Slider

Vauvan kanssa lentokoneeseen - mitä mukaan?

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Nyt kun viimeinenkin Italian matkaaja on syntynyt, voidaan suunnata ajatukset kohti itse matkaa. Kevät on kulunut niin pikavauhtia eteenpäin, että jotenkin en ole edes tajunnut, miten pian matka tuleekaan vastaan. Ihan jo reilun parin kuukauden kuluttua!

Meillähän koko kevät on vauvan myötä täynnä uutta opeteltavaa ja ihmeteltävää - ihan joka päivälle. En siis ollut yhtään etuajassa, kun aloin jo jonkin aikaa sitten pohtia, että mitä kaikkea tuleekaan ottaa huomioon vauvan kanssa matkustaessa. Kolmen kuukauden ennakointi tuntuu ihan varmasti joistain liioitellulta, mutta minulle hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Mitä sitä turhaan stressaamaan, jos voi tehdä asiat hyvissä ajoin stressaamatta :)

Aiheen teki muutama viikko sitten ajankohtaiseksi myös se, että huomasin sattumalta Facebookissa keskustelun, jossa tuore äiti kyseli mitä kaikkea tulee huomioida vauvan kanssa lentokoneessa, ja mitä kaikkea tulee koneeseen ottaa mukaan. Onneksi aloin tehdä jo tuolloin muistiinpanoja itselleni asiasta. Muutenhan joutuisin aloittamaan lähempänä matkaa aivan alusta. Paljon helpompi vain poimia muiden valmiit vinkit ja koostaa niistä lista odottamaan matkaa.

Mitä siis mukaan lentokoneeseen vauvan kanssa matkustettaessa?

Vauvalle:
  • Vaihtovaatteet tai paritkin
  • Vaippoja
  • Pyyhe tai muu alusta vessan hoitopöydän päälle 
    • onko lentokoneiden vessoissa hoitopöytiä?? Vai olikohan tämä vinkki kentälle?
  • Kosteuspyyhkeitä
    • Vinkkien mukaan ihan kokonainen paketti. Tosin kaikki kai tietävät lentokoneiden vessojen altaat - jos sinne saa mahdutettua juuri ja juuri omat kädet, niin vauvan peppua taitaa olla aivan turha edes yrittää hanan alle mahduttaa - kaiken lisäksi sellaisen hanan, josta saa vettä kahden sekunnin ajan kerralla. Vessaan ei taida mahtua enää kolmatta kättä pitämään hanaa auki ;)
  • Helistin, kirja, purulelu.
    • Mikä sitten onkaan sen hetken paras viihdyke.
  • Tutti tai tuttipullo nousuun ja laskuun (imetyskin käy)
  • Viltti
    • peitoksi ja myös peittämään nukkuvan vauvan kasvoja koneen kirkkailta valoilta
  •  Pipo
    • koneessa voi olla kylmä tai vähintään vetoisaa
  • Naksuja, imettäviä hedelmäsoseita tai muuta ei sotkevaa ruokaa jos niiden aika jo on
  • Rattaat tai kantoreppu/-liina
    • Tästä on ihmiset montaa mieltä, toisten mielestä rattaita ei kannata ottaa koneeseen asti, toisten mielestä ylisuuren hoitolaukun, vauvan, omien ulkovaatteiden ym. kapsäkkien kantaminen on hankalaa ja rattaat toimii hyvin kantojuhtana. Panun Matkat -bloggaaja osasi kertoa, että Helsinki-Vantaalla rattaat täytyy aina jättää baggage dropiin, mutta joillain muilla kentillä tilanne voi olla toinen ja silloin ehkä itse päätyisin ottamaan rattaat mukaan koneelle asti. Rooman tilanne täytyy vielä tarkastaa kesän matkaamme ajatellen.
  • Turvakaukalo
    • Tätähän ei tarvitse, jos ei matkalla turvakaukaloa käytä. Me vuokraamme auton, joten säästämme viitisenkymppiä sillä, että otamme oman mukaan. Finnairilla sen saa ottaa koneeseen mukaan, jos vain tilaa on. Jos ei ole, niin sen saa kuulla sitten portilla ja kaukalo jätetään koneen ulkopuolelle, josta sen saa sitten myös lennon jälkeen napata mukaansa.

Kommenteissa oli myös vauvan kuulosuojaimet, mutta itse en ainakaan vielä lämmennyt tälle idealle. Kokeneemmat voivat kertoa, olisivatko tarpeen?

Itselle (koska vauva):
  • Vaihtovaatteet tai parit 
    • Jos vauva puklailee ja oksentelee, niin eiköhän niistä riitä myös minun tai mieheni vaatteilleni asti.
  •  Muovipussi roskille
    • Tämän kai saa myös lentoemännältä, jos ei omasta kassista löydy.
  • Paljon hermoja
    • Jos vauva itkee, niin sitten se itkee. Eihän koneen hurinan seasta sitä kuule kuin pari lähintä riviä. Ja vaikka kuulisikin, niin sille ei sitten mitään voi. Siitä olivat keskustelijat eri mieltä kannattaako vauvaa pitää hereillä ennen lentoa. Toiset ajattelivat väsyneen vauvan nukahtavan helpommin koneessa, toiset eivät taas halua väsynyttä ja kiukkuista vauvaa lennolle. Tämä kai riippuu täysin minkälaisen vauvan koneeseen ottaa mukaan.

Tavaroiden lajittelusta ja jaottelusta eri pussukoihin välttämättömyyden mukaan oli myös keskustelua. Ja järjestelmällisyydessä minä olen kyllä jo nyt ihan paras! Eli käsimatkatavaraan pienempi laukku, johon laitetaan ne tavarat, joita aivan varmasti tarvitaan. Muut just-in-case -vermeet voivat olla isommassa laukussa ylälokerossa, josta niitä sitten tarvittaessa voi kaivaa.

Ja pitkän listan päätteeksi vielä huomio, että kannattaa ottaa mahdollisimman vähän tavaraa, jotta tavarapaljous ei stressaa ja ole liian hankala kannettavaksi. Juupa juu. Saa nähdä miten meidän käy :)

Koneen istumapaikat
Koneen istumapaikasta oli myös monta kommenttia. Hyvä huomio on se, että missään nimessä ei kannata suostua exit-paikalle (joskaan vauvan kanssa siinä ei kai saa istuakaan), koska silloinhan mitään käsimatkatavaroita ei saa laittaa edessä istuvan penkin alle. Minä en exit-paikoista muutenkaan välitä, mutta jos joku sattuu sellaisen toivomaan ja varsinkin siitä etukäteen maksamaan, niin rahat menevät hukkaan.

Eturivin paikka vauvakopalla olisi kaikkein paras vaihtoehto, mutta meidän kolmen tunnin lennolla se ei liene tarpeen - varsinkaan jos siitä joutuu maksamaan. Pidemmällä lennolla siitä helppoudesta maksaisin mieluusti. Vauva koppaan nukkumaan ja omat kädet on vapaana ruokailuihin ja muihin - eikö kuulosta helpolta? :) Kerron sitten jälkikäteen oliko se sitä, heh :D


Lisää vinkkejä otan mieluusti vastaan, jos listasta jäi jotain oleellista huomioimatta.

Helsinkimatkailua: Päivälehden museon satunäyttely

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Jos joku kaipaa Helsingissä mukavaa ja leppoisaa tekemistä lasten kanssa, niin menkää Päivälehden museon Sakari Topeliuksen satuihin perustuvaan Satumaan sankarit -näyttelyyn!

Minä vierailin siellä lapsikatraan (ja heidän vanhempiensa;) kanssa pari viikkoa sitten juuri ennen oman lapseni syntymää. En edes oikeastaan tiennyt minne olimme menossa. Menin vaan lounaalle ystävien kanssa ja jatkoin heidän mukana satunäyttelyyn. Näyttely oli aivan mieletön! Näin myös silloin vielä lapsettoman aikuisen näkökulmasta. En kuitenkaan suosittele menemään ihan vaan tähän osaan näyttelyä ilman lapsia. Vähintään naapurista kannattaa hakea lapsi lainaan, niin näyttää kuuluvansa joukkoon :) Vastaanotossa oli tosin niin mukava nainen vastassa, että aivan varmasti myös lapsettomat toivotetaan näyttelyyn avosylin tervetulleiksi. Ilmeisesti alakerrasta olisi vielä löytynyt aikuisille suunnattu näyttelyn osa Topeliuksesta muutoin kuin satusetänä. Eli toisin sanoen, sinne vaan, oli niitä lapsia mukana tai ei.

Näyttelyssä oli monta pientä osiota. Oli keittiö leipineen, perunoineen ja kahvikannuineen. Oli soutuvene, josta pystyi onkimaan kaloja. Oli aarrekammio, toivomuskaivo, eläinten ääniä ja vaikka mitä. Myös sellaisia osioita, joihin viimeisillään raskaana en olisi mahtunut. Onneksi lapset innokkaina kertoivat kaiken näkemänsä :) Ja tietenkin siellä oli säkkituoleja ja tyynyjä, joissa äidit ja isät voivat istahtaa juoruamaan keskenään sillä välin kun lapset tutkivat innokkaina näyttelyä. Näyttely oli siis satujen maailmaksi rakennettu mielenkiintoinen leikkikenttä, jossa ihan kaikella sai leikkiä. Ei huolta siitä, ettei johonkin saisi koskea tai että jokin menisi rikki.



Pieni prinsessa-/prinssinurkkaus oli minun suosikkini. Mekot, hatut, kruunut, tossut ja muut vermeet niskaan ja valtaistuimelle poseeraamaan. Lapset siis. Aikuisten kokoja ei mekoissa ollut, heh.





Näyttely on avoinna elokuun 2015 loppupuolelle asti. Eikä muuten maksa mitään :)

www.paivalehdenmuseo.fi

Kun maailma sai uuden matkaajan

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Taas on blogi elänyt hiljaiseloa. Tällä kertaa ei laiskuuttaani. Viikko sitten matkatiimiimme syntyi nimittäin uusi jäsen. Siitä lähtien aika on ollut pysähdyksissä. Olemme kuin kuplassa, jossa ei muulla maailmalla ole väliä. Jossa ei ole huolia eikä murheita. Ei mitään ylimääräisiä velvollisuuksia. Emme malta olla tuijottamatta ja silittämättä uutta matkaajaa. Hän on kaiken keskipiste. Pienenpieni prinsessamme.

Tiedän, että oman perheen kuplassa eläminen menee aikanaan ohi. Todennäköisesti hyvinkin pian. Joka päivä kun opimme jotain uutta, ihan kaikki kolme. Ja niin sen kuuluukin mennä. Tätä kokemusta emme aio kuitenkaan heittää hukkaan. Kuplamme laajenee pikkuhiljaa ja maailma tulee tutummaksi päivä päivältä, ei vain uusimmalle tulokkaalle, vaan myös meille tuoreille vanhemmille. Tästä lähtien vain täysin uudenlaisten linssien läpi katsottuna.







Barbadoksen ravintolat

torstai 23. huhtikuuta 2015

Ja vielä kerran Barbados. Surffipostauksiin valokuvia plärätessäni vastaan tuli mahtavia ravintolakuvia ja -muistoja. Täytyyhän nekin vielä jakaa.

Mitä Karibialla syödään? No, riisiä ja papuja sekä kanaa, kalaa tai lihaa. Vai syödäänkö sittenkään? Joillain saarilla ihan varmasti, ja kaikilla niitä on tarjolla. Mutta mitä paikalliset barbadoslaiset syövät? Ehkä kotonaan riisiä ja papuja, mutta eivät ulkona syödessään. He söivät friteerattua kanaa. Nimittäin joka kulmalta löytyi KFC, ja jokaikinen niistä tupaten täynnä paikallisia :D

KFC:n äärimmäistä suosiota vieläkin huvittavampaa oli se, että friteerattuihin kanoihin keskittyneiden ravintoloiden pihassa käyskenteli mitäpä muitakaan kuin kanoja. Hih :) Toisaalta voi ajatella tarjoiltavan ruuan olevan ainakin tuoretta. Emme testanneet.



Oikeitakin ravintoloita
On Barbadoksella toki paljon oikeitakin ravintoloita. Itseasiassa paljon enemmän kuin olin osannut ennakkoon ajatellakaan. Ja vieläpä todella hyviä ravintoloita.

Auringonlaskuravintola Luna tarjoili meille maukkaan lähiruokamenun, ja vieläpä kohtuulliseen hintaan (lue postaus ravintolasta tästä linkistä).





Parhaat rantaburgerit meille tarjoili Silver Sandsilla deAction -surffikoulun rantabaari (lue lisää tästä linkistä).



Kunnon paikallisen lounaan kävimme syömässä Bridgetownissa. Tätä Karibialta olin odottanutkin, eikä tuottanut pettymystä :) (Lue postaus ravintolasta tästä linkistä)



Parasta kalaa sai ehdottomasti Oistins Fish Fry -kalatorilta, perjantaisin hyvien bileiden kera (lue lisää tästä linkistä).




Karibialaista ja aasialaista yhdistelevä Naru-ravintola
Toinen upea auringonlaskuravintola, jossa saimme upean illallisen oli Naru-ravintola Rockley Beachin lähellä, aivan rannalla. Meillä oli pöytävaraus heti ravintolan aukeamisen aikaan, ja saimme erinomaisen reunapöydän auringonlaskun ihastelemiseen.




Ravintola sai täydet pisteet heti alussa. Tarjoilija toi minulle mocktail-menun!



Ilmeisesti pelkkää sushia syömällä ravintolan laskusta olisi saanut suurenkin, mutta koska raskaana sushi on kiellettyjen listalla, tuli kahden hengen kolmen ruokalajin dinneristä juomineen vain noin sadan jenkkidollarin lasku. Ja ruoka oli erinomaista! Taas muut annokset tuli nautittua ilman kameroiden läsnäoloa. Jälkkäristä maltoin napata kuvan.



Barbadoksen länsirannikolla olisi ollut vielä iso kasa hyviä ravintoloita. Sieltä löytyy niitä, joihin ei ihan missä tahansa asussa päästetä sisään, ja loppulasku olisi minimissään yhdeltä 150 jenkkidollarin luokkaa - ilman juomia. Toki siellä olisi ollut edullisempiakin hyviä vaihtoehtoja, mutta nekin jäi meiltä testaamatta. Niitä listailin aiemmin, ja listaa voit lukea tästä linkistä.

Luksusta surffilomaan @ Silver Point, Barbados

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Surffilomasta ainakin itselleni tulee mielikuva dormimajoituksesta hostellissa tai kenties asuntoautosta rannalla, selässä rinkka, hiukset pörröllä. Vaatteet auringon haalistamat, ruuaksi sitä mitä edullisimmillaan saa - itse kokattuna.

Jos tuntuu, että nämä ajat ovat jo auttamattomasti eletty tai muuten vaan kaipaa upgreidausta lomaan, ja toiveissa on hiekaton hotellihuone puhtaine lakanoineen, pehmeine peittoineen ja ilmastointeineen. Hotelli uima-altaineen, vastassa pukuun pukeutunut herrasmies tarjoutumassa kantamaan kassit suoraan huoneeseen sekä pöytiin tarjoiltu herkullinen aamiainen aamuauringon noustessa, niin kyllä sekin onnistuu. Voin kertoa, ei heikennä lomanautintoa yhtään ;)

Neljän tähden Silver Point -hotelli
Barbadoksen Silver Sands -surffirannalla sijaitseva Silver Point on alueensa paras hotelli. Hotellilla on neljä tähteä, mutta valitettavasti se on jo parhaat päivänsä nähnyt ja kaipaisi pientä korjausta sieltä täältä. Ei hotelli silti huono ollut. Kyllä, sieltä löytyi niin ne puhtaat hiekattomat lakanat pehmeine peittoineen, ilmastointi, aina toimiva suihku, uima-allas, ravintola meren ääreltä sekä se pukuun pukeutunut herrasmies, joka kantoi tavaramme huoneeseen :) Paljonkin luksusta surffilomaan.









Silver Sands alueena
Myös hotellin sijainti oli loistava. No, leijasurffaajalle tietenkin täydellinen, kun suoraan hotellin terassilta pääsee surffaamaan. Mutta myös muuten. Reggae-bussit kulkivat parinsadan metrin päästä hotellilta. Niiden reitti kulki Oistinsin kautta Bridgetowniin, ja niistä molemmista matkaa sai jatkettua julkisilla pidemmälle saarta, vaikka länsirannan pohjoisosiin asti.

Reggae-bussin pysähdyspaikalla oli myös kauppa, josta sai kaiken tarvittavan. Myös hotellilla oli pieni mini-marketti, mutta sen tarjonta oli lähinnä limut ja pähkinät sekä pienet matkamuistot ja perus kosmetiikka.



Alue ei todellakaan ole mitään luksusaluetta. Rikkaat paikalliset asuvat saaren länsirannalla. Silver Sandsin alue näytti tavallisten barbadoslaisten asuinalueelta. Osa taloista näytti kovin kodikkailta, osa taas oli rakennettu pelleistä, seiniä myöden. Yhden bussinkin näimme, joka oli muutettu asunnoksi. Mitenkään turvattoman oloinen alue ei kuitenkaan ollut.




Ravintoloita ei hotellin ravintolan lisäksi kävelymatkan etäisyydellä illallistamiseen ollut, mutta Oistinsiin pääsi reggae-bussilla muutamissa minuuteissa. Sieltä sitten tarjontaa löytyi enemmän. Eikä taksikaan maksanut kuin 10 jenkkidollaria, mutta suhteutettuna 1 dollarin reggae-bussimatkaan, ei niitä takseja silloin tule käytettyä. Matka-aika kun on kuitenkin melkein sama - ja tunnelma tietenkin reggae-bussissa parempi.

Ainakin yksi baari lähistöllä oli. Matkan babymoon-osion takia se jäi testaamatta ilta-aikaan.



Vielä vinkkinä, että jos hotellin omistaminen Barbadoksella kiinnostaa, niin ainakin vielä jouluna Silver Point oli myynnissä ;)


Surffareiden Barbados

torstai 16. huhtikuuta 2015

Ei varmaan tule yllätyksenä kenellekään, että babymoonin lisäksi Barbadokselle matkataan surffituulten ja -aaltojen perässä. Meidän matkasuunnitelmiin kuului sekä että.

On kovin luonnollista, että tällä Karibian itäisimmällä saarella parhaat surffiolosuhteet ovat saaren itärannalla. Tuuli kun puhaltaa saarelle suoraan Atlantilta. Mieheni matkatavaroissa oli mukana leijasurffivälineet ja matkamme tukikohtana oli Silver Sands Barbadoksen kaakkois-/eteläosassa.




Barbadoslainen surffarilegenda Brian Talma pitää Silver Sands -rannalla deAction -surffikoulua. Pienen ravintolan ja surffikoulun lisäksi paikalta saa pientä naposteltavaa. Listalla on mm. lentokalaa, mutta ainakin niinä kahtena päivänä kun me siellä söimme, oli tarjolla vain burgereita. Ensimmäisellä kerralla kala oli ehtinyt loppua, toisella kerralla se oli vasta maustumassa. Burgereita siis :)





Brian Talmalla on myös pari huonettakin vuokralla, mutta me majoituimme viereisessä Silver Point -hotellissa. Aivan pelipaikoilla sekin, hieman enemmän vaan luksusta matkan babymoon-osioon :). Kuva on otettu hotellin altaan vierestä. Minun ei tarvinnut siis edes nousta seisomaan ja näin missä mieheni viilettää :)



Ranta on melko pieni, ja suurin osa surffaajista on juurikin leijasurffaajia. Mukaan mahtuu kuitenkin myös purjelautailijoita (esim. Brian Talma itse), suppailijoita sekä lainelautailijoita.



Silver Sandsin läheisyydessä oli muutama muukin pikkiriikkinen surffikoulu/surffilautojen vuokrausputiikki.



Ja kun rantaa jatkoi pohjoiseen Long Beachille päin, tuli vastaan myös toinenkin hieman "isompi", tai ainakin aktiivinen surffikoulu. Tämä ilmeisesti keskittyi vain ja ainoastaan lainelautailuun. Aallot olivat tällä rannalla kovin pieniä, mutta aloittelijoille varmasti varsin sopivia. Vasta-alkajia lautojen päällä näytti eniten olevankin.






Long Beach oli sitten taas rannan puolesta upea kenelle tahansa surffaajalle. Tilaakin olisi ollut, mutta mitään palveluita ei. Eikä edes varjoa. Ei puun puuta. Ranta sijaitsee kuitenkin kävelymatkan päässä Silver Sandsilta (tai riippuu keneltä kysytään ;). Ja voihan sitä käydä virkistäytymässä ja varjossa vaikka viereisen rannan surffikoululla. Siihen tarkoitukseen Silver Sands on jo auttamattoman kaukana paahtavassa helteessä.



Kunnollisia surffiaaltoja kannattaa lähteä metsästämään hieman pohjoisemmalta itärannikolta. Yksi tunnetuimmista Barbadoksen rannoista laikkarointiin on Soup Bowl. Mekin ajelimme siellä, mutta rannalla ei ollut silloin aaltoja eikä täten surffaajiakaan (lue lisää: Barbadoksen kuvankaunis itärannikko -postauksestani).


Loppuraskauden lähimatkailua

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Täällä ollaan. Yhtenä kappaleena. Hiljaiseloa on kuitenkin blogissa pitänyt. Ajattelin ennen äitiysloman alkua, että kun jään pois töistä, niin sittenhän minulla on vaikka kuinka paljon aikaa kirjoitella blogiin juttuja, joita en vielä ole ehtinyt tänne asti purkaa. Mutta kuinkas kävikään? Aika on kulunut kuin siivillä, eikä ole käynyt mielessäkään ottaa läppäriä edes esille. Miksi olisi pitänytkään? Minähän olen lomalla. Ja nyt kun vielä olen oikeasti lomalla ilman lasta, niin nautin äärimmäisesti siitä, että mitään ei ole pakko tehdä, vaan voin tehdä juuri sitä mitä sillä hetkellä tekee mieli. Tai sitten voin olla tekemättä mitään. Aika ihanaa sekin. Kuka olisi arvannutkaan.

Kuin Napolissa
Pääsääntöisesti olen pysytellyt kotisaarella. Mutta Lauttasaarihan on kuin Napoli, jos on vuoden 1916 lehtiartikkelia on uskominen. Ja miksikäs ei olisi? Rantakahvilassa käyntiähän voi siis verrata melkein kuin Italian matkaan ;)



Vielä kukaan ei sukellellut kuin delfiinit, mutta eipä siihenkään aikaan kauaa enää ole.


Vanhankaupunginkoskelta Tukholmaan
Käytiin me tänään myös ihan toisella puolella Helsinkiä. Vanhankaupunginkoskella pidettiin koskimelontakisat. Koskimelontaakin enemmän minua kiinnosti kaunis ilma ja kaikkein eniten makkaranpaistopiste ja muurinpohjaletut. Tietenkin.


Voitinpa tapahtuman Instagram-kisassa Viking Linen lahjakortin. Jospa sitä tulisi lähdettyä käymään alkukesästä vielä Tukholmassa. Kisakuvaan sain kuin sainkin kaikki vaaditut kolme kisamelojaa samaan kuvaan:


Ja nyt jatkan oleilua. Saa nähdä saanko kirjoiteltua blogiin täältä vielä puuttuvia matkajuttuja. Se jää nähtäväksi.

Lue myös tämä

Ouril Pontao - kaupunkihotelli Kap Verdellä kokemuksia

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan