Saimme hyvin edulliset lennot joulunajaksi Barbadokselle. Perille pääsimme vain yhdellä vaihdolla, ja pidempi lento Lontoosta Barbadokselle oli vain reilut kahdeksan tuntia. Ainoa huono puoli lennoissa oli, että Lontoossa emme vaihtaneet vain lentokonetta vaan myös kenttää.

Lentokonebongausta Barbadoksen Oistinsissa.

Netti oli täynnä pelottelukeskusteluja, joissa varoitettiin Lontoon superruuhkista Heathrown ja Gatwickin kenttien välillä. Matka voisi kestää yllättävänkin kauan. Suoraa junaa, joka ei olisi riippuvainen ruuhkista, ei kenttien välillä kulje. Jos vaihdoimme jo kenttää, niin junaa emme vaihtaisi. Suora kyyti oli siis meidän ainoa vaihtoehto.

Menomatkan vaihtoaika meillä oli neljä tuntia ja 20 minuuttia, mikä on lähestulkoon suositeltu minimi kentänvaihtoajaksi. Hieman jännitti ennakkoon ehtisimmekö lennolle vai emme. Kun molemmat lentolippumme oli ostettu samalta lentoyhtiöltä yhtenä könttänä, lentoyhtiö olisi järjestänyt meille myöhästymistapauksessa seuraavan lennon, mutta matkustusajan piteneminen ei kuulostanut houkuttelevalta, oli se miten ilmaista tahansa.

Valitsimme kyyditsijäksi Heathrown lentokentän sivujen suositteleman National Express -bussifirman. Heidän suoria busseja kenttien välillä kulkee useita tunnissa. Me ostimme liput National Expressin chat-asiakaspalvelun suosittelun perusteella etukäteen netistä tunnin päähän siitä kun lentomme laskeutui. Maksoimme jonkun punnan extraa siitä, että voisimme hypätä oman bussimme lisäksi mihin muuhun bussiin tahansa - aikaisempaan tai myöhäisempään. Bussia ei kuitenkaan olisi tarvinnut ainakaan keskellä viikkoa ja keskellä päivää ostaa ennakkoon. Helpompaa olisi ollut mennä National Expressin tiskille kentällä ja ostaa liput seuraavaan bussiin.

Heathrowlla kaikki toimi nopeammin kuin me. Laukut odotti hihnalla ennen kuin me ehdimme hihnalle asti (juu, laukut täytyy kantaa kentältä toiselle itse), eikä passijonotkaan madelleet. Ehdimmekin vartin aikaisempaan bussiin kuin mitä olimme ennakkoon varanneet.


Ruuhkaakaan ei ollut lainkaan. Luvattu matkan kesto (reilu tunti) piti täysin paikkaansa.

Lontoon tyhjät tiet National Expressin kyydistä.

Loppujen lopuksi meidän hyvin tiukka neljän tunnin vaihtoaika olikin hyvin väljä. Gatwickillä ehdimme jopa käydä syömässä kaikessa rauhassa fish and chipsit ennen seuraavaa lentoa.

Paluumatkalla vaihtoaikaa meillä oli 10 tuntia. Siinä olisi ehtinyt vaikka mitä, mutta matkaväsymys vei veronsa. Istuimme Heathrowlla ravintolassa suurimman osan ajasta. Sama kai millä sohvalla sitä makaa - kotona vai vasta matkalla kotiin.

Aurinkorasvojen kunkku

Pari vuotta sitten siirryimme käyttämään ekologisia aurinkorasvoja. Ensimmäinen kokeilu oli Lovean rasvat. Suojakerroin 15 oli oikein hyvä, mutta 30 rasva oli jo aika tahmeaa. Vedenpitävyys oli tosin erittäin hyvä, mutta jos ei rasvaa jaksa levittää, niin ei siitä silloin mitään hyötyäkään ole. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen näihin rasvoihin.

Barbadokselle mieheni tilasi iherb.com:sta meille ihan uuden tuttavuuden, Kiss My Face -aurinkorasvan.

Rasva oli saanut paljon positiivista palautetta, mutta todellisuutta ei voi tietää ennen kuin itse kokeilee. Niinhän mekin luultiin Loveaa käyttäessämme, että se on hyvää. Ja ovathan nekin, mutta verrattuna Kiss My Faceen, en kyllä enää Loveaan palaa.

Ensinnäkin Kiss My Face -pumppupullo on todella hyvin muotoiltu. Rasvaa sai ruiskutettua myös rasvaisilla käsillä ilman lipsumisia, eikä rasvapullo ollut yltä päältä rasvassa käytön jäljiltä. Ja itse rasva. Se oli hyvin levittyvää, imeytyi nopeaan, eikä jäänyt tahmaiseksi iholle. Ihan paras aurinkorasva, johon itse olen koskaan törmännyt.

Niin hyvä tuttavuus, että siitä on pakko huudella kaikille muillekin. Kiss My Face pääsee meidän matkoille jatkossakin mukaan.

Paikallista menoa reggaebusseilla

Barbados on melko kallis lomakohde. Kaikki turisteille tarkoitetut hinnat on kerrottu viidellä, tai kymmenellä. Mene ja tiedä kuinka monella, mutta tuskin peruspaikallisella perheellä on varaa matkustaa 100 barbadosdollarin (=50 jenkkidollaria) taksimatkoja, kun bussilla pääsee kahdella. Juuri taksilla liikkuminen barbadoksella oli sitä kaikkein kalleinta.

Onneksi on reggaebussit
Suurin osa Barbadoksen reggaebusseista on tavallisia, valkoisia tila-autoja, joissa edessä on kyltti siitä, minne bussi on matkalla. Bussissa soi joko reggae, joululaulut tai radio. Busseissa on tilaa noin kahdelletoista matkustajalle, mutta tarvittaessa kyydissä oli helposti tuplatkin. Itse istuin välillä mieheni sylissä, välillä puristuksissa muiden välissä, ja kerran etupenkilläkin. Sopu sijaa antaa.

Ruuhkaisimpina aikoina kyydissä oli kuskin lisäksi rahastaja, jotta matkustajien poistuminen ja kyytiin nouseminen oli nopeampaa. Asiakkaista oli nimittäin bussien kesken melkoista kisaa. Se tietenkin tienasi eniten, joka ehti poimia eniten asiakkaita kyytiinsä. Meidätkin ensimmäisellä bussimatkalla noudettiin sadan metrin päästä bussin reitiltä. Se oli sekä todella hyvää palvelua meille että tietenkin tienestiä kuskille.

Mitään aikataulua näillä reggaebusseilla ei ole, mutta kovinkaan kauaa emme koskaan odottaneet. Useimmiten kävi niin, että bussi odotti meitä. Hinta oli aina kaksi barbadosdollaria suuntaansa. Reittejä on useampiakin, mutta meidän käyttämä reitti meni Siver Sandsilta Oistinsin kautta Bridgetowniin.

Tavallinen bussi vaihtoehtona
Kuljimme me myös tavallisella bussilla. Ne ovat tavallisen bussin kokoisia ja näköisiä. Hinta oli sama kaksi barbadosdollaria, mutta erona reggaebusseihin, näistä ei saanut vaihtorahaa takaisin. Matkalipun kylläkin. Ja niin, reggae ei pauhannut.

Taksilla matkustaminen
Jokaista matkaa emme kuitenkaan kulkeneet reggaebussilla. Esimerkiksi St Nicholas Abbeyn rommitislaamo oli meidän sijainnista niin kaukana, että sinne olisi täytynyt vaihtaa bussia pariinkin otteeseen, emmekä siltikään olisi päässeet perille asti. Säästimme sentään sen verran, että sinne päin menimme osan matkasta reggaebussilla ja vasta Bridgetownista hyppäsimme taksin kyytiin. Yhteen suuntaan taksi maksoi 100 barbadosdollaria, joten toisenkin matkan puolittaminen oli jo hyvää säästöä.

Kaikissa matkoissa ei kuitenkaan ole mahdollista säästää ja käyttää bussia. Niin tavallisten kuin reggaebussienkin matkustajatilat ovat niin ahtaat, että matkalaukun tai rinkan kanssa niihin ei pääse kyytiin. Lentokenttäkuljetukset on siis pakollakin hoidettava taksin kyydillä.

Barbadoksella taksin hinta tulee aina sopia ennakkoon kuskin kanssa. Hinnat vaikuttivat olevan melko pitkälle ohjenuoraksi annetun taulukon mukaisia. Taulukko on esillä ainakin lentokentällä, ja myös esim. barbados.org-nettisivustolla.

Lapsirakas Barbados

Kuka oli lomalla, minä vai syntymätön lapsemme?

Jos minulta kysytään, olin itse rentoutumassa. Jos barbadoslaisilta kysytään, minua ei ollut olemassakaan. Hotellin henkilökunta toivotti hyvät huomenet ja kysyi mitä vauvalle kuuluu, rannan kauppias tiedusteli päivittäin ohi kulkiessaan miten vauva tänään jakselee, ravintoloiden tarjoilijat ehdottivat oluen ja rommin sijaan alkoholittomia juomia, joista vauva varmasti pitää. Niin naiset kuin miehetkin, kaikki olivat kiinnostuneita vauvan hyvinvoinnista. Entä minä, minne minä katosin? Täytyy varmaan tottua. Kuulemani mukaan asia ei helpotu sen jälkeen kun lapsi syntyy. Sitten vasta näkymättömissä itse ollaankin.

Totta kai muiden minulle suoma huomio oli hyvästä. Bussiin astuessa sain saman tien istumapaikan, vaikka bussi oli aivan täysi. Muuten seisominen bussissa ei olisi ollut hankalaa, mutta tungoksessa kuskin kaasutellessa kuoppaisella ja mutkaisella tiellä olisi voinut olla jopa vaarallista. Kuski piti nimittäin myös itse kiinni ikkunan reunasta painaessaan kaasua mutkissa. Jos ei kuski pysy penkissä omassa vauhdissaan, niin miten sitten voisi käydä niille, jotka seisovat tavaroineen tungoksessa käytävällä?

Myös mieheni sai hyvin paljon huomiota. Miehet onnittelivat häntä ja muistuttivat häntä pitämään hyvää huolta tulevasta lapsestaan. Kalakauppiaat heittivät yläfemmoja ja kyselivät hymyissä suin, onko hän saanut vatsani aikaan. Moni arvuutteli vauvan sukupuolta. Yksi oli varma lapsen olevan poika, ja pyysi kertomaan lapselle lapsen synnyttyä hänen tietäneen asian, jos lapsi ennakkotiedoista poiketen kuitenkin tulee olemaan poika. Kaikki olivat aidosti onnellisia ja iloisia puolestamme.

Emme olisi voineet paremmin valita babymoon-kohdettamme! Meillä kaikilla kolmella oli oikein mukavaa - vaikkakin yksi vei huomion yli muiden :)

Illallista auringonlaskussa, kuun loisteessa

Ruoka ei ole yleensä Karibian valttikortti. Se joka matkustaa Karibialle ruuan perässä, on saapunut väärään paikkaan. Poikkeuksiakin näyttäisi olevan. Yksi niistä Barbados. Toki Barbadoksellakin riisiä ja papuja saa, eikä niissä mitään vikaa ole, mutta myös paljon muuta on tarjolla.

Joulun ravintolaksi valitsimme Cafe Luna -ravintolan saaren etelärannalta Miami Beach -rannalta. Emme tosin tehneet pöytävarausta riittävän ajoissa, jonka vuoksi nautimme jouluaterian aatonaattona. 

Cafe Lunan illalliskattaus alkaa kuudelta illalla. Kiiruhdimme paikalle hyvissä ajoin ennen sitä, jotta ehdimme ihastella rannan aaltoja ja nähdä ravintolan terassilta mereen uppoavan auringon.

Suurin osa pöydistä (kuin myös meidän pöytä) oli terassilla tähtitaivaan alla. Reunapöydistä oli suora näkymä merelle.

Puitteet olivat kunnossa, ja niin oli ruokakin. Luna käyttää mahdollisimman paljon lähiruokaa ja luomua. Myös raaka-aineiden laatuun oli panostettu. Loppulaskumme oli reilun satasen euroissa, kun tilasimme alkudrinkit, kolme ruokalajia per pää, pullovettä sekä miehelleni lasillisen viiniä. Ihan oli joka euron arvoinen.

Muut annokset tuli näköjään hotkaistua ilman että kameraa ehti ottaa esille, mutta jälkiruoat sentään saivat poseerata kameralle.

Ilmeisesti Lunaan kannattaa tehdä pöytävaraus muulloinkin kuin jouluna. Ravintola on suhteellisen pieni ja pöydät ovat ilmeisesti useimmiten täyteen varattuja.

Minne matkustaa raskaana?

Babymoon oli minulle täysin uusi termi vielä syksyllä. Jenkeille kaikki kunnia siitä, että he ainakin osaavat keksiä erinomaisia tekosyitä matkusteluun. Babymoon - jotta vanhemmat vielä kerran pääsevät kahdestaan nauttimaan lomasta ja rentoutumaan raskauden keskellä. Erinomainen ajatus. Me like :)

Mutta minne kannattaa matkustaa, vai onko koko maailma vapaata riistaa? Ei ole, valitettavasti. Ei ollut ainakaan minulle.

Malaria ja hygienia
Ensimmäisenä kannattaa sulkea pois malaria-alueet. Ja kun googlettaa malaria-kartan, niin huhhuh! Suuri osa maapallosta on malarian riskialuetta. Malarian estolääkitystä ei voi raskaana syödä, ja sama lääkehän on silloin kyseessä, jos sattuu malarian saamaan. Ainakin minä ruksin kaikki nämä maat listalta heti pois.

Kuva: facts-about-malaria.webnode.com

Karibialla on jo vuoden verran riehunut chikungunya-kuume. Hyttysten pistoja vältellen pystyy siltäkin taudilta välttymään, mutta malariaan verrattuna kuume on pois sairastettavaa mallia, eikä siihen ole siis lääkkeitä, joita raskaana ei kuitenkaan saisi syödä. Tauti olisi vaarallinen raskausaikana, jos synnyttäisi samalla, kun synnyttäjällä olisi kuume. Tällöin lapsi voisi saada kuumeen synnytyksen yhteydessä.

Hygieniataso muutenkin on oltava kohteessa kunnossa. Kukaan ei varmaan halua lähteä matkaan pakaten kahden viikon eväät matkalaukkuun. Totta kai ruokailu on rajoitettua raskaana ollessa, mutta niin se on Suomessakin. Maalaisjärjellä pääsee pitkälle. Itse jätin matkalla pois raanaveden ja jääpalat, sekä kaiken kypsentämättömän juuston, raa'at lihat ja kalat. Mukana minulla oli pikakaurapuuroja niin lennoille kuin välipalaksi itse matkalle. Koneeseen kun en jaksanut raskausruokavaliota erikseen tilata, ja paikanpäällä oli hyvä että minulle oli helppoa välipalaa, kun kuitenkin söin useammin kuin mieheni. Lisäkuidutkaan eivät olleet pahitteeksi.

Miten kauas sitten viitsii lähteä?
Minähän olin lähdössä Tahitille ja Bora Boralle. Katselin ihan tosissani tarjousta, jossa olisi saanut viisi yötä ilmaiseksi Tikehaun saarella. Kuva varmasti kertoo kaiken.

Kuva: SPM Hotels, jolla tämä hieno tarjouskin olisi ollut.

Saari on pieni sirppi keskellä ei mitään. Lääkärikin pääsisi paikalle kenties helikopterilla. Ja kukahan sen sitten maksaisi? Hmm.. jätettiin niin Tikehau kuin Bora Borakin raskausmatkasuunnitelmista pois. Niisk.

Mitä jää jäljelle?
Kesällähän koko Eurooppa olisi valloitettavissa, mutta talvella aurinkoon pääsy vaatii pidempää lentämistä. Melkein koko Karibia on malaria-vapaata aluetta ja useaan kohteeseen pääsee yhdellä vaihdolla. Lentomatkalla tietenkin tulee muistaa juoda paljon vettä, venytellä ja nousta kävelemään aina kun mahdollista, ja tukisukat kannattaa kiskoa jalkaan jo lähtöpäivän aamuna. Mutta niinhän minä aina muutenkin teen.

Uima-allas ja ilmastointi!!!
Jos Babymoon-kohde on kovin kuuma, kannattaa panostaa majoitukseen sen verran, että voi varmistaa pääsevänsä veteen päivän aikana. Merikin käy, mutta entä jos ranta ei olekaan hyvä jatkuvaan meressälillumiseen? Plussaa siis on, jos on meren ja uima-altaan yhdistelmä käytössä.

Kuuman päivän päätteeksi, tai välipaussiksi, hotellihuoneen ilmastointi on myös taivaallista. Päivän aikana turvonneet jalat olivat taas kuin uudet viileässä nukutun yön jälkeen.

Vakuutukset kuntoon ja menoksi
Raskaana matkustavan vakuutuksista kirjoittelin jo aiemmin. Myös syntymättömälle lapselle kannattaa nimittäin ottaa matkustajavakuutus. Just in case.

Karibialle rantautunut Chikungunya-kuume

Juuri ennen matkaamme huomasimme uutisoinnin Karibialle vuoden 2014 aikana rantautuneesta chikungunya-kuumeesta. Uutinen tästä todella kivuliaasta, lihaksia särkevästä, korkeasta, viikon kestävästä kuumeesta sai meidät säikähtämään. Varsinkin, kun olisin matkassa raskaana.

Ei kun google laulamaan. Tarkempi tutkiminen sai meidät kuitenkin rauhoittumaan. Vaikka kuume olisikin kivulias, ei se olisi tappava, toisin kuin esimerkiksi dengue-kuume saattaisi olla. Toki vanhuksia ja muutoin sairaita ihmisiä tauti on tappanutkin. Perusterveiden kohtalo ei olisi niin kova. Raskaana ollessakin tauti olisi syntymättömälle lapselle vaarallinen vain siinä tapauksessa, että raskaana oleva äiti synnyttäisi lapsen kuumeessa ollessaan. Tällöin lapsi voisi saada tartunnan synnytyksessä.

Ulkoministeriön Barbadoksen matkustustiedotekaan ei edes maininnut koko tautia – siellä oli mainittuna vain dengue-kuume, joka on Karibialla ollut niin kauan kuin minä olen matkustanut.

Huokasimme helpotuksesta. Varustautuisimme vain kaikin mahdollisin keinoin hyttysten puremilta. Hyvin tuulisella Karibialla, rantahotellissa tämä tuskin olisi ongelma.

Chikungunya Barbadoksella?
Barbadoksella on joidenkin lähteiden mukaan todettu noin tuhat tautitapausta vuoden 2014 aikana. Jos sen suhteuttaa väkilukuun, on määrä noin 0,5 % koko väestöstä. Ja jos lasketaan turistitkin mukaan, ei määrä ole edes sitä.

Sehän ei silti sano sitä, että juuri se sinua pureva hyttynen ei kanna tautia ja tartuta sitä sinuun. Eihän tartuntaan tarvita kuin sen yhden hyttysen purema. No, matkallamme ei ollut sitä vaaraa. Näimme koko matkan aikana kaksi hyttystä, matkamme ainoana sadepäivänä pari enemmän. Mikään niistä ei purrut meitä. Laitoimme siitä huolimatta tunnollisesti hyttyskarkotetta iholle sekä päivisin että iltaisin. Illalla nilkat tuli vielä tuplasumutettua – ihan vain varmuuden, ja mäkäräisten, varalta. Oli meillä hyttysverkkokin mukana sängyn päälle viritettäväksi, mutta koska huoneessamme oli hyvin toimiva ilmastointi, emmekä niitä hyttysiä nähneet, emme laittaneet verkkoa.

Ainoa, millä tavalla kuume oli näkyvillä Barbadoksella, oli kaupan ovessa ollut juliste kuumeesta. Niin paikalliset kuin turistitkin pukeutuivat tavallisesti. Kukaan ei ollut täysin pitkissä vaatteissa yötä-päivää. Joskin uskon, ettei suurin osa turisteista ollut taudista edes kuullut.

Mikä mahtaa olla Jamaikan tilanne?
Ystävämme ovat parasta aikaa matkalla takaisin Suomeen Jamaikan lomaltaan. Ulkoministeriön Jamaikan tiedotteessa oli maininta chikungunya-kuumeen olemassaolosta dengue-kuumeen yhteydessä. Täytyy muistaa kysellä, oliko chikungunya-kuume jotenkin näkyvämpi Jamaikalla kuin Barbadoksella.

Malariakin Barbadoksella?
Barbadoksella Oistinsista Silver Sandsille palatessamme reggae-bussin kuski käänsi radiota kovemmalle. Uutisissa kerrottiin kahdesta saarella tavatusta malariatautitapauksesta. Ilmeisesti chikungunya-kuumeen jäljiltä asukkaat olivat hyvin kiinnostuneita siitä, onko malariakin rantautumassa saarelle. Ei ole, ainakaan näiden kahden tapauksen perusteella. Uutisissa vakuutettiin, että nämä kaksi tapausta olivat saaneet tartunnan ulkomailla.