Slider

Uskallanko lähteä?

lauantai 13. maaliskuuta 2021

Kirjoitan tätä kirjoitusta lokakuussa 2019. Tiedän kuitenkin, etten aio tätä julkaista ennen kuin olen palannut joulumatkaltani takaisin. Ensinnäkin siksi, että jos asioita huutelee ääneen, niillä on tapana toteutua. Tämän uhkakuvan en halua toteutuvan.

Ja eikös sääntö mene niin, että jos olet aikeissa tehdä jotain sellaista, mikä näyttäytyy jopa hengenvaarallisena, ei sitä ennakkoon kerrota omille vanhemmille? Esimerkiksi tätä Costa Rican aikojen alun tapahtumaa en kertonut vanhemmilleni vasta kuin vuosien päästä juurikin tuon kirjoituksen muodossa. Sen verran tyhmää se oli. Tosin tajusimme uhkakuvan vasta jälkikäteen, eli tuota tyhmyyttä ei lasketa.


Tällä kertaa asia on kuitenkin niin, että ensimmäistä kertaa kenties ikinä matkasuunnitelmiani varjostaa pelko. Ei pelko hengen menettämisestä, vaikka myös siltä se voi kuulostaa. Pelkoni on kuitenkin enemmän rahojen - isojen rahojen - menettämisestä. Tällä kertaa tiedän toimivani ainakin aavistuksen uhkarohkeasti. Tai no paljonkin.

Unelmat eivät tule ilmaiseksi


Olen nimittäin juuri painamassa varaa-nappia tähän astisen elämäni kalleimalle viikolle. Matkalle, jota en tässä vaiheessa tiedä, toteutuuko se vai ei. Ai miksi ei? No siksi, että Eteläisellä Tyynellämerellä on matkani ajankohtana täysi syklonikausi meneillään. Nyt varmaan monella nousee selkäkarvat pystyyn ja ihmettelette, miksi ihmeessä painelen keskelle syklonikautta?

No siksi, että olen aina halunnut Tyynenmeren pienille saarille, ja nyt tämä mahdollisuus tarjoiltiin minulle kukkasin koristellulla, hopealautasella - tai ei. Nyt on kyseessä timantein vuorattu valkokultainen lautanen. Minut nimittäin lennätetään Australiaan työn puolesta. Olen siis neljän tunnin päässä Fidzin saarivaltiosta. Kuinka tyhmää olisi jättää menemättä?

Mistä voin tietää tulisinko koskaan enää pääsemään maailman toiselle puolelle? Kuten varmasti moni tietää, en elä elämääni sitten kun -ajatuksella, vaan tartun tilaisuuksi nyt kun -menetelmällä. Katuisin loppuikäni, jos en nyt menisi.

Olen siis päättänyt mennä ja varannut lennotkin jo. Sen päätöksen tein, enkä sitä peru. Fidzi on ollut lähes pakkomielteenäni jo pitkään, ja eri saarivaihtoehtoja punnitessani valintaa vahvisti myös se, että naapureihinsa verrattuna kehittyneenä maana heillä on erinomaiset hälytys- ja evakuointijärjestelmät syklonien varalle.

Pakko valita Fidzi


Tässä kuitenkin tulee se iso mutta. Fidzi on myös naapurisaariaan huomattavasti kalliimpi. Todella kallis. Way out of my budget. Tai ei olisi, jos olisi valmis majoittumaan dormeissa muiden reppureissaajien kanssa tai edes omassa bungalowissa ilman ilmastointia. Edullisimmissa resorteissa kattotuuletin näyttää olevan luksusta, ilmastoinnista saisi vain haaveilla.

Jos siis toteutan unelmani Tyynenmeren saarista, minun on turvallisuuteni tai vähintäänkin turvallisuudentunteeni vuoksi valittava Fidzi (kuulostaapa ihanalta, että minun on pakko valita Fidzi!) ja sieltä tasokkaat majoitukset (iik, miten ihanaa tämä pakko sitten on).

Entä jos tulee sykloni?


Kun olin päässyt ajatuksissani tänne asti, aloin epäröidä. Tämä tulee kalliiksi. Todella kalliiksi. Joulun aikaan majoituspaikat ovat täppösen täysiä, ja ne on maksettava ennakkoon. Jos hälytysjärjestelmä kertoo syklonin lähestymisestä, kaikki evakuoidaan Fidzin pääsaarelle. Kuulostaa hyvältä ja turvalliselta, mutta entäs rahat? No niitähän ei saa takaisin.

Voi siis hyvin käydä niin, että minut viedään pääsaarelle, menetän matkakassani ja vietän viikkoni pääsaarella.

Mikä vika pääsaaressa?


Nyt varmasti monella raksuttaa, miksikö en heti alkujaan valitse resortia Fidzin pääsaarelta. Tiedetään, tätä minäkin pohdin, ja pitkään pohdinkin. Ei evakuoitumisia, ei rahojen menettämisiä. Miksi sitten pienet saaret?

Koska haluan kaiken.

En pientä palaa unelmastani, vaan ihan koko unelmani. En halua Fidzille Marriottiin tai Hiltoniin. Näyttävät hienoilta, mutta niitä on muuallakin maailmassa. Palmuja, hienoja uima-altaita ja tasokkaita huoneita. Haluan pienelle fidziläiselle saarelle - kyllä, tasokkaalle sellaiselle - mutta sellaiselle, missä on sitä pienen saaren tunnelmaa. Haluan tuntea olevani Fidzillä, en millä tahansa aurinkolomalla. Sellaiselle pääsen milloin muulloin tahansa. Fidzille en ehkä koskaan toiste.

Otan siis riskin, ja painan varaa-nappia silläkin riskillä, että menetään matkasäästöni ja jään ilman unelmaani. Jos otan varman päälle, minulla ei ole edes mahdollisuutta saavuttaa unelmaani.





EDIT 2021: Nyt reilu vuosi jälkikäteen voin todeta riskinoton olleen joka pennin arvoinen. Ei, en saanut olla koko suunniteltua aikaa Fidzillä, jouduinhan syklonin alta evakkoon ensin pääsaarelle ja sitten vielä Australiaan. Kyllä, menetin osan rahoista, mutta en unelmaani. Nyt jos joskus olen onnellinen, että olen koko elämäni elänyt kuin viimeistä päivää ja toteuttanut unelmia määrätietoisesti yksi toisensa perään. Olen onnellinen, etten antanut pelkoni estää tätäkään unelmaa toteutumasta. 

Pysy matkassa mukana:

5 kommenttia:

  1. Olipa kivasti kirjoitettu juttu! Ja erittäin hyvä muistutus siitä, miten omia unelmia ja tavoitteita kohti pitäisi vaan pyrkiä. Itsekin olen toisinaan taipuvainen jossitteluun ja "entäs jos" -leikittelyyn, jolloin asioita luonnollisesti jää kokematta.

    Eveliina / Reissukuume

    VastaaPoista
  2. Tämä on kyllä totta ja ollen itsekin samaa mieltä. Aika harvoin tulee mieleen, että jonkun matkahaaveen toteuttaminen olisi jäänyt harmittamaan. Useimmiten se onkin juuri päinvastoin. Vaikka et nyt saanutkaan olla koko suunniteltua aikaa Fidzillä ja rahaakin meni hukkaan, niin varmasti tuon mahdollisuuden käyttämättä jättäminen harmittaisi myöhemmin.

    VastaaPoista
  3. Näin se on, että kiikkustuolissa ei harmitella tehtyjä asioita vaan sitä jos jätti jotain tekemättä. Haaveista kannattaa pitää kiinni ja jos tulee noin upea tilanne kun sinulla oli, olisi ollut melkein haaskausta jättää se käyttämättä. Onneksi pääsit nauttimaan Fidzin pikkusaarista edes vähäksi aikaa :)

    VastaaPoista
  4. Tässä vaiheessa pandemiaa tuskin kukaan katuu enää, jos on koskaan katunut, yhtään matkailuun laittamaansa euroa! Kaikki vanhat viisaudet siitä, että tässä ja nyt mieluummin kuin sitten joskus ovat osoittautuneet niin tosiksi.

    VastaaPoista
  5. Kiva kuulla että pääsit toteuttamaan unelmia! Välillä kannattaa todella riskeerata, olla ajattelematta rahaa ja mennä kohti unelmia. Nyt nuo muistot ovat varmasti arvokkaita, sen sijaan, että tällä hetkellä harmittelisit miksi ihmeessä en mennyt?

    VastaaPoista

Pidän kommenteista ja kysymyksiinkin vastaan mielelläni!

Lue myös tämä

Ouril Pontao - kaupunkihotelli Kap Verdellä kokemuksia

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan