Onko sinusta joskus tuntunut siltä, kuin olisit satuolento paikassa, joka ei millään voi olla totta? On niin kaunista, että tuntuu, kuin kaikki ympärilläsi olisi tehtyjä lavasteita, piirrettyä todellisuutta, unta. Minun Liisana Ihmemaassa -hetkeni oli Seychelleillä vuoden 2012 jouluaattoaamuna.

Olen tästä jouluaaton kävelystä maininnut aiemminkin (postauksen löydät tästä linkistä), mutta koska kokosin siihen paljon muitakin rantoja, jäi niin paljon kuvia julkaisematta. Sellaisia kuvia, jotka todella ansaitsevat nähdä päivänvalon. Vaikkakin vasta parin vuoden jälkeen. Jotkin tarinat eivät yksinkertaisesti ole liian vanhoja kerrottaviksi.

Morne Seychellois -kansallispuistomaisemaa.

On siis jouluaatto, olemme Seychelleillä Mahen saarella, aivan saaren pohjoisosan Beau Vallon -rannalla. Käsissä meillä on Lonely Planet, joka kertoo meille upeasta rannasta, Anse Majorista, jonne pääsisi kävelemällä kahden ja puolen kilometrin matkan polkua, joka kiemurtelee rantaviivaa pitkin Morne Seychellois -kansallispuistossa.

Pakkasimme reppuun vettä, pientä välipalaa, rantapyyhkeet ja kameran. Polun päähän olisi hotelliltamme neljä kilometriä matkaa. Suurin osa tästä on pitkää Beau Vallon -rantaa, joten päätimme kävellä polun alkupäähän. Bussilla voisimme tarvittaessa tulla takaisin hotellille. Ja mikäs näissä maisemmissa on kävellessä. Vielä emme tosin tienneet, että nämä maisemat eivät olisi niitä, jotka muistiin jäisivät kirkkaimpina.

Hiekkarannan päätyttyä palasimme tielle, ja pian olikin jo Anse Major -kyltti viitoittamassa reittiämme. Alun yhden auton levyinen hiekkatie kapeni pian poluksi ja sukelsimme sademetsään.

Reitti kiemurteli välillä metsän siimeksissä, välillä aivan rantaviivan tuntumassa. Välillä kipusimme ylöspäin, välillä alaspäin, välillä kallioiden läpi. Taas polku kiemursi metsään, ja taas rantaviivan luo. Aika-ajoin sai olla tarkka askelistaan, ettei vain kompastuisi ja laskisi pyllymäkeä parinsadan metrin verran aina mereen saakka. Sen verran merenpinnan korkeudesta polku taisi olla parhaimmillaan. Reitin kauneus on sanoinkuvaamatonta.

Lonely Planet kertoi tähän kahden ja puolen kilometrin matkaan kuluvan kävellen tunnin verran aikaa. Jossain vaiheessa mieheni alkoikin arvuutella rannan olevan seuraavan mutkan takana, tai varmasti viimeistään seuraavan. Kenties jo sitä seuraavan. Lonely Planet kuitenkin tiesi mistä puhui, ja vasta noin tunnin kuluttua ranta alkoi hohtaa metsän ja kallioiden välistä.

Muutaman mutkan jälkeen pääsimmekin näköalatasanteelle, josta tämä upea ranta näyttäytyi meille koko komeudessaan.

Olimme perillä. Ja mikä parasta, tämä ranta oli kokonaan meidän. Ketään muita emme olleet tähän asti nähneet koko reitillä.

Rannalle pääsee siis vain kävelemällä tämän tunnin reitin, tai tietenkin veneellä. Rannalta löytyi myös taksiasema, mutta se oli suljettu. En tiedä, milloin se on avoinna, mutta ei se kovin aktiiviselta näyttänyt.

Jossain vaiheessa rannalla käväisi toinen pariskunta, mutta he jatkoivat matkaansa pian. Emme mekään olleet rannalla kovin kauaa. Pitihän siinä helteessä, kosteudessa ja auringonpaahteessa jaksaa kävellä sieltä vielä takaisin. Kaikki ne ylä- ja alamäet vielä uudelleen. Sentään pieni pilviharso kävi taivaalla suojaamassa retkeämme. Paluumatkalla meitä tuli vastaan vielä toinen seurue. Ruuhkaisaksi rantaa tai reittiä en kuitenkaan kutsuisi. Kutsuisin sitä mieluummin Ihmemaaksi, ja itseäni Liisaksi. Juuri siltä minusta koko tuon ajan tuntui.

Oletko sinä käynyt Ihmemaassa? Missä sinun Ihmemaasi sijaitsee?

Minun paikkani @Lauttasaari

Tiedättekö paikan, mistä tulee käveltyä satoja kertoja, ja joka kerta tulee joko otettua kuva tai harmiteltua, ettei kameraa ole mukana? Kerta toisensa jälkeen paikasta löytyy jotain uutta tai se näyttäytyy uudenlaisena erilaisen sään tai vuodenajan mukaan. Onko sinulla tällaista paikkaa?

Minulla on. Se on rantatie Lauttasaaren Kasinonrannasta Lauttasaaren eteläkärkeä kohti. Tämä suora.

Tätä olen kävellyt usein näinä neljänä vuotena, mitä olen asunut Lauttasaaressa. Kertoja on kymmeniä, jollei jopa satoja jo ihan viimeisimmän vuoden aikana, kun olen ollut äitiyslomalla. Aina tässä suoralla kiehtoo jokin niin paljon, että haluaisin kaivaa kameran esille. Sen kameran, mikä on lenkkeillessä tietenkin kotona.

Kevätauringon tullessa esille, olen parille lenkille muistanut ottaa kameran matkaan. Nämä kuvat otin pari viikkoa sitten, kun jäät alkoivat lohkeilla ja kevät näyttää tuloaan.

Usein on vielä niin, että olemme Islan kanssa liikkeellä joko sellaiseen aikaan tai sellaisessa säässä, että juuri muita ulkoilijoita ei rantatiellä näy. Aika luksusta, kun ajattelee, että olemmehan pääkaupunkimme keskustasta vain muutaman kilometrin päässä.

Tällä viikolla onkin ollut sitten jo näin keväistä. Oikeasti, jopa aurinko lämmittää!

Lauttasaari on täynnä kauniita paikkoja. Mutta jokin tuossa suorassa vetää minua puoleensa. Se on minun paikkani.

Onko sinulla vastaavaa paikkaa, mistä ei millään malta kävellä ohi kaivamatta vähintäänkin puhelimen kameraa esille?

Lapsikatraan kanssa Kööpenhaminassa

Marraskuun ensimmäisenä perjantaina meitä oli yksi iloinen vauva ja kaksi hyvin, hyvin väsynyttä vanhempaa. Olimme juuri saaneet uuden kotimme "lattiasta kattoon" -remontin valmiiksi. Myös tavarat oli muutettu vanhasta kodista uuteen. Asuimme jo uudessa kodissa, mutta pientä viilattavaa oli vielä siellä ja täällä. Huoh.

Olimme kuitenkin innoissamme. Odotimmehan Jyväskylästä saapuvaa matkaseuruetta. Vanhempani, siskoni ja hänen 5- ja 6-vuotiaat pojat tulivat meille yökylään, ja aamulla oli aikainen lähtö Kööpenhaminaan pitkäksi viikonlopuksi. Tämä tulisi tarpeeseen. Eivät olisi uuden kodin keskeneräisyydet kaivertamassa muutamaan päivään. Poissa silmistä, poissa mielestä. Toimii.

Vaikka olimme Kööpenhaminassa marraskuussa, sattuivat säät olemaan todella hyvät kaupunkilomailuun. Pääasiassa saimme kuljeskella auringonpaisteessa. Ja jos pilvimassa tulikin taivaalle, niin ainakin Vesterbrossa oli talon seinään maalattu hieno portti poutasäähän. Sadetta tuli vain öisin.

Majoitus läheltä kaikkea
Löysimme matkakatraallemme unelmien majoituksen airbnb:n kautta ihan Kööpenhaminan rautatieaseman vierestä. Unelmaa siinä oli sekä majoituksen sijainti että majoitus itsessään. Sijainti oli alle korttelin päässä rautatieasemalta. Näin liikkuminen matkalaukkujen ja lasten kanssa lentokentältä majoitukseen oli todella helppoa. Eipä tarvinnut edes miettiä turvakaukalon raahaamista mukaan matkalle. Joka paikkaan pääsimme todella kätevästi kävellen tai julkisilla.

Näkymä asunnon parvekkeelta sisäpihalle.

Itse majoitus oli todellinen löytö. Meitä oli kolme seuruetta, ja huoneistossa kolme makuuhuonetta. Kävipä vielä niin kätevästi, että asunnon omistajilla oli noin meidän Islan ikäinen tyttö, ja täten myös pinnasänky, jossa Isla nukkui, mutta myös noin siskoni poikien ikäinen poika, jonka huone oli täynnä juuri poikia kiinnostavia leluja.

Makuuhuoneiden lisäksi asunnossa oli suuri ruokailutila, jonka keskellä pitkä pöytä, jonka ympärille mahduimme kaikki syömään. Näiden lisäksi vielä erilliset keittiö ja olohuone. Asunnosta löytyi siis tilaa ihan vain olla, ilman että tarvitsisi koko porukan istua saman sängyn ympärille kerääntyneenä. Yksi wc ja suihku eivät ihme kyllä aiheuttanut jonotustilanteita.

Ohjelmassa oleilua
Mitään suurensuurta ohjelmaa emme rakentaneet viikonlopun ympärille. Googlettelin kyllä Kööpenhaminan lapsitekemistä, ja sitä siellä olisi ollutkin vaikka kuinka paljon, vaikka talvikautena olimmekin liikkeellä. Emme kuitenkaan halunneet juosta viikonloppua aktiviteetista aktiviteettiin. Muutamia ravintoloita olin valinnut meille jo etukäteen. Niistä kirjoittelinkin jo aiemmin (postaus löytyy täältä).

Ruuan ja yleisen fiilistelyn lisäksi olimme päättäneet käydä Kööpenhaminan eläintarhassa ja kanavaristeilyllä. Näistä saimme toteutettua toisen, ja kävimme sunnuntaina eläintarhassa. Sinne on rautatieasemalta muutaman kilometrin matka, joten jalkoja säästääksemme menimme sinne junalla. Jälkikäteen totesimme bussin vievän todella paljon lähemmäksi, ja takaisin tulimmekin bussilla, joka siis lähti suoraan eläintarhan portilta. Junalta taisi olla kävelyä ainakin kilometrin verran.

Kööpenhaminan eläintarhaa on kai kehuttu eettisyydestään, mutta mene ja tiedä. Onpa Kööpenahminan eläintarha saanut nimittäin myös kritiikkiä. Kritiikistä voi lukea Muru Mou -blogista tästä linkistä. Panostaako Kööpenhaminan eläintarha sitten niin paljon esimerkiksi uhanalaisten eläinten suojeluun ja tietoisuuden levittämiseen, että eläintarhan huonot puolet ovat hyviä pienemmät? Siihen minulla ei ole oikeaa vastausta. Hyvää pohdintaa eläintarhojen eettisyydestä on kirjoittanut Vaihda Vapaalle -blogin Elina. Lue pohdintaa tästä linkistä.

Oli miten oli, siskoni lapset olivat kuulleet ennakkoon hurjia juttuja päiväkotikavereiltaan Kööpenhaminan eläintarhan käärmetalosta, että ei sitä olisi voinut välistäkään jättää. Sitä käärmetaloa sitten metsästettiinkin ensin karttojen ja lopulta henkilökunnan ohjeiden kanssa. 

Lelukauppoja ja designia
Osan viikonlopusta käytimme shoppaillen. Kuten arvata saattaa, 5- ja 6-vuotiaat pojat olisivat voineet käyttää koko lomansa Disneyn, Legon ym liikkeissä. Minä en ole vielä aiemmin noissa liikkeissä juuri käynyt, joten olin kyllä itsekin positiivisesti yllättynyt, miten valtavan hyvin liikkeet panostavat lapsivieraisiinsa.

Me emme tälläkään kertaa leluliikkeissä juurikaan aikaamme viettäneet, vaan kiersimme koluamassa tanskalaista designia. Jostain luimmekin tanskalaisten käyttävän eniten rahaa sisustukseen koko maailmassa. Löysinpä itsekin aivan upeat pöytätabletit. Maksoivat 40 euroa kappaleelta. En ostanut. Löysimme kuitenkin muutaman julisteen ja kynttilänjalan uuteen kotiimme, ihan sopuhintaan. Islakin sai ihanasta vauvaliikkeestä, Karrusellasta, pallon.

Ohjelmaa seuraavalle Kööpenhaminan visiitille
Paljon jäi siis Kööpenhaminasta näkemättä. Emme huomanneet edes käydä katsomassa niitä ihania kanavia, vaikka kanavaristeilyn päätimmekin jättää välistä. Olimme pariinkin kertaan ihan parin korttelin päässä, mutta jotenkin se nyt tälle kertaa oli liian kaukana. Myös Tivolissa olisi ollut mukava käydä, mutta siihen emme saaneet edes mahdollisuutta Tivolin ollessa talvikaudella kiinni. Ja ne useat ravintolat, jotka jäivät sinne seuraavalle kerralle. Ne eivät ihan heti kesken lopukaan.

Vauva ei muuta matkailutottumuksia - vai muuttaako?

Käsi ylös, kuinka moni on ajatellut tai ajattelee, että vauva ei muuta matkailutottumuksia?

Olen nähnyt paljon vauvojen kanssa reissaavia, ja ollaanhan me itsekin reissattu. Junassa olin neliviikkoisen Islan kanssa (lue postaus täältä). Ensimmäisen matkan lentäen teimme Italiaan Islan ollessa alle kolmikuinen (lue matkasta mm. täältä ja täältä). Laivalla kävimme kesän aikana Ruotsissa ja Virossa, syksyllä lentäen Tanskassa, joulun olimme Kanariansaarilla. Puoleen ikävuoteen mennessä Islalla oli kolme maapistettä Suomen lisäksi. Vuoteen mennessä niitä tulee olemaan kuusi tai seitsemän.

Vauva ei siis tarkoita matkustelun loppua. Mutta ne matkat, ne ovat muuttuneet. On niin paljon asioita, joita tulee ottaa huomioon, kun kyydissä kulkee pieni ihminen. Itse olin jo ennakkoon kuullut kokemuksia ystäviltäni, joten siinä uskossa en ollut, että vauva vain heitetään kantoreppuun ja mennään minne ikinä ja jatketaan samaa aktiivista matkailua kuten ennenkin.

Oma jaksaminen
Suurin vaikuttava tekijä on varmasti oma jaksaminen. Se pitää täysin paikkaansa, että vauva on tyytyväinen siellä missä vanhemmatkin ovat tyytyväisiä, ja usein juuri lomalla. MUTTA. Kuinka moni on tyytyväinen 27 tuntia kestävällä lentomatkalla, jossa on välissä kaksi koneen vaihtoa? Entä kuinka moni on edelleen tyytyväinen, kun koko matkan ajan täytyy viihdyttää, pomputtaa, leikittää, laulaa, leperrellä, nukuttaa, vaihtaa vaippoja, syöttää, röyhtäyttää pientä vauvaa? Ja kun se vauva vihdoin nukkuu, olet itse hiiren hiljaa paikoillaan virtsarakko halkeamaisillaan, kun et viitsi liikahtaa, ettei vauva vain herää. Lennon jälkeen vauva on pirteä kuin peipponen, itse et ole nukkunut sekuntiakaan. Silti täytyy jaksaa. Nousiko vielä käsiä ylös?

Täytyy toki huomioida myös se, että itse en esimerkiksi ole nukkunut viimeisen yhdeksän ja puolen kuukauden aikana yhtä ainutta 8 tunnin yhtäjaksoista yöunta. En koe olevani väsynyt, mutta aivotoimintani kertoo toista. Reissut on siis suunniteltava sen mukaan, että itse saa lomailla. Eikä missään nimessä lähteä matkaan, joka täytyy suorittaa, koska täytyyhän vauvan kanssa reissata.

Vauva voi siis olla tyytyväinen, kunhan ne vanhemmatkin ovat tyytyväisiä.

Lentokoneen penkillä mahtuu vallan mainiosti pötkötellä.

Matkan aktiviteetit
Matkan aktiviteetit menevät myös pitkälti vauvan ehdoilla. Matkarattaita ja kantoliinoja ja -reppuja on onneksi joka lähtöön. Hiihtoreissua tai vaellusta ei siis tarvitse jättää välistä, mutta ihan joka paikkaan sitä vauvaakaan ei voi viedä. Snorklausreissu koralleilla olisi kovin ihana, mutta jos matkalla on kaksi aikuista ja vauva, on toisen aikuisen jäätävä vauvan kanssa rannalle odottamaan omaa vuoroa. Ei siis ihan sama kuin ennen vauva-aikaa, mutta sentään toteutettavissa.

Ihanat pitkät ja rauhaisat dinnerit hyvässä ravintolassa kaikessa rauhassa saa myös unohtaa. Ravintoloissa toki olemme käyneet paljonkin Islan kanssa. Haluammehan me hänellekin opettaa arvokasta ruokakulttuuria. Joskin muutama ruokailu on mennyt niin, että toinen syö ja toinen kanniskelee vauvaa ympäri ravintolaa, ja sitten vaihto. Myös yhdellä kädellä syömisen olen oppinut hyvin :) Dinnerit onnistuvat siis hyvin, pitkät ja rauhaisat sellaiset eivät.

Kantorepussa on helppo ottaa torkut, silloin kun siltä tuntuu :)

Aikataulutus
Vauvan vuorokausirytmi on muokattavissa. Olemme me päiväunia ja nukkumaanmenoaikoja matkoilla hieman vaihdelleetkin. Mutta tässäkin on se mutta. Jos Isla valvoo liian myöhään, ja vastaan tulee yliväsymys, voi se tarkoittaa sitä, että hän huutaa muutaman tunnin putkeen. Sitten kun tuntikausia kannat ja hyssyttelet vauvaa ja toivoisit jo itsekin olevasi nukkumassa, jotta jaksat herätä syöttämään vauvaa parin tunnin päästä, voi miettiä, että kannattiko. Suuren suuria heittoja emme siis ole tehneet (virheistä oppii:). Pientä mukautusta vain.

Kaikkeen pitää myös varata superpaljon enemmän aikaa. Pientä vauvaa ei suositella pidettävän auton turvakaukalossa yhtäjaksoisesti 45 minuuttia pidempään. Toisaalta juuri lähdön hetkellä voi tulla ensin kakka, sitten toinen kakka, sitten koko paidan kastelevat pulautukset, ja vielä kolmaskin kakka, ja vaipanvaihdon yhteydessä vielä pissa omille vaatteille. Siinähän se ensimmäinen 45 minuuttia jo menikin. Ja sitten onkin jo aika imettää.


Hormoonit
Ah, ne niin ihanat imetyshormonit. Naiset eivät siis tule hulluiksi vain raskausaikana, vaan meno jatkuu myös lapsen synnyttyä. Joillakin mieliala laskee, toisilla kohoaa. Itse olin Islan syntymän jälkeen pää pilvissä, pylly pumpulissa. Kaikki oli niiiiiin ihanaa. Katsoin yksinäisyyttä käsittelevää ohjelmaa ja itkin, kun he ovat niin yksinäisiä ja me olemme niiiiiin onnellisia. Lupasin myös hormonihuuruissa miehelleni, että en nalkuta enää koskaan. Hah. Kyllä ne hormonit sen osalta sitten tokeentuivat :D

Matkailuun nämä alkuhuuman hormoonit eivät toki vaikuta. Harva lähtee maailman toiselle laidalle pariviikkoisen vauvan kanssa. Mutta se, mikä ainakin itselläni alkoi jo raskausaikana ja jatkui todella vahvana ainakin puoli vuotta Islan syntymän jälkeen, (eikä kuulemma kokonaan poistu koskaan) on suuren suuri huoli ja varovaisuus. Jotkin kovin tavallisetkin asiat saavat niskavillat värisemään ja mielikuvituksen laukkaamaan tavalla, jota ei olisi voinut kuvitellakaan. Jo babymoonillamme Barbadoksella vuosi sitten olin aivan paniikissa, kun mieheni lähti leijasurffaamaan (mitä hän on tehnyt jo useita, useita vuosia). Hänhän voi vaikka ajautua liian kauas ja hukkua!

Kaupunkituristijunan kyyti oli leppoisaa, vaikka maisemat eivät ehkä ihan parhaiten tuolta kulmasta näkyneet :)

Mukaan vauvan koko omaisuus
Pakkaaminen. En tiedä, onko se vaikeaa vai helppoa. Käytännössä kun koko vauvan omaisuus lähtee joka matkalle kuitenkin mukaan. Vaatteiden osalta ei nyt ehkä ihan kaikki, mutta viikon mittaiselle reissulle täytyy muistaa vaippojen, kosteuspyyhkeiden, ruokien, välipalojen, varakorvikkeiden, tuttipullojen, pillimukien, nokkamukien, lusikoiden ja harsojen lisäksi muistaa kynsileikkurit, rasvat, voiteet, desinfioiniaineet, lääkkeet, vitamiinit, lelut, kirjat ja muut viihdykkeet sekä unilelut, -rievut, oman hajuinen peitto, lakanat, varalakanat, pyyhkeet, tutit, varatutit, tuttipidikkeet jne jne jne.

Matkalaukkujen lisäksi mukaan sitten ne kantoreput, matkarattaat ja turvakaukalo. Ehkä jopa matkasänky, matkasyöttötuoli, sitteri, leikkimatto. Mitä näitä nyt on. Onhan niitä.

Eikä riitä, että vauvalla on paljon tavaraa mukana. Omakin matkavarustus kasvaa vauvan myötä. Tai ainakin suosittelen näin. Olenhan itse lentänyt Italiasta ilman varahousuja vauvan pissaa toisella ja kakkaa toisella lahkeella.



Onko vielä joku sitä mieltä, että vauva ei muuta matkailutottumuksia? Entä onko muiden päät pehmenneet lasten myötä? Vai olenko ainoa? :)

Minne matkaisi vuonna 2016?

Aikaisemmin minulla on ollut matkasuunnitelmien kanssa selvät sävelet. Olen tiennyt minne haluan ja milloin haluan, loman puitteissa tietenkin.

Nyt meillä on maaliskuun puolivälistä mieheni kanssa tilanne, että olemme molemmat pois työelämästä kenties ainakin elokuuhun asti. Matkailijan näkökulmasta aivan täydellinen tilanne. Eikö? Milloin elämässä tulee olemaan seuraavan kerran näin? Eläkkeelläkö? Toivottavasti ei vasta sitten, mutta vuosien kuluttua kenties kuitenkin. Tilanne tuli niin äkkiä, että aika sekavin ajatuksin täytyy alkaa tehdä matkasuunnitelmia, jottei aika vierähdä aivan hukkaan.

Suhteellista vai suhteetonta
Mieheni kysyi yksi päivä minulta kohteita selaillessani, että onko minulla mitään suhteellisuuden tajua matkojen suhteen. Vastasin, että ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan. Juuri sen takia olen niin hienoja reissuja elämäni aikana tehnytkin. Jos olisi, niin voi mitä kokemuksia köyhempi olisinkaan.

Yhdellä Costa Rican lemppaibiitsikohteista Cahuitassa puolen vuoden espanjanopiskelureissulla.

Inca Trailin korkein kohta Dead Womans Pass - matkalla kohti Macchu Picchua.

Merileijonien kanssa Galapagossaarilla.

Jouluaaton haikkauksella Seychelleillä.

Yhdellä kolmesta tekemästäni Karibianristeilyistä.

Kobehärkälounaalla Japanissa.

Voi noita muistoja, ja tuossa vain pintaraapaisu osasta matkoja!

No, tällä kertaa ajatuksia täytyi kuitenkin hieman suhteuttaa siihen, että meitä on matkassa kolme, joista se nuorimmainen vielä alle vuoden ikäinen. Nyt minun on vain kuopattava tältä erää Austraalia, Uusi-Seelanti ja Tyynen valtameren pikkusaaret. Eihän meidän ajankohta niihin ideaalisin edes olisikaan. (huokaus)

Tässä siis kohtuullinen reissusuunnitelma vuoden ensimmäiselle puolelle vuodelle.

Maaliskuun Thaimaa
Varasimme Thaimaan matkan jo vuodenvaihteessa. Harmi. Nyt meillä ei nimittäin olisi ollut mikään kiire takaisin. Olisimme voineet jäädä sinne vielä viikoksi tai pariksi. Tai mikä jottei vaihtaa maisemaa Vietnamiin tai vaikka Malesiaan. Oikeastaan minne vain lähiseudulle. Toisaalta kuumaakin kuumempi Aasia voi olla 1-vuotiaan kanssa haasteellinen. Ja nyt vain on niin, että meillä on ne paluulennot maaliskuun lopulle varattuina ja maksettuina. Ei-muutoskelpoisina lippuina. Tyydymme niihin.

Huhtikuu avoinna kotimaalle - tai äkkilähdöille
Huhtikuun ajattelimme säästää Suomelle. Ehkä. Sen jätämme kenties ainakin suunnittelematta. Toisaalta siihen voi myös ottaa jonkun kivan äkkilähdön, jos jotain mielenkiintoista tulee vastaan.  Voidaan ainakin kiertää Jyväskylän ja Porin mummolat jos emme muuta keksi. Tai no, katselin minä vaivihkaa tuossa jo Wienin lentoja. Ja ehkäpä Islan Jyväskylän serkut ovat tekemässä jotain reissua, johon voimme liittyä seuraan.

Touko-Kesäkuu Espanjassa?
Mieheni keksi yön aikana, että jos reissataan, reissataan kunnolla ja ehdotti, että laitetaan koti vuokralle touko-kesäkuuksi ja ollaan koko aika Espanjassa. Ei aikaakaan, kun hän oli jo rustannut vuokrailmoituksen kodistamme. Mikäpäs siinä. Kyllä se minulle sopii. Tulimme kuitenkin siihen lopputulokseen, että emme jaksa kiertää Espanjaa kahta kuukautta. Kuukausi - tai miksei hieman reilu - riittäisi vallan mainiosti. Jos joku haluaa vuokrata asuntomme, niin kyllä me lisää retkiä keksitään.

Aiemmin ehdimme jo hieman pallotella Baleaareja. Minä en ole koskaan käynyt Mallorcalla, ja ensi kuulemalta ajattelin, etten sinne haluakaan. Se kai tippuu sinne Kanarian kanssa samaan sarjaan. Ei kai siinä mitään vikaa ole, mutta mielikuva ei ole kovin eksoottinen. Kun otin Googlen esille, niin taas olin mielikuvieni kanssa väärässä. Mallorcahan on aika iso saari. Kyllä siellä muutaman päivän saisi hyvinkin vietettyä. Jatketaan siis suunnittelua.

Menorcalla olen käynyt reipas kymmenen vuotta sitten, ja siitä jäi kiva fiilis. Ibiza ei sinänsä kiinnosta, mutta jos Baleaareilta jatkaisi Espanjan mantereelle, niin Ibizalta olisi lyhyt matka Déniaan. Déniasta voisi taas jatkaa joko hieman etelään leijasurffimestoille, tai sitten suoraan pohjoiseen päin Valèncian ja Tarragonan kautta Barcelonaan. Sieltä sitten voisi vuokrata auton ja ajella vaikkapa Zaragozaan ja Andorraan. Miksei Bilbaoon asti.

Suuren suurta road tripiä emme Islan kanssa voi suunnitella. Hän kun ei viihdy autossa. Parin-kolmen tunnin setti autoilua on yhteen päivään jo aika paljon. Parempi olisi siis matkustaa lautoilla ja junilla, ja sen takia Baleaarit sopisivat suunnitelmiimme paremmin kuin hyvin. Tietysti kustakin kohteesta voi pariksi päiväksi vuokrata auton, ja tutkia paikkoja paremmin.

Eiköhän tästä hyvä reissu kehkeydy.


Loppukesän matkahaaveet
Kesän aikana olisi vielä hienoa tehdä jokin reissu (tai parikin). Skotlannista ja sen jylhistä maisemista, ja tietenkin niistä viskitislaamoista olen haaveillut jo muutaman vuoden. Islannissa haluaisin myös käydä. Toisaalta myös Suomen kesä on ihana. Toivoisinkin, että säät suosisivat mökkeilyä viime kesää paremmin. Olisi hienoa päästä kalaan, saunomaan rantasaunaan ja paistamaan makkaraa pihanuotiolle. Siis muussakin kuin +10 asteisessa sadesäässä :)

Kesäänhän on vielä pitkä aika, joten sitä ehdimme suunnitella lähemmin :)

Mitä tehdä matkalla Phuketissa?

Uiuiuiui. Thaimaan matkaamme on enää reilun kuukauden verran aikaa. Nyt kun tuo talvikaan ei oikein osaa päättää tulisiko vai menisikö, niin on taas hyvää aikaa suunnitella kesäistä lomaa.

Lennothan meillä on Phuketiin ja sieltä jo varattuna kaksi eri hotellia, toinen neljän ja toinen viiden tähden hotelli. Niistä kerroin jo aiemmin, ja postauksen voi käydä lukemassa täältä. Matkassa meitä on neljä aikuista ja kaksi noin vuoden ikäistä lasta. Ihan liian hurjia tulevat suunnitelmamme matkalle eivät voi siis olla. Emme kuitenkaan aio vain ja ainoastaan maata uima-altaalla tai peuhata resorttien leikkihuoneissa. Maaliskuun kuumuus antanee omat rajoitteensa matkallemme, varsinkin kun matkassa on myös ne pienet prinsessat.


Turistirantakierros
Loman ensimmäisen puoliskon vietämme Kata Beachillä, lähellä Karon Beachiä ja Patong Beachiä. Emme missään tapauksessa haluneet lasten kanssa majoittua Patong Beachillä, mutta kun kerta lähellä olemme, haluan sielläkin käydä. Mikään paikka maailmassa ei ole sellainen, mitä en haluaisi nähdä. Ilmeisesti näiden rantojen lähettyvillä on paljon ravintoloita ja kauppoja.

Löytyyköhän näiden rantojen läheltä jotain, mitä ehdottomasti pitäisi käydä katsomassa?

Tämän rannan löysimme Seychelleiltä 2013. Toivottavasti myös Phuketissa, etenkin sieltä pohjoisesta löytyisi rantaa, jossa ei muita turisteja ole.

Saariretki Phi Phille
Joka puolelta saa lukea, että Phuketin ensikertalaisten täytyy käydä Phi Phi -saarilla. Uskotaan. Kuvat sieltä on todella hienoja. Mutta miten sinne kannattaa mennä? Ilmeisesti useatkin eri matkanjärjestäjät tekevät päiväretkiä Koh Phi Phille. Mikään kymmenien turistien yhteisreissu ei välttämättä kiinnosta, mutta pienemmällä ohjatulla porukalla voisi olla miellyttävää vierailla saarilla. Olisi joku, joka veisi saarelta toiselle, pysähtyisi näyttämään hyviä snorklauspaikkoja. Yhteyslautat eivät juuri tämän takia olisi niin käteviä, kun paikanpäällä täytyisi olla järjestämässä seuraavia kyytejä.

Onkohan Phi Phi -saariretki juuri niin hieno kuin mikä kuva siitä annetaan? Ja onkohan joitain muita saaria, joille kannattaisi tehdä päiväretki?

Temppeleitä
Temppeleitä Phuketissa näyttäisi riittävän. Phuket 101 -sivusto on listannut parikymmentä niistä. (Tässä linkki sivulle.) Täytyy vielä tutkia, mitkä ovat hotelliemme lähettyvillä tai muuten helposti saavutettavissa.

Mitkähän näistä ovat parhaita, joissa kannattaisi vierailla?

Tämä temppelivierailu on Malesiasta vuodelta 2008.

Snorklausta
Snorklaaminen on kivaa. Haluaisin ehdottomasti käydä snorklaamassa joko kotirannalta käsin, tai ihan jollain järjestetyllä retkellä. Onhan meitä neljä aikuista, joista kaksi voinee hyvin jäädä lasten kanssa sillä välin kun kaksi snorklailee.

Missähän löytyy Phuketin parhaat snorklauspaikat?


Hierontaa ja jalkahoitoa
Olen niin huono käymään Suomessa hierojalla, jalkahoidossa tai missään vastaavassa. En vain saa aikaiseksi varattua aikaa. Thaimaassa aion saada aikaiseksi käytyä sekä hieronnassa että jalkahoidossa. Ehkä parikin kertaa :)


Eettisesti hyviä norsutarhoja
Norsulla olen vuosia sitten erehtynyt tietämättömyyttäni ratsastamaan, ja voin luvata, että en tee sitä toiste. En tule enää edistämään näiden valtavan hienojen eläinten rääkkäystoimintaa. Mutta mieheni löysi Phuketissa sijaitsevasta norsutarhasta, Boon Lott's Elephant Sanctuarysta, joka päin vastoin edistää norsujen hyvinvointia. Siellä ei ole näytöksiä eikä norsuilla ratsastamista. Siellä on vain norsuja. Jotta eläimet eivät häiriinny liikaa, ottavat he vain tietyn määrän turisteja vierailemaan tilalla. Harmikseni olen liian myöhään liikenteessä, ja koko maaliskuu on jo buukattuna täyteen.

Onkohan tällaisia muita Phuketissa?


Ruokaa, ruokaa, ruokaa ja ruokaa
Jo pelkkä ruoka on hyvä syy matkustaa minne tahansa. Varsinkin Thaimaahan. Vesi herahtaa kielelle jo pelkästä ajatuksesta.

Mitkä mahtavat olla Phuketin parhaat ravintolat?


Mitä muuta Phuketissa kannattaa tehdä? Mikä on ehdottomasti näkemisen arvoista? Kaikki vinkit Phuketiin ovat enemmän kuin tervetulleita!