maanantai 23. maaliskuuta 2015

Lautasella delfiiniä? @OistinsFishFry

No ei sentään. Tai niin me kyllä luultiin, kun ruokalistalla luki Dolphin. Pienen googlettelun jälkeen myös selvisi, että delfiininlihaa syödään ainakin Japanissa. Miksei siis myös Karibialla ja Barbadoksen Oistinsissa järjestettävällä kalatorilla?

Delfiini ei kuitenkaan ollut delfiini, vaan kala nimeltään mahi mahi. Tosin kun ruokalistalla lukee molemmat, niin sitä en pysty enää sanomaan, että mitä eroa niillä kahdella sitten on, kun tarkoittavat samaa. Onneksemme lautasella ei sitä delfiiniä ollut. Delfiininlihassa on erittäin paljon elohopeaa ja muita raskasmetalleja, joka aiheuttaa sitä paljon syöville neurologisia ongelmia (esim. näkö- ja kuulo-ongelmat) (lähde: BlueOrg.com). Delfiininliha ei myöskään ole sieltä eettisimmästä päästä merenelävistä. Puhutaanhan kuitenkin erittäin älykkäistä ja tunneherkistä eläimistä.

Mahi mahin uskoisin olevan tuo kauniin turkoosinvärinen kala.


Toisaalta, syön kyllä kaikkea muutakin lihaa, eikä delfiiniä kerran maistanut varmasti sokeaksi tule. Raskausaikana oli kuitenkin ihan miellyttävää tietää, että en ollut vedellyt myrkkyjä kurkusta alas, edes sitä pientä haarukallista mitä mieheltäni kalaa maistoin. Mahi mahia siis - en delfiiniä.

Hyvät bileet ja erinomaista ruokaa
Se delfiineistä. Oistins Fish Fry on paljon muuta. Ennen kaikkea hyvät bileet ja erinomaista ruokaa. Nimestäkin päätellen suurimmaksi osaksi kalaa. Jostain googlettelin etukäteen, että ruokaa olisi tarjolla iltaseitsemästä eteenpäin. Me halusimme mennä paikalle jo valoisan aikaan ennen kuutta, ja ruokaa oli myös silloin jo tarjolla, joskaan ei vielä juurikaan ruokailijoita.



Valmistelut olivat myös vielä kesken. Käsitöiden myyjät laittoivat kojujaan valmiiksi, ruokakojuihin roudattiin jäitä juomille, paikalliset miesporukat pelailivat dominoa, osa lattiapingistä (??).




Valoisan aikaan oli myös mukava seurata kun kalaa tuotiin torille ja sitä käsiteltiin ripeää tahtia kalakojuille.



Me käytiin Oistinsin kalatorilla molempina lomamme perjantaina, jolloin paikalla on parhaat bileet. Poikkesimme siellä myös parina muuna iltana. Joulupäivänä, kun koko muu Barbados oli kiinni. Silloin jäimme parille lasilliselle paikallispappojen seuraan kuuntelemaan reggaeta paikan ainoalle auki olevalle kojulle.
Toisella kertaa emme halunneet syödä hotellilla, mutta emme myöskään keksineet muutakaan ravintolaa lähistöltä. Iloksemme huomasimme Oistinsin kalatorilla olevan pari kalakojua auki myös viikolla.

Minkä kojun valita?
Kalakojuja on kalatorilla valtava määrä. Jokaisella kojulla on henkilökuntaa esittelemässä ruokalistaansa ohikulkeville. Siitä ei varsinaisesti ole hyötyä ainakaan ruokalistaan tutustumisen puolesta, sillä lähes kaikkien ruokalistat ovat melkein identtiset. Poikkeuksena se, että osalla on myös kanaa listalla. Jos siis et ole kalan perään, niin ruokalistojen esittelykierros voi olla paikallaan. Myös äyriäisvalikoima vaihteli kojujen välillä.



Minun ehdottomasti paras annos Oistinsin Fish Fry:ssa on tässä:



Kokonainen red snapper (mikä lie kala onkaan). Lisukevaihtoehdossa yllätin itsenikin ja otin makaronia juustolla, heh :) Normaalisti valitsin riisiä ja papuja, mutta jo melkein pari viikkoa niitä lisukkeena syöneenä alkoi makaroni juustokuorrutteella kuulostamaan houkuttelevalta - uskokaa pois!



Tämän annoksen tarjoili ravintola Uncle George's Fish Net Grill, joka näytti olevan suosituin myös paikallisten keskuudessa. Suuri osa kalatorin ruokailijoista oli paikallisia, eli siis suosituin ravintola yhtä kaikki. Illan tullen jokaisen kojun jokainen penkki oli käytössä. Kaikkiin ravintoloihin riitti kyllä asiakkaita, mutta täältä monet ottivat annoksensa mukaan, eikä jono grillin luo näyttänyt lyhentyvän yhtään. Kannattaa siis olla hyvissä ajoin, jos haluaa ruokansa suht ripeään tahtiin.



Testasimme myös pari muuta ravintolaa. Ihan hyviä heidänkin kalansa, mutta ei vetänyt vertoja Uncle Georgelle. Crystal's Barin menu oli juurikin sitä, miltä suurimman osan menu näytti.


Heidän annoksensa näyttivät tältä. Yläpuolella juurikin se dolphin ja alapuolella lentokalaa.



Illan tullen paikalle saapui ihmismassojen lisäksi musiikkia myös livenä. Täällä voisi jatkaa iltaa pidempäänkin (jos ei olisi ollut raskaana, ja energiaa olisi ollut enemmän:). Myös perheitä oli paljon liikenteessä, eli paikka ei ole kuitenkaan vain biletystä varten. Kaikki olivat tervetulleita!





tiistai 17. maaliskuuta 2015

Lomalla kotona

"Ihanaa viimeistä työpäivää" piippasi kännykkä eilen heti aamutuimaan. Hih, kiitos :) Vaikka tiesin päivän olevan viimeinen työpäivä piiiitkään piiiitkään aikaan, tuli siitä jotenkin konkreettisempi, kun sen näki kirjoitettuna.

Herääminen viimeiseen työpäivään ennen äitiyslomaa ei ollut yhtään sen helpompaa kuin yleensäkään maanantaisin, mutta matka töihin oli mukava. En edes ottanut Metro-lehteä bussissa, vaan sujahdin ikkunapaikalle ja katselin aurinkoisia merenrantamaisemia. 65A-bussikaan ei saanut minua kyytiinsä. Sehän ei kierrä merenrantareittiä, vaan ajaa suoraa tietä rautatieasemalle. Kakskymppisen maisemareitti oli (turhan pitkästä mukulakivitiepätkästä huolimatta) paljon parempi vaihtoehto.






Nautin myös kotimatkasta. Katselin ympärilleni ihan eri tavalla kuin normaalina paahdan-tässä-kotiin -arki-iltapäivänä. Pistäydyin jopa ensimmäistä kertaa Espan Finlaysonin myymälässä. Viimeisen parin vuoden aikana ehkä noin 78 kertaa 920:sta ohikulkukerrasta tämäkin on käynyt mielessä, ja aina olen silti vain kävellyt ohi. Nyt en. Enää ei ollut kiire.



Ja tänään. 11 tunnin yöunien jälkeen oli kovin virkistävää aloittaa ei-mitään-suunnitelmia-päivä. Olen nukkunut jo kahdet pienet päikkärit, siivoillut, käynyt kävelyllä ja kaupassa. Aika ihanaa.



Tämä on ensimmäinen loma vuosikausiin, kun vietän lomaa kotona tehden en yhtään mitään, lähtemättä matkalle. Eikä se haittaa. Näköjään minäkin osaan nauttia "ei mistään".

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Wanderlust tag -haaste - vastauksia matkakysymyksiin

Bongasin Vaihda Vapaalle -blogista Wanderlust tag -haasteen, jossa olisi tarkoitus höpötellä videolle vastauksia kymmeneen matkailuaiheiseen kysymykseen. Videolle? Ehei. Lapsena kyllä tehtiin kaikki mahdollinen videolle. Kokkiohjelmia, autonkorjausvideoita, jumppaohjelmia, aerobicnäytöksiä. Vaikka mitä. Eikä tämä loppunut lapsuuteen, vaan vielä lukiossakin teimme useat esitelmät videomuodossa ja luokan edessä laitoimme vain videon pyörimään. Kätevää.

Nyt videolle kymmeneen kysymykseen vastaaminen ei tule kyllä onnistumaan. En tiedä johtuuko loppuraskaudesta vai katupölystä vai molempien yhdistelmästä, mutta ääntä ei riitä niin pitkään jutusteluun (vähintäänkin hyvä selitys sille, miksi tämä ei tule videomuodossa;). Tässä jokatapauksessa kysymykset ja vastaukset kirjoitetussa muodossa:

1. Tärkein leima passissasi?

Huh, kysymyssarja alkoi haastavasti. Passini on vaihtunut parin vuoden sisään kaksi kertaa. Ensin hankin uuden vanhentuneen tilalle, ja seuraavaksi naimisiinmenon ja täten nimenmuutoksen vuoksi taas uuden. Ja koska en pidä tavarasta, olen aina luovuttanut vanhan passin poliisille.

Tämänhetkisessä passissa taitaa olla tasan Barbadoksen leimat. Parin vuoden takaisessa passissa oli varmaan se kaikkein mieleenpainuvin leima, ei mikään virallisista virallisin, vaan turisteille tarkoitettu Inca Trail –leima. Sen saimme reitin portilta, kun olimme reput selässä valmiina aloittamaan neljän päivän urakkaamme kohti Macchu Picchua.

Meidän ryhmä lähtövalmiina Inca Trailille.


2. Osaatko luetella passisi numeron ulkoa?

En. Sen parin vuoden takaisen osasin, mutta puoli vuotta vanhan passin numero on ihan mahdotonta muistaa. Minulle ainakin. Ja toisaalta nyt kun ei saa kuin viiden vuoden passeja, niin en usko senkään ajan riittävän minun numeromuistilleni.

3. Mieluisin matkustusväline? Juna, lentokone, auto?

Mahdoton valita vain yhtä. Lentäen pääsee pitkälle, mutta autolla voi pysähtyä matkalla. Ja jos oikein maisemia haluaa katsella, niin polkupyörän ottaisin silloin alle. Kaikkein mieluiten siis lentäisin kauas, jossa vaihtelisin auton ja fillarin välillä. Toisaalta laivalla/veneellä pääsee hyvin saarten välisiä matkoja, mutta näin merisairaan näkökulmasta laiva (paitsi valtavat risteilijät, jotka eivät aalloista paljon hätkähdä) ei ole miellyttävä vaihtoehto.



4. Matkatavaroiden top 3?

Olen niin ruuan perään, että eväät tulevat kärkikolmikkoon. Jos energiataso laskee liikaa, tietää se kiukkua. Säilyttääkseni rauhan matkakumppaneiden kesken, pari pähkinää tai kiukkupatukka silloin tällöin takaa mukavan matkan. Elämysten ikuistaminen on myös yhtä tärkeää, eli mukaan lähtee aina myös kamera. Kolmannen kanssa onkin jo sitten vaikeuksia. Vesipullo löytyy aina laukusta, mutta se taitaa mennä eväiden kanssa samaan kategoriaan. Kenties sitä on niin jo tottunut kännykkäaikaan, että kännykkä taitaa tulla myös kärkikolmikkoon. Siinä on myös se hyvä puoli, että aina silloin kun ei jaksa kantaa kameraa mukana, toimii kännykkä myös kamerana.

5. Hostelli vai hotelli?

Kymmenen vuotta sitten vastaus olisi ollut ehdottomasti hostelli. Ketä kiinnostaa missä sitä nukkuu? Säästyneet rahathan voi käyttää paljon paremminkin! Mutta nyt kun ne kymmenen vuotta ovat kuluneet, niin kyllä hotellin mukavuuksista mieluusti jo maksaa. Sellaisissa loukoissa on tullut majoituttua, että ei kiitos enää. Hostellien yhteiskokkailualueet on kyllä jääneet positiivisesti mieleen. Sieltä on saanut aina parhaat vinkit kohteen nähtävyyksistä muilta asukkailta.

Tässä Costa Rican Manuel Antoniossa sijaitsevassa hostellissa ei edes seinää oltu tehty kattoon asti. Ovi sentään pysyi juuri ja juuri kiinni ;)


6. Matkustatko samoihin kohteisiin vai tutkitko uusia paikkoja?

Tämä on helppo. Jos olen itse valitsemassa kohdetta, on se ehdottomasti uusi paikka. Vaikka olen käynyt todella upeissa paikoissa, on maailma edelleen täynnä paikkoja, joissa haluaisin käydä. Jos tyytyisin yhteen hienoon kohteeseen, en saisi koskaan selville, mistä kaikesta olen jäänyt paitsi.

En toki kieltäydy sellaisistakaan matkoista, jotka suuntaavat sellaisiin paikkoin, joissa olen jo käynyt. Joskus matkaseura vie voiton, kuten naisten yhteisillä viikonloppumatkoilla. Silloin ei ole väliä minne lähdetään, kunhan lähdetään :)

7. Luetko etukäteen matkakohteestasi (esim. kulttuuri, nähtävyydet, turvallisuus) vai menetkö summanmutikassa?

Luen. Ennen luin paljon enemmän (en tiedä miten ennen oli niin paljon enemmän aikaa), mutta nykyäänkin pyrin ottamaan pääasialliset nähtävyydet ja parhaat ravintolat selville jo ennen matkaa. Silloin itse matkalla ei tarvitse enää käyttää aikaa sen pohtimiseen, mitä kohteessa voi tehdä. Kunhan vain katsoo listaa tai Lonely Planetin post it -lapuilla merkittyjä sivuja ja valitsee sille hetkelle parhaan tekemisen. Minuuttiaikatauluja en siis tee etukäteen, vaan ennakkosuunnittelulla pyrin varmistamaan sen, että mitään must see –juttua ei jää näkemättä/tekemättä/kokematta. Pahinta olisi, jos jotain upeaa huomaisikin vasta kotiinpaluun jälkeen.

8. Paras matkailusivusto?
Ei ole yhtä ylitse muiden. Googlettelen paljon matka-aiheisia juttuja, mutta Google vie minne vie. Usein matkablogeihin. Tripadvisor kertoo usein vastauksia yksityiskohtaisiin kysymyksiin, kuten esimerkiksi, että onko Barbadoksella ravintolaa, joka järjestäisi romanttisen illallisen rannalle, ihan niin kuin Unelmien poikamies -jaksoissa, hih ;) Vastaus: ei ole.

9. Mitä kaupunkia suosittelisit ystävällesi? Miksi?

Singapore on jäänyt kaupungeista parhaiten mieleen. Se oli niin puhdas ja järjestelmällinen, eikä tupakkaakaan saanut polttaa kaduilla kuin merkityillä paikoilla tuhkisten vieressä. Lisäksi suurkaupungin vilinästä pääsi helposti Indonesian lähisaarten rannoille rantaresort-lomalle.

JA Singaporen kenkäliikkeissä myydään kaikkia kenkiä alkaen koossa 34! Ainoa vastaan tullut kaupunki maailmassa, josta olen voinut ostaa mitkä kengät tahansa. Edes naapurimaa Malesia ei yltänyt tähän, kun heidän kenkänsä ovat omaan jalkaani valtavan leveitä.

Singapore hotellihuoneen ikkunasta kuvattuna.


10. Lähdet huomenna ja raha ei ole este. Minne olet menossa?

Tämä olisi tällä hetkellä kirous, ei siunaus. Mutta jos en olisi viimeisillä viikoilla raskaana, niin sitten asia olisi toinen. En ole koskaan käynyt eteläisen Tyynenmeren saarilla. Galapagossaaria en laske mukaan, ne on asia erikseen.

Ehkä voisin toteuttaa viime syksyn häämatkatoiveeni, ja yhdistää Bora Boran ja Tikehaun, kenties pari muutakin pientä saarta. Meren päällä lepäävistä bungaloweista en valitsisi tässä tapauksessa niitä edullisimpia, vaan menisin ehdottomasti kalleimpaan, ottaisin vastaan kanootilla tarjoiltavat aamiaiset suoraan bungalowin terassille ja kävisin sukeltamassa itselleni helmen jos toisenkin. Enkä pistäisi pahakseni, jos majoitukseen pääsisi vain yksityisellä helikopterilla tai vesitasolla ;) Ja täällä! Täällä saisi sen Barbadokselta puuttuneen romanttisen dinnerin kahdelle (tai vaikka kolmelle vauva mukaanlukien) katettuna biitsille tähtitaivaan alle.

Kuva: tahiti.com

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Murtovarasapinoita Malesiassa

Eläimet on fiksuja. Ja suloisella olemuksellaan niin kovin viattoman oloisia. Olin kyllä aiemmin tietoinen, että apinat varastavat turistien eväitä kovinkin röyhkeästi. Jollei ruuistaan osaa pitää riittävän tiukasti kiinni, on ne salamana menetetty. Murtovarkaudet olivat minulle aivan uusi kokemus.

Jo joitain vuosia sitten olimme Malesiassa Pangkorin saarella. Siellä näitä ihania suloisia apinoita vilisi ympärillä yhtenään. Nämä apinat eivät olleet niin kesyjä, että ne olisi tullut ihan kädestä asti viemään turistien tavaroita ja ruokia, mutta nämä apinat olivat keksineet vielä paremman keinon varkauksiin.

Parvekkeen ovessa oli varoituskyltti, joka kehotti olemaan syöttämästä apinoita JA pitämään ovet lukossa. Mitä ihmettä?



Hetken aikaa kummastelimme jälkimmäistä kehotusta. Emme kauaa. Pian huomasimme miksi kyltit oli oviin laitettu. Pitkähäntäinen murtovaras hyppeli parvekkeelta parvekkeelle kokeillen järjestelmällisesti ihan jokaista parvekkeen ovea - sillä erää onneksi tuloksetta.



Voisin kuvitella, että yksi jos toinenkin kerta hotellin asukkaat ovat jättäneet parvekkeen oven lukitsematta. Mistäs muusta nämä apinat olisivat murtoyrityksiä edes keksineet. Minä en ainakaan koskaan haluaisi kokea sitä, miltä hotellihuone näyttää sen jälkeen, kun pari murtovarasapinaa olisi päässyt sisään tekemään tuhojaan.

Niin suloisia, mutta.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Keksäkohteena Tortoreto, Italia

Torstaina varasimme lennot. Kolme perhettä. Kuusi aikuista ja kolme lasta. Myöhemmin keväällä matkavaraukseen liittyy myös vauva. Meidän vauva. Jahka hän syntyy ja saa nimen ja henkilötunnuksen. Pitkän etsintäkierroksen päätteeksi matkakohteeksi valikoitui Italian itärannalla oleva Tortoreto, ja siellä hieno 110 vuotta vanha viiden makuuhuoneen huvila.



Talo sijaitsee 10 minuutin ajomatkan päässä Tortoreto Lido -rannasta, ja pikaisen tutkimisen jälkeen ympärillä vaikuttaisi olevan paljon muutakin nähtävää. Viinitaloja en äkkiseltään googlettamalla lähiympäristöstä löytänyt, mutta kenties joku vielä tulee vastaan. Onhan tässä vielä monta kuukautta aikaa etsiä.

Aikaa varaamme turistipuuhien lisäksi myös yhdessä kokkaamiseen ja oleiluun. Ja mikäs näissä maisemissa on oleskella. Rentouttaa kun vain katsoo kesäistä auringonlaskua :) Kuvat on talostamme airbnb:n sivuilta poimittuina.





Jos Keski-Italian itärannikosta on kokemusta, niin kaikki matkavinkit otetaan mieluusti vastaan! :)

lauantai 7. maaliskuuta 2015

(Uhka)rohkeaa matkavarailua

Matkailurintamallani on alkuvuonna näyttänyt kovin laimealta. Niin matkat kuin matkavaraukset. Mitä ne oikein on? Olenhan toki käynyt Jyväskylässä, Porissa, Lopella, ja vallan Oulussa asti. Ei kuulosta kovin eksoottiselta :D Joskin ihan mukava jokainen näistä matkoista on ollut.

No, eipä tässä olisi paljon energiaakaan ollut, ei matkoille eikä matkasuunnitteluille. Enkä ennen synnytystä enää matkalle olisinkaan lähdössä. Suunnitelmiini ei kuulu hankkia lapsellemme kaksoiskansalaisuutta synnyttämällä jossain toisessa maassa ;) Mutta kesä. Sehän on jo miehen kesälomien kera aivan kulman takana.

Ystävänpäivän tienoilla kirjoittelinkin jo suunnitelmista vuokrata talo jostain päin Etelä-Eurooppaa parin ystäväperheen kanssa. Suunnitelma muuttui todeksi, kun WhatsApp piippasi vuokratalon varauksen olevan tehty. Jippii!

Hieman ehdin jo huolestua, että miten varata lennot ihmiselle, jota ei vielä ole olemassa, mutta sekin selvisi yhdellä puhelinsoitolla. Kunhan pienokaisella on nimi ja henkilötunnus, hänet voi lisätä varaukseemme mukaan. Finnairilla vielä rattaat, turvakaukalot ja jopa 23 kilon matkalaukku kulkevat veloituksetta vauvan 11 euron "lipulla". Helppoa.

Uhkarohkea osuus
Vaikka kuinka olen nähnyt ystävieni matkaavan vauvojen kanssa huoletta ja kokemukset ovat olleet vain positiivisia, on silti käynyt monta kertaa mielessä, että entäs jos meidän vauva ei haluakaan matkustaa. Entäs jos alussa onkin jotain ongelmia. Entäs jos. Entäs jos. Ja. Entäs jos. Uskaltaako sitä nyt varata matkoja ennen kuin koko lapsi on syntynytkään?

Matkakumppanimme olivat täysin sitä mieltä, että ihan yhtä paljon vauva tulee itkemään reissussa kuin kotonakin. Muiden lapset ovat jo meidän tulokasta vanhempia, joten jos meidän lapsi itkee, muut huokaisevat helpotuksesta, kun kyseessä ei ole oma lapsi. Yölläkin he voivat vain kääntää kylkeä ja työntää korvatulppia hieman syvemmälle, ja vilkaista viereiselle pedille todeten, miten hyvin ne omat lapset jo nukkuvatkaan.

Epäilijöitäkin löytyy. Ei onneksi kuitenkaan matkaseurueesta (ainakaan näin ei ole ääneen lausuttu;).

Mutta nyt ei ole enää varaa epäillä. Enkä epäilekään. Torstaina varasimme lennot, joten matkaan lähdetään. Onhan tässä jo pitkään oltukin ilman minkäänlaista matkaa tiedossa.

Kohdemaan maisemat saattavat olla jotain tämänkaltaista :)

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Barbadoksen paras rommitislaamo St Nicholas Abbey

Yksi parhaista Barbadoksen nähtävyyksistä on St Nicholas Abbeyn rommitislaamo. Edellisellä Barbadoksen reissulla vierailimme vain Mount Gayn rommitislaamolla täysin aikataulujen vuoksi. Silloin olimme saarella vain yhden päivän Karibian risteilyn yhteydessä, mutta tällä kertaa meillä oli kokonaiset kaksi viikkoa aikaa. Nyt aikaa riitti hyvin ajella saaren pohjoisosiin myös tälle saaren parhaalle rommitislaamolle.

Tälle pihatielle pääsy ei kuitenkaan ollut mikään itsestäänselvyys. Netin aikataulujen mukaan meillä olisi hyvin ollut reilu tunti vielä aikaa ennen tislaamon sulkemista, mutta portilla lukikin "suljettu", ja mies oli laittamassa portteja kiinni. What?? Mitä ihmettä tekisimme kaksi tuntia? Miksei kukaan vaivautunut päivittämään nettisivuja?
Olimme siis suunnitelleet vierailun niin, että ensin tutustuisimme tislaamoon, jonka jälkeen osallistuisimme hyväntekeväisyystilaisuuteen (linkki tilaisuuden postaukseen), joka myös pidettiin tislaamolla. Ja nyt me olimme täällä keskellä metsää, emmekä pääsisikään sisälle.

Onneksi saimme puhuttua itsemme porttien sisäpuolelle. Saimme hengata luppoajan omatoimisesti tislaamon tiluksilla siihen asti kunnes hyväntekeväisyystilaisuus alkoi. Ja mikäpäs siinä. Koska tislaamo oli jo kiinni, emme maksaneet sisäänpääsyä, emmekä ekstraa tislaamokierroksesta, mutta silti pääsimme tutustumaan kaikkeen. Hyvä diili meille!

Sisätiloja saimme tässä vaiheessa kurkkia vain hieman kauempaa. Pääsimme kyllä sinnekin kun hyväntekeväisyystilaisuus alkoi.




Sokeriruo'ot yllättävät kerta toisensa jälkeen korkeudellaan. Kuvasta katsottuna nuo voisivat olla vaikka metrin korkuisia, mutta todellisuudessa kaksi minua päällekkäin ei riittäisi kurottamaan latvoihin saakka. Kolmas minä jo kenties juuri ja juuri ylettäisi.



Piha-alue oli pidetty oikein siistinä, mutta historiaa sieltä ei oltu poistettu, päin vastoin tislaamon nykyiset omistajat ovat pyrkineet kunnostamaan tislaamoa sen alkuperäiseen kuntoon. Tislaamo on perustettu jo 350 vuotta sitten, mutta sen nykyiset omistajat, Warrenin perhe, ostivat tilan vuonna 2006. Yksi perheen pojista, Simon, olikin meitä tervehtimässä ja kertoili - noh, ei niinkään tilasta, vaan vitsejä toisensa perään :) Ensin olin hieman hämilläni, että onko tämä vitsejä kertova tonttulakkinen mies todella tislaamon toiminnasta vastaava omistajaperheen poika. Oli.


Tässä ovat kuulemma tislaamon tuoreimmat tulokkaat.



Ja sitten pääsimme itse rommiin. Esillä oli aikalailla kaikki rommintekemisen eri vaiheet, aiemmin jo nähdyistä pellolla kasvavista sokeriruo'oista ikäännytettyyn rommiin, kuin myös tietenkin välineet rommin tislaamiseen.

St Nicholas Abbey ei tee sekoiterommeja, kuten saaren toinen tunnettu Mount Gay, vaan St Nicholas Abbeyn rommit ovat kaikki yhden vuoden sadosta tehtyjä rommeja. Hinnatkin täten Mount Gayta korkeammat.




Tislaamon ympäristössä oli mukavasti kierrettävää ja nähtävää. Ei kuitenkaan liikaa. Meillä oli tunnin verran aikaa tapettavana, ja se oli oikein sopiva aika. Joskin nälkä alkoi tulla, kun luulimme sekä tislaamon, että sen kahvion olevan auki sinne saapuessamme.



Tislaamon sisätiloihin pääsimme vasta, kun tilat oli laitettu valmiiksi illan tilaisuutta varten. Muuta asiaa meillä ei sisälle ollutkaan, mutta rommia halusimme ostaa. Olisi kaupassa ollut muutakin tuliaishärpäkettä, mutta muuhun kuin rommiin emme koskeneet.

Ostimme yhden tuliaispullon kotiin tuotavaksi. Saimme pulloon myös haluamamme kaiverruksen. Tämä pullo on siis vain ja ainoastaan meille :) Sisällöksi valikoimme 10-vuotiaan rommin. Hinta oli 160 barbadosdollaria. 15-vuotiaan hinta olisi ollut satasen enemmän.




Rommia voi myös ostaa suoraan tynnyristä vanhaan pulloon, jolloin hinta on lähes puolet edullisempi. Pullo toki täytyy olla tislaamon oma pullo - mikä tahansa kanisteri ei kelpaa. Tislaamon omistaja, Simon, naurahti miehelleni, että jos pullo sattuu tyhjentymään jo matkamme aikana, niin ei kun taksi alle ja pulloa täyttämään :)

Pulloa ei avattu vielä matkalla, emmekä aio sitä avata, ennen kuin minäkin voin rommia maistaa. Vielä pari kuukautta pitää siis malttaa odottaa. Mutta eikös hyvää kannatakin?




sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Matkalla vastuullisesti

#ReilutBlogit -kampanja ei olisi voinut parempaan aikaan alkaa. Juuri siitä edellisenä iltana luettuani kollegani tuli esittelemään kuvaa itsestään rapsuttamassa tiikeriä. Hmm. Tästähän juuri häly on noussut. Melkoinen keskustelu syntyi, kun suomalainen matkanjärjestäjä julkaisin Instagramissa kuvan matkaoppaasta halaamassa huumattua tiikeriä (kattavasti tapauksesta mm. Tarinoita maailmalta -blogissa). Kollegani vakuutteli, että juuri tämä hänen rapsuttelun kohteena ollut tiikeri ei ollut huumattu. Se oli kuulemma vain kasvanut koko ikänsä vankeudessa, ja sen takia näin kesy. Ei mennyt läpi, ja miten tämä seikka asiaa toisaalta helpottaisi? Ei kai tiikereitä ihmisten pehmoleluiksi ole tarkoitettu, oli tapa mikä tahansa. Tosin keskustelua tämä saman tien toimistolla herätti. Hyvä niin.

En itsekään ole aina ollut tietoinen näistä turistien iloksi huumatuista ja vangituista eläinten kohteluista. Nehän on niin kovin sööttejä. Enkä voi sanoa, että edelleenkään olisin täysin tietoinen mikä on hyväksi eläimille ja mikä ei. Paljonhan eläintarhat tekevät suojelutyötä esimerkiksi sukupuuttoon kuolevien eläinten hyväksi. Mutta väittääkö osa ei-eettisistä toimijoista näin, vaikka intressit olisivatkin turistien rahojen saaminen omaan kukkaroon? Ja tulipa mieleen, että oliko perjantaisen ilonaiheeni Helsinki-Vantaalla täyttämisaikeissa tapettuja eläimiä? Ei kai sentään? Ei kai Helsinki-Vantaa?

Onneksi aktiiviset matkabloggaajat ovat kirjoittaneet paljon tästä aiheesta, jolloin tietoisuus leviää. Tämä #ReilutBlogit-kampanja on erityisen tervetullut. Oli mukavaa saada haaste Vaihda vapaalle -blogin Elinalta, jotta kampanjan herättämät ajatukset tulee kerrottua muillekin. Toivottavasti nämä postaukset saavat mahdollisimman monen vähintäänkin pohtimaan omia toimiaan. Jatkossa olemme kaikki hieman viisaampia. Minä ainakin.

Tiedostamatta väärin
Itse olen vuosien varrella ihastellut ruuhkaisella jalkakäytävällä jalastaan ketjulla kiinni olevia papukaijoja, pitänyt olalla huumattuja ja kahlittuja apinaraukkoja ja käynyt eläintarhoissa, joiden eläinten olot eivät todellakaan ole minkään elämän arvoisia.

Olen myös uinut delfiinien kanssa. Vielä Kuubassa, missä uinti oli todella edullista, mikä tarkoittaa vieläkin ankeampia oloja vankeudessa eläville delfiineille. Minulla ei käynyt pienessä mielessäkään, että olisin tehnyt jotain väärin. Delfiinit ovat niin kovin iloisen näköisiä. Ulospäin en osaisi surullista, vankeudessa elävää ja iloista, vapaata delfiiniä erottaa.



Eikä nämä tunnustukseni lopu vielä tähän. Näiden lisäksi olen myös ratsastanut norsulla. Mutta se ei kyllä ollut mukavaa. Tietenkin aluksi ajatus oli mukavaa ja jännittävää, mutta jossain vaiheessa retkeä huomasin miten norsun pään päällä ollut rätti oli aivan veressä. Norsua ohjannut mies hakkasi norsun päätä jatkuvasti piikillä, jotta sai norsun toimimaan haluamallaan tavalla. Kamalaa. Täysin uusi tieto minulle oli se, että norsujen selät eivät edes kestä ratsastajan painoa. Nyt tiedän. Ja me vielä kannatimme tätä toimintaa :(

Muutakin kuin vain eläinten kaltoinkohtelua
Vastuulliseen matkailuun kuuluu toki myös paljon muuta, kuin vain eläinten kohtelu.  Ulkomaanmatkailuhan vaatii melko paljon lentämistä, ja sitä teen itse varmasti keskivertoa enemmän. Olen pyrkinyt tasoittamaan tilannetta, tai ainakin parantamaan omaa itsetuntoani arjen matkoissa. Työmatkat pyrin joko kävelemään tai pyöräilemään, tai vähintäänkin kulkemaan julkista liikennettä hyödyntäen. Lentokentällekin kuljen mieluummin bussilla tai kimppataksilla kuin omalla taksilla. Ei varmasti hyvitä kaikkia lentojani, mutta toivottavasti edes pienen osan.

Matkoilla pyrimme myös valitsemaan paikallisten tarjoamia palveluita suurten kansainvällisten toimijoiden sijaan, ja sellaisia ravintoloita, jotka hyödyntävät paikallisten tuottajien raaka-aineita. Pieniä tekoja on vaikka kuinka paljon, joilla saa hyödyn juuri niille ihmisille, joiden kotipaikkakunnalla kulloinkin matkustaa.



Vastuullisesti Guatemalan vuorilla
Yksi parhaista kokemuksistani kestävästä matkailusta on käynti Guatemalassa Plan-kummpilapsen luona. Olimme siinä vaiheessa jo maksaneet jonkin vuoden kuukausisummaa Planille. Vierailulla vahvistui se, että rahamme olivat todella hyödyksi. Minua kierrätettiin kouluissa, joiden pulpetit ja tuolit olivat brändätty Planin logoilla merkiksi siitä, kuka koulut on rahoittanut.

Myös kummilapsemme yhteisön näkeminen vahvisti entisestään ajatusta siitä, että vaikka he kuinka omavaraisesti pyrkivätkin elämään, on apu enemmän kuin tarpeen.




Varsinaisestihan tämän matkan tarkoitus ei ollut avustaa kylää ja kummilasta, vaan idea avustamisesta lähti jo kauan ennen kuin vierailu kylässä oli edes ajatuksissa.

Mutta jos matkailukin on elämäntapa, niin eikö vastuullisuudenkin silloin pidä olla.

#ReilutBlogit-kampanja
Tämä postaus on osa #ReilutBlogit-kampanjaa ja sai alkunsa Vaihda vapaalle -blogin Elinan haasteesta.

Osallistumisohjeet:
1. Kerro minkälainen rooli kestävällä ja eettisellä toiminnalla on sinun elämässäsi.
2. Kerro jokin mukava kokemus mikä sinulla on ollut kestävästä matkailusta.
3. Haasta mukaan vähintään kolme muuta blogia mukaan tähän. Sinun ei tarvitse olla matkabloggaaja tätä varten, vaan voit kirjoittaa myös muista kestävään kehitykseen liittyvistä asioista.

Kerro myös kommenttiboksissa omista kokemuksista ja osallistu mieluusti sekä Twitterissä että instagramissa hashtagilla #ReilutBlogit tähän kamppikseen ja jaa FB:n puolella ilosanomaa myös muille kun kohtaat hyvän tarinan! Voit myös osallistua tähän omassa blogissasi vaikket nimettyä haastetta saisikaan. Mitä enempi, sen parempi!

Minulta haasteen saavat:
Täällä tuulee
Masutoaitemu
Lumo Lifestyle