keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Oho, me ollaan Dubaissa!

Palasimme lauantaina Thaimaasta. Sunnuntaina vielä harmittelin, kun Travellinkin ohjelmistovirheen vuoksi emme olleet voineet jatkaa Thaimaan lomaamme (postauksen voit lukea täältä). Purimme matkalaukkuja ja pesimme pyykkiä, samalla vilkuilimme äkkilähtöjä takaisin lämpimään. Mitään erityisen edullista ei ollut tarjolla - paitsi Turkkiin, jonne en tällä hetkellä matkustaisi pienen lapsen kanssa.

Myös tiistai alkoi pyykinpesulla ja äkkilähtöjen silmäilyllä. Rantapallon äkkilähtölistan ensimmäisenä komeili Finnmatkojen suorat lomalennot Dubaihin 240 eurolla per aikuinen. Kiinnostaa. Kun klikkasin itseni Finnmatkojen sivuille, kokonaishinta kahdelle aikuiselle ja yhdelle sylilapselle oli vain 370 euroa. Tähän täytyy tarttua. Pikainen vilkaisu Booking.comiin näytti, että hotelleja on vielä tarjolla. Lähtisimme seuraavana aamuna klo 6:30 Dubaihin!

Hotellitarjonta oli yhden päivän varoitusajalla aika suppea. Emme halunneet maksaa itseämme kipeiksi, mutta halusimme silti mahdollisimman lähelle Marinaa, hyväntasoiseen hotelliin. Kompromissiratkaisuksi valikoitui Cosmopolitan Hotel Dubai.

Täällä sitä nyt ollaan. Hotelli vaikuttaa kivalta (onhan tällä neljä tähteä ja kattouima-allas), ja on kätevästi metroaseman vieressä. Alue ei ole kummoista, mutta ainakin pääsemme nopeaan liikkumaan paikasta toiseen.

En tiedä minkälainen ennakkokäsitys minulla oli Dubaista. Vai oliko minulla sellaista ollenkaan. Olen kyllä ajatellut, että Dubaissa olisi kiva joskus käydä, mutten arvannut matkan tulevan ihan näin pian. En siis ehtinyt selvittää juuri mitään etukäteen. Näin yhden päivän jälkeenkään kuva Dubaista ei varmasti ole vielä kovin kattava. Sen kuitenkin olen jo huomannut, että täällä kaikki on niin suurta, että jopa kuvia on todella hankala ottaa. Eihän mikään mahdu yhteen kuvaan. Tässäkin yksi pilvenpiirtäjistä on niin korkea, että huippu jää kuvasta pois.

Dubai Marina


Veneet mahtuivat kokonaan kuviin. Mutta hitto, että ovat isoja.

Dubai Marina


Kaikkialla on myös todella puhdasta ja kiiltävää. Mieleen tulee hieman Singapore, josta muistan kirkkaimpana sen, että missään ei ollut roskan roskaa.

Marina Mall ja sen kiiltävämpää kiiltävämpi ensivaikutelma.


Nyt lähdemme shoppailemaan. Isla kaipaa pian juhlavaatetusta ensimmäisille syntymäpäivilleen, ja itse huomasin tänne pakatessa kaupunkilomailupuvustoni olevan täysin olematon. Se korjaantunee pian Dubai Outlet Mallissa.

Mitä sinä suosittelet meille Dubaihin nähtäväksi ja tehtäväksi?


Pysy matkassa mukana:

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Kun matkatoimisto päättää matkasuunnitelmistasi

Vasta kotona, matkapäivänjälkeisenä aamuna, muistaa, miten ihanaa sitä onkaan nukkua omassa sängyssä. Vielä torstaina uskalsin haaveilla siitä, ettemme olisi vielä tänään heränneet omasta kodista, vaan että eilen päättynyt Thaimaan matkamme olisi jatkunut. Eihän meillä ole kiire töihin, ei vielä pääsiäispyhien jälkeenkään. Miksi siis kiirehtiä palmun alta kotiin harmauteen? Kyllä oman sängyn pohjalla ehtii vielä öitä nukkua myöhemminkin.



Pari kuukautta sitten ajattelin, että maaliskuun kuumuudessa pari viikkoa alle 1-vuotiaan kanssa on ihan riittävästi. Voi miten väärässä olinkaan. Miten helposti sitä olisi vielä toiset pari viikkoa voinutkaan viettää Aasian lämmössä. Aloimmekin suunnitella Thaimaahan jäämistä vain muutama päivä ennen lentolippujen paluupäivämäärää. Normaalistihan lentolipun voisi vain jättää käyttämättä, ja sillä sipuli. Me säästimme pari kymppiä ja varasimme lennot Travellinkin kautta. Virhe.

Jos olisimme olleet matkassa vain oman perheen kesken, ei ongelmaa olisi ollut. Meitä oli tällä kertaa kaksi perhettä, ja varasimme lentoliput kaikki yhdessä. Molemmilla perheillä oli mukana yksi sylilapsi. Travellinkin järjestelmä ei anna valita, kenen kanssa kukin sylilapsi matkustaa, vaan heittää sylilapset randomilla matkustajille. Tällä kertaa minun kanssamatkustajakseni päätyi toisen perheen lapsi ja miehelleni meidän Isla. Ennen matkaa pyysimme Travellinkiä muuttamaan nämä oikein, koska jo paikkavarausten kanssa tuli jo ongelmia. Kaksi vauvaa voi istua samalla penkkirivillä aika harvassa koneessa happinaamareiden lukumäärän vuoksi. Travellink vakuutti, ettei tästä olisi mitään ongelmaa, varaisimme paikat vain niin, että sylilasten paikat olisi oikein, koneessa voisi sumplia loput. Kysyivät kyllä, haluammeko heidän tekevän lippumuutoksen - lisämaksua vastaan. Eivät ymmärtäneet, kun yritin selittää, että ongelmana oli heidän varausjärjestelmänsä, ei minun tekemä virhe varausvaiheessa. Emme siis todella maksaisi heidän virheestään. Jätimme asian sikseen ja säädimme paikkavaraukset lasten mukaan.

Travellinkin ohjelmistovirhe tuli kummittelemaan meitä myös Thaimaassa. Miten toinen perhe voisi päästä koneeseen, kun heidän sylilapsellaan ei olisi aikuista mukana ja täten paikkaa koneessa? Travellinkille soitettaessa, he olivat sitä mieltä, että sylilapsi pääsee kyllä omalla lipullaan koneeseen, eikä ongelmaa ole, jos me emme peruuta omia lippujamme. Jatkoimme Thaimaahanjäämissuunnitelmiamme. Pian kuitenkin sain Finnairilta Twitterin kautta vastauksen, että Aasiassa lentolipputietojen tulee olla täydellisen kunnossa koneeseenpääsyn varmistamiseksi, mutta vain Travellink voi tehdä muutoksia, koska liput on ostettu heidän kauttaan. Tämän viestin saimme torstaina Travellinkin asiakaspalvelun suljettua, ja seuraava päivä olisi pitkäperjantai, ja sitä seuraava päivä matkapäivämme. Mitään ei siis ollut tehtävissä. Toinen perhe ei välttämättä pääsisi koneeseen, jos me emme olisi mukana. Jätimme jäämishaveet sikseen ja pakkasimme laukkumme.

Paluuta edellisenä iltana kurkkasin vielä Twitter-tilini. Siellä komeili viesti Finnairilta, että he ovat tehneet lippumuutoksen, ja toinen perhe voisi palata Suomeen huoletta ilman meitä. Kiitos Finnair, mutta tämä tuli liian myöhään. Nyt olimme jo orientoituneet kotiinpaluuseen. Emme jäisi.



Harmittaako? Totta hitossa. Olisihan se paljon miellyttävämpää tehdä itse päätökset omien matkojen suhteen. Mieli on onneksi sen verran armollinen, että se alkaa heti takaiskun tullen koota asioita, miksi palaaminen oli kuitenkin parempi - tai vähintään hieman positiivinen vaihtoehto.

1. Thaimaahan jääminen olisi näin viime tipassa tullut aika kalliiksi.

2. Kustannuksia säästääksemme, olisimme varanneet kolmen tähden resortteja loman loppuajalle. Olisinko oikeasti halunnut viiden tähden luksuksesta kolmeen tähteen?

3. Nyt voimme suunnitella jonkin uuden matkan huhtikuulle. Edullisia diilejä näyttäisi olevan ainakin Dubaihin, Nizzaan, Kanariansaarille.


Oli paluu positiivinen tai ei, taidan tästä lähtien varata lentoni suoraan lentoyhtiöltä.



Pysy matkassa mukana:
Instagram // Facebook

torstai 24. maaliskuuta 2016

Ensitunnelmia Phuketista

Lämpö, kosteus, kuumuus, aurinko. Ihanaa! Kyllä tätä oli jo odotettukin. Vaikken tiennyt Thaimaasta ennakkoon juuri mitään, oli minulla toki jonkinlainen mielikuva tästä maasta. Onhan aika moni suomalainen täällä käynyt - osa enemmänkin kuin kerran. Thaimaa-kertomuksilta en ole minäkään täten onneksi säästynyt. Nyt tosin olen päässyt itse kokemaan näitä Thaimaan ihanuuksia.

Tässä ensiajatuksiani Thaimaasta.

Herkullista ruokaa. Sitä oli joka paikassa. Meille tuli täytenä yllätyksenä, että reilun tunnin lennolla Bangkokista Phuketiin tarjoillaan lämmin ateria. Eteemme kannettiin herkullisen höyryävä nuudeliannos ja hedelmiä. Jos tämä on jo näin hyvää, niin mitä meitä perillä odottaakaan. Lentokoneruoka antoikin vain esimakua tulevasta. Kyllä meidän kelpaa!

Punainen curry kanalla on ehdoton suosikkini.



Miksei ketään kiinnosta liikenneturvallisuus. Skootterit ajavat sikin sokin vuoroin kaasuttaen, vuoroin jarruttaen. Jos jollain sattuu olemaan kypärä päässä, ei sitä ainakaan ole laitettu kiinni. (näimme, kun yhdeltä skootterikuskilta tippui kypärä päästä kesken matkan, huh). Mielikuvani Phuketista ei ollut näin vilkas. Jotenkin olin piirtänyt mieleeni vain näkymät rantojen läheisyydestä, en pääteiltä. Skoottereita, lava-autoja, linja-autoja, rekkoja. Kaikkea on ruuhkaksi asti. Ruuhka saaren eteläosasta pohjoiseen Mai Khaolle johtuu suurelta osin suuresta tietyöstä, jonka oli määrä valmistua jo aikapäivää sitten, mutta on edelleen kesken. Puolen tunnin matkaan meillä vierähti puolitoista tuntia.




Syön koko Thaimaan tyhjäksi papaijoista. Ja ehkä mangoista myös. Kelpaavat minulle melonit ja banaanitkin. Miksei lasillinen ananasmehua. Saapumispäivänä saimme auringossa lämmentyneistä appelsiineista puristettua mehua naapurin lounasravintolassa. Tuntui parhaalta lasilliselta ikinä. Jokaisella aamiaisella syön parin hedelmän verran papaijaa, ja tyhjennän pullot mehuista. Eri pulloista vuorotellen.






Itku tulisi, jos Kata Beachillä pitäisi viettää koko loma. Onneksi ei tarvitse! Vietimme Kata Beachillä neljä yötä, jonka jälkeen siirryimme Phuketin pohjoisosaan rauhallisemmalle Mai Khao -rannalle. Valitsimme Kata Beachin ja sen vilkkauden tarkoituksella. Halusimmehan nähdä Phuketista myös turistisemmat osat. En osannut kuitenkaan ajatella, että tämä Patong Beachiä "rauhallisempi" ranta on näin vilkas. Onneksi sentään hotellimme oli hyvätasoinen, rauhallinen ja siisti (taidan olla tulossa vanhaksi). Oli Kata Beach silti kiva nähdä, vaikkei siitä suosikkirantaani tullutkaan.

Kata Beach





Nyt loma häämöttää loppuaan. Jos oikein kovasti toivoo, niin jatkuisikohan se? Se jää nähtäväksi ;)


Pysy mukana matkassa:
Instagram //  Facebook



perjantai 18. maaliskuuta 2016

Metreittäin pitsaa @Abruzzo

Italialainen ruoka: pitsaa ja pastaa. Niitä ainakin. Ja paljon. Näin ainakin meidän viime kesän Italian lomallamme. No, ehkä vähän gelatoakin.

Meillä oli kolmen perheen kesken vuokralla talo Italian Abruzzossa, Tortoreton kylässä. Teimme talolla jonkun verran ruokaa itse. Pyöräytimme pastat paikallisen "Prisman" tuoreista antimista, ja grillasimme italialaisia makkaroita ja muita herkkuja. Grillaaminen ei ollut ehkä grillaajille sitä mieluisinta puuhaa +37 asteen helteessä. Ehkä juuri sen takia grilli ei viikon aikana lämmennyt kuin kahdesti.


Naapurin rouva toi meille puutarhastaan tuoreita suuria tomaatteja. Nam.


Yhdessä kokkailu on kivaa, mutta täydellinen lomafiilis kaipaa myös muiden tekemää ruokaa suoraan pöytään tarjoiltuna.


Metreittäin pitsaa
Sanoin, että pitsaa oli reissullamme paljon. Tarkoitan aikuisten oikeasti paljon! Metrikaupalla. Ehkä mieleenpainuvin ruokailu olikin, kun päädyimme sattumalta L'Antico Portone -pitseriaan, jossa pitsa tilattiin metreissä. Jonkun aikaa tarjoilija sai tavata meille tilaustapaa. Ensin luulimme, että koko pöytäseurueen täytyy syödä samaa pitsaa, kun koko seurueelle tulisi tilata vain yksi pitsa. Pitsan pituuteen heillä oli suositus henkilömäärän mukaan. Meille, kuudelle aikuiselle ja kolmelle ruokailevalle lapselle suositus oli puolitoista metriä. Täytteitä tähän määrään saatiin kuin saatiinkin valita useita. Niin monta, että emme pysyneet laskuissa. Luettelimme vain listasta vaihtoehtoja, ja tarjoilija kertoi, koska riittävä määrä oli täynnä.

Kun pitsaa alkoi tulla pöytään, epäilimme, mahdammeko jaksaa syödä kaiken. Lopulta montaa palaa ei tainnut jäädä.




Pitsaa kävimme syömässä metripitserian lisäksi myös toisessa Tortoreton ravintolassa, Ristorante Anchisessä. Ravintolassa olisi ollut romanttiselle kahdenkeskiselle ruokailulle upeita maisemapöytiä. Me suurseurueinemme söimme tien puolella, joskin sekin ihan tunnelmallisissa maisemissa. Olihan Tortoreto kokonaisuudessaan söötti kylä.



Tortoreto oli kovin hiljainen päiväaikaan.

Ilta-aikaan jopa toinen pääteistä oli suljettu autoilta, jotta ravintolat mahtuivat levittämään pöytänsä tielle asti.



Muutakin kuin pitsaa ja pastaa
Jos Abruzzossa haluaa syödä jotain abruzzolaista, olisi se Tortoretossa lammasvartaita (arrostichini). Me yritimme päästä näitä syömään Largo del Mulino -ravintolaan, mutta ravintola oli sinne pyrkiessämme täynnä, ja oli myös täyteen buukattu aina lomamme loppuun saakka. Varaus olisi siis pitänyt tehdä jo ennen matkaa.

Tällaisissa maisemissa olisimme voineet syödä näitä herkullisen kuuloisia lammasvartaita, jos olisimme mahtuneet ravintolaan.




Myös jäätelöä saimme kulutettua kohtuullisen määrän - se kai kuuluu asiaan. Niin hyvä en ollut, että olisin saanut otettua jäätelöstä kuvan silloin, kun kippo oli vielä täysi. Pistettäkööt se tällä kertaa sen piikkiin, että koko viikon Tortoretossa oli kuuminta ikinä (eli siitä asti kun lämpötiloista on alettu tehdä tilastoja). Jäätelö olisi siis varmasti ehtinyt sulaa kuvauksen aikana. Minun jäätelöahneudella ei ollut tietenkään mitään tekemistä asian kanssa :)


sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Häämatkalla kerran, kahdesti, kolmesti vai ei vielä ollenkaan

Usein minulta kysytään, missä olimme häämatkalla. Yksinkertainen kysymys, ei ihan yksinkertainen vastaus.

Pre-häämatka Seychelleille
Ensimmäistä kertaa suunnittelimme häämatkaamme vuoden 2012 joululle ja uudelle vuodelle. Olimmehan menneet kihloihin vuosi tätä ennen Puerto Ricossa, kun olimme lähdössä ensimmäiselle yhteiselle Karibian risteilylle.





Häämatkaa varten etsimme kohteita Karibialta ja Aasiasta, kunnes mieheni sanoi kuulleensa Seychellien olevan kaunein paikka, missä joku hänen tuttavansa on käynyt. Niinpä otimme myös Seychellit vertailuun, ja se sattui olemaan lentojen puolesta sekä edullisin että parhailla yhteyksillä.

Kiersimme Seychelleillä viidellä eri saarella nautiskellen maailman kauneimmista rannoista kävellen, pyöräillen, veneillen ja snorklaten. Saimme matkaan myös hieman luksusta, kun meidät satuttiin ylentämään sekä yhdessä hotellissa sviittiin että paluulennolla Etihad Airwaysin businekseen. Ihan häämatkan tuntua siis (lue ylennyksistä enemmän tästä postauksesta).






Häät? No, niitä emme ehtineet vielä siihen kohtaan järjestää, mutta kun matka oli kerta suunniteltu, niin sen toteutimme. Tietenkin :)


Minihääloma Toscanaan
Lähes kaikki miehelleni ostamat lahjat ovat olleet matkoja. Häälahjani hänelle ei ollut poikkeus. Hankin hänelle pitkän viikonlopun Italian Toscanaan Castello de Albolan viinitilalle. Pieni pyrähdys heti häiden jälkeen. Ei varsinainen häämatka, mutta täytyyhän sitäkin harjoitella. Vähintäänkin hyvä syy lähteä matkalle.

Majoituimme linnamaisessa miljöössä Castello de Albolan -viinitilalla. Maistelimme viinejä, söimme hyvin ja nautimme toscanalaisesta maalaismaisemasta sammakoiden kurnuttaessa lähilammella.





Tätäkään ei oltu ajateltu varsinaiseksi häämatkaksi, vaan tarkoituksena oli tehdä virallinen häämatka myöhemmin syksyllä tai samana vuonna joulun aikaan.


Honeymoonista Babymooniksi
Häiden jälkeisenä syksynä suunnittelin unelmieni häämatkaa Ranskan Polynesiaan. Saariksikin valikoin jo Mo'orean, Bora Boran ja Tikehaun. Sitten kävikin niin, että raskaustesti näytti positiivista. En halunnut kuitenkaan luopua haaveestani heti, vaan elättelin toiveita, että kyllähän raskaanakin voi mennä pikkiriikkisille Tyynenmeren saarille, joista lääkäriin pääsee tasan helikopterilla. Ei lähdetty.

Suunnitelmat vaihdettiin Jenkkien suosimaan babymoon-kohteeseen, Barbadokseen. Saarella ei olisi malariaa, sieltä löytyisi tarvittaessa hyvät sairaalat, ja hygieniatasokin olisi kohdillaan. Nekin suunnitelmat meinasivat mennä uusiksi, kun chikungunya-kuume rantautui Karibian saarille. Sen ei onneksi tiedetty olevan vaarallinen sikiölle, joten pääsimme reissuun.

Kohde olikin täydellinen - rento ja aktiivinen yhtä aikaa. Mieheni pääsi hotellimme rannasta leijasurffaamaan, ja minä nautin hömppäpokkareista altaalla aurinkovarjon alla. Teimme toki retkiä ympäri saarta, mutta sellaiseen raskaanaolevan tahtiin.






Mutta mutta. Honeymoon? Vai sitten kuitenkin babymoon?


Missä siis häämatkalla?
Jos palaan alkuperäiseen kysymykseen, että missä olimme häämatkalla, niin en oikeastaan tiedä, voisiko nuo kaikki kolme laskea häämatkoiksi. Vai olemmeko olleet virallisella häämatkalla vielä ollenkaan? Tulemmeko sellaista tekemään? En tiedä sitäkään. Nyt nimittäin emme halua edes suunnitella sellaista vaihtoehtoa, että pieni neitimme jätettäisiin reissuista pois. Hänhän on osa perhettämme, ja innosta soikeina vanhempina haluamme myös hänen kokevan tätä upeaa maailmaa kanssamme. Palataanpa asiaan kenties kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Päivälliselle Tallinnaan - illaksi kotiin

Mieheni oli maanantaina viimeistä päivää töissä. Sen kunniaksi mieheni ehdotti lounasta Tallinnassa. Tallink-Siljan reittimatkat koko perheeltämme oli vain 32 euroa, joten mikä jottei. Laivatkin kun lähtevät tuosta ihan naapurista Länsisatamasta.

Pisteet Tallink-Siljalle
Mieheni ehdotti lähtöä seuraavalle päivälle, eli tiistaille, minä varasin matkan keskiviikolle. Soitto Tallink-Siljalle riitti, ja matka saatiin vaihdettua sille päivälle, mitä olin yrittänytkin varata. Seuraavaksi mieheni harmitteli aikaista herätystä, kun hän oli luvannut hakea ystävämme lentokentältä. Eikun soittamaan uudelleen Tallink-Siljalle. Eihän mieheni voi samaan aikaan olla Helsinki-Vantaalla ja Länsisatamassa. En tiennytkään, että matkaa voi noin vain siirrellä, kunhan laivoissa on tilaa. Olin todella positiivisesti yllättynyt Tallink-Siljan palvelun tasoon! Paluumme olisi vasta yhdeksältä, mutta Islanhan voisi nukuttaa yöunille vaunuihin. Hah, jälkiviisaana ajatellen emme tunteneet lastamme näemmä ollenkaan :D

Hiljaista kuin huopatossutehtaalla
Länsisatama ei varsinaisesti näyttänyt siltä, että laiva Tallinnaan olisi lähtövalmiina. Aikaisemmat Tallinnan matkani ovat tainneet osua viikonlopuille ja loma-ajoille. Näin hiljaista Länsisatamaa en ole ennen nähnyt.





Superstarillakaan ei ollut ruuhkaa. Kolmikerroksisen keulabaarin sohvaryhmät olivat tosin kaikki varattuja. Olivathan ne paras tapa viettää aikaa laivassa, jonka tarkoitus on viedä sinut paikasta A paikkaan B. Onneksi myös meille löytyi yksi sohvaryhmä. Parituntinen kuluikin hujauksessa.



Rattaiden kanssa ratikassa
Kun pääsimme Tallinnaan, oli Isla täydessä unessa. Olimme ajatelleet ajella taksilla F-Hoone -ravintolaan, mutta jos lapsi nukkuu, hän saa nukkua. Kävelimme lähimmälle ratikkapysäkille toteamaan, että ratikat eivät varsinaisesti näytä siltä, että niihin rattaiden kanssa mahtuisi sisään. Ensimmäinen ratikka sai ajella ohi, ja aloimme pohtia vaihtoehtoja matkantekoon. Toisen ratikan tullessa kohdalle kohtelias paikallinen mies tarjosi auttamaan rattaiden nostamisessa ratikkaan ja kertoi niiden kanssa matkustamisen olevan ihan ok. Takaosan keskiovesta rattaat mahtuivat kuin mahtuivat sisälle. Pikaisesti googlettamalla selvisi myös se, että alle kolmevuotiaan kanssa matkustava aikuinen pääsee matkustamaan veloituksetta. Kätevää - vaikka ratikkamatka näyttikin ensin meille mahdottomalta.


Sään ja ajankäytön puolesta ratikkamatka oli kävelyä parempi vaihtoehto. Ei ollut varsinaisen kylmä, mutta sumuista ja jotenkin todella koleaa. Näköalapaikkojen koluaminen olisi ollut täysin turhaa, vaikka niistä innostuinkin Syö matkusta rakasta -matkablogin Merin niitä esitellessä blogissaan (lue postaus Tallinnan näköalapaikoista tästä).





Matkan pääohjelma - päivällinen F-hoonessa
Viime Tallinnan visiitillämme meillä oli niin monta ravintolaa kierrettävänä, että F-hoonessa kävimme vain lasillisella. Paikka jäi kuitenkin niin hyvin mieleen, että halusimme sinne tällä kertaa syömään.





Alkuun tilasimme molemmat lohi-tartarit. Se oli niin hyvää, että aloimme jo suunnitella, miten saman annoksen loihtisi kotona. Onhan minulla juuri tuollaiselle annokselle Japanista tuodut lautasetkin kaapin perukoilla pölyttymässä.

Alkupala oli kenties niin hyvä, että se jätti pääruuan täysin alleen. Minun kalkkunani oli ihan hyvä, ja varsinkin lisukkeena ollut risotto, mutta se ei ollut niin erinomainen kuin alkuruoka. Olisin mieluusti ottanut annokset päinvastaisessa järjestyksessä. Mieheni burgeri taas oli muuten kai ok, mutta pihvi oli paistettu ylikypsäksi. Äh.

Muuten F-hoone on kyllä erinomainen ravintola. Emme olleet tehneet pöytävarausta, kun ajattelimme, että olemme siellä lounasajan jälkeen, ennen illallisaikaa, ja vielä tiistaina. Lähes kaikki pöydät olivat kuitenkin täynnä. Olihan naistenpäivä, ja pariskuntia ruusukimppuineen oli pöydässä jos toisessa. Muita lapsia ei ravintolassa ollut, mutta lapsivieraat näyttäisivät olevan erittäin tervetulleita. Wc-tiloissa oli hyvä vaipanvaihtopaikka, syöttötuoleja oli pinoksi asti ja lapsille oli erillinen leikkihuone, jossa lelujen lisäksi oli tv, josta pyöri lastenohjelmia.




Itku pitkästä ilosta
Loppuaikamme Tallinnassa käytimme shoppaillen, ja satamaan palasimme hyvissä ajoin Islan iltapuurolle. Laivan lähdön aikaan Isla olisi normaalisti ollut jo yöunilla, mutta vaikka kuinka kiertelin terminaalia vaunuilla, pysyivät Islan silmät suurellaan. Kuka nyt tahtoisi nukkua, kun ympärillä on niin paljon mielenkiintoista katsottavaa (uudenlaiset putket katossa - kai) ja kuunneltavaa. Vielä laivassakaan Isla ei näyttänyt väsymisen merkkejä, joten jatkoimme iltaa vielä leikkihuoneessa. Ei ollut ruuhkaa paluumatkallakaan.



Kun se uni alkoi näyttää tuloaan, vaati nukahtaminen vielä useita kierroksia rattaissa, vielä useampia lenkkejä rintarepussa, ja vielä parit kiekat rattailla. Kun uni vihdoin tuli, huokaisimme helpotuksesta ja menimme kahvilaan istumaan. Sitä iloa ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa, kun Isla kyllästyi rattaisiin nukkumiseen, ja valvoi silmät ristissä - välillä itkien, välillä nauraen - kotiin saakka. Se siitä hyvästä ideasta nukuttaa Isla yöunille rattaisiin. Onpahan sekin kokeiltu. Nyt itselläni olo on nuhjuinen, ja takana on eiliseltä kahden tunnin laivamatka Tallinnasta Helsinkiin. Toivottelinkin siinä eilen itselleni jo hyvää 10-tuntista yölentoa Thaimaahan ensi viikolle ja aloin henkisesti valmistautua siihen, että tulen valvomaan kaksi vuorokautta putkeen. Jaiks. Eiköhän sen jaksa. Onhan palkintona kuitenkin lämpö ja aurinko.

lauantai 5. maaliskuuta 2016

10 paljastusta minusta

Blogeissa on nyt paljon pyörinyt 10 paljastusta itsestä -postauksia. Ensin ajattelin, että mitä ihmeen paljastuksia minusta nyt voisi olla. Olen lopulta aika tavallinen maapallon tallaaja. Lisäksi lörpöttelen aina kaikki asiani ihan kaikille, eikä täten mitään kovin suuria paljastuksia minusta oikeastaan löydykään. Toki siellä ruudun toisella puolella näyttäisi olevan aika suurikin joukko minulle täysin tuntemattomia ihmisiä, joten varmasti osalle lukijoista lähes kaikki asiat minusta ovat uusia tietoja. Koitan kuitenkin parhaani mukaan pysyä blogin matkailuteemassa. Jätettäköön siis ne en-juo-kahvia-kuin-siinä-tapauksessa-että-joukossa-on-tilkka-Jamesonia-ja-reilusti-sokeria-ja-kermaa -tyyppiset paljastukset. Joskin, nyt tiedätte senkin, ettei minulle kannata tarjota kahvia, ellei Jameson-pulloa satu olemaan takataskussa ;)


1. Rakastan hyvää ruokaa ja erinomaisia viinejä ja cocktaileja. Hyvä ravintolalöydös matkalla voi olla koko matkan kohokohta. En myöskään ole nirso ruokieni suhteen. Löydän syötävää ravintolasta kuin ravintolasta. Hyvä ruoka voi olla melkein mitä vaan kympin hampparista satasen Kobe-härkälounaaseen, kunhan se on hyvin tehty. Juomien suhteen olen sitten nirsompi. Juon alkoholia sen takia, että se on hyvää. Jos vain tilanne niin sallii, mieluummin kaadan huonon juoman viemäristä, kuin naama irvessä yritän saada sen nieltyä. Toki juomissa pätee sama kuin ruuissa - laatu ratkaisee. 

Minä ja ystäväni Kobe-härkä-lounaan kimpussa Japanissa.



2. En ole koskaan oppinut oikeaa ja vasenta. Muutama vuosi sitten totesin, että jos en ole niitä kolmeenkymmeneen vuoteen oppinut (enemmän tai vähemmän aktiivisesti yrittämällä), en tule niitä koskaan oppimaankaan - turha siis stressata asiasta. Ja hyvinhän olen pärjännyt. Mieheni voisi olla pärjäämisestä toista mieltä. Saamme reissuissa parhaat tappelut juurikin siitä, kun yritän navigoida meitä uudessa paikassa - minä kartturina ja mieheni auton ratissa - ja pyydän todella itsevarmana kääntymään oikealle, kun tarkoituksena on kääntyä vasemmalle. Hups. Sittemmin olen alkanut käyttää sinnepäin ja tännepäin -ilmaisuja. :D
Tarkennuksena vielä, että tiedän kyllä, kumpi on oikea ja vasen, ne eivät vain tule minulta sekunnissa, vaan asiaa täytyy aina muutama sekunti miettiä. Autoillessa siis muutama sekunti liikaa.


3. Laihdutan aina jokaiselle matkalle. En nyt ihan jokaiselle pienelle viikonloppupyrähdykselle (tietenkään). Mutta aina kun lähdemme aurinkoon (eli pari-kolme kertaa vuodessa), on matkaa edeltävällä agendalla herkkulakkoja ja tehojumppia. Aina on tarkoitus pitää saavutettu paino, mutta niin se vain menee, että vuosi vuodelta nämä parit laihdutetut kilot kertyvät helpommin ja helpommin takaisin. Mutta kuka jaksaisi nyt vuoden ympäri kesävaatteisiin mahtumisesta stressata ;)

Ennen Barbadoksen babymoonia ei tarvinnut sokerilakkoilla tai tehojumppailla :)





4. Jos laittaisin rahojani johonkin muuhun kuin matkailuun, sijoittaisin ne asuntoon, jossa on pieni piha. Piha, johon saisi grillin ja metrin verran perunapenkkiä. Piha, jossa voisi juoda aamuteen vaihtamatta yöpaitaa pois. Aina välillä haaveilen sellaisesta ja katselen myynti-ilmoituksia, ja totean laittavani rahani mieluummin matkailuun. Lauttasaarta kun en ainakaan vielä ole valmis vaihtamaan pois.


5. Voin pahoin kaikissa liikennevälineissä. Muistan jo lapsuudesta, kun ajoimme mummolaan mutkittelevaa maalaistietä, ja auto piti pysäyttää sen takia, että saan oksentaa. Jossain vaiheessa pahoinvointi oli jo niin paha pääni sisällä, että minulle tuli huono olo, kun tiesin lähteväni vaikkapa pitkälle bussimatkalle. Siis ennen bussimatkaa. Tämä ei ole silti pysäyttänyt matkahaaveitani. Olen ollut kolmella Karibian risteilyllä, asunut viikon pienessä paatissa Galapagossaarilla, lentänyt 5-paikkaisilla potkurikoneilla Jyväskylän, Tampereen, Helsingin ja Kittilän välejä, saarihypellyt Seychelleillä ja ajellut busseilla Costa Rican vuoristoteitä aina uudelleen ja uudelleen puolen vuoden ajan. Mikä ei tapa, se vahvistaa. Enää en pelkääkään pahoinvointia ennakkoon, joten joka kerta se ei enää iske päälle.


6. Minulla on hyvin huono nimimuisti. Tämä on yksi suurimmista syistä, minkä vuoksi alunperin aloitin tämän blogin kirjoittamisen. Kun joku kyselee matkasuosituksia, en vain yksinkertaisesti muista kaupunkien, teiden, ravintoloiden ja rantojen nimiä - saati sitten, missä kaupungissa jonkinniminen ravintola sijaitsee. En siis koskaan ole pahastunut siitä, jos joku ei muista nimeäni. Onhan hyvin mahdollista, etten itsekään muista unohtajan nimeä.


7. Minusta oli tulla spermanmyyjä. Kyllä. Spermanmyyjä. Opintojeni jälkeen hain töitä ympäri Suomen, ja Pieksämäellä oli tarjolla toimenkuvaltaan täydellinen työ. Firma vie sonnien spermaa Lattareihin, joten saisin tehdä koulutustani vastaavaa työtä ja matkustaa Latinalaiseen Amerikkaan. Täydellistä. Olin loppusuoralla koulutukseni ja espanjankielentaitoni kanssa, mutta hakijoiden joukosta löytyi kuin löytyikin henkilö, jolla oli jo aikaisempaa kokemusta sperman myynnistä, hah :) Kakkossijasta ei voinut olla edes pahoillaan.

Ehkä alkoholiala on kuitenkin sopinut minulle paremmin ;)



8. Rakastan eläimiä, mutta perhosista en pidä. Joku voi ajatella perhosten olevan kauniita siivekkäitä. Minusta ne ovat ällöttäviä, karvaisia toukkia, joilla on siivet. Siivet, joilla ne poukkoilevasti lentävät minne sattuu. Costa Rican perhos"eläintarhat" saivat ällötystäni hieman laantumaan, kun suurten perhosten kanssa joutui kävelemään samassa tilassa (pakottauduin kammoni vuoksi niihin tiloihin). En silti näe perhosten kauneutta, mutta siedän niitä aavistuksen enemmän kuin ennen.


9. Olen todella hyvä nukkumaan. Varsinkin lentomatkoilla tästä on iso apu, kun voi herätä määränpäässä hyvin nukkuneena. Unenlahjojeni vuoksi olen meidän perheessämme se, joka on pian jo vuoden herännyt Islan kanssa joka ikinen yö. Minä kun lähes poikkeuksetta saan unen päästä kiinni yöllisen herätyksen jälkeen, eikä heräily kovin suuresti vaikuta minuun. Täytyy kuitenkin sanoa, että viime vuosina aikaeron tasoittaminen ei ole sujunut yhtä vaivattomasti kuin aiemmin. Kai se ikä jo tässä vaiheessa alkaa tehdä tehtäväänsä.

Yhteiset päiväunet tuolloin 1,5 kk Islan kanssa viime kesän mökkeilyn lomassa Yyterissä.


10. Olen ihan paras säästämään rahaa. Rahaa ei tulvi ikkunoista ja ovista, vaan kaikesta muusta karsimalla rahaa on aina löytynyt matkailuun. Aikoinaan myös opintotuesta. Enää en pihistele ihan kaikesta muusta. Onhan meillä omistusasunto ja auto, käyn suhteellisen (tai ehkä jopa suhteettoman) kalliilla salilla, kannamme ruokapöytäämme luomua läheltä ja käymme ajoittain ulkona syömässä. Silti se suurin osuus tuloistani kuluu edelleen matkakassan kartuttamiseen. Äitiyslomassa on toki se hyvä puoli, että julkisilla voi kulkea rattaiden veloituksetta, eikä vaatteitakaan voi ostaa, kun kroppa ei ole vielä entisensä. Rahaa kuluu matkailun lisäksi siis äärimmäisen vähän.


Yllätyitkö? Järkytyitkö? Ilahduitko? Pahastuitko?

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Ginimatkalle Lontooseen naisten kesken

Ystäväni laittoi viestiä, että nyt kun kukaan meistä ei ole raskaana tai imetä, niin olisi aika seuraavan naisten matkan. Tällaista tilannetta ei ole tainnut ollakaan muutamaan vuoteen. Aina joku on jäänyt matkalta juurikin sen vuoksi pois, että on ollut vielä kahden tai kolmen yön reissulle liian kiinni imettämisessä tai sitten synnytys on ollut liian lähellä. Nyt pääsisimme kaikki matkaan!

Aloitimme viinimatkaperinteen joskus vuosia sitten Alsacesta. Sen ja Champagnen lisäksi emme ole varsinaisesti viinimatkakohteita kolunneet, mutta viiniä on kyllä juotu niin Tukholmassa kuin Kööpenhaminassakin. Pietarin risteilyllä meidän commodore-hytteihin kuului jopa samppanja-aamiainen, joka lopulta oli unkarilaista kuohuviiniä, heh. Saimmepa makeat naurut, jos emme samppanjaa :D

Tälläkään kertaa emme vaihda matkatyyliä, mutta viinin vaihdamme giniin. Menemmehän Lontooseen. London Dry Ginin kotikaupunkiin.



Matkan suunnittelu ei kaivannut kuin tehokkaat 100 WhatsApp-viestiä ja yhden kokonaisen päivän. Iltaan mennessä matka-ajankohta oli lyöty lukkoon, kohde valittu, lennot varattu ja matkan ohjelma sovittu. Ei voi muuta kuin todeta, että olemme kyllä tehokkaita. Joustavuudesta puhumattakaan. Kuka uskoisi, että kuusi naista saa reissusuunnitelmat aikaiseksi näin kätevästi? Tällä porukalla kaikki on kyllä toiminut aina erinomaisesti. Kukaan ei urputa turhasta, kaikki joustavat. Tehokkuus on tosin siirtynyt täysin uusiin ulottuvuuksiin. Ennen matkaa hierottiin muistojeni mukaan paljon kauemmin. Toisaalta, ennen sitä aikaakin on tainnut olla käytettävissä aika paljon enemmän.

Kohteena meillä on siis Lontoo ja ajankohta on toukokuun alussa. Meidänkin neiti on ehtinyt siihen mennessä täyttää jo vuoden, joten raaskin hyvin jättää hänet kahdeksi yöksi isänsä hoiviin.

Mitä matkalla?
Kerroin ensimmäisenä muulle matkaseurueelle, että aion vain ja ainoastaan olla ja nautiskella hyvästä seurasta ja ravintoloiden antimista. Mutta kun nyt Lontoossa kerran olemme, niin täytyyhän sitä käydä kierroksella Beefeaterin tehtaalla. Naisten matka ja GT:t. Voiko parempaa yhdistelmää olla?

(Beefeater-kierroksia järjestetään joka päivä puolen tunnin välein. Lisätietoja ja varaukset voi tehdä sivulta http://beefeaterdistillery.com)



WhatsApp piippasi myös musikaaliehdotuksen. Lontoo, naistenmatka, GT:t ja Leijonakuningas-musikaali. Aina vain täydellisempää. Tähän täydennykseksi kaivelin vielä The World's 50 Best Bars -sivustolta tiedon, että Lontoon Artesian on valittu viime vuoden maailman parhaaksi baariksi. Emmeköhän ehdi pienen vierailun sinnekin tehdä. Kaivelin myös muita hyviä cocktailbaareja, jos sattuisivat osumaan matkan varrelle. Lisäksi Airbnb-emäntämme oli lähettänyt parinkymmenen ravintolan ja baarin listan, joita hän suosittelee. Yksi matkaseurueesta totesikin, että ei kai me majoitusta olisi edes tarvittu, jos meinataan käydä kaikki mainitsemani ravintolat ja baarit läpi :D

Alkaa kuulostaa siltä, että olemme saamassa melko täydellisen viikonloppurentoutuksen. Vai miltä kuulostaa? Olemmeko jättämässä jotain täydellistä naisten matkaan kuuluvaa välistä? Entä onko jotain erinomaisia ravintoloita tai cocktailbaareja, joissa kannattaa käydä?

Kuvat on ensimmäiseltä ja tähän asti ainokaiselta Lontoon matkaltani vuodelta 2008. En ihan hirveästi tuolloin ottanut matkakuvia :D