Jos aiemmin kirjoitin loppuvuoden tulevasta Orlandon ökymajoituksestamme ja parin viikon takaisen Food and Art -tapahtuman Michelin-kokeista ja noin kymmenen ruokalajin huippudinneristä, niin täytyy sanoa, ettei Helsinki paljoa kalpene ökyilyssä. Vietimme työporukan kesken tiimi-iltaa, ja aloitimme sen tyylillä: mielettömän hienon Cordon Rouge -luksusjahdin kyydillä nautiskellen mitäpä muuta kuin G.H. Mumm Cordon Rouge -samppanjaa.

Tiedetään, elämä on aika ihanaa!

Juuri tällaisina hetkinä sitä tuntee itsensä kovin etuoikeutetuksi. Aurinko paistaa, samppanja kuplii laseissa, meri kimmeltää, niin kuin myös tämän luksusjahdin joka ikinen pintakin. Eikä etuoikeutettu tunne johdu vain puitteista vaan myös mielettömistä työkavereista. Lisätään äskeiseen kuvailuun vielä naurun (loppuillasta laulun) raikaminen, iloinen puheensorina ja maailman leveimmät hymyt. Kuulostaa täydelliseltä, vai mitä!

Taas kerran meille sattui täydellinen päivä myös sään puolesta. Kylmästä, pilvisestä ja sateisesta kesästä ei ollut tietoakaan, kun hyppäsimme Cordon Rougen kyytiin Katajanokan Kanavarannasta. Ensin saimme turvallisuusbriiffin ja sen jälkeen menimme suoraan asiaan, eli niihin kupliin. Tässä teille postaus, joka on täppösen täynnä tuotesijoittelua - ihanaakin ihanampaa G.H. Mumm Cordon Rouge -samppanjaa ;)

Kiertelimme ympäriinsä Helsingin edustan vesillä. Olimme ja nautimme. Ei näissä puitteissa muutakaan voi.

Cordon Rouge on varmasti isoin vene/jahti, minkä kyydissä olen koskaan ollut. Jahdilta löytyy sohvaryhmät sekä ulkoa että sisältä, veneen takaosasta pöytäryhmä useammalle henkilölle ja vielä kolme makuuhuonetta ja kolme vessaa. Kyllä: kolme vessaa!

Ja ne tarjoilut. Kaunista ja hyvää, ja vielä kaupan päälle todella kätevästi tarjoiltuna niin, että samppanja pysyi jatkuvasti mukana.

Kuinka kovaa Cordon Rouge kulkee? Kovaa!

Joku kollegani erehtyi kysymään ennen lähtöä, miten kovaa jahti kulkee. Sitähän sitten tietysti testattiin. En muista vautia, mutta sen tiedän, että se meni kovaa. Harjasin tukkaani tuntikausia seuraavana aamuna. Samppanja sentään pysyi lasissa :D

Vuokraa Cordon Rouge -luksusjahti käyttöösi

Jos haluat päästä Cordon Rougen kyytiin, kurkkaa lisätietoja ja yhteystiedot Juomavinkki.fi -sivulta tästä linkistä. Jahti on vuokrattavissa charter-ajoihin kevät-, kesä- ja syyskaudella niin pitkään kuin säät vain veneilyn sallivat. Suosittelen!

Pysy mukana matkassa:

Facebook | Instagram

Food and Art - Michelin-kokkeja maailmalta ja MINÄ ruokailemassa

Alkusyksy on ollut mieletöntä makujen ja elämysten ilotulitusta. Viimeisimpänä viime viikon torstaina ja perjantaina, kun pääsin osallistumaan töiden puolesta Food and Art -ruokafestareille Mänttään. Luit oikein, Mänttään. Kuulostaa vaatimattomalta paikalta Michelin-kokeille, mutta Mäntässä olimme, ja sekä tilaisuus että Mäntän miljöö olivat niin valtavan upeita, etten edes tiedä mistä alottaisin kertomisen. Ehkä alusta?

Olin kutsunut mukaani kaksi bloggaajaa Savusuolaa-blogin Janican ja Kohteena Maailma -blogin Ramin. Saavuimme Janican kanssa Mäntään torstaina heti aamusta. Poimin Janican kyytiini Mäntän ainoasta kahvilasta ja lähdimme kohti Göstan museoaluetta. Olimme perillä jo ennen kymmentä. Paikalla oli rauhaisaa. Food and Art ei ollut vielä alkanut, mutta siellä täällä vilahteli kokkitakkeja ja muita tilaisuuden järjestelijöitä. Kun kello löi kymmenen ja tapahtuma alkoi, tilasimme French Food Marketin tiskiltä lasit samppanjaa. Maassa maan tavalla - ranskalaisilla markkinoilla tietysti ranskalaisia kuplia.

Olimme sopineet, että pääsisimme haastattelemaan tapahtuman kokkeja. Samppanjalasiemme vaahdot eivät olleet ehtineet kunnolla laskeutua, kun Arto Lappalainen kantoi eteemme tiskille ihania suklaisia herkkuja. Haluaisimmeko maistaa? Kyllä kiitos! Arto jäi juttelemaan kanssamme ja kertoi olevansa tapahtumassa kolmatta vuotta. Jo pelkkä tatuointi kertoi, että hyvä ruoka ja juomat ovat hänen intohimonsa. Nuoreen ikäänsä nähden hän on ehtinyt vaikka ja mitä. Hän on työskennellyt mm. Tampereen Näsinneulassa sekä Hellassa ja Huoneessa. Hän on toiminut myös Suomen kokkimaajoukkueessa toisena jälkiruokavastaavana. Suklaita maistettuani en yhtään ihmettele, miksi Arto on pestin saanut.

Pian Arton jatkettua töitään siirryimme toiselle puolelle salia, jossa Pekka Terävä kokkasi kokkikollegansa Mikko Kaukosen kanssa suolaisia Ranska-aiheisia maisteluannoksia. Samppanjamme sai tällä kertaa seurakseen hanhenmaksaa. Taas makunystyröitämme hemmoteltiin upeilla makuyhdistelmillä. Annos oli täydellinen samppanjallemme, G.H. Mumm Cordon Rouge Brutille. Annos ei ollut lainkaan liian raskas, vaikka hanhenmaksaa olikin. Pekka Terävältä tenttasin hänen ajatuksiaan ruokien ja viinien yhdistämisestä. Hän on ruuan lisäksi selkeä viinitaitaja. Hänen ensi vuonna avautuva uusi ravintolansakin tulee keskittymään nimenomaan viineihin, joille he loihtivat täydellisiä ruokapareja. Se ravintola täytyy ehdottomasti päästä testaamaan.

Neljän ruokalajin taidelounas @Ravintola Gösta

Pekka Terävän jututtamisen jälkeen olikin jo lounasaika. Pohdin ennakkoon, menemmekö nauttimaan neljän ruokalajin taidelounaan, kun vain muutama tunti sen jälkeen ohjelmassamme olisi noin kymmenen ruokalajin illallinen. Riittäisikö ranskalaistorin maisteluannokset? Tapahtuman pääasiana on syöminen, joten mitä edes epäröin. Pian eteemme jo kannettiinkin neljän ruokalaijin taidelounas ravintola Göstassa. Myös Rami liittyi tässä vaiheessa seuraamme.

Ravintola tarjoili elämyksen jo saliin vievillä portailla. Ikkunoista avautuu kaunis metsäinen järvimaisema, tiskin takana on upea, kattoja hipovan korkea maalaus. Sisustus sopii täydellisesti ympäristöön.

Ja se ruoka. Se oli äärimmäisen kaunista ja maultaan täydellistä. Myös ruoka oli niin valtaisassa harmoniassa ympäristönsä kanssa makuineen kaikkineen. Sanoinkin pöydässä ruuan maistuvan juuri siltä, mitä näemme ympärillämme. Juuri näitä kokemuksia lähdimme tapahtumaan hakemaan. Ja tämä oli vasta alkusoittoa.

Espanjalainen Michelin-tähtikokki, Josean Alija

Lopetellessamme lounasta saimme puhelun, että Bilbaon Guggenheim-museon yhteydessä toimivan Nerua-ravintolan kokki, Josean Alija, olisi valmiina haastattelullemme. Kokki ei puhuisi lainkaan englantia, mutta hänellä olisi tulkki mukana. Olin salaa innoissani, sillä pääsisin vuosien tauon jälkeen testaamaan espanjankielentaitoani. Osaisinko enää mitään?

Kuulimme Josean Alijan uskomattoman tarinan moottoripyöräonnettomuudessa menettämistään haju- ja makuaisteista ja siitä, miten hän treenasi ne määrätietoisesti takaisin, voitti Best Young Chef -kisan ja sai Michelin-tähtensä.

Oli suuri kunnia päästä juttelemaan Joseanin kanssa, ja ilokseni huomasin ymmärtäväni ja myös puhuvani vielä huomattavasti enemmän espanjaa kuin mitä olin ennakkoon ajatellut. Kävin myös illallisen jälkeen juttelemassa hänen kanssaan ja lupasin vielä joku päivä matkustaa Bilbaoon syömään hänen ravintolaansa ihan kokonaisen menun. Josean toivoi, että olisi paikalla isännöimässä. Michelin-kokki isännöimässä minun iltaani? Wau, wau ja wau! Täytyy myöntää, että kurkkasin jo, millaisia lentoja Bilbaoon on myynnissä keväälle ;)

Lue Josean Alijan koko tarina hänen omilta sivuiltaan joseanalija.com sekä haastattelumme antia suomenkielellä Juomavinkki.fi-sivustolta tästä linkistä.

Viiden ulkomaisen ja kolmen suomalaisen huippukokin Chef's Menu

Vaikka olimme jo tähän mennessä päässeet juttelemaan huippukokkien kanssa, maistelemaan upeita ja niin kauniita ruokia, kilistelemään samppanjalla, oli tapahtuman kohokohta vielä edessämme.

Kävimme Mäntän hovissa hotellihuoneessamme ja kaunistautuneina palasimme takaisin Göstan museoalueelle, jossa meitä odotti noin kymmenen ruokalajin illallinen, jonka meille valmistaisi maailmalta Mänttään saapuneet eri museoiden yhteydessä toimivien ravintoloiden keittiömestarit, yhtenä näistä jo tapaamamme Josean Alija. Useimmalla näistä kokeista oli taskussaan vähintäänkin yksi Michelin-tähti, maailman yhdellä parhaista kokeista, ranskalaisella Michel Brasilla kolme.

Illallinen alkoi cocktailtilaisuutena museorakennuksen Kivijärvisalissa, jossa oli tarjolla pieniä amuse bouche -maistiaisia sekä Martell VS -konjakkia, Lapponia Mustikka -likööriä ja Zonin Proseccoa sisältävä cocktail. Samalla meille esiteltiin illallisen kokit. Jännitys tiivistyi. Pian pääsisimme käsiksi näiden herrojen annoksiin.

Kuva: Julius Konttinen

Kuva: Julius Konttinen

Illalliselämys jatkui ohjatulla Göstan museokierroksella. Museossa olisi voinut viettää helposti enemmänkin aikaa, mutta samalla oli miellyttävää, että kierros oli melko lyhyt. Meitähän odotti illallinen, jonka luvattin nousevan jokaisen ruokailijan koko elämän top 3 -listalle. Yksityiskohtaisempi museokierros saisi odottaa. Mänttäänhän olisi helppo palata vaikka Jyväskylässä käynnin yhteydessä - tai miksei vaikka erillisenä vierailuna. Eihän Helsingistäkään sinne aja kuin pari-kolme tuntia.

Illallinen oli varsinaista makujen ilotulitusta. Omaksi suosikikseni nousi tämän nykyisen suosikkikokkini, Bilbaon Josean Alijan, tarjoilema viisi tomaattia. Jokainen tomaatti maistui eri yrtille. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta makuelämys oli ainutlaatuinen. Puhuimme jopa pöydässä, että idean voisi kopioida joskus omaan kotikeittiöön. Toteutus ei kenties olisi ihan yhtä hyvä kuin Michelin-kokilla, heh, mutta jos annoksesta saisi edes pienen osan, se olisi jo hyvä. Alkuperäinen oli nimittäin niin valtaisan täydellinen. Savusuolaa-blogin Janican sanoin neroutta.

Illan kauneimman annoksen tittelin annoin Michel Brasille, maailman yhdelle parhaimmista kokeista. Näin jälkikäteen osaan vain pyöritellä päätäni ja ihmetellä, miten valtaisa kunnia on ollut päästä syömään tämän luokan kokkien annoksia. Huhhuh.

Pöydässämme palkittu taiteilija

Illallisen lomassa saimme nauttia tanssiesityksistä, ja olipa meille järjestetty pieni piirustuskilpailukin. Tehtävänä oli piirtää täydellisen pysähtynyt hetki. Minä en kuvan taideteoksellani voittanut, vaan voiton vei Kohteena Maailma -blogin Rami. Nykyiseltä titteliltään maailmanluokan tilaisuudessa palkittu taiteilija. Voittopokaalina toimi juuri Suomen markkinoille saatu, ainutlaatuinen konjakki, Martell Cordon Bleu Intence Heat Cask Finish. Täytyy sanoa, että 115 osallistujan joukosta voittaminen on kyllä jo melkoinen saavutus! Onnittelut vielä Ramille!

Yksityiskohtaisempi lista ruuista sekä niille yhdistetyistä viineistä löytyy Juomavinkin sivuilta tästä linkistä. Jutusta löytyy myös tarkempi esittely illallisen kokeista ja linkit heidän ravintoloihinsa. Lisää päivästä löytyy myös Savusuolaa -blogin Janican kirjoituksesta, jonka löydät tästä linkistä.

Eikä tässä vielä kaikki

Ilokseni tapahtuma sai vielä jatkoa seuraavana päivänä, kun pääsin vielä exteporé lounastamaan Ramin seuralaisena venäläiskokkikaksikon H****n pitkän lounaan. Mutta jotta tarinastakin ei tule tällä kerralla h****n pitkää, kerron lounaasta toisella kertaa.

Food and Art -tapahtumasta en muuta voi sanoa, kuin että kyllä elämä osaa olla ihanaa! Jos sinulla joskus on mahdollisuus osallistua tapahtumaan, älä missään tapauksessa kieltäydy. Tässä elämyksessä kaikki palaset olivat täysin kohdallaan.

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Instagram

Karpathoksen kaupunki, Pigadia, lomamme tukikohtana

Karpathoksen heinäkuista matkaa suunnitellessamme pohdimme, minkä tukikohdan valitsemme lomallemme. Apollomatkojen valikoimissa hotelleja löytyy eniten Karpathoksen kaupungista, Pigadiasta, mutta majoituksia löytyy myös Amoopin rantakylästä sekä saaren toiselta puolelta Kato Lefkoksen rannalta.

Me päädyimme Karpathoksen kaupunkiin sekä sijainnin että hotellin perusteella, ja hyvä niin. Olemme melko aktiivisia lomanviettäjiä ja pidämme siitä, että tekemistä riittää ympärillämme. Rakastamme rantoja, varsinkin kauniita sellaisia, muttemme viihdy niillä oikein edes kokonaista päivää yhdellä kertaa. Myös ravintolat ovat lomiemme retkikohteita, eivätkä vain vatsan täyttämiseen tarkoitettuja palveluntarjoajia. Pienemmän paikan ravintolatarjonta saattaisi loppua viikossa kesken. Karpathoksen kaupunki sopi meidän tyyliimme erinomaisesti.

Välihuomautuksena kerron, että Karpathoksen kaupunki ja Pigadia ovat yksi ja sama kaupunki. Itse pohdin tätä paljonkin ennen Karpathoksen matkaamme, eikä Google oikein osannut kertoa vastausta, mutta onneksi on Facebook ja sen Kreikka-ryhmä. Siellä tiedetään kaikki Kreikasta :)

Millainen lomanviettopaikka on Karpathoksen kaupunki?

Ensireaktioni Karpathoksen kaupungista, Pigadiasta oli "onko tämä näin pieni?" Missään tapauksessa reaktioni ei ollut negatiivinen, päin vastoin. Olin niin valtavan positiivisesti yllättynyt - tiedetään, taas kerran :D En vain kertakaikkisesti osannut kuvitella niin pientä "pääkaupunkia". Kreikkalaista saarta, jossa olisi niin vähän turisteja. Kaupunkia, jonka pystyn näkemään yhdellä silmäyksellä hotellihuoneemme parvekkeelta. Huom. Viidennestä kerroksesta. Ihanaa!

Hotelliltamme, Alimounda Marelta, kaupungin keskustaan oli vain muutaman minuutin kävelymatka. Keskusta oli käytännössä satama ja rantakatu, jonka laidalla on liuta ravintoloita.

Rantaa myötäilevältä kadulta lähti lukuisia kapeita portaikkoja seuraavalle kadulle, jolta löytyi ravintoloiden lisäksi matkamuistomyymälöitä ja pari apteekkia. Kaikki oli kätevästi nipussa, muutamien kortteleiden alueella.

Kun me tallustimme katuja viiden korvilla, olivat myymälät vasta avaamassa oviaan, eikä ravintoloissa ollut asiakkaita. Siinä vaiheessa, kun me olimme illallisemme jo nauttineet, muut alkoivat virrata kohti keskustaa. Kätevää sekä meidän kannalta, kun mahduimme aina siihen ravintolaan, minne olimme ajatelleetkin mennä ja saimme tietysti erinomaista palvelua, kun tarjoilijoiden ei tarvinnut jakaa aikaansa muiden asiakkaiden kanssa, mutta myös ravintoloiden kannalta, sillä emme olleet täyttämässä ravintoloita ruuhkaisimpaan aikaan.

Ravintolatarjonta mieletön

Karpathoksen kaupungin ravintolatarjonta olikin mieletön. Googlettelimme ennakkoon ravintolavinkkejä ja paikan päällä saimme paikalliselta perheeltä vinkit kaupungin ravintoloihin. Uskoisinkin, että ehdimme testaamaan kaupungin parhaimmiston. Vähintäänkin söimme taivaallista ruokaa lähes läpi loman. Ravintoloista kirjoitinkin jo aiemmin, joten jos ravintolavinkit kiinnostavat, löytyy kirjoitukseni niistä tästä linkistä.

Yhteydet eri puolille saarta erinomaiset

Yksi Karpathoksen kaupungin parhaita puolia on myös se, että sieltä on hyvät yhteydet joka puolelle saarta. Toki auton vuokraamalla mistä tahansa pääsee kiertämään saaren useampaankin otteeseen, mutta bussiyhteydet ovat ehdottoman parhaat Pigadiasta käsin. Me kävimme bussilla Amoopin rantakylässä, minne busseja kulkee suhteellisen usein (lue kirjoitukseni Amoopista tästä linkistä). Kesän 2017 bussiaikataulut löytyvät tästä linkistä.

On rantoja ja Rantoja

Rannoissa on eroja. Myös Karpathoksella. Vaikka suurin osa Karpathoksen rannoista on mielettömän kauniita, niin Karpathoksen kaupungin ranta ei lukeudu niihin. Ranta oli ihan ok, muttei mitään verrattuna saaren muihin rantoihin. Odottakaahan siis vaan, kun pääsen näyttämään teille saaren parhaat rannat koottuna yhteen blogikirjoitukseen!

Kelpasi Pigadian ranta meille kuitenkin hyvin hiekkakakkujen tekemiseen ja muista uimareista päätellen ranta oli miellyttävän loiva. Eikä rannassa varsinaisen vikaa ollut. Se ei vain ollut yhtä kaunis mitä muut Karpathoksen rannat olivat.

Karpathoksen kaupunki olikin mielestäni täydellinen tukikohta juuri meille. Amoopin rantakylää voisin suositella niille, jotka haluavat asua kuvankauniilla rannalla, mutta jotka haluavat päästä suht nopeaan myös kaupunkiin, oli se kaupunki miten pieni tahansa. Kato Lefkosta suosittelen taas perheille, joille riittää lomaksi rantaoleilu.

Minkälaisen tukikohdan sinä yleensä valitset lomallesi?

Matkustimme Karpathokselle yhteistyössä Apollomatkojen kanssa.

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Instagram

Pienet vuoristokylät Karpathoksen saarella

Kreikkalaisella Karpathoksen saarella on monta pientä kylää korkealla vuorten rinteillä. Ne on aikoinaan rakennettu vuorille rantaviivan sijaan, jottei merirosvot pääsisi hyökkäämään kyliin. Edelleen kylissä on asutusta ja vähintään ravintola tai pari kylää kohden. Nämä pienet vuoristokylät, jotka näyttävät kaukaa katsottuna pieniltä legoista tehdyiltä rakennelmilta, kiehtoivat minua todella paljon. Niinpä halusin, että suunnittelemme vuokra-autoilureittimme niin, että mahdollisimman moni näistä pienistä kylistä osuu reitillemme.

Menetes

Ensimmäisenä vuokra-autopäivänämme kerroin miehelleni kuskin paikalle ajo-ohjeet kohti pientä Meneteksen kylää. Kylä näkyy jo kaukaa, ja sitä olikin pakko pysähtyä kuvaamaan pariinkin otteeseen.

Kun vihdoin pääsimme kylään asti, oli se jo käytännössä takanamme. Mitä ihmettä? Minne kylä katosi? Kylän läpi kulkeva tie on niin kapea, ettei siinä ole juurikaan pysähdyspaikkoja. Ja kun sellainen löytyi, olimme tosiaan jo ajaneet koko kylän läpi. Kylän pienuudesta johtuen kävelymatka takaisin ei ollut myöskään pitkä. Hilpaisin parissa minuutissa jalkaisin takaisin "keskustaan". Ja tässä se sitten oli. Pieni, söötti kylä keskellä rinnettä.

Meneteksestä löytyy ainakin pari ravintolaa, kahvila, matkamuistomyymälä ja joku majoituspaikka. Me emme pysähtyneet kylään sen pidemmäksi aikaa, kun olimme vasta vuokra-autopäivämme alkumetreillä. Karpathoksen kaupungista, Pigadiasta ajoimme Menetekseen nimittäin alle vartin.

Piles, Othos, Volada ja Aperi

Piles, Othos, Volada ja Aperi ovat keskellä saarta, Karpathoksen viinialueella. Nämä kylät ovat vieri vieressä tai pikemminkin jonossa. Kun saaren poikki ajaa länsirannikolta itärannikolle, tulevat kylät vastaan mainitsemassani järjestyksessä. Kun on juuri poistunut yhdestä kylästä, alkaa seuraava jo pian häämöttää edessä. Myös nämä kaikki ovat niin pieniä, ettei kylän läpi ajamiseen mene montaakaan minuuttia - jos sitäkään.

Me kävimme ensin Voladan kylässä Apollomatkojen järjestämällä viinitilaretkellä, jossa ensin vierailimme viinitilalla ja sen jälkeen söimme illallisen Voladan kylässä Taverna Klimatariassa (suosittelen ravintolaa todella lämpimästi!). Myöhemmin viikolla ajoimme vielä näiden kaikkien neljän kylän läpi ja jäimme ihastelemaan maisemia melkein jokaiseen niistä.

Othoksen kylään pysähdyimme lounaalle, mutta ilmeisesti olimme liian ajoissa liikenteessä, kun ravintolan työntekijä/omistaja katseli kelloaan pohtien, pyysi meitä kyllä istumaan pöytään, muttei koskaan saapunut tuomaan ruokalistoja tai kysymään tilausta. Ihmettelimme jonkun aikaa ja päätimme jatkaa matkaa. Kylässä oli myös toinen ravintola, mutta siellä oli käynnissä jokin paikallisten sukukokous tai muuta vastaavaa, ja totesimme kylän vaihtamisen olevan paikallaan.

Kylät olivat joka tapauksessa niin valtavan söpöjä - melkein kuin pieniä leikkikyliä.

Lue lisää kokemuksistamme viinitilaretkellä ja Taverna Klimatariasta:
- Viinitilavierailulla Karpathoksen saarella
- Karpathoksen parhaat ravintolat

Othos

Othos

Othos

Volada

Taverna Klimataria, Volada

Aperi Voladan kylästä kuvattuna. Taustalla kauimpana Karpathoksen kaupunki, Pigadia.

Olympos

Olympoksen kylä on yksi suosituimmista vierailukohteista koko Karpathoksen saarella. Kylä on aivan saaren pohjoisosassa ja sinne ajaa autolla Pigadiasta reilun tunnin. Olympos on vuoristokylistä rakennusten määrältään selkeästi suurin, mutta väkiluvultaan se ei eroa juurikaan muista kylistä. Muissa jo mainitsemissani kylissä väkiluku on siinä parinsadan paikkeilla, ja Olympoksessa ihmisiä asuu hieman alle 300.

Olympos houkuttelee sen verran turisteja, että siellä esimerkiksi ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä löytyy vaikka kuinka paljon. Myös me vietimme kaikkein eniten aikaa Olympoksessa, vaikka suurin osa kylästä meiltä jäikin näkemättä.

Lue lisää Olympoksen vierailustamme:
- Eristyksissä ollut vuoristokylä Olympos - onko kylä ansainnut hehkutuksensa?

Kirkko jokaista kolmea ihmistä kohden

Karpathoksen vuoristomaisemaa somistaa vuoristokylien lisäksi pienet, söötit kirkot. Karpathoksella on asukkaita 6000 ja kirkkoja 2000. Kirkkoja on siis yksi jokaista kolmea ihmistä kohden. Jos niissä kaikissa haluaisi vierailla, pitäisi parin viikon lomalla pitää kiirettä. Yhdessä päivässä tulisi vierailla 142 kirkossa, eli 6 kirkkoa tunnissa - jollei aikoisi nukkua ollenkaan. Kuka lähtee yrittämään? Anyone?

Matkustimme Karpathokselle yhteistyössä Apollomatkojen kanssa.

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Instagram