Me vietimme joulun Kanarianlomamme Las Meloneraksessa, Gran Canarian eteläkärjen yhdellä uusimmista loma-alueista (lue kohteesta enemmän täältä). Ensin suunnitelmissamme oli tehdä ei-mitään. Mutta päätimme kuitenkin uskaltautua kasariparatiisiin Playa del Inglésiin päivävierailulle.

Opas suositteli kävelemään dyynien kautta, mutta eihän me rattaiden kanssa hiekassa voitu kävellä. Dyynien pohjoispuolelta kiertäminen olisi ollut muutama kilometri liikaa siinä kuumuudessa (ainakin Islalle), joten menimme bussilla. Kaikki bussit lähtivät Maspalomasin majakalta (Faro de Maspalomas). Majakalta alkaa myös dyynit, joten tässä vaiheessa voi vielä tehdä päätöksen, mennäkö kävellen vai bussilla. Muut siis, eivät ehkä kuitenkaan rattaiden kanssa kulkijat.

Majakalta alkaa myös selkeästi vanhempi loma-alue, majakka selkeänä maamerkkinä uuden ja vanhan rajalla. Dyynit koko komeudessaan on siis vallattu jo vuosikymmeniä sitten. Me kävelimme yksi aamu jonkun matkaa ensimmäisten ravintoloiden ja kauppojen ohi Isla kantorepussa. Ihan hiekalle asti emme kuitenkaan lähteneet, kun aurinko oli jo noussut ja oli jo melko kuuma.

Piparkakkutalo-hiekkalinna oli yksi useista valtavan hienoista hiekkalinnoista, joita dyynien alkupäähän oli rakennettu.

Muutaman kojun ja ravintolan ohi kävelimme toteamassa, että olimme tulleet jo aivan toiseen maailmaan Las Melonerakseen verrattuna, vaikka se olikin vain muutaman kymmenen metrin päässä.

Tämä oli kuitenkin vasta lämmittelyä Inglésiin verrattuna. Siellä sitä vasta vanhaa glamouria olikin. Ensin kävelimme rantakatua ja ihastelimme dyynejä sieltä käsin, kun emme rattainemme lähemmäs viitsineet mennä.

Kunhan pääsimme ostoskeskuksille asti, niin johan alkoi "terve, terve, Sauli Niinistö Suomen presidentti, tervetuloa" -litaniat raikamaan. Johonkin ravintolaan oli litanioista huolimatta mentävä, sillä Islalla alkoi olla lounasaika. Ei auttanut kuin ottaa hymy kasvoille ja antaa terve-terve-miehen ohjata meidät pöytään. Kunnian sai Rodizio Grill kauniine värikkäine kaktuksineen. Suoraan 80-luvulta, hih :)

Kun olimme Inglésiin asti tulleet, niin täytyihän sitä käydä katsastamassa myös ne kuuluisat Suomi-ravintolat. Sieltähän ne löytyivät kaikki sulassa sovussa Aguila Roja -ostoskeskuksen luota. Vierekkäin olivat Apilaniitty Suomi-lounaineen ja karaokebaari Ässä (joka tätä nykyä on kuulemma enemmän nuorisopaikka;). Jossain vähän kauempana olisi ollut Iskelmäbaarikin.

Tien toiselta puolelta löytyi tanssiravintola (en muista nimeä) sekä Lady Pink, jonka terassilla mekin kävimme piipahtamassa. Kävipä siinä sitten herra koto-Suomesta ihmettelemässä suureen ääneen, että mihin me karttaa oikein Inglésissä tarvitsemme. Eipä siinä sitten kehdattu kertoa, ettei tämä nyt ihan ensimmäinen lomamatkamme ole, vaikka Inglésiin kartan kanssa olemmekin päätyneet ;) Sai mies pitää ylpeän hetkensä Inglésin multimatkaajana :) Ymmärrän toki täysin, että joillekin lomassa on tärkeää se, että tietää jo valmiiksi paikat joissa liikkuu, vaikka oma matkafilosofiani on täysin päinvastainen, ja toivon aina pääseväni jonnekin, jossa en ole aiemmin ollut. Pääasia, että jokainen saa matkustaa omalla parhaaksi katsomallaan tavalla.

Tähän päättyikin Playa del Inglésin kierroksemme ja päätimme palata ei-tehdä-mitään -lomamme pariin takaisin Las Melonerakseen.

Vauvaystävällinen, mutta ei imetysmyönteinen Kööpenhamina

Olimme marraskuussa isommalla porukalla Kööpenhaminassa. Matkassa meitä oli minun, mieheni ja Islan lisäksi siskoni ja hänen 5- ja 6-vuotiaat pojat sekä vanhempani. Lensimme Kööpenhaminaan lauantaiaamuna ja palasimme takaisin kotiin tiistaina.

Valitsimme matkakohteen edullisten lentojen sekä kohteen lapsiystävällisyyden vuoksi. Joka paikassa hehkutettiin, miten kätevä Kööpenhamina on lasten kanssa. Ja onhan se.

Liikkuminen julkisilla ja kävellen
Kaikkein kätevintä Kööpenhaminassa on se, että lentokentältä keskustaan pääsee todella kätevästi ja nopeasti sekä junalla että metrolla. Meidän majoitus oli rautatieaseman vieressä, joten valitsimme junan, joka toi meidät keskustaan vartissa.

Perillä kuljimme pääsääntöisesti kävellen. Meille sattui aivan erinomaisen kaunis syksyinen viikonloppu, ja kun välimatkat Kööpenhaminassa ovat kohtuullisia, ei tarvinnut julkisia liikennevälineitä miettiä. Ainoastaan eläintarhaan matkasimme junalla, ja sieltä takaisin bussilla. Junissa on todella tilavat vaunut rattaille ja matkatavaroiden kanssa liikkuville. Myös busseissa oli hyvin tilaa rattaille. Vaunujen kanssa matkustava ei Helsingistä poiketen päässyt matkustamaan ilmaiseksi, mutta sentään lapset pääsivät aikuisen seurassa ilman maksua.

Turvakaukaloa ei siis tarvinnut kuljettaa ollenkaan mukana, kun emme missään matkan vaiheessa tarvinneet autoa tai taksia.

Tekemistäkin lapsiperheille on vaikka kuinka paljon. Yhdessä pitkässä viikonlopussa ei ihmeitä ehdi, mutta valinnanvaraa on. Toki marraskuu hieman rajoitti niitä, koska esimerkiksi aivan keskustassa sijaitseva Tivoli ei ollut auki. Sehän tietenkin harmitti pienimpiä matkaajia, koska Tivolin kauniit valot houkuttelivat loistollaan käymään peremmälle. Peremmälle ei päässyt porttien pysyessä visusti kiinni talvikuukaudet (Halloweenia ja joulua lukuunottamatta).


Mitä me sitten teimme? Siitä myöhemmin lisää.


Mutta entä imetys?
Kun kaikki oli niin lapsiystävällistä ja helpoksi tehtyä lapsiperheitä ajatellen, ajattelin että myös imetys olisi yhtä luontevaa ja sallittua kuin Suomessakin. Onhan Kööpenhamina yhtä suvaitseva kuin Tukholma, joka on toden teolla Suomea avomielisempi. Ainakin omissa mielikuvissani. Joka paikassa, missä vain olen Islan kanssa ollut (Suomen lisäksi Tukholma, Viro, Italia, Espanja), olen paikasta riippumatta imettänyt. Julkisilla paikoilla luontevinta se toki on ravintolassa, pöydän äärellä, siellä missä muutkin syövät. En ole koskaan tehnyt asiasta numeroa, mutten ole viime kuukausina mitään harsoakaan Islan peittelemiseksi käyttänyt. En sen vuoksi, että Islapa osaa sen napata pois. Turhaa näpertelyä siis. Mutta imetyspaidat ovat sen verran käytännöllisiä, ettei esimerkiksi ystäväni yhdellä ravintolavisiitillä edes huomannut minun imettävän, vaikka hän söi minua vastapäätä. Hän luuli minun vain pitävän Islaa sylissäni samalla kun itse syön. Näinpä ajattelin, että myös Kööpenhaminassa imetys olisi ihan ok missä tahansa.

Kööpenhaminan eläintarhan ravintolassa kävin lämmittämässä Islalle ruokaa. Mikro löytyi wc:iden vierestä sermin takaa. Samassa parin neliön tilassa oli myös pari nojatuolia. Imetin Islan varmuuden vuoksi siellä, olihan tähän järjestetty sopiva tila, vaikka se wc:iden vieressä olikin. Ei kuitenkaan wc:ssä (minkä tuoksuissa en siis haluaisi hengailla niin pitkää aikaa, että Isla syö).

Eläintarha ei ollut ongelma, vaan huonekaluliikkeet. Suomessa kysyessäni huonekaluliikkeestä, että voiko heillä imettää, on vastaus ollut, että totta kai voi. Heillähän on kätevästi vaikka kuinka monta nojatuolia vapaana. Siitä vaan valitsemaan itselle mukavin vaihtoehto. Kööpenhaminassa huonekaluliike oli ongelma. Ensimmäisessä pyöriteltiin päätä, että ei meillä kyllä oikein ole mitään paikkaa, missä voisi imettää. Ahaa, ei yhtään tuolia? No, en alkanut hankalaksi vaan kysyin seuraavassa samaa. Siellä nyrpeä vastaus oli, että me emme imettäjistä pidä, mutta jos sinun on ihan pakko, niin mene jonnekin nurkkaan, mistä sinua ei muut asiakkaat näe. En mennyt.

Lopulta päädyimme lähimpään Irkkupubiin, ja siellä suojaisaan pöytään. Varmuuden vuoksi en kysynyt lupaa. Islalla oli jo niin kova nälkä, että emme olisi enää voineet ottaa kolmatta kieltävää vastausta.

En tiedä, onko Kööpenhaminan keskustassa jotain tiloja äideille ja vauvoille, kuten on Helsingin keskustassa esimerkiksi Kampin ostoskeskuksessa. Talviaikaan kun ei puistonpenkilläkään voi imettää, ja ruokaravintolaan ei voi mennä ilman ruokailua. Kahvilat olivat lähistöllä aivan tupaten täynnä. Pubi sen sijaan on hieman kyseenalainen vauvan kanssa, mutta sentään Isla sai ruokaa.  Muita ideoita paikanvalintaan en todella keksinyt. Enkä keksi näin jälkikäteenkään.

2000-luvun Kanariaa - Las Meloneras

Viime kerrasta Kanariansaarilla ehti vierähtää tovi. Ei ehkä ihan kahtakymmentä vuotta, mutta ei se kauas heitä. Tai hetkinen. Kun tarkemmin ajattelee, niin 20 vuotta voi olla tarkalleen kulunut siitä, kun olen edellisen kerran ennen joulun matkaamme ollut Kanarialla. Hui. Kylläpä asioista on jo pitkä aika!

En ole liiemmin kiirehtinyt Kanarialle paluuta. En ole sitten lapsuusvuosien edes suunnitellut Kanarianmatkaa. Maailma on pullollaan upeita kohteita, yksi elämä ei edes riitä kiertämään niitä kaikkia. Ajatus Kanariasta nauratti. 80- ja 90-lukujen loisto ei ehkä olisi yhtä hohdokasta kuin silloin 80- ja 90-luvuilla. Vai olisiko? Jospa sitä yllättyisi positiivisesti jos heittäisi ennakkoluulot romukoppaan.

Laskeuduimme Las Palmasin kentälle illalla kymmenen aikaan. Lämmintä oli edelleen parikymmentä astetta. Aika ihanaa! Saimme laukut vain lyhyen odottelun jälkeen. Opaskin oli meitä pakettimatkalaisia heti vastassa. Ei kun bussiin, ja oppaan mukaan olisimme alle puolessa tunnissa kaikki hotelleillamme. Lupaava alku. Bussi aloitti hotellikierroksen Playa del Inglésin hotelleista, pohoojaalaisen isännän selostaessa matkan joka käänteitä takapenkissä (ei, matkassa ei todella ollut yhtään käännettä, mutta juttua riitti silti). Tunnin kuluttua emme edelleenkään olleet omalla hotellillamme, ja tarinaa takapenkissä riitti. Joka risteyksessä jotain. Voi apua! Minne olemme tulleet? Ehkä sittenkin olisi pitänyt lähteä matkaan ilman "ehkä yllätyn positiivisesti" -fiilistä.

Vai sittenkin...
Kun vihdoin pääsimme hotellillemme, ajatukset muuttuivat jälleen positiivisempaan suuntaan (lue kirjoitukseni Cay Beach Meloneraksesta). Ehkä emme tulleetkaan kasari-ysäri-loistoon. Emmekä tulleetkaan. En ollut aiemmin edes kuullut Las Meloneras -nimisestä paikasta, eikä ihmekään. Alue on rakennettu vasta 10-15 vuotta sitten. Enkä siis ole tuona aikana vilkaissutkaan Kanariaan päin.

Las Meloneras on vielä keskeneräinen loma-alue. Tyhjiä tontteja on rivissä odottamassa niille rakennettavia hotelleja (tuleeko niitä koskaan, sitä en tiedä). Lomakokemusta se ei kuitenkaan haitannut. Eihän näitä tyhjiä tontteja hotelleista käsin näe, näitä hotelleja kun ei ole rakennettu "käydään vain nukkumassa hotellissa" -periaatteella. Eikä niitä tyhjiä tontteja näe edes hotellilta poistuttaessa, jos kulkee rannan kautta.

Las Meloneraksen hotellit ovat hienoja. Meidän hotelli, Caybeach Meloneras, oli hyvä neljän tähden hotelli, ja se oli sieltä huonoimmasta päästä. Rantakatua kävellessä sai ihastella viiden tähden hotelleja rivissä. Yhden hotellin ikkunat (ravintolasta??) oli rakennettu suoraan rantakallioon. Aika hieno!

Las Meloneraksen ravintolat ja ostoskeskuksetkin olivat tältä vuosituhannelta. Me kävimme niillä vain istumassa parilla terassilla ja kerran lounaalla, mutta jos meillä ei olisi ollut puolihoitoa, olisin mieluusti myös illallistanut useammassakin ravintoloista.

Ranta Las Meloneraksen kohdalla on kallioista ja kivikkoista. Hiekkarantoja haaveilevan kannattaa suunnata joko Maspalomaksen dyyneille, tai aivan Las Meloneraksen länsiosan pienelle hiekkarannalle.

Surffarit voivat sen sijaan lähteä vesille kivikon kohdalta. Sattuipa siellä olemaan laikkarikisat, kun yhtenä päivänä kävelimme rantabulevardia.

Ei siis pöllömpi paikka tuo Las Meloneras. Pääsinpä sittenkin yllättymään positiivisesti.

Lapsiystävällinen hotelli Caybeach Meloneras @Gran Canaria

Vietimme joulun Gran Canarian eteläkärjessä Las Meloneraksessa. Sieltä mieheni oli valikoinut Cay Beach Meloneras -hotellin. Hyvin olikin valinnut. Hotelli toimi erinomaisesti vauvamatkallamme.

Ensivaikutelman hotelli ainakin osasi hoitaa. Kun saavuimme hotellille lennolta puolenyön jälkeen, saimme respasta pienet illallisboksit. Wautsi. En ole ennen saanut mistään hotellista myöhään saapuessani ruokaa huoneeseen mukaan. Olipa mukava yllätys! Meillä oli puolihoito varattuna, joten toki illallinen kuului meille jo saapumispäivänä, mutta että he oikein pakkasivat sen meille, vaikka saavuimme illallisajan jälkeen. Boksissa oli leipää, hedelmiä ja jogurttia. Huoneessa iso pullollinen vettä. Ei siis mitään gourmeeta, mutta ruokaa.

Huoneisto erinomaisella pohjaratkaisulla
Matkapäivän jälkeen ja vielä yöaikaan mikään ei koskaan näytä niin kivalta kuin sitten seuraavana aamuna hyvien yöunien jälkeen, mutta tämä hotelli vaikutti mukavalta jo yöllä. Huoneistomme oli tilava ja siisti. Makuuhuoneessa oli pedattuna myös Islalle matkasänky. Kun saavuimme hotellille, Isla torkkui rintarepussa. Yritin siirtää hänet matkasänkyyn, mutta katse oli niin pelokas (suora huutokin jo jotain kertoi), että nukuimme kaikki samassa sängyssä ensimmäisen yön. Onneksi parivuode oli valtavan leveä, eikä kenenkään tarvinnut väistellä toista.

Huoneistossa oli myös keittiö astioineen ja ruuanlaittovälineineen. Me emme sitä puolihoitolaisina tarvinneet kuin Islan puuron tekoon ja ruokien lämmittämiseen. Puuroonkin minulla oli mukana valmista puurojauhetta, joka vain sekoitettiin lämpimän veden joukkoon. Useimmiten Isla sitten söikin puuron samaan aikaan meidän kanssa aamiaisella tai illallisella ravintolassa. Ei se keittiö silti ihan hukkaan mennyt, vaikkemme kokkailleetkaan. Ja oli huoneistossa se hyvä puoli, että makuuhuone oli erikseen. Ei tarvinnut samassa huoneessa hiippailla Islan nukkuessa.

Huoneistojen pohjat olivat juuri nukkumisjärjestelyjen kannalta erinomaiset. Sekä olohuoneesta että makuuhuoneesta oli liukuovi terassille. Päiväunien aikaan Isla sai nukkua rauhassa makuuhuoneessa, ja itse pystyi lukemaan kirjaa aurinkoisella terassilla. Ei tarvinnut olla edes itkuhälyttimiä mukana.

Meidän huoneisto oli tuo alempi, mutta puskista johtuen en saanut terassista kunnon kuvaa.

Lasten astiasto illallisviihdykkeenä
Myös hotellin ravintola oli ajatellut lapsivieraita. Lastenpöydästä Isla ei ihan vielä tarvinnut ruokaa, mutta värikkäät, muoviset astiat toimivat erinomaisina viihdykkeinä meidän ruokaillessa. Toki Islalle löytyi hedelmiä ja kasviksia. Ei tarvinnut aivan tyhjin käsin muiden ruokailua hänenkään katsella. Syöttötuoleja oli niin paljon, että kertaakaan sellaista ei tarvinnut odottaa.

Ruuat yleisesti olivat hyviä. Aamiainen oli puuron puuttumista lukuunottamatta erinomainen ja todella kattava. Illallisessa ei ollut mitään valitettavaa, mutta en keksi mitään erityistä hehkutettavaakaan. Positiivista toki oli, että ruokia oli kattavasti ja ne vaihtelivat illasta toiseen. Ei tarvinnut koko viikkoa samaa ruokaa syödä. Vauvamatkalaisen näkökulmasta oli kovin kätevää, että viinipullon pystyi jättämään säilöön seuraavalle illalle. Ei tarvinnut ostaa talon viiniä, eikä myöskään heittää hukkaan loppua pullollista. Yhtä pullollista taisimmekin juoda kolme iltaa, hih :)


Viihdykkeenä pari allasaluetta, lasten leikkihuone ja kauneushoitola
Hotellin uima-allasalueet olivat myös miellyttävät. Joskin (lämmitetty?) vesi ei ollut lämmintä. Itse en käynyt kertaakaan uimassa muuta kuin Islan kanssa vauva-altaassa (en tosin olekaan mikään superinnokas uimari). Lastenaltaaseenkin uskaltauduimme vasta iltapäivästä, kun aurinko oli lämmittänyt altaan veden vauvalle riittävän lämpimäksi. Itse alueet olivat riittävän suuret, jotta aurinkotuoleja ei tarvinnut varailla tai jonottaa. Ei tarvinnut myöskään pelätä Islan tippuvan heti parin ryömimisen jälkeen altaaseen.

Suurempi allasalue, allasbaari ja ylhäällä oikealla hotellin ravintola.

Toinen allasalue, jonka alta löytyi punttis ja kauneushoitola. Vierestä lasten leikkihuone.

Meidän huone oli lähellä ravintolaa ja isompaa allasaluetta. Toisessa päässä hotellialuetta oli yksi uima-allas, kuntosali, kauneushoitola ja lasten leikkihuone. Leikkihuonetta olisi tullut varmaan käytettyä enemmän, jos olisi ollut huonompi sää, ja jos se olisi ollut lähempänä meidän huonetta. Nyt kävimme vain piipahtamassa siellä.

Isommille lapsillehan siellä järjestetään jotain ohjelmaakin Bamse-nallen vetämänä. Yli kolmevuotiaille mm. kerran viikossa leffailta, jolloin vanhemmat voivat käydä syömässä rauhassa, kun lapset vahteineen katsovat leffaa.

Ja olihan isomman allasalueen vieressä leikkipaikkakin. Ja jossain päin hotellialuetta minigolf ja muistaakseni tenniskenttäkin. Puuhaa paljon joka tapauksessa. Meidän aktiviteetit rajoittuivat aurinkotuoleihin ja kauneushoitolaan.

Rauhallinen ympäristö
Ilman puolihoitoa hotelli olisi ollut vauvamatkalle turhan kaukana ravintoloista. Ei niihin ollut kuin muutama sata metriä, mutta kun Islaa alkaa väsyttää, niin silloin pitäisi olla jo kovin lähellä sänkyä. Toki hotellin allasbaarista sai myös illallista (ei vain ravintolasta). Puolihoito oli kuitenkin tälle matkalle hyvä.

Muuten sijainnissa ei ollut valittamista. Ei ollut bilehile ravintoloiden meteliä häiritsemässä, eikä hotelli ollut kaukana palveluistakaan. Suoraan hotellin altailta lähti tie rantaan.

Rannasta oikealle, ja sieltä tuli vastaan muutamia ravintoloita, pieni ostoskeskus ja pieni hiekkaranta.

Rannasta vasemmalle, ja siellä tuli vastaan Maspalomas ravintoloineen ja kauppoineen. Rantakatu vei aina Maspalomasiin asti. Se toimikin erittäin hyvänä aamulenkkipolkuna.

Suosittelen hotellia lapsimatkalle. Hotelli löytyi ainakin Finnmatkojen valikoimista.

Helpotusta matkaan vauvatarvikkeiden vuokraamisella

Tämä on ehkä parasta vähään aikaan! Nimittäin pinnasänkyjen, matkarattaiden ynnä muiden vauvavermeiden vuokraus matkalla matkakohteessa.

Kirjoittelin Phuketin ensimmäiseen hotellillemme, että tarvitsemme hotellissa molempiin varaamiini hotellihuoneisiin yhden pinnasängyn. Vastaus oli, että pinnasängyn saa huoneeseen, JOS niitä on saapumishetkellämme vapaana. Mikä ihmeen jos? Eivätkö he näe varauksestamme, kuinka monta yötä majoitumme heillä? Eivätkö he tiedä, kuinka monta pinnasänkyä heillä on? Vai eivätkö he vain osaa laskea pinnasänkyjen määrää ja niitä tarvitsevia ja katsoa, onko sänkyjä tarvitsevia jo nyt enemmän kuin sänkyjä? Enpä ole ennen tällaisesta kuullut, varsinkin kun kyseessä on neljän tähden hotelli. No, nyt olen.

Las Melonerasin Cay Beach -hotellissa vauvansängyn sai takuulla. Olipa sisään tehty pyyhe-eläinkin :)

Vauvatarvikkeiden vuokraus matkalla
Sitten muistin, että muskarissa oli yhden äidin kanssa puhetta, että he olivat vuokranneet Kanarianlomallaan matkarattaat, ehkä muutakin. Ja palvelu oli toiminut erinomaisesti. Tarvikkeet oli toimitettu suoraan hotellille, eikä vuokrauksen kustannuskaan ollut ollut suuri. Ehkäpä Phuketissakin toimii samanlaisia firmoja.

Google siis esiin ja pinnasänkyjä metsästämään. Ensimmäisenä vaihtoehtona tuli Phuket Baby Rentals. Näytti todella hyvältä. Tähän päivään asti. Nyt kun yritin heidän sivuilleen, ei sinne enää päässyt. Jaiks. Ovat ylittäneet bandwidth limitin, mitä lie tarkoittaakaan. No, seuraava vaihtoehto oli Thailand Baby Rentals. Kenties siinä olisi luotettavampi firma. Heistä löysin jopa jotain positiivisia arvioita. Täytyy varmaan googletella lisää paremmalla ajalla. Ilman pinnasänkyjä emme nimittäin selviä.

Matkarattaita me emme tarvitse vuokralle. Meiltä löytyy jo muutamalla matkalla mukana olleet, parilla kympillä Facebook-kirppikseltä ostetut, ja hyviksi todetut matkarattaat. Ja täytyyhän sitä jollain lentokentällekin päästä. Mutta pinna-/matkasänkyä emme aio raahata mukana. Siinä on jo liikaa. Mikään kevyt matkaversio kun ei enää noin yksivuotiaalle kiipeilijälle sovellu.

Muutakin vuokralle?
Vuokratarvikkeiden joukosta löytyi myös mm. vauvojen pelastusliivit. Josko lähdemme koko porukka käymään veneretkellä. Olipa sivustolla myös aidallinen leikkikehä. Hahhaa :D Siinäpä olisikin ideaa, kun laitettaisiin pikkuneidit allasalueella leikkikehään. Itse voisi ottaa kirjan käteen ja rentoutua. Ei ehkä ihan pelkkä naurun asia, sillä yksi ruotsalaisperhe Gran Canarialla teki näin, joskin toivat altaalle huoneesta pinnasängyn, jossa lapsi leikki. Yhtä kaikki, vanhemmat loikoilivat rennosti aurinkotuoleissa kirjat kädessä, kun me kipitimme ryömivän Islan perässä, ettei hän mene pois varjosta, tai ainakaan molskahda uima-altaaseen. Ehkä toimivia tyylejä siis molemmat :)


Onko sinulla kokemusta vauvatarvikkeiden vuokraamisesta? Onko vuokraus toiminut hyvin?

Luksusta lapsiystävälliseen kevätmatkaan - kohteena Thaimaa

Ou jee! Nyt on pääsiäisen matka varattu. Lapsiystävällistä linjaa jatkaaksemme, valitsimme kohteeksi Thaimaan ja siellä Phuketin saaren.

Totta puhuen, en tiennyt tätä ennen mitään Thaimaasta. En mitään. Totta kai tiesin, että siellä on kuuma, palmuja, kauniita rantoja, hyvää ruokaa ja ystävällisiä ihmisiä. Mutta tuohon se taitaa jäädäkin. En ole koskaan aiemmin suunnitellut matkaa Thaimaahan. Se putosi kohdallani samaan kategoriaan Kanariansaarten kanssa: sinne ehtii sitten, kun on niitä lapsia, ja tarvitsee valita helppo, lapsiystävällinen ja helposti saavutettava kohde. Ja nyt on juurikin sen aika.

Matkasuunnitelma
Ensin ajattelimme lentää Bangkokiin, mutta päädyimme lopulta Phuketin lentoihin. Emme suoriin, (vaihto on Bangkokissa) mutta varasimme lennot Finnairin kautta perille saakka. Eipähän tarvitse sitten lasten kanssa säätää. Helppous ennen kaikkea. Aeroflotilla olisi ollut tarjolla lennot Moskovan kautta Phuketiin, eli myös yhdellä vaihdolla, mutta päätimme jättää tällä kertaa Aeroflotin ja Venäjän välistä. Hinta olisi ollut lähes puolet edullisempi, mutta Venäjä ja lentokoneet tähän maailmanaikaan eivät kuulosta rennolta vauvamatkailulta.

Phuketin olin tietenkin ennenkin kuullut, mutta nolona täytyy myöntää, että luulin sen olevan ranta/kaupunki/rantakaupunki. En ajatellut sen olevan kokonainen saari, vieläpä melko iso sellainen. Ei ollutkaan ihan yksinkertaista etsiä sieltä majoitusta. Vaihtoehtoja kun on satoja. Rantapallon lista Phuketin rannoista auttoi alkuun. Saman tien rajasimme useista eri rannoista pois Patong Beachin, saaren bilerannan. Muut rannat karsiutuivat yksitellen joko syrjäisen sijainnin tai tyyriiden hotellien puolesta. Jäljelle jäivät Kata Beach ja Karon Beach. Neljää tähteä vähempään en ajatellut suostua, joten sieltä valikoitui ihan kivan oloinen Chanalai Flora Resort Kata Beachiltä. Se on lähellä rantaa ja aluekin vilkkaampi kuin lomamme toisen hotellin sijainti. Hotelli on ilmeisesti parhaat päivänsä jo nähnyt, mutta sen kestänee, kun tiedossa on toinen, todella hyvä hotelli. Se luksus.

Luksusta lomaan
Toinen majoitus meillä oli jo aiemmin valittuna, joka itseasiassa määritteli myös sen, minkä vuoksi päädyimme ylipäätään Phuketiin Thaimaan kaikista lomakolkista. Viiden tähden Marriott's Mai Chao Beach saaren luoteisosassa ja sen 125 neliön kahden makuuhuoneen huoneisto on matkamme luksus. Sentään omaa uima-allasta ei huoneistossamme ole (Kyllä, joissain huoneissa on!! Ja kyllä, sisällä huoneessa!!). Meiltä löytyy vain kaksi suihkua ja kaksi kylpyammetta, joista toinen makuuhuoneessa. Uima-allashan olisi kävelemään opettelevien lasten kanssa kaaos. Siinähän täytyisi olla valjaat mukana, jotta huoneessa saisi hengähtää edes hetken. Uima-altaaton huone on siis tähän hetkeen se luksuksempi.

Kuva: www.marriott.com

Onneksi emme kuitenkaan joutuneet pulittamaan täyttä hintaa hotellista. Ihan niin kalliille lomille ei äitiyspäivärahoilla lähdetä ;) Kiitokset vain vielä kerran hotellidiilistä!

Nyt vaan matkaohjelmaa suunnittelemaan. Maaliskuuhan on jo ihan pian :)

Matkavuosi 2015 - vauvan ehdoilla

Ajattelin, että en kirjoita koostetta vuodesta 2015. Eihän me missään käyty. Sitten aloin ajatella asiaa uudelleen. Islalle tuli ensimmäisenä matkavuotenaan viisi maapistettä. Ollaan me kai jossain käyty.


Vauvan ehdoilla
Vuosi 2015 oli aivan uudenlainen matkavuosi myös itselleni, ei vain pienelle vauvalle. Nyt oli ajateltava matkakohteet ihan toiselta kantilta kuin aiemmin. Ei pitkiä lentoja, ei montaa vaihtoa, hygieniatasot kohdillaan. Piti myös pohtia, millä paikanpäällä liikutaan. Tarvitaanko turvakaukaloa, vai selvitäänkö julkisilla liikennevälineillä. Jo taksimatka vaatii turvakaukalon raahaamisen. Lentokentältä on siis päästävä muilla avuin pois. Vielä ei tarvinnut pohtia sitä, saako periltä vauvanruokaa ja vaippoja. Teimme niin lyhyitä matkoja, että nämä mahtuivat mukaan koko matka-ajan tarpeiksi.

Alkuvuonna Oulussa
Loppuvuoden 2014 Barbadoksen matkan jälkeen aloin olla jo raskauden viimeisellä kolmanneksella. Eli ei enää lentomatkoja minulle. Käväisin enää työmatkalla Oulussa, ja siihenkin tarvitsin lääkäriltä lupalapun, joka täytyi toimittaa lentoyhtiölle ennen lentoa. Ymmärrän kyllä täysin, etteivät he halua synnyttävää äitiä lennolle. En minäkään haluaisi.


Vauvamatkailun alkeet kotimaassa
Lähdimme ensimmäiselle matkalle junalla Islan kanssa hänen ollessa kuukauden ikäinen. Kyllä jännitti. Molempia. Mutta hyvin selvittiin. Sen jälkeen junalla matkustaminen on ollut kuin lasten leikkiä. Paljon me myös autoiltiin kesän aikana, mutta ei Islasta silti autoilijaa tullut. Edelleen Isla viihtyy automatkoilla juuri sen aikaa mitä hän nukkuu.

Päivä Tukholmassa -risteily
Kotimaan autoilun ja mökkeilyn päätteeksi lähdimme päivä Tukholmassa -risteilylle. Nyt katsottuna taaksepäin, vauvamatkailu on kyllä helppoa, kun vauva on alle nelikuinen. Ei kiinteitä ruokia, ei ryömimistä, konttaamista, kiipeämistä, ja paaaljon paaaljon unta. Isla kulki mukana kuin käsilaukku. Kallisarvoinen sellainen ;)

Talo Italiassa
Heinäkuussa lähdimmekin jo Islan ihka-ensimmäiselle lentomatkalle. Olimme vuokranneet kolmen perheen kesken talon Italian Tortoretosta. Jännitin matkaa ennen Islan syntymää, ja vielä muutaman viikon syntymän jälkeenkin. Mutta niin se vain meni, kuten moni oli sanonut, että kun vauva on noin kuuden viikon ikäinen, alkaa rakentua jonkinlainen ajatus siitä, mitä sitä oikein on tekemässä. Ihan kaikki ei ole enää niin uutta ja ihmeellistä. Onneksi uskaltauduimme varaamaan matkan ennen Islan syntymää. Matka meni todella hyvin.

Autoilua Virossa
Heinäkuun huonot säät sai meidät etsimään vielä kolmatta ulkomaanmatkaa parempien säiden toivossa. Kohtuuhintaisia äkkilähtöjä ei ollut tuolloin kuin Kreikkaan, ja sen hetkisten Kreikan ongelmien vuoksi se ei houkuttanut vauvamatkalle. Päädyimme ystäväperheen kanssa Viroon ja siellä vanhan vankilan raunioille Rummuun. Parempia säitä emme löytäneet, mutta matka oli silti onnistunut.

Remppaa remppaa ja vielä vähän remppaa + muutto siihen päälle
Sitten rento vauvailu loppuikin. Hetkeksi. Pieneksi kolmen kuukauden hetkeksi. Löysimme räjäytyskuntoisen kodin, ja siinä syksy sitten vierähtikin. Ehdin sentään suunnitella Kööpenhaminan reissun ja mieheni sai varattua meille Kanarian loman jouluksi. Muuta matkailuun tai mihinkään muuhunkaan liittyvää ei sitten rempan ja muuton lisäksi tehtykään. Huh. Onneksi tuo aika on nyt ohi!

Marraskuinen miniloma Kööpenhaminassa
Marraskuun alussa olimme siskoni ja hänen kahden pojan sekä vanhempiemme kanssa Köpiksessä. Jos ei kesän säät Italiaa lukuunottamatta suosinut, niin Kööpenhaminassa oli todella kaunis aurinkoinen sää. Tästä en ole vielä ehtinyt blogiin mitään kirjoitellakaan, mutta tuloillaan on. Remppa ja muutto vauva-arjessa vei voimat ja innostuksen totaalisesti. Kanarian aurinko palautti sen, ja taas aivot toimivat niin, että saan tekstiä aikaiseksi.  

Joulu Gran Canarian auringon alla
Vuosi päättyikin sitten aurinkoon ja lepoon. Se tuli enemmän kuin tarpeeseen. Nyt huomasin ensimmäisen kerran, miten paljon aurinko ja valo todella antavat energiaa. Enhän ollut väsynyt syksyn työkiireistä, kun en käy töissä. Rempastakin ehdin jo toipua matkaan mennessä. Ja Isla nukkuu edelleen hyvin öisin. Paluun jälkeen olen kittaillut ja maalaillut viimeisiä rempanrippeitä, järjestellyt kaappeja, ja ties kuinka mones blogipostaus tämäkin on :D

En muista koska viimeksi olisi ollut tällaista vuotta, etten olisi ollut ollenkaan Euroopan ulkopuolella. Siitä voi hyvinkin olla yli kymmenen vuotta aikaa. Toivotaan, että seuraavaan tällaiseen vuoteen menee ainakin se kymmenen :) Sentään tämän vuoden osalta tuo tulee heti kuitattua jo maaliskuussa Thaimaan matkalla.