Jahkasimme pitkään kesän lomasuunnitelmia. Mitä tekisimme? Emmekö tekisi mitään? Lähtisimmekö ulkomaille? Viettäisimmekö koko loman Suomessa? Voisimme lähteä pyöräilemään Ahvenanmaalle, tai vaikka piipahtaa autoillen Norjan puolella. Viime kesänä näimme päivän verran Norjan vuonomaisemaa, ja se tuntui liian pieneltä ajalta Norjaan. Toisaalta aktiivinen pyöräilyloma olisi myös mieluinen. Pyöräilimme ennen lasta Saariston rengasreitin, ja nyt jo 2-vuotias Isla malttaisi jo hyvin matkustaa pyöräkärryssä katsellen maisemia.

Kreikan aurinko vei voiton

Toukokuu ja lumisade saivat mielemme muuttumaan. Emme viettäisi koko kesää Suomessa. On päästävä Välimeren varman auringon alle. Sen pidemmäs emme kuitenkaan haaveilleet. Syksyllähän meillä on jo varattuna Karibian risteily, joten se saa tämän vuoden osalta riittää kaukomatkailuksi. Viime kesänä olimme Mallorcalla, Menorcalla ja Rodoksella, jonka vuoksi en halunnut palata niihinkään näin pian uudelleen. Kaikki kolme ovat kyllä mielettömän hienoja, maineitaan upeampia saaria, mutta upeuden näimme jo viime kesänä. Miksi siis tyytyä samaan, jos on mahdollisuus uuteen ja tuntemattomaan.

Reittilentojen hintakilpailussa olimme jo täysin ulkona, joten aloimme selvittää valmismatkavaihtoehtoja. Apollomatkojen valikoimissa tuli vastaan Karpathos. Pieni Kreikan saari, joka ei ole muiden suomalaisten matkanjärjestäjien listoilla. Myös pikainen googletus antoi ymmärtää, ettei Karpathos ole ainakaan vielä suurien turistimassojen valloittama. Kiinnostuin heti. Lisäksi Karpathoksella olisi upea luonto ja mielettömiä patikkareittejä häikäisevän hienoissa maisemissa. Kiinnostuin yhä enemmän.

Kiinnostuin niin paljon, että nyt meillä on matka varattuna.

KUVA: Apollomatkat.fi

Karpathos sijaitsee Rodoksen ja Kreetan välissä ja on suhteellisen pieni saari. Aina vain plussaa. Rodoksessa minua jäi harmittamaan se, että viikossa meillä ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta nähdä kaikkea, mitä saarella olisi ollut tarjottavaa. En usko, että tälläkään kertaa pystymme näkemään ja kokemaan aivan kaikkea, mutta mahdollisuudet hyvän kokonaiskuvan saamiseen ovat huomattavasti paremmat. Karpathoksen päästä päähän kun pitäisi päästä alle kahdessa tunnissa. Tietysti myös suunnitteluaikaa on Rodosta enemmän. Rodokselle lähdimme parin päivän varoajalla, nyt meillä on vielä monta viikkoa Karpathoksen parhaiden puolien selvittämiseen.

KUVA: Apollomatkat.fi

Vielä en ole tutkinut ihan kaikkia Karpathoksen mahdollisuuksia, mutta vähintäänkin haluaisin tehdä muutaman patikkaretken ja juosta rannalla auringon noustessa. Ajella vuokra-autolla ja ihastella upeita kallioisia rantamaisemia. Piipahtaa pienissä kalastajakylissä ja syödä taivaallista kreikkalaista ruokaa.

KUVA: Apollomatkat.fi

Lapsialennus ratkaisi hotellivalinnan

Haluan myös loikoilla uima-altaalla, tehdä hiekkakakkuja ja nauttia lomasta. Puitteet ovat matkallamme nimittäin kohdillaan. Vertailimme kahta hotellia, joista toisella on tähtiä viisi ja toisella kolme +. Vaikka viiden tähden hotelli on ymmärrettävästi kalliimpi, ei hotellin erinomaisen lapsialennuksen vuoksi hintaeroa jäänyt kovinkaan paljoa. Kiitos myös Apollomatkojen blogiyhteistyöalennuksen, saimme sovitettua viiden tähden hotellin lomabudjettiimme.

Ja kukapa voisi vastustaa tällaisia kuvia? Ihanaa uima-allasaluetta ja omaa rantaa? En minä ainakaan.

KUVA: Apollomatkat.fi

KUVA: Apollomatkat.fi

Majoitumme siis Karpathoksen kaupungissa aivan rannalla sijaitsevaan viiden tähden Alimounda Mare -hotelliin. Voin jo niin kuvitella itseni poseeraamassa tuon infinity-uima-altaan reunalle auringonpaisteeseen, missä kesäisistä lumikuuroista ei ole tietoakaan.

Oletko ollut Karpathoksella? Otamme todella mielellämme kaikki vinkit vastaan saaren kauneimmista paikoista, viihtyisimmistä kylistä ja parhaista ravintoloista. Kommenttikenttä on avoinna juuri sinun suosituksille ja kokemuksille :)

Matkustamme Karpathokselle yhteistyössä Apollomatkojen kanssa. Tämän postauksen kuvat on apollomatkat.fi -sivustolta.

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Instagram

Haltiala - Maatila keskellä kaupunkia

Meillä oli viime viikonloppuna elämysviikonloppu Helsingissä. Kuten jo viikonloppuna kirjoittelin, olimme perjantaina kalastamassa silakoita Lauttasaaren sillalla. Siinä olisi ollut elämystä yhdelle viikonlopulle, mutta koska myös lauantai oli takatalviennusteista huolimatta niin kaunis ja aurinkoinen, sain innostuken lähteä vielä retkeilemään. Helsinki kun on tunnetusti retkikohteita täynnä.

Olen kauan ajatellut sekä Haltialan että Fallkullan kotieläintiloja, mutten toistaiseksi ollut löytänyt sopivaa hetkeä kummallakaan vierailemiseen. Fallkulla oli ohjelmassa jo muutama viikko sitten, mutta sen aukioloajat ovat 2-vuotiaan näkökulmasta niin huonot, että suunnitelmaa täytyi muuttaa. Fallkulla sulki ovensa myös viime viikonloppuna liian aikaisin, joten kotieläintilakohteeksi valikoitui Haltiala.

Sää olisi suosinut pyöräilyä, mutta Googlen mukainen reilun tunnin pyöräilymatka ei sekään sopinut aikatauluumme - varsinkaan pyöräkärry ja useiden kilojen lisäpaino pyörän perässä pyöräillen, jotka hidastaisivat matkantekoa entisestään. Autolla hurautimme Haltialaan alle puolessa tunnissa. Tässä kohtaan todettakoon, että ei se Haltiala aivan keskellä kaupunkia ole, vaikka niin väitänkin otsikossa, mutta maatila puolen tunnin matkan päässä keskustasta on minusta melkoista luksusta pääkaupunkielämään!

Jätimme auton ensimmäiseksi vastaantulleelle parkkipaikalle. Virhe. Minulla ei ollut rattaita mukana, ja uudessa maatilaympäristössä 2-vuotiaan kävelytahti ei ole reippainta mahdollista. Toisin sanoen hän tutkii jokaisen ruohonkorren, kääntää joka toisen kiven ja ihastelee kevään ensimmäisiä leskenlehtiä. Niitä tosin ihastelen minäkin. Parin-kolmensadan metrin mittaisen matkan parkkipaikalta maatilalle kuljin kuitenkin kantaen 2-vuotiasta. Muuten emme olisi ehtineet perille vielä siinäkään vaiheessa, kun olisi jo täytynyt lähteä kotiin. Perillä totesin, että maatilan vieressä oli toinen parkkipaikka, jossa olisi ollut hyvin tilaa myös meille. Tulipa reippailtua.

Haltialan tila teki vaikutuksen heti ensisilmäyksellä. Lampaat olivat sisällä lampolassa. Olin kuullut vain ruuhkakertomuksia Haltialan lampolasta, missä lampaiden katselijat ovat saaneet jonottaa lampolaan sisälle pitkiäkin aikoja ihmispaljouden vuoksi. Tämä ilmeisesti pätee vain pääsiäisaikaa, ja näin normaalina, vaikkakin todella kauniina ja aurinkoisena lauantaina lampolaan ei ollut minkäänlaista jonoa. Pääsimme kävelemään suoraan lampaiden luo. Islan mielestä jopa liian lähelle. Koska lampaat olivat niin pelottavia, emme jääneet ottamaan niistä edes kuvia.

Jatkoimme matkaa ulkoaitauksille, jossa sonnit ja lehmät olivat jo laitumella. Näistä me pidimme yhtä paljon molemmat. Vaikka sonnit sarvineen olivatkin valtavan kokoisia, olivat ne ilmeisesti riittävän matkan päässä, jolloin niitä ei tarvinnut pelätä.

Paikalla olisi päässyt myös ratsastamaan hevosella tai ponilla. Pihan suuri leikkipaikka vei kuitenkin niistä voiton.

Kurkkasimme vielä Wanha Pehtoori -ravintolan ruokavaihtoehdot. Keittolounas oli loppunut jo kolmelta ja tarjolla oli enää leipiä ja grilliruokaa, joten päätimme lähteä kotiin syömään. Paikalla olisi ollut myös grilli, jota saa käyttää veloituksetta vapaasti, kunhan tuo omat puut tai hiilet tullessaan. Meillä ei kuitenkaan ollut eväitä mukana, joten sekään vaihtoehto ei käynyt meille. Seuraavaa vierailua ajatellen hyvät vaihtoehdot olisi mennä paikalle joko aamupäivästä keittolounaalle tai omien eväiden kera grillaamaan.

Oletko sinä käynyt Haltialan kotieläintilalla? Mitä muita vierailukohteita suosittelet Helsingin lähellä? Tai mikä on oman kotikaupunkisi paras lähikohde?

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram

Monipuolinen Rodoksen kaupunki

Viime elokuun Rodoksen matkallamme teimme päiväretken Rodoksen kaupunkiin, joka sijaitsee aivan saaren pohjoiskärjessä. Retki sinne oli kovin kätevästi toteutettavissa omatoimisesti, sillä kaupunkiin kulkee hyvin busseja lähes joka paikasta saarta. Meidän tukikohtanamme toimi Ialyssos. Sieltä matkaa Rodoksen kaupunkiin on vain seitsemän kilometriä. Sekin rantaa myötäilevää suoraa saaren päätietä.

Busseja kulki noin kymmenen minuutin välein, eikä meidän tarvinnut odottaa kauaakaan pysäkillä, kun bussi jo tuli. Useissa Välimeren maissa rattaiden kanssa kulkeminen julkisessa liikenteessä on kuitenkin hankalaa sen takia, että rattaat on laitettava kasaan bussikyydin ajaksi. Kahden aikuisen kesken tämä jokseenkin vieltä toimii, mutta yksin en pystyisi pienen lapsen kanssa kulkemaan bussilla, jos lasta ei saisi pitää rattaissa. Kädet kertakaikkisesti loppuisivat kesken. Yhdellä kädellä pitäisi pitää lasta paikoillaan tai kantaa häntä, toisella kädellä pitäisi pitää kaikkia mahdollisia tavaroita, kolmannella ja neljännellä kasata rattaat ja raahata ne bussin kyytiin ja vielä maksaa matkasta.

Säädöstä huolimatta pääsimme perille oikeinkin kätevästi ja edullisesti julkista liikennettä hyödyntäen.

Rodoksen kaupunki ylitti odotukseni

Rodoksen kaupunki ylitti odotukseni täysin. Se oli huomattavasti mielenkiintoisempi ja monipuolisempi kuin olin osannut ajatellakaan. Suunnittelimme jopa toista päiväretkeä kaupunkiin, jotta olisimme ehtineet käydä lasipohjaveneellä ihastelemassa kaupunkia mereltä käsin ja toki niitä meressä uivia kaloja myös. Aika kuitenkin viikon lomalla loppui kesken. Yhdessä päivässä ehdimme sentään tallata kaupungin ristiin rastiin ja tutustua ainakin tällaisiin osiin kaupungista.

Upeita veneitä satama-alueella

Bussiasemalta vain muutaman askeleen päässä on satama-alue, joka on Välimeren tyyliin täynnä toinen toistaan upeampia veneitä. Kyllä minä itsekin niitä mieluusti ihastelen, mutta mieheni kanssa liikkuessa veneiden ohitus on hyyyyvin hidasta. Rodoksen kaupungissa tämä ei haittaa (eikä yleisesti kyllä muuallakaan), sillä ympärillä on kaikkea muutakin hienoa, kuten maisema nyt alkajaisiksi. Olemmehan meren rannalla.

 

Satamassa on myös paljon eri retkien tarjoajia, ja myös me haaveilimme jo mainitsemastani lasipohjaveneretkestä, mutta aika tällä kertaa loppui kesken.

Ravintoloita, baareja ja terasseja

Itse bussiaseman ympärillä on alue, jossa on turistikrääsää myyviä kojuja, mutta myös muutama kadun pätkä, joiden ympärillä on paljon erilaisia baareja, kahviloita ja kauppoja. Yritimme googlettaa myös ostoskeskusta, jolloin lapsemme olisi saanut helpommin nukahtamaan rattaisiin ilmastoidussa tilassa. Ostoskeskuksia Rodoksen kaupungista taisi olla kuitenkin turha etsiä, emmekä löytäneet ilmastointiakaan kuin baareista, joissa musiikki soi täysillä. Myös kaupassa lapsen saaminen päiväunille on mahdotonta. Lopulta hän onneksi nukahti ilmankin.

Me vierailimme muutamassa lastenvaateliikkeestä ja nappasimme alerekeistä löydöt mukaan, ja lapsen nukkuessa rattaissa istahdimme jälkkäreille yhdelle terasseista.

"Ihan vaan hedelmiä" -pyyntöni toteutus näytti tältä :D

Kaunis vanhakaupunki

Rodoksen vanhakaupunki oli ehdottomasti kaupungin parasta antia. Me suunnistimme vanhankaupungin läpi suoraan kohti Tripadvisorin suosittelemaa gyrospaikkaa lounaalle, jonka jälkeen kiertelimme hieman rauhallisempaan tahtiin takaisin päin.

Ennen lounasta vanhakaupunki oli vasta heräilemässä, eikä ihmisiä ollut paikalla vielä juurikaan (tiedän, olemme hyvin aikaisia syöjiä:). Lounaamme jälkeen kadut alkoivat kuitenkin jo täyttyä, eikä ravintoloiden terasseilla ollut enää juuri tyhjiä pöytiä jäljellä.

Vanhastakaupungista emme tehneet mitään ostoksia, mutta sen baari- ja ravintolavaloikoima näytti ainakin näin päiväsaikaan olevan paljon houkuttelevampi kuin muualla Rodoksen kaupungissa. Minua ainakin ihastutti pieni rommibaari ja vanhankaupungin kattoterassit. Tosin vain ajatuksissa, sillä olimmehan liikkeellä pienen lapsen kanssa.

Myös muurien ulkopuolelta katsottuna Rodoksen vanhakaupunki oli todella hieno. Ajan kanssa vanhaakaupunkia voisi kierrellä niin muurien ulko- kuin sisäpuolellakin tuntikausia.

Ranta melkein keskustassa

Päivän päätteeksi kävelimme vielä kaupungin (ja koko saaren) pohjoisimpaan kärkeen. Ravintolat tarjoilivat kylmiä juomia, ihmiset lekottelivat aurinkovarjojensa alla, lapset leikkivät meressä. Enpä olisi uskonut, että olemme vain muutaman askeleen päässä kaupungin keskustasta.

Rodoksen kaupungissa on siis kaikkea mahdollista. Voisin hyvin kuvitella valitsevani Rodoksen kaupungin loman tukikohdaksi jo pelkästään tarjonnan puolesta, mutta myös siksi, että julkinen liikenne saaren eri osiin on tietysti parasta Rodoksen kaupungista käsin. Busseja lähtikin bussiasemalta jatkuvasti eri puolille saarta.

Pieniin täsmäretkiin bussit ovat täydellinen väline, mutta kokonaiseen saarikierrokseen paras vaihtoehto on vuokra-auto. Myös me vuokrasimme auton ja kiertelimme päivän ympäri saarta. Siitä lisää myöhemmin.

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram

Unelmien täyttymys - Silakoita Lauttasaaren sillalta

Taas alkaa olla se aika vuodesta, kun Lauttasaaren sillalle kertyy päivittäin kymmeniä ja yhteensä varmasti satoja silakankalastajia. Olen vuosikaudet kulkenut Lauttasaaren siltaa pitkin ensin saareen töihin ja sittemmin saaresta keskustaan päin töihin. Joka kevät sillalla komeilee sama näky: vieri vieressä kalastajia ja ämpärit täynnä silakoita. Vuosi toisensa jälkeen olen haaveillut itsekin pääseväni kalastajien joukkoon kokeilemaan, miten niitä silakoita nostetaan sillalta.

Nyt meille tarjoutui täydellinen tilaisuus, kun juuri parhaaseen silakka-aikaan lapsemme päiväkodissa oli isovanhempien päivä. Vanhempani tulivat kylään, eikä heitä (varsinkaan isääni) ollut vaikeaa houkutella jäämään yöksi - silakat houkuttimena.

Jo aiemmin tällä viikolla töihin pyöräillessäni pysähdyin haastattelemaan kalastajia. Olisiko jo hyvä aika saada silakoita? Joko niitä tulee kunnolla? Vaikka sillalla on joka aamu ollut jo noin 40-50 kalastajaa, ihan vielä ei kylmien säiden vuoksi ole paras mahdollinen silakka-aika. Pitäisi odottaa, että tulisi hieman lämpimämpää. Myös etelätuuli edesauttaa sitä, että silakat päätyvät Lauttasaaren sillan alle saaliiksi. Kalassa olleella herralla oli kuitenkin jo sangon pohjallinen silakoita, saman verran oli hänen rouvallaan. Kyllä nuo määrät meille jo riittää!

Eilen olimmekin joukon jatkeena pyytämässä silakkaa. Ja olipa kivaa!

Isäni oli hankkinut kaksi erilaista silakkaletkaa (en tiedä, miksi niitä kutsutaan, mutta kutsun niitä silakkaletkoiksi, koska koukut ovat siimassa usean koukun letkana). Toisessa letkassa oli vihreitä "kiinteitä" koukkuja ja toisessa koukut olivat vain lenksun päässä vapaana. Jälkimmäinen toimi vihreää letkaa paremmin. Vihreällä saimmekin vain muutaman hassun kalan, ja nekin olivat pääsääntöisesti kalan ulkopuolelta kiinni. Kala ei siis halunnut syödä vihreää koukkua, vaan oli jäänyt koukkuun kiinni vahingossa. Toinen letka olikin sitten aivan lyömätön. Parhaimmillaan silakoita tuli kuusi kerrallaan, ja välillä siimaa ei ehtinyt laskea edes pohjaan asti, kun taas uudet kalat olivat jo koukuissa kiinni. Ja huom! Vielä ei edes ollut edes se paras mahdollinen silakka-aika.

Lopulta olimme kalassa pari tuntia. Saaliiksi saimme pari kiloa silakkaa, vaikka tahtimme oli leppoisa ja keskityimme kalastamisen lisäksi myös kuvien ottamiseen.

Tämä oli niin kivaa, että saatanpa käydä sillalla toisenkin kerran! Vielähän sinne ehtisi vaikka tämänkin silakkakauden aikana hyvin. Parasta aikaa on noin pari-kolme viikkoa sen jälkeen kun jäät ovat lähteneet ja sää lämmennyt riittävästi. Mutta kuten todistimme, myös ei-täydellisen-paras-aika oli oikein hyvää silakka-aikaa. En ehkä haluaisi edes tietää, kuinka paljon silakkaa saa nostettua parhaimpaan aikaan.

Oletko sinä ollut Lauttasaaren sillalla kalastamassa silakoita?

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram

Lumilomalla Lapissa - mökki vai hotelli?

Olimme pääsiäisen lumilomalla Levillä. Meitä oli matkassa viisi aikuista ja kolme lasta. Heti ajattelin, että tottahan toki vuokraamme mökin. Mitenkäs muutenkaan. Olimme kuitenkin melko myöhään liikenteessä varauksiemme kanssa, ja ihan viime päiviin asti oli epätietoudessa se, milloin kukin saapuisi paikalle. Meidän perheellämme oli lennot keskiviikosta sunnuntaihin, mutta vanhempani ja siskoni poikineen olivat tulossa joko keskiviikkona, torstaina tai perjantaina. He myös lähtisivät meitä päivää myöhemmin pois. Ennakkotietojen ja myöhäisen varaamisajankohdan vuoksi edullisin ja sijainniltaan kätevin vaihtoehto oli varata huoneet Hotelli Sirkantähdestä.

Kun juuri ennen pääsiäistä selvisi, että loputkin seurueesta saapuisi Leville jo torstaina, minua hieman harmitti, ettemme olleet ottaneet mökkiä. Ei harmittanut kauaa. Majoituksemme oli sen verran hyvä, että valitsen todennäköisesti toistekin Levillä mökin sijaan saman hotellin.

Mitä Lapin lumilomalla majoituksesta kaipaa?

1. Sijainti

Sijainti on kenties yksi tärkeimmistä kriteereistä lyhyehköllä lomalla. Kaupat ja ravintolat ovat muutaman askeleen päässä, hiihtoladuille kävelee vain pari minuuttia, samoin pulkkamäkeen ja rinteisiin.

Hotelli Sirkantähden sijainti onkin yksi parhaista koko Levillä. Vain kylpylähotelli taitaa olla yhtä hyvällä paikalla. Monot jalassa kävellessä jo muutamalla sadalla metrillä ON merkitystä.

Mökkejä ja alppitaloja on kyllä aivan Levin keskustan tuntumassa, mutta hinnat ovat myös sen mukaisia. Liikkeellä täytyy olla myös hyvissä ajoin varsinkin sesonkiaikoina. Pääsiäiseksi emme olisi vain muutamaa viikkoa aiemmin saaneet mökkiä näin edullisella näin hyvältä paikalta kuin mitä nyt majoituimme Hotelli Sirkantähteen.

2. Oma sauna

Hiihto- tai rinnepäivän päätteeksi Lapissa kuuluu päästä saunaan. Kaikissa mökeissä on varmasti sauna, mutta niin on myös Hotelli Sirkantähdessäkin. Joka ikisestä huoneesta löytyy sauna. Meidän sauna kahden hengen huoneessa ei ollut mikään maailman suurin versio, mutta kyllä sinne kaksi pyllyä vierekkäin mahtui hyvinkin. Sauna oli jotenkin tosi kätevästi rakennettu, eikä edes paahduttanut koko huonetta vaikka oli lähes joka päivä päällä.

3. Keittiö ja aamiainen valmiina

Oma keittiö on kätevä lasten kanssa. Näin ihan jokaista ruokaa ei tarvitse käydä syömässä ravintolassa, varsinkaan, jos oma ruoka-aikataulu ei lomaillessa sovi täysin yhteen 2-vuotiaan tarkan vatsan kanssa. Enkä toisaalta halua maksaa ravintolahintaa jokaisesta 2-vuotiaan ateriasta.

Aamiaisen tekemiseenkin oma keittiö olisi kätevä, mutta vielä kätevämpää on se, että hotellihuoneen hintaan kuuluu aamiainen, jonka joku toinen on tehnyt ja sen voi käydä syömässä juuri silloin kun itselle parhaiten sopii.

Voinette siis jo ehkä arvata, että jälleen liputan Hotelli Sirkantähteä. Meillä tosin oli kahden hengen huone, mutta muulla seurueella oli viiden hengen huoneisto, joten mekin hyödynsimme heidän keittiötään (toisin sanoen, kävimme syömässä äitini tekemät ruuat ;). Meidänkin huoneessa oli kyllä jääkaappi ja vedenkeitin, joilla olisimme pärjänneet myös kohtuullisesti, kun lapsen ruuan ja iltapuuron pystyisi lämmittämään vesihauteessa.

Tässä kohtaa tosin mökkivaihtoehto on lähes yhtä hyvä, joskin paljon kalliimpi. Levillä toimii nimittäin erinomaisesti palvelu, jossa valmiin aamiaisen voi ostaa mökkiin. Kokit vain tulevat hääräämään mökkisi keittiöön ja loihtivat puurot, munakkaat ja leivät tarjolle. On sekin kätevää, mutta ehkä hieman tyyristä normaaliin lomailuun ainakin meidän budjetillamme.

4. Kaappitilaa ja kuivauskaappi

Toppavaatteet, hiihtovaatteet, pulkkamäkivaatteet, rinnevaatteet, varavaatteet, varavaatteiden varavaatteet. No, lumilomalla vaatteita on PALJON. Tässä taitaa mökit ja Hotelli Sirkantähti olla tasoissa. Ainakin meidän huoneesta löytyi hyvin kaappitilaa ja kuivauskaappi. Vaatteet sai pidettyä jossain määrin järjestyksessä ja märät ja hikiset ulkoiluvaatteet kuivuivat hetkessä. Todella kätevää!

5. Suksivarasto

Tähänkin kategoriaan on luettelemista, kun on suksia, liukureita, pulkkia ja rattikelkkoja. Me kannoimme sukset huoneeseen sisälle, mutta kenties kätevämpää olisi ollut säilyttää niitä hotellin suksivarastossa, johon sukset olisi saanut lukittua. Mökeistä en tiedä, mutta uskoisin useimmissa olevan jonkinlainen pihavarasto urheiluvälineille.

6. Pulkat kaupan päälle

Pulkkaahan meillä ei ollut mukana, mutta Hotelli Sirkantähden ovella oli rivistö pulkkia, joista saimme lainata pulkkaa koko lomamme ajaksi. Pieni neiti oli hyvin tyytyväinen, kun sai valita itselleen mieluisimman värisen pulkan.

7. Palvelu

Pääsiäisenä voisi kuvitella Lapissa työskentelevien olevan jo kyllästyneitä turistitulvaan ja odottavan jo innolla rauhaisampaa kevätaikaa. Ei muuten ollut näin. Onkohan se se Lapin taika vai mikä? Meidät otettiin suurella ystävällisyydellä vastaan. Saimme huoneen heti saavuttuamme muutama tunti ennen sisäänkirjautumista ja meille tuotiin vielä huoneeseen asti toinen avain, jonka respa oli unohtanut antaa meille. Mitä ikinä kysyimme tai tarvitsimme, meitä palveltiin suurella ystävällisyydellä ja meidän eteen tehtiin enemmän kuin olisimme odottaneet. Ja ei, en ollut sanallakaan sanonut, että kirjoitan matkoistani julkisesti. Olimme heille täysin samalla viivalla kuin kuka muu tahansa turisti.

Vuokramökeilläkin on yhteisiä respoja, mutta ne ovat kauempana, eikä niistä kipitetä sinua palvelemaan ovelle asti. Tai no, taas varmasti rahalla saa.

And the winner is...

Jäiköhän jollekin vielä epäselväksi, että olin todella positiivisesti yllättynyt Hotelli Sirkantähdestä? :)

Jälleen kerran kolmen tähden hotelli osoittautui erinomaiseksi. Hotellin perustaso oli sellainen, mitä kolmen tähden hotellista osaisi odottaakin. Hotelli Sirkantähti on jo hieman vanha, mutta ainakin meidän huonetta on remontoitu, ja kaikki oli siistiä ja ehjää. Sängyt olivat hyvä, tyynyt olivat hyvät, peitot olivat hyvät. Myös pieni neitimme piti erittäin paljon omasta sängystään petivaatteineen ja nukkui koko loman paremmin kuin pitkään aikaan kotona!

Voin todella lämpimästi suositella kokemuksemme perusteella Hotelli Sirkantähteä helppoon ja edulliseen Levin lomailuun täydellisellä sijainnilla.

Onko sinulla kokemuksia Hotelli Sirkantähdestä? Entä kumpaan majoittuisit mieluummin Lapissa, hotelliin vai mökkiin?

Hotelli Sirkantähti tarjosi meille veloituksetta myöhäisen uloskirjautumisen lähtöpäivänämme blogiyhteistyönä. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut blogipostaukseeni, sillä mielipiteeni hotellista olin ehtinut muodostaa jo paljon ennen lähtöpäivää.

Pysy mukana matkassa:

Facebook // Instagram

Valloittava Lindos Rodoksella

Viime elokuun Rodoksen reissu oli erikoinen. Ei varsinaisesti sen puolesta, että olisimme lomailleet jotenkin erilailla kuin ennen. Toimimme melko saman kaavan mukaan kuin missä muualla tahansa: kävimme aamulenkeillä, söimme hyvin, vierailimme saaren pääkaupungissa, vuokrasimme auton ja kiertelimme ympäri saarta pysähdellen milloin viinitilalla, milloin näköalapaikalla, milloin pienessä miellyttävän näköisessä kylässä.

Ajatusmaailmani oli se, mikä oli Rodoksella erilainen kuin yleensä. Tukikohdassamme Ialyssoksen kylässä ihmettelin, missä turistit ovat ja olisin niitä tapani vastaisesti toivonut hieman lisää (lue ajatuksiani aiheesta lisää tästä linkistä). Lindos taas oli päin vastoin tupaten täynnä turisteja - ruuhkaksi asti - mutta se ei minua ihme kyllä häirinnyt. En yleisesti pidä paikoista, jotka ovat tätä nykyä olemassa vain ja ainoastaan turisteja varten. Kaupat myyvät turistikrääsää ja minne tahansa pääsi käännät, näet kasoittain muita turisteja. Tällainen oli Lindos, mutta Lindos ei ollut kamala. Lindos oli ihana. Siinä kylässä oli sitä jotain.

Ihastuin Lindokseen täysin.

Ihastuin sen kapeisiin kujiin, tyylillä ja ajatuksella sisustettuihin ravintoloihin, rauhaisaan tunnelmaan. Kaikkialla oli niin valtavan kaunista! Turistikaupat myivät kyllä turistikrääsää, mutta siihenkin oltiin jotenkin panostettu tavanomaista enemmän. Jos joskus menisin ja ostaisin jotain turistikojusta, tekisin sen Lindoksessa.

Lindoksesta löysimme myös Rodoksen parhaan gyroksen. Hyvä ruoka, parempi mieli? Ehkä tämäkin on vaikuttanut positiiviseen mielikuvaani Lindoksesta. Aivojeni mielihyväkeskus on hyppinyt tasajalkaa, ja kaikki ympärillä on näyttäytynyt parhaimmillaan.

Lindokseen saapuminen ja sieltä poistuminen oli myös mieletöntä. Katsokaa nyt, miten kauniita maisemia Lindoksen ympärillä pääsi kuvaamaan!

Maisema olisi ollut varmasti vieläkin upeampi, jos olisimme kiivenneet tuhat ja sata porrasta kylän rannanpuoleiseen poukamaan linnoituksen päälle. Kantoreppu ja elokuun helle ei houkutellut porrastreeniin, eikä meillä olisi ollut aikaa vuorotellakaan yksi aikuinen kerrallaan. Olivat ne maisemat mielettömiä ilmankin.

Saapumiseen piti tosin nähdä hieman vaivaa, kun perille asti ei pääse autolla vaan sinne on käveltävä, joskin alamäkeä. Vasta pois tullessa mäki on nousua, mutta silloinhan se ei enää haittaa, kun on päässyt niin hienoon paikkaan ja vatsa on täynnä sitä Rodoksen parasta gyrosta. Ja olisi sen ylämäen voinut kulkea myös aasitaksilla, jos olisi kovin alkanut laiskottamaan.

Kokonaisuus on tainnut olla se, mikä ratkaisi ihastukseni tähän turistien kansoittamaan kylään. Ja ei. Ilman turisteja Lindos ei olisi Lindos. Ravintoloilla ei olisi mahdollisuutta panostaa kauniisiin sisustuksiin ja herkullisiin ruokiin, jos paikalla ei olisi asiakkaita. Kauppiaiden ei kannattaisi kehittää ostettavan kauniita turistiesineitä ja -vaatteita, jollei kukaan olisi ostamassa niitä. Maisema olisi ja pysyisi - vai pitäisikö sitäkään kukaan yllä ilman turisteja?

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram