tiistai 28. kesäkuuta 2016

Karavaanarin painajainen: ovet lukossa, avaimet sisällä asuntoautossa

Lainasimme vanhempieni asuntoautoa Suomen roadtripille. Ennen lähtöä kävimme asuntoautoa ja sen toimintoja läpi. Miten mikäkin toimii ja missä kaikessa voi mokata. Vettä ei kannata laittaa bensatankkiin, eikä bensaa vesitankkiin. Kaapit täytyy muistaa sulkea ajon ajaksi, eikä pöydillekään kannata matkaa jatkaessa jättää mitään. Mitä näitä nyt on. Peruskauraa.



Matkustamon ovessa on lisäksi sellainen huomio, että kahvasta avatessa lukko ei välttämättä aukene, vaikka sen kuuluisikin aueta. Lukko vain on hieman jäykkä. Ei siis kannata läimäyttää ovea kiinni, jos avaimet on asuntoautossa sisällä, hah hah. No hah hah vaan. Eipä naurattanut siinä vaiheessa enää, kun palasin asuntoautolle toteamaan, että ovi on kiinni. Lukossa. Ja ne avaimet sisällä.

Etuovet? Lukossa. Ikkunat? Kiinni. Mutta hei, takaluukustahan pääsee pienenä ihmisenä ahtautumaan sisälle, jos vain tavaratilan luukkut ovat auki. Eivätpä olleet. Että osasikin mieheni olla juuri tällä kertaa huolellinen niidenkin kanssa. P***ka.

Sitten niitä positiivisia puolia hakemaan. Olimme anopin ja appiukon pihassa. Emme Kaldoaivin erämaan P-paikalla. Meillä olisi sisätila, jonne mennä. Kai nyt joku lukkoseppä osaa asuntoautoon murtautua. Osaahan?

Täällä Kaldoaivin erämaassa en olisi halunnut olla lukittuna ulos autosta.


Lähdimme heti lähimmälle lukkosepälle. Tyly vastaus. Näin juhannusaaton aattona heillä on niin kiire, että eivät ehdi tulla. Kysykääpä muualta.

P***ka.

Sitten tulikin paniikki. Meillä on koko omaisuus asuntoautossa. Vaatteet, kosmetiikat, lompakot, kaikki. Isla-raukka joutui lähtemään lukkoseppäkierrokselle ilman kenkiä. Jos saamme ovet auki vasta juhannuksen jälkeen, niin miten ihmeessä Isla edes ulkoilee? Ja pitääkö sitä olla koko juhannus samoissa vaatteissa (alusvaatteet mukaanlukien)? Yök. Ja Yyterin surfkeskuksella vietetystä juhannuksesta asuntoautoillen tulisi vain haave.

Vielä olisi kaksi porilaista lukkoseppää käytävänä. Toinen lukkosepistä onneksemme lupasi, että tulisivat kolmen hujakoilla. Päivä sujui odottaen. Saimme anopilta rahaa ruokaostoksiin, ja Islalle matkasängystä päiväunipaikan. Päiväuniaika meni sohvalla ulos tuijotellen. Ei ollut läppäriä, ei kirjaa. Kännykkä oli, muttei laturia. Miten sitä onkaan tottunut siihen, että kaikki aika täytyisi hyödyntää? Miten vaikeaa onkaan olla tekemättä mitään.



Hieman ennen neljää lukkoseppä kaartoi pihaan. Ajattelin, että hän napsauttaa ovet auki, ja juhannussuunnitelmamme voivat jatkua entisellään. Mutta eipä se mennytkään niin. Vanhempieni asuntoauto on ihan liian uusi ja murtovarma siihen, että avaimia voisi noin vain jättää sisälle. Ovenkahvoissa varmistukset, ettei sinne millään tikulla lähdetä sohimaan ja aukomaan ovia. Ikkunoissa varmistuspainikkeet, ettei niitäkään noin vain käännellä ulkoa käsin. Lukkoseppä kokeili aikansa ovia ja ikkunoita todeten, ettei niistä pääsisi rikkomatta sisälle. Huoh.

Tässäkö tämä nyt sitten oli? Juhannus menisi anoppilassa ilman omaisuutta. No, sisäänhän asuntoautoon olisi päästävä. Ei sitä voisi ikuisuuksiin saakka anoppilaan jättää.

Seuraava pohdinta olikin, että mikä osa asuntoautosta olisi kaikkein edullisin rikkoa. Takaluukun lukko joutui tämän episodin uhriksi. Sentään toinen takaluukun lukoista oli jäänyt auki, eikä sitäkin tarvinnut hajottaa. Auto oli siis edelleen käyttökuntoinen jopa ennen korjaamokäyntiä, vaikka pienen kolauksen saikin. Korjauksen ehtisi tehdä juhannuksen jälkeen.

Mikä helpotus olikaan, kun ahtauduin tavaravaraston pienestä aukosta matkustamoon sisälle ja sain avaimet käteeni. Niitä en enää päästänyt näkyvistä.

Pääsimme kuin pääsimmekin Yyterin juhannusrientoihin.





Pysy matkassa mukana:

tiistai 21. kesäkuuta 2016

It's Gin o'clock - ginimatkalla Lontoossa

Toukokuun toisena viikonloppuna jätimme miehet ja lapset kotiin ja lähdimme viiden naisen kesken Lontooseen. Ajatuksena oli syödä hyvin ja nauttia olosta. Niin teimme. Ohjelmassa ei ollut perinteisiä museoita, ei Big Benejä tai muita nähtävyyksiä. Ei se viikonloppu silti otsikosta huolimatta täysin ginin ympärillä pyörinyt. Joskin hyvin monessa muodossa se ginikin matkalla oli mukana. 

Majoituimme airbnb:n kautta Southwarkin kaupunginosassa lähellä London Bridgeä. Ihanassa kaksikerroksisessa asunnossamme oli sekä kattoterassi että parveke. Sää oli saapumispäivänämme niin lämmin, että poksautimme pullon kuplivaa terassilla (kiitos vaan Airbnb-emännällemme siitä, että oli järjestänyt asuntoon pullon kylmää kuohuvaa ja vadillisen hedelmiä!). Harmi, että seuraavana päivänä oli jo sen verran viileämpää, että loihtimani gt:t piti nautiskella asunnossa sisällä. Ei sillä, että sisätiloissakaan mitään vikaa olisi ollut.






Heti ensimmäisen päivän iltapäivälle olin varannut meille vierailun ginin kotiin (The Home of Gin), eli Beefeater ginitislaamon vierailijakeskukseen. Se sijaitsee kätevästi Kenningtonin metroaseman lähettyvillä, joten vierailu luonnistui muun kaupunkikatselmuksen yhteydessä. Täällä ginin kotona sijaitsee Beefeaterin tislaamon ja vierailijakeskuksen lisäksi ginimuseo. Siellä siis pääsee pureutumaan giniin halutessaan hyvinkin perusteellisesti (toisaalta halutessaan sinne voi vain mennä fiilistelemään ginin kotiin ja nauttimaan kierroksesta ja gt:stä).



Ensin ajattelimme, että ginimuseo on kevyeen kaupunkilomafiilikseemme aivan liian raskasta ohjelmaa. Toki menimme museoon, sillä kierrokseemme oli vielä vartin verran aikaa. Hyvä, että menimme. Museo oli rakennettu erittäin mielenkiintoiseksi - ei perinteisen raskaaksi museokokemukseksi. Innoissamme painelimme nappeja ja availimme luukkuja, ja tutustuimme niin ginin kuin cocktailienkin historiaan. Myös minulle museossa oli uutta asiaa, vaikka gineistä olen työni puolesta kuullut yhtä jos toista.








Emme ihan ehtineet kiertää koko museota läpi vartissa, mutta sinne oli mahdollista palata vielä ohjatun kierroksen jälkeen.

Varsinaisella tislaamokierroksella haistelimme Beefeateriin käytettäviä kasviaineita (katajanmarjoja, appelsiininkuorta jne.), ihmettelimme tislauspannuja, hämmästelimme tuotantomääriä, emmekä jääneet kadehtimaan katajanmarjojen poimijoiden jokavuotista urakkaa. Kierros kesti puoli tuntia, jonka päätteeksi saimme tietysti GT:t.



Ohjattuja kierroksia järjestetään pitkin päivää, ja niille voi varata paikan beefeaterdistillery.com -sivustolta.


Myös muu Lontoon ohjelmamme oli hyvin kevyttä. Kiertelimme kaupungilla shoppaillen ja tietysti välillä istahtaen lounaalle ja cocktaileille. Lontoon ravintolat ovatkin sitten ihan oma juttunsa. Vaikkemme päässeetkään niihin ravintoloihin, mihin olimme ajatelleet, olivat ruuat silti erinomaisia.





Lauantai-illan päätteeksi kävimme katsomassa Leijonakuningas-musikaalin. Täytyy sanoa, että vaikka minulla olikin korkeat odotukset Leijonakuninkaasta, ylitti se silti odotukseni. Eläinten asut - varsinkin hyeenat - oli tehty valtavan taidokkaasti. Musikaalissa ei toki kuvia saanut ottaa, joten kuvaksi kelvannee musikaalin aperitiiveiksi Airbnb-asunnollamme tehdyt GT:t. :)





Näin juhannuksen korvilla voidaan taas iloita siitä, että pian on gin o'clock - ginin aika. Herkullinen GT on helppo loihtia koti-/mökki-/telttailuoloissa.

Beefeater GT
4 cl Beefeater Gin
Tonic-vettä
Jäitä
Koristeeksi sitruunasiivu (sekä appelsiini- ja verigreippisiivut)

Lasin pohjalle laitetaan jäitä, joiden päälle kaadetaan 4 cl Beefeater Giniä ja lasin täyteen tonic-vettä (esim. Fentimans tai Fever-Tree). Koristeeksi sekaan vielä siivu sitruunaa. Kesäisen värikkään drinkistä saa, kun laittaa sitruunan seuraksi siivut appelsiinia sekä verigreippiä.

Ihanaa juhannusta kaikille!

PS. GT:itä tulee nauttia vastuullisesti :)

Pysy matkassa mukana:

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Mai Khao Beach - tuntemattomampi osa Phuketia

Maaliskuun Thaimaan lomamme toisen viikon vietimme Phuketin pohjoisosassa Mai Khao Beachillä. En löytänyt liiemmälti tietoja tai muiden matkailijoiden kokemuksia Mai Khao Beachistä ennen matkaa. Eikä ihmekään. Alueella on paljon resorteja, mutta ei vielä paljon muuta. Alue näyttikin resortimme viidennestä kerroksesta kuvattuna rannasta pois päin tältä:



Ja se rantakin oli ihanan rauhallinen:




Me majoituimme Marriott's Mai Khao Beach -resortissa. Postaukseni hotellista voit lukea tästä linkistä. Kirjoittelin aiemmin myös Phuketin rannoista, jossa esittelin myös Mai Khao Beachiä (lue postaus tästä linkistä).

Vaikka alue onkin vielä kovin rakentamatonta, löytyy sieltä myös palveluita. Marriott's Mai Khao Beach -resortin vieressä sijaitsee pieni ostoskeskus, Turtle Mall. Ostoskeskuksesta löytyy muutama vaateliike (ainakin surffivaatekauppa ja Esprit), muutama (pikaruoka/ketju)ravintola ja matkamuistomyymälä. Ostoskeskuksen alakerrassa on myös ruokakauppa, Turtle Mart. Kaupasta löytyi kaikkea tarvittavaa vaipoista viineihin ja rantaleluihin. Kaikki oli tosin hyvin hintavaa. Onneksi lomalla ei kuitenkaan mitään erityisen suuria ruokakauppaostoksia tule tehtyä.



Kaikkien alueen resortien ravintolat ovat kaikkien asiakkaiden käytettävissä. Mekin yksi ilta marssimme viereisen Anantara Vacation Clubin pitseriaan pitsalle. Hyvää oli, ja kaupanpäällisiksi ravintolassa oli livemusiikkina mies, joka lauloi penkiltään taustanauhojen säestyksessä. Ehkä hieman huvittava, mutta tavallaan tunnelmaan sopiva. Kuva solistista epäonnistui täysin, mutta on se silti laitettava tähän. Muuten kukaan ei varmasti saa selvää kuvaa siitä, mikä ihmeen yksinlaulaja ravintolassa on ollut laulamassa.





Resortien ravintoloiden hintataso oli kuitenkin melko korkea. Me ruokailimmekin usein resortien ulkopuolisissa ravintoloissa. Aivan Marriott's Mai Khao Beachin vieressä oli Tripadvisorissakin hyviä arvioita saanut JJ's Bar & Food.




Resortin lähirannassa oli myös pari ravintolaa. Toinen näistä, Mai Khao Wheel Bar, oli koko Phuketin matkamme paras, ja siitäkin ehdin jo aiemmin kirjoitella (lue postaus tästä linkistä). Resortiltamme kilometrin-parin verran etelään oli rakennettu alue, jossa oli useita ravintoloita ja muita kojuja. Alue oli oikein tervetullut lisä muuten hiljaiselle Mai Khao Beachille, mutta sain aiempaan postaukseeni kommenttina linkin, jonka mukaan alueen ravintolat sijaitsevat jonkun omistamalla maalla, ja tullaan poistamaan alueelta (artikkeliin pääset tästä linkistä). En tiedä, miten asian kanssa on käynyt.




Toivottavasti ravintolat ovat saaneet jäädä. Sieltä nimittäin sai erinomaista paikallista ruokaa.






Mai Khao Beach ainakin tuolla Marriott's Mai Khao Beachin lähettyvillä on kovin rauhallista aluetta. Palveluja toki löytyy, eikä sieltä sen puolesta tarvitse lähteä minnekään. Toki, jos haluaa ihmisten ilmoille viettämään iltaa, niin siihen alue on kovin kaukana. Me ratkaisimme tämän ongelman jakamalla lomamme kahtia, ja vietimme ensimmäisen osan lomasta vilkkaammalla Kata Beachillä. Näin saimme olla sekä ihmisten ilmoilla että rauhallisessa ympäristössä. Lomamme alkuosasta voit lukea enemmän aiemmista postauksistani klikkaamalla tästä ja tästä.

Minkälaisessa ympäristössä sinä viettäisit mieluiten lomasi? Vilkkaammassa vai rauhallisemmassa? Vai jakaisitko sinäkin lomasi osiin ja nauttisit molemmista?


Pysy matkassa mukana:

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Evakkoretkellä Fiskarsilla

Miksi retkiä lähiseudulle tulee tehtyä vain silloin kun on pakko? Muualle maailmaan tulen ostaneeksi lentoliput heti kun vain sopiva kohde tulee mieleen. Fiskars sijaitsee noin 90 kilometrin päässä meiltä, ja toukokuussa kävin siellä ensimmäistä kertaa ikinä. Olen jo vuosia ajatellut, että siellä pitäisi käydä, mutta sopivaa ajankohtaa ei ole löytynyt. Ei ennen kuin oli pakko lähteä kotoa päiväksi pois.

Täytyy siis olla kiitollinen taloyhtiömme ikkunaremontille, joka ajoi meidät evakkoon päiväksi. Päivä oli hieman sateinen, mutta se ei Fiskarsilla haitannut. Söimme alkajaisiksi lounaan, jonka jälkeen kävelimme ainakin viiden eri sillan yli. Sadekuuron sattuessa poikkesimme sekä Fiskarsin myymälään että moneen muuhunkin pieneen putiikkiin. Tuliaisiksi ostin kuin ostinkin sakset. Todella omaperäistä :)

Tämän enempää Fiskars ei saatesanoja kaipaa. Siellä kaikki oli kaunista.











Pysy matkassa mukana:

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Mistä tulemme ja minne menemme?

Huh! Kiirettä pitää. Niin kiirettä, että blogi ei pysy perässä matkoissamme. Tulimme juuri reissusta, ja parhaillaan mieheni starttailee jo autoa uutta matkaa aloittaaksemme. Päivitän nyt pikaisesti, missä olemme olleet ja minne olemme menossa. Juttuja kun on niin paljon enemmän kerrottavana kuin mitä on aikaa niitä purkaa. Kuvia on kamera pullollaan, kun vain ehtisin pysähtyä katsomaan, missä sitä on oikein tullut käytyä.

Otamme tällä hetkellä ilon irti jokaisesta päivästä, kun meidän ei tarvitse huolehtia aamuisin herätyskellon pirinästä - ellei se sitten soi sen merkiksi, että lennon/lautan/auton lähtöön on enää muutama tunti aikaa :)


Blogissa on vilissyt juttuja viime aikoina lähinnä maaliskuisesta Thaimaan lomastamme, ja muutamia raapaisuja jo Thaimaan jälkeisestä Dubain matkastamme. Sen jälkeen mieheni kävi leijasurffilomalla Rodoksella, ja minä otin pienen irtioton perhe-elämästä naisten kesken Lontoossa. Niistä en ole ehtinyt vielä blogiin asti rustata, koska siitä matkakiireemme varsinaisesti alkoi.

Mikäs muu kuin Dubai palmusaarineen.

Lontoo korkattiin käyntiin milläs muulla kuin kuohuvalla.


Lontoon jälkeisenä viikonloppuna vietimme nimittäin mieheni kanssa viikonlopun kahden kesken Hangossa. Ennen Hankoa aurinkolasit ja hellehatut piti kuitenkin olla jo pakattuina, koska lentomme lähti Mallorcalle siitä vain päivän päästä. Mallorcalta hypähdimme lautan kyydillä naapurisaarelle Menorcalle muutaman päivän ajaksi, josta palasimme takaisin Mallorcalle. Onneksi palasimme. Menorcan tiesin olevan hieno (ja se oli itsesasiassa vielä hienompi), mutta en tiennyt, että myös Mallorcalta löytyisi niin upeita pieniä rantoja, kauniita satamakaupunkeja, sisämaan söpöjä kyliä, jylhiä kallioita. Eihän viikko siellä olisi riittänyt mihinkään. Onneksi viikkoja Mallorcalla oli kaksi.

Hidas aamiainen Hangossa.


Menorcan uskomattomia maisemia.


Olemme siis juuri palanneet tuolta Baleaarien kierrokseltamme. Nyt auto jo tööttäilee minua hyppäämään kyytiin kohti pohjoista. No, tämä auto vie meidät Jyväskylään asti (ja onhan sekin pohjoisessa Helsingistä käsin katsottuna), mutta sieltä jatkamme matkaa karavaanareina aina Nuorgamiin asti. Siellä meitä odottaa Alma Arktika ja yötön yö. Mahdollisuuksia siellä on vaikka mihin. Ainakin aiomme piipahtaa Jäämerellä ja ihailla maisemia kenties veneen, pyörän ja omien jalkojen päällä. Juhannukseksi on tarkoitus palata etelämmäs ja Yyteriin. Eiköhän parissa viikossa Lapin kesän ehdi valloittamaan?

Sitten kiireemme loppuu. Aiomme tylsistyttää itsemme maaseudulla mökkeillen. Ehkä kaivan matoja perunapellosta ja istahdan rantakivelle onkimaan ahvenia. Ehkä lämmitän rantasaunan, grillaan makkaran ja ajan pienen lenkin pappatunturilla. Ehkä vain luen kirjaa koivun alla riippukeinussa. Teen hiekkakakkuja ja palapelejä, leikin junaa, luen Pupen tarinoita ja laulan Pientä ankanpoikasta metsät raikuen.



Pakkaan kuitenkin myös räpylät ja snorkkelit valmiiksi. Tiedossa kun on vielä kesän lopulla yksi vesipeto-matka perheresortiin Bulgarian Albenaan.

Ja sitten. Sitten. Huokaus. Palaan töihin.

Mutta en vielä.

Pysy mukana matkassa:

PS. Instagramiin päivittelen kuvia matkan varrelta reaaliaikaisesti, blogiin jutut tulevat sitä mukaa, mitä ehdin niitä kirjoitella.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Thaimaan iltamarkkinoilla

Thaimaan yksi ehdottoman parhaita puolia on ruoka. Tässä yhteydessä en uskalla sanoa, että mitä tulisempi sen parempi, koska vaikka keskituliset annokset useimmissa ravintoloissa olivatkin minulle aivan liian mietoja, niin ne kaikkein tulisimmat saavat kyllä hikikarpalot otsalle. Niissä määrin, että thaimaalaisittain en varmastikaan voi sanoa pitäväni tulisesta ruuasta. Suomalaisittain näin uskallan kuitenkin sanoa.

Thairuuan ylimpinä ystävinä halusimme ehdottomasti vierailla iltamarkkinoilla. Mikä sen parempaa, kuin ruokakojuja vierivieressä. Kata Beachillä iltamarkkinat järjestetään ainakin joka torstai Sugar Marina Resortin vieressä olevalla hiekkakentällä. Me menimme paikalle siinä viiden korvilla, kun aurinko alkoi jo laskea.




Markkinoilla oli ensin vaatekojuja, mutta ohitimme ne melko nopeaan. Kävimme kurkistamassa, mitä vaatteita lapsille olisi ollut myynnissä, mutta ei mitään ostamisen arvoista. Yritin koko loman etsiä Islalle ohuita haaremihousuja, mutta turhaan.

Vaatteiden jälkeen pääsimme ruokapuolelle. Täällä emme päässeet pettymään. Kaikki oli niin herkullisen näköistä. Olisin voinut pistellä joka toisesta kojusta jotain suuhuni.





Ostimme kanavartaat, mutta ensimmäisen puraisun jälkeen annoin omani miehelleni. En voi sietää nahkaa kanassani. En ole nirso, mutta jossainhan se raja aina kulkee. Tässä tapauksessa kanannahkassa. Vartaani pääsi parempiin suihin.



Nälkäiseksi ei minunkaan kuitenkaan tarvinnut näillä markkinoilla jäädä. Vaikka thai-ruuat vetivät puoleensa, voiton vei tällä kertaa burgerit. Five Loavesin burgerit olivat kertakaikkiaan niin herkullisen näköisiä, että thai-ruuat jäivät. Oli kyllä nappivalinta. Burgeri oli todella herkullinen.




Burgerikojun vieressä oli pieni baari ja muutamia istumapaikkoja. Ainakin näin hyvissä ajoin tilaa syödä istualtaan oli vielä hyvin. Ja vaihtuvuus tietysti melko nopeaa.




Pysy matkassa mukana: