Eilen pääsi itku, pääsi toinen itku. Tuli kirosana, tuli toinen kirosana ja ainakin vielä kolmas kirosana. Ja taas itku. Jo vuosia minua palvellut, maailman paras, kaikille taivaisiin kehumani, rakas matkalaukku oli revitty riekaleiksi, tarkoituksella ja tahalleen. Raiskattu ja tapettu.
Aloitanpa alusta.
Palasimme Italian reissusta, ja harmikseni matkalaukkuni vetokahva oli repeytynyt Finnairin lennolla. No, näitä sattuu. Tein vahinkoilmoituksen ja mieheni vei laukun Stockan laukkuosastolle, josta kerrottiin, että hyvin todennäköisesti laukun pystyy korjaamaan. He lähettäisivät laukun korjausarviointiin kätevästi Lauttasaareen Asoma Oy:lle, josta sitten soitettaisiin, mikä on laukun kohtalo.
Tässä vaiheessa täytyy vielä painottaa, että kyseessä ei ollut mikä tahansa matkalaukku, vaan minua jo muutaman vuoden tunnollisesti palvellut, uskollinen matkakumppani, Haglöfs Convoy. Sillä oli tukevat, isot pyörät, jotka rullasivat niin loskassa kuin pahimmallakin soratiellä. Jopa loskaisella soratiellä. Teleskooppinen vetokahva toimi kuin unelma. Vaikka laukku oli pehmeä, oli se silti jämäkkärakenteinen ja erinomaista paksua kangasta. Vetoketjukin vaikutti siltä, että se ei tule koskaan hajoamaan. Olihan laukku nähnyt jo useita kymmeniä lentomatkoja, ja oli edelleen uuden veroinen, viimeisintä pientä kahvan iskua lukuunottamatta. Kaikkein parasta laukussa oli se, että se oli yhtä aikaa sekä 40 litran että 80 litran laukku. Sama laukku toimi kätevänä viikonloppulaukkuna, ja toisen puolen täyttämällä siitä kasvoi kolmen hengen viikon lomamatkan laukku. Tai kuten usein, on laukussa menomatkalla niin paljon tavaraaa, että se on kokonaan täytetty, mutta paluumatkalla tavarat mahtuvatkin jo toiselle puolelle, ja laukun voi sujauttaa vaikka junassa matkatavarahyllylle. Kätevää. Niin kätevää, etten ymmärrä, miksei kukaan muu valmista tällaisia laukkuja, jotka ovat kaikin puolin niin täydellisiä. Ei enää edes Haglöfs.
Juurikin laukun täydellisyyden vuoksi olin ihmeissäni Asoma Oy:n puhelusta. Heiltä soitettiin, että laukkua ei voi korjata. Ei siinä mitään, korjaisin sen itse liimalla ja teipillä. Pieni kauneusvirhe ei laukun menoa haittaisi. Kun sanoin, ettei se haittaa ja että otan laukun silti takaisin, minulle todettiin, että Finnairin politiikka on sellainen, että laukku on nyt heidän omaisuutta, ja saisin korvaavan laukun tilalle. Mutta kun näitä laukkuja ei enää valmisteta! Kerroin useaan otteeseen, että en anna laukkuani heille, enkä kenellekään muullekaan. Haluan laukkuni takaisin, en korvaavaa laukkua. Puhelu ei edennyt, joten sovimme, että menen hakemaan laukkuni heiltä.
Tässä vaiheessa pääsi se itku ja ne kirosanat. Asoma Oy:llä eteeni tuotiin riekaleiksi revitty laukku. Rakas laukkuni. Ensin huomasin, ettei pyöriä enää ollut, ajattelin, että laittakoot takaisin. Sen jälkeen huomasin leikellyt ja revityt kantokahvat. Mitä ihmettä! Mitä laukulleni on tehty? Pistetty kuulemma varaosiksi, kun näitä varaosia on niin hankala saada. MITÄ?? Tiedän todellakin laukun olevan harvinainen, sen takia sen halusinkin takaisin, en varaosina, vaan laukkuna. Kokonaisena laukkuna! Minulle kerrottiin ylimieliseen sävyyn, että laukkuni ei ole edes kahdensadan euron arvoinen, sen kun otan rahan Finnairilta. Ei minua raha kiinnosta, vaan laukku. Tätä laukkua en saa mistään samanlaista. Käsittämätöntä mutta totta: Laukkuni oli tuhottu!
Seuraava ylimielinen kommentti oli, että sehän on vain laukku. Ei, se ei ole vain laukku. Kuka kehtaa sanoa intohimokseen reissaavalle matkalaukun olevan vain laukku? Tällä kertaa he eivät syyttäneet Finnairia ja heidän politiikkaansa, vaan syyt sai niskoilleen Stockmann. He olivat kuulemma lähettäneet laukun varaosiksi, ei korjausarviointiin. Noh, soitin Stockalle. Kuten arvelin, ei se tarina ihan niin mennyt. Puhelimessa oli sama nainen kuka oli ottanut laukun vastaan. Hän vielä tarkisti tiedot, eikä laukku ole mennyt Asomalle varaosiksi. Joskus näinkin he tekevät, mutta ei tällä kertaa.
Näiden perättömien syytösten jälkeen en voi muuta kuin pohtia, oliko tämä puhdasta bisnestä. Asoma Oy ajatteli saavansa tästä sekä harvinaiset varaosat että myytyä laukun Finnairille. Kieroa. Varmaan moni onkin tyytyväinen uuteen laukkuun. Ne, jotka eivät ole löytäneet juuri sitä oikeaa, koko elämän kestävää matkakumppania.
Ajattelin, että hengähdän illan vauvatapaamisessa ja vitutukseni laantuu. Ei laantunut. Voi itkujen itku. Vielä yölläkin imettäessä laukku palasi mieleeni, enkä tietenkään saanut enää unta. Valoa kuitenkin alkoi pilkottaa tunnelin päässä.
Ihana mieheni ja ihana Stockmann
Olin sopinut Asoma Oy:llä meneväni tänään katsomaan heidän minulle kovaavaksi laukuksi tarjoamaansa Burtonia. Kestävät rullalaudan pyörät ja kaikki. Sorry, Burton, mutta en ole nähnyt rullalautailijaa, joka rullalautailisi soratiellä tai loskassa. Mitä ihmettä oikein ajattelette? Ei ole Haglöfsin voittanutta. Ei rakkaan matkalaukkuni voittanutta, ei lähellekään.
Kuin ihmeen kaupalla minun ei tarvinnut palata Asoma Oy:lle. Mieheni löysi Haglöfs Convoyn jostain saksalaisesta nettikaupasta. Huoh. Ihana mieheni! Stockmannille soittaessani halusin siis tiedustella, mistä lähden laukkuun rahoja anomaan. Josko olisikin ollut heidän mokansa tuhota laukkuni. Ja kuten Stockmannille on tyypillistä, he korjasivat tilanteen, vaikka muut mokailivat. Ihana, ystävällinen asiakaspalvelija teki korvaushakemuksen, ja rahat laukusta postikuluineen ovat tililläni kolmen viikon sisällä.
Rakas laukku. Saat sittenkin jatkajan. Nyt vaan toivotaan, että yksilö on yhtä kestävä kuin sinä olit. Asoma Oy:lle en sinua päästä. Sen lupaan.
Finnair ja Stockmann: suosittelen valikoimaan yhteistyökumppanit hieman paremmin. Tällaisissa voi mennä teidänkin maine. Stocka pelasti tällä kertaa teidät molemmat.
Aloitanpa alusta.
Palasimme Italian reissusta, ja harmikseni matkalaukkuni vetokahva oli repeytynyt Finnairin lennolla. No, näitä sattuu. Tein vahinkoilmoituksen ja mieheni vei laukun Stockan laukkuosastolle, josta kerrottiin, että hyvin todennäköisesti laukun pystyy korjaamaan. He lähettäisivät laukun korjausarviointiin kätevästi Lauttasaareen Asoma Oy:lle, josta sitten soitettaisiin, mikä on laukun kohtalo.
Tässä vaiheessa täytyy vielä painottaa, että kyseessä ei ollut mikä tahansa matkalaukku, vaan minua jo muutaman vuoden tunnollisesti palvellut, uskollinen matkakumppani, Haglöfs Convoy. Sillä oli tukevat, isot pyörät, jotka rullasivat niin loskassa kuin pahimmallakin soratiellä. Jopa loskaisella soratiellä. Teleskooppinen vetokahva toimi kuin unelma. Vaikka laukku oli pehmeä, oli se silti jämäkkärakenteinen ja erinomaista paksua kangasta. Vetoketjukin vaikutti siltä, että se ei tule koskaan hajoamaan. Olihan laukku nähnyt jo useita kymmeniä lentomatkoja, ja oli edelleen uuden veroinen, viimeisintä pientä kahvan iskua lukuunottamatta. Kaikkein parasta laukussa oli se, että se oli yhtä aikaa sekä 40 litran että 80 litran laukku. Sama laukku toimi kätevänä viikonloppulaukkuna, ja toisen puolen täyttämällä siitä kasvoi kolmen hengen viikon lomamatkan laukku. Tai kuten usein, on laukussa menomatkalla niin paljon tavaraaa, että se on kokonaan täytetty, mutta paluumatkalla tavarat mahtuvatkin jo toiselle puolelle, ja laukun voi sujauttaa vaikka junassa matkatavarahyllylle. Kätevää. Niin kätevää, etten ymmärrä, miksei kukaan muu valmista tällaisia laukkuja, jotka ovat kaikin puolin niin täydellisiä. Ei enää edes Haglöfs.
Juurikin laukun täydellisyyden vuoksi olin ihmeissäni Asoma Oy:n puhelusta. Heiltä soitettiin, että laukkua ei voi korjata. Ei siinä mitään, korjaisin sen itse liimalla ja teipillä. Pieni kauneusvirhe ei laukun menoa haittaisi. Kun sanoin, ettei se haittaa ja että otan laukun silti takaisin, minulle todettiin, että Finnairin politiikka on sellainen, että laukku on nyt heidän omaisuutta, ja saisin korvaavan laukun tilalle. Mutta kun näitä laukkuja ei enää valmisteta! Kerroin useaan otteeseen, että en anna laukkuani heille, enkä kenellekään muullekaan. Haluan laukkuni takaisin, en korvaavaa laukkua. Puhelu ei edennyt, joten sovimme, että menen hakemaan laukkuni heiltä.
Tässä vaiheessa pääsi se itku ja ne kirosanat. Asoma Oy:llä eteeni tuotiin riekaleiksi revitty laukku. Rakas laukkuni. Ensin huomasin, ettei pyöriä enää ollut, ajattelin, että laittakoot takaisin. Sen jälkeen huomasin leikellyt ja revityt kantokahvat. Mitä ihmettä! Mitä laukulleni on tehty? Pistetty kuulemma varaosiksi, kun näitä varaosia on niin hankala saada. MITÄ?? Tiedän todellakin laukun olevan harvinainen, sen takia sen halusinkin takaisin, en varaosina, vaan laukkuna. Kokonaisena laukkuna! Minulle kerrottiin ylimieliseen sävyyn, että laukkuni ei ole edes kahdensadan euron arvoinen, sen kun otan rahan Finnairilta. Ei minua raha kiinnosta, vaan laukku. Tätä laukkua en saa mistään samanlaista. Käsittämätöntä mutta totta: Laukkuni oli tuhottu!
Seuraava ylimielinen kommentti oli, että sehän on vain laukku. Ei, se ei ole vain laukku. Kuka kehtaa sanoa intohimokseen reissaavalle matkalaukun olevan vain laukku? Tällä kertaa he eivät syyttäneet Finnairia ja heidän politiikkaansa, vaan syyt sai niskoilleen Stockmann. He olivat kuulemma lähettäneet laukun varaosiksi, ei korjausarviointiin. Noh, soitin Stockalle. Kuten arvelin, ei se tarina ihan niin mennyt. Puhelimessa oli sama nainen kuka oli ottanut laukun vastaan. Hän vielä tarkisti tiedot, eikä laukku ole mennyt Asomalle varaosiksi. Joskus näinkin he tekevät, mutta ei tällä kertaa.
Näiden perättömien syytösten jälkeen en voi muuta kuin pohtia, oliko tämä puhdasta bisnestä. Asoma Oy ajatteli saavansa tästä sekä harvinaiset varaosat että myytyä laukun Finnairille. Kieroa. Varmaan moni onkin tyytyväinen uuteen laukkuun. Ne, jotka eivät ole löytäneet juuri sitä oikeaa, koko elämän kestävää matkakumppania.
Ajattelin, että hengähdän illan vauvatapaamisessa ja vitutukseni laantuu. Ei laantunut. Voi itkujen itku. Vielä yölläkin imettäessä laukku palasi mieleeni, enkä tietenkään saanut enää unta. Valoa kuitenkin alkoi pilkottaa tunnelin päässä.
Ihana mieheni ja ihana Stockmann
Olin sopinut Asoma Oy:llä meneväni tänään katsomaan heidän minulle kovaavaksi laukuksi tarjoamaansa Burtonia. Kestävät rullalaudan pyörät ja kaikki. Sorry, Burton, mutta en ole nähnyt rullalautailijaa, joka rullalautailisi soratiellä tai loskassa. Mitä ihmettä oikein ajattelette? Ei ole Haglöfsin voittanutta. Ei rakkaan matkalaukkuni voittanutta, ei lähellekään.
Kuin ihmeen kaupalla minun ei tarvinnut palata Asoma Oy:lle. Mieheni löysi Haglöfs Convoyn jostain saksalaisesta nettikaupasta. Huoh. Ihana mieheni! Stockmannille soittaessani halusin siis tiedustella, mistä lähden laukkuun rahoja anomaan. Josko olisikin ollut heidän mokansa tuhota laukkuni. Ja kuten Stockmannille on tyypillistä, he korjasivat tilanteen, vaikka muut mokailivat. Ihana, ystävällinen asiakaspalvelija teki korvaushakemuksen, ja rahat laukusta postikuluineen ovat tililläni kolmen viikon sisällä.
Rakas laukku. Saat sittenkin jatkajan. Nyt vaan toivotaan, että yksilö on yhtä kestävä kuin sinä olit. Asoma Oy:lle en sinua päästä. Sen lupaan.
Finnair ja Stockmann: suosittelen valikoimaan yhteistyökumppanit hieman paremmin. Tällaisissa voi mennä teidänkin maine. Stocka pelasti tällä kertaa teidät molemmat.
