Mistä tietää, että olet tullut vanhaksi? Ainakin siitä, että vaihdat Karibian risteilyvarustamon Carnivalista Royal Caribbeaniin, sekä siitä, ettet valitse enää Karibian risteilyä sen perusteella, mikä kiertää mielenkiintoisimmat Karibian saaret, vaan sen perusteella, että näet hienon laivan.

Laivalla kiun laivalla Karibialla on kokoa.

Hienon laivan? Really?

Täytyy sanoa, että nyt yllätin itsenikin tällä valinnalla. En olisi uskonut tämän päivän tulevan vastaan ainakaan ennen viittäkymppiä. Nyt olenkin lähes 15 vuotta etuajassa matkailuvanhenemissuunnitelmaani. Apua!

Vielä edellistä Karibian risteilyä valitessamme pyörittelin päätä ja ihmettelin, kun ihmiset maksavat käsittämätöntä ylihintaa siitä, että pääsevät näkemään hienon laivan. Kuka ihme haluaa nähdä laivan, kun vaihtoehtona on päästä hieman vaatimattomammalla, mutta kuitenkin riittävän hienolla ja supermonipuolisella laivalla tuhatkertaisesti mielenkiintoisemmille Karibian saarille.

Eikö tällaiset puitteet laivalla jo riittäisi?

Ja tässä sitä nyt ollaan. 

Karibian risteilyn varausmaksut maksettuina Royal Caribbeanin yhden hiennoimman laivan, Oasis of the Seasin, risteilylle, joka kiertää viikon aikana kolme kohdetta, joista kahdella olen jo ollut (Jamaika - tässä sentään satama on eri kuin viimeksi ja Meksikon Cozumel) ja yhden, jossa ei saa poistua risteilymatkustajille rakennetun resortalueen ulkopuolelle (Haiti).

Olisi eri asia, jos olisin jo kiertänyt kaikki Karibian saaret, eikä mitään uutta olisi enää nähtävissä. Jäljellä olisi vain ne hienoimmat laivat. Olen kyllä vieraillut lähes 20 Karibian saarella, mutta varmasti moninkertaisesti on vielä jäljellä. Karibia on vaan niin hieno ja ihmeellinen, että haluan todella nähdä ihan jokaikisen sen saarista (no, ei nyt lasketa ihan kaikkein pienimpiä mukaan ;).

Mutta siis ei. Kyse ei ole siitäkään, että Karibia olisi jo nähty. Vielä tammikuussa matkamessujen aikaan haaveilin risteilystä, mikä kiertää ABC-saaret ja jotain muuta mielenkiintoista siinä matkan varrella. Oasis of the Seasin reittivalintoja tutkiessani ajatukseni kääntyivät kuitenkin koko ajan enemmän ja enemmän hienon laivan puoleen. Täysin käsittämätöntä.

No mistä sitten on kyse? 

En todella tiedä. Ja olen silti ihan super innoissani. Ihmeissäni, mutta innoissani. Enhän todellakaan olisi valinnut risteilyä, jonne en haluaisi. Haluan todella nähdä tämän yhden maailman suurimmista ja hienoimmista laivoista ja uskon, että sen palveluvalikoima on täydellinen pienten lasten kanssa matkustettaessa. Käsittämättömästi halusin enemmän tälle hienolle laivalle, kuin lähteä metsästämään uusia saarikohteita.

Risteilystä tulee varmasti mieletön. Ihmetyksen aihe onkin, että miten ajatusmaailmani noin vain teki kärrynpyörän ja päätyi lapsemme sanoin mukkelis makkelis täysin päälaelleen?

Risteilemme ensi syksynä Karibialla yhteistyössä Risteilykeskuksen kanssa, jolta saimme pienen alennuksen tulevasta risteilystämme.

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram

2-vuotiaan ensimmäinen mäenlasku suksilla

Pieni, 2-vuotias neitimme tuijotti haltioituneena laskettelurinnettä. Huiiiiii! Setä tulee lujaa! Poika meni mukkelis makkelis. Onko iskä jo laskemassa? Milloin minä pääsen?

Jo kotona ennen Levin reissuamme mieheni näytti tyttärellemme videoita lapsista, jotka ovat laskettelemassa vanhempiensa jalkojen välissä. He laittoivat yhdessä laskettelusuksia kuntoon ja pieni neiti ihmetteli, missä hänen suksensa ovat. Hänen suksensa olivat vielä vuokraamossa. Täytyi fiilistellä isän suksilla. Innolla hän kyseli lähes joka päivä ennen lähtöä, missä ne sukset sitten ovat. Milloin sinne laskemaan pääsee?

Levillä majoituimme aivan keskustassa, Hotelli Sirkantähdessä. Kävelimme jatkuvasti laskettelurinteen ohi. Hinku rinteeseen oli kova. Joka kerta pysähdyimme katsomaan kovaa vauhtia alas rinnettä laskevia ihmisiä. Hihkuntaa riitti. (Vain siis neidillämme, minä pysyttelen murtsikkasuksien päällä.)

Pari ensimmäistä päivää totuttelimme rinteisiin pulkkien ja rattikelkkojen kanssa. Pulkkamäki on Levillä tehty melko helpoksi, kun etelärinteen Leevilandian mattohissillä pääsee mäen ylös, jos vain jaksaa odottaa sen hidasta tahtia. Pulkat, liukurit ja rattikelkatkin on valmiina odottamassa laskijoita.

Vihdoin mäkeen

Kolmantena reissupäivänä kävimme vuokraamassa kympillä kahdeksi tunniksi kaikkein pienimmät laskettelumonot (numeroa 25, mitkä nekin ovat pari numeroa liian isot, mutta hyvin kävivät) ja lyhyimmät laskettelusukset (ne oli 70 cm pitkät, ja juuri sopivan pituiset). Myös Levin eturinteeltä löytyy mattohissi, ja se on tarkoitettu nimenomaan pieniä (tai miksei isompiakin) suksilla ja laudalla laskijoita varten. Hissilippua siihen ei tarvita.

Monot jalassa kävely ei luonnistunut pieneltä neidiltämme lainkaan. Hän seisoi kuin patsas paikoillaan. Laitoimme hänelle sukset jalkaan heti vuokraamon pihassa ja ajattelimme vetää/työntää hänet hissille asti, mutta sitten häntä alkoi jännittää. Oli päästävä syliin. Kävihän se niinkin. Kannoin neidin monoineen ja suksineen ensimmäisen pienen kumpareen päälle, mistä oli muutaman metrin alamäki. Ihka ensimmäinen lasku suksilla isän jalkojen välissä. Nyt häntä jännitti vieläkin enemmän. Vauhti oli liian kova.

Taas matkasimme eteenpäin neiti sylissä. Vaikka laskeminen olikin ennakkoajatuksia pelottavampaa, halusi neitimme vielä mattohissiin. Yksi lasku mattohissillä nousun jälkeen ja innostus mäkeen loppui. Laskettelu oli selkeästi liian pelottavaa, mutta samalla jännittävää ja kivaa. Olemme monet kerrat katsoneet videon ja kuvia laskuista, ja myös päiväkodissa oli muistettu kertoa laskettelukokemuksesta.

Ehkä vuoden päästä silloin 3-vuotias neiti laskee mäen jo pari kertaa enemmän - tai sitten häntä ei ensi talvena enää saa rinteestä pois lainkaan.

Milloin sinä olet ollut ensimmäistä kertaa rinteessä? Milloin olet vienyt lapsesi ensimmäisen kerran rinteeseen?

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram

Keväthangilla Levillä

Tähän aikaan vuodesta huomaa, miten pitkä ja monipuolinen maa Suomi on. Helsingissä olen jo viikkoja katsellut, kun kevätkukat vihertävät talomme seinustalla ja ehtivät jo tällä viikolla puhjeta kukkaan. Kadutkin on jo puhdistettu hiekasta ties miten kauan sitten. Katse on ollut jo pitkään kohti kesää.

Oli melkoista omien ajatusten taistoa ajatella tulevansa vielä keskelle talvea. Voisiko Lapissa muka olla enää edes talvi? Vai olisiko kevät tullut jo sinnekin asti? Hiihtoladut sulaneet, pulkkamäki enää juuri ja juuri käytössä?

Ei sentään - onneksi. Täällä olemme, Levillä, talven ihmemaassa. Ei sentään keskellä talvea, mutta hohtavilla keväthangilla. Pelkoni jo sulaneista hiihtoladuista keskellä keväistä Helsinkiä oli täysin turha. Ladut ovat vielä erinomaisessa kunnossa, metsät pullollaan lunta ja pulkkamäet täynnä riemun kiljahduksia.

En muistanutkaan, miten mukavaa on lumisessa Lapissa. Reilu vuosikymmen sitten kun kävin Levillä harvase talvi, luminen Lappi oli tavallista ja kivaa, jopa arkista. Ei eksoottista ja ihanaa. Näemmä vuosikausien tauko tekee paikasta kuin paikasta eksoottisen, ja Suomen Lappi jos joku ansaitsee tämän statuksen.

Pian puen vielä kerran sukset jalkaan ja hiihdän etelärinteille Sivakkaan Minttu-kaakaolle. Olen jo hiihtänyt lihakseni veteliksi, mutta illalla meitä on vastassa Helsingin kevät. Huomenna ei tarvitse enää haikailla keväthankien perään. Sitten on aika pakata sukset varastoon odottamaan seuraavaa talvea ja toivottaa kesä tervetulleeksi!

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram

Mikä hytti valita Karibian risteilylle?

Olen tässä vuosien varrella lukenut tuhat ja sata eri mielipidettä siitä, millainen hytti kannattaa valita Karibian risteilylle. Mielipiteitä on varmasti juuri niin monta kuin on Karibian risteilijöitäkin. Tässä kolmen Karibian risteilyn perusteella minun mielipiteeni asiaan.

Parvekkeesta turha maksaa

Ensimmäiselle Karibian risteilyllemme lähdimme neljän aikuisen kesken. Meillä oli kaksi erillistä hyttiä ja molemmissa niistä oli parveke. Hyttimme sijaitsivat vierekkäin, jolloin pystyimme kommunikoimaan parvekkeiden välityksellä matkan aikana. En tiedä, lasketaanko tämä niihin hyviin puoliin, miksi parvekkeista kannattaisi maksaa, sillä ihan yhtä pitkä matka on mennä käytävälle ja koputtaa toisten hytin oveen. Kommunikaatio sisällä on ihan yhtä kätevää kuin ulkonakin ;)

Aina kun pisti päänsä ulos parvekkeelta, näki laivan reunustalla useita päitä kurkkimassa parvekkeiltaan ja keskustelemassa muiden risteilymatkustajien kanssa. Uuden pään ilmaannuttua keskustelijat tiedustelivat, mistä osavaltiosta uusi keskustelija on lähtöisin. Suomea saimme totta kai kerrata useaan otteeseen. Sitä "osavaltiota" kun monet eivät olleet ennen kuulleetkaan. Ilman tätä elämystä olisin myös pystynyt elämään.

Istuskelimmeko parvekkeella risteilyn aikana? Emme. Tuolit olivat suolaisia, joten ne olisi joka kerta täytynyt puhdistaa ennen käyttöä. Muutenkin halusimme mieluummin viettää aikaamme ihmisten ilmoilla - sen pienen ajan mitä nyt ylipäätään olimme laivassa. Olimmehan risteilyllä Karibian saarten, emme itse risteilyn vuoksi.

Kaksi Karibian risteilyä ikkunahytissä

Seuraavat kaksi Karibian risteilyä risteilimmekin ikkunahytissä, emmekä kaivanneet parveketta. Olimme matkassa aikuisten kesken, ja lekotteluajat vietimme laivan yleisissä tiloissa - ravintoloissa, allasalueella, baareissa, kansilla, salilla. Oman kirjan kanssa voisi istahtaa vaikkapa laivan kirjastoon. Vaihtoehtoja löytyy ihan joka laivalta. Rauhaisa hengähdystauko hytissä on taas ihan kiva viettää sängyssäkin vaakatasossa ja ulkoilmasta Karibian risteilyllä ehtii nauttimaan ilman parvekettakin.

Näiden kolmen ensimmäisen Karibian risteilyn aikana en oikein ole ymmärtänyt, mihin sitä parveketta oikein Karibian risteilyllä tarvitaan. Eihän sitä kuitenkaan ehdi käyttää.

Jos ei ole varaa kuin sisähyttiin, valitse sisähytti

Parveke- ja ikkunahytin lisäksi vaihtoehtona on valita ikkunaton sisähytti. Sitä en ole koskaan ajatellut valitsevani, vaikka hinta tekisikin valinnasta houkuttelevan. Puhutaan kuitenkin Karibiasta, jolloin ulos on ihanaa kurkata heti aamutuimaan heräämisen jälkeen.

Ikkunattomat sisähytit ovat kuitenkin todella edullisia. Jos Karibian risteily on hyvin edullinen tapa nähdä Karibiaa, on sisähytissä matkustettaessa se aivan äärimmäisen edullista. Jos me maksamme tulevan syksyn Royal Caribbeanin todella kalliin risteilyn parvekehytistä noin 60 euroa per pää per vuorokausi, voinette kuvitella, mitä maksaa edullinen hytti vaikkapa Carnivalin kyydillä. Ei juuri mitään. Ja hintaanhan kuuluu majoitus, ruuat, aktiviteetit ja kuljetukset saarelta toiselle. Muita kustannuksia ei siis välttämättä tule lainkaan, kun saaripäivinäkin on mahdollisuus palata kesken päivän laivaan ruokailemaan.

Jos siis haluat Karibialle todella edullisesti, valitse sisähytti. Vaikket hytistäsi näkisikään ulos, niin olisit silti Karibialla. Sanoisin, että sisähytti on aika paljon parempi vaihtoehto kuin ei risteilyä ollenkaan.

Poikkeus vahvistaa säännön - valitse parvekehytti, jos:

A) Olet matkassa lasten kanssa

Me lähdemme loppusyksystä risteilemään Karibialle neljännen kerran. Tällä kertaa meitä on taas kaksi hytillistä, ja molemmissa hyteissä matkustaa aikuisten lisäksi lapsia. Ajatus parvekkeellisesta hytistä pienten lasten kanssa kauhistutti meitä. Ensimmäinen ajatukseni oli, että me ei missään tapauksessa valita parvekehyttiä. Näin jo ennen risteilyn varaamista painajaisia siitä, miten lapsi saisi parvekkeen oven auki ja kiipeilisi omatoimisesti parvekekalusteiden päälle suoraan meren päällä. Huh! Ei meille. Ei ikinä.

Kukaan vanhempi ei halua lapsensa kiipeilevän tämän maiseman yläpuolella.

Kunnes.

Risteilykeskuksen asiakaspalvelija hälvensi huoleni. Ovet olisivat sen verran painavia, ettei lapsi saisi sellaista auki. Meren päällä olevan parvekkeen vaihtoehtona olisi laivan sisälle, promenadelle päin olevat parvekkeet. Esimerkiksi lapsen päiväunien aikaan meidän ei tarvitsisi kököttää nukkuvan lapsen kanssa pimeässä hytissä, vaan voisimme nautiskella olostamme parvekkeella. Myös lapsen mentyä yöunille meillä olisi tämä mahdollisuus. Joskin luulen, että tätä jälkimmäistä vaihtoehtoa ei tulisi hyödynnettyä. Onhan meillä joka aamu herätys siinä seitsemän korvilla ja päivä täynnä Karibian saaria ja aktiivista risteilyelämää. Eiköhän se uni tule itsellekin jo heti kahdeksan jälkeen :D

Tämän tulevan risteilyn toteutamme yhteistyössä Risteilykeskuksen kanssa, jolta saimme pienen alennuksen matkastamme.

B) Valitsemallasi risteilyllä on tuhat ja sata meripäivää

Täpötäysi risteilyalus tuhansine turisteineen voi käydä pitkän päälle ahdistavaksi ja lasillinen viiniä rauhassa omalla parvekkeella tulee tarpeeseen. Jos olet valinnut parin viikon risteilyn, josta puolet seilataan merellä, voi oma parveke omassa rauhassa olla paikallaan. Tämä on se muilta kuulemani kokemus, minkä perusteella mekin valitsimme ensimmäisen Karibian risteilymme parvekehytin.

Uima-altailla on usein ruuhkaa ainakin keskeisimmällä paikalla.

Perustelu ei kuitenkaan soveltunut meidän matkatyyliin, sillä olemme valinneet kaikki risteilyt sen perusteella, ettei niissä ole turhia meripäiviä, joten parvekkeen hyödyllisyydestä tähän tarkoitukseen minulla ei ole kokemusta. Matkailijana kenties tunnetkin itsesi ja tiedät, kaipaatko sitä omaa rauhaa vai et.

Parvekehytin ja ikkunahytin väliltä kannattaakin tehdä valinta juuri tällä perusteella - kaipaatko omaa rauhaa yltiöpäisen paljon vai et. Ja jos et osaa päättää, eikä budjetti ole ongelma, ota parveke. Ei siitä ainakaan mitään haittaa ole (paitsi ehkä niiden pienten, vikkelien lasten seurassa) :)

Minkä hytin sinä valitsisit? Mitä hyttiä sinä suosittelisit Karibian risteilylle lähtijöille?

Pysy mukana matkassa:

Facebook // Instagram

Shoppailemassa Telliskiven alueella Tallinnassa

Tallinnassa on paljon ostoskeskuksia ja kauppoja shoppailuun. Sellaiseen perinteiseen shoppailuun, kun mennään kaupasta toiseen ja etsitään iltakenkiä tai kevättakkia. Sitten on Kalamaja, joka on täydellinen paikka fiilistelyshoppailuun. Siihen, kun ei tarvitse mitään, eikä välttämättä edes aio ostaa mitään. Kunhan pyörii, hypistelee ja fiilistelee. Ja tekee jonkun ihanan heräteostoksen.

Meidän parin viikon takaisella naisten Tallinnan matkalla oli lauantaina aikaa juurikin tälle fiilistelyshoppailulle. Kukaan ei tarvinnut mitään, mutta halusimme pyörimään kaupoille. Niinpä otimme taksin ja pyysimme sitä ajamaan suoraan osoitteeseen Telliskivi 60, jonka ympäriltä löytyy muutaman rakennuksen verran putiikkeja, outlet-myymälöitä, kahviloita ja ravintoloita.

Telliskivi 60 pieniä putiikkeja pullollaan

Aloitimme putiikeista ja hypistelystä. Minun hypistelyn kohteenani oli ihania mekkoja, t-paita, johon voi piirtää liidulla (!) ja koruja. En sortunut mekkoihin, vieläkin harmittelen, etten tuonut miehelle tuliaisiksi liidulla piirrettävää t-paitaa (se oli oikeasti hauska), ja koruja en ostanut, koska olisin niille kuitenkin allerginen (jollei niistä löytyisi nikkeliä, niin vähintäänkin koruliima tekisi niistä käyttökelvottomia). Näissä putiikeissa päädyin vain fiilistelemään.

Lastenvaatteet ja lelukaupat Tellisiven alueella

Kadun toiselta puolelta löysimme aivan ihanan Dadamoran. Lastenvaateliikkeen, jonka vaatteet on valmistettu Virossa tehdystä kankaasta, painettu Virossa ja ommeltu Virossa. Kankaat näyttivät pääosin olevan lisäksi luomupuuvillaa. Ja voi niin kauniita!

Täällä sorruin. Ostin pienelle 2-vuotisjuhliaan juhlivalle neidillemme synttärirusetin ja paidan, joka menee tällä hetkellä tunikasta, ja ehkä vuoden päästä sitten paidasta.

Löysimme Telliskivi 60:n takaa myös toisen lasten liikkeen, Nonan. Siellä myytiin laajemmin eri merkkien lastenvaatteita ja myös leluja.

Kirpputori

Ainakin lauantaisin Telliskiven alueella on myös kirpputori. Nyt se löytyi, kun kävelimme Pudel Baarin ohi ja menimme sisään hienon kissaseinän jälkeisestä ovesta. Lämpimämmällä kesäsäällä kirpputori on ilmeisesti ulkona, kissaseinän ja Pudel Baarin välisellä aukiolla. Ostamista tai hypisteltävää ei juuri tällä erää löytynyt, joskin olen muutenkin todella huono kirppariostostelija. En osaa tehdä niitä hienoja löytöjä, mitä jotkut kantavat kirppareilta yhtenään. En vain osaa.

Lounas F-Hoonessa

Shoppailujen jälkeen istahdimme F-Hooneelle lounaalle. Tuomioni oli tälläkin kertaa sama. Tunnelma on ihana, mutta ruoka ei kovinkaan hyvää. Silti paikka oli uusintavisiitin arvoinen.

Onko sinulla hyviä shoppailuvinkkejä Tallinnaan?

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram

Maailman paras työmatka

Voi näitä ihania aurinkoisia aamuja! Arki-aamuja, kun ihmiset jonottavat autoissaan aamuruuhkassa ja harmittelevat silmiin paistavaa kevätaurinkoa. Not.

Nämä aurinkoiset kevätaamut on oikeasti mielettömiä! Tähän aikaan vuodesta jopa minä saan herätä siihen, että on jo valoisaa. Kellon soidessa vedän pyöräilyvaatteet niskaan, repun selkään ja hiivin vähin äänin ulos muuta perhettä herättämättä. Haen pyörän kellarista ja polkaisen matkaan.

Matkaan, joka kulkee lähes kokonaisuudessaan meren rantaa myötäillen. Saan katsella, kun aurinko nousee keskustan rakennusten takaa ja värjää taivaan kauniin punertavaksi (näinä aamuina ei ole koskaan ollut kameraa mukana). Parhaillaan seuraan, miten jäät sulavat. Milloin pääsisi Lauttasaaren sillalle onkimaan silakoita. Katselen, kun sorsat heräilevät (tai siis heräävät siihen, kun sorsakaveri tökkii nokallaan, että tuolta tulee joku epäilyttävän näköinen kypäräpää kameran kanssa. Niin kävin eilen.)



Muita pyöräilijöitä ei vielä minun aamuaikataulullani tarvitse väistellä. Kukonlaulun aikaan liikkeellä on enemmän töihin reppu selässä juoksijoita kuin pyöräilijöitä. Ei tarvitse jonotella liikennevaloissa peläten, ehtiikö ensimmäisillä vihreillä yli vai ei (ruuhka-aikoina myös pyöräillessä käy näin(!), eikä ainakaan tarvitse istua autossa haaveillen raittiista ulkoilmasta ja pienestä reippailusta ennen koneen äärelle istumista. Sen kun nautiskelee aamusta, ja reippailu ja raitis ulkoilma tulevat kaupan päällisinä.

Tunnen itseasiassa olevani kovin etuoikeutettu, kun minulla on näin kätevä työmatka. Matkaa on vain muutama hassu kilometri, ja koko reitti on erinomaista pyörätietä. Ja jos en vielä riittävästi korostanut, niin lähes koko tie kulkee rantaa pitkin.

Paras puoli tässä matkassa on kuitenkin ehkä se, että sen tekemiseen ei tarvitse odottaa viikonloppuja tai loma-aikoja. Tämän matkan saan tehdä sen ihan jokainen aamu.

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover, Muru Mou ja Skimbaco.

Pysy mukana matkassa:

Facebook // Instagram

Lento myöhässä - Omatoimimatkailijalla paremmat oikeudet kuin valmismatkaajalla

Olimme elokuun lopulla Tjäreborgin valmismatkalla Bulgarian Albenassa. Lähtöpäivänä saimme tekstiviestin, että iltakymmenen lentomme on useamman tunnin myöhässä. Vietimme yön lentokentällä, ja lentomme lähti aamulla klo 6:30. Olimme määränpäässä 8 tuntia 32 minuuttia myöhässä.

EU:n tuomioistuimen päätösten C-402/2007 ja C-432/2007 mukaan lentoyhtiö on velvollinen maksamaan matkustajille vakiokorvauksen lennon myöhästymisestä, jos lento saapuu määränpäähän vähintään kolme tuntia aikataulusta myöhässä. Korvauksen määrä riippuu lennon pituuden ja myöhästymisen pituuden mukaan.

Lähde: www.kkv.fi Kilpailu- ja kuluttajavirasto

Meidän lentomme Bulgarian Varnaan oli EU:n sisäinen, yli 1500 km mittainen ja oli myöhässä yli neljä tuntia. Korvauksemme olisi siis 400 euroa henkilöä kohti.

Olimme valmismatkalla, joten oletin matkatoimiston maksavan meille korvauksen. Valmismatkaehdoissa ei kuitenkaan ole tällaista pykälää. Valmismatkatoimistot maksavat korvauksia vain, jos lento on myöhässä lomalle lähdettäessä ja näin lomallaoloaika lyhenee. Tjäreborgilta meille ei tippuisi pennin jeniä.

Soitin kuluttajaneuvontaan, ja he kertoivatkin lentoyhtiön olevan korvausvelvollinen. Vaikka valmismatkaehdot olisivatkin lentoyhtiöiden säännöksiä löysemmät, meille kuuluisi yhtä lailla korvaus. Meillehän ei olisi väliä, korvaako myöhästymisen lentoyhtiö vai matkatoimisto. Kaivoinkin seuraavana lennon operoineen Thomas Cookin yhteystiedot. Yllätyksekseni törmäsin heidän nettisivuillaan tähän:

Lähde: Thomas Cook Airlines asiakaspalvelu (https://fi.airshoppen.com/asiakaspalvelu)

Hekään eivät siis taipuisi taistelutta. Kuluttajaneuvonnasta pyydettiin Thomas Cookin sivuilla olevasta tekstistä huolimatta olemaan yhteydessä sekä lentoyhtiöön että matkatoimistoon. Lentoyhtiö olisi korvausvelvollinen, ja matkatoimisto olisi velvollinen ohjeistamaan käyttämiään lentoyhtiöitä. Jos pyyntö sähköpostitse ei tuottaisi tulosta, voisin täyttää Kuluttajariitakunnan "valitus matkasta" -lomakkeen, jolloin Kuluttajariitalautakunta olisi lentoyhtiöön yhteydessä.

Sähköpostikirjeenvaihdon jälkeen täyttelin valituslomakkeen. Muutama kuukausi valituksen jälkeen Thomas Cookilta lähestyttiin sovintoehdotuksen kera. He tarjoaisivat rahan sijaan lahjakorttia lennoilleen. Tiedustelin vaihtoehtoa saada korvaus rahana. Saimme vielä yhden tarjouksen, joka oli lahjakortti pari sataa suuremmalle summalle tai vaihtoehtoisesti 400 euron rahallinen korvaus. Valitsimme jälkimmäisen.

Valmismatkalainenkin saa siis lennon viivästymisestä korvauksen myös kotipaluumatkalta, vaikkei valmismatkaehdoissa tällaista pykälää olekaan.

Lentokoneellinen matkustajia lentokentälle yöksi

Ymmärrän, että matkanjärjestäjälle on kallista, jos he joutuvat majoittamaan lentokoneellisen matkustajia ylimääräiseksi yöksi matkakohteeseen. Toisaalta toivoisin matkanjärjestäjän ymmärtävän varsinkin lapsiperheitä, jotka viettäisivät yönsä aika paljon mieluummin hotellissa kuin lentokentällä.

Mehän saimme nimittäin tekstiviestit lennon myöhästymisestä jo päivällä, tuntikausia ennen lentomme alkuperäistä lähtöaikaa. Olimme tuolloin Tjärebrogin järjestämällä lähtöpäivän retkellä Varnassa. Katsoin Booking.comin sivuja ja totesin, että saisimme muutamalla kympillä hotellihuoneet lentokentän lähettyviltä. Lentoyhtiön piikkiin tietenkin. Kerroimme tästä retkemme oppaalle, joka totesi, että meidät vietäisiin lentokentälle odottamaan aamua ja lennon lähtöä.

Mitä ihmettä? Meillä on matkassa 5- ja 7-vuotiaat pojat sekä 1-vuotias pieni neiti. Oppaamme kuitenkin kertoi meille, ettei lentokentän virkailijat päästä meitä kentän kansainväliselle puolelle enää puolen yön jälkeen. Meidän oli vietettävä yö kentällä. Tämän kommentin jälkeen oli mielenkiintoista katsoa lentokentän näytöiltä tietoa vielä aamuyöstä, kuinka lentomme lähtöselvitys oli edelleen auki. Totta kai oli. Miksi sitä kiinni oltaisiin laitettu, kun ei koneemme ollut vielä lähelläkään Varnaa?

Nukkumajärjestelyissähän meillä kävi lopulta erinomainen tuuri. Lentokentän pienestä lasten makuuhuoneesta kirjoitinkin jo aiemmin (postauksen pääset lukemaan tästä linkistä). Tämä ei kuitenkaan paranna mielikuvaani matkanjärjestäjästä. Edelleen päässäni kaikuu jopa hieman koomisen matkaoppaan toitotus "onpa mukavaa, kun suhtaudutte tähän lennon myöhästymiseen näin positiivisesti". Ei, minulla ei ollut ajatuksena räyhätä matkaoppaalle, jolla ei ole osaa eikä arpaa lennon myöhästymisen kanssa. Mutta ei, puolitoistavuotias keskellä yötä kantorepussa lentokentällä, jossa viettäisimme ihan koko yön, ei tuonut myöskään positiivisia ajatuksia päähäni.

Huolenpitovelvollisuus matkanjäjrestäjän vastuulla

Majoituksesta huolehtimisen lisäksi matkanjärjestäjän velvollisuuksiin kuuluu ruokailun järjestäminen. Sen he hoitivatkin. Kolme tuntia sen jälkeen, kun olimme saapuneet kentälle. Olisi kuulemma ollut liian vaivalloista tarjoilla ensin ruoka meille, jotka tuotiin ilta kymmeneltä lentokentälle odottamaan lennon lähtöä, ja vasta myöhemmin heille, jotka saapuivat kentälle yhdeltä yöllä suoraan hotelleiltaan. Kyllähän lapset jaksavat keskellä yötä odottaa kolme tuntia ruokaansa, jotta voivat sitten sen jälkeen käydä nukkumaan. Tottahan toki. Emme odottaneet, mutta toisaalta, emme muistaneet myöskään säilyttää kuitteja itse maksetuista lentokenttäruuista korvaushakemusta varten.

Tässä pari syytä, miksemme valinneet korvausvaihtoehdoksi Tjäreborgin valmismatkoille käyvää matkalahjakorttia. Onneksi näin pitkiä viivästymisiä sattuu todella harvoin (itselleni tämä oli ensimmäinen kerta), mutta silloin kun sattuu, olisi toivottavaa matkanjärjestäjän hoitavan tilanteet hieman paremmin. Inhimillisemmin.

Jos lentosi viivästyy toimi näin:

1. Kurkkaa taulukosta, täyttääkö lennon viivästymisen pituus korauksen vaatimuksen. Taulukon korvauksien määrästä löydät Kilpailu- ja kuluttajaviraston sivuilta tästä linkistä.
2. Ole yhteydessä lentoyhtiöön ja pyydä korvausta.
3. Jos lentoyhtiö ei suostu korvaukseen, ole yhteydessä kuluttajaneuvontaan.
4. Kun olet ollut yhteydessä kuluttajaneuvontaan, voit täyttää Kuluttajariitalautakunnan lomakkeen "valitus matkasta" ja lähettää sen Kuluttajariitalautakunnalle. Lomake löytyy tästä linkistä.
5. Odota. Kuluttajariitalautakunta lupaa hoitaa asian 11 kuukauden sisällä (ainakin syksyllä 2016).

Aivan kaikissa tapauksissa lentoyhtiö ei ole korvausvelvollinen. Muun muassa luonnonkatastrofit kuuluvat tähän kategoriaan, eikä täten esimerkiksi tulivuoren purkauksen vuoksi peruttuja lentoja korvaa kukaan. Tekninen vika lentokoneessa on kuitenkin vain harvoin syy siihen, etteikö lentoyhtiö olisi korvausvelvollinen. Valitusprosessi kannattaakin viedä loppuun asti, vaikka lentoyhtiö yrittäisikin heti kättelyssä sepitellä syitä, mikseivät maksa korvausta.

Helpotusta valituksen tekemiseen 

Jos et itse halua/ehdi/viitsi hoitaa valitusprosessia, voi sen myös ulkoistaa. Korvausprosesseja hoitavia yrityksiä on useampikin tullut vastaan, mutten itse osaa suositella niistä yhtään, sillä minusta korvauksen hakeminen itse oli riittävän helppoa. 

Lue lisää aiheesta

Lennon myöhästymisestä ovat kirjoittaneet myös ainakin nämä bloggaajat:

Maailman äärellä

Kohteena maailma

Kilpailu- ja kuluttajaviraston sivuilta löytyy tiivis paketti lennon viivästymisestä.

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram