keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Phuketin matkan pettymys: näköalaravintola After Beach Bar

Phuketin matkallamme eteeni tupsahti artikkeli, jossa kerrottiin Kata Beachin lähettyvillä olevasta mahtavasta näköalaravintolasta, After Beach Barista. Upeiden näköalojen lisäksi ravintolassa olisi letkeä palvelu ja rento tunnelma Bob Marleyn tahdittamana taustalla. Myös matkakumppanimme olivat lukeneet samasta ravintolasta kehuja. Buukkasimme hotelliltamme tila-auton ja lähdimme suurin odotuksin tähän upeaan, mutta rentoon reggae-ravintolaan ihastelemaan auringonlaskua.

Matkaa ei ollut kuin alle pari kilometriä, mutta nousua niin paljon, että emme lähteneet edes yrittämään jalkaisin rattaiden kanssa. Hiki kun tuli jo tasaisella kävellessä.



Ravintola näytti ihan kuvien kaltaiselta. Rennolta, ei erityisesti sisustetulta. Emme päässeet reunapöytään, joten heti pöydän valittuamme lähdin ihastelemaan terassin reunalle maisemaa. Hetkinen - eihän tässä näköalassa ole ihasteltavaa. Mitä ihmettä? Kamera tekee ihmeitä, eikä kuvissa näy karu kokonaisuus. Halusin kai kovasti olla ravintolassa, jossa on hienot maisemat merelle :D


Tämän hotellin olemassaolo ei varsinaisesti kaunistanut näköalaa ravintolan terassilta.




Palvelu ravintolassa ei ollut mitenkään erityisen rennon letkeää. Tarjoilijoita sai päin vastoin odottaa, etsiä ja hakea baarista ottamaan tilauksia vastaan. Hymystä olisi varmaan täytynyt maksaa erikseen. Sitä ei kuitenkaan ruokalistalla ollut, niin emme saaneet sellaisia yhdeltäkään tarjoilijoista. Päin vastoin tunsimme olevamme vaivaksi.

Ravintolan hintataso oli myös aikamoinen. Nelinkertainen Kata Beachin ravintoloihin verrattuna. Ruoka ei tosin ollut neljä kertaa parempaa, vaan ehkä jopa keskiarvoa tavallisempaa (lue: ei erityisen maukasta, kuten thai-ruuan kuuluisi olla). Hinnoissa oli ilmeisesti näköalalisä. Tai siis ihan vain lisä, kun se näköalakaan ei niin kovin kummoinen ollut. Ja se tunnelmallinen Bob Marleyn musiikki? Sitä ei ollut.

Sentään näimme auringonlaskun hieman korkeammalta.



Positiivista tässä illallisretkessä oli se, että jos emme olisi käyneet After Beach Barissa, olisi se jäänyt harmittamaan. Nyt tosin maksoimme taksimatkoista sekä nelinkertaisen hinnan keskinkertaisesta ruuasta. Minkä vuoksi? No tasan sen vuoksi, että käymättä jättäminen olisi harmittanut. Ei siis täysin turha reissu, hah :D



Pysy matkassa mukana:

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Islan ensimmäinen matkavuosi

Eilen oli suuri päivä. Oli nimittäin rakkaan Isla-neitimme ensimmäiset syntymäpäiväjuhlat. Tässä vaiheessa soi fanfaarit, ilmapalloja ja serpentiinä tippuu katoista ja yleisö raikaa.
Ensimmäinen vuosi alkaa olla paketissa.



Kakkuun olen erityisen tyytyväinen. En ollut tehnyt kakkua yli kymmeneen vuoteen, ja silti siitä tuli hieno.
Kiitokset tosin kuuluvat Kinuskikissan ja Suklaatoukka -blogeille. Miten kukaan on osannut leipoa koskaan
ilman blogeja ja niiden yksityiskohtaisia ohjeita ja käytännön vinkkejä :D
Ensi vuonna ehkä uskaltaudun tarjoiluissa matkailuteemaan ja kokeilen jotain leppäkerttua haastavampaa :)


On kyllä ollut hieno vuosi. En voi uskoa, miten nopeaan se on mennyt. Juurihan talsin Lauttasaaren rantoja parikuinen vauva vaunuissa miettien, miten kukaan on koskaan voinut väittää äitiysloman olevan muuta kuin lomaa. Siltä se aurinkoisina kesäpäivinä tuntui, lomalta. Tunsin itseni niin etuoikeutetuksi, ja sitä todella olin. Ja olen edelleen. Joskin äitiyslomailu on muuttunut pikkuhiljaa kokopäivätyöksi. Enää Islan ruokailua ei hoideta tissiä raottamalla, vaan ruokaa saa olla laittamassa ja tarjoamassa viidesti päivässä. Parhaina päivinä tiskikone pyörii kolmesti, pyykkikone aika-ajoin tätäkin useammin. Päiväunia (lue: minun omaa aikaa) on useiden sijaan enää vain ne yhdet päivässä - joskin Isla nukkuu ne sisällä, jolloin voin itse vaikkapa kirjoitella blogia :) Minun onkin täytynyt opetella "ensin huvi, sitten työ" -moodiin, ja hyödyntää oma aika johonkin mukavaan. Muuten siivoaisin, kokkaisin ja vaihtaisin vaippoja kellon ympäri. Kotityöt eivät vauvaperheessä tekemällä lopu. Muun muassa sen olen oppinut. Suuresta työmäärästä huolimatta äitiyslomailu on kivaa.



Leppoisien päivien lisäksi äitiyslomassa parasta on ollut se, että olemme päässeet reissaamaan ilman loma-aikojen rajoitteita. Isla kävikin ensimmäisen vuotensa aikana Suomen lisäksi seitsemässä eri maassa. Kulkuväineinä on olleet niin auto, juna, lentokone kuin laivakin. Pyöräilyä aloittelimme vasta muutama päivä sitten.




Päivä Tukholmassa risteillen
Ensimmäinen ulkomaanreissu oli helppo Päivä Tukholmassa -risteily. Isla oli vasta reilun parin kuukauden ikäinen, mutta jo reipas reissutyttö. Tästä oli helppo lähteä seuraavia reissuja kohti.

Talo Italiassa kolmen perheen kesken
Tämän matkan varasimme jo ennen Islan syntymää. Uskoimme muita, että parin-kolmen kuukauden ikäisen vauvan kanssa on kaikkein helpointa matkustaa. Onneksi uskoimme. Matka meni todella hyvin. Vaikka Tortoretossa oli kuuminta ikinä (eli siitä lähtien kun lämpötilatilastoja on alettu pitää), nautti Isla matkasta täysin rinnoin. Hän söi ja nukkui tavallista enemmän, ja muun ajan oli oikein tyytyväinen matkakumppani. Ystävämme jopa kysyivät, eikö Isla itke koskaan. Kuka sitä nyt lomalla viitsii itkeä ;)




Biitsillä vanhan vankilan raunioilla Viron Rummussa
Viime kesän huonot säät saivat meidät etsimään äkkilähtöjä aurinkoon. Emme olleet ainoita Etelä-Eurooppaan haluavia, eikä matkoja juurikaan ollut tarjolla. Päädyimme ystäväperheen kanssa lähtemään Viroon, Rummuun. Säät eivät suosineet rantalomailua, mutta mukavaa meillä oli silti.

Saimme perhepotrettiin lainaan ystäväperheen lapsen. Isla ei siis vielä tuolloin seissyt omin voimin :)



Syksy uuden kodin remontointia
Loppukesästä ostimme uuden kodin. 50-luvulla rakennetun, lähes alkuperäisessä kunnossa olevan kerrostaloasunnon. Kaikki aikamme, ja vähän vielä enemmän, meni tähän projektiin. Ilman tätä olisimme varmasti tehneet myös alkusyksystä jonkin matkan. Nyt matkailu odotti marraskuulle saakka. Asummepahan nyt uudessa kodissa, jonka tila riittää meille vielä pitkäksi aikaa.

Isla apujoukkoina kaappien kokoamisessa.


Marraskuun miniloma Kööpenhaminassa
Marraskuussa saimme toteutettua pitkään suunnitellun reissun siskoni, hänen lasten ja vanhempamme kanssa. Kööpenhaminan marraskuu oli hieno, eikä varmasti tule yllätyksenä, että myös tämä matka oli oikein onnistunut.

Joulu Kanariansaarilla
Keskittyminen remonttiin ja muuttoon vei kaiken energian matkasuunnittelulta. Rutistuksen päätteeksi halusimme kuitenkin etelän lämpöön, ja varasimme Finnmatkoilta matkan Gran Canarialle Las Melonerakseen. Siitä on vuosikausia aikaa, kun olen viimeksi nauttinut siitä, että saa olla paikoillaan. Nyt sellaisia lomia on ollut parin vuoden sisään jo kaksi. Se toinen oli Babymoon Barbadoksella vuosi ennen Kanarian lomaa. Luulin jo tulleeni vanhaksi.




Maaliskuun auringossa Thaimaassa
Kuukausi sitten Thaimaassa nautin jo täysillä siitä, että lomalla pääsi tekemään muutakin kuin makaamaan aurinkovarjon alla altaalla. Tästä matkasta on vielä monen monta juttua kirjoittamatta, juurikin sen takia, että teimme paljon muutakin kuin olimme ja nautimme Thaimaan auringosta.



Äkkilähtö Dubaihin
Thaimaan jälkeen energiaa riitti edelleen (en siis todellakaan ole vielä tullut vanhaksi ja väsyneeksi, huh). Kun saavuimme lauantaina Thaimaasta, lähdimme tiistaina äkkilähtölennoilla Dubaihin. Siellä olimmekin kaikkein aktiivisimpia tähänastisilla vauvamatkoillamme. Olimme liikkellä aamupäivästä iltaan, ja vaikka liikuimme takseilla ja metrolla, kertyi käveltyjä kilometrejä keskimäärin yhdeksän joka päivälle.



Ja nyt olemme tässä. Vuosi viisaampina ja satatuhatta kokemusta rikkaampina. Mieheni jo suunnittelee uutta matkaa, mutta minä ja Isla hengähdämme hetken (no, pari viikkoa, heh :D). Toisin sanoen, Isla opettelee nukkumaan kokonaisia öitä, emmekä voi juuri nyt poistua kotoa, koska jokainen reissu veisi meidät takaisin opettelun lähtöpisteeseen. Onneksi kesä jo kolkuttelee ovella, ja myös kotikulmilla pääsee nauttimaan auringonpaisteesta hiekkalaatikon reunalla.

Tuleva matkavuosi ei tule olemaan aivan näin maarikas, mutta uutta ja ihanaa on luvassa. Kannattaa pysyä kuulolla :)

Pysy matkassa mukana:

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Seitsemän minuuttia onnellisuuteen

Seitsemässä minuutissa onnelliseksi. Vai seitsemän minuuttia onnellisuutta? Ihan sama, minä olen mukana! Ihme kyllä, en saanut muuta matkaseuruetta vakuuttuneeksi heittäytyä onnellisiksi seitsemässä minuutissa ;) Kävelimme siis ohi ja jatkoimme matkaamme kohti retken pääasiallista määränpäätä - Big Buddhaa. Tässä vaiheessa en vielä tiennyt, että tulen saamaan toisenkin tilaisuuden seitsemän minuutin onneen.





Otimme hotelliltamme, Chanalai Flora Resortilta, Kata Beachiltä taksin, joka vei meidät Big Buddhalle, odotti meitä siellä puoli tuntia ja palautti meidät takaisin hotellille. Olimme varustautuneet hartiahuivein ja (ainakin melkein) polviin asti ylettyvin hamein/shortsein. Emme tarvinneet päällemme lainavaatetusta, jota olisi ollut tarjolla.




Ohittelimme Buddhia, pieniä ja isoja, puisia apinaveistoksia ja kivisiä norsujonoja. Hienoja, mutta jäivät hieman vielä kovin keskeneräisen rakennustyömaan varjoon.






Ennen kuin pääsimme tapaamaan varsinaista isoa Buddhaa, vastaan tuli portaita. Meillä oli rattaat mukana, joten päätimme jakautua kahteen osaan. Meitä kun oli varoitettu etukäteen, että portaita on ja paljon. Miehet ja lapset jäivät ensin alas, naiset jatkoivat Big Buddhalle. Varauduimme satojen portaiden kapuamiseen pakahduttavassa helteessä. Pah. Portaita oli muutama kymmenen, eli hyvin olisimme voineet mennä Buddhalle kaikki kerralla ja kantaa rattaatkin mukanamme.




Myös ylhäällä rakennus oli edelleen kesken, mutta siellä oli paljon myös valmista. Itse Big Buddha taitaa olla valmis - vain sitä tukevat rakenteet vielä somistamatta. Pieniä koristelaattoja olisi voinut ostaa ja kirjoittaa niihin oman viestinsä ennen laatan kiinnittämistä Buddhan rakenteisiin. Myös tällaisia pieniä sydämiä olisi voinut ostaa, kirjoittaa niihin viestinsä ja kiinnittää Buddhan helmoihin. Myös lukuisiin lahjoituslaatikoihin voi jättää oman lahjoituksensa rakennusprojektia varten.


