Helsinki näytti olevan kokoontunut Töölöön pyhäinpäivänä auringon laskun aikaan. Niin mekin.
Olen aiemmin pyhäinpäivänä vain ajanut autolla Hietaniemen hautausmaan ohi. Paikka on lumoavan kaunis tuhansine kynttilöineen illan hämärtäessä. Tällä kertaa päätimme mennä paikalle kävellen, joskin vaihdoimme suunnitelman viime hetkellä polkupyöriin. Oli miten oli, pääsimme ihastelemaan kynttilöiden loistoa kauemmin kuin muutaman sekunnin ajan autonikkunasta porttien ohi vilahdellen.
Olisihan se pitänyt tietää, että jos kynttilöitä on tuhansia, on myös ihmisiä aivan valtavasti. Ulkopuolelta paikka näyttää kynttilöineen niin rauhaisalta, että pieni tungos hieman yllätti. Muualle haudattujen vainajien hautakin loisti jo pitkälle, eikä sitä ollut ihan niin vaikea löytää mitä olin ajatellut.
Tunnelmaa ihmispaljous ei silti haitannut. Hiljennyimme hetkeksi kynttilämme kanssa juurikin muualle haudattujen vainajien muistomerkille. Keskityimme vierailussamme jo edesmenneisiin isovanhempiimme ja muihin omaisiin.
Julkkishautojahan Hietaniemen hautausmaalla on niin paljon, että niistä on koottu turistien iloksi kartta. Niitä emme kuitenkaan tällä kertaa kierrelleet. Käväisimme katsomassa presidenttien hautoja, mutta pimeässä hautakivien tihrustaminen ei pidemmän päälle innostanut. Julkkishautojen bongaus jääköön päiväsajan vierailuun, kun paikalla näkee lukea hautakivien kirjoitukset. Viime bongauskierroksesta nimittäin on jo useampi vuosi aikaa.
Hietaniemen hautausmaalta poljimme vielä Taka-Töölöön Cafe Regattaan. Se ei tullut yllätyksenä, että myös se oli aivan täynnä. Paikat vaihtuvat kahvilassa kuitenkin niin nopeaan, että mahduimme pöydänkulmaan pikkiriikkisiin sisätiloihin syömään uunituoreet korvapuustit ja kuumat mehut. Jos jossain, niin täällä on ihan varmaa että korvapuusti tulee suoraan uunista. Mmmmmm... Ensimmäistä kertaa ikinä minä söin jotain miestäni nopeampaa. Hän ei vaan malttanut syödä korvapuustiaan loppuun, jotta se ei pääsisi loppumaan kesken.
Pihan nuotion ympärillä olleet makkaranpaistajat saivat minutkin himoitsemaan nuotiomakkaraa. Se tosin jääköön huomiselle Nuuksioon, jos vain sää niin sallii.
Lähtiessä huomasin vielä "Have a happy day" -kyltin. Kyllä, meillä oli onnellinen päivä.
Olen aiemmin pyhäinpäivänä vain ajanut autolla Hietaniemen hautausmaan ohi. Paikka on lumoavan kaunis tuhansine kynttilöineen illan hämärtäessä. Tällä kertaa päätimme mennä paikalle kävellen, joskin vaihdoimme suunnitelman viime hetkellä polkupyöriin. Oli miten oli, pääsimme ihastelemaan kynttilöiden loistoa kauemmin kuin muutaman sekunnin ajan autonikkunasta porttien ohi vilahdellen.
Olisihan se pitänyt tietää, että jos kynttilöitä on tuhansia, on myös ihmisiä aivan valtavasti. Ulkopuolelta paikka näyttää kynttilöineen niin rauhaisalta, että pieni tungos hieman yllätti. Muualle haudattujen vainajien hautakin loisti jo pitkälle, eikä sitä ollut ihan niin vaikea löytää mitä olin ajatellut.
Tunnelmaa ihmispaljous ei silti haitannut. Hiljennyimme hetkeksi kynttilämme kanssa juurikin muualle haudattujen vainajien muistomerkille. Keskityimme vierailussamme jo edesmenneisiin isovanhempiimme ja muihin omaisiin.
Julkkishautojahan Hietaniemen hautausmaalla on niin paljon, että niistä on koottu turistien iloksi kartta. Niitä emme kuitenkaan tällä kertaa kierrelleet. Käväisimme katsomassa presidenttien hautoja, mutta pimeässä hautakivien tihrustaminen ei pidemmän päälle innostanut. Julkkishautojen bongaus jääköön päiväsajan vierailuun, kun paikalla näkee lukea hautakivien kirjoitukset. Viime bongauskierroksesta nimittäin on jo useampi vuosi aikaa.
Hietaniