Slider

Kauniiden annosten ravintola Smör Turussa

lauantai 26. syyskuuta 2020

Olipa ihanaa päästä matkalle. Syksyn synkkyys jo kurkisteli oven takana, ja näin ollen viime viikon Turun työmatka ja ihanien kollegoiden seura tuli kuin tilauksesta tuomaan aurinkoa syysmyrskyn keskelle.

Vaikka pääasiallisesti olin innoissani lähdön fiiliksestä, maiseman vaihdosta ja kuplivien kollegoideni iloisesta seurasta, odotin toki myös illallisravintolaa. Meillä oli nimittäin varaus Turun yhteen parhaista ravintoloista, Ravintola Smöriin.


Alkuun tilasimme Gin Tonicit Beefeater 24 ginistä. Jos et ole testannut, kannattaa kokeilla. Sen nimi tulee 24-tunnin uuttamisprosessista, ja näin maku on mitä parhain juurikin cocktailkäyttöön.

Ravintola, jonka ruokia kuuluu arvostella

Pöytäseurueemme oli täydellinen tällaiseen ravintolaan, ja nämä elämykselliset annokset saivat arvosteluita sieltä ja täältä. Tämän tason ruuassa kun mielestäni yksi parhaita puolia on se, että niitä saa ja kuuluu analysoida päästä varpaisiin. Mikä on erinomaista, mikä ei ole niin onnistunutta, minkä itse muuttaisi, minkä joku toinen vaihtaisi tai parantaisi.

Ruokien seuraan otimme tietysti viinipaketin, mikä tuo sen kolmannen ulottuvuuden elämykseen. Ei ole vain ruokaa ja viiniä, vaan on niiden lisäksi ruoan ja viinin yhdistelmä ja sen tuomat makuelämykset. 

Ruuat jakoivat seurueen mielipiteen

Kuten yleensäkin, myös täällä eri ihmiset pitivät eri ruuista. Otimme viiden ruokalajin menun, jossa oli kaksi alkuruokaa, kaksi pääruokaa ja jälkiruoka.

Aivan ensimmäisenä saimme herkullisen aasialaismaisen sitruksiselta tuoksuvan kala-annoksen, jossa oli sitruunaverbenasuolattua taimenta, fenkolia ja paahdettua kalalientä. Olisin mielellään iskenyt lusikkani liemeen saman tien, mutta toki odotin, että tarjoilija kertoi, mitä olemme juuri saaneet eteemme. Ensimmäisen annoksen viini oli kaikkein haastavin koko viinipaketin viineistä, mutta sopi toki kalaliemen aromeihin. En kuitenkaan tilaisi toista lasillista tätä, enkä varsinkaan sellaisenaan ilman ruokaa. Eikä sitä toki seurusteluviiniksi ole tehtykään.

Tässä kohtaa todettakoon myös se, miten mukavaa oli saada kunnollinen selitys ja tarina sekä viineistä ja ruuista, eikä vain pelkkää lautasta nenän eteen. Siinä taas yksi erinomaisuus tämän tason ravintoloissa.

Toinen alkuruoka oli kevyempi ja raikkaampi makumaailmaltaan, ja siinä oli yhdistettynä raaka-aineita erityisen kekseliäästi ja kokeilevasti. Annoksessa oli tomaattia, lakkaa ja pikkelöityä ruusua, ja taisiko päällä olla vielä vuohenjuustoa jos en täysin väärin muista. Maut olivat minusta erinomaiset, joskin nämä kaksi alkuruokaa olisi voinut olla tarjoiltuna toisin päin. Ensin tämä hennompi tomaattiannos, ja vasta sitten voimakkaampi kala. Suurin osa seurueestamme taisi olla sitä mieltä, että ensimmäinen alkuruoka oli ehdottomasti parempi, mutta minun pisteeni menivät kyllä tälle toiselle alkuruualle. 




Pääruokina olivat haudutettua kalaa, sydänsalaattia ja rapuvaahtoa sekä toisena pääruokana Mangaliza-possua, tryffeliä ja luumua. Ei tullut yllätykseksi, että suuri osa seurueestamme liputti possua, kun minä taas nautin paljon enemmän vaaleasta kala-annoksesta. Toki parasta oli se, että pääsimme syömään molempia! Ja vielä parempaa se, että annokset olivat valmiissa menussa, eikä meidän tarvinnut lukea itse ruokalistaa ja vaivata päätämme ruokavalinnoilla. Ihan parasta!




Valkoviinipainotteinen viinipaketti, huipentumana Chiantin helmi

Viinipaketti oli pääosin onnistunut. Kesän jäljiltä viinipaketti oli valkoviinipainotteinen, joka tarjoilijan mukaan vaihtuu syksyn myötä punaviinipainotteisemmaksi. Nyt siis saimme kolme ensimmäistä viiniä valkoisena, ja possun kanssa punaviinin.

Hyvää yleensä kannattaa odottaa, ja niin kannatti tälläkin kertaa. Vaikka muutkin viinit olivat erinomaisia, niin possun kanssa saimme yhden kaikkien aikojen suosikkiviineistäni: Chianti Classicon alueella sijaitsevan Castello di Albolan tilan lippulaivaviinin, Il Solatíon. Minulta löytyy edelleen tätä samaista viiniä pullollinen kaapistani Castello di Albolan vierailulta muutaman vuoden takaa. Vastaan ei ole tullut vielä niin upeaa hetkeä, että olisin raaskinut korkata tämän herkun. Olikin mieletöntä päästä juomaan viiniä ilman, että tarvitsi korkata omaa aarretta.



Mieluummin jälkijuoma kuin jälkiruoka

Itse en ole jälkiruokien ystävä, eikä siis tämäkään jälkiruoka säväyttänyt. Muut pöydässä kehuivat jälkkäriä, joten luottaisin enemmän heidän sanaansa siitä, että jälkiruoka oli ehkä yleisen mielipiteen mukaisesti onnistunut. Kaunis se kyllä oli - kauniimpi kuin kuvani antaa ymmärtää, ja sen seurana tarjoiltu jälkiruokaviini erinomainen. 

Jos en ole jälkiruokaihminen, saavat kuitenkin jälkiruokaviinit minut syttymään! Ravintolassa minut näkeekin useammin jälkijuoman kuin jälkiruuan nauttijana. Mikä sen parempaa kuin vaikkapa demi-sec samppanja ravintolaillallisen päätteeksi. Tämän ruuan päätteeksi emme saaneet samppanjaa, vaan erinomaisen still-viinin.



Ravintoloiden menestyksellinen kesä

Keskustelimme myös yleisesti Turun ravintoloiden tilanteesta, ja sain ilokseni kuulla ainakin osalla ravintoloista menneen erittäin hyvin tänä eriskummallisena koronakesänä. Jopa ennätyksellisen hyvin. Hyvä suomalaiset! Eihän Turussa juuri muita ruokailijoita meidän suomalaisten lisäksi kun ole ollut.

Media on ahkeraan antanut kuvaa, että kaikilla menee huonosti ja tämä jos joku pistää kaikki kuluttajat varpailleen. Tiedän kyllä, että osalla ihan oikeasti menee huonosti, mutta tällaiset uutiset antavat synkäksi maalattuun syksyyn todellista toivoa. Josko tästä kuitenkin selvittäisiin!

Pysy mukana matkassa:

4 kommenttia:

  1. Kivaa kuulla, että ravintola on pärjännyt. Turussa on kyllä monia mahtavia ravintoloita! Mukavaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
  2. Kävimme tuolla joskus aika monta vuotta sitten siskontyttäreni kanssa, silloin ehkä jotain 25 vuoden ikäisen, ja hänelle tuo, että annokset ovat vähän yllättäviä oli kyllä vähän no-no. Ehkä siis vähän turhan fine dining vasta äskettäin vielä teinille :-) Mutta oli joukossa ihan helmiäkin!

    VastaaPoista
  3. Smör on jäänyt itsellä käymättä kehuista huolimatta, vaikka muuten Turun ravintolat on (turkulaisena) melkein kierretty useampaankin kertaan. Itselle (pääosin kasviksia ja kalaa syövänä) valmiit menyt ovat usein vähän haastavia. Mutta tämä kuulosti ja näytti kyllä hyvältä! Turussa on paljon ihania ravintoloita, kannattaa tulla kauempaakin! 😊

    VastaaPoista
  4. Siitä onkin aikaa, kun Smörissä on tullut käytyä. Tulipa tässä nyt itselle hinku päästä herkuttelemaan jonnekin.

    VastaaPoista

Pidän kommenteista ja kysymyksiinkin vastaan mielelläni!

Lue myös tämä

5 x testissä Helsingin uimahallit lapsen kanssa

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan