Slider

Oodi ystäville - maailman parhaille matkaseuralaisille

tiistai 14. helmikuuta 2017

Olen ollut koko elämäni ajan äärimmäisen onnekas ja elämässäni on aina ollut uskomattoman ihania ystäviä. Ystäviäni onkin kiittäminen monista unohtumattomista matkoista - ja erityisesti täydellisestä matkaseurasta. Moni reissu olisi varmasti jäänyt tekemättä ja moni kokemus kokematta ilman teitä, rakkaat ystäväni.

Tässä ylistys teille kaikille ihanille ystävilleni elämässäni!



Lapsuus Kalajoen hiekoilla ja Norjan vuonoilla


Lapsesta asti olen matkannut leikkikavereiden ympäröimänä. Olkootkin, että kaverit ovat siskoni ja serkkuja, on leikkiseura ollut mitä parhainta. Kiersimme neljänätoista kesänä monen muun perheen tavoin Norjassa asuntovaunujen kanssa, mukana kasa hiekkaleluja ja lautapelejä, virvelit ja laatikollinen uistimia.

Lapsuuden kesien kohokohtiin kuului karavaanarielämä myös kotimaan leirintäalueilla, joissa perheemme mukana kulki usein rakas serkkumme, Jaana. Kolme tyttöä ja yksi pyörä ei ollut ongelma. Luonnollisestihan yksi polki, toinen istui satulalla ja kolmas tarakalla. Saipa myös naapuriasuntovaunujen pienet koirat ulkoilua, kun lenkitimme ne kaikki.

Serkkuporukka onkin säilynyt elämässäni tähän päivään saakka, eikä loppua näy.

Kiitos näistä muistoista Tuija, Jaana, Sami, Jarno ja Pasi, unohtamatta parempia puoliskojanne ja serkkuporukan junnuja, Teemua, Teppoa ja Tatua!



Ensimmäinen matka ilman vanhempia


Ensimmäistä kertaa olin ulkomailla ilman vanhempiani 16-vuotiaana ja heti kerta heitolla kuukauden, ja vieläpä toisella puolella maapalloa. Olimme serkkuni kanssa Kaliforniassa kielikurssilla. Asuimme eri perheissä, mutta vietimme kaiket päivät yhdessä koulua lukuunottamatta. Voi ne Pretty Womanin ja Beverly Hillsin kuvauspaikat, Baywatchin rantakuvaukset, itsenäisyyspäivän vietot, perheen omalla uima-altaalla hengailut, huvipuistot, Meksikon vierailut. Kiersimme ympäri Kaliforniaa kokien sitä, mitä tätä ennen olimme nähneet vain elokuvista.

Tämä on varmasti ollut se matka, kun olen ymmärtänyt unelmien olevan ihan oikeasti toteutettavissa ja maailma valloitettavissa. Lähteminen on vain ja ainoastaan itsestä kiinni.

Olisinko lähtenyt tuolle reissulle yksin? Tuskin. Näin kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin arvostan tuota matkaamme äärimmäisen paljon. Ilman tuota reissua rohkeuteni ei varmasti olisi riittänyt muihinkaan reissuihin - ainakaan tässä mittakaavassa.

Kiitos Jaana!

Lukiokavereiden kesken Kreikkaa valloittamassa


Lukioaikana reissaamiset saivat jatkoa ihanien ystävien Sadun, Kaisan ja Riikkan ansiosta. Teimme lukion aikana kolme ulkomaanreissua Kreikkaan ja yhden Irlantiin. Reissut olivat juuri sellaisia, mitä lukioaikana kuuluukin tehdä. Näillä reissuilla, poikkeuksena Irlanti, ei paljon nähtävyyksiä katsottu. Näiltä etsittiin parhaita baareja ja ne rannat, joissa myös päivisin oli paras meininki.

Kiitos ihanat Satu, Kaisa ja Riikka! Juuri tällaisia muistoja lukioajalta kuuluukin olla.


Vaihto-opintokaverista seikkailumatkakaveri


Ammattikorkeakoulusta lähdin vaihtoon Barcelonaan. Tuolta vaihtoajalta tarttui mukaan ihania vaihto-opiskelumuistoja, mutta ennen kaikkea yksi parhaista reissuystävistäni, Johanna. Barcelonan jälkeen valloitimme yhdessä Costa Ricaa puolen vuoden ajan. Vietimme koko Costa Rican puolen vuoden pätkän lähestulkoon jatkuvasti saman katon alla. Asuimme samassa perheessä, sentään omissa huoneissamme. Kinasteluita emme saaneet aikaiseksi koko aikana. Jos ei puolen vuoden 24/7 yhdessä vietetyssä ajassa ehdi kyllästyä toisen naamaan, niin ei varmasti sitten koskaan.

Tällä matkalla toteutimme niin monta matkaunelmaa, että oksat pois. Johanna toimi aktiivisena Lonely Planetin lukijana, ja kolusimmekin lähestulkoon koko Costa Rican, kokeilimme kaikkia mahdollisia aktiviteetteja ja poikkesimme myös Kolumbiassa, Panamassa ja Guatemalassa.

Olemme sittemmin matkustaneet yhdessä käytännön syistä vähemmän (koska pienet lapset). Tai olemmehan käyneet sittemmin Kuubassa, Karibian risteilyllä, Alsacessa, Pietarissa ja Lontoossa. Heh :) Peruskauraa tuollaiset Karibian Ristelilyt ja viinimatkat ;) Eivät sentään - mielettömiä matkoja nekin, joilla mukana myös muita ihania naisia. Ymmärrettävästi Costa Rica vie kuitenkin voiton.

Costa Rica ei siis ollut vain matka, jolloin toteutimme kaikki mahdolliset matkaunelmat, vaan myös matka, jossa ymmärsimme, ettei maailma ja upeat kokemukset lopu kesken matkustamalla. Nälkä kasvaa syödessä!

Kiitos Johanna! Matkataan pian taas yhdessä :)

White water rafting Costa Ricassa.


Työparista aktiivilomien reissuseura


Tämänhetkisen työni ensimmäinen työpari vaihtoi työpaikkaa noin vuoden jälkeen yhteistyömme alettua. Yhteiset hetket eivät kuitenkaan päättyneet siihen. Olemme vaeltaneet Sadun kanssa Inca Trailin Perussa, seilanneet viikon Galapagossaarilla, reissanneet ympäri Japania ja saarihypelleet Kroatiassa. Onpa meillä myös yhteinen intohimo hyviin ruokiin ja viineihin.

Sadun energisyys vie mennessään. Satu onkin parasta reissuseuraa, kun haluaa aktiivisen loman, jossa ei herkuttelua ja nautiskelua puutu. Myös Sadun kanssa ajatuksemme hyvästä matkasta menevät täysin yksiin. Porhallamme aina täysillä aamusta iltaan, mutta väsymyksestä valittamiselle emme jätä aikaa - siihen otamme lääkkeeksi lasit kuplivaa tai pulahdamme kuumaan lähteeseen.

Kiitos Satu! Viedäänhän myös pienet neidit seikkailulle, kun he hieman kasvavat :)

Inca Trail, Peru.


Ihanat naiset viinimatkoilla


Usein useamman naisen kesken on mahdotonta löytää yhteistä ajankohtaa reissuille. Näin ei ole minun naisteni kesken. Aloitimme naisten viinimatkaperinteen Ranskan Alsacesta yhdeksän vuotta sitten, jonka jälkeen olemme maistelleet viinejä ja cocktaileja ympäri Eurooppaa, naisten määrä hieman vaihdelleen. Viini on ollut matkoja yhdistävänä tekijänä joka matkalla, on se sitten ollut viinitilavierailuna, hyvän ruuan seurana tai ihan vain kilistelyn merkeissä.

Juuri teitä, ihanaiset viinimatkanaiset, elämä kaipaa arjen tasapainottamiseen. Kiitos Sanna, Elina, Minna, Katja, Johanna, Veera ja Satu! Ja te kaikki muut, jotka olette olleet matkoilla mukana.


Ihana Dambach la ville ja ensimmäinen viinimatka naisten kesken :)


Hyvää ystävänpäivää ihanat ystäväni! Milloin lähdetään reissuun? :)

Pysy matkassa mukana:



23 kommenttia:

  1. Oi, nyt iski matkakaverikateus. Hieno oodi ystäville! Itse olin vielä opiskeluaikoinanikin sellainen kotihiiri, ettei tullut mieleenkään lähteä kavereiden kanssa reissuun. Mitä kaikkea sitä olisikaan ehtinyt kokea, jos olisi uskaltanut reissata itsenäisemmin jo ennen 25 ikävuotta! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, mulla just sama! Matkakärpänen iski kunnolla vasta 30-vuotiaana. :)

      Poista
    2. Heh :) Parempi myöhään kuin ei silloinkaan! :)

      Poista
  2. Minä olen ollut melkein koko elämäni ajan äärettömän epäonnekas ja olenkin reissannut yksin, mikä onkin ollut ihan hyvä vaihtoehto verrattuna siihen, mitkä olisivat olleet vaihtoehdot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen todella vähän reissannut yksin, mikä on todella outoa, kun pidän niin paljon yksinolemisesta. Ehkä vielä joskus innostun reissaamaan yksin.

      Poista
  3. Ihana postaus! Sitä pitää niin omaa porukkaa itsestään selvyytenä, ettei aina muista kiittää heitä "lennetyistä maileista". Kiitos muistutuksesta!

    VastaaPoista
  4. Huh heijaa mitä reissuja ja varsinkin miten upeita matkakavereita sinulla on!

    Täytyy sanoa, että kateellinen olen sekä reissukavereista että omasta rohkeudestasi jo niin nuorena matkustelun suhteen. Itse kun olin mammari , ainakin mitä matkailuun tulee, melkein kolmekymppiseksi asti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin!! :)

      Täytyy kyllä sanoa, että välillä itsekin tulee ihmeteltyä, miten nuoresta sitä olen aloittanut reissaamisen. En nimittäin muista kenenkään muun koulussamme juurikaan reissanneen, eikä se 90-luvulla kai niin tavallista ollutkaan - ainakaan maapallon toiselle puolelle lähteminen Keskisestä Suomesta. Onneksi lähdin :)

      Poista
  5. Olipas kiva hyvänmielen postaus. Kiitosta tuskin voi jaella ympärilleen liikaa, tämä taas hyvä muistutus siitä.

    Kalifornian-keikastasi tuli mieleen eka oma lentomatkani, jonka tein yksin 16 -vuotiaana. New Yorkissa oli vaihto kenttien välillä. En ollut etukäteen tajunnut mittasuhteita. Onnen kantamoisella päädyin oikeaan bussiin ja oikeaan määränpäähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui! Meillä oli sentään kokonainen ryhmä suomalaisia Kaliforniassa ja joku aikuinenkin mukana. Ei olisi varmaan mistään kentän vaihtamisesta tullut yhtään mitään.

      Poista
  6. Vaikka tässä viime aikoina on tullut hehkutettua yksin reissaamisen autuutta, niin kyllä reissu hyvässä seurassa on ihan parasta. Mä olen onnekas, kun olen myös löytänyt kaltaistani seuraa rinnalleni niin matkoille, töihin kuin arkeenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvässä seurassa matkaaminen on kyllä ihanaa! Tosin nyt pienen lapsen äitinä yksin matkustaminenkin houkuttaa, kun omaa aikaa ei muuten ole juuri lainkaan ;)

      Poista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Yksin matkaaminen on mielestäni niin supertylsää että todellakin, kiitos reissukaverit! Ja on niin monta juttua mitä en olisi yksin lähtenyt tekemään. Hienosti valittu oodi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole juuri yksin matkannut, mutta sekin kyllä hieman kiehtoisi. Seura tosiaan kyllä rohkaisee tekemään paljon enemmän kuin yksin, ja on hyvä matkaseura kyllä ihan tosi ihanaa <3

      Poista
  9. Ihania matkoja sinulla on ollut mahtavien ystävien seurassa. Minä olen suurimmaksi osaksi reissannut joko perheeni tai siskoni kanssa. Vaellusmatkoja olen tehnyt ystävän kanssa tai sitten yksin hypännyt entuudestaan tuntemattoman porukan joukkoon. Naisporukan kanssa olisi tarkoitus lähteä yhdessä reissuun, mutta toistaiseksi se ei ole onnistunut. Kiva postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihanilta nuo sinunkin matkasi! On kyllä ihanaa, että on ystäviä ja perheenjäseniä, joiden kanssa reissata. Ja matkojahan on vaikka millä mitalla, missä tosiaan matkaseura on valmiina. Yksin seurassa matkaaminenkin onnistuu hyvin :)

      Poista
  10. Ihana juttu, kerta kaikkiaan! Aika vähän on tullut ja tulee matkailtua ystävien kanssa, nyt kun miettii. Muutaman kerran ollaan reissattu kaveriporukalla, pariskuntina siis, mutta useimmilla kerroilla sitä on huomannut, että matkustustyylit ja kiinnostuksen kohteet on lopulta aika erilaisia. Tyttöporukan viinimatka on kyllä sellainen konsepti, joka tekisi mieli laittaa kokeiluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Samanhenkinen matkaseura on kyllä kaiken a ja o. Jos ei ajatukset mene yhteen, ei matkasta nauti oikein kukaan.
      Viinimatkat naisseurassa on ihania, suosittelen :)

      Poista
  11. Mä lähestulkoon aina matkustan ystävien kanssa tai ystävien luokse! Välillä oma mieskin mukana mutta useammin ystävät. Joten tiedät mistä puhut :)
    Ja sitten monilta reissuilta on syntynyt niitä uusia ystävyyksiä. Todella tärkeä näkökulma matkustamiseen, mitä en oikein aikaisemmin ole tältä kantilta ajatellut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me reissataan tätä nykyä paljon enemmän miehen ja lapsen kera, mutta molemmat kyllä otetaan pieniä omia irtiottoja omien ystävien kesken. Suurin osa noista matkoista onkin ennen lapsen syntymää. Nyt sitten suunnitteilla onkin reissu ystäväperheen kanssa. Jei :)

      Poista

Pidän kommenteista ja kysymyksiinkin vastaan mielelläni!

Lue myös tämä

Ouril Pontao - kaupunkihotelli Kap Verdellä kokemuksia

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan