Slider

Korkeuseroja ja huimia maisemia Etelä-Konneveden kansallispuistossa

sunnuntai 9. elokuuta 2020

Kävimme heinäkuun loppupuolella Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Katselin ennakkoon hienon näköistä kolmen vuoren valloitus -reittiä, mutta 14 kilometriä ja 6-12 tuntia sen kiertämiseen kuulosti hieman liioitellulta. Yksin sen olisin jopa voinut kiertääkin, mutta kun matkaan lähti 5-, 9- ja 11-vuotiaat lapset sekä seitsemääkymppiä lähestyvät vanhempani, oli valittava toinen reitti.



Valitsimme Kalajan kierroksen, ja vaikka 4,6 kilometrin matka kuulosti melko lyhyeltä, oli se lopulta juuri sopiva. Aikaa meillä kului nelisen tuntia kolmella ruokatauolla. Lasten kanssa retkeillessähän ruokatauot ovat ne paras osuus. Niitä pitääkin olla riittävästi!

Huikeita maisemia korkeuksista


Kalajan kierroksella ruokataukojen ohella parasta ovat huippuhienot näkymät. Reitti alkaa aivan Vuori-Kalajan järven rantaviivasta, ja kiemurtelee pitkospuita rantaa myötäillen. Vuori-Kalajan järvi on pieni, mutta pirun syvä. Infokyltti kertoi sen syvimmän kohdan olevan jopa 30 metrin syvyydessä. Siihen kun lisää vuoren, joka kohoaa suoraan järvestä ylös pilviin, on korkeus huima. Siis näin Suomen mittakaavassa.






Kierroksen alkupäästä huomasimme, minne olemme matkalla. Siellä korkeuksissa nimittäin toiset retkeilijät vilkuttivat meille. Tässä kohtaa jo huimasi, sillä muut olivat korkealla pieniä muurahaisia. Löydätkö heidät tästä kuvasta?



Kalajan kierros lähti tasaisen osuuden jälkeen kipuamaan hiljalleen ylös aina tuolle huikealle näköalapaikalle, jonka juuri olimme nähneet alhaalta järven rantaviivasta käsin. Nousu oli jyrkkää, mutta kuitenkin sellaista suhteellisen helposti käveltävää. Retkeilyluokituksessa reitti on keskivaikeaa ja vaikeaa. Vaikea osuus tosin oli vasta edessä päin.






Ensimmäisen näköalapaikan jälkeen tuli vielä toinen näköalapaikka. Tässä pidimme lettutauon. Emme toki alkaneet tehdä nuotiota - tässä kohtaa ei ole nuotiopaikkaa - mutta valmiiksi paistetut letut ja hillot löytyivät repusta. Tässä olikin mieletön istua, syödä ja katsella huikeaa Keski-Suomen järvimaisemaa!




Reitin vaikein osuus alkoi näiden kahden näköalapaikan jälkeen. Siitä alkoi nimittäin laskeutuminen takaisin lähtöpisteeseen. Avuksi tälle osuudelle on laitettu köysiä, ja osassa kohtaa ne olivat erittäinkin tervetulleita. Me pääsimme suurimman osan reitistä kävelemään kuivalla maalla, mutta laskuosuuden loppupuolella saimme kasan vettä niskaamme. Meillä oli kyllä sadetakit mukana, mutta maa tietysti tuli liukkaaksi. Sentään olimme jo lähes loppusuoralla, ja sade loppui yhtä nopeaan kuin oli alkanutkin.




Haapavanhuksia ja vanha metsäkämppä


Matkan varrelta löytyi joitain infotauluja, joissa kerrottiin kansallispuiston luonnosta ja historiasta. Kiinnostavimpia taisivat olla haapavanhukset, joita kehotettiin halaamaan ja kokeilemaan, josko kädet ylettyisivät haavan ympäri. Ei ylettynyt kuin yhteistyöllä.

Lisäksi paikalle on jätetty vanha rakennus, jossa joku on asunut 1970-luvulla. Totesimme, etteihän tuo nyt niin kovin vanha rakennus vielä ole.






Kalajan kierroksen aloitus ja lopetus laavulta


Aloitimme Kalajan kierroksen laavupaikalta, jonne on parkkipaikalta matkaa juuri alle kilometrin. Halusimme olla paikalla hyvissä ajoin, jotta saisimme tehdä lounaan laavulla rauhassa ilman ruuhkaa. Olimmekin ensimmäisiä, kun olimme laavulla puoli yhdentoista aikoihin aamupäivästä. Meidän jälkeemme paikalle alkoi valua muitakin perheitä, ja sama tuli taisi olla pari tuntia myöhemminkin vielä voimissaan, kun palasimme Kalajan kierrokselta kolmannelle evästauollemme. 

Kalajan kierroksen lähtöpisteen laavu oli todella hienolla paikalla Vuori-Kalajan järven rannalla. Laavulla oli vessojen ja puuliiterin lisäksi soutuvene ja laituri uimatikkaineen. Näytti jotkut olleen paikalla yötäkin. Varmasti erinomainen paikka myös yöpymiseen.









Kalajan kierros oli todella hieno. Hieman naurettiin, että ajettiin puolitoista tuntia, käveltiin alle viisi kilometriä ja taas ajettiin puolitoista tuntia. Mutta kyllä kannatti. Korkeuserot tekevät tästä kansallispuistosta todella upean. Pidän ehdottomasti mielessä kolmen vuoren valloituksen ja palaan vielä joku päivä valloittamaan ne kaikki kolme yhden sijaan.

Pysy mukana matkassa seuraamalla some-kanaviani:

4 kommenttia:

  1. Moi! Tuttuja maisemia 90-luvulta. Hyvä postaus, kiitos T- RK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Reino! Tämä oli kerrassaan hieno paikka! Niin upeita maisemia!

      Poista
  2. Me mentiin Mikon kanssa tuo kolmen vuoren vaellus. Etelä-Konneveden kansallispuiston maisemat ovat huikeat! Kipusin rinteitä ylös alas haltioissani. Korkeuseroja kolmen vuoren vaelluksen reitillä tosiaankin on ja mikään kevyt reitti ei ole. Yksi lempiluontokohteitani Suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin niin olisin halunnut sille kolmen vuoren vaellukselle! Pidän sen ehdottomasti mielessä.

      Poista

Pidän kommenteista ja kysymyksiinkin vastaan mielelläni!

Lue myös tämä

Vuoden 2024 matkasuunnitelmat ja -unelmat

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan