Instagramista joku ehkä bongasikin, ettei meidän kuuden kuukauden kesä loppunutkaan Bulgarian Albenaan. Juuri, kun olin tottunut ajatukseen, että nyt olemme kotona ja syksy saa tulla, alkoi mieheni etsiä kuumeisesti äkkilähtöjä aurinkoon. Vielä viimeisen kerran, ennen kuin minä palaisin töihin 19-kuisen äitiyslomani/hoitovapaani ja minun ja mieheni 6-kuisen yhteisen kesäloman jälkeen.

Aikataulu tuntui liian tiukalta, eikä ajatuksenikaan olleet enää auringossa, vaan syksyisessä arjessa. Tarvitseeko sitä vielä elää kesää? Eikö kuusi kuukautta aurinkoa riitä yhden talven selättämiseen? Olin jo ehtinyt ostaa jumppakortin ja joogakurssin. Nyt saisi kilot jo karista kaiken herkuttelun ja lomailun jäljiltä. Tuntui raskaalta ajatella, että vielä kerran kaivaisin aurinkorasvat ja uikkarit esille ja alottaisin pakkausrumban. Olinhan tehnyt niin jo seitsemän kertaa viimeisen kuuden kuukauden aikana. Eikö se jo riitä?

Mutta sitten ajattelin marraskuuta, pimeyttä, räntäsadetta. Töitä ja herätyskellon soittoja. Olisin viisi päivää viikosta töissä. Kaksi päivää vapaalla. Ei silloin mitään äkkilähtöjä oteta. Silloin herätään kun kello soi. Sujahdetaan treenivaatteisiin ja poljetaan töihin. Rojahdetaan sohvalle työpäivän jälkeen. Luetaan Ahkeraa traktoria ja hoidetaan vauvanukkea yhdessä Islan kanssa. Käväistään viikonloppuna ehkä mummolassa, tai tehdään retki Nuuksioon, jos edes sitä. Aloitetaan maanantaina herätyskellon kanssa uusi viikko. Miksi me ei lähdettäisi vielä kerran aurinkoon?

No, lähdettiin me. Mieheni bongasi Finnmatkojen äkkilähtölennot Rodokselle elokuun viimeiseksi viikoksi 95 eurolla. Eikä kaduta. Voi, miten olinkaan kaivannut Kreikkaa. Enkä tajunnut sitä ennen kuin astelimme taksista ulos ja hotellin ovesta sisään. Ihanaan pieneen perhehotelliin Ialyssoksessa, Rodoksen lentokentän ja Rodoksen kaupungin välissä. Lämpö ja aurinko. Olitte kyllä enemmän kuin tervetulleita!

En ollut ajatellut, että tekisimme jotain matkan aikana. Kunhan olisimme ja rentoutuisimme. Niin teimmekin, mutta ehdimme me paljon muutakin. Rodos oli paljon hienompi saari, mitä olin parinkymmenen vuoden takaa muistanutkaan. Kävimme viikon aikana Rodoksen kaupungissa, vuokrasimme yhdeksi päiväksi auton, vierailimme viinitilalla, valloitimme Filerimos-vuoren. Metsästimme Rodoksen parasta girosta, herkuttelimme kreikkalaisilla lihapullilla, salaateilla, moussakalla. Voi miten nautimme!

Kyllä tuli viimeinen viikko täyttä aurinkoa ja Kreikan lämpöä tarpeeseen.

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi.

PS. Pysy kuulolla, jos Rodos kiinnostaa. Lisää juttuja tuloillaan.

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram

Kahden kesken Tallinnaan - Tallink Siljan Business Loungessa

Olemme matkustaneet viimeisen vuoden aikana paljon. Olemme olleet kenties enemmän reissussa kuin kotona. Tämän viikonlopun vietimme jälleen matkalla. Matka oli kuitenkin täysin erilainen kuin yksikään viimeisen vuoden aikana tehdyistä matkoista. Olimme nimittäin matkassa mieheni kanssa kahdestaan. Vanhempani tarjoutuivat ystävällisesti tulemaan meille viikonlopuksi kylään Islan seuraksi, ja pääsimme ensimmäistä kertaa sitten lapsemme syntymän kahdestaan ulkomaille.

Voitte kuvitella, että kun puolitoista vuotta on suunniteltu kaikki matkat lapsen ehdoilla, niin tällä kertaa keskityin kaikkeen sellaiseen, mitä ei pienen lapsen kanssa voi toteuttaa. Ohjelmalistalla meillä olikin rentoa olemista, cocktailbaareja, Joutsenlampi-baletti ja hyvää ruokaa.

Matkalla ei kuitenkaan tärkeintä ole vain määränpää, vaan matkanteostakin kuuluu nauttia, eikö totta? Varsinkin, kun lapsiperheessä omaa rauhaisaa aikaa ei ole tarjolla kovin usein (ainakaan meillä, kun sekä isovanhemmat että meidään molempien sisarukset asuvat satojen kilometrien päässä). Jokaisesta hetkestä on otettava kaikki irti. Halusimme matkustaa Tallinnaan tyylillä.

Laivayhtiön valinta ei ollut vaikea. Tallink Siljan aikataulussa löytyy monta lähtöä joka päivä, mikä ei tähän aikaan vuodesta ollutkaan ihan itsestäänselvyys. Ja mikä parasta, laiva vie perille parissa tunnissa. Vaikka kuinka matkanteko merellä onkin leppoisaa ja mukavaa, emme ajatelleet viettää merellä koko päivää hitaan laivan kyydissä. Luojan kiitos emme. Perjantain menomatkamme syysmyrsky sai nimittäin sisäelimeni heittelehtimään laivan keinutuksen mukana melkoisesti. Matkan aikana en ollut yhtään varma siitä, onko hyvä vai huono asia, että Tallink Silja liikennöi säässä kuin säässä. Pahin keinuminen oli ohi onneksi noin puolessa tunnissa, ja sen jälkeen olin kyllä erittäin tyytyväinen, ettei matkamme sentään peruuntunut sään vuoksi. Sen kerran, kun olimme saaneet lapsenvahdit järjestettyä, olisi ollut kurjaa jäädä kirjaimellisesti rannalle ruikuttamaan. Muiden yhtiöiden vuoroja Tallinnaan oli perjantaisen myrskyn vuoksi peruutettu. Viikonloppulomasta yksi päivä pois? Ei onneksi osunut meidän kohdalle.

Vaikka laivamatka olikin jokseenkin kuoppainen, oli meillä todella hyvät oltavat. Tallink Silja tarjosi meille blogiyhteistyönä matkat Business loungessa, ja pääsimmekin välittömästi laivaan astuttuamme notkuvien ruoka- ja juomapöytien äärelle. Ehdimme hyvin syödä ja kilistellä kuohuviinillä ennen kuin pahin keikutus alkoi.

Ruoka- ja juomavalikoima Tallink Starin ja Superstarin Business loungeissa oli molemmissa lähes samanlainen. Alkuruokina leikkeleitä, äyriäisiä, kaloja, salaatteja. Pääruokana kanaa, kalaa, makkaroita, lisukkeita. Jälkkäripöydässä leivoksia, keksejä, juustoja. Juomapöydässä oli kuohuvan lisäksi tarvikkeet perusdrinkkeihin, hanassa limuja, olutta, lonkeroa ja viinejä. Kaikki oli hyvää. Ei kovin uutta tai yllätyksellistä, mutta laadukasta perusruokaa ja -juomaa. Juuri sellaista, mitä olin odottanutkin.

Perjantain myrskyn takia minulta jäi Tax Free -ostokset tekemättä. Sen verran ehdin kuitenkin kiertää laivaa ja käydä ihastelemassa maisemia kannella, että olin hurjan onnellinen, että matkustimme Busineksen rauhassa. Laivan baarit ja käytävät olivat täynnä matkustajia. Herkästi matkapahoinvoivana mieltäni rauhoitti varma istumapaikka ja pahimman varalta wc ilman jonoa. Tähän pahimpaan ei onneksi tarvinnut turvautua, ja kuohuvat ja ruuat pysyivät vatsassa perille asti.

Lauttasaari Tallink Starin kannelta.

Vielä Helsingin Länsisatamassa sää näytti kauniilta. Ei mennyt kauaakaan, kun pääsimme keinumaan myrskytuulen aikaansaamille aalloille.

Paluumatka tänään onkin paljon leppoisampi. Tuulta ei nimittäin ole juuri lainkaan. Ruoka ja juomavalikoima on yhtä hyvä kuin tullessa, ja wifi näyttää toimivan erinomaisesti. Tax Free -ostokset olen myös saanut tehtyä. Istunkin tässä läppäri sylissä sohvaryhmällä, jossa ei ole muita kuin minä ja mieheni. Loppumatkan aion nauttia tästä ihanasta tasaisesta kyydistä, selaan ehkä Busineksen oman pienen Tax Free -myymälän listan, joka tuotiin minulle tähän sohvalle asti. Tai kenties otan pienet päiväunet.

Kannattaako Tallink Siljan Business Loungesta maksaa?
Nyt kun busineksen makuun on päästy, niin voisin hyvin kuvitella maksavani Busineksen 65 euron lisähinnan itsekin. Vähintäänkin menomatkalla, jolloin ruokailusta ei tarvitse heti huolehtia perille päästyä. Tallink Siljalla on Busineksen lisäksi myös Star Comfort Class, joka on muuten Busineksen veroinen, mutta tarjoiluna on snackejä, kahvia, teetä ja alkoholittomia virvokkeita. Lisähinta tälle on vain 20 euroa, joka kuulostaa varsin kohtuulliselta korvaukselta varmasta istumapaikasta, rauhallisesta ympäristöstä ja pienestä purtavasta.

Jos baletti, hyvät cocktailbaarit tai salakapakka Tallinnassa kiinnostavat, kannattaa pysyä kuulolla. Niistä kirjoittelen myöhemmin. Niitä odotellessa kannattaa käydä lukemassa Tallink Siljan kohdevinkit Tallinnaan.

Yhteistyössä: Tallink Silja

Pysy mukana matkassa:

Facebook // Instagram

Bulgaria lasten kanssa

Bulgaria oli jo kymmenes maa, jossa olimme nyt vuoden ja neljän kuukauden ikäisen lapsemme kanssa. Bulgariassa olimme elokuun ensimmäisen viikon, Tjäreborgin valmismatkalla. Lasten kanssa matkustettaessa valmismatka on aina helppo vaihtoehto, ja suomenkielistä apua on tarjolla, jos ongelmia tulee vastaan.

Parasta Bulgariaan matkustettaessa lasten kanssa on se, että sinne on vain noin kahden ja puolen tunnin lentomatka. Lentomatkaan valmistautuminen on helppoa, eikä tarvitse keksiä viihdytystä lapsille juuri ruokailua enempää. Thomas Cookin lomalennolla menomatkalla pyöri Hevisaurus, jota katsellessa myös 5- ja 7-vuotiaiden poikien lentomatka kului hujauksessa. Tjäreborgin lomalennolla myös sylilapselle tarjoiltiin ruoka. Aika hieno ele! Ruokapussi sisälsi Muksu-purkkiruoan, banaanin, rusinoita ja Piltti-hedelmäsoseen. Sentään paluumatkalla hedelmäsose oli sokeroimaton mango. Menomatkalla hedelmäsose pääsi aikuisten suihin ollessa sokeroitu, joita harva antaa näin pienille lapsille. Tai en minä ainakaan :) Rusinatkin tarjoiltiin isommille lapsille.

Vaikka matkassa oli meidän tuolloin 1 v 3 kk ikäisen Islan lisäksi siskoni ja hänen 5- ja 7-vuotiaat poikansa, nämä huomiot ovat enemmän pikkulasten näkökulmasta. Siitä, miten Bulgarian Albena toimi ylipäätään lasten kanssa matkustettaessa, voi lukea aiemmista postauksistani:
- Lasten unelmalomakohde Bulgarian Albena
- Neljän tähden Hotelli Flamingo Bulgarian Albenassa
 

Tässä vinkkini matkalta Bulgarian Albenaan:

Vaipat
Bulgariassa vaipat olivat ihan törkeän kalliita. Albenan marketeissa Pampersin neloskoon teippivaippat maksoivat kappalehinnaltaan 50 senttiä. Albenan naapurikylässä Kranevossa vaippoja olisi saanut tästä puoleen hintaan (mikä sekin on mielestäni ihan liikaa), mutta vaippapaketin koko oli joku jättimaksi, eikä muutaman vaipan tarpeessa tällaista jättisäkkiä olisi ollut järkeä ostaa. Albenassa sentään joka marketissa oli myynnissä vaippoja, kun taas Kranevosta löysin vaippoja vain ja ainoastaan yhdestä supermarketista. Ovatkohan bulgarialaiset kenties kestovaippojen käyttäjiä, kun paikallisille suunnatuissa marketeissa ei myydä vaippoja?

Lastenruuat
Purkkiruokien helppouden vuoksi Isla sai lounaiksi vielä Bulgariassakin purkkiruokia, illallisen keräsin hänelle hotellin kattavasta illallisbuffasta. Minulla oli varmuuden vuoksi koko viikon purkkiruoat mukana, mutta Albenan valikoiman nähtyäni en olisi ottanut mukaani vararuokien lisäksi mitään. He möivät juuri niitä merkkejä, joita me kotonakin käytämme. Hippin valikoimista oli tarjolla todella montaa laatua niin ruuissa kuin hedelmäsosepusseissakin.

Muksun kaurapuurojauheen toin myös Suomesta mukana. Saman merkin bulgarialainen versio oli myös hyvin edustettuna Albenan kauppojen hyllyillä. Joskin uskon enemmän kauran voimaan. Nämä bulgarialaiset versiot taisivat olla pääosin riisipohjaisia.

Matkasyöttötuoli
En muista matkasyöttötuolin olleen kertaakaan Bulgarian matkalla käytössä. Meillä oli Tjäreborgilta varattuna matkalle vauvapaketti, joka sisälsi matkasängyn ja matkarattaiden lisäksi syöttötuolin hotellihuoneeseen. Illallisetkin söimme hotellin ravintolassa, jossa syöttötuoleja oli paljon tarjolla. Jos olisimme syöneet enemmän eri ravintoloissa, uskoisin matkasyöttötuolille tulevan Bulgariassa käyttöä. Me saimme kätevästi mukana kulkevan, pieneen tilaan mahtuvan matkasyötötuolin matkamuksu.com:lta.

Ilmastointi
Ilman ilmastointia en majoittuisi kesäisessä Bulgariassa. Voi, miten ihanaa oli tulla hikisenä auringosta hieman viileään huoneeseen. Etenkin pienten lasten kanssa, jotka posket punaisina olivat läkähtyä kuumuudesta. Öisin en pitänyt huoneen ilmastointia päällä, sillä ulkoilma viileni lähemmäs kahtakymmentä astetta, ja illalla viilennetty huone pysyi miellyttävänä siihen saakka, kunnes ulkoilma ei enää lämmittänyt huonetta.

Kantoreppu
Bulgarian Albenassa, Kranevossa ja Varnassa rattaiden kanssa liikkuminen oli erittäin helppoa. Kantoreppu pääsi käyttöön Albenassa, kun lähdimme Islan kanssa tutkimaan, minne hotellimme takaa lähtevä portaikko vie. Kolmenkympin helteessä sainkin ihan hyvän hikijumpan, kun pakersimme useita porrassettejä toteamaan portaiden olevan yhdyskäytäviä muilta hotelleilta Albenan keskustaan.

Albenan rannalla oli matkarattaiden mentävä reitti, mutta vain puolet hiekkarannan pituudesta. Me kannoimme rattaat eturivin aurinkotuoleille asti, mutta ilman näin monia apukäsiä matkassa kantoreppu olisi voinut olla helpompi vaihtoehto.

Lentokentällä toki kantoreppu oli käytännöllinen myös tällä reissulla.

Auringolta suojaavat asut
Rantaloman ehdottomuuksiin kuuluu hyvin auringolta suojaavat asut. En voi liikaa kehua meidän pientä 1-vuotiasta viime joulukuisesta Thaimaan lomasta saakka palvellutta Rip Curlin pitkähihaista ja lippahupullista uima-asua. Aurinkorasvaa tarvitsee Islalle lisätä vain jalkoihin ja naamaan. Lippa suojaa auringon häikäisyltä, kun aurinkolaseja neiti ei suostu pitämään päässä. Huppua hän ei heitä pois, vaikka kaikki aurinkohatut saavat kunnon kyydit.

Ekoaurinkorasvat
Aurinkorasvoista kannattaa ehdottomasti suosia ekoversioita. Omana suosikkinani on tällä hetkellä mm. Ruohonjuuressa myytävä Acorelle (SPF 50), joka levittyy hyvin ja on erittäin vedekestävä. Se jää ensin vaaleana iholle, jolloin sen näkee, mihin kohtaa lapselle on jo laitettu aurinkorasvaa, mutta levittyy lopulta näkymättömäksi. Itselläni käytän Acorellen ohella iherb.com:sta saatavaa Kiss My Face (SPF 30) -ekoaurinkorasvaa. Se on Acorellea kevyempi koostumukseltaan, joten käytän sitä sellaisissa kohdissa, jotka ovat pieniä uintireissuja lukuunottamatta vaatteilla tai varjolla suojattuna auringolta.

Hyttyskarkotteet
Jos olisimme olleet ulkona yhtään iltakahdeksaa pidempään, olisin käyttänyt hyttyskarkotteita. Auringon laskettua ja vielä aamuvarhaisellakin Albenassa oli pieniä mäkäräisiä, jotka salakavalasti kävivät puremassa ihoa. Päivän kunnolla valjettua mäkäräiset hävisivät, eikä niitä näkynyt ennen iltaa.


Yleisesti vauvan kanssa matkustamisesta lämpimään kohteeseen voi lukea aiemmasta postauksestani Thaimaahan vauvan kanssa - ota nämä huomioon ennen matkaa. Vaikka kaikki vinkit eivät olekaan verrannollisia Thaimaan ja Bulgarian välillä, on postauksessa paljon hyödyllistä ihan jokaiselle etelänmatkalle pienten lasten kanssa.



Unohdinko jotain oleellista? Haluatko kysyä vielä lisää vinkkejä? Kommenttikenttä on avoinna niin lisävinkeille kuin kysymyksillekin.

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram

Tältä näyttää unelmien postikorttilomakohde - Cala en Porter, Menorca

Mitä sitä pihtailemaan. Tässä se on: täydellinen postikorttimaisema unelmien rantakohteesta.

Eikö ole mielettömän kaunista! Täydellisempää tästä tekee sen, että tämä ihan oikeasti sijaitsee Euroopassa, Menorcalla. Juuri tätä Menorca on parhaimmillaan, ja juuri tuonne halusin tukikohtamme touko-kesäkuun vaihteen matkallemme.

Saavuimme Cala en Porteriin taksilla Ciutadellan satamasta. Cala en Porterista pääsi kyllä bussilla Maón kaupunkiin, mutta muut saaren osat olivat saavutettavissa julkisilla vain tuon Maón kautta. Suunnitelmissamme olikin vuokrata auto viimeiselle kolmelle Menorca-päivälle, kunhan olimme saaneet tutustuttua ensin tukikohtaamme.

Majoituimme Siesta Mar Apartamentoksessa, aivan Cala en Porterin keskustassa. Koska tämän postauksen tarkoituksena on hehkuttaa, miten hieno Cala en Porter on, en kerro majoituksestamme tässä tämän enempää ;) Cala en Porterin keskusta on pieni ja kompakti. Ravintoloita on ehkä noin kymmenen, ruokakauppoja ainakin kaksi. Iltapäivisin torille kokoontuu lisäksi matkamuistomyyjiä. Autonvuokraamoita Cala en Porterissa on kokoon nähden älyttömät neljä. Jos toivoo pelkkää löhölomaa upeissa maisemissa, toimii Cala en Porter siinä tarkoituksessa täydellisesti. Sieltä löytyy kaikki pienen kylän palvelut. Suosittelen kuitenkin kurkistamaan myös muuta Menorcaa. Se on kokonaisuudessaan ihan törkeän hieno.

Cala en Porterin rannalle pääsee joko suoraan keskustasta portaita pitkin, tai vaihtoehtoisesti kiertämällä autotietä. Me rattainemme pääsimme hyödyntämään jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Ranta oli rauhallinen ja viihtyisä. Siellä oli muutama kauppa ja ravintola sekä lasten leikkipaikka. Vesi oli matalaa pitkälle, joskin me keskityimme enemmän hiekkakakkujen tekemiseen.

Cala en Porterin kauneus ei rajoittunut vain ja ainoastaan tuohon upeaan kallioiden reunustamaan rantaan. Aamulenkeihin paikka oli maiseman puolesta täydellinen, lenkin puolesta ei niinkään. Lenkistä suurin osa kun kului pysähdyksiin ja kuvien ottamiseen. Onko se sitten näissä maisemissa jokin ihme?

Kyllä lenkistä sai lopulta hyvin irti myös urheilun kannalta. Korkeuserot ovat kylän teillä melkoiset. Energiaa kului, kun pinkoi ylämäkiä niin lujaa, mitä jaloista lähti. Mieheni tehot on ainakin olleet kohdillaan. Hän kun oli se, joka työnsi lähes 10-kiloista Islaa rattaissa koko lenkin ajan.

Ylämäkien juoksu palkittiin, kun saavuimme uudelleen rantaviivaan ja Cala en Porterin rantamaisemiin. On se vaan niin kaunista!

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram

Edelleen edullinen Phuket

Phuket on ilmeisesti yksi Thaimaan kalleimpia saaria. Näin Thaimaan ensikertalaisena täytyy todeta, että kallis on kyllä täysin väärä sana. Itse käyttäisin sanaa vähemmän edullinen muuhun Thaimaahan nähden. Kalliiksi Phuketia ei voi suomalaisen näkökulmasta katsottuna kutsua.

Vai miltä kuulostavat seuraavat hinnat?

• Olut neljän tähden hotellin minibaarista: 60 bahtia (1,66 €)

• Kahden hengen lounas juomineen 280 bahtia (7,75 €)

• Kahden hengen thai-illallinen turistiravintolassa (sis. pääruoat ja juomat): 500 bahtia (13,80 €)

Nämä hinnat olivat siis Kata Beachiltä, yhdeltä Phuketin vilkkaimman turistirannan lähettyviltä. Ihan huudeilta, varmasti alueen kalleimmasta päästä.

Taksit maksoivat muutamia euroja, vaikka meitä varoiteltiin etukäteen, että skootteri olisi parempi vaihtoehto, kun taksit alkavat olla aika kalliita. Puolen tunnin matkasta määränpäähän ja takaisin, sekä kuskin puolen tunnin odotuksesta - eli puolentoista tunnin taksikuskin ajasta maksoimme yhteensä 1000 bahtia (27 €), ja kyydissä meitä oli neljä aikuista, kaksi lasta sekä kahdet rattaat. Kallista?

Entä majoitus sitten. Neljän tähden Chanalai Flora Resort maksoi noin 45 euroa per huone per yö, ja siihen hintaan kuului myös aamiainen kahdelle hengelle. Hotelli oli hintaansa nähden erinomainen. Paljon parempi, mitä tuohon hintaan olisin uskaltanut edes toivoa. (Hotellista voit lukea kokemuksiani tästä linkistä).

Toki Phuketista löytyi se luksuksempi osio. Vietimme viime maaliskuisella lomallamme ensimmäisen viikon Kata Beachillä, toisen viikon viiden tähden resortien valtaamalla Mai Khao Beachillä. Mai Khao Beachillä hotellin ulkopuolisessa ravintolassa thai-annoksesta sai maksaa jopa 170 bahtia, eli reilusti yli neljä euroa. Huh ja heh. Jos Suomesta saisin niin maukkaan annoksen alle viidellä eurolla, en kenties koskaan enää tekisi ruokaa.

Miltä Phuketin hintataso kuulostaa? Minkä verran olisit valmis maksamaan thai-ruoka-annoksesta? Onko reilu neljä euroa jo täysin riistohintaista?

Pysy mukana matkassa:

Facebook // Instagram