Vaikka olikin kaunis sää, ei saaressa ollut mitenkään erityisen paljon ihmisiä. Ei ainakaan ruuhkaa. Lisäksi lauttavuoroja on lisätty tälle kesälle, joten ruuhkaisinakaan kesäpäivinä viime kesän toistoa ei pitäisi enää käydä.
Ensin syödään, sanoi nämä kaks kaks kaks kaks
Me pyöräilimme ensimmäisenä lounaalle Torpedolahden Sea Dogs -kahvilaan hodareille. Tämä näytti olevan tällä hetkellä saaren ainoa ravintola, josta saa ruokaa. Koko ravintolakattaus ei ilmeisesti ollut vielä auki, mutta aukenee ilmeisesti täysin lähiaikoina. Nyt Sea Dogsin hodareiden lisäksi saarelta olisi saanut jo ainakin jäätelöä ja muita jälkkäriherkkuja. Ravintolarakennukset olivat jotenkin ihanan nykyaikaisia, mutta kuitenkin luontoon ja maisemaan sopivia.
Ravintolatarjonnan lisäksi Vallisaaressa on useita nurmialueita ja pöytäryhmiä omien eväiden syöntiin.
Kuninkaansaari
Lounaan jälkeen kiersimme ensimmäiseksi Kuninkaansaaren. Jotenkin olin odottanut Vallisaaresta enemmän luontoa, vähemmän museota. Jos en yleisesti jaksa kierrellä museoissa sisätiloissa (ellei seura ole erinomaista), niin tällaisesta minä pidän. Paikasta, jossa rakennukset ja rakennelmat ovat juuri siinä, minne ne on aikoinaan rakennettukin.
 |
| Vallisaaren ja Kuninkaansaaren yhdistää tie. |
Kuninkaansaaressa olo tuntui välillä kuin olisimme olleet jossain täysin toisessa maailmassa. Vanhat sotarakennelmat olivat kasvillisuuden peitossa. Osan ovet olivat teljettyinä kiinni, mutta osa ovista oli avoinna, toivottaen meidätkin tutkimusmatkalle sisätiloihin. Ja sitä tutkittavaa riitti.
Kuninkaansaaressa on myös paikan ainoa ranta, jossa voi käydä luvan kanssa uimassa. Vaikka olikin lämmin, ei ihan niin lämmin. Pysyttelimme kuivalla maalla.
Pyöräily ei sallittua Vallisaaressa - oletko nyt aivan varma?
Kuninkaansaaren jälkeen kaarroimme fatbike-retkiä järjestävän Bliss Adventuresin ohi. Pysähdyin ottamaan kuvan, jotta muistan kertoa muillekin, että saarella pääsee pyöräilemään myös ohjatusti. Itsekin hieman kaipasin tämän kaiken hienouden keskellä opasta, joka kertoisi paikan historiaa. Kylttien ja historiataulujen lukeminen tuntui aurinkoisena päivänä liian vaivalloiselta.
Fatbike-firman opas pysäytti myös mieheni ja kertoi tuimaan sävyyn omatoimisen pyöräilyn olevan Vallisaaressa kiellettyä. Olimme metsähallituksen mailla, ja meidän tulisi naisen mukaan varautua siihen, että meidät häädetään saarelta pyörinemme. Hämmennys.
Kerroimme naiselle, että meille JA pyörillemme oli myyty laivaliput, eikä Vallisaaren sivuilla ole mainittu pyöräkiellosta, vaikka tietoa varta vasten etsin. Lisäksi huikkasin tädille, ettei meitä varsinaisesti saarelta häätö haittaisi, sillä olimme jo ehtineet kiertää saaren ja olimme jo matkalla takaisin satamaan. Tämä nyt ei varsinaisesti pitänyt paikkaansa, sillä olimme kiertäneet vasta Kuninkaansaaren ja aioimme vielä kiertää Vallisaaren, joskin matkalla satamaan. Uhkailuista huolimatta toteutimme suunnitelmamme. Ihastelimme vielä näitä upeita saaristomaisemia saarelle rakennetuilta näköalatasanteilta.
Pyöräily ON sallittua Vallisaaressa
Jäimme vielä kotona pohtimaan pyöräilykieltoa. Otimme yhteyttä metsähallitukseen, josta meille saman tien vastattiin, ettei Vallisaaressa ole pyöräilykieltoa. Kielto koskee vain niitä alueita, joihin ei saa mennä omatoimisesti muutenkaan - ei pyörällä, ei kävellen. Metsähallitus ei siis kiellä omatoimista pyöräilyä maillaan. He taitavat päin vastoin kannustaa luonnossa liikkumista.
Metsähallituksen nettisivut saivatkin hymyn huulilleni. Ensimmäisenä kuvituskuvassa on pyöräilijä kauniissa suomalaisessa metsämaisemassa, tekstissä kehotus lähteä luontoon - esimerkiksi pyöräillen ;)
Entäs jos olisimmekin juuri saapuneet Vallisaareen ja jättäneet tämän hienon saaren kiertämättä häätämisen uhkakuva silmissämme?
Meiltä olisi jäänyt kaunis päivä hyödyntämättä. Ja nimenomaan sellainen kaunis päivä, kun meillä ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen oli mahdollisuus lähteä aikuisten kesken pyöräilemään luontoon. Onneksi osasimme jo Vallisaaressa kyseenalaistaa pyöräilykiellon olemassaolon ja jatkoimme rentoa päiväämme.
Infosimme myös pyöräfirmaa, ettei saarella ole pyöräilykieltoa ja saimme heiltä pahoittelut tapahtuneesta. Kyseessä on varmasti ollut vain katkos kommunikaatiossa, väärinymmärrys. Nyt on helppo ymmärtää ja antaa anteeksi, kun valistus ei pilannut päiväämme.
Suosittelenkin lämpimästi Vallisaaren kiertämistä pyöräillen - joko omalla pyörällä, tai sitten Bliss Adventuresin vuokrapyörällä tai ohjatulla retkellä. Muutamien kilometrien mittaisiin reitteihin kuluu kävelyä huomattavasti lyhyempi aika, ja näin on mahdollisuus keskittyä huomattavasti enemmän saaren historiaan, kahviloihin, näköalatasanteisiin ja piknikpaikkoihin.
Kesän ruuhkaisimpina aikoina tosin kannattaa varautua siihen, ettei lautan kyytiin mahdu pyöriä. Niille kun ei ole varsinaisesti varattu lautasta paikkaa. Meidänkin pyörämme nojasivat lautan kahvion tiskiä vasten ja jouduimme siirtämään ne Suomenlinnassa pysähdyksen ajaksi, jotta muut matkustajat pääsivät lautasta ulos.
Vallisaareen pääsee kesäaikaan Kauppatorilta kahdella eri laivayhtiöllä:
- JT Line - aikataulut ja hinnat tästä linkistä
- Aavalines - aikataulut ja hinnat tästä linkistä
Lisää infoa Vallisaaresta:
Vallisaaren ohjeet ja säännöt kannattaa käydä lukemassa etukäteen, jotta et esimerkiksi astu maamiinaan ;)
PS. Ostimme uuden hienon 360-kameran. Blogin Facebook-sivulle on tulossa tällä uudella kameralla Vallisaaresta ottamiamme kuvia. Käyhän tykkäämässä! :)
Pysy matkassa mukana:
