Jokainen tietää, mitä Lapissa tehdään talvella. Siellä hiihdetään, lasketellaan, leijahiihdetään ja -lautaillaan. Käydään katsomassa Joulupukkia ja tehdään poro- tai huskysafareita. Ajetaan moottorikelkoilla ja tanssitaan monot jalassa after skissä. Myös ruskamatkat taitavat olla suurimmalle osalle suomalisista tuttuja. Mutta entä Lappi kesällä?

No kesäinen Lappi, se on hieno, eikä tekemisen puutetta tarvitse silloinkaan potea! Ennen tätä kesää, olin käynyt Lapissa kesäaikaan viimeksi lapsena. Enpä siis ollut täysin perillä, miten monipuolinen kohde kesäinen Lappi oikein on. Onneksi on Alma Arktika, ystäväperheemme yritys, joka tarjoaa omien sanojensa mukaan arktista elämää ja elämyksiä kaukana pohjoisessa. Juuri niitä mekin pääsimme kokemaan ihanassa kesäisessä Nuorgamissa.

Tässä viisi vinkkiäni kesäiseen Nuorgamiin!

1. Ihastele ja ihmettele keskiyön aurinkoa
Tämä on varmasti se, mitä Lappiin mennään kesällä katsomaan. Minä ainakin! Etelä- tai Keski-Suomessa kesäni viettäneenä Lapin keskiyön aurinko oli häikäisevän hieno. Lomallahan ei tarvitse tietää, mikä päivä on kyseessä, saati sitten mikä vuorokauden aika ;)

Iltamyöhä?

2. Mökkeile ja rentoudu paljussa kauniissa Tenojoki-maisemassa
Lapissa jos jossain kannattaa pysähtyä ja nauttia olostaan ja ympäröivästä luonnosta. Säästäkään ei tarvitse välittää, jos maisemia voi ihastella suoraan mökin ikkunasta tai mökin pihassa olevasta paljusta. Kyllä Alma Arktikan perhe pääsi hemmottelemaan meitä heti ensimmäisenä matkapäivänämme Nuorgamissa Karetörmän mökillään.

Lue lisää aiemmasta postauksestani tästä linkistä.

3. Souda lohta Tenojoella
Voisinpa veikata, että suurin osa Lapin kesäturisteista on matkassa tarkoituksenaan saada se +10 kiloinen lohi.

Parhaiten kalastukseen Nuorgamin seudulla pääsee kiinni Alma Arktikan johdolla. Heidän kauttaan saa niin kalastusvälineet, veneen kuin paikallisen soutajan. Vaihtoehtoisesti Nuorgamin eri vesistöissä voi kalastaa ohjatusti kokonaisen viikon.

Meidän reissuun ei mahtunut kokonaista viikkoa kalavesillä, mutta mieheni kävi kyllä kahdesti lohensoudussa. Lohi jäi saamatta, mutta voin kuvitella sen olleen hieno kokemus siitä huolimatta. Itsekin olisin halunnut matkaan mukaan, mutta kun jonkun täytyi jäädä 1-vuotiaamme kanssa rantaan. Ikävää myöntää, että tällaisessa tapauksessa minun täytyi antaa tämä kenties hieman maskuliinisempi aktiviteetti miehelleni.

Lohensoudun lisäksi kalastusmahdollisuuksia on myös niin Kaldoaivin erämaan järvissä kuin Norjan puolella Jäämeren rannalla. Lue lisää täältä ja täältä.

4. Lähde patikoimaan Kaldoaivin erämaahan
Kaldoaivin erämaa on vaikuttava. Kun katsoo ympärilleen ja näkee silmänkantamattomiin erämaaluontoa, ei voi muuta kuin ihmetellä (ja ottaa sata kuvaa). Itselleni tällainen maisema oli jotain aivan uutta.

Meidän reittimme oli alle kaksi kilometriä suuntaansa, joka soveltui erinomaisesti ensimmäiseksi patikoinniksi 1-vuotiaan pikkuneidin kanssa. Perillä Skaidejavrella oli niin kota, nuotipaikka kuin ulkohuussikin. Lue lisää patikkaretkestämme tästä linkistä.

5. Vieraile Norjassa jäämeren rannalla
Nuorgam sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä Norjan rajalta. Jäämerelle sieltä ajaa alle tunnissa. Maisema vaihtuu täysin toisenlaiseen Suomen Lappiin verrattuna. Myös täällä saa henkensä salpautumaan.

Lisää tarinaa ja upeita kuvia norjalaisesta Torhopin kylästä löydät tästä linkistä.

Extravinkki!
Muista porot :) Lapissa on yli 200 000 poroa. Näiden upeiden sarvipäiden näkeminen oli retkemme parhaimmistoa. Porokuviani voi käydä katsomassa tästä linkistä.

Eikä tässä todellakaan koko lista kesäisen Lapin aktiviteeteista. Alma Arktikan mukana siellä on mahdollista käydä myös esimerkiksi melomassa tai pyöräilemässä, niin ohjatusti kuin omatoimisesti vuokraamalla heiltä välineet.

Mitä sinä tekisit Nuorgamissa kesällä?

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram

Mitä Mallorcan sisäosasta löytyy?

Mallorcan parhautta on ehdottomasti sen rannikko. Kallioilla ympäröidyt kauniit hiekkarannat ja söpöt pienet satamakylät. Mallorca on kuitenkin melko suuri saari, ja saaren sisäosaa myös riittää. Suurin osa sisäosan maisemasta on peltoa, ja pyöräilyyn täydellistä tasaista maata. Haastetta kuitenkin löytyy niin pyöräilijöille kuin autoilijoillekin saaren länsiosassa, jossa korkeuserot alkavat olla melko suuria.

Ja näitä pyöräilijöitä. Niitä Mallorcalla riittää. Kertoipa Kohteena Maailma -matkablogin Rami Mallorcalla olevan myös golf-kenttiä. Kun tarkemmin ajattelee, niin tottahan toki Mallorcalla on golf-kenttiä. Eipä tullut meitä vastaan, enkä siis tullut sitä itse ajatelleeksikaan. Voisin kuitenkin kuvitella, että Mallorcalta löytyy paljon muutakin, minkä ohi me emme sattuneet ajamaan. Olihan meidän pääasiallisena kohteena se rannikko.

Yksi sisäosan hienoudesta meillä jäi lähes kokonaan näkemättä. Tarkoituksenamme oli nimittäin ajaa Escorcan kautta Port de Solleriin. Ihan vain siitä syystä, että kartasta katsottuna tie näyttää tältä:

Jos tie mutkittelee noin paljon, täytyy maiseman olla hieno. Ainakin minun logiikallani ajateltuna :) Emme kuitenkaan päässeet näkemään, miten hieno tuo mutkainen tie olisi luonnossa ollut, sillä päivämme aikataulu venyi niin paljon, ettei pieni neitimme olisi enää viihtynyt autossa niin pitkään, että olisimme päässeet Port de Solleriin ja takaisin. Jouduimme jatkamaan sillä erää takaisin hotellille Ca'n Picafortiin ja päätimme palata Mallorcan länsirannalle Menorcalta palattuamme. Näin teimmekin, mutta sillä kertaa matkustimme junalla, ja tuo hieno tie jäi meiltä kokonaan näkemättä.

Yksi Mallorcan sisäosan vierailukohteistamme oli Festival Park Outlet -kylä. Satuimme paikalle täydellisesti torstaina, jolloin joka liikkeessä oli tarjolla Super Jueves -alennukset. Alennukset vaihtelivat vaatimattomasta -30 prosentista ylöspäin. Muita varsinaisia löytöjä en tehnyt, mutta Calvin Cleinin alusvaatteita sieltä sai yhtä edulliseen hintaan kuin Jenkki-outleteistakin. Rintaliivit 10-15 eurolla riittivät pitämään minut tyytyväisenä. Myös Niken liikkeeseen jäimme jonottamaan ennen aukeamisaikaa, koska sen edustalla seisoi suuri joukko muitakin ihmisiä. Emme tienneet, mitä jäimme odottamaan, mutta täytyyhän sitä, koska muutkin :D Hyviä alennuksia heilläkin oli, mutta koska en kaivannut juoksukenkiä, jäi ostokset sieltä tekemättä.

Muuten matkamme suuntautuikin pääosin rannikolle, ja näimme Mallorcan sisäosia lähinnä auton ikkunasta käsin. Kävimme kuitenkin parissa sisämaan kylässä, Artássa ja Santa Mariassa, joista mainitsin aiemmissa postauksissani. Noihin sisämaan pieniin kyliin olenkin nyt viime matkoilla ihastunut oikein olan takaa. Niistä lisää voit lukea näistä linkeistä:

- Ruokamatka Mallorcalle
- Mallorcan itärannikon paratiisirannat ja viehättävät kylät 

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram

Arki alkakoon

Arki. Sieltä sinä tulet, halusin tai en. Työarki, jota olen viimeksi elänyt lähes kaksi vuotta sitten. Tällaisessa muodossaan en koskaan.

Mieheni ilmottautui valokuvauskurssille, minä lempeään flow-joogaan. Uusien kurssien aloittaminen on niin syksyä! Molemmat haaveilemme supertehoisista Vetosalin crossfit-treeneistä ja lihakset lamauttavista kahvakuulatunneista. Viimeiset pari viikkoa olemme suunnitelleet, kuka tekee mitä ja milloin. Onko iltoja, jolloin voimme molemmat käydä treeneissä, vaihtaa lapsen lennosta, jotta joka ilta ei olisi täyteen suunniteltu. Jos olisin yhtä hyvä suunnittelemaan tätä tulevaa ja tuntematonta, kuin olen matkojen suunnittelussa, kaikki olisi aika helppoa. Onneksi se perus järjestelmällisyys toimii myös tässä. Toimivuus nähdään tulevina viikkoina. Onneksi on salien kymppikortit, niin rahat eivät mene hukkaan, vaikka paketti ajoittain hajoaisikin.

Selfieaika Islan, 2,5 kk, ensimmäisellä etelänlomalla Italiassa.

Mitä pidemmälle tätä kirjoitan, sitä enemmän tunteita tulee esille. Pitäisikö tässä pelätä, jännittää, hihkua innosta? Vai onko päällimmäisenä haikeuden tunne juuri päättyneestä vauva-arjesta ja hoitovapaasta, joka minusta oikeasti on tuntunut lomalta kaikesta rankkuudestaan huolimatta. Tällaista elämänvaihetta en tule enää koskaan kokemaan uudelleen.

Sentään se on täysin varmaa, että minulla ei ole sitä pitkää listaa asioista, mitä en ole ehtinyt tehdä hoitovapaani aikana. (Paitsi se pirun valokuvakirja 6-12-kuisesta Islasta). Ennen omaa äitiyslomaani kuulin niin monta tarinaa hukkaan valuneista äitiyslomista, joidenka päätteeksi äidit listaavat asioita, joita he olisivat halunneet tehdä, mutteivät kakkavaippoja vaihtaessaan ehtineetkään. Paras päätös äitiyslomaa aloittaessani taisikin olla jättää tämän-ainakin-teen-nyt-kun-on-aikaa -lista tekemättä.

Islan kuudes maa, Espanja, 8 kk iässä.

Olemme nimittäin ehtineet makoilla hitaita aamuja sängyllä laulaen tiri-tiri-teijaat ja ihahaat yhä uudelleen ja uudelleen. Olemme lukeneet kirjoja niin, että muistan niistä ulkoa ainakin kymmenen (helpottaa kummasti kirjan lukemista, kun ei tarvitse nähdä sivuja pienten kuvia osoittavien käsien lomasta). Olen kiertänyt Lauttasaarta ristiin rastiin vaunuja työntäen, päällä välillä shortsit, välillä täysi sadevarustus. Olemme tutustuneet muihin vauvoihin ja äiteihin puistojen vauva-aamuissa, hiekkalaatikolla, muskarissa. Emmekä ole vain asiaan kuuluvasti ottaneet rennosti. Olemme nimittäin myös remontoineet uuden kodin ja muuttaneet. Olemme vierailleet yli kymmenessä eri maassa viettäen yli 11 viikkoa reissun päällä ulkomailla ja muutaman viikon kotimaata koluten. Olen laihduttanut jokaisen raskauskilon ja ehtinyt saada ne lomakilojen muodossa vielä takaisinkin (aika hyvä suoritus, ettenkö sanoisi). Olen ensimmäistä kertaa ehtinyt panostaa myös blogiin, ja saanut lukijamäärätkin todella hyvään kasvuun.

11-kuisena Thaimaassa.

Ja kyllä, olen vaihtanut satoja kakkavaippoja, nukkunut vain kourallisen öistä täysin kokonaan, täyttänyt ja tyhjentänyt astianpesukonetta, opetellut tahranpoistotaitoja, nukuttanut, tyynnyttänyt itkevää lasta, kokannut, syöttänyt, imettänyt, kokannut, syöttänyt, imettänyt - aika ajoin kyllästymiseen asti. Silti tämä lähes kahden vuoden jakso on ollut ihan mieletön, enkä ole yhtään varma, olisinko halunnut sen loppuvan. Jatkossa näen lastani noin yhdeksän tuntia päivässä aiempaa vähemmän, ja äkkilähtömatkojen varaamisesta on enää turha haaveilla.

Isla 1v 2kk Norjan Thorhopissa.

Mutta ei auta. Niin vain kävi, että huomenna kello soittaa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan töihinlähdön merkiksi. Jokohan huomenna uskaltaisin kysyä pomolta, koska voin pitää seuraavan loman? ;)

Pysy mukana matkassa:

Facebook // Instagram

Ruokamatka Mallorcalle

Touko-kesäkuisen Baleaarien matkamme odotetuimpia asioita oli ehdottomasti ruoka. Olin odottanut ihania tapaksia, hyviä viinejä, suussa sulavaa paellaa, tuoreita hedelmiä ja kasviksia. Jokin kuitenkin meni pieleen, sillä odotukseni eivät täyttyneet. Tiedän kyllä, ettei turistiravintoloista useinkaan saa hyvää ruokaa, mutta jotenkin olin luottanut siihen, että olemme Espanjassa. Eikö espanjalaisilla tule geeneissä hyvän ruuan tekeminen? Ilmeisesti ei, sillä hyvät ruokakokemukset Mallorcalta jäivät hyvin harvaan kertaan.

Saimme kyllä Mallorcalta hyvää ruokaa, mutta se oli kovan työn takana. Ensimmäisessä tukikohdassamme Can Picafortissa ymmärsimme kääntyä vasta parin erehdyksen jälkeen Tripadvisorin puoleen. Epäonneksemme kakkossijailla komeileva La Pinta ei ollut vielä talven jälkeen avannut oviaan, ja olimme juuri syöneet niin huonot pitsat rantaravintolassa, että emme halunneet pitseria Mamma Miaankaan - pitsaa ei vain enää tehnyt mieli.

Restaurante Marisco sattui sen sijaan oikealle kohdalle juuri lounasaikaan. Heiltä saimme päivän menun kymmenellä eurolla per henkilö. Kahdesta alkuruoka- ja pääruokavaihtoehdoista valitsimme molemmat alkuun lasagnea ja pääruuaksi kalaa. Vihdoin pääsimme hyvän ruuan makuun, vieläpä todella miellyttävässä miljöössä.

Epäonnemme ravintoloiden suhteen jatkui Artán kaupungissa. Kuten jo aiemmassa postauksessani mainitsin, saavuimme sinne lounasajan päätytyyä, eikä yksikään toivomamme ravintola ollut enää auki. Sa Gripiasta saimme sentään lasilliset viiniä, ja pääsimme nauttimaan edes tämän ihanan ravintolan tunnelmallisesta sisäpihasta. 

Kukapa olisi arvannut, että Mallorcan parhaat tapakset/pinchokset saimme Festival Park Outlet -kylästä? En minä ainakaan. Näin kuitenkin pääsi käymään. Ravintola oli Cafe&Tapas ja pinchosten seurana tietysti lasillinen roseeta. Mitäpäs muutakaan. Kuten kuvasta näkyy, ruuan ei tarvitse olla monimutkaista ollakseen hyvää.

Ja kun kerran vauhtiin pääsimme, vierailimme saman päivän aikana vielä koko Mallorcan matkamme parhaassa ravintolassa, Celler Sa Sinissä. Yritimme päästä outletista palatessamme maistelemaan Bodegas Angelin viinitilan viinejä. Heillä oli kuitenkin juuri ryhmä turisteja viinitastingissä, joten he suosittelivat meille Celler Sa Siniä, kylän parasta ravintolaa odotteluajalle. Suositus osui täysin nappiin ja saimme todella hyvää ruokaa. Mieheni kuvan rapuja, minä pasta carbonaran.

Ravintolan erikoisuutena oli valtavan suuri kakkuvalikoima. Kukaan ravintolaan saapuva asiakas ei pääse kakkupöytää karkuun, enkä usko monenkaan pystyvän sitä vastustamaan. Valikoimasta löytyy aivan varmasti kakkusiivu jokaisen makuun. Myös me kävimme valikoimassa jälkkärimme kakkupöydästä.

Vietimme Mallorcalla yhteensä melkein kaksi viikkoa, ja tässä olivat kaikki mainitsemisen arvoiset ravintolat joissa kävimme. Sentään roseet eivät pettäneet, ja viini oli hyvää ihan joka paikassa.


Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi.

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram

Pororuuhkaa lapin teillä

Porot. Siinä hyvä syy matkustaa Lappiin. Mikä voikaan olla parempaa, kuin bongata ryhmä poroja tien laidalta ja jäädä katselemaan, kun ne ylittävät tietä yksi kerrallaan, omassa tahdissaan, mutta kuitenkin joukon jokaista yksilöä odottaen. No ei mikään! Ei me nyt sentään vain ja ainoastaan porojen takia Lappiin lähdetty, mutta juurikin porot olivat kyllä vähintäänkin top kolmosessa asioista, joita eniten Lapista odotin.

Pääsimme heti ensimmäisenä ajopäivänä Lappiin asti. Poronhoitoalueen merkki bongattu. Nyt vain silmät auki :)

Luonnossa vapaina eläviä poroja emme kuitenkaan vielä nähneet. Ensimmäiset porot näimme aidattuina matkamme ensimmäisellä leirintäalueella. Valitsin leirintäalueen juurikin sen takia, että luin paikan sivuilta heillä olevan poroja. Muuten valinta ei mennyt ihan niin nappiin (lue lisää aikaisemmasta postauksestani tästä linkistä), mutta ainakin näimme poroja!

Tässä vaiheessa pystyin huokaisemaan helpotuksesta. Mistä sitä olisi voinut ennakkoon tietää, tuleeko näitä vapaana haahuilevia eläimiä enää toista kertaa matkallamme vastaan. Siitä ei kuitenkaan näyttänyt tarvitsevan huolehtia. Poroja on Lapissa paljon. Reilut 200 000 yksilöä. Seuraavat porot näimmekin jo heti seuraavana päivänä, ja tällä kertaa ei-aidattuina. Jumituimme joiksikin minuuteiksi pororuuhkaan Hettan ja Kautokeinon välissä, juuri ennen Norjan rajaa. Nyt viimeistään olin tyytyväinen.

Porobongaus ei kuitenkaan ollut osaltamme vielä tässä. Vielä Nuorgamissakin pääsimme ihastelemaan poroja tien vierustalla Kaldoaivin erämaamaisemassa matkalla Pulmankijärvelle. Tähän maisemaan porot sopivatkin jotenkin täydellisesti.

Eikä porot loppuneet vielä siihenkään. Olimme jo matkalla kohti etelää, ja pysähdyimme lounaalla Saariselän keskustassa. Lounaalta autolle kävellessämme Saariselän keskustassa käyskenteli yksinäinen poro. Noin vain keskustassa. Juuri kun olin ottamassa täydellistä kuvaa porosta porokahvilan edessä, hölmö autoilija ajoi poron ohi ja pakotti sen vaihtamaan suuntaa. Pöh. Pääsipä silti Islakin näkemään vapaana kulkevan poron, joita hän ei aiemmin turvakaukalostaan käsin päässyt näkemään. Kyllä meillä kaikilla riitti ihmettelemistä.

Ihanat porot!

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram

Lasten unelmalomakohde Bulgarian Albena

Haluatko viettää matkasi nähden lapsien ilon ja riemun? Niin, ettei lasten tekeminen varmasti lopu kesken? Niin, että siirtymisiin paikasta toiseen ei kulu turhaa aikaa, vaan koko lähiympäristö tuntuu olevan rakennettu juuri sinun perhettäsi varten? Niin, että itse voit ottaa rennosti ja lapsilla on aivan varmasti kivaa?

Jos vastasit kyllä, lähde Bulgarian Albenaan. 

Bulgarian Albena sijaitsee Mustanmeren rannalla, kymmenisen kilometriä Bulgarian kultarannikolta pohjoiseen. Albena on lapsiperheille rakennettu, aidattu ja vartioitu rantalomakohde. Lapsiperheet on siis huomioitu paremmin kuin missään, missä olen koskaan käynyt (ja olenhan käynyt yli 50 maassa, sadoissa eri kohteissa). Me olimme Albenassa elokuun ensimmäisellä viikolla Tjäreborgin valmismatkalla. Matkassa meitä oli mukana minun ja Islan (1v 4 kk) lisäksi siskoni ja hänen 5- ja 7-vuotiaat pojat sekä vanhempani.

Majoituimme neljän tähden hotelli Flamingossa, joka sijaitsee aivan Albenan keskustassa. (Hotellista lisää myöhemmin, sillä kukaan ei jaksaisi lukea koko postausta, jos kertoisin kaiken yhdellä kertaa.) Suoraan Flamingon porteilta lähtee kävelykatu, Albenan pääkatu, jonka varrelta löytyy kauppoja, kojuja, valokuvauspisteitä, pelikoneita, lelujenmyyjiä, lasten työpajoja, pallon-/tikanheittokisoja, hattaranmyyjiä. You name it. Täällä ei ole säästelty mielikuvituksen kanssa. Jo pelkästä tästä kadusta olin vaikuttunut - lasten silmin katsottuna tietenkin.

Mutta tylsähän tämä tarina olisi, jos kaikki olisi tässä. Eikä todella ollutkaan. Suurin osa lomailijoista, kuten myös me, viettivät päivän aurinkoiset tunnit uima-altailla ja rannalla. Vesipitoisen päivän jälkeen uima-altaat hiljenivät ja alue muuttui kuin yhdeksi suureksi tivoliksi. En tiedä kuinka monta pomppulinnaa ja karusellia, kolikoilla toimivaa junaa, ankkaa ja autoa, altaassa kulkevaa törmäilyvenettä ja ihmiskuulaa, trampoliinia ja possujunaa Albenassa on. Sen voin kuitenkin kertoa, että niitä on paljon. 

Ja mitä koko lomakylän kokoinen lapsiperheiden puuhapaikka olisi ilman aluetta kiertäviä turistijunaa ja hevoskärryjä? Turistijuna maksoi yhdensuuntaisella matkalla aikuisilta 1,5 euroa (3 lv), ja koko kierroksen pääsi kolmella eurolla (6 lv). Me kiersimme junalla koko kierroksen, mutta sekä alueen hotellien ja ravintoloiden työntekijät että kaukaisempien hotellien asukkaat käyttivät junaa julkisen liikenteen välineenä.

Hevoskärryistä käsin näimme myös aluetta oman hotellin läheisyyttä laajemmin, mutta pääasiallinen tarkoitus oli saada pieni 1-vuotias neiti hevosten kyytiin. Hän ihastui hevosiin heti ensimmäisenä matkapäivänämme, emmekä tietenkään voineet tuottaa hänelle pettymystä ja jättää hevosajelua välistä. Lauloihan hän koko matkan ihahaata ja hihkui koppoti-koppoti aina, kun hevoskärryt ajoivat ohi. Puolen tunnin hevosajelu maksoi 25 euroa (50 lv). Pidemmän kierroksen olisi saanut 35 eurolla (70 lv).

Albenan hintataso on myös erittäin miellyttävä. Itse en montaa lounasta Islan päiväunirytmin vuoksi matkalla syönyt, mutta sen kerran kun söin, maksoi se reilusti alle kympin. Esimerkiksi ison pitsan tai pastan sai viidellä eurolla. Oluen tai limun kahdella-kolmella eurolla. Toinen kahdesta lounasvierailustani oli tähän kuvien merirosvolaivaravintolaan. Ravintola sijaitsee rannalla, aivan Albenan pohjoisosassa, kilometrin verran hotelli Flmaingolta.

Me olimme matkassa vain viikon, emmekä ehtineet kokeilla kaikkea Albenan tarjonnasta. Väliin meiltä jäi ainakin minigolfrata, polkupyörien ja golfkärryjen vuokraus, ja niin moni leikkipaikka, possujuna ja kolikolla toimiva auto. Lapset olivat myös vielä liian pieniä rannan tarjoamiin veneen perässä kulkeviin liitovarjoihin. Alueen vesipuistossakaan emme käyneet, sillä lapsille oli aivan riittävästi hotellin omassa uima-altaassa sekä merenrannassa.

Jos Albenan matkalla jatkuva lapsiperhevilinä kyllästyttää, pääsee sitä pakoon ottamalla askeleen pohjoiseen. Aivan Albenan pohjoisrannan porttien ulkopuolella on kapeampi rantakaistale, jossa paikalliset perheet olivat viettämässä rantapäiväänsä. Jos Albenasta oluen sai kahdella eurolla, tällä puolella olut maksoi euron. Tunnelmakin oli jo täysin toinen.

Miten on? Soveltuisiko Albena sinun lomasi kohteeksi? Minä ainakin nautin Albenan helppoudesta ja kaikesta tarjonnasta täysillä.

PS. Jos Albena herätti kiinnostuken, pysy kuulolla, lisää juttua tulossa mm. Hotelli Flamingosta ja Albenan vieressä sijaitsevasta Kranevon kylästä.

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram