sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Etsinnässä Rodoksen paras gyros - top 3 löydöt

Kreikan yksi parhaista puolista on aivan ehdottomasti sen uskomattoman hyvä ruoka. Siellä ei tarvitse pelätä huonoon turistiravintolaan päätymistä, sillä myös huono kreikkalainen ruoka on aika hyvää. Puhutaan siis vain hyvästä ja erittäin hyvästä. Huonon asteikkoja kreikassa tuskin edes on olemassakaan. Minä en niitä ainakaan ole koskaan kokenut.

Kun elokuun viimeisellä viikolla lähdimme Rodokselle, oli meillä tarkoitus elää matkalla mahdollisimman edullisesti. Olimmehan kuluttaneet jo reissubudjettimme kesän aikana, ja tämä reissu kuului "jos nyt vielä yksi matka" -kategoriaan. Emme siis juurikaan herkutelleet meren antimilla, vaan söimme lounaiksi, ja välillä myös illalliseksi gyrosta. Söimme sitä siinä määrin, että jossain vaiheessa viikkoa aloimme metsästää Rodoksen parasta gyrosta. Google ja Tripadvisorin suositukset olivatkin kovassa käytössä ihan missä päin saarta olimmekaan liikkeellä.

Hintoja en kirjannut matkallamme muistiin, mutta kaikkien gyros pitojen hinta oli kahdesta kolmeen euroa. Parasta tässä onkin se, että gyrokset ovat hurjan maistuvia ja kaiken lisäksi vielä näin edullisia.

Tässä lopputulos, testaamamme gyrokset listattuna parhaimmasta lähtien:

Kaupunki: Lindos

Rodoksen parhaan gyroksen paikan sai minun ja mieheni yksimielisellä päätöksellä ravintola Estia Lindoksessa. Juuri tuota olimme etsineet koko ajan. Mehevää lihaa, pehmeää pitaa, rouskuvia kasviksia ja raikasta tsatsikia. Nam!

Gyros oli niin hyvää, että mieheni tilasi toisen. Minun vatsaani ei toista gyrosta mahtunut, ja se oli kyllä harmi. Maun vuoksi noita olisi voinut ahmia vaikka kuinka monta.








En löytänyt Estialta nettisivuja enkä osoitetta. Yksi Tripadvisorin arvostelijoista oli kirjoittanut ravintolan sijaitsevan Panagian kirkon vieressä. Estian löytääkin aika helposti, kun sukeltaa Lindoksen kujille, ohittaa aasitaksiaseman, suuntaa Panagia-kirkolle päin ja pitää silmät auki. Estia tulee vastaan nopeammin kuin osaa ajatellakaan.

Jos sisätilan pöydät ovat täynnä, on ravintolan ulkopuolelle laitettu hauskat istumatyynyt ravintolan ulkopuolelta lähteville portaille.




2. Nimetön ravintola Ialyssoksessa
Kylä: Ialyssos

Matkamme toiseksi parhaat gyrokset otin mukaan pitkäksi venyneen aamulenkin varrelta Ialyssoksen keskuskadun varrelta pienestä kahvilasta/pikaruokaravintolasta. Ravintola löytyy Trianton ja Dimosia Rodou -teiden risteyksestä. Jos joku osaa kuvan kyltistä kertoa ravintolan nimen, niin aina vain parempi. Itse en kreikkaa osaa yhtään.




Olimme ajatelleet, että juuri tämän tyyppiset ravintolat tarjoilevat hyvää gyrosta, ja oikeassa olimme. Gyros oli h-y-v-ä-ä! Vinkkinä sanoisinkin, että kannattaa kurkata, näkyykö ravintolassa pyörivää gyrosta. Jos näkyy, on liha juuri valmistettua.

Nämä gyrokset nautimme hotellihuoneemme terassilla.




3. Ravintola Hermes
Kaupunki: Rodoksen vanhakaupunki

Rodoksen kaupungissa vieraillessamme otimme suosiolla Tripadvisorin vinkit esille parhaan gyroksen etsinnässä. Se kannatti, sillä ilman mitään suosituksia olisimme varmasti jääneet johonkin vanhankaupungin ruuhkaisista turistiravintoloista. Tripadvisorin suosituksen perusteella kävelimme koko vanhankaupungin läpi aivan sen kauimmaiselle laidalle ravintola Hermekseen. Sitä kehuttiin paikallisten suosimaksi, erinomaiseksi gyrosravintolaksi, ja suositukset olivat kohdillaan.




Tämä oli toinen syömämme gyrosateria, ja koska ensimmäinen Rodoksen pitani oli niin pieni, että olin jo tunnin päästä sen syötyäni nälkäinen, otin ahneuksissani Hermeksessä kokonaisen gyros lautasen. Virhe. Jaksoin hädin tuskin syödä puolet lautasesta. Hyvää oli!





3. Taverna Platia
Kylä: Psinthos

Tiedän, listassa on kaksi kolmossijaa. En vain mahda sille mitään, mutta en osaa laittaa näitä kahta ravintolaa paremmuusjärjestykseen. Hermeksen gyros oli ehkä aavistuksen parempi, mutta Taverna Platian ravintolassa oli kaikki muu niin kohdillaan, eikä se sen vuoksi kalpene Hermeksen vierellä.



Taverna Platia ravintola sijaitsee pienessä sisämaan Psinthoksen kylässä (rakastan pieniä sisämaan kyliä), palvelu oli erinomaista (Isla sai kasan leluja viihdykkeeksi ja saimme jälkkärin yllätyksenä talon tarjoamana) ja tunnelma ravintolassa oli rento ja se gyros maistuva. Taverna Platian löytää kylän keskusaukiolta, jossa on kymmenisen ravintolaa. Tämä on kylän kokoon nähden mieletön määrä.




Tässä ei toki ollut kaikki syömämme gyrokset. Tämän jälkeen niitä olisi vain todella hankala paremmuusjärjestykseen. Hyvää gyrosta löytyi nimittäin Rodokselta joka kulmalta. Varsinkin silloin, kun se pyörivä rulla oli näkyvillä :)

Rodoksen ruoka on toki myös paljon muutakin kuin hyvää gyrosta. Siitä lisää myöhemmin. Pysyhän kuulolla.

Pysy matkassa mukana:

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Bulgarian kulttuuripääkaupunki Varna

Tiedätkö sen tunteen, kun ei odota päätyvänsä tiettyyn paikkaan, ei odota paikalta yhtään mitään, mutta kun olet paikan päällä, tajuat, että jos olisit tehnyt hieman ennakkoselvitystä, olisit melkein varmasti ihastunut paikkaan? No minä tiedän. Minulle nimittäin kävi juuri näin Bulgarian Varnassa, jossa meillä elokuun alussa oli melkein kokonainen päivä aikaa. En vain ollut ajellut asiaa yhtään ennakkoon, vaan olin täysin keskittynyt vesipetolomailuun Albenassa ja hotelli Flamingon altailla. Ennen Varnaan saapumista minulla ei ollut pienintäkään käsitystä, että viettäisimme päivän kaupungissa, jota kutsutaan Bulgarian kulttuuripääkaupungiksi. Heti saapuessamme sinne tiesin siellä olevan aivan varmasti paljonkin näkemistä.

Osallistuimme Tjäreborgin järjestämälle lähtöpäivän retkelle, jotta meidän ei tarvitsisi viettää viimeistä matkapäivää ilman hotellihuonetta paluulentoa odotellen. Hyvä idea, jos vain paluulento ei olisi ollut lähes yhdeksää tuntia myöhässä. Lennon myöhästyminen ja lasten kanssa lentokentällä nukkuminen ovat kuitenkin asia erikseen, joten keskitytäänpä vain ja ainoastaan siihen Varnaan. Varnaan, josta näimme vain näin pienen vilauksen.





Varna sijaitsee meren rannalla, mutta kaupungilla kävellessä ei todella tunnu siltä. Kaupunki, lähes 40 astetta lämmintä, eikä pienintäkään tuulenvirettä. Kuulostaako houkuttelevalta? Ei minustakaan. Yksi vaihtoehto olisi ollut viettää annettu aika Primorski-puistossa, jossa valtavat puut ja meren läheisyys olisivat tuoneet helpotusta helteiseen päivään. Aikaa meillä oli kuitenkin vain pari-kolme tuntia, ja mukana kolme alle kouluikäistä lasta. Vietimme ajan Theotokos-katedraalilta lähtevän kävelykadulla. Välillä istahdimme kahvilaan, välillä viilensimme itseämme myymälöiden ilmastoinnilla. Oli lauantai, eikä ihmisvilinästä ollut tietoakaan. Paikalliset ovat tainneet tietää kesähelteen ja kaupungin yhdistelmän epämukavuuden.







Keskustakierroksen jälkeen meidät vietiin jonkun kilometrin päähän ostoskeskukseen, jonka nimeä en edes muista. En ole kovin innostunut ostoskeskuksista, jos se tarkoittaa tavallisia kauppoja tavallisilla hinnoilla. Ylistystä tämä ostoskeskus ei siis minulta saa, eikä edes sen vertaa panostusta, että googlettaisin ostoskeskuksen nimen ;) Ei, vaikka (tai ehkä juuri siitä johtuen) meidät pakotettiin viettämään siellä lennon myöhästymisestä johtuen yli viisi tuntia, aina iltakymmeneen asti. Aikaa oli tutustua tähän melko pieneen ostoskeskukseen aika läpikotaisin. Ja ei, en ostanut mitään. Lähinnä vietin ajan yrittäen viihdyttää ja nukuttaa yliväsynyttä 1-vuotiasta, joka olisi halunnut omaan rauhaan, pupun ja tutin kanssa nukkumaan jo kahdeksalta.

Että tällainen Varnan reissu. Onkohan kenelläkään muulla positiivisempaa kokemusta Varnasta? Kaupunki nimittäin vaikutti siltä, että sillä olisi aika paljon enemmän annettavaa kuin tyhjä ja helteinen kävelykatu sekä tuikitavallinen ostoskeskus. Varna oli nimittäin todella kaunis, ja sen uumenista voisi löytyä vaikka mitä hienoa.

Pysy matkassa mukana:

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Karu s'Albufera des Graun luonnonpuisto Menorcan pohjoisrannalla

Kun saimme Menorcalla vuokra-auton allemme, halusin ensimmäisenä lähteä tukikohdastamme, saaren eteläosan Cala en Porterista saaren päinvastaiselle rannalle. Siellä päämääränämme oli s'Albufera des Graun luonnonpuisto ja Favàritxin majakka. Heti kun pääsimme s'Albufera des Graun luonnonpuiston alueelle, maisema muuttui täysin muun saaren peltomaisemasta. Täällä luonto oli yhtäkkiä todella kivikkoista, kasvitonta ja karua.



Ajoimme yhtä soittoa määränpäähämme Faro de Favàritxille. Mitä lähemmäs tulimme, sitä enemmän autoja oli parkissa tien varrella. Tie oli jatkuvasti niin kapea, että ihmettelin, miten kaksisuuntainen liikenne on mahdollista. Kyllä se oli mahdollista, joskaan ohituksiin ei kovin montaa kertaa ollut tarvetta. Vaikka paikalla oli muitakin, ei minkäänlaista ruuhkaa päässyt syntymään.





Majakalta lähdimme valumaan asteittain takaisinpäin sinne, mistä olimme tulleetkin. Pysähdyspaikkoja oli useita, ja hyvä että oli. Taas olimme niin uudenlaisten ja hienon maiseman äärellä, että olisin voinut jäädä tuonne kuvaamaan vaikka koko päiväksi. Pieni 1-vuotias neitimme kuitenkin hoputti matkantekoamme, ja jokainen kuvauspysähdys oli verrattaen lyhyt.








Luonnonpuiston kasvillisuus oli, kuten kuvistakin näkee, kovin niukkaa. Jos on aikomus kävellä siellä enemmän kuin vain nousta autosta ottamaan kuvia, suosittelen umpinaisia kenkiä. Nuo vihreät kasvit eivät ole yhtä pehmeitä, miltä ulospäin näyttävät. Astuin lipilapeillani huolimattomasti yhden puskan päälle, ja sainkin seuraavan ajopätkän nyppiä pieniä piikkejä jalkapohjastani.




Favàritxin majakka näytti olevan suosittu paikka lähteä patikoimaan Cami de Cavalls -reittiä. Reitti kulkee koko Menorcan ympäri ja on yhteensä 185 kilometriä pitkä. Juurikin tässä kuvan kartan kohdalla oli useampikin porukka kävelysauvojensa kanssa aloittamassa patikkaretkeään. Varustuksesta päätellen heillä ei ollut aikomuksena kävellä ihan koko saarta ympäri. Joskin mistäs minä sen tietäisin. Voihan vaikkapa autokyyti tuoda heille yöpymistarvikkeet ja ruuat autoteitä pitkin pysähdyspaikoille. Reitti yhtä kaikki vaikutti hienolta tavalta tutustua koko Menorcan rannikkoon joko jalkaisin tai pyöräillen.




S'Albufera des Graun luonnonpuistosta jatkoimme matkaamme Fornellsin satamakylään. Kylästä ei ole juuri muuta sanottavaa, kuin että sekin - yllätys yllätys - oli kovin kaunis. Pienestä paikasta huolimatta juuri tuolla tapasimme Menorcan matkamme ainoat muut suomalaiset.






Pysy mukana matkassa:

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Kahden tähden hotelli - mitä oikein ajattelimme?

Saavuimme touko-kesäkuisella Baleaarien reissullamme Menorcalle myöhään iltapäivällä. Olimme varanneet kahden tähden Siesta Mar Apartamentoksesta meille huoneiston. Ajattelimme, että kyllähän sitä nyt kahden tähden hotellissa voi lomaansa viettää. Kröhöm. Miten emme tajunneet, että ei neljään ja viiteen tähteen tottuneina voi majoittua kahteen tähteen. Kolme voisi vielä kelvata, mutta että kaksi. Mitä oikein ajattelimme?




Ilman ennakko-odotuksia saavuimme paikalle. Olihan paikkana kuvankaunis Cala en Porter. Kaikki näytti päällisin puolin hyvältä. Hotellialue koostuu useasta rakennuksesta, ja huoneistoja heillä on useita satoja. Meille annettiin ylimmän kerroksen huoneisto parin rakennuksen päästä vastaanotosta, iltaravintolan vierestä. Hissiä ei ollut, ja pääsimme ensi töiksemme raahaamaan laukkumme, rattaat ja turvakaukalon kolmanteen kerrokseen kapeaa portaikkoa myöden.



Huone oli todella ahdas. Vaatteille ei ollut kaappitilaa. Kaappi oli kyllä, mutta sen täytti lämminvesivaraaja. Kahteen pieneen laatikkoon saimme ahdettua sentään osan tavaroistamme. Makuuhuoneen lattiatila täyttyi käytännössä kokonaan parisängystä ja pinnasängystä. Keittonurkkauksen nähdessäni totesin, ettemme aio Menorcalla ainakaan kokata. Jääkaapin vieressä oli harja ja luuttu omatoimista siivousta varten, ja seinässä komeili lappu, että roskat tulisi itse viedä hotellialueen ulkopuolella oleviin jäteastioihin. Jippii! Siivousta lomalla. Huoh. Kun luutun alta paljastui vielä piileskelevä torakka, olin täysin valmiina pakkaamaan tavaramme takaisin laukkuihin ja vaihtamaan hotellia - maksoi mitä maksoi.






Myöhäisen saapumisen vuoksi aioimme viettää hotellissa ainakin yhden yön. Eikö aamulla kaikki ole aina paremmin? Optimistinen tunnelma rapistui, kun naapuribaarissa alkoi livemusailta. Musiikki raikasi niin, että tuntui kuin meille oltaisi tuotu oma bändi suoraan omaan huoneeseemme. Luojan kiitos Isla 1v nautti täysillä yöunistaan, mutta me matkapäivästä väsyneet vanhemmat emme saaneet nukuttua vasta kuin pitkälle puolen yön jälkeen. Jos silloinkaan. Patjan jousitus painoi ja puudutti selän, kyljet ja lonkat. Kääntymään ei mahtunut, sillä sänky ei aivan yltänyt parisängyn mittoihin.

Aamu kun valkeni, oli mieliala parin hassun nukutun tunnin jälkeen, ihme kyllä, jo paljon valoisampi. Ei kai tämä nyt niin huono olekaan. Edellisen illan esitys ei kaikunut enää korvissa, uima-allasalue näytti viihtyisältä ja vastaanotosta kerrottiin livemusaa olevan naapuribaarissa seuraavan kerran lauantaina, eli sinä päivänä, kun me jo olemme matkalla takaisin Mallorcalle. Emmeköhän me täällä viihtyisi, tai vähintään selviytyisi. Emme me hotelliin tulleet viettämään aikaamme.




Aamiaistarjoilu pisti mieleni jälleen hotellinvaihtamishaaveisiin. Hotelliin saapui meidän kanssa yhtä aikaa luokallinen koululaisia viettämään luokkaretkeä. Luit oikein! Noin kolmekymmentä alakouluikäistä lasta kahmimassa aamiaiselta aivan jokaisen kulhon typötyhjäksi sillä samalla sekunnilla, kun tarjoilijat ne täyttivät. Eipä silti, vaikka tarjolla olisi jotain ollutkin, ei tarjoiluastioihin asti olisi ylettänyt tarjoilutilan koululaisruuhkan vuoksi. Sentään tarjoilijat pitivät meidän ei-luokkaretkeläisten puolia, ja pistivät koululaisia ojennukseen heidän etuillessa ja törmäillessä muihin asiakkaisiin. Saimme kuin saimmekin osamme aamiaisesta, vaikka se hieman työlästä olikin.

Kaikesta tästä huolimatta hotellissa oli myös hyviä puolia. Allasalue oli hieno ja siisti, kuten oli hotellin alue yleisestikin. Jokaiseen huoneeseen kuuluu iso parvekke tai terassi, ja hotellilla oli itsepalvelupesula. Hotellin sijainti oli täydellinen, aivan superkauniin Cala en Porterin keskustassa, kävelymatkan päässä rannalta. Hotellin vieressä oli bussipysäkki, vastapäätä erinomainen autonvuorausfirma.








Jos palaisin Cala en Porteriin, valitsisinko saman hotellin uudelleen? En.

Myös Mallorcalta, matkamme viimeiselle osuudelle, meillä oli varattuna kahden tähden hotelli. Voin kertoa, ei ollut enää tämän hotellikokemuksen jälkeen. Se hotelli meni vaihtoon, vaikka Booking.com ottikin viime hetken peruutuksesta pienen peruutusmaksun. Meidän ei kuitenkaan tarvinnut tinkiä hintakatostamme, sillä saimme viime hetken tarjoushinnalla neljän tähden hotellin Palmanovasta puolihoidolla edullisempaan hintaan, kuin mitä olimme alunperin varanneet sen kahden tähden hotellin ilman aterioita. Peruutusmaksuineen jäimme budjetissa plussalle.

Miten Mallorcan neljän tähden hotellikokemus meni? No ei ihan nappiin sekään, ja nyt tiedän, minkä vuoksi hotelli oli niin edullinen. Puitteet olivat sentään kohdillaan. Muusta osasta lisää tuonnempana.

Pysy matkassa mukana: