Mikä on Karpathoksen kaunein ranta? Onko se Euroopan kauneimmaksi rannaksi parikin kertaa valittu Apellan ranta? Vai kenties joku toinen saaren useista täysin toisistaan erilaisista rannoista? Minulla ei ole vastausta. Kävimme viidellä eri kuvankauniilla Karpathoksen rannalla, enkä osaisi laittaa edes näitä minkäänlaiseen kauneusjärjestykseen. Pikkiriikkisellä Karpathoksen saarella on kuin onkin vaikka kuinka monta valtavan kaunista rantaa.

Karpathoksen kaupungista, Pigadiasta, löytyy pitkä hiekkaranta. Se on kuitenkin kovin tavanomainen ranta, eikä kerro Karpathoksen kauneudesta vielä mitään. Rantojen vuoksi kannattaakin Karpathoksella nähdä hieman vaivaa. Paras vaihtoehto rannoilla vierailuun on oma vuokra-auto, mutta myös paikallisbussit vievät rannoille. Tämän lisäksi Apollomatkojen retkivalikoimasta löytyy veneretki, jonka aikana vieraillaan kahdella upealla Karpathoksen rannalla.

Me vierailimme ensin Amopin kylässä ja Euroopan kauneimmaksi rannaksi valitulla Apellan rannalla. Luulin, että olisimme jo nähneet riittävästi. Onneksi vuokrasimme vielä viimeiseksi päiväksi auton ja vierailimme myös saaren länsirannikon rannoilla. Tässä esiteltynä kasa Karpathoksen kauneimpia rantoja.

Pidä penkistä kiinni, sillä tämä lista on pitkä ja kuvia on paljon. Vaikka Karpathos onkin pienen pieni saari, mahtuu sinne uskomattoman monta upeaa rantaa. Eikä ole pelkoa, että kun on nähnyt yhden, olisi nähnyt ne kaikki. Jokainen ranta on täysin omanlainen, ja silti niin valtavan hieno. Katso vaikka!

Amoopi Bay

Amoopi Bay on vain noin vartin bussimatkan päässä Karpathoksen kaupungista, Pigadiasta. Sieltä löytyy useampi eri rantapoukama, josta takuuvarmasti jokainen löytää mieleisensä. Rantabileitä ei kuitenkaan Amoopissa ole, eikä ruuhkaa ja rientoja kaipaavan kannatakaan lähteä Amoopiin. Sieltä löytyy niitä ihania pieniä poukamia, joissa saatat olla jopa rannan ainoa auringonpalvoja.

Lisää kuvia ja kokemuksiamme:
- Rauhaa ja kauneutta - Amoopin rantakylä Karpathoksella

Apella Beach

Apellan ranta on valittu kahdesti Euroopan kauneimmaksi rannaksi. Olen täysin samaa mieltä siitä, että ranta on aivan valtavan kaunis. Kristallinkirkas vesi, rantakalliot ja rannan vierestä kohoavat vuoret. Wau, wau ja wau. Sitä en sitten osaisikaan sanoa, onko tämä Karpathoksen (saati sitten koko Euroopan) kaunein ranta. Minusta nimittäin kaikki muutkin Karpathoksen rannat olivat niin valtavan kauniita.

Lue lisää kokemuksiamme Apellan rannasta:
- Euroopan kauneimmaksi rannaksi valittu Apella Beach

Achata Beach

Achata Beach oli myös ihana pieni poukama vuorten välissä, ja se sijaitsee Apella Beachin tavoin Karpathoksen itärannalla. Achatalle ajaessamme minulle meinasi tulla epätoivo, tulisiko ranta oikeasti koskaan vastaan. Tie kiemurteli saaren päätieltä solaa pitkin vaikka kuinka kauan. Sieltä se vihdoin tuli vastaan ja kyllä oli matkan arvoinen.

Rannalta löytyy pieni ravintola, jossa söimme lounaaksi souvlakiannokset. Eivät olleet saaren parhaimmistoa, mutta oikein hyvät olosuhteisiin nähden. Ravintolalla ei ole lainkaan sähköä, ja oluet ja virvoitusjuomatkin heillä oli suurissa, jäillä täytetyissä kylmälaukuissa.

Achatan rannan huonona puolena oli se, ettei siellä ollut juurikaan varjopaikkoja, jollei rannalla vuokrattavia varsinaisia aurinkovarjoja oteta huomioon. Pienen, liikkuvaisen lapsen kanssa mieluisampia rantoja olivat ne, joilla hiekkaleikkeihin pääsimme puiden varjoon.

Finiki

Oi Finiki! Tämä(kin) oli suosikkini - mikä ei olisi ollut :D Kävimme Finikin pienessä rantakylässä aamupäivästä, kun koko kylä vielä uinui. Kylä sijaitsee pienessä poukamassa, eikä saaren tuulista ollut täällä tietoakaan. Kylä oli niin söpö, että se olisi hyvin voinut olla vaikka nukkekoti. Finikiin ei sanat riitä. Se täytyy esitellä kuvin.

Sanottakoon kuitenkin se, että tämä ranta oli tosiaan pienen kylän kupeessa, joten paikalta löytyi useampikin ravintola ja pieniä kauppoja. Finiki voisi olla täydellinen tukikohta romanttisen loman viettoon.

Kato Lefkos

Kato Lefkos sijaitsee Finikin tavoin Karpathoksen länsirannalla. Rantakylä on yksi Apollomatkojen lomakohteista ja myös me pohdimme ennen matkaamme, josko olisimme valinneet hotellimme täältä. Jos emme olisi niin liikkuvaisia tai jos matkassa olisi ollut vaikka toinen lapsiperhe, Kato Lefkos olisi varmasti ollut mainio loman tukikohta. Kato Lefkoksen ranta näytti olevan saaren lapsiystävällisin, sillä paikan pääranta oli valtaisa poukama ja vesi oli matalaa pitkälle.

Poukamaa myötäili pienet ravintolat, joiden terasseilta oli mitä mahtavimmat näkymät merelle. Kyllä tällaista maisemaa katselisi viikon jos toisenkin lasten kirmaillessa rantavedessä.

Kato Lefkoksella näytti olevan useiden ravintoloiden lisäksi useita kauppoja ja matkamuistomyymälöitä. Paikka oli selkeästi turistinen, mutta silti mukavan rauhallinen - ja niin valtavan kaunis!

Mistä näistä rannoista sinä pidät eniten kuvieni ja kuvailujeni perusteella? Entä mistä löytyy sinun suosikkirantasi?

Matkustimme Karpathokselle yhteistyössä Apollomatkojen kanssa.

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Instagram

Ihana aamu kera ihanien naisten - testissä Levain Bakery Eatery

Elokuun ensimmäisellä viikolla ystäväni ehdotti perjantain brunssia naisten kesken. Kukin oli lomaillut tahoillaan, emmekä olleet nähneet porukalla sitten alkukesän. Koko viiden naisen porukalla ties milloin viimeksi. Kuulosti ihanalta, mutta brunssi perjantaina? Minähän olen töissä. Muut olivat vielä kesälomalla, joten mikäs heidän olisi brunsseilla keskellä arkipäivää. Kunnes tajusin: rauhallinen kesäperjantai, saldo äyräitään myöden täynnä plussatunteja. Miksi ihmeessä en muka voisi brunsseilla keskellä arkipäivää - totta kai voisin!

Niinpä samaisena perjantaina kipitin kaatosateessa kahvilalle autolta, jonka sain kuin ihmeen kaupalla vain parinkymmenen metrin päähän, vaikka yleisesti Punavuoressa parkkipaikan saaminen keskellä arkipäivää on lähes mahdotonta. Varsinkin juuri sieltä, minne sen haluaisi. Alkuviikosta näin sieluni silmin itseni polkemassa kesämekossani Kaartinkaupungista Punavuoreen pyörällä tukka hulmuten. Kesämekosta en luopunut, mutta pyörän selkään en lähtenyt. Tukka olisi ollut jotain aivan muuta kuin hulmuava, eikä mekkokaan olisi varsinaisen hyvältä näyttänyt sateessa pyöräilyn jäljiltä.

Älä käsitä väärin. Pidän sateessa pyöräilystä, mutta vain silloin kun saan pukea kunnon goretexit päälle ja pääsen suoraan satulan päältä suihkuun.

Sade ei kuitenkaan haitannut tunnelmaa. Levain Bakery Eateryn sisätilat ovat melko pienet ja terassi olisi kyllä tehnyt aamiaisesta väljemmän, mutta mahduimme kaikki viisi saman pöydän ääreen ja se oli tärkeintä. Sisustuksesta ja tunnelmasta tuli hieman jopa fiilis, ettemme ehkä olisikaan Suomessa. Juuri tällaisia kahviloita Helsinki kaipaa!

Aamiaisvalikoima oli mieletön. Ei runsas, mutta juuri sellainen, mistä minä olisin halunnut tilata ihan kaikkea. Onneksi en tehnyt niin. Olin kyllä syönyt jo yhden aamiaisen, joten vatsani osasi jo odottaa lounaan verran ruokaa. Tilasinkin sekä egg sandwichin Ferin makkaralla että smoothien. Juomaksi valitsin tee-laatujen samppanjaa, Makaibaria. Tee on mustaa, mutta maku on juuri niin hienostunut kuin samppanjassakin. Kuin tehty tällaiselle teen ja samppanjan rakastajalle!

Pöytäämme kannettiin myös ohrapuuroa, jogurttia myslillä, erilaisia kahveja ja muita leipiä. Vaikkeivät kaikki olleetkaan minulle, oli jotenkin ihanaa, että pöytä oli täynnä herkkuja. Kaikki oli niin valtavan hyvää!

Levain on nimensä mukaisesti myös leipomo. Minun oli tarkoitus ostaa tuore leipä tiskiltä mukaan kotiin vietäväksi, mutta unohdin. Aamiaisen ja kesän juorujen jälkeen olin jo niin tyytyväinen olooni, ettei sillä hetkellä tuntunut siltä, että mitään olisi puuttunut. Leipä jäi, mutta niin jäi myös ihana fiilis ihan koko päiväksi.

Kiitos taas naiset - minne seuraavaksi?

Mitä muita ihania, uusia tai miksei vanhojakin, kahviloita suosittelet Helsingistä tai muualta? 

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Instagram

Cordon Rouge - tyylillä Helsingin vesillä

Jos aiemmin kirjoitin loppuvuoden tulevasta Orlandon ökymajoituksestamme ja parin viikon takaisen Food and Art -tapahtuman Michelin-kokeista ja noin kymmenen ruokalajin huippudinneristä, niin täytyy sanoa, ettei Helsinki paljoa kalpene ökyilyssä. Vietimme työporukan kesken tiimi-iltaa, ja aloitimme sen tyylillä: mielettömän hienon Cordon Rouge -luksusjahdin kyydillä nautiskellen mitäpä muuta kuin G.H. Mumm Cordon Rouge -samppanjaa.

Tiedetään, elämä on aika ihanaa!

Juuri tällaisina hetkinä sitä tuntee itsensä kovin etuoikeutetuksi. Aurinko paistaa, samppanja kuplii laseissa, meri kimmeltää, niin kuin myös tämän luksusjahdin joka ikinen pintakin. Eikä etuoikeutettu tunne johdu vain puitteista vaan myös mielettömistä työkavereista. Lisätään äskeiseen kuvailuun vielä naurun (loppuillasta laulun) raikaminen, iloinen puheensorina ja maailman leveimmät hymyt. Kuulostaa täydelliseltä, vai mitä!

Taas kerran meille sattui täydellinen päivä myös sään puolesta. Kylmästä, pilvisestä ja sateisesta kesästä ei ollut tietoakaan, kun hyppäsimme Cordon Rougen kyytiin Katajanokan Kanavarannasta. Ensin saimme turvallisuusbriiffin ja sen jälkeen menimme suoraan asiaan, eli niihin kupliin. Tässä teille postaus, joka on täppösen täynnä tuotesijoittelua - ihanaakin ihanampaa G.H. Mumm Cordon Rouge -samppanjaa ;)

Kiertelimme ympäriinsä Helsingin edustan vesillä. Olimme ja nautimme. Ei näissä puitteissa muutakaan voi.

Cordon Rouge on varmasti isoin vene/jahti, minkä kyydissä olen koskaan ollut. Jahdilta löytyy sohvaryhmät sekä ulkoa että sisältä, veneen takaosasta pöytäryhmä useammalle henkilölle ja vielä kolme makuuhuonetta ja kolme vessaa. Kyllä: kolme vessaa!

Ja ne tarjoilut. Kaunista ja hyvää, ja vielä kaupan päälle todella kätevästi tarjoiltuna niin, että samppanja pysyi jatkuvasti mukana.

Kuinka kovaa Cordon Rouge kulkee? Kovaa!

Joku kollegani erehtyi kysymään ennen lähtöä, miten kovaa jahti kulkee. Sitähän sitten tietysti testattiin. En muista vautia, mutta sen tiedän, että se meni kovaa. Harjasin tukkaani tuntikausia seuraavana aamuna. Samppanja sentään pysyi lasissa :D

Vuokraa Cordon Rouge -luksusjahti käyttöösi

Jos haluat päästä Cordon Rougen kyytiin, kurkkaa lisätietoja ja yhteystiedot Juomavinkki.fi -sivulta tästä linkistä. Jahti on vuokrattavissa charter-ajoihin kevät-, kesä- ja syyskaudella niin pitkään kuin säät vain veneilyn sallivat. Suosittelen!

Pysy mukana matkassa:

Facebook | Instagram

Food and Art - Michelin-kokkeja maailmalta ja MINÄ ruokailemassa

Alkusyksy on ollut mieletöntä makujen ja elämysten ilotulitusta. Viimeisimpänä viime viikon torstaina ja perjantaina, kun pääsin osallistumaan töiden puolesta Food and Art -ruokafestareille Mänttään. Luit oikein, Mänttään. Kuulostaa vaatimattomalta paikalta Michelin-kokeille, mutta Mäntässä olimme, ja sekä tilaisuus että Mäntän miljöö olivat niin valtavan upeita, etten edes tiedä mistä alottaisin kertomisen. Ehkä alusta?

Olin kutsunut mukaani kaksi bloggaajaa Savusuolaa-blogin Janican ja Kohteena Maailma -blogin Ramin. Saavuimme Janican kanssa Mäntään torstaina heti aamusta. Poimin Janican kyytiini Mäntän ainoasta kahvilasta ja lähdimme kohti Göstan museoaluetta. Olimme perillä jo ennen kymmentä. Paikalla oli rauhaisaa. Food and Art ei ollut vielä alkanut, mutta siellä täällä vilahteli kokkitakkeja ja muita tilaisuuden järjestelijöitä. Kun kello löi kymmenen ja tapahtuma alkoi, tilasimme French Food Marketin tiskiltä lasit samppanjaa. Maassa maan tavalla - ranskalaisilla markkinoilla tietysti ranskalaisia kuplia.

Olimme sopineet, että pääsisimme haastattelemaan tapahtuman kokkeja. Samppanjalasiemme vaahdot eivät olleet ehtineet kunnolla laskeutua, kun Arto Lappalainen kantoi eteemme tiskille ihania suklaisia herkkuja. Haluaisimmeko maistaa? Kyllä kiitos! Arto jäi juttelemaan kanssamme ja kertoi olevansa tapahtumassa kolmatta vuotta. Jo pelkkä tatuointi kertoi, että hyvä ruoka ja juomat ovat hänen intohimonsa. Nuoreen ikäänsä nähden hän on ehtinyt vaikka ja mitä. Hän on työskennellyt mm. Tampereen Näsinneulassa sekä Hellassa ja Huoneessa. Hän on toiminut myös Suomen kokkimaajoukkueessa toisena jälkiruokavastaavana. Suklaita maistettuani en yhtään ihmettele, miksi Arto on pestin saanut.

Pian Arton jatkettua töitään siirryimme toiselle puolelle salia, jossa Pekka Terävä kokkasi kokkikollegansa Mikko Kaukosen kanssa suolaisia Ranska-aiheisia maisteluannoksia. Samppanjamme sai tällä kertaa seurakseen hanhenmaksaa. Taas makunystyröitämme hemmoteltiin upeilla makuyhdistelmillä. Annos oli täydellinen samppanjallemme, G.H. Mumm Cordon Rouge Brutille. Annos ei ollut lainkaan liian raskas, vaikka hanhenmaksaa olikin. Pekka Terävältä tenttasin hänen ajatuksiaan ruokien ja viinien yhdistämisestä. Hän on ruuan lisäksi selkeä viinitaitaja. Hänen ensi vuonna avautuva uusi ravintolansakin tulee keskittymään nimenomaan viineihin, joille he loihtivat täydellisiä ruokapareja. Se ravintola täytyy ehdottomasti päästä testaamaan.

Neljän ruokalajin taidelounas @Ravintola Gösta

Pekka Terävän jututtamisen jälkeen olikin jo lounasaika. Pohdin ennakkoon, menemmekö nauttimaan neljän ruokalajin taidelounaan, kun vain muutama tunti sen jälkeen ohjelmassamme olisi noin kymmenen ruokalajin illallinen. Riittäisikö ranskalaistorin maisteluannokset? Tapahtuman pääasiana on syöminen, joten mitä edes epäröin. Pian eteemme jo kannettiinkin neljän ruokalaijin taidelounas ravintola Göstassa. Myös Rami liittyi tässä vaiheessa seuraamme.

Ravintola tarjoili elämyksen jo saliin vievillä portailla. Ikkunoista avautuu kaunis metsäinen järvimaisema, tiskin takana on upea, kattoja hipovan korkea maalaus. Sisustus sopii täydellisesti ympäristöön.

Ja se ruoka. Se oli äärimmäisen kaunista ja maultaan täydellistä. Myös ruoka oli niin valtaisassa harmoniassa ympäristönsä kanssa makuineen kaikkineen. Sanoinkin pöydässä ruuan maistuvan juuri siltä, mitä näemme ympärillämme. Juuri näitä kokemuksia lähdimme tapahtumaan hakemaan. Ja tämä oli vasta alkusoittoa.

Espanjalainen Michelin-tähtikokki, Josean Alija

Lopetellessamme lounasta saimme puhelun, että Bilbaon Guggenheim-museon yhteydessä toimivan Nerua-ravintolan kokki, Josean Alija, olisi valmiina haastattelullemme. Kokki ei puhuisi lainkaan englantia, mutta hänellä olisi tulkki mukana. Olin salaa innoissani, sillä pääsisin vuosien tauon jälkeen testaamaan espanjankielentaitoani. Osaisinko enää mitään?

Kuulimme Josean Alijan uskomattoman tarinan moottoripyöräonnettomuudessa menettämistään haju- ja makuaisteista ja siitä, miten hän treenasi ne määrätietoisesti takaisin, voitti Best Young Chef -kisan ja sai Michelin-tähtensä.

Oli suuri kunnia päästä juttelemaan Joseanin kanssa, ja ilokseni huomasin ymmärtäväni ja myös puhuvani vielä huomattavasti enemmän espanjaa kuin mitä olin ennakkoon ajatellut. Kävin myös illallisen jälkeen juttelemassa hänen kanssaan ja lupasin vielä joku päivä matkustaa Bilbaoon syömään hänen ravintolaansa ihan kokonaisen menun. Josean toivoi, että olisi paikalla isännöimässä. Michelin-kokki isännöimässä minun iltaani? Wau, wau ja wau! Täytyy myöntää, että kurkkasin jo, millaisia lentoja Bilbaoon on myynnissä keväälle ;)

Lue Josean Alijan koko tarina hänen omilta sivuiltaan joseanalija.com sekä haastattelumme antia suomenkielellä Juomavinkki.fi-sivustolta tästä linkistä.

Viiden ulkomaisen ja kolmen suomalaisen huippukokin Chef's Menu

Vaikka olimme jo tähän mennessä päässeet juttelemaan huippukokkien kanssa, maistelemaan upeita ja niin kauniita ruokia, kilistelemään samppanjalla, oli tapahtuman kohokohta vielä edessämme.

Kävimme Mäntän hovissa hotellihuoneessamme ja kaunistautuneina palasimme takaisin Göstan museoalueelle, jossa meitä odotti noin kymmenen ruokalajin illallinen, jonka meille valmistaisi maailmalta Mänttään saapuneet eri museoiden yhteydessä toimivien ravintoloiden keittiömestarit, yhtenä näistä jo tapaamamme Josean Alija. Useimmalla näistä kokeista oli taskussaan vähintäänkin yksi Michelin-tähti, maailman yhdellä parhaista kokeista, ranskalaisella Michel Brasilla kolme.

Illallinen alkoi cocktailtilaisuutena museorakennuksen Kivijärvisalissa, jossa oli tarjolla pieniä amuse bouche -maistiaisia sekä Martell VS -konjakkia, Lapponia Mustikka -likööriä ja Zonin Proseccoa sisältävä cocktail. Samalla meille esiteltiin illallisen kokit. Jännitys tiivistyi. Pian pääsisimme käsiksi näiden herrojen annoksiin.

Kuva: Julius Konttinen

Kuva: Julius Konttinen

Illalliselämys jatkui ohjatulla Göstan museokierroksella. Museossa olisi voinut viettää helposti enemmänkin aikaa, mutta samalla oli miellyttävää, että kierros oli melko lyhyt. Meitähän odotti illallinen, jonka luvattin nousevan jokaisen ruokailijan koko elämän top 3 -listalle. Yksityiskohtaisempi museokierros saisi odottaa. Mänttäänhän olisi helppo palata vaikka Jyväskylässä käynnin yhteydessä - tai miksei vaikka erillisenä vierailuna. Eihän Helsingistäkään sinne aja kuin pari-kolme tuntia.

Illallinen oli varsinaista makujen ilotulitusta. Omaksi suosikikseni nousi tämän nykyisen suosikkikokkini, Bilbaon Josean Alijan, tarjoilema viisi tomaattia. Jokainen tomaatti maistui eri yrtille. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta makuelämys oli ainutlaatuinen. Puhuimme jopa pöydässä, että idean voisi kopioida joskus omaan kotikeittiöön. Toteutus ei kenties olisi ihan yhtä hyvä kuin Michelin-kokilla, heh, mutta jos annoksesta saisi edes pienen osan, se olisi jo hyvä. Alkuperäinen oli nimittäin niin valtaisan täydellinen. Savusuolaa-blogin Janican sanoin neroutta.

Illan kauneimman annoksen tittelin annoin Michel Brasille, maailman yhdelle parhaimmista kokeista. Näin jälkikäteen osaan vain pyöritellä päätäni ja ihmetellä, miten valtaisa kunnia on ollut päästä syömään tämän luokan kokkien annoksia. Huhhuh.

Pöydässämme palkittu taiteilija

Illallisen lomassa saimme nauttia tanssiesityksistä, ja olipa meille järjestetty pieni piirustuskilpailukin. Tehtävänä oli piirtää täydellisen pysähtynyt hetki. Minä en kuvan taideteoksellani voittanut, vaan voiton vei Kohteena Maailma -blogin Rami. Nykyiseltä titteliltään maailmanluokan tilaisuudessa palkittu taiteilija. Voittopokaalina toimi juuri Suomen markkinoille saatu, ainutlaatuinen konjakki, Martell Cordon Bleu Intence Heat Cask Finish. Täytyy sanoa, että 115 osallistujan joukosta voittaminen on kyllä jo melkoinen saavutus! Onnittelut vielä Ramille!

Yksityiskohtaisempi lista ruuista sekä niille yhdistetyistä viineistä löytyy Juomavinkin sivuilta tästä linkistä. Jutusta löytyy myös tarkempi esittely illallisen kokeista ja linkit heidän ravintoloihinsa. Lisää päivästä löytyy myös Savusuolaa -blogin Janican kirjoituksesta, jonka löydät tästä linkistä.

Eikä tässä vielä kaikki

Ilokseni tapahtuma sai vielä jatkoa seuraavana päivänä, kun pääsin vielä exteporé lounastamaan Ramin seuralaisena venäläiskokkikaksikon H****n pitkän lounaan. Mutta jotta tarinastakin ei tule tällä kerralla h****n pitkää, kerron lounaasta toisella kertaa.

Food and Art -tapahtumasta en muuta voi sanoa, kuin että kyllä elämä osaa olla ihanaa! Jos sinulla joskus on mahdollisuus osallistua tapahtumaan, älä missään tapauksessa kieltäydy. Tässä elämyksessä kaikki palaset olivat täysin kohdallaan.

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Instagram