sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Haloo Tallinna!

Nyt väsyttää. 


Hyvällä tavalla. Palasimme eilen illalla Tallinnasta. Olimme matkassa kolmen ystäväni kanssa Haloo Helsingin paluukeikalla. Täytyy tosin myöntää, ettei minua varsinaisesti kiinnostanut Haloo Helsinki. Muut olivat ehkä matkassa Haloo Helsingin, minä hyvän seuran ja matkan takia :) Minä en edes erota, mikä biisi on Haloo Helsingin, mikä Anna Puun, mikä Chisun. Kaikki ne kuulostavat samalta, ja kaikkia niitä luulin Haloo Helsingiksi ennen keikkaa. Oletin myös fiilisteleväni tulevaa Tallinnan matkaa kunkin näistä tahdissa. Pääsinpä fiilistelemään matkaa kolminkertaisen määrän :D

Vaikka ennakkoon hieman pelkäsin, tuntisinko yhtään kappaletta, niin siitä ei ollut huolta. Olimme Saku Arenalla niin viime tipassa, että emme pysähtyneet edes baariin. Ajattelin mielessäni, että voin mennä hakemaan meille juomat siinä vaiheessa, kun tulee ensimmäinen kappale, jota en tunnista. Voi pojat, siihen meni kauan. Voikin siis olla, että suurin osa ennakkoon fiilistelemistäni biiseistä on ollut Haloo Helsingin. Tunnettuja kappaleita oli aivan valtaisa määrä. Minustahan taisi tulla melkein fani.



Seuraavalla kerralla businekseen mennen tullen


Matkasimme Tallinnaan tyylillä tietenkin, Tallink Starin kyydillä. Uutta Tallink Siljan Megastaria emme päässeet aikatauluvalintojemme vuoksi näkemään, mutta sentään lähdimme matkaan Länsisataman uudesta, vasta pari viikkoa sitten avatusta terminaalista. Menimme terminaaliin hyvissä ajoin sekä sen vuoksi, että näkisimme hienon terminaalin, mutta myös sen takia, että saisimme laivasta varmuudella istumapaikat. Istumapaikkojen lisäksi olisi pitänyt varata paikka Tallink Starin Pub Seaportin baarijonosta jo ennen sen aukeamista. Kesti nimittäin puoisen tuntia, ennen kuin jonoon astumisen jälkeen minulla oli kuohuviini ja neljä lasia (tai noh, muovimukia) kädessäni.



Paluumatkalla meillä ei ollut kiirettä laivaan, sillä Tallink Silja ylensi meidät blogiyhteistyönä business-luokkaan. On se vaan niin ihanaa ja rentouttavaa, kun sitä omasta paikasta ei tarvitse kilpailla satojen muiden matkustajien kanssa. Meidän oma pieni baarimmekin oli aivan tyhjillään, sen kun käveli limu-, viini- ja oluthanojen luo ja painoi nappia, ruokapöydän notkuessa erilaisista herkuista. Näin olisi kelvannut matkustaa myös Tallinnaan päin. Ensi kerralla matkaa varatessamme muistamme paremmin.



Onneksi emme palanneet illan viimeisellä lautalla


Onneksi me jäimme Tallinnaan yöksi. Kuten moni on varmaan uutisoinneistakin lukenut - tai ollut toteamassa paikan päällä - oli taksijono Saku Arenalta pois useamman sadan metrin mittainen. Ilmeisesti kukaan ei ole myöhästynyt illan viimeisestä lautasta, mutta voin kuvitella, että epätoivo on saattanut iskeä kesken jonotuksen. Uutisoinneista poiketen Tallinnassa ei ollut tuolloin hyytävä pakkassää, vaan miellyttävän leuto keväinen yö. Me emme silti jaksaneet olla kuuliaisia jonottajia, vaan pysäytimme taksin päätien varrelta, ennen kuin se ehti kääntyä Saku Arenalle ja taksijonolle päin. Näin maksoimme Tallinnaan nähden ryöstöhinnan, 20 euroa 7 kilometrin matkalta, eli noin kolme euroa per pää liikaa. Voin kertoa, että ei tunnu siltä, että taksikuski olisi tehnyt meitä kohtaan suurta vääryyttä. Olisihan meillä ollut vaihtoehtona palata parinsataametrisen taksijonon perälle ja jotkut toiset olisivat saaneet tämän ylihinnoitellun taksin.

Paluu salakapakkaan


Saku Arenalta huristelimme suorinta tietä Dissident Cocktails and Curiosity -salakapakkaan. Kollegani kanssa pohdimme ennen matkaa, kuinka olisikaan ollut hauska huijata ystäviäni kertomalla ennakkoon vain, että paikalla pitäisi olla joku cocktailbaari, ja esittää taksin lähdettyä, ettei sitä oikein taidakaan löytyä. Esittämiseen ei olisi ollut aihetta, sillä paikasta tietämättömän taksin kanssa salakapakkaan oli tälläkin kertaa yhtä hankalaa löytää. Yksi ystävistäni sanoikin kapakan olleen niin salainen, että häneltä olisi usko loppunut, jollen minä olisi käynyt siellä aiemmin. Onneksi on Google Maps ja minulla hyvä näkömuisti. Niinpä taas kerran keskellä suljettuja autokorjaamoita ovet aukenivat cocktailtaivaaseen.

Kiitos naiset seurasta. Oli ihanaa!


Yhteistyössä: Tallink Silja

Pysy matkassa mukana:


2 kommenttia:

  1. Tuli taas haettua vahvistusta sille, että aina kannattaa lähteä! Tallinnakin näyttäytyy niin eri valossa riippuen siitä, kenen kanssa on matkalla. Haloo Helsinki sen sijaan on ihan yhtä kovaa kamaa aina, paikasta ja seurasta riippumatta. Paluumatkan business-kohtelusta erityiskiitokset Teijalle ja Tallinkille! Varsin miellyttävä tapa matkustaa, ei varmasti jää viimeiseksi kerraksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin kannatti lähteä! Paljosta olisin jäänyt paitsi!

      Kiitos huippuseurasta <3

      Poista

Pidän kommenteista ja kysymyksiinkin vastaan mielelläni!