Pylväät Big Buddhan alla olivat vielä suurilta osin ilman laatoitusta.


Ison Buddhan vieressä on pienempi, kullanvärinen Buddha. Kerrankin olen matkakuvassa myös itse, joten täytyy heti laittaa se tännekin :) Ei ollut siis ihan pieni tämäkään Buddha, vaikka isoa paljon, paljon pienempi.



Kuvasta Big Buddha ei näytä isolta, mutta sitä se on. Se on 45 metriä korkea, ja näkyy jo kilometrien päästä, rannoilta ja pääteiltä asti. Näkymät tietysti Buddhalta rannoille ja pääteille olivat myös hienot.





Nyt sitä onnellisuutta, kiitos!
Kun vaihdoimme vuoroa (naiset alas ja miehet Buddhalle), oli aikaa taksin lähtöön vielä kymmenen minuuttia. Siis täydellisesti aikaa sille seitsemälle minuutille onnellisuutta. Lapsetkaan eivät häirinneet onnellisuuden ohjaajaa, ja saivat olla vieressä rattaissa onnellisuushetken ajan.

Siinä me sitten kökötimme, kaksi äitiä penkkirivissä kahdestaan ja huidoimme käsillä sinne, minne onnellisuusohjaaja pyysi mikrofoniinsa kuuluttaen. Seitsemän minuuttia siinä kai sitten meni. En tiedä, olimmeko tavanomaista onnellisempia tuon seitsemän minuutin ajan, vai sen jälkeen. Vai olimmeko vain onnellisia. Olimmehan lomalla Thaimaassa!



Pysy matkassa mukana:

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Thaimaahan vauvan kanssa - ota nämä huomioon ennen matkaa

Kun me saimme vauvauutisia, oli itsestäänselvää, että emme jätä matkailua harrastuksistamme pois. Koemme, että vauvan parasta on se, mikä on vanhemmillekin parhaaksi. Ja mikä sen parempaa kuin nauttia elämästä täysillä. Ensimmäiset kymmenen kuukautta matkustimme vain Euroopassa, mutta haaveilimme kaukaisemmista kohteista. Olemme kuitenkin sen verran varovaisia vanhempia, että ihan mihin tahansa emme lähtisi vauvaa viemään. Ensimmäiseksi kaukokohteeksi valitsimmekin Thaimaan. Myös näin jälkikäteen ajateltuna Thaimaa oli erinomainen valinta vauvamatkalle. En keksi parempaa vauvamatkakohdetta edes Euroopasta (jos ei lasketa sitä, että Eurooppaan lentää Thaimaata nopeammin, mikä on vauvamatkailussa aina plussaa).



Ennen matkaa otin selvää monestakin asiasta, ja jotkut asiat selvisivät kunnolla vasta paikan päällä. Tässäpä siis vinkkejä muille Thaimaan matkaa suunnitteleville vauvaperheille. Jos et vielä käynyt lukemassa vinkkejäni pitkälle lennolle vauvan kanssa, niin ne löytyvät tästä linkistä.


Thaimaassa rakastetaan lapsia
Tämä on ehkä se tärkein syy, minkä takia Thaimaahan on niin helppo matkustaa vauvan kanssa. Siellä rakastetaan lapsia. Lentokentillä ei tarvinnut jonottaa, vaan aina oli joku ohjaamassa jonon ohi. Kaikkialla, ravintoloissa, hotelleissa, takseissa ja kadulla, vauvat huomioitiin suuren suurin hymyin ja lirkutuksin. Jopa imettämisen koin luonnollisemmaksi kuin missään muualla missä olemme käyneet.

Meidän Isla tottui saamaansa huomioon, ja vielä paluulennollakin kävellessään käytävää päästä päähän hän pysähtyi jokaisen penkkirivin kohdalla, hymyili molemmille puolille, ja vasta saatuaan hymyt takaisin, jatkoi matkaansa seuraavalle penkkiriville, jossa toistui sama hymyilyprosessi. Täytyy vain toivoa, että keväinen aurinko saisi myös Suomessa hymyn ihmisten huulille, ja Isla saisi hymyilleen vastauksen myös täällä.

Ravintolan henkilökunta toi lapsille leluja viihdykkeeksi ja me aikuiset söimme rauhassa :)



Vauvanruuat
Me kannoimme Islalle kaikki purkkiruoat mukanamme Suomesta. Luin nimittäin ennakkoon, että purkkiruokien makuprofiilit voivat olla niin erilaisia, etteivät ne välttämättä maistuisi suomalaiseen ruokaan tottuneelle lapselle. Niinhän siinä kävi, että ruokia ei olisi tarvinnut kantaa kuin muutamalle ensimmäiselle päivälle. Me testasimme Mai Khao Beachin Turtle Martissa myytävän Heinzin Australiassa valmistaman kana-riisi-purkkiruuan, ja hyvin upposi Islalle. Sen maku oli itseasiassa aika lähellä Hipp Pasta Bolognesea (heh, melkein sama ruokalaji), eikä siihen ole lisätty lainkaan suolaa (englanninkielisen ainesosalistan sai näkyville repimällä thaikielisen tarran päältä pois). Hinta oli tosin tässä ylikallissa resorttien keskellä olevassa marketissa melkoinen, 3,5 euroa per purkki (130 thb). Kyseisessä kaupassa tämä oli ainoa vauvojen liharuoka (pienempien vihannessoseita oli muutamaa erilaista), mutta isommissa marketeissa valikoima on varmasti laajempi. Pienemmissä marketeissa taas ruokia ei välttämättä ollut ollenkaan. Muutamalle päivälle ruokia siis kannattaa olla mukana, jotta ehtii löytää ne kaupat, jotka myyvät vauvanruokaa.


Myös hedelmäsosepussit olivat hinnoissaan (3 €, 110 thb). Niistä löytyi kuitenkin sokerittomia versioita.


Seurueemme isompi lapsi, 1 v 3 kk, söi ravintolasta tilattuja kana-riisi/nuudeli-annoksia. Lapselle tilatut ruuat eivät olleet tulisia, sitä ei näemmä kannata huolehtia. Puolikasta annosta oli mahdoton tilata - tai ainakaan sellaista emme useista pyynnöistä huolimatta saaneet. Toisaalta, hyvin näytti uppoavan annoksen toinen puoli perheen isälle ;) Molemmat lapset ahmivat aikuisten tavoin ihania tuoreita hedelmiä.




Meillä oli ensimmäisen hotellin huoneessa vedenkeitin ja jääkaappi. Toisessa hotellissa majoituimme huoneistoon, jossa oli täydellinen keittiö. Iltapuurot onnistuivat huoneessa tuota pikaa, mutta ilmankin me olisimme pärjänneet. Kuten jo sanottu, Thaimaassa rakastetaan lapsia, ja ravintola kuin ravintola lämmittää purkkiruuat sekä vedet puuroa varten. Vedenkeitin toki helpotti, ja puuron pystyi valmistamaan myös hotellihuoneessa itse. Luonnollisesti keittiö helpotti vielä enemmän, ja myös lounaat ja päivälliset pystyi valmistamaan tai lämmittämään huoneessa.


Nesteytys
Kuumuudessa vauvan nesteytyksestä on pidettävä huolta. Minä imetin edelleen matkan aikana, mutta tästä huolimatta neuvolasta suositeltiin tarjoamaan tissin lisäksi vettä päivän aikana useita kertoja. Näin teimmekin, ja mukana oli pillimuki, nokkamuki ja tuttipullo. Lisäksi pyysimme ravintoloista pillin vesipulloon, josta Isla lopulta joi kaikkein mieluiten. Varsinainen nestetytys taisi kuitenkin tulla tissin kautta, triplamäärän normaaliin arkeen verrattuna, ja se se paras vaihtoehto onkin.




Matkasyöttötuoli
Thaimaassa ravintoloissa ei ole syöttötuoleja. Lapsille tarkoitettuja tuoleja löytyy, mutta ne ovat vain tavallista tuolia korkeampia, eikä ainakaan alle vuoden ikäinen lapsi pysy sellaisessa. Jotta sen ruuan syöminen olisi miellyttävämpää kaikille osapuolille, kannattaa mukana olla matkasyöttötuoli, jolla lapsen saa köytettyä tuoliin kiinni.

Me saimme kätevän Mini Monkey -matkasyöttötuolin matkamuksu.com:lta. Tämä olikin yksi tarpeellisimmista välineistä koko matkalla. Muista matkasyöttötuoleista minulla ei ole kokemusta, mutta tämän matkasyöttötuolin sai kiinnitettyä todella kätevästi niin näihin thaimaalaisten korkeisiin lasten tuoleihin kuin myös tavalliseen aikuisten tuoliin. Saipa tämän kiinnitettyä myös pitkään penkkiinkin. Kiinnitysnauhoissa kun oli paljon säätövaraa. Kangaskin hylki likaa, joten heitin matkasyöttötuolin pyykkikoneeseen matkan jälkeen tottumuksesta pestä kaikki matkan jälkeen.






Vaipat 
Vaippoja emme kantaneet Suomesta koko kahden viikon tarpeita, vaan ostimme niitä paikan päältä. Turistikaupoissa niin Kata Beachillä kuin Mai Khao Beachillä vaipat olivat ihan törkeän kalliita. 14 kappaleen paketti 4-koon vaippoja maksoi yli 8 euroa (300 thb). Turistialueiden ulkopuolella hinnat tippuivat kolmanneksella, ja samaisen paketin sai alle 3 eurolla (99 thb).

Minua pidettiin varmaan ihme hyypiönä, kun hiippailin kaupassa ottamassa kuvia vaipoista :D



Ilmastoitu huone
Vauvan kanssa Thaimaassa suosittelen lämpimästi panostamaan majoitukseen sen verran, että huoneessa on ilmastointi. Ilma on niin kosteaa ja kuumaa, että siitä kaipaa taukoa. Varsinkin öisin on ihanaa, kun saa nukuttua kunnolla (tai niin kunnolla kuin vauvan kanssa ylipäätään saa nukuttua).


Kantoreppu
Matkarattaat on matkalla ehdottomat, ja ainakin Phuketissa oli hyvin jalkakäytäviä (joskin myös paljon kynnyksiä). Me vierailimme Bangpaen vesiputouksella, ja sinne ei olisi päässyt mitenkään rattaiden kanssa. Onneksi meillä oli myös kantoreppu mukana. Kuumuudesta huolimatta se oli ehdoton apuväline, ei siis vain lentokentillä, vaan myös paikan päällä.





Auringolta suojaavat asut 
Vaikka vauvan kanssa kannattaakin pyrkiä pysyttelemään varjossa, ei se aina onnistu. Parempi siis varustautua kunnon vaatteilla. Kunnollisen uv-uikkarin löytäminen oli haaste. Emme löytäneet pukua, jossa olisi sekä pitkät hihat että lahkeet ja vielä huppu. Rip Curlilta löysimme parhaan mahdollisen vaihtoehdon. Lahkeet ovat lyhyet, mutta muuten puku on täydellinen. Hupun lippa suojasi myös silmiä uidessa. Aurinkolaseja kun Isla ei kovin helpolla suostu pitämään päässä.



Kunnollinen aurinkohattu on myös ihan ehdoton. Saimme todella kauniin ja erittäin käytännöllisen Iplay -hatun matkamuksu.com:lta. Hatun lieri oli riittävän leveä suojaamaan hyvin sekä niskaa että kasvoja, ja se oli myös miellyttävän napakka, jonka vuoksi hattu pysyi muodossaan hyvin, eikä valunut kasvoille. Hatussa on säätönauha, joten hattu pysyy päässä jo nyt, mutta tulee mahtumaan päähän vielä kauan. Pidän todella paljon hatun laadusta kuin myös ulkonäöstä. Hattu säilytti muotonsa ja värin myös konepesun jäljiltä!







Ekoaurinkorasvat
Vaatteilla ja varjossa olemalla pystyy suojaamaan aika pitkälle auringolta, mutta vaikkapa uima-altaaseen pulahtaessa kannattaa harkita myös vauvan ihon suojaamista aurinkovoiteella. Itse suosin ekologisia aurinkorasvoja, ja kun on kyse lapsestani, en muuta suostuisi hänen iholleen laittamaankaan. Meillä oli mukana aikuisten käyttöön Kiss My Face 30, ja koko perheelle, Isla mukaan lukien Acorelle 50. Molemmat levittyvät äärimmäisen hyvin iholle, eivätkä jätä ihoa valkoiseksi. Kiss My Face -aurinkorasvoja voi ostaa ainakin iherb.com:sta, Acorellea myy ainakin Ruohonjuuri.


Lapsille soveltuvat hyttyskarkotteet
Thaimaassa on paljon hyttysiä, jotka tulevat esille auringon laskiessa. Ravintoloiden terasseilla on usein tarjolla hyttyskarkotteita, mutta ne sisältävät DEETiä (dietyylitoluamidi), ja se ei sovellu alle 3-vuotiaille lapsille. Erinomaiseksi karkotteeksi olenkin todennut Free-hyttyskarkotteet, jotka soveltuvat myös vauvoille. Joka puolella kuulee sanotavan, etteivät nämä ilman DEETiä valmistetut hyttyskarkotteet olisi tehokkaita tropiikin hyttysiä vastaan, mutta minä väitän toisin. Vedän hyttysiä puoleeni magneetin lailla, mutta Freetä käyttäessäni hyttyset eivät edes katso minuun päin.

Myös hyttysverkko on hyvä pakata mukaan rattaita varten. Rannalla päiväuniaikaan ei tarvinnut huolehtia, lentääkö rattaisiin sudenkorento, koppakuoriainen tai lintu.



Matka-apteekki
Thaimaasta saa hyvin lääkkeitä, mutta kannattaa pakata mukaan ainakin maitohappobakteereita (ja ottaa ne jokapäiväiseen käyttöön), nestemäistä vauvojen särkylääkettä, kuumemittari, Bepanthenia, desinfiointiainetta, kynsisakset ja laastareita. Tähän listaan kannattaa itselle lisätä oikeastaan ihan kaikki, mitä vain normaalissakin arjessa on tarvinnut.


Pakkaa kevyesti
Thaimaahan lähdettäessä voi pakata hyvin kevyesti. Säähän on pääsääntöisesti kuumaa, mutta sen lisäksi pyykin peseminen on todella edullista. Meidän toisessa hotellihuoneessa oli pyykinpesukone, joten emme käyttäneet pesuloita, mutta mainoskyltit kertoivat pyykkikilon maksavan pari euroa. Hikiset, pukluiset ja ruokatahraiset vaatteet voi siis pestä ja ottaa uudelleen käyttöön.


Rokotukset
Vauvan kanssa matkustettaessa kannattaa muistaa huolehtia rokotteet kuntoon. Hepatiittirokotteita ei saa ennen vuoden ikää, mutta normaalisti 1-vuotisneuvolassa annettava MPR-rokotetta suositellaan annettavaksi yli puolivuotiaille lapsille, jos matka suuntaa Pohjoismaiden ja Viron ulkopuolelle. Tämä tulee ottaa kaksi viikkoa ennen matkaa, koska vauva saattaa oireilla rokotuksesta vielä kymmenen vuorokautta rokotuksen jälkeen.



Huh, tulipas siinä vinkki jos toinen. Unohdinko vielä jotain? Kertokaa ihmeessä kommenttikentässä omat vinkkinne Thaimaan matkalle.


Yhteistyössä: matkamuksu.com


Pysy matkassa mukana:

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Yksityisretki yksityisrannalle @ Korallisaari

Snorklaamaan. Sitä halusimme mennä tekemään Phuketin matkallamme. Viimeisimmästä snorklausretkestä oli meillä kaikilla jo yli kaksi vuotta aikaa. Oli jo aikakin pulahtaa korallien sekaan ihastelemaan värikkäitä kaloja, merimakkaroita, -siilejä ja -tähtiä.

Koska meitä oli matkassa neljän aikuisen lisäksi kaksi noin yksivuotiasta, emme halunneet tunkea itseämme täpötäydelle retkelle kymmenien muiden turistien kanssa. Halusimme oman tilan omassa veneessä, ja ennen kaikkea päätäntävallan päivän aikataulusta. Ei tarvitsisi odotella, kun viisi snorklaajaa haluaisi vielä olla puoli tuntia vedessä - ja hups, puoli tuntia olikin yhtäkkiä tunti. Ja täytyyhän heidän vielä vaihtaa vaatteet. Ja jos pikaisesti vielä kävisi ostamassa vesipullon, ja vaikka vähän ruokaakin. Ai, eihän veneessä mahdukaan syömään. No, odotellaan vielä hetki. Eihän tässä kolmellakymmenellä muulla mitään muuta tekemistä lomalla ollutkaan, kuin odottaa vieri vieressä, kylki kyljessä, täyteen ahdetussa veneessä. Vieläpä kahden 1-vuotiaan kanssa? Ei kiitos.



Vaihtoehtona yksityisretki
Onneksi on vaihtoehtoja. Facebook yhdistää palvelujen tarjoajia ja niitä etsiviä. Niin tälläkin kertaa. Löysimme JP Diving-yrityksen, jotka ehdottivat muutamaa erilaista vene-/snorklausretkeä. Valitsimme niistä Phuketin edustalla olevan Korallisaaren, johon sisältyi kuljetukset hotelliltamme Marriott's Mai Khao Beachiltä Phuketin eteläosaan Rawai-rannalle, venekyydit saarelle, lounaan, vedet ja mehut päivän ajaksi, snorklausvälineet ja suomalaisen oppaan.

Matkantekoa pitkähäntäveneellä
Päivän ainoa huono puoli tuli heti alkuun. Veneemme oli muuten täydellinen - kaunis, kuten pitkähäntäveneet ovat, katoksellinen, jotta aurinko ei paahda päällemme koko matkaa, ja tilava tietenkin, kun olimme liikkeellä vain omalla porukalla. Mutta. Moottori piti aivan valtavaa meteliä. Islalla menikin menomatkasta iso osa yrittäessä huutaa moottoria kovempaa. Moottori taisi voittaa. Muutenhan pitkähäntävene oli siis täydellinen kulkuväline. Kyyti oli tasaista, eikä liian kovaa tai töyssyistä paluumatkan aalloissakaan.


Kuulosuojaimet olisi olleet käsiä paremmat äänen vaimentamiseen.


Oli siellä veneessä mukavaakin.



Lasten kanssa veneretkeillessä suomalaisesta retkijärjestäjästä on ainakin se etu, että heillä oli tarjota pelastusliivit myös vauvoille. Thaimaalaisesta liikennekulttuurista päätellen en uskaltaisi luottaa heidän panostavan vesiliikenneturvallisuuteen teillä liikkumista enempää. Omien pelastusliivien kantaminen mukaan matkalle taas tuntuisi kaukaiselta idealta. Laukussa kun on aina vain rajallinen määrä tilaa.

Snorklausta yksityisrannalla
Määränpäämme oli siis Korallisaari noin puolen tunnin venematkan päässä Rawai-rannalta. Suurin osa turisteista jää Banana Beachille, mutta me kiersimme saaren toiselle puolelle. Rannalla piti olla ravintola, mutta jo kaukaa näimme, että ravintoloitsijat olivat muuttaneet muualle.






Jäimme kuitenkin rannalle snorklaamaan, ja siirtyisimme toiselle rannalle lounaalle. Positiivista tässä oli se, että muita turisteja ei rannalla ollut. Toisaalta ravintolan pöydässä olisi ollut miellyttävämpi odotella omaa snorklausvuoroa - emmehän voineet mennä kaikki yhtä aikaa snorklaamaan, kun pienet neidit olivat mukana matkassa. No, näimmepä saaren kaksi täysin erilaista rantaa, joista toisen saimme kokonaan itsellemme (yhtä veneseuruetta lukuunottamatta, josta pari henkeä kävi hetken snorklaamassa lähistöllä veneestä käsin).


Miesten snorklausvuoro.


Olipa mukavaa pitkästä aikaa snorklata ammattitaitoisen oppaan seurassa. Kun snorklailee parin vuoden välein, ehtivät vinkit ja kikka kolmoset unohtua. Ja osaahan opas näyttää parhaat korallit ja bongailla kalat ja merimakkarat. Vedessä oli myös pienenpieniä meduusanpoikasia, jotka pistelivät aika-ajoin jalkoja ja inhottavasti myös kasvoja. Onneksi saimme myös tästä ennakkovaroituksen. Ei se sattunut, eikä ärsyttänyt ihoa sen pienen nipistelyn lisäksi lainkaan, mutta ilman ennakkotietoa olisin varmaan säikähtänyt, vieläpä vedessä, joka ei ole mikään eirtyiselementtini.

Lounasretki turistirannalle
Snorklailujen jälkeen siirryimme Banana Beachille lounaalle. Saavuimme paikalle parhaaseen mahdolliseen aikaan. Juuri silloin, kun suurimmat turistiryhmät olivat jo pakkautumassa takaisin veneisiinsä ja lähtemässä pois. Ei, emme saaneet rantaa täysin itsellemme, mutta suurimmalta rysältä pääsimme välttymään.

Kaunis oli myös tämä ranta, vaikka banaaniveneitä ja muita vesileikkivälineitä olikin pilaamassa kuvausnäkymää, heh :)





Lounaaksi söimme äärimmäisen maukkaat kalat. Pidän erityisesti siitä, että kun tilaa kalan, saa sen ihan kokonaisena eteensä. No, oli se maustaminenkin onnistunut täydellisesti. Kyllä Thaimaassa kelpaa!












Kiitos vielä oppaallemme, Annalle! Meillä oli todella onnistunut päivä!


 Pysy matkassa mukana: