Jei! Sain vihdoin perustettua blogille Facebook-sivun.
Toivottavasti kaikki halukkaat pysyvät nyt paremmin mukana matkassani.
Toivottavasti kaikki halukkaat pysyvät nyt paremmin mukana matkassani.
Viimeinkin Facebookissa
tiistai 18. helmikuuta 2014
sunnuntai 16. helmikuuta 2014
Harmaata, vesisadetta, loskaa. Jos sää säilyy tällaisena, ei edes sitä loskaa. Missä ne ihanat aurinkoiset pakkaspäivät luuraa? Minne ne lumikinokset sulivat? Merikin jo näyttää siltä, että pilkkimiset jäävät nekin vain haaveeksi tältä talvelta.
Viikonloppuna talven ensimmäiset hiihdot olivat jo todella lähellä. Porissa oli ladut suht kunnossa. Tai ainakin siellä oli ladut. Kunnossa tai ei, hiihtämään olisi päässyt. Sain flunssan. Ei kannattanut ottaa suksia mukaan ja hiihdot jäi. Ei ole montaa talvea mennyt elämäni aikana niin, etten olisi päässyt kertaakaan hiihtämään. Nyt jo purot solisee ja linnut sirputtavat kevättä. Eihän tässä näin pitänyt käydä.
Perjantai oli oikea kateuden päivä, kun sai toivottaa joka toiselle kollegalle mukavaa lomaa. Melkein kaikki heistä olivat lähdössä Leville, Tahkolle, Ylläkselle. Kuka mihinkin nauttimaan lumesta ja talven aktiviteeteista. Nauttikaa, lomalaiset, nyt täysin rinnoin. Talvea ette näe viikon päästä kun palaatte pääkaupunkiseudulle.
Televisiokin on tulvillaan ihanaa talvi- ja vuoristomaisemaa Sotshista. Millään ei pääse edes unohtamaan, minkälainen täydellinen talvi voisi olla. Ja sitten vielä aloin selata viime talven ulkoilukuvia. Näin kaunista oli vuosi sitten.
Toivottavasti edes järven jäät säilyisivät Etelä-Suomen alueella vielä ainakin viikon. Pääsisi edes kerran pilkille. Näille jäille pääsisi, jos vain jäitä riittää. Saisi riittää.
 |
| Tämän päivän harmautta. |
Viikonloppuna talven ensimmäiset hiihdot olivat jo todella lähellä. Porissa oli ladut suht kunnossa. Tai ainakin siellä oli ladut. Kunnossa tai ei, hiihtämään olisi päässyt. Sain flunssan. Ei kannattanut ottaa suksia mukaan ja hiihdot jäi. Ei ole montaa talvea mennyt elämäni aikana niin, etten olisi päässyt kertaakaan hiihtämään. Nyt jo purot solisee ja linnut sirputtavat kevättä. Eihän tässä näin pitänyt käydä.
Perjantai oli oikea kateuden päivä, kun sai toivottaa joka toiselle kollegalle mukavaa lomaa. Melkein kaikki heistä olivat lähdössä Leville, Tahkolle, Ylläkselle. Kuka mihinkin nauttimaan lumesta ja talven aktiviteeteista. Nauttikaa, lomalaiset, nyt täysin rinnoin. Talvea ette näe viikon päästä kun palaatte pääkaupunkiseudulle.
Televisiokin on tulvillaan ihanaa talvi- ja vuoristomaisemaa Sotshista. Millään ei pääse edes unohtamaan, minkälainen täydellinen talvi voisi olla. Ja sitten vielä aloin selata viime talven ulkoilukuvia. Näin kaunista oli vuosi sitten.
 |
| Viime vuoden pilkit Lauttasaaressa. |
Toivottavasti edes järven jäät säilyisivät Etelä-Suomen alueella vielä ainakin viikon. Pääsisi edes kerran pilkille. Näille jäille pääsisi, jos vain jäitä riittää. Saisi riittää.
 |
| Säilykää jäät, säilykää. |
keskiviikko 12. helmikuuta 2014
Vihdoin päästiin oikein kunnolla vauhtiin Japanin matkan suunnittelussa. Kiitos siitä kaikille omia ja muiden matkakokemuksia jakaneille. Niiden avulla oli helppo päästä alkuun!
Alkuunpääsemisellä olikin jo kiire. Booking.com-sivusto kertoi, että matka-ajankohtanamme 70 % Kyoton majoituksista oli jo varattu. Jaiks. Ei siis enää ollut Kyotossa liiemmälti valinnanvaraa, mutta ihan mukavanoloinen ja suht edullinen japanilaistyylinen majoitus saatiin, futoneineen kaikkineen. Kävelymatkaa rautatieasemaltakin on vain parin minuutin verran (jos siis löydetään kerralla perille, mistä en ole lukemani perusteella yhtään niin varma - ilmeisesti kaikki turistit eksyvät jossain vaiheessa).
Tokiossa näytti vielä olevan majoituksia enemmän vapaana, joten sitä ei vielä lyöty lukkoon. Kapselihotellissa olisi hauska majoittua, mutta jostain luin, että kapselihotelli ei sovellu monen yön yöpymiseen, sillä sieltä pitäisi joka yön jälkeen ottaa kaikki tavarat mukaan. Mistään en vain löydä, että pitääkö tämä paikkaansa vai ei - pitääköhän? Anyone?
Toiseksiviimeinen yö saatiin myös jo varattua. Sen vietämme temppelissä Mount Koyalla. Kallista se lysti on, mutta varmasti hieno paikka ja joka jenin arvoinen. Varausvahvistuksessa jo kerrottiin, että kyseessä ei ole hotelli, vaan buddhalaisten munkkien ylläpitämä temppeli, joten päivärytmi menee heidän mukaansa. Majoittujien on mm. pakko osallistua aamulla klo 6 alkavaan rukoushetkeen, ja aamiainen tarjoillaan klo 7. Ruuatkin on munkkien tyyliin kasvisruokaa. Pieni rauhoittuminen tulee varmasti tarpeeseen matkan loppuvaiheessa. Vähän jo valmiiksi harmittaa, että olemme siellä vain yhden yön. (Kerron sitten matkan jälkeen harmittaako enää sitten:)
Matkaohjelmamme tulee olemaan melkoisen tiukka. Tähän tietoon se näyttää tältä:
1. päivä: siirtyminen Nagoyasta Tokioon
2. päivä: Tokio
3. päivä: Tokio, tai mahdollisesti Hakonen hot springsit + Mt. Fuji
4. päivä: Kyoto
5. päivä: Kyoto
6. päivä: Kyoto
7. päivä: Mount Koya
8. päivä: Nagoya
9. päivä: paluu kotiin
Näihin päiviin pitäisi saada mahdutettua kalatori, karaokeboksi, sumopaini, teeseremonia, hot springsejä, munkkeja, hyviä ravintoloita, tuliaisostoksia, vuoristomaisemaa, katuruokaa, temppeleitä, puistoja, kirsikankukkia, kirsikankukkapiknikiä, liikenneruuhkaa, eksymisiä, kettupuisto, geishoja, rukoushetki munkkien kanssa ja vaikka mitä muuta, mistä en vielä ole tietoinenkaan.
Kollegoille, ystäville ja rakkaalle miehelleni siis tiedoksi, että tältä matkalta en ole tulossa takaisin löhönneenä ja levänneenä. Toivottavasti kuitenkin virkeänä ja täynnä energiaa!
Alkuunpääsemisellä olikin jo kiire. Booking.com-sivusto kertoi, että matka-ajankohtanamme 70 % Kyoton majoituksista oli jo varattu. Jaiks. Ei siis enää ollut Kyotossa liiemmälti valinnanvaraa, mutta ihan mukavanoloinen ja suht edullinen japanilaistyylinen majoitus saatiin, futoneineen kaikkineen. Kävelymatkaa rautatieasemaltakin on vain parin minuutin verran (jos siis löydetään kerralla perille, mistä en ole lukemani perusteella yhtään niin varma - ilmeisesti kaikki turistit eksyvät jossain vaiheessa).
Tokiossa näytti vielä olevan majoituksia enemmän vapaana, joten sitä ei vielä lyöty lukkoon. Kapselihotellissa olisi hauska majoittua, mutta jostain luin, että kapselihotelli ei sovellu monen yön yöpymiseen, sillä sieltä pitäisi joka yön jälkeen ottaa kaikki tavarat mukaan. Mistään en vain löydä, että pitääkö tämä paikkaansa vai ei - pitääköhän? Anyone?
 |
| Korkeatasoinen, silti edullinen kapselihotelli Tokiossa - tänne haluaisin. Kuva: booking.com |
Toiseksiviimeinen yö saatiin myös jo varattua. Sen vietämme temppelissä Mount Koyalla. Kallista se lysti on, mutta varmasti hieno paikka ja joka jenin arvoinen. Varausvahvistuksessa jo kerrottiin, että kyseessä ei ole hotelli, vaan buddhalaisten munkkien ylläpitämä temppeli, joten päivärytmi menee heidän mukaansa. Majoittujien on mm. pakko osallistua aamulla klo 6 alkavaan rukoushetkeen, ja aamiainen tarjoillaan klo 7. Ruuatkin on munkkien tyyliin kasvisruokaa. Pieni rauhoittuminen tulee varmasti tarpeeseen matkan loppuvaiheessa. Vähän jo valmiiksi harmittaa, että olemme siellä vain yhden yön. (Kerron sitten matkan jälkeen harmittaako enää sitten:)
 |
| Tuleva temppelimajoituksemme Henjoson-in. Kuva: japaneseguesthouses.com |
Matkaohjelmamme tulee olemaan melkoisen tiukka. Tähän tietoon se näyttää tältä:
1. päivä: siirtyminen Nagoyasta Tokioon
2. päivä: Tokio
3. päivä: Tokio, tai mahdollisesti Hakonen hot springsit + Mt. Fuji
4. päivä: Kyoto
5. päivä: Kyoto
6. päivä: Kyoto
7. päivä: Mount Koya
8. päivä: Nagoya
9. päivä: paluu kotiin
Näihin päiviin pitäisi saada mahdutettua kalatori, karaokeboksi, sumopaini, teeseremonia, hot springsejä, munkkeja, hyviä ravintoloita, tuliaisostoksia, vuoristomaisemaa, katuruokaa, temppeleitä, puistoja, kirsikankukkia, kirsikankukkapiknikiä, liikenneruuhkaa, eksymisiä, kettupuisto, geishoja, rukoushetki munkkien kanssa ja vaikka mitä muuta, mistä en vielä ole tietoinenkaan.
Kollegoille, ystäville ja rakkaalle miehelleni siis tiedoksi, että tältä matkalta en ole tulossa takaisin löhönneenä ja levänneenä. Toivottavasti kuitenkin virkeänä ja täynnä energiaa!
perjantai 7. helmikuuta 2014
Ystäväni kysyi viime vuoden puolella, että haluanko lähteä Japaniin hänen kanssaan. No tottahan toki minä Japaniin haluan lähteä, ja vielä hyvässä seurassa. Nyt onkin sitten lentoliput Nagoyaan hankittuna. Muu matkasuunnittelu on vasta aivan alkutekijöissään.
Mielikuvani Japanista. Hmmm… Geishoja, outoja ravintoloita, hyvää ruokaa, kapselihotelleja, elektroniikkaa. Siinä ne mielikuvani sitten olivatkin. Voinette varmasti kuvitella, että tällä pohjatiedolla matkan suunnitteluun kuluu tovi jos toinen.
Alkuvuodesta aloitin googlettamaan, mitä Japanissa kannattaa tehdä ja nähdä. Tokyo ja Kyoto, muutamia pienempiä kyliä, Mt. Fuji, kylpylöitä, temppeleitä, kuumia lähteitä apinoineen. Määrä on aivan valtava. Japanissahan on vaikka mitä. Sattumalta lomamme osuu lisäksi kirsikankukinta-aikaan.
Luulin alunperin, että odottaisin eniten Japanin ruokaa. Ei sillä, että innostus japanilaisia ravintoloita kohtaan olisi laantunut. Löysin jo Alice in Wonderland ja Alcatraz -teemaiset ravintolat. Joku tällainen olisi pakko ottaa matkaohjelmaan, kun ei kai muu maailma tällaista tarjoa. Mutta en odottanut löytäväni niin paljon kaikkea muutakin mielenkiintoista.
Nyt jo muutaman viikon olen ollut ihan umpikujassa. Kaikkea on ihan liikaa ja meillä vain kahdeksan päivää aikaa. Lähtö on jo ensi kuussa, joten umpikujasta olisi päästävä ja pian. Reitti pitäisi nimittäin olla valmiina, jotta voisimme varata majoitukset. Muutama muukin on varmasti innolla odottamassa kirsikankukkia.
Ensi viikolla varaamme majoitukset. Sitä ennen ja sen jälkeen otan erittäin mielellään kaikki mahdolliset vinkit Japanista. Niin majoituksista, ruuasta ja ravintoloista kuin kaikesta muustakin mahdollisesta.
Mielikuvani Japanista. Hmmm… Geishoja, outoja ravintoloita, hyvää ruokaa, kapselihotelleja, elektroniikkaa. Siinä ne mielikuvani sitten olivatkin. Voinette varmasti kuvitella, että tällä pohjatiedolla matkan suunnitteluun kuluu tovi jos toinen.
 |
| Kuvat: Japantravelinfo.com |
Alkuvuodesta aloitin googlettamaan, mitä Japanissa kannattaa tehdä ja nähdä. Tokyo ja Kyoto, muutamia pienempiä kyliä, Mt. Fuji, kylpylöitä, temppeleitä, kuumia lähteitä apinoineen. Määrä on aivan valtava. Japanissahan on vaikka mitä. Sattumalta lomamme osuu lisäksi kirsikankukinta-aikaan.
Luulin alunperin, että odottaisin eniten Japanin ruokaa. Ei sillä, että innostus japanilaisia ravintoloita kohtaan olisi laantunut. Löysin jo Alice in Wonderland ja Alcatraz -teemaiset ravintolat. Joku tällainen olisi pakko ottaa matkaohjelmaan, kun ei kai muu maailma tällaista tarjoa. Mutta en odottanut löytäväni niin paljon kaikkea muutakin mielenkiintoista.
 |
| Kuvat: Japantravelinfo.com |
Nyt jo muutaman viikon olen ollut ihan umpikujassa. Kaikkea on ihan liikaa ja meillä vain kahdeksan päivää aikaa. Lähtö on jo ensi kuussa, joten umpikujasta olisi päästävä ja pian. Reitti pitäisi nimittäin olla valmiina, jotta voisimme varata majoitukset. Muutama muukin on varmasti innolla odottamassa kirsikankukkia.
Ensi viikolla varaamme majoitukset. Sitä ennen ja sen jälkeen otan erittäin mielellään kaikki mahdolliset vinkit Japanista. Niin majoituksista, ruuasta ja ravintoloista kuin kaikesta muustakin mahdollisesta.
tiistai 4. helmikuuta 2014
Tammikuun alussa piipahdin Tukholmassa töiden puolesta. Harmillisesti olimme siellä vain pari päivää, joten ravintolavierailut jäivät vähälle. Onneksi matkassamme oli paikallisopas, joten saimme kokea Tukholman parhaimmiston. Tai jos emme parhaimmistoa, niin en tiedä miten ja kuka voisi pistää paremmaksi.
Koko Tukholman reissun (ja piiitkään aikaan muutenkin) paras makuelämys löytyi nimittäin Svartengrens -ravintolasta, jossa kävimme aperitiivilla ennen varsinaista illallista. Rakastan yllätyksiä. Luulin saavani erinomaisen aperitiivicocktailin hyvässä cocktailbaarissa. Sain jotain vielä parempaa.
Svartengrensissä oli persoonallinen sisustus ja käsin askarrellut cocktaillistat. Mutta sitäkin parempaa oli aperitiivi. Ensin saimme eteemme kauniin punaisen punajuuricocktailin. Aah mikä tuoksu. Olisin ollut tyytyväinen jo tähän. Olinkin. Mutta sieltä se tuli. Se mieletön pikkiriikkisellä lautasella tarjoiltu, cocktailin mukaan kuuluva vuohenjuusto-saksanpähkinäannos. Wau mikä makuyhdistelmä - juomineen kaikkineen. Aperitiivi ei tästä parane.
Illallisen söimme Tukholman Farangissa. Ravintola oli selkeästi suurempi kuin Helsingin samainen ravintola, ja ravintola oli viimeistä paikkaa myöden täysi - keskiviikkoiltana!! Ruoka oli hyvää, mutta makumaailma oli jo tuttua Helsingin ravintolasta. Ei siis yllätyksiä.
Iloisen yllättynyt olin ravintolan avec-vaunusta. Näitä en muista nähneeni kuin joskus lapsena. Kenties Ruotsin risteilyllä?? Sittemmin olen huomannut näitä olleen myös Helsingin ravintoloissa.
Illallisen jälkeen poikkesimme vielä lasillisella Nosh & Chow -ravintolan baarissa. Jälleen kerran persoonallinen sisustus, hyvää juomaa. Parasta paikassa oli kuitenkin wc-tilat :)
Koko Tukholman reissun (ja piiitkään aikaan muutenkin) paras makuelämys löytyi nimittäin Svartengrens -ravintolasta, jossa kävimme aperitiivilla ennen varsinaista illallista. Rakastan yllätyksiä. Luulin saavani erinomaisen aperitiivicocktailin hyvässä cocktailbaarissa. Sain jotain vielä parempaa.
Svartengrensissä oli persoonallinen sisustus ja käsin askarrellut cocktaillistat. Mutta sitäkin parempaa oli aperitiivi. Ensin saimme eteemme kauniin punaisen punajuuricocktailin. Aah mikä tuoksu. Olisin ollut tyytyväinen jo tähän. Olinkin. Mutta sieltä se tuli. Se mieletön pikkiriikkisellä lautasella tarjoiltu, cocktailin mukaan kuuluva vuohenjuusto-saksanpähkinäannos. Wau mikä makuyhdistelmä - juomineen kaikkineen. Aperitiivi ei tästä parane.
Illallisen söimme Tukholman Farangissa. Ravintola oli selkeästi suurempi kuin Helsingin samainen ravintola, ja ravintola oli viimeistä paikkaa myöden täysi - keskiviikkoiltana!! Ruoka oli hyvää, mutta makumaailma oli jo tuttua Helsingin ravintolasta. Ei siis yllätyksiä.
Iloisen yllättynyt olin ravintolan avec-vaunusta. Näitä en muista nähneeni kuin joskus lapsena. Kenties Ruotsin risteilyllä?? Sittemmin olen huomannut näitä olleen myös Helsingin ravintoloissa.
Illallisen jälkeen poikkesimme vielä lasillisella Nosh & Chow -ravintolan baarissa. Jälleen kerran persoonallinen sisustus, hyvää juomaa. Parasta paikassa oli kuitenkin wc-tilat :)
 |
| Nosh & Chow:n wc |
lauantai 1. helmikuuta 2014
Voisi kuvitella että jos herätyskello on soimassa lauantaiaamuna, päivästä ei voi tulla hyvä. Toisin kävi, päivä oli mitä erinomaisin. Kello herätti aamun treeneihin, ja sen jälkeen olikin aika keskittyä ruokaan - mieli täynnä energiaa, vatsa täysin tyhjänä ja valmiina vastaanottamaan tulevan päivän herkut.
Hyvästä ruoasta ja matkailusta nauttivan on helppo asua Lauttasaaressa, kun ruokamatkalle pääsee muutamassa minuutissa. Ei tarvitse kuin ylittää silta, ja on perillä. Täydellistä.
Olen jo kuukauden odotellut, että koska se Döner Kallio oikein aukeaa. No, juurihan se pari päivää sitten aukesi, mutta aukioloajat eivät ole (ainakaan vielä) lounastajille. Lisäksi jonot siellä eivät sovellu sellaiselle, joka on aamulla treenannut tyhjällä vatsalla ja sen jälkeen juonut pelkän palautusjuoman. Sen jälkeen nimittän kun pääsee syömään, syö niin paljon ettei koko loppupäivänä tarvitse ruokaan päin katsoa :)
Suurelle nälälle löytyy onneksi vaihtoehtoja - eikä pelkkiä epäterveellisiä vaihtoehtoja. Tänään valitsimme Cholon. Muutaman arkilounaan perusteella hieman pelkäsin, että kuinkahan kauan viikonloppulounaalla täytyy ruokaa odottaa, mutta jonoa ei onneksi ollut kuin muutaman ruokailijan verran. Pöydänkin saimme saman tien. Cholo on ehdottomasti yksi lempiravintoloistani Helsingissä. Miehenikin tokaisi ensimmäisenä sisään päästyämme, että tällaisia pitäisi olla Helsingissä enemmänkin. Niin pitäisi.
Vatsat täpösen täynnä siirryimme seuraavaan ruokakohteeseen, Hietsun kauppahalliin. Jotenkin olen onnistunut välttämään siellä käynnin kokonaan. En tiedä miten, koska kauppahalli osuu myös työmatkalleni, ja KÄVELEN sen ohi muutaman kerran viikossa. Kai on todettava, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Soppakeittiön bouillabaisse tuoksui taivaalliselta ja Lihakauppa Roslundin grillissä valmistuvat pihvit ja burgerit näyttivät uskomattoman hyviltä. Cholon burriton jälkeen ei uusi ruokailu ollut ohjelmassa, vaan päädyimme herkkujen kimppuun. Kuvan lumiukkomarengit jätimme rauhaan, mutta kuva niistä oli otettava kun niin söötisti poseerasivat.
Hyvästä ruoasta ja matkailusta nauttivan on helppo asua Lauttasaaressa, kun ruokamatkalle pääsee muutamassa minuutissa. Ei tarvitse kuin ylittää silta, ja on perillä. Täydellistä.
Olen jo kuukauden odotellut, että koska se Döner Kallio oikein aukeaa. No, juurihan se pari päivää sitten aukesi, mutta aukioloajat eivät ole (ainakaan vielä) lounastajille. Lisäksi jonot siellä eivät sovellu sellaiselle, joka on aamulla treenannut tyhjällä vatsalla ja sen jälkeen juonut pelkän palautusjuoman. Sen jälkeen nimittän kun pääsee syömään, syö niin paljon ettei koko loppupäivänä tarvitse ruokaan päin katsoa :)
Suurelle nälälle löytyy onneksi vaihtoehtoja - eikä pelkkiä epäterveellisiä vaihtoehtoja. Tänään valitsimme Cholon. Muutaman arkilounaan perusteella hieman pelkäsin, että kuinkahan kauan viikonloppulounaalla täytyy ruokaa odottaa, mutta jonoa ei onneksi ollut kuin muutaman ruokailijan verran. Pöydänkin saimme saman tien. Cholo on ehdottomasti yksi lempiravintoloistani Helsingissä. Miehenikin tokaisi ensimmäisenä sisään päästyämme, että tällaisia pitäisi olla Helsingissä enemmänkin. Niin pitäisi.
Vatsat täpösen täynnä siirryimme seuraavaan ruokakohteeseen, Hietsun kauppahalliin. Jotenkin olen onnistunut välttämään siellä käynnin kokonaan. En tiedä miten, koska kauppahalli osuu myös työmatkalleni, ja KÄVELEN sen ohi muutaman kerran viikossa. Kai on todettava, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
