Kiitos Rantapallo. Julkaisitte jutun Viron veden alle vajonneesta vankilasta täysin oikeaan aikaan. Juuri, kun etsimme minne lähdemme pakoon Suomen sateista kesää. Sadetta emme päässeet karkuun, mutta mukavampaa oli viettää sadekesää reissussa hyvässä seurassa kuin kotona pohtien, mitä sateisessa Helsingissä voisi tehdä.

Vaikka olimme katsoneet sääennusteet (ei hellettä Rummussakaan), oli silti mukavaa jättää sateinen Helsinki taakse. Eihän sitä koskaan tiedä miten sääennusteet muuttuvat.

Jotenkin elimme niin kesässä, että sadevaatteet jäi meidän perheeltä kokonaan kotiin. Ystäväperhe leikki-ikäisten lasten kanssa oli meitä fiksumpi, ja heidän lapset pääsivät ulos joka säällä. Onneksi perillä satoi kuitenkin niin vähän, että me vaunuvauvamme kanssa emme olisi sadevaatteita tarvinneetkaan. Myös Rummun biitsillä vierailu olisi sateella ollut kovin ankea. Ja sehän se meidän pääasiallinen kohde tällä matkalla oli.

Aurinko ei paistanut kun lähdimme Rummun rannalle, mutta lämmintä sentään oli parikymmentä astetta. Koko parin-kolmen kilometrin automatkan hotellilta rannalle satoi vettä, mutta onneksi sade taukosi kun pääsimme perille. Autolla ei pääse ajamaan ihan rannalle asti, vaan autot tulee jättää tien varteen. Kävelymatkaa rannalle oli muutama sata metriä.

Rummun tunnelmaan pääsi heti, kun nousimme autoista. Paikalla on toiminut Neuvostoliiton aikaan vankila, ja vankilan vangit ovat työskennelleet Rummun kaivoksella. Vankila ja myös kaivos lakkautettiin vuonna 1991 Viron itsenäistyttyä. Piikkilanka-aidat vartiotorneineen olivat kuitenkin vielä jäljellä. Heti aloin pohtia, että onkohan kukaan yrittänyt noiden aitojen yli pakoon. Itse en ainakaan lähtisi kokeilemaan. Kuvasta ei selkeästi näe, mutta tupla-aidat on kyseessä.

Tie rannalle oli hiekkatietä, ja sateisena päivänä täynnä vesilammikoita. Silti myös vaunujen kanssa paikalle pääsi helposti.

Ilmeisesti pilvisen ja hieman sateisen päivän vuoksi olimme ainoat rannalla. Ei mekään kovin pitkään rannalla viihdytty. Sen verran kuitenkin, että lapset ehtivät käydä uimassa kristallinkirkkaassa vedessä, ja seurueemme kalastaja kokeilla kalaonneaan, tosin tuloksetta tällä kertaa. Edes sukeltajia tai snorklaajia ei ollut paikalla. Kirkas vesi, ja louhoksen lopettamisen vuoksi veteen vajonnut vankila nimittäin houkuttelevat paikalle heitä ilmeisen sankoin joukoin.

Koko paikka oli vaikuttava. Varsinkin ne vankilan vanhat piikkilanka-aidat ja vartiotornit saivat vankilan todelliseksi. Vielä kun muurien sisäpuolelle olisi päässyt vaivatta kurkkaamaan. Ehkä parempi näin. Säilyipähän jonkinlainen salaperäisyys.


Tänä viikonloppuna alueella järjestettiin myös Rummu Rock. Onneksi emme pyrkineet paikalle samaan aikaan lapsiperhereissullemme.

Hieno paikka mukavan lähellä. Suosittele muillekin. Yöpyä kannattaa läheisessä Padise Manorissa. Siitä, edullisesta mutta erittäin tasokkaasta hotellista, myöhemmin lisää.

Lastenvaateostoksilla Tukholmassa

Tukholman risteilymme ajoittui täydellisesti alennusmyyntien aikaan. Googlettelin innoissani ennakkoon vauvanvaateliikkeitä hyvien alejen toivossa. Toteutus jäi kuitenkin puolitiehen. Aurinkoinen sää sai meidät maleksimaan ulkona ja istahtamaan terasseille niin usein, että vauvanvaateshoppailut jäivät yhteen liikkeeseen.

Suuntasimme ensimmäisenä Östermalmille Sture Gallerian -ostoskeskukseen ja siellä Babyshop Storeen. Iik, miten söpö liike. Kaikki oli niin kaunista. Ja niin epäkäytännöllistä. Onneksi hinnat olivat kalliita, eivätkä alennukset olleet kummoisia. Järki voitti ja jätin ihqut pitsimekot (joita ei kuitenkaan ehtisi kertaakaan pukemaan Islan päälle) kauppaan.

Södermalmin lastenvaateputiikit
Ajatuksena oli madella Östermalmilta hiljalleen Södermalmille ja käydä vielä kolmessa lastenvaateliikkeessä:
- Luomuliike EcoSTHLM
- Helminauhabodyjen, jättirusettien ja smokkibodyjen The Tiny Universe
- Sirkustaiteilijasuvun Mini Rodini

Näiden sijainnit on kortteleiden päässä toisista, joten näissä olisi ollut helppo piipahtaa. Mutta matelimme tosiaan, ja nämä liikkeet jäivät aikataulusyistä välistä. No, seuraavalla kerralla sitten. Onpahan Islakin sitten jo isompi ja vaatteet menevät päälle pidempään kuin pari kuukautta.

Tukholman kirpputorit
Kotiin päästyämme avasin edellisellä viikolla postiluukusta tulleen Vauva-lehden. Harmituksen harmitus. Siinä oli shoppailuvinkit Tukholmaan, jossa oli mukana parhaat lastenvaatekirpparit. Tässä nekin nyt sitten. Kykää te muut. Mekin sitten seuraavalla kerralla.

- Hyväntekeväisyyskirpputori Myrorna esim. Norrtullsgatan 9, metro Odenplan
- Sunnuntaisin Söderloppis Folkkungagatan 45, metro Medborgarplatsen
- Lasten perusvaatteita Nu & Då Second Hand, Norrtullsgatan 31, metro Odenplan


Vauvan kanssa Tukholmaan vaateostoksille oli helppo matkustaa ainakin Vikingin kyydillä. Lue juttu aiheesta: Itämeren iloinen yllättäjä

Aina yhtä ihana Suomenlinna

Kyllä kävi kuhina eilen Suomenlinnassa!

Odottelin ystäviäni Kauppatorilla, jonka aikana yksi Suomenlinnan lautta ehti lähteä. Ihan hyvä, etteivät ystäväni ehtineet siihen, koska hyvä jos olisimme sekaan mahtuneet. Tai siltä se sivusta katsottuna näytti. Kenties sekin lautta oli aivan yhtä täynnä, jolla me matkan taitoimme. Ehkä sitä sulautuu joukkoon huomaamatta, että missään ihmispaljoudessa onkaan. Vaunujen kanssa kun saa mennä Kauppatorin päässä ennen muita ihmisiä lauttaan, ja varaa on valita minne päin lauttaa omat vaununsa parkkeeraa. Muut sitten ovat niitä, jotka sulloutuvat sekaan.

Suomenlinna taitaa olla näin Helsingissä asuvan näkökulmasta liian lähellä. Niin ihana paikka, ja silti siellä tulee käytyä vain joka toinen tai joka kolmas kesä. Ihan käsittämätöntä. Siellä kun riittää ihasteltavaa. Aina löytyy jotain jonkin nurkan takaa, mitä ei ollut aiemmin huomannutkaan.

Ja onhan Suomenlinna piknikpaikkana ihan lyömätön. Ei joka nurkalla valkoposkihanhia raivaamassa vihaisina itselleen nurmikkotilaa ja kakkaamassa joka neliötä piknik-kelvottomaksi. Eikä edes niitä kymmeniä lokkeja hamuamassa eväitä. Vaikka jätin pullanpalan vaipanvaihdon ajaksi viltille, ei se pulla hävinnyt siitä minnekään. Siinä se oli, kun palasin sitä syömään. Meidän evästuokiotamme seurasi vain yksi yksinäinen lokki, ja sekin joidenkin metrien etäisyydeltä. Hyvin kärsivällisenä. Ja kun huomasi, ettei meiltä mitään liikene, siirtyi se kenties toisten eväitä odottelemaan.

Ja nurmikkotilaahan Suomenlinnassa riittää. Nurmikonkaistaleen saa omalle seurueelleen ihan yksinoikeudella. Voi sitä lasten riemua, kun he odottivat lähtölaukausta ja juoksivat kilpaa ees-taas. Uudelleen ja uudelleen. Aina yhtä iloisesti kikatellen. Ei muu auttanut kuin kikattaa mukana.

Nyt teen päätöksen, että seuraava kerta Suomenlinnan piknikille on viimeistään ensi kesänä.

Kuvauksellinen Tukholma

Monta kertaa olen tämän kesän aikana ajatellut, että onpa kesäistä. Päällä on kuitenkin tähän asti ollut pitkät housut ja pitkähihainen paita. Ei siis kovin kesäistä kuitenkaan. Viime sunnuntaina puin Tukholman päässä laivassa päälleni shortsit, alle varmuudeksi sukkahousut, ja t-paidan, ja päälle varmuudeksi hupparin. Hoh hoh. Sekä sukkahousut että huppari olivat ihan liikaa. Ja se aurinkorasva unohtui tietysti hyttiin.

Viking Linen hyvä puoli on siinä, että sen satama Tukholmassa on aivan Södermalmin kupeessa, kävelymatkan päässä keskustasta. Matkanteko oli tosin kovin hidasta kun halusin pysähtyä vähän väliä ottamaan kuvia. Aurinkoinen sää ja purjehduskisat vaativat kuvien ottamista. Ei ihme että Tukholmassa tämä suora lienee kuvatuimpien kaupunkimaisemien kärkipäässä.

Aurinkoinen päivä houkutteli meidät myös terasseille. Tukholma saa täydet pisteet alkoholittomien oluiden valikoimassa. Kun terassilla kysyi onko heillä alkoholitonta olutta, sain kysymyksen takaisin, mitä niistä saisi olla, sekä pitkän listan vaihtoehtoja eri merkeiltä. Alko on alkanut ottamaan tästä jo mallia ja mainostaakin laajaa alkoholittomien viinien, oluiden ja siidereiden valikoimaansa. Toivottavasti myös Suomen ravintoloiden hyllyille päätyy useampikin alkoholiton vaihtoehto. Ei aina vain yksi.

Meidän ei siis tarvinnut testata sitä, mitä ravintoloissa sanottaisiin lastenvaunuista. Jostain kun ennakkoon luin, ettei niitä useinkaan saisi ottaa ravintoloihin sisään. Seuraava Tukholman reissumme lienee vasta silloin kun Isla jo osaa istua, jolloin vaunujen vieminen ravintolaan sisälle ei enää ole tarpeellistakaan.

Itämeren iloinen yllättäjä

Ja niin vain kävi, että olin väärässä ennakkoluuloineni Viking Linea kohtaan. Edellisestä Viking Linen kyydillä risteilystä taitaa olla toistakymmentä vuotta, ja risteilykin on tainnut olla ei maihin menevä bileristeily. Ei siis ihme, että käsitykseni oli todellisuudesta poikkeava.

Olimme siis Päivä Tukholmassa -risteilyllä lauantaista maanantaihin. Laivana M/S Mariella.

Laivan yleisilme
Mariellaa on remontoitu tämän vuoden huhtikuussa parin ravintolan ja joidenkin hyttien osalta. Ainakin Plate-ravintola näytti uudelta ja nykyaikaiselta. Muutenhan laiva on jo vanha, siitä ei päästä mihinkään.

Meidän hytti oli onneksi neljännessä kerroksessa, eli siinä, mistä myös pääsi laivaan sisään ja laivasta ulos. Hissejä oli nimittäin todella vähän. Vaunujen kanssa portaat kun ovat aika hankalat. Niitäkin toki käytimme, kun hissi kulki ohitsemme täytenä jo kolmatta kertaa.

Muuten kulkeminen vaunujen kanssa oli yllättävän helppoa ja sujuvaa. Joka paikkaan mahtui, jopa tax freessä käytävätilaa oli riittävästi - myös muiden ohitteluun! Vaunuille olisi ollut yleinen säilytystila laivan uloskäynnin yhteydessä, jota me ei luonnollisestikaan vielä hyödynnetty. Taaperoiden kanssa onkin sitten jo kätevää, kun ei tarvitse tuoda rattaita tukkimaan koko hytin lattiatilaa.

Risteilyn asiakaskunta oli bilettäjien sijaan pääosin aikuisia ystäväporukoita, pariskuntia, perheitä ja leirikoululaisia. Varmasti niitä bilettäjiäkin joukossa oli, mutta mitä sitä kahdeksalta nukkumaan menevä niistä tietää.

Ravintolat
Myös ravintolat ottivat meidät vaunujen kanssa iloisesti vastaan. Jos me valikoimme pöytää, missä emme ole tiellä vaunuinemme, niin tarjoilijat eivät olleet siitä huolissaan. Mahtuisimme minne vain, kunhan vain itse pitäisimme pöydästä.

Ja se ruoka!

En olisi uskonut, että Viking Linen ravintolat, vaikkakin à la carte -ravintolat, tarjoilevat näin hyvää ruokaa. Viking Line kehuu sivuillaan, että heidän ravintoloiden avainsanat ovat maukkaus, monipuolisuus ja edullisuus, ja niin tosiaan oli!

Ensimmäisenä iltana kävimme Ocean Grillissä. Molemma tilasimme lammasta. Oi, en muista edes koska olisin viimeksi syönyt niin mureaa lammasta. Nautintoa hieman rajoitti se, että Isla ei nukkunut, eikä oikein viihtynytkään ravintolassa. Lopulta, kun saimme hänet hiljaiseksi, mieheni pilkkoi minun lihani ja minä söin yhdellä kädellä. Säilyihän se ruuan maku näinkin, hieman viilennettynä.

Toisena iltana valitsimme Ocean Grillin naapuriravintolan Plate Social Dining -ravintolan ja heidän viiden ruokalajin yllätysmenun. Keittiö pisti meidät täälläkin ihastelemaan ruokaa. Maun lisäksi myös ulkonäköön oli panostettu. Annoksien kukat saivat minut muistamaan viime vuoden Japanin matkan. Siellä kun ruoka oli aina sekä maukasta että äärimmäisen kaunista.

Tällä kertaa Isla nukkui sikeästi aterian alusta loppuun. Saimme molemmat nauttia ateriasta ihan kaksin käsin ja rauhassa. Ehdin myös kuvata ruokia - ja itseäni, hih :)

Maisematkin ikkunapöydissä ovat näillä risteilyillä takuulla kauniita.

Ravintolat olivat myös ruokien puolesta lapsiystävällisiä. Jos ei perheen pienimmät löydä listalta sopivaa ruokaa, oli heille tarjolla buffet-pöytä. Sen tarjonnasta en osaa sanoa, mutta tyytyväisen näköisinä lapset buffasta tulivat annostensa kanssa.

Hytit
Meidän hyttimme ei ollut epäonneksemme niiden vasta remontoitujen 100 hytin joukossa. No, ei kai se pienessä ikkunattomassa piccolo-hytissä niin haitannut. Siellä kävimme vain nukkumassa. Tilaa tässä kahden hengen tilaihmeessä oli kuitenkin hyvin vaunuille hytin mallin vuoksi, ja ainoasta pöydästä loihdimme kätevästi hoitopöydän.

Olisin pyytänyt sänkyyn lapsille tarkoitetun laidan, jos olisin tajunnut sellaisia olevan olemassa. Mieheni taisi niistä mainita, mutta jotenkin asia meni minulta täysin ohi, ja tajusin sen vasta kun näin sellaisen toisessa hytissä - tietenkin vasta maanantaina, kun olimme jo poistumassa laivasta. Kun nukkuu unissaan pyörivän ja hyörivän vauvan vieressä, ja lähes 60 cm pitkä vauva päätyy sänkyyn poikittain, ei siinä itselle kovin paljon tilaa jää. Laidan kanssa olisin saanut edes nojattua, ja hieman rentouduttua. Vauvaa kun en halunnut kesken unien herättääkään. Luulin hänen heräävän pian syömään, mutta ei. Hän päätti nukkua oikein extrapitkän pätkän juuri sillä erää - tietenkin :D


Tästä ihanan aurinkoisesta Tukholmasta kirjoitan seuraavalla kerralla :)

Tukholmaan vauvan kanssa

Voitin aiemmin keväällä päivä Tukoholmassa -risteilyn. Ajattelimme tuolloin, että mennään jos ehditään, annetaan lahjakortti eteenpäin jos ei mennä. Kumpikaan ei meinannut toteutua, kun aika kului ja lahjakortti alkoi mennä umpeen. Juuri ennen kahden viikon Suomi-turneelle lähtöämme varasimme risteilyn. Just in case. Eihän se maksanut mitään. Mentäisiin, jos aikataulu antaisi myöden ja ennen kaikkea jos innostusta olisi. Ja niin vain kävi, että aikataulut osuivat yhteen ja tuota pikaa nousemme laivaan.

Täytyy myöntää, että minulla on ennakkoluuloni Viking Linea kohtaan. Varsinkin näin perhematkaajana/en enää niin nuorena bilehileenä suosisin mieluummin Siljan laivoja. Lahjakortti määräsi meidät tällä erää kuitenkin Vikingille. Avoimin mielin täytyy lähteä kokeilemaan miten vauvamatkailu onnistuu M/S Mariellalla. Ainakin se on remontoitu tämän vuoden huhtikuussa parin ravintolan, yökerhon ja joidenkin hyttien osalta. Nyt vaan peukut pystyyn, että myös meidän hytti on yksi niistä remontin läpi käyneistä.

Tai siis edes toinen hyteistämme. Lahjakortti oli 2-4 henkilölle, mutta vapaana oli vain 2 hengen hyttejä. Kun meitä on kolme, (vaikkakin yksi sellainen, joka ei omaa sänkyä vielä kaipaa) antoi Viking Linen varausjärjestelmä ainoaksi vaihtoehdoksi varata kaksi hyttiä. Kun se ei kerta maksanut meille mitään, en vaivautunut ottamaan asiakaspalveluun yhteyttä. Ehkä voimme pitää toista hyttiä vaunujen varastona yön ajan.

Viking Line vie meidät Tukholmassa Siljan laivoja lähemmäs, suoraan Södermalmille, joten liikkumisiin siellä ei tarvitse käyttää aikaa. Joskin sitten täällä päässä joudumme Katajanokalle asti, mikä näin Lauttasaaren näkökulmasta on kaukana :)


Mitä Tukholmassa?
Suurempia suunnitelmia meillä ei ole Tukholmaan. Googletin joitain hyviä lastenvaatekauppoja, josko alennusmyynneiltä löytyisi seuraavien kokojen vaatteita jo syksylle. Itse en ole vielä ihan omissa mitoissani, joten omat vaateostostelut jäävät tuonnemmaksi. Kysäisin myös ravintolavinkkejä ystäviltä. Siinä kai se päivä vierähtää. Sääkin pitäisi olla kahdenkympin paremmalla puolella.

Vauvaystävällinen Tukholma?
Ilmeisesti kovinkin. Vauvanhoitohuoneita vaipanvaihtoon pitäisi löytyä hyvin kauppakeskuksista ja metroihin pitäisi päästä hisseillä. Jostain luin, että ainakaan kaikkiin ravintoloihin ei saisi paloturvallisuussyistä viedä lastenvaunuja. Mutta jos sää on aurinkoinen, niin mehän voimme syödä terassilla - ihan minkä tahansa ravintolan terassilla. Se on nimittäin huomattavasti helpompaa, että Isla saa olla vaunuissa, kuin se, että syömme vuoronperään tai toinen vain yhdellä kädellä. Täytyy myöntää, että nyt käytännöllisyys ajaa usein ruuan laadun ohi. Jos aiemmin oli luksusta syödä erinomaista ruokaa, nyt on luksusta syödä. Erinomainen ruoka on toki plussaa, mutta sitä ehtii sitten myöhemminkin. Eihän siihen mene kuin muutama kuukausi kun Isla jo istuu ja hänetkin saa pöydän ääreen syöttötuoliin.

Tosin jos jollain on vinkkejä ravintoloista, joihin saa mennä/mahtuu vaunujen kanssa, ja josta saa myös hyvää ruokaa, niin vielä ehtii vinkata :)

Valmistautumista Italian matkaan

Ja taas on karavaani liikenteessä. Eli me. Kolme henkeä. Kaksi aikuista ja yksi vauva. Luulisi perhemallin farmarin riittävän hyvinkin parin viikon Suomi-retkeen. Luulisi. Niin on vain auto pakattuna aivan täyteen. Hyvä jos itse sisään mahdumme. On vaunut, vaunukoppa, vauvanvaatteita, vaihtovaatteita ja vaihtovaatteiden vaihtovaatteita. Vaippapaketteja, petivaatteita, pyyhkeitä, harsoja. Ja vielä leijasurffivälineet. Lauta etupenkillä, minä takapenkillä. Niin, ja ne meidän omat vaatteet ja tarvikkeet.

Hyvä, että nyt tuli kokeiltua pakkaamista hieman pidemmälle reissulle. Italian matka on nimittäin jo ihan kulman takana. Sinne täytyy suunnitella, mitä pakataan mukaan. Muuten emme mahdu koneeseen. Emmekä vuokra-autoon. Emmekä varmaan edes vuokrataloon.

Omista tavaroista on helppo karsia. Eihän Italiaan tarvita pitkiä kalsareita, villasukkia ja sadevaatteita. Muutama toppi, shortsit, mekko ja aurinkorasvaa. Niillä pärjätään. Vauvan vaatteissa ei sitten olekaan juurikaan karsimista. Ehkä nyt ihan jokaista ihqua mekkoa (niitä, joita ei olisi kannattanut alunperin edes ostaa, mutta jotka olivat niin söpöjä, etten osannut olla ostamattakaan) ei tarvitse pakata mukaan. Mutta vaatteita ja vaihtovaatteita ja vaihtovaatteiden vaihtovaatteita täytyy olla.

Aion lisäksi ostaa itselleni muutaman alkoholittoman oluen mukaan. Siihen en luota, että Italiassa olutta olisi holittomana myynnissä. Voihan sitä viiniäkin lasin silloin tällöin juoda, mutta olut maistuu ihan varmasti helteessä. Ja täytyyhän minun varmistaa oma nesteen saanti, jotta myös vauvalle riittää maitoa. Ehkä paras muistutus, minkä aiemmin ystävältäni sain, olikin, että helteellä myös vauva tarvitsee enemmän nesteytystä, jonka vuoksi minun tulee juoda Suomen oloja huomattavasti enemmän.

Myös vauvalle kuuluu yksi matkalaukku, mutta jos meillä on jo omat matkalaukut, vaunut, vaunukoppa ja turvakaukalo. Niin, ja se vauva itse, niin ei meillä kyllä käsiä ole kantaa yhtään enempää laukkuja. Luulen, että yritämme saada tavarat mahtumaan jopa vain yhteen matkalaukkuun. Haglöfsin tilaihmeeni on ennenkin suoriutunut valtavasta tavaramäärästä. Miksei nytkin.

Totuttelua autoiluun
Suomi-reissun autoilu on myös ollut hyvää treeniä Italiaa varten. Via Michelin näyttää, että Roomasta Tortoretoon olisi 200 kilometriä, ja aikaa ajoon menisi kaksi ja puoli tuntia. Ensimmäinen pidempi automatka meni vauvan osalta itkiessä vähän väliä, mutta nyt uni maittaa jo piempiä pätkiä. Hyvällä tuurilla pääsisimme perille vain yhdellä tai kahdella pysähdyksellä.

Nytkin tuossa vieressäni ollaan todella sikeässä unessa.

Uudet maisemat ja nukkumapaikat
Olemme olleet parin viime viikon aikana myös useammassa eri paikassa, useiden eri ihmisten seurassa. Kahdessa eri mummolassa, kahdella eri mökillä ja vielä muutamassa eri kyläilypaikassa. Ei ole uudet maisemat enää niin pelottavia, kun on kuitenkin tutut ja turvalliset ihmiset rinnalla.

Nyt on hyvä hengähtää hieman kotona ja jatkaa kesälomamatkailua. Itse asiassa hieman nopeammin kuin mitä olimme ennakkoon suunnitelleetkaan. Mutta siitä tuonnempana lisää.