sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Hyvän ruuan Kööpenhamina

Voisin matkustaa Kööpenhaminaan ihan vain syömään. Hyvin voin kuvitella, että ihmiset tekevätkin niin. Pitkä viikonloppu ja ohjelmassa vain ravintoloita. Ruoka ei ollut meillä marraskuun minilomalla pääasia, kun olimme lasten kanssa matkassa, mutta suurta osaa se silti näytteli. Ruokaa sitä lastenkin kanssa tarvitaan.

Satunnainen kahvila Kööpenhaminan liepeillä.


Rempan ja muuton vuoksi aloitin Kööpenhaminan matkasuunnittelun liian myöhään. Viidelle aikuiselle ja kolmelle lapselle ei noin vain löydy ravintolasta tilaa. Ei viikkoa etukäteen, saati sitten vain ilmestymällä paikalle. Rajoitteena kun oli vielä aikataulu. Meidän Isla menee nukkumaan jo kahdeksalta. Iltapuuro on helppo syödä ravintolassa, mutta yöunille häntä ei saa ravintolassa edes vaunuhihin nukuttamalla. Joidenkin ravintoloiden illalliskattaus alkoi meidän aikatauluun liian myöhään. Onneksi on myös lounaita.

Fiskebaren @Kodbyen
Saavuimme Kööpenhaminaan lauantaina aamupäivällä. Saman päivän lounaalle olin varannut meille pöydän kala- ja äyriäisravintola Fiskebarenista. Se löytyy Kööpenhaminan Vesterbron kaupunginosassa sijaitsevassa Kodbyenissä, eli lihakorttelissa "Meatpacking districtissä". Alue on vanhaa lihanjalostamoaluetta, ja tätä nykyä täynnä trendikkäitä ravintoloita. Jostain luin alueen olevan paras paikka illanviettoon Kööpenhaminassa. Me kahdeksalta nukkumaan menijät emme näistä iltariennoista osaa kertoa, mutta ruokaravintolat. Niitä suosittelen.

Olin käynyt Fiskebarenissa kerran aiemminkin. Jokunen vuosi sitten kävimme naisten kesken Kööpenhaminassa, ja silloin söimme myös siellä. Sen vuoksi olinkin paikasta ennakkoon niin innoissani, ja halusin viedä myös tämän retkiseurueen tähän ravintolaan syömään.

Lounasaikaan Fiskebarenissa ei ollut ruuhkaa.


Lounaalla Fiskebarenissa on melko suppea lista, mutta nirsoimmatkin matkaseurueesta löysi mieluisensa annoksen, ja jokainen lautanen kaavittiin pisaroita myöden putipuhtaiksi. Ainoana miinuksena on se, että Fiskebarenissa ei ollut syöttötuoleja ollenkaan. Ilmeisesti ravintolaa ei ole lapsille ajateltukaan, mutta eivät he lapsiseurueen pöytävarausta hylänneetkään. Lapset kyllä viihtyivät ravintolassa hyvin. Keskellä ravintolaa on nimittäin akvaario. Tai kalatankki on ehkä kuvaavampi sana. Tankkiin kun ei ole mitään krumeluureja katsojien piristykseksi laitettu.



Ruoka on Fiskebarenissa loistavaa. Sekä kala, äyriäiset että kasvikset ovat tuoreita ja mahdollisimman läheltä. Mutta ravintolan ehdoton ykkönen on sen vessat. Kyllä. Vessat. Wc:n oven avatessa tuntuu kuin tulisi hullujenhuoneelle. Kajareista kuuluu kaikuva vesitippojen tippuminen, ja peilejä on niin paljon, että itsensä näkee ties kuinka monena. Enpä ole ennen ottanut itsestäni selfietä wc:ssä. Video olisi kertonut enemmän, mutta video wc-käynniltä olisi ollut jo liikaa.




Mother ja muut Kodbyenissä
Yritin saada myös muutamaan alueen muuhun ravintolaan pöytävarausta, mutta olin tosiaan liian myöhään liikenteessä, tai ravintolan aikataulu ei osunut kohdalleen. Aikaakaan meillä ei tietenkään ollut kuin yhden pitkän viikonlopun verran.

Harmittamaan jäi etenkin Mother. Sen pitsoja meille suositeltiin ennen matkaa, ja myös muualta luin paikan erinomaisista pitsoista. Se jää sitten seuraavalle Kööpenhaminan matkalle. Lue lisää Kodbyenistä esim. Visit Copenhagenin sivuilta tästä linkistä.







Kauppahalli - Torvehallerne
Maanantaina kävelimme Kööpenhaminan kauppahallille (Torvehallerne) lounaan ja jälkiruoan perässä. Kööpenhaminan kauppahallissa on kaksi eri rakennusta, toinen suolaisille herkuille, toinen makeille. Vaikka olin lukenut etukäteen kauppahallien olevan lasiseinäisiä moderneja rakennuksia, odotin silti jotain Helsingin kauppahallien tyylistä vanhaa rakennelmaa. Melko helppoa on näköjään unohtaa lukemansa ja mennä mielikuvien perässä.




Ensimmäisenä menimme suolaisten herkkujen halliin, koska halusimme sitä lounasta. Heti tuli vastaan ihania smörrebrödejä. Minä halusin jotain suurempaa, joten osa otti leivän ja me loput menimme pitsalle Gorm's -gourmetpitseriaan. Mieheni ei ilmeisesti tullut täyteen smörrebrödistään, joten hän huomaamattani söi puolet pitsastani - ihan vain kuulemma maistoi, ja kappas, puolet oli hävinnyt. Niinpä minunkin oli vielä käytävä smörrebröd-tiskin kautta. Taas satuimme valitsemaan ravintolan, johon lapset olivat toki tervetulleita, mutta josta ei löytynyt syöttötuolia eikä mikroa. Onneksi Islalle maistui lounas myös kylmänä. Pitsa oli nimittäin todella hyvää. Ja se smörrebröd myös :)






Jälkkärikahvit tietysti kävimme vielä nauttimassa kauppahallin toisessa hallissa, siellä makeiden herkkujen puolella. Tarttuipa matkaan kotiintuomisiksi myös pussillinen The Coffee Collectiven kahvia. Itse en kahvia vieläkään juo, mutta oli kuulemma hyvää :)


The Coffee Collectiven kahvi sopi niin kauniisti vuokrakotimme ikkunalaudalle, että siinähän siitä oli otettava kuva :)




Vesterbron parhaat hampparit
Airbnb-vuokra-asuntomme isäntä suositteli meille joitain ravintoloita ennen matkaamme. Yksi niistä oli Vesterbros Originale -burgeriravintola. Ravintola oli erittäin suosittu ilta-aikaan (kuin myös muut sen ympärillä olevat herkullisen näköiset ravintolat). Kerran yritimme hampurilaisille, mutta se oli niin tupaten täynnä, että ei kannattanut jäädä edes jonottamaan take-away-burgereita. Toisella kertaa meitä onnisti. Silloin oli vielä nipinnapin lounasaika meneillään, eli toisin sanoen kaikki lounastajat jo lähteneet, mutta illallistajat eivät ihan vielä saapuneet.

Tilaukset tehtiin valmiisiin tilauspohjiin itse ruksaamalla mitä tilaa. Lappu tarjoilijalle ja pian ruoka jo tulikin. Hampurilaiset oli todella hyviä. Mieheni tilasi ranskalaisten tilalta uppopaistettuja avocadoja. En ollut näihin aiemmin törmännytkään, mutta ehdottomasti tilaan jos joku kerta näitä vielä tulee vastaan.




Täällä olisi ehkä saattanut olla syöttötuoleja, mutta Isla nukkui tyytyväisenä koko ruokailun ajan.

Varmasti Kööpenhaminassa olisi ollut lapsiystävällisiä ravintoloitakin, mutta emme halunneet mennä lasten vaan ruuan mukaan. Paljon jäi ravintoloita vielä seuraaville Kööpenhaminan matkoille. Eiköhän sinne tule vielä mentyä.

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Kasarimpi puoli Gran Canariaa

Me vietimme joulun Kanarianlomamme Las Meloneraksessa, Gran Canarian eteläkärjen yhdellä uusimmista loma-alueista (lue kohteesta enemmän täältä). Ensin suunnitelmissamme oli tehdä ei-mitään. Mutta päätimme kuitenkin uskaltautua kasariparatiisiin Playa del Inglésiin päivävierailulle.

Opas suositteli kävelemään dyynien kautta, mutta eihän me rattaiden kanssa hiekassa voitu kävellä. Dyynien pohjoispuolelta kiertäminen olisi ollut muutama kilometri liikaa siinä kuumuudessa (ainakin Islalle), joten menimme bussilla. Kaikki bussit lähtivät Maspalomasin majakalta (Faro de Maspalomas). Majakalta alkaa myös dyynit, joten tässä vaiheessa voi vielä tehdä päätöksen, mennäkö kävellen vai bussilla. Muut siis, eivät ehkä kuitenkaan rattaiden kanssa kulkijat.




Majakalta alkaa myös selkeästi vanhempi loma-alue, majakka selkeänä maamerkkinä uuden ja vanhan rajalla. Dyynit koko komeudessaan on siis vallattu jo vuosikymmeniä sitten. Me kävelimme yksi aamu jonkun matkaa ensimmäisten ravintoloiden ja kauppojen ohi Isla kantorepussa. Ihan hiekalle asti emme kuitenkaan lähteneet, kun aurinko oli jo noussut ja oli jo melko kuuma.

Piparkakkutalo-hiekkalinna oli yksi useista valtavan hienoista hiekkalinnoista, joita dyynien alkupäähän oli rakennettu.


Muutaman kojun ja ravintolan ohi kävelimme toteamassa, että olimme tulleet jo aivan toiseen maailmaan Las Melonerakseen verrattuna, vaikka se olikin vain muutaman kymmenen metrin päässä.




Tämä oli kuitenkin vasta lämmittelyä Inglésiin verrattuna. Siellä sitä vasta vanhaa glamouria olikin. Ensin kävelimme rantakatua ja ihastelimme dyynejä sieltä käsin, kun emme rattainemme lähemmäs viitsineet mennä.



Kunhan pääsimme ostoskeskuksille asti, niin johan alkoi "terve, terve, Sauli Niinistö Suomen presidentti, tervetuloa" -litaniat raikamaan. Johonkin ravintolaan oli litanioista huolimatta mentävä, sillä Islalla alkoi olla lounasaika. Ei auttanut kuin ottaa hymy kasvoille ja antaa terve-terve-miehen ohjata meidät pöytään. Kunnian sai Rodizio Grill kauniine värikkäine kaktuksineen. Suoraan 80-luvulta, hih :)







Kun olimme Inglésiin asti tulleet, niin täytyihän sitä käydä katsastamassa myös ne kuuluisat Suomi-ravintolat. Sieltähän ne löytyivät kaikki sulassa sovussa Aguila Roja -ostoskeskuksen luota. Vierekkäin olivat Apilaniitty Suomi-lounaineen ja karaokebaari Ässä (joka tätä nykyä on kuulemma enemmän nuorisopaikka;). Jossain vähän kauempana olisi ollut Iskelmäbaarikin.





Tien toiselta puolelta löytyi tanssiravintola (en muista nimeä) sekä Lady Pink, jonka terassilla mekin kävimme piipahtamassa. Kävipä siinä sitten herra koto-Suomesta ihmettelemässä suureen ääneen, että mihin me karttaa oikein Inglésissä tarvitsemme. Eipä siinä sitten kehdattu kertoa, ettei tämä nyt ihan ensimmäinen lomamatkamme ole, vaikka Inglésiin kartan kanssa olemmekin päätyneet ;) Sai mies pitää ylpeän hetkensä Inglésin multimatkaajana :) Ymmärrän toki täysin, että joillekin lomassa on tärkeää se, että tietää jo valmiiksi paikat joissa liikkuu, vaikka oma matkafilosofiani on täysin päinvastainen, ja toivon aina pääseväni jonnekin, jossa en ole aiemmin ollut. Pääasia, että jokainen saa matkustaa omalla parhaaksi katsomallaan tavalla.


Tähän päättyikin Playa del Inglésin kierroksemme ja päätimme palata ei-tehdä-mitään -lomamme pariin takaisin Las Melonerakseen.

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Vauvaystävällinen, mutta ei imetysmyönteinen Kööpenhamina

Olimme marraskuussa isommalla porukalla Kööpenhaminassa. Matkassa meitä oli minun, mieheni ja Islan lisäksi siskoni ja hänen 5- ja 6-vuotiaat pojat sekä vanhempani. Lensimme Kööpenhaminaan lauantaiaamuna ja palasimme takaisin kotiin tiistaina.

Valitsimme matkakohteen edullisten lentojen sekä kohteen lapsiystävällisyyden vuoksi. Joka paikassa hehkutettiin, miten kätevä Kööpenhamina on lasten kanssa. Ja onhan se.




Liikkuminen julkisilla ja kävellen
Kaikkein kätevintä Kööpenhaminassa on se, että lentokentältä keskustaan pääsee todella kätevästi ja nopeasti sekä junalla että metrolla. Meidän majoitus oli rautatieaseman vieressä, joten valitsimme junan, joka toi meidät keskustaan vartissa.

Perillä kuljimme pääsääntöisesti kävellen. Meille sattui aivan erinomaisen kaunis syksyinen viikonloppu, ja kun välimatkat Kööpenhaminassa ovat kohtuullisia, ei tarvinnut julkisia liikennevälineitä miettiä. Ainoastaan eläintarhaan matkasimme junalla, ja sieltä takaisin bussilla. Junissa on todella tilavat vaunut rattaille ja matkatavaroiden kanssa liikkuville. Myös busseissa oli hyvin tilaa rattaille. Vaunujen kanssa matkustava ei Helsingistä poiketen päässyt matkustamaan ilmaiseksi, mutta sentään lapset pääsivät aikuisen seurassa ilman maksua.

Turvakaukaloa ei siis tarvinnut kuljettaa ollenkaan mukana, kun emme missään matkan vaiheessa tarvinneet autoa tai taksia.




Tekemistäkin lapsiperheille on vaikka kuinka paljon. Yhdessä pitkässä viikonlopussa ei ihmeitä ehdi, mutta valinnanvaraa on. Toki marraskuu hieman rajoitti niitä, koska esimerkiksi aivan keskustassa sijaitseva Tivoli ei ollut auki. Sehän tietenkin harmitti pienimpiä matkaajia, koska Tivolin kauniit valot houkuttelivat loistollaan käymään peremmälle. Peremmälle ei päässyt porttien pysyessä visusti kiinni talvikuukaudet (Halloweenia ja joulua lukuunottamatta).


Mitä me sitten teimme? Siitä myöhemmin lisää.


Mutta entä imetys?
Kun kaikki oli niin lapsiystävällistä ja helpoksi tehtyä lapsiperheitä ajatellen, ajattelin että myös imetys olisi yhtä luontevaa ja sallittua kuin Suomessakin. Onhan Kööpenhamina yhtä suvaitseva kuin Tukholma, joka on toden teolla Suomea avomielisempi. Ainakin omissa mielikuvissani. Joka paikassa, missä vain olen Islan kanssa ollut (Suomen lisäksi Tukholma, Viro, Italia, Espanja), olen paikasta riippumatta imettänyt. Julkisilla paikoilla luontevinta se toki on ravintolassa, pöydän äärellä, siellä missä muutkin syövät. En ole koskaan tehnyt asiasta numeroa, mutten ole viime kuukausina mitään harsoakaan Islan peittelemiseksi käyttänyt. En sen vuoksi, että Islapa osaa sen napata pois. Turhaa näpertelyä siis. Mutta imetyspaidat ovat sen verran käytännöllisiä, ettei esimerkiksi ystäväni yhdellä ravintolavisiitillä edes huomannut minun imettävän, vaikka hän söi minua vastapäätä. Hän luuli minun vain pitävän Islaa sylissäni samalla kun itse syön. Näinpä ajattelin, että myös Kööpenhaminassa imetys olisi ihan ok missä tahansa.

Kööpenhaminan eläintarhan ravintolassa kävin lämmittämässä Islalle ruokaa. Mikro löytyi wc:iden vierestä sermin takaa. Samassa parin neliön tilassa oli myös pari nojatuolia. Imetin Islan varmuuden vuoksi siellä, olihan tähän järjestetty sopiva tila, vaikka se wc:iden vieressä olikin. Ei kuitenkaan wc:ssä (minkä tuoksuissa en siis haluaisi hengailla niin pitkää aikaa, että Isla syö).

Eläintarha ei ollut ongelma, vaan huonekaluliikkeet. Suomessa kysyessäni huonekaluliikkeestä, että voiko heillä imettää, on vastaus ollut, että totta kai voi. Heillähän on kätevästi vaikka kuinka monta nojatuolia vapaana. Siitä vaan valitsemaan itselle mukavin vaihtoehto. Kööpenhaminassa huonekaluliike oli ongelma. Ensimmäisessä pyöriteltiin päätä, että ei meillä kyllä oikein ole mitään paikkaa, missä voisi imettää. Ahaa, ei yhtään tuolia? No, en alkanut hankalaksi vaan kysyin seuraavassa samaa. Siellä nyrpeä vastaus oli, että me emme imettäjistä pidä, mutta jos sinun on ihan pakko, niin mene jonnekin nurkkaan, mistä sinua ei muut asiakkaat näe. En mennyt.



Lopulta päädyimme lähimpään Irkkupubiin, ja siellä suojaisaan pöytään. Varmuuden vuoksi en kysynyt lupaa. Islalla oli jo niin kova nälkä, että emme olisi enää voineet ottaa kolmatta kieltävää vastausta.

En tiedä, onko Kööpenhaminan keskustassa jotain tiloja äideille ja vauvoille, kuten on Helsingin keskustassa esimerkiksi Kampin ostoskeskuksessa. Talviaikaan kun ei puistonpenkilläkään voi imettää, ja ruokaravintolaan ei voi mennä ilman ruokailua. Kahvilat olivat lähistöllä aivan tupaten täynnä. Pubi sen sijaan on hieman kyseenalainen vauvan kanssa, mutta sentään Isla sai ruokaa.  Muita ideoita paikanvalintaan en todella keksinyt. Enkä keksi näin jälkikäteenkään.

perjantai 22. tammikuuta 2016

2000-luvun Kanariaa - Las Meloneras

Viime kerrasta Kanariansaarilla ehti vierähtää tovi. Ei ehkä ihan kahtakymmentä vuotta, mutta ei se kauas heitä. Tai hetkinen. Kun tarkemmin ajattelee, niin 20 vuotta voi olla tarkalleen kulunut siitä, kun olen edellisen kerran ennen joulun matkaamme ollut Kanarialla. Hui. Kylläpä asioista on jo pitkä aika!

En ole liiemmin kiirehtinyt Kanarialle paluuta. En ole sitten lapsuusvuosien edes suunnitellut Kanarianmatkaa. Maailma on pullollaan upeita kohteita, yksi elämä ei edes riitä kiertämään niitä kaikkia. Ajatus Kanariasta nauratti. 80- ja 90-lukujen loisto ei ehkä olisi yhtä hohdokasta kuin silloin 80- ja 90-luvuilla. Vai olisiko? Jospa sitä yllättyisi positiivisesti jos heittäisi ennakkoluulot romukoppaan.

Laskeuduimme Las Palmasin kentälle illalla kymmenen aikaan. Lämmintä oli edelleen parikymmentä astetta. Aika ihanaa! Saimme laukut vain lyhyen odottelun jälkeen. Opaskin oli meitä pakettimatkalaisia heti vastassa. Ei kun bussiin, ja oppaan mukaan olisimme alle puolessa tunnissa kaikki hotelleillamme. Lupaava alku. Bussi aloitti hotellikierroksen Playa del Inglésin hotelleista, pohoojaalaisen isännän selostaessa matkan joka käänteitä takapenkissä (ei, matkassa ei todella ollut yhtään käännettä, mutta juttua riitti silti). Tunnin kuluttua emme edelleenkään olleet omalla hotellillamme, ja tarinaa takapenkissä riitti. Joka risteyksessä jotain. Voi apua! Minne olemme tulleet? Ehkä sittenkin olisi pitänyt lähteä matkaan ilman "ehkä yllätyn positiivisesti" -fiilistä.

Vai sittenkin...
Kun vihdoin pääsimme hotellillemme, ajatukset muuttuivat jälleen positiivisempaan suuntaan (lue kirjoitukseni Cay Beach Meloneraksesta). Ehkä emme tulleetkaan kasari-ysäri-loistoon. Emmekä tulleetkaan. En ollut aiemmin edes kuullut Las Meloneras -nimisestä paikasta, eikä ihmekään. Alue on rakennettu vasta 10-15 vuotta sitten. Enkä siis ole tuona aikana vilkaissutkaan Kanariaan päin.

Las Meloneras on vielä keskeneräinen loma-alue. Tyhjiä tontteja on rivissä odottamassa niille rakennettavia hotelleja (tuleeko niitä koskaan, sitä en tiedä). Lomakokemusta se ei kuitenkaan haitannut. Eihän näitä tyhjiä tontteja hotelleista käsin näe, näitä hotelleja kun ei ole rakennettu "käydään vain nukkumassa hotellissa" -periaatteella. Eikä niitä tyhjiä tontteja näe edes hotellilta poistuttaessa, jos kulkee rannan kautta.




Las Meloneraksen hotellit ovat hienoja. Meidän hotelli, Caybeach Meloneras, oli hyvä neljän tähden hotelli, ja se oli sieltä huonoimmasta päästä. Rantakatua kävellessä sai ihastella viiden tähden hotelleja rivissä. Yhden hotellin ikkunat (ravintolasta??) oli rakennettu suoraan rantakallioon. Aika hieno!




Las Meloneraksen ravintolat ja ostoskeskuksetkin olivat tältä vuosituhannelta. Me kävimme niillä vain istumassa parilla terassilla ja kerran lounaalla, mutta jos meillä ei olisi ollut puolihoitoa, olisin mieluusti myös illallistanut useammassakin ravintoloista.






Ranta Las Meloneraksen kohdalla on kallioista ja kivikkoista. Hiekkarantoja haaveilevan kannattaa suunnata joko Maspalomaksen dyyneille, tai aivan Las Meloneraksen länsiosan pienelle hiekkarannalle.





Surffarit voivat sen sijaan lähteä vesille kivikon kohdalta. Sattuipa siellä olemaan laikkarikisat, kun yhtenä päivänä kävelimme rantabulevardia.






Ei siis pöllömpi paikka tuo Las Meloneras. Pääsinpä sittenkin yllättymään positiivisesti.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Lapsiystävällinen hotelli Caybeach Meloneras @Gran Canaria

Vietimme joulun Gran Canarian eteläkärjessä Las Meloneraksessa. Sieltä mieheni oli valikoinut Cay Beach Meloneras -hotellin. Hyvin olikin valinnut. Hotelli toimi erinomaisesti vauvamatkallamme.

Ensivaikutelman hotelli ainakin osasi hoitaa. Kun saavuimme hotellille lennolta puolenyön jälkeen, saimme respasta pienet illallisboksit. Wautsi. En ole ennen saanut mistään hotellista myöhään saapuessani ruokaa huoneeseen mukaan. Olipa mukava yllätys! Meillä oli puolihoito varattuna, joten toki illallinen kuului meille jo saapumispäivänä, mutta että he oikein pakkasivat sen meille, vaikka saavuimme illallisajan jälkeen. Boksissa oli leipää, hedelmiä ja jogurttia. Huoneessa iso pullollinen vettä. Ei siis mitään gourmeeta, mutta ruokaa.

Huoneisto erinomaisella pohjaratkaisulla
Matkapäivän jälkeen ja vielä yöaikaan mikään ei koskaan näytä niin kivalta kuin sitten seuraavana aamuna hyvien yöunien jälkeen, mutta tämä hotelli vaikutti mukavalta jo yöllä. Huoneistomme oli tilava ja siisti. Makuuhuoneessa oli pedattuna myös Islalle matkasänky. Kun saavuimme hotellille, Isla torkkui rintarepussa. Yritin siirtää hänet matkasänkyyn, mutta katse oli niin pelokas (suora huutokin jo jotain kertoi), että nukuimme kaikki samassa sängyssä ensimmäisen yön. Onneksi parivuode oli valtavan leveä, eikä kenenkään tarvinnut väistellä toista.



Huoneistossa oli myös keittiö astioineen ja ruuanlaittovälineineen. Me emme sitä puolihoitolaisina tarvinneet kuin Islan puuron tekoon ja ruokien lämmittämiseen. Puuroonkin minulla oli mukana valmista puurojauhetta, joka vain sekoitettiin lämpimän veden joukkoon. Useimmiten Isla sitten söikin puuron samaan aikaan meidän kanssa aamiaisella tai illallisella ravintolassa. Ei se keittiö silti ihan hukkaan mennyt, vaikkemme kokkailleetkaan. Ja oli huoneistossa se hyvä puoli, että makuuhuone oli erikseen. Ei tarvinnut samassa huoneessa hiippailla Islan nukkuessa.

Huoneistojen pohjat olivat juuri nukkumisjärjestelyjen kannalta erinomaiset. Sekä olohuoneesta että makuuhuoneesta oli liukuovi terassille. Päiväunien aikaan Isla sai nukkua rauhassa makuuhuoneessa, ja itse pystyi lukemaan kirjaa aurinkoisella terassilla. Ei tarvinnut olla edes itkuhälyttimiä mukana.

Meidän huoneisto oli tuo alempi, mutta puskista johtuen en saanut terassista kunnon kuvaa.


Lasten astiasto illallisviihdykkeenä
Myös hotellin ravintola oli ajatellut lapsivieraita. Lastenpöydästä Isla ei ihan vielä tarvinnut ruokaa, mutta värikkäät, muoviset astiat toimivat erinomaisina viihdykkeinä meidän ruokaillessa. Toki Islalle löytyi hedelmiä ja kasviksia. Ei tarvinnut aivan tyhjin käsin muiden ruokailua hänenkään katsella. Syöttötuoleja oli niin paljon, että kertaakaan sellaista ei tarvinnut odottaa.




Ruuat yleisesti olivat hyviä. Aamiainen oli puuron puuttumista lukuunottamatta erinomainen ja todella kattava. Illallisessa ei ollut mitään valitettavaa, mutta en keksi mitään erityistä hehkutettavaakaan. Positiivista toki oli, että ruokia oli kattavasti ja ne vaihtelivat illasta toiseen. Ei tarvinnut koko viikkoa samaa ruokaa syödä. Vauvamatkalaisen näkökulmasta oli kovin kätevää, että viinipullon pystyi jättämään säilöön seuraavalle illalle. Ei tarvinnut ostaa talon viiniä, eikä myöskään heittää hukkaan loppua pullollista. Yhtä pullollista taisimmekin juoda kolme iltaa, hih :)


Viihdykkeenä pari allasaluetta, lasten leikkihuone ja kauneushoitola
Hotellin uima-allasalueet olivat myös miellyttävät. Joskin (lämmitetty?) vesi ei ollut lämmintä. Itse en käynyt kertaakaan uimassa muuta kuin Islan kanssa vauva-altaassa (en tosin olekaan mikään superinnokas uimari). Lastenaltaaseenkin uskaltauduimme vasta iltapäivästä, kun aurinko oli lämmittänyt altaan veden vauvalle riittävän lämpimäksi. Itse alueet olivat riittävän suuret, jotta aurinkotuoleja ei tarvinnut varailla tai jonottaa. Ei tarvinnut myöskään pelätä Islan tippuvan heti parin ryömimisen jälkeen altaaseen.

Suurempi allasalue, allasbaari ja ylhäällä oikealla hotellin ravintola.

Toinen allasalue, jonka alta löytyi punttis ja kauneushoitola. Vierestä lasten leikkihuone.




Meidän huone oli lähellä ravintolaa ja isompaa allasaluetta. Toisessa päässä hotellialuetta oli yksi uima-allas, kuntosali, kauneushoitola ja lasten leikkihuone. Leikkihuonetta olisi tullut varmaan käytettyä enemmän, jos olisi ollut huonompi sää, ja jos se olisi ollut lähempänä meidän huonetta. Nyt kävimme vain piipahtamassa siellä.

Isommille lapsillehan siellä järjestetään jotain ohjelmaakin Bamse-nallen vetämänä. Yli kolmevuotiaille mm. kerran viikossa leffailta, jolloin vanhemmat voivat käydä syömässä rauhassa, kun lapset vahteineen katsovat leffaa.


Ja olihan isomman allasalueen vieressä leikkipaikkakin. Ja jossain päin hotellialuetta minigolf ja muistaakseni tenniskenttäkin. Puuhaa paljon joka tapauksessa. Meidän aktiviteetit rajoittuivat aurinkotuoleihin ja kauneushoitolaan.





Rauhallinen ympäristö
Ilman puolihoitoa hotelli olisi ollut vauvamatkalle turhan kaukana ravintoloista. Ei niihin ollut kuin muutama sata metriä, mutta kun Islaa alkaa väsyttää, niin silloin pitäisi olla jo kovin lähellä sänkyä. Toki hotellin allasbaarista sai myös illallista (ei vain ravintolasta). Puolihoito oli kuitenkin tälle matkalle hyvä.

Muuten sijainnissa ei ollut valittamista. Ei ollut bilehile ravintoloiden meteliä häiritsemässä, eikä hotelli ollut kaukana palveluistakaan. Suoraan hotellin altailta lähti tie rantaan.



Rannasta oikealle, ja sieltä tuli vastaan muutamia ravintoloita, pieni ostoskeskus ja pieni hiekkaranta.



Rannasta vasemmalle, ja siellä tuli vastaan Maspalomas ravintoloineen ja kauppoineen. Rantakatu vei aina Maspalomasiin asti. Se toimikin erittäin hyvänä aamulenkkipolkuna.




Suosittelen hotellia lapsimatkalle. Hotelli löytyi ainakin Finnmatkojen valikoimista.