Eläimet on fiksuja. Ja suloisella olemuksellaan niin kovin viattoman oloisia. Olin kyllä aiemmin tietoinen, että apinat varastavat turistien eväitä kovinkin röyhkeästi. Jollei ruuistaan osaa pitää riittävän tiukasti kiinni, on ne salamana menetetty. Murtovarkaudet olivat minulle aivan uusi kokemus.

Jo joitain vuosia sitten olimme Malesiassa Pangkorin saarella. Siellä näitä ihania suloisia apinoita vilisi ympärillä yhtenään. Nämä apinat eivät olleet niin kesyjä, että ne olisi tullut ihan kädestä asti viemään turistien tavaroita ja ruokia, mutta nämä apinat olivat keksineet vielä paremman keinon varkauksiin.

Parvekkeen ovessa oli varoituskyltti, joka kehotti olemaan syöttämästä apinoita JA pitämään ovet lukossa. Mitä ihmettä?

Hetken aikaa kummastelimme jälkimmäistä kehotusta. Emme kauaa. Pian huomasimme miksi kyltit oli oviin laitettu. Pitkähäntäinen murtovaras hyppeli parvekkeelta parvekkeelle kokeillen järjestelmällisesti ihan jokaista parvekkeen ovea - sillä erää onneksi tuloksetta.

Voisin kuvitella, että yksi jos toinenkin kerta hotellin asukkaat ovat jättäneet parvekkeen oven lukitsematta. Mistäs muusta nämä apinat olisivat murtoyrityksiä edes keksineet. Minä en ainakaan koskaan haluaisi kokea sitä, miltä hotellihuone näyttää sen jälkeen, kun pari murtovarasapinaa olisi päässyt sisään tekemään tuhojaan.

Niin suloisia, mutta.

Keksäkohteena Tortoreto, Italia

Torstaina varasimme lennot. Kolme perhettä. Kuusi aikuista ja kolme lasta. Myöhemmin keväällä matkavaraukseen liittyy myös vauva. Meidän vauva. Jahka hän syntyy ja saa nimen ja henkilötunnuksen. Pitkän etsintäkierroksen päätteeksi matkakohteeksi valikoitui Italian itärannalla oleva Tortoreto, ja siellä hieno 110 vuotta vanha viiden makuuhuoneen huvila.

Talo sijaitsee 10 minuutin ajomatkan päässä Tortoreto Lido -rannasta, ja pikaisen tutkimisen jälkeen ympärillä vaikuttaisi olevan paljon muutakin nähtävää. Viinitaloja en äkkiseltään googlettamalla lähiympäristöstä löytänyt, mutta kenties joku vielä tulee vastaan. Onhan tässä vielä monta kuukautta aikaa etsiä.

Aikaa varaamme turistipuuhien lisäksi myös yhdessä kokkaamiseen ja oleiluun. Ja mikäs näissä maisemissa on oleskella. Rentouttaa kun vain katsoo kesäistä auringonlaskua :) Kuvat on talostamme airbnb:n sivuilta poimittuina.

Jos Keski-Italian itärannikosta on kokemusta, niin kaikki matkavinkit otetaan mieluusti vastaan! :)

(Uhka)rohkeaa matkavarailua

Matkailurintamallani on alkuvuonna näyttänyt kovin laimealta. Niin matkat kuin matkavaraukset. Mitä ne oikein on? Olenhan toki käynyt Jyväskylässä, Porissa, Lopella, ja vallan Oulussa asti. Ei kuulosta kovin eksoottiselta :D Joskin ihan mukava jokainen näistä matkoista on ollut.

No, eipä tässä olisi paljon energiaakaan ollut, ei matkoille eikä matkasuunnitteluille. Enkä ennen synnytystä enää matkalle olisinkaan lähdössä. Suunnitelmiini ei kuulu hankkia lapsellemme kaksoiskansalaisuutta synnyttämällä jossain toisessa maassa ;) Mutta kesä. Sehän on jo miehen kesälomien kera aivan kulman takana.

Ystävänpäivän tienoilla kirjoittelinkin jo suunnitelmista vuokrata talo jostain päin Etelä-Eurooppaa parin ystäväperheen kanssa. Suunnitelma muuttui todeksi, kun WhatsApp piippasi vuokratalon varauksen olevan tehty. Jippii!

Hieman ehdin jo huolestua, että miten varata lennot ihmiselle, jota ei vielä ole olemassa, mutta sekin selvisi yhdellä puhelinsoitolla. Kunhan pienokaisella on nimi ja henkilötunnus, hänet voi lisätä varaukseemme mukaan. Finnairilla vielä rattaat, turvakaukalot ja jopa 23 kilon matkalaukku kulkevat veloituksetta vauvan 11 euron "lipulla". Helppoa.

Uhkarohkea osuus
Vaikka kuinka olen nähnyt ystävieni matkaavan vauvojen kanssa huoletta ja kokemukset ovat olleet vain positiivisia, on silti käynyt monta kertaa mielessä, että entäs jos meidän vauva ei haluakaan matkustaa. Entäs jos alussa onkin jotain ongelmia. Entäs jos. Entäs jos. Ja. Entäs jos. Uskaltaako sitä nyt varata matkoja ennen kuin koko lapsi on syntynytkään?

Matkakumppanimme olivat täysin sitä mieltä, että ihan yhtä paljon vauva tulee itkemään reissussa kuin kotonakin. Muiden lapset ovat jo meidän tulokasta vanhempia, joten jos meidän lapsi itkee, muut huokaisevat helpotuksesta, kun kyseessä ei ole oma lapsi. Yölläkin he voivat vain kääntää kylkeä ja työntää korvatulppia hieman syvemmälle, ja vilkaista viereiselle pedille todeten, miten hyvin ne omat lapset jo nukkuvatkaan.

Epäilijöitäkin löytyy. Ei onneksi kuitenkaan matkaseurueesta (ainakaan näin ei ole ääneen lausuttu;).

Mutta nyt ei ole enää varaa epäillä. Enkä epäilekään. Torstaina varasimme lennot, joten matkaan lähdetään. Onhan tässä jo pitkään oltukin ilman minkäänlaista matkaa tiedossa.

Kohdemaan maisemat saattavat olla jotain tämänkaltaista :)

Barbadoksen paras rommitislaamo St Nicholas Abbey

Yksi parhaista Barbadoksen nähtävyyksistä on St Nicholas Abbeyn rommitislaamo. Edellisellä Barbadoksen reissulla vierailimme vain Mount Gayn rommitislaamolla täysin aikataulujen vuoksi. Silloin olimme saarella vain yhden päivän Karibian risteilyn yhteydessä, mutta tällä kertaa meillä oli kokonaiset kaksi viikkoa aikaa. Nyt aikaa riitti hyvin ajella saaren pohjoisosiin myös tälle saaren parhaalle rommitislaamolle.

Tälle pihatielle pääsy ei kuitenkaan ollut mikään itsestäänselvyys. Netin aikataulujen mukaan meillä olisi hyvin ollut reilu tunti vielä aikaa ennen tislaamon sulkemista, mutta portilla lukikin "suljettu", ja mies oli laittamassa portteja kiinni. What?? Mitä ihmettä tekisimme kaksi tuntia? Miksei kukaan vaivautunut päivittämään nettisivuja?
Olimme siis suunnitelleet vierailun niin, että ensin tutustuisimme tislaamoon, jonka jälkeen osallistuisimme hyväntekeväisyystilaisuuteen (linkki tilaisuuden postaukseen), joka myös pidettiin tislaamolla. Ja nyt me olimme täällä keskellä metsää, emmekä pääsisikään sisälle.

Onneksi saimme puhuttua itsemme porttien sisäpuolelle. Saimme hengata luppoajan omatoimisesti tislaamon tiluksilla siihen asti kunnes hyväntekeväisyystilaisuus alkoi. Ja mikäpäs siinä. Koska tislaamo oli jo kiinni, emme maksaneet sisäänpääsyä, emmekä ekstraa tislaamokierroksesta, mutta silti pääsimme tutustumaan kaikkeen. Hyvä diili meille!

Sisätiloja saimme tässä vaiheessa kurkkia vain hieman kauempaa. Pääsimme kyllä sinnekin kun hyväntekeväisyystilaisuus alkoi.

Sokeriruo'ot yllättävät kerta toisensa jälkeen korkeudellaan. Kuvasta katsottuna nuo voisivat olla vaikka metrin korkuisia, mutta todellisuudessa kaksi minua päällekkäin ei riittäisi kurottamaan latvoihin saakka. Kolmas minä jo kenties juuri ja juuri ylettäisi.

Piha-alue oli pidetty oikein siistinä, mutta historiaa sieltä ei oltu poistettu, päin vastoin tislaamon nykyiset omistajat ovat pyrkineet kunnostamaan tislaamoa sen alkuperäiseen kuntoon. Tislaamo on perustettu jo 350 vuotta sitten, mutta sen nykyiset omistajat, Warrenin perhe, ostivat tilan vuonna 2006. Yksi perheen pojista, Simon, olikin meitä tervehtimässä ja kertoili - noh, ei niinkään tilasta, vaan vitsejä toisensa perään :) Ensin olin hieman hämilläni, että onko tämä vitsejä kertova tonttulakkinen mies todella tislaamon toiminnasta vastaava omistajaperheen poika. Oli.

Tässä ovat kuulemma tislaamon tuoreimmat tulokkaat.

Ja sitten pääsimme itse rommiin. Esillä oli aikalailla kaikki rommintekemisen eri vaiheet, aiemmin jo nähdyistä pellolla kasvavista sokeriruo'oista ikäännytettyyn rommiin, kuin myös tietenkin välineet rommin tislaamiseen.

St Nicholas Abbey ei tee sekoiterommeja, kuten saaren toinen tunnettu Mount Gay, vaan St Nicholas Abbeyn rommit ovat kaikki yhden vuoden sadosta tehtyjä rommeja. Hinnatkin täten Mount Gayta korkeammat.

Tislaamon ympäristössä oli mukavasti kierrettävää ja nähtävää. Ei kuitenkaan liikaa. Meillä oli tunnin verran aikaa tapettavana, ja se oli oikein sopiva aika. Joskin nälkä alkoi tulla, kun luulimme sekä tislaamon, että sen kahvion olevan auki sinne saapuessamme.

Tislaamon sisätiloihin pääsimme vasta, kun tilat oli laitettu valmiiksi illan tilaisuutta varten. Muuta asiaa meillä ei sisälle ollutkaan, mutta rommia halusimme ostaa. Olisi kaupassa ollut muutakin tuliaishärpäkettä, mutta muuhun kuin rommiin emme koskeneet.

Ostimme yhden tuliaispullon kotiin tuotavaksi. Saimme pulloon myös haluamamme kaiverruksen. Tämä pullo on siis vain ja ainoastaan meille :) Sisällöksi valikoimme 10-vuotiaan rommin. Hinta oli 160 barbadosdollaria. 15-vuotiaan hinta olisi ollut satasen enemmän.

Rommia voi myös ostaa suoraan tynnyristä vanhaan pulloon, jolloin hinta on lähes puolet edullisempi. Pullo toki täytyy olla tislaamon oma pullo - mikä tahansa kanisteri ei kelpaa. Tislaamon omistaja, Simon, naurahti miehelleni, että jos pullo sattuu tyhjentymään jo matkamme aikana, niin ei kun taksi alle ja pulloa täyttämään :)

Pulloa ei avattu vielä matkalla, emmekä aio sitä avata, ennen kuin minäkin voin rommia maistaa. Vielä pari kuukautta pitää siis malttaa odottaa. Mutta eikös hyvää kannatakin?

Matkalla vastuullisesti

#ReilutBlogit -kampanja ei olisi voinut parempaan aikaan alkaa. Juuri siitä edellisenä iltana luettuani kollegani tuli esittelemään kuvaa itsestään rapsuttamassa tiikeriä. Hmm. Tästähän juuri häly on noussut. Melkoinen keskustelu syntyi, kun suomalainen matkanjärjestäjä julkaisin Instagramissa kuvan matkaoppaasta halaamassa huumattua tiikeriä (kattavasti tapauksesta mm. Tarinoita maailmalta -blogissa). Kollegani vakuutteli, että juuri tämä hänen rapsuttelun kohteena ollut tiikeri ei ollut huumattu. Se oli kuulemma vain kasvanut koko ikänsä vankeudessa, ja sen takia näin kesy. Ei mennyt läpi, ja miten tämä seikka asiaa toisaalta helpottaisi? Ei kai tiikereitä ihmisten pehmoleluiksi ole tarkoitettu, oli tapa mikä tahansa. Tosin keskustelua tämä saman tien toimistolla herätti. Hyvä niin.

En itsekään ole aina ollut tietoinen näistä turistien iloksi huumatuista ja vangituista eläinten kohteluista. Nehän on niin kovin sööttejä. Enkä voi sanoa, että edelleenkään olisin täysin tietoinen mikä on hyväksi eläimille ja mikä ei. Paljonhan eläintarhat tekevät suojelutyötä esimerkiksi sukupuuttoon kuolevien eläinten hyväksi. Mutta väittääkö osa ei-eettisistä toimijoista näin, vaikka intressit olisivatkin turistien rahojen saaminen omaan kukkaroon? Ja tulipa mieleen, että oliko perjantaisen ilonaiheeni Helsinki-Vantaalla täyttämisaikeissa tapettuja eläimiä? Ei kai sentään? Ei kai Helsinki-Vantaa?

Onneksi aktiiviset matkabloggaajat ovat kirjoittaneet paljon tästä aiheesta, jolloin tietoisuus leviää. Tämä #ReilutBlogit-kampanja on erityisen tervetullut. Oli mukavaa saada haaste Vaihda vapaalle -blogin Elinalta, jotta kampanjan herättämät ajatukset tulee kerrottua muillekin. Toivottavasti nämä postaukset saavat mahdollisimman monen vähintäänkin pohtimaan omia toimiaan. Jatkossa olemme kaikki hieman viisaampia. Minä ainakin.

Tiedostamatta väärin
Itse olen vuosien varrella ihastellut ruuhkaisella jalkakäytävällä jalastaan ketjulla kiinni olevia papukaijoja, pitänyt olalla huumattuja ja kahlittuja apinaraukkoja ja käynyt eläintarhoissa, joiden eläinten olot eivät todellakaan ole minkään elämän arvoisia.

Olen myös uinut delfiinien kanssa. Vielä Kuubassa, missä uinti oli todella edullista, mikä tarkoittaa vieläkin ankeampia oloja vankeudessa eläville delfiineille. Minulla ei käynyt pienessä mielessäkään, että olisin tehnyt jotain väärin. Delfiinit ovat niin kovin iloisen näköisiä. Ulospäin en osaisi surullista, vankeudessa elävää ja iloista, vapaata delfiiniä erottaa.

Eikä nämä tunnustukseni lopu vielä tähän. Näiden lisäksi olen myös ratsastanut norsulla. Mutta se ei kyllä ollut mukavaa. Tietenkin aluksi ajatus oli mukavaa ja jännittävää, mutta jossain vaiheessa retkeä huomasin miten norsun pään päällä ollut rätti oli aivan veressä. Norsua ohjannut mies hakkasi norsun päätä jatkuvasti piikillä, jotta sai norsun toimimaan haluamallaan tavalla. Kamalaa. Täysin uusi tieto minulle oli se, että norsujen selät eivät edes kestä ratsastajan painoa. Nyt tiedän. Ja me vielä kannatimme tätä toimintaa :(

Muutakin kuin vain eläinten kaltoinkohtelua
Vastuulliseen matkailuun kuuluu toki myös paljon muuta, kuin vain eläinten kohtelu.  Ulkomaanmatkailuhan vaatii melko paljon lentämistä, ja sitä teen itse varmasti keskivertoa enemmän. Olen pyrkinyt tasoittamaan tilannetta, tai ainakin parantamaan omaa itsetuntoani arjen matkoissa. Työmatkat pyrin joko kävelemään tai pyöräilemään, tai vähintäänkin kulkemaan julkista liikennettä hyödyntäen. Lentokentällekin kuljen mieluummin bussilla tai kimppataksilla kuin omalla taksilla. Ei varmasti hyvitä kaikkia lentojani, mutta toivottavasti edes pienen osan.

Matkoilla pyrimme myös valitsemaan paikallisten tarjoamia palveluita suurten kansainvällisten toimijoiden sijaan, ja sellaisia ravintoloita, jotka hyödyntävät paikallisten tuottajien raaka-aineita. Pieniä tekoja on vaikka kuinka paljon, joilla saa hyödyn juuri niille ihmisille, joiden kotipaikkakunnalla kulloinkin matkustaa.

Vastuullisesti Guatemalan vuorilla
Yksi parhaista kokemuksistani kestävästä matkailusta on käynti Guatemalassa Plan-kummpilapsen luona. Olimme siinä vaiheessa jo maksaneet jonkin vuoden kuukausisummaa Planille. Vierailulla vahvistui se, että rahamme olivat todella hyödyksi. Minua kierrätettiin kouluissa, joiden pulpetit ja tuolit olivat brändätty Planin logoilla merkiksi siitä, kuka koulut on rahoittanut.

Myös kummilapsemme yhteisön näkeminen vahvisti entisestään ajatusta siitä, että vaikka he kuinka omavaraisesti pyrkivätkin elämään, on apu enemmän kuin tarpeen.

Varsinaisestihan tämän matkan tarkoitus ei ollut avustaa kylää ja kummilasta, vaan idea avustamisesta lähti jo kauan ennen kuin vierailu kylässä oli edes ajatuksissa.

Mutta jos matkailukin on elämäntapa, niin eikö vastuullisuudenkin silloin pidä olla.

#ReilutBlogit-kampanja
Tämä postaus on osa #ReilutBlogit-kampanjaa ja sai alkunsa Vaihda vapaalle -blogin Elinan haasteesta.

Osallistumisohjeet:
1. Kerro minkälainen rooli kestävällä ja eettisellä toiminnalla on sinun elämässäsi.
2. Kerro jokin mukava kokemus mikä sinulla on ollut kestävästä matkailusta.
3. Haasta mukaan vähintään kolme muuta blogia mukaan tähän. Sinun ei tarvitse olla matkabloggaaja tätä varten, vaan voit kirjoittaa myös muista kestävään kehitykseen liittyvistä asioista.

Kerro myös kommenttiboksissa omista kokemuksista ja osallistu mieluusti sekä Twitterissä että instagramissa hashtagilla #ReilutBlogit tähän kamppikseen ja jaa FB:n puolella ilosanomaa myös muille kun kohtaat hyvän tarinan! Voit myös osallistua tähän omassa blogissasi vaikket nimettyä haastetta saisikaan. Mitä enempi, sen parempi!

Minulta haasteen saavat:
Täällä tuulee
Masutoaitemu
Lumo Lifestyle

Viimeisellä lennolla

Tänään lensin viimeistä kertaa. En viimeistä kertaa ikinä, mutta viimeistä kertaa tämän raskausvatsan kanssa. Lento oli onneksi vain pieni pyrähdys Oulusta Helsinkiin. Tunnin koneessa istuminen ei tuntunut huonolta lainkaan.

Finnair tosin vaati jo raskaustodistuksen lääkäriltä lentämistä varten. Koska raskaus on edennyt normaalisti, eikä mitään merkkejä ennenaikaisesta synnytyksestä ole, sain hyväksynnän lentämiselle niin lääkäriltä kuin Finnairiltakin. Eilen tosin sain jo sellaisen potkun vatsasta käsin, että päätin olla lähtemättä Ouluun saakka enää ennen synnytystä. Alkaa olla jo vauvan voimat kohdillaan. Hyvä tosin hänen on rehvastella, kun on saanut vesijumpata yötä päivää jo kuukausien ajan.

Matka meni siis hyvin ja lennot menivät hyvin. Mutta matkan päätös. Se oli ihan parasta!

Upea Helsinki-Vantaa
Vielä joulun tienoilla Helsinki-Vantaa remppasi 2B-matkalaukkuhihnatilaa. Tila oli ankea, wc:t eivät olleet käytössä. Plaah.

Mutta nyt. Wau, mikä piristys matkan päätteeksi!

Hauki oli minun suosikkini. Yhdessä vitriinissä oli myös majava, jota pieni tyttö ihasteli marsuna, hih :) Taisi kaikkien päivät piristyä näistä taideteoksista ihan yhtä paljon kuin minunkin.

Minttu-kaakaot mukaan ja menoksi

Jippii! Taas on se aika vuodesta, kun auton nokka lähtee kohti Loppea hyvien ystävien luo mökkeilemään.

Pakattuna on makuupussit ja Minttu-kaakao-tarvikkeet. Eikös niillä yhden viikonlopun selviä? :)