Slider

Neljän tähden Hotelli Flamingo Bulgarian Albenassa

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Bulgarian Albena on täydellinen lapsiperheen rantalomakohde. Kuten aiemmin jo kirjoitin, on siellä aivan kaikessa ajateltu lapsiperheitä. Lapsiperheiden lisäksi Albenassa ei juuri muita matkustajia näykään. Hotelliksi valikoimme neljän tähden Hotelli Flamingon. Hotelli on yksi alueen parhaista ja se sijaitsee kätevästi aivan Albenan keskustassa, vain parin minuutin kävelymatkan päästä rannalta.



Vietimme Albenassa elokuun ensimmäisen viikon. Matkassa olimme Tjäreborgin valmismatkalla. Matkaseureeseemme kuului itseni ja 1-vuotiaan lapseni lisäksi siskoni, hänen 5- ja 7-vuotiaat pojat sekä vanhempani.

Majoituimme kahteen eri huoneeseen. Minä ja siskoni lapsinemme yhden makuuhuoneen huoneistoon, vanhempani studiohuoneistoon. Olin ajatuksissani olettanut kaksion olevan kahden makuuhuoneen huoneisto, kuten englanninkielessä ajateltaisiin kaksion olevan (two-bedroom-apartment), mutta harmikseni makuuhuoneita oli vain yksi. Saimme vuoteet ja lisävuoteet järjestettyä kuitenkin helposti niin, että minä ja Isla nukuimme olohuoneessa, siskoni lapsineen makuuhuoneessa. Valmismatkan huonona puolena oli se, että pinnasängystä piti maksaa lisämaksu. Lisämaksulliseen sänkyyn en siis ole törmännyt missään itse järjestetyllä matkalla, vaikka Bulgaria oli jo kymmenes maa, jossa 1-vuotias neitimme vieraili. Pinnasängyn lisämaksu kuitenkin muuttui positiiviseksi, sillä samalla kertaa pystyi varaamaan kokonaisen lapsipaketin, johon pinnasängyn lisäksi kuului syöttötuoli huoneistoon sekä matkarattaat. Koko paketin hinta oli 25 euroa. Mikä sen helpompaa kuin se, että matkarattaat odottavat suoraan huoneessa, eikä niitä tarvitse pakkailla lentokoneeseen, yhteysbusseihin ynnä muihin kulkuvälineisiin.

Wc:itä huoneistossamme oli kaksi. Isommassa kylpyhuoneessa oli sekä suihku että kylpyamme sekä kaksi käsienpesuallasta. Kaikki pesumahdollisuudet tuntuivat olevan koko matkan ajan jatkuvassa käytössä. Olihan meitä aika monta niitä käyttämässä.



Huone oli siis hyvä, ja niin oli näkymä parvekkeeltakin. Meri ei aivan näkynyt, vaikka suunta oli oikea ja olimme jopa kuudennessa kerroksessa.



Vaikkei rantaa näkynytkään, on se vain parinsadan metrin päässä hotellilta. Albenan lapsiystävällisyys jatkuu rantaan saakka. Vesi on matalaa pitkälle, eikä ristiaallokkoa tai voimakkaita pohjavirtauksia ollut. Vain yhtenä päivänä aallokko oli sellaista, että pysyttelimme Islan kanssa poissa vedestä. Pojat pääsivät kuitenkin testaamaan, miltä aaltojen pärske tuntuu. Hotelli Flamingolla on Albenan rannalla oma alue rantatuoleineen ja aurinkovarjoineen, ja hotellin asiakkaina saimme käyttää niitä veloituksetta koko loman ajan.




Rannan sijaan suurimman osan päivistä vietimme hotellin uima-altailla. Niissä oli niin paljon polskimista niin 1-vuotiaalle kuin juuri uimakoulunsa suorittaneille 5- ja 7-vuotiaille, ettei meidän tarvinnut edes harkita Albenan vesipuiston vierailua. Aloitimme päivän allaskierroksen lastenaltaasta, josta jatkoimme muutamasta sentistä hiljalleen syvenevään suureen altaaseen. Kierroksen päätimme baarin pieniin altaisiin ja uimahyppyharjoituksiin. Jossain vaiheessa viikkoa järjestys taisi muuttua, ja viimeiset päivät alkoivat uimahypyillä.







Meillä oli varattuna koko viikolle puolihoito, tarkoittaen, että ruokailimme hotellilla aamiaiset ja illalliset. Molemmat tarjoiltiin buffasta, eikä aamupuuron puuttumisen lisäksi valittamista löytynyt. Olin jälleen varautunut omilla pikapuuroilla, joten sain tarvittavan kuituannoksen hotellihuoneessa lounasaikaan :D Erityisen tyytyväinen olin illallisen salaattivalikoimaan ja siihen, miten hyvin eri lihat oli valmistettu. Kerrankin buffa, jonka lihat eivät olleet kuivatettu purukumeiksi. Valikoima myös vaihteli päivästä toiseen niin, ettei ruokiin ehtinyt kyllästyä. Lapsille mieluisin oli illallisen jäätelöbuffa. Aikuisille suunnattu jälkiruokavalikoima ei päässyt kasvattamaan lomakilojen määrää, mutta siinä taitaa olla yhtä paljon hyvää kuin huonoakin.



Hotellilla olisi ollut koko viikon tarjolla lapsille ohjattua ohjelmaa - suomenkielisenäkin kaikkina päivinä maanantaita ja keskiviikkoa lukuunottamatta. Meidän viikkomme täyttyi ilmankin, emmekä ehtineet nähdä Lolloa ja Bernietä sekä lasten vapaa-ajanohjaajia aamiaisvierailujen lisäksi lainkaan.



Kaiken kaikkiaan hotelli toimi lomallamme erinomaisesti. Uutta ja kiiltävää ei hotellilta kannata odottaa, mutta kuitenkin siistiä, ehjää ja toimivaa, täysin neljän tähden veroista. Yksi parhaita puolia oli ihana huonesiivoajamme, joka ymmärtäväisesti odotti joka päivä Islan päiväuniajan loppuun saakka, ennen kuin siivosi huoneemme. Jos matkustaisin Albenaan toistamiseen, valitsisin Flamingon ehdottomasti myös silloin hotelliksi.

Pysy mukana matkassa:

Menorcan parhaat ravintolat

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Vietimme toukokuussa Baleaareilla kolme viikkoa. Ensin Mallorcalla viikon, josta siirryimme viikoksi Menorcalle. Mallorcan huonoista ravintolakokemuksista oppineena vaihdoimme saarta Menorcalle huolellisemmin valmistautuneina. Toki menimme saarenvaihtopäivänä nälkäisinä lähimpään ravintolaan, vaikka tiesimme, ettemme tule saamaan muuta kuin vatsamme täyteen. Pääosin kuitenkin valikoimme ravintolamme lähinnä Tripadvisorin ja Lonely Planetin ravintolasuositusten mukaan, ja se kannatti.

Tässä parhaat ravintolakokemuksemme Menorcalta, joita voin lämpimästi suositella muillekin:

Cas Ferrer - erinomaista luomuruokaa edulliseen hintaan
Saavuimme Menorcan saarikierroksellamme Ciutadellan kaupunkiin parhaaseen lounasaikaan, eli nälkäisinä. Ravintola oli siis syytä olla valmiiksi valittuna. Lonely Planetin suosituksen mukaan marssimme suoraan Cas Ferreriin, ravintolaan, joka käyttää pääasiallisesti saaren omien tuottajien tuottamia luomuraaka-aineita. Ravintola myös näytti viihtyisältä, joten päätimme jäädä. Lounaalla vaihtoehtoina oli valita annokset joko listalta tai ottaa 20 euron hintainen valmis menu, johon kuului kolmen ruokalajin lisäksi lasi viiniä. Täydellistä. Nautin nykyään niin siitä, että ravintola tekee ruokavalinnat puolestani. En jaksa käyttää kallisarvoista aikaani listan lukemiseen. Ja kuka sen paremmin tietää, mikä ravintolassa on parasta, kuin ravintola itse?!




Kattaus oli kaunis ja niin oli ruokakin. Alkuun saimme ohueksi leikattuja rapuja. En ollut koskaan aiemmin nähnytkään tällaista annosta. Ruoka on täydellistä, kun se on sekä hyvää, kaunista että yllätykselistä ja uutta.



Myös pääruoka oli minulle uutta. En ollut nimittäin koskaan aikaisemmin maistanut mustekalan musteesta tehtyä risottoa, vaikka sitä on ollut useamminkin tarjolla. Myös tämä oli herkullista ja yksinkertaisen kaunista, niin kuin oli jälkiruokakin.

Juuri tällaisia makuelämyksiä Baleaareilta kaipasinkin!





Menorcalaista ruokaa saaren keskiosassa - Meson el Gallo
Menorcan keskiosaan meidät vei samainen Lonely Planet. Myös tämä ravintola oli erinomainen, mutta täysi vastakohta Ciutadellan Cas Ferrerille. Tällä kertaa saimme hyvin maanläheistä ruokaa.

Meson el Gallo sijaitsee peltojen keskellä, muutaman kilometriä Ferrerieksen kaupungista. Tänne saapuminen vaatii ehdottomasti omaa autoa.





Me saavuimme paikalle hieman ennen ravintolan aukeamista lounaalle. Ensin ihmettelimme, onko ravintola ollenkaan auki. Onneksi turhaan. Pian pihaan kaartoi ravintolan henkilökunta, joka ruokki kissat ja toivotti meidät tervetulleiksi.




Sisätilat olivat yhtä hienot kuin ulkotilatkin, vaikka ensin hieman harmittelin, kun terassille ei oltu katettu pöytiä ainakaan näin lounasaikaan. Hieman saapumisemme jälkeen paikalle tuli toinenkin pöydällinen asiakkaita, ja pian ravintolasali oli viimeistä pöytää myöden täynnä.


Valitsin ruokalistalta kanaa menorcalaiseen tapaan. Ruoka oli rustiikkista ja rehellistä. Annos ei kilpaile maailman kauneimpien ruokien joukossa, mutta voi kun se oli hyvää. Kana oli pehmeää, mureaa. Todella hyvää. Tämän söisin mieluusti uudelleen, joskin ranskalaiset vaihtaisin mieluusti johonkin toiseen lisukkeeseen. Voitte varmasti kuvitella, että tämän annoksen jälkeen ei jälkiruualle ollut enää tilaa.





Tapasbaari Cafetería la Menorquina
Maón kaupungissa yritimme etsiä jotain pientä ja maukasta. Sitä löysimme pienestä tapasbaarista keskeltä kaupunkia. Islan nukkuessa rattaissa mhduimme vieläpä paikan yhdelle ulkopöydistä. Tilasimme salaattilautaset sekä tapaksia. Ainoa miinus oli, että paikan omaan tapaan tehdyt perunat olivat sipsejä. Sipsit eivät omalle lautaselleni sovellu ainakaan ruoka-aikaan. Jotenkin kummasti ne kuitenkin hävisivät lautaselta :D

Kuvan polkupyörä ei ole kyseisen tapasbaarin, vaan viereisen kahvilan edestä. En vain jostain käsittämättömästä syystä ole ottanut tapaksistamme yhtä ainoaa kuvaa. Ehkä jälleen kerran olen keskittynyt olennaiseen, eli syömiseen.







Ravintoloiden lisäksi olisin halunnut ostaa Menorcalta jotain ihania makkaroita ja juustoja jostain söötistä pienestä putiikista. Olihan meillä keittiö, jossa olisimme voineet tehdä vaikkapa pikaisen pastan. Menin into piukeana todella kauniiksi laitettuun makkarapuotiin Maón kaupungissa. Astuin sisään käsilaukku olalla, kamera kädessä roikkuen. En ehtinyt kuin tervehtiä myyjää, vanhaa miestä, joka totesi minulle, ettei hänen liikkeensä ole turisteille tarkoitettu museo, näytti minulle ovea ja pyysi poistumaan. Pastantekoinnostus lopahti, enkä yrittänyt ostaa makkaroita mistään toisestakaan kaupasta.


Kuvien makkarat eivät liity tapaukseen.


Onneksi ravintoloiden osalta Menorcasta jäi makkarapuotia paremmat ruokamuistot.

Pysy matkassa mukana:

Viisi vinkkiä kesäiseen Nuorgamiin

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Jokainen tietää, mitä Lapissa tehdään talvella. Siellä hiihdetään, lasketellaan, leijahiihdetään ja -lautaillaan. Käydään katsomassa Joulupukkia ja tehdään poro- tai huskysafareita. Ajetaan moottorikelkoilla ja tanssitaan monot jalassa after skissä. Myös ruskamatkat taitavat olla suurimmalle osalle suomalisista tuttuja. Mutta entä Lappi kesällä?

No kesäinen Lappi, se on hieno, eikä tekemisen puutetta tarvitse silloinkaan potea! Ennen tätä kesää, olin käynyt Lapissa kesäaikaan viimeksi lapsena. Enpä siis ollut täysin perillä, miten monipuolinen kohde kesäinen Lappi oikein on. Onneksi on Alma Arktika, ystäväperheemme yritys, joka tarjoaa omien sanojensa mukaan arktista elämää ja elämyksiä kaukana pohjoisessa. Juuri niitä mekin pääsimme kokemaan ihanassa kesäisessä Nuorgamissa.

Tässä viisi vinkkiäni kesäiseen Nuorgamiin!

1. Ihastele ja ihmettele keskiyön aurinkoa
Tämä on varmasti se, mitä Lappiin mennään kesällä katsomaan. Minä ainakin! Etelä- tai Keski-Suomessa kesäni viettäneenä Lapin keskiyön aurinko oli häikäisevän hieno. Lomallahan ei tarvitse tietää, mikä päivä on kyseessä, saati sitten mikä vuorokauden aika ;)

Iltamyöhä?



2. Mökkeile ja rentoudu paljussa kauniissa Tenojoki-maisemassa
Lapissa jos jossain kannattaa pysähtyä ja nauttia olostaan ja ympäröivästä luonnosta. Säästäkään ei tarvitse välittää, jos maisemia voi ihastella suoraan mökin ikkunasta tai mökin pihassa olevasta paljusta. Kyllä Alma Arktikan perhe pääsi hemmottelemaan meitä heti ensimmäisenä matkapäivänämme Nuorgamissa Karetörmän mökillään.

Lue lisää aiemmasta postauksestani tästä linkistä.






3. Souda lohta Tenojoella
Voisinpa veikata, että suurin osa Lapin kesäturisteista on matkassa tarkoituksenaan saada se +10 kiloinen lohi.

Parhaiten kalastukseen Nuorgamin seudulla pääsee kiinni Alma Arktikan johdolla. Heidän kauttaan saa niin kalastusvälineet, veneen kuin paikallisen soutajan. Vaihtoehtoisesti Nuorgamin eri vesistöissä voi kalastaa ohjatusti kokonaisen viikon.

Meidän reissuun ei mahtunut kokonaista viikkoa kalavesillä, mutta mieheni kävi kyllä kahdesti lohensoudussa. Lohi jäi saamatta, mutta voin kuvitella sen olleen hieno kokemus siitä huolimatta. Itsekin olisin halunnut matkaan mukaan, mutta kun jonkun täytyi jäädä 1-vuotiaamme kanssa rantaan. Ikävää myöntää, että tällaisessa tapauksessa minun täytyi antaa tämä kenties hieman maskuliinisempi aktiviteetti miehelleni.



Lohensoudun lisäksi kalastusmahdollisuuksia on myös niin Kaldoaivin erämaan järvissä kuin Norjan puolella Jäämeren rannalla. Lue lisää täältä ja täältä.



4. Lähde patikoimaan Kaldoaivin erämaahan
Kaldoaivin erämaa on vaikuttava. Kun katsoo ympärilleen ja näkee silmänkantamattomiin erämaaluontoa, ei voi muuta kuin ihmetellä (ja ottaa sata kuvaa). Itselleni tällainen maisema oli jotain aivan uutta.

Meidän reittimme oli alle kaksi kilometriä suuntaansa, joka soveltui erinomaisesti ensimmäiseksi patikoinniksi 1-vuotiaan pikkuneidin kanssa. Perillä Skaidejavrella oli niin kota, nuotipaikka kuin ulkohuussikin. Lue lisää patikkaretkestämme tästä linkistä.







5. Vieraile Norjassa jäämeren rannalla
Nuorgam sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä Norjan rajalta. Jäämerelle sieltä ajaa alle tunnissa. Maisema vaihtuu täysin toisenlaiseen Suomen Lappiin verrattuna. Myös täällä saa henkensä salpautumaan.

Lisää tarinaa ja upeita kuvia norjalaisesta Torhopin kylästä löydät tästä linkistä.






Extravinkki!
Muista porot :) Lapissa on yli 200 000 poroa. Näiden upeiden sarvipäiden näkeminen oli retkemme parhaimmistoa. Porokuviani voi käydä katsomassa tästä linkistä.

Eikä tässä todellakaan koko lista kesäisen Lapin aktiviteeteista. Alma Arktikan mukana siellä on mahdollista käydä myös esimerkiksi melomassa tai pyöräilemässä, niin ohjatusti kuin omatoimisesti vuokraamalla heiltä välineet.

Mitä sinä tekisit Nuorgamissa kesällä?

Pysy matkassa mukana:

Mitä Mallorcan sisäosasta löytyy?

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Mallorcan parhautta on ehdottomasti sen rannikko. Kallioilla ympäröidyt kauniit hiekkarannat ja söpöt pienet satamakylät. Mallorca on kuitenkin melko suuri saari, ja saaren sisäosaa myös riittää. Suurin osa sisäosan maisemasta on peltoa, ja pyöräilyyn täydellistä tasaista maata. Haastetta kuitenkin löytyy niin pyöräilijöille kuin autoilijoillekin saaren länsiosassa, jossa korkeuserot alkavat olla melko suuria.






Ja näitä pyöräilijöitä. Niitä Mallorcalla riittää. Kertoipa Kohteena Maailma -matkablogin Rami Mallorcalla olevan myös golf-kenttiä. Kun tarkemmin ajattelee, niin tottahan toki Mallorcalla on golf-kenttiä. Eipä tullut meitä vastaan, enkä siis tullut sitä itse ajatelleeksikaan. Voisin kuitenkin kuvitella, että Mallorcalta löytyy paljon muutakin, minkä ohi me emme sattuneet ajamaan. Olihan meidän pääasiallisena kohteena se rannikko.



Yksi sisäosan hienoudesta meillä jäi lähes kokonaan näkemättä. Tarkoituksenamme oli nimittäin ajaa Escorcan kautta Port de Solleriin. Ihan vain siitä syystä, että kartasta katsottuna tie näyttää tältä:



Jos tie mutkittelee noin paljon, täytyy maiseman olla hieno. Ainakin minun logiikallani ajateltuna :) Emme kuitenkaan päässeet näkemään, miten hieno tuo mutkainen tie olisi luonnossa ollut, sillä päivämme aikataulu venyi niin paljon, ettei pieni neitimme olisi enää viihtynyt autossa niin pitkään, että olisimme päässeet Port de Solleriin ja takaisin. Jouduimme jatkamaan sillä erää takaisin hotellille Ca'n Picafortiin ja päätimme palata Mallorcan länsirannalle Menorcalta palattuamme. Näin teimmekin, mutta sillä kertaa matkustimme junalla, ja tuo hieno tie jäi meiltä kokonaan näkemättä.



Yksi Mallorcan sisäosan vierailukohteistamme oli Festival Park Outlet -kylä. Satuimme paikalle täydellisesti torstaina, jolloin joka liikkeessä oli tarjolla Super Jueves -alennukset. Alennukset vaihtelivat vaatimattomasta -30 prosentista ylöspäin. Muita varsinaisia löytöjä en tehnyt, mutta Calvin Cleinin alusvaatteita sieltä sai yhtä edulliseen hintaan kuin Jenkki-outleteistakin. Rintaliivit 10-15 eurolla riittivät pitämään minut tyytyväisenä. Myös Niken liikkeeseen jäimme jonottamaan ennen aukeamisaikaa, koska sen edustalla seisoi suuri joukko muitakin ihmisiä. Emme tienneet, mitä jäimme odottamaan, mutta täytyyhän sitä, koska muutkin :D Hyviä alennuksia heilläkin oli, mutta koska en kaivannut juoksukenkiä, jäi ostokset sieltä tekemättä.





Muuten matkamme suuntautuikin pääosin rannikolle, ja näimme Mallorcan sisäosia lähinnä auton ikkunasta käsin. Kävimme kuitenkin parissa sisämaan kylässä, Artássa ja Santa Mariassa, joista mainitsin aiemmissa postauksissani. Noihin sisämaan pieniin kyliin olenkin nyt viime matkoilla ihastunut oikein olan takaa. Niistä lisää voit lukea näistä linkeistä:

- Ruokamatka Mallorcalle
- Mallorcan itärannikon paratiisirannat ja viehättävät kylät 


Pysy matkassa mukana:

Arki alkakoon

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Arki. Sieltä sinä tulet, halusin tai en. Työarki, jota olen viimeksi elänyt lähes kaksi vuotta sitten. Tällaisessa muodossaan en koskaan.

Mieheni ilmottautui valokuvauskurssille, minä lempeään flow-joogaan. Uusien kurssien aloittaminen on niin syksyä! Molemmat haaveilemme supertehoisista Vetosalin crossfit-treeneistä ja lihakset lamauttavista kahvakuulatunneista. Viimeiset pari viikkoa olemme suunnitelleet, kuka tekee mitä ja milloin. Onko iltoja, jolloin voimme molemmat käydä treeneissä, vaihtaa lapsen lennosta, jotta joka ilta ei olisi täyteen suunniteltu. Jos olisin yhtä hyvä suunnittelemaan tätä tulevaa ja tuntematonta, kuin olen matkojen suunnittelussa, kaikki olisi aika helppoa. Onneksi se perus järjestelmällisyys toimii myös tässä. Toimivuus nähdään tulevina viikkoina. Onneksi on salien kymppikortit, niin rahat eivät mene hukkaan, vaikka paketti ajoittain hajoaisikin.

Selfieaika Islan, 2,5 kk, ensimmäisellä etelänlomalla Italiassa.


Mitä pidemmälle tätä kirjoitan, sitä enemmän tunteita tulee esille. Pitäisikö tässä pelätä, jännittää, hihkua innosta? Vai onko päällimmäisenä haikeuden tunne juuri päättyneestä vauva-arjesta ja hoitovapaasta, joka minusta oikeasti on tuntunut lomalta kaikesta rankkuudestaan huolimatta. Tällaista elämänvaihetta en tule enää koskaan kokemaan uudelleen.

Sentään se on täysin varmaa, että minulla ei ole sitä pitkää listaa asioista, mitä en ole ehtinyt tehdä hoitovapaani aikana. (Paitsi se pirun valokuvakirja 6-12-kuisesta Islasta). Ennen omaa äitiyslomaani kuulin niin monta tarinaa hukkaan valuneista äitiyslomista, joidenka päätteeksi äidit listaavat asioita, joita he olisivat halunneet tehdä, mutteivät kakkavaippoja vaihtaessaan ehtineetkään. Paras päätös äitiyslomaa aloittaessani taisikin olla jättää tämän-ainakin-teen-nyt-kun-on-aikaa -lista tekemättä.

Islan kuudes maa, Espanja, 8 kk iässä.


Olemme nimittäin ehtineet makoilla hitaita aamuja sängyllä laulaen tiri-tiri-teijaat ja ihahaat yhä uudelleen ja uudelleen. Olemme lukeneet kirjoja niin, että muistan niistä ulkoa ainakin kymmenen (helpottaa kummasti kirjan lukemista, kun ei tarvitse nähdä sivuja pienten kuvia osoittavien käsien lomasta). Olen kiertänyt Lauttasaarta ristiin rastiin vaunuja työntäen, päällä välillä shortsit, välillä täysi sadevarustus. Olemme tutustuneet muihin vauvoihin ja äiteihin puistojen vauva-aamuissa, hiekkalaatikolla, muskarissa. Emmekä ole vain asiaan kuuluvasti ottaneet rennosti. Olemme nimittäin myös remontoineet uuden kodin ja muuttaneet. Olemme vierailleet yli kymmenessä eri maassa viettäen yli 11 viikkoa reissun päällä ulkomailla ja muutaman viikon kotimaata koluten. Olen laihduttanut jokaisen raskauskilon ja ehtinyt saada ne lomakilojen muodossa vielä takaisinkin (aika hyvä suoritus, ettenkö sanoisi). Olen ensimmäistä kertaa ehtinyt panostaa myös blogiin, ja saanut lukijamäärätkin todella hyvään kasvuun.

11-kuisena Thaimaassa.


Ja kyllä, olen vaihtanut satoja kakkavaippoja, nukkunut vain kourallisen öistä täysin kokonaan, täyttänyt ja tyhjentänyt astianpesukonetta, opetellut tahranpoistotaitoja, nukuttanut, tyynnyttänyt itkevää lasta, kokannut, syöttänyt, imettänyt, kokannut, syöttänyt, imettänyt - aika ajoin kyllästymiseen asti. Silti tämä lähes kahden vuoden jakso on ollut ihan mieletön, enkä ole yhtään varma, olisinko halunnut sen loppuvan. Jatkossa näen lastani noin yhdeksän tuntia päivässä aiempaa vähemmän, ja äkkilähtömatkojen varaamisesta on enää turha haaveilla.

Isla 1v 2kk Norjan Thorhopissa.


Mutta ei auta. Niin vain kävi, että huomenna kello soittaa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan töihinlähdön merkiksi. Jokohan huomenna uskaltaisin kysyä pomolta, koska voin pitää seuraavan loman? ;)

Pysy mukana matkassa:

Ruokamatka Mallorcalle

torstai 1. syyskuuta 2016

Touko-kesäkuisen Baleaarien matkamme odotetuimpia asioita oli ehdottomasti ruoka. Olin odottanut ihania tapaksia, hyviä viinejä, suussa sulavaa paellaa, tuoreita hedelmiä ja kasviksia. Jokin kuitenkin meni pieleen, sillä odotukseni eivät täyttyneet. Tiedän kyllä, ettei turistiravintoloista useinkaan saa hyvää ruokaa, mutta jotenkin olin luottanut siihen, että olemme Espanjassa. Eikö espanjalaisilla tule geeneissä hyvän ruuan tekeminen? Ilmeisesti ei, sillä hyvät ruokakokemukset Mallorcalta jäivät hyvin harvaan kertaan.

Saimme kyllä Mallorcalta hyvää ruokaa, mutta se oli kovan työn takana. Ensimmäisessä tukikohdassamme Can Picafortissa ymmärsimme kääntyä vasta parin erehdyksen jälkeen Tripadvisorin puoleen. Epäonneksemme kakkossijailla komeileva La Pinta ei ollut vielä talven jälkeen avannut oviaan, ja olimme juuri syöneet niin huonot pitsat rantaravintolassa, että emme halunneet pitseria Mamma Miaankaan - pitsaa ei vain enää tehnyt mieli.

Restaurante Marisco sattui sen sijaan oikealle kohdalle juuri lounasaikaan. Heiltä saimme päivän menun kymmenellä eurolla per henkilö. Kahdesta alkuruoka- ja pääruokavaihtoehdoista valitsimme molemmat alkuun lasagnea ja pääruuaksi kalaa. Vihdoin pääsimme hyvän ruuan makuun, vieläpä todella miellyttävässä miljöössä.



Epäonnemme ravintoloiden suhteen jatkui Artán kaupungissa. Kuten jo aiemmassa postauksessani mainitsin, saavuimme sinne lounasajan päätytyyä, eikä yksikään toivomamme ravintola ollut enää auki. Sa Gripiasta saimme sentään lasilliset viiniä, ja pääsimme nauttimaan edes tämän ihanan ravintolan tunnelmallisesta sisäpihasta. 



Kukapa olisi arvannut, että Mallorcan parhaat tapakset/pinchokset saimme Festival Park Outlet -kylästä? En minä ainakaan. Näin kuitenkin pääsi käymään. Ravintola oli Cafe&Tapas ja pinchosten seurana tietysti lasillinen roseeta. Mitäpäs muutakaan. Kuten kuvasta näkyy, ruuan ei tarvitse olla monimutkaista ollakseen hyvää.



Ja kun kerran vauhtiin pääsimme, vierailimme saman päivän aikana vielä koko Mallorcan matkamme parhaassa ravintolassa, Celler Sa Sinissä. Yritimme päästä outletista palatessamme maistelemaan Bodegas Angelin viinitilan viinejä. Heillä oli kuitenkin juuri ryhmä turisteja viinitastingissä, joten he suosittelivat meille Celler Sa Siniä, kylän parasta ravintolaa odotteluajalle. Suositus osui täysin nappiin ja saimme todella hyvää ruokaa. Mieheni kuvan rapuja, minä pasta carbonaran.

Ravintolan erikoisuutena oli valtavan suuri kakkuvalikoima. Kukaan ravintolaan saapuva asiakas ei pääse kakkupöytää karkuun, enkä usko monenkaan pystyvän sitä vastustamaan. Valikoimasta löytyy aivan varmasti kakkusiivu jokaisen makuun. Myös me kävimme valikoimassa jälkkärimme kakkupöydästä.




Vietimme Mallorcalla yhteensä melkein kaksi viikkoa, ja tässä olivat kaikki mainitsemisen arvoiset ravintolat joissa kävimme. Sentään roseet eivät pettäneet, ja viini oli hyvää ihan joka paikassa.


Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi.

Pysy matkassa mukana:

Lue myös tämä

Kysely ryhmä- ja seuraajamatkoista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan