keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Haltiala - Maatila keskellä kaupunkia

Meillä oli viime viikonloppuna elämysviikonloppu Helsingissä. Kuten jo viikonloppuna kirjoittelin, olimme perjantaina kalastamassa silakoita Lauttasaaren sillalla. Siinä olisi ollut elämystä yhdelle viikonlopulle, mutta koska myös lauantai oli takatalviennusteista huolimatta niin kaunis ja aurinkoinen, sain innostuken lähteä vielä retkeilemään. Helsinki kun on tunnetusti retkikohteita täynnä.

Olen kauan ajatellut sekä Haltialan että Fallkullan kotieläintiloja, mutten toistaiseksi ollut löytänyt sopivaa hetkeä kummallakaan vierailemiseen. Fallkulla oli ohjelmassa jo muutama viikko sitten, mutta sen aukioloajat ovat 2-vuotiaan näkökulmasta niin huonot, että suunnitelmaa täytyi muuttaa. Fallkulla sulki ovensa myös viime viikonloppuna liian aikaisin, joten kotieläintilakohteeksi valikoitui Haltiala.

Sää olisi suosinut pyöräilyä, mutta Googlen mukainen reilun tunnin pyöräilymatka ei sekään sopinut aikatauluumme - varsinkaan pyöräkärry ja useiden kilojen lisäpaino pyörän perässä pyöräillen, jotka hidastaisivat matkantekoa entisestään. Autolla hurautimme Haltialaan alle puolessa tunnissa. Tässä kohtaan todettakoon, että ei se Haltiala aivan keskellä kaupunkia ole, vaikka niin väitänkin otsikossa, mutta maatila puolen tunnin matkan päässä keskustasta on minusta melkoista luksusta pääkaupunkielämään!



Jätimme auton ensimmäiseksi vastaantulleelle parkkipaikalle. Virhe. Minulla ei ollut rattaita mukana, ja uudessa maatilaympäristössä 2-vuotiaan kävelytahti ei ole reippainta mahdollista. Toisin sanoen hän tutkii jokaisen ruohonkorren, kääntää joka toisen kiven ja ihastelee kevään ensimmäisiä leskenlehtiä. Niitä tosin ihastelen minäkin. Parin-kolmensadan metrin mittaisen matkan parkkipaikalta maatilalle kuljin kuitenkin kantaen 2-vuotiasta. Muuten emme olisi ehtineet perille vielä siinäkään vaiheessa, kun olisi jo täytynyt lähteä kotiin. Perillä totesin, että maatilan vieressä oli toinen parkkipaikka, jossa olisi ollut hyvin tilaa myös meille. Tulipa reippailtua.



Haltialan tila teki vaikutuksen heti ensisilmäyksellä. Lampaat olivat sisällä lampolassa. Olin kuullut vain ruuhkakertomuksia Haltialan lampolasta, missä lampaiden katselijat ovat saaneet jonottaa lampolaan sisälle pitkiäkin aikoja ihmispaljouden vuoksi. Tämä ilmeisesti pätee vain pääsiäisaikaa, ja näin normaalina, vaikkakin todella kauniina ja aurinkoisena lauantaina lampolaan ei ollut minkäänlaista jonoa. Pääsimme kävelemään suoraan lampaiden luo. Islan mielestä jopa liian lähelle. Koska lampaat olivat niin pelottavia, emme jääneet ottamaan niistä edes kuvia.

Jatkoimme matkaa ulkoaitauksille, jossa sonnit ja lehmät olivat jo laitumella. Näistä me pidimme yhtä paljon molemmat. Vaikka sonnit sarvineen olivatkin valtavan kokoisia, olivat ne ilmeisesti riittävän matkan päässä, jolloin niitä ei tarvinnut pelätä.





Paikalla olisi päässyt myös ratsastamaan hevosella tai ponilla. Pihan suuri leikkipaikka vei kuitenkin niistä voiton.



Kurkkasimme vielä Wanha Pehtoori -ravintolan ruokavaihtoehdot. Keittolounas oli loppunut jo kolmelta ja tarjolla oli enää leipiä ja grilliruokaa, joten päätimme lähteä kotiin syömään. Paikalla olisi ollut myös grilli, jota saa käyttää veloituksetta vapaasti, kunhan tuo omat puut tai hiilet tullessaan. Meillä ei kuitenkaan ollut eväitä mukana, joten sekään vaihtoehto ei käynyt meille. Seuraavaa vierailua ajatellen hyvät vaihtoehdot olisi mennä paikalle joko aamupäivästä keittolounaalle tai omien eväiden kera grillaamaan.



Oletko sinä käynyt Haltialan kotieläintilalla? Mitä muita vierailukohteita suosittelet Helsingin lähellä? Tai mikä on oman kotikaupunkisi paras lähikohde?

Pysy matkassa mukana:

11 kommenttia:

  1. Me ollaan käyty Haltialan nurkilla moneen otteeseen, muttei koskaan varsinaisesti "sisällä". On pitänyt käydä katsomassa eläimiä monta kertaa lähemmin, muttei vaan olla jostain syystä aikaiseksi, vaikka asutaankin vain 10-15 min automatkan päässä. Täytyy ryhdistäytyä joku viikonloppu. En tiennytkään, että siellä on myös karvalehmiä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en tiennyt yhtään, missä päin Helsinkiä Haltiala on. Sitten kun sinne pääsin, totesin olevani kolmen ystäväperheen melkein naapurissa. Suosittua asuinaluetta ;)

      Karvalehmät oli kyllä ihana ylläri minullekin - tosin niin oikeastaan kaikki muukin, kun en varsinaisesti selvittänyt ennakkoon, mitä eläimiä Haltialassa ylipäätään on :D

      Poista
  2. Haltiala on mulle rakas paikka lapsuudesta. Lapsena ja vielä vähän isompanakin siellä tuli käytyä useaan otteeseen mm. pyöräretkellä. Haltialaan onkin ihan kiva yhdistää reippailu Vantaanjoen vartta muutaman kilometrin päässä sijaitsevan Tuomarinkartanon hevostallien alueelle tai vaihtoehtoisesti Paloheinän metsissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kasvoin Keski-Suomessa, ja lehmiä kävimme moikkailemassa serkkujen luona maaseudulla. Sen takia on kyllä niin ihanaa, että omakin lapsi pääsee edes hieman käsiksi maaseutuun, vaikka asummekin niin lähellä Helsingin keskustaa.

      Poista
    2. Ja tuosta Tuomarinkartanon hevostallista muuten mainitsi myös ystäväni ja sovittiinkin jo, että käydään yhdessä joku kerta siellä :)

      Poista
  3. Jostain syystä näillä tiloilla ei ole ikinä ankkoja. Minä olen käynyt Haltialassa usein, eikä siellä koskaan ole ruuhkaa. Nyttemmin tosin en ole käynyt, kun en enää asu Hesassa. Haltialan tilalta lähtee polku Ruutinkoskelle, joka on nätti ja hieman erikoinen ulkoilukohde. Tarkoitan erikoisella sitä, että se on harvinaisen vehreä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei muuten olekaan. Tosin juuri ihmettelin, että mitähän Heinolan lintueläintarhassa on. Siellä on varmaan pakko olla ankkoja! Ruutinkoskesta en ole kuullutkaan. Täytyypä tutustua!

      Poista
  4. Kiva oli lukea tästä. Käyn Hgissä useamman kerran kuussa työmatkoilla, mutta nyt olen ottanut "projektiksi" tutustua näihin tämäntyyppisiin kohteisiin paremmin. Tämä oli hyvä vinkki Nuuksion ja muiden jatkoksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helsingissä on tosi paljon kaikkea, mitä edes täällä asuvana en tiedä olevankaan. Mukavaa päästä jakamaan infoa myös muille! :)

      Poista
  5. Mä kasvoin kävelymatkan päässä Haltialasta ja siellä tulikin koiran kanssa käveltyä usein. Toi Vanha pehtoori -ravintola on kyl kokeilun arvoinen, joskin tämä suositus kumpuaa jo kymmenen vuoden takaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haltiala näyttää olevan tosi monelle tuttu paikka. Hyvä, että minunkin tuli siellä vihdoin käytyä!

      Poista

Pidän kommenteista ja kysymyksiinkin vastaan mielelläni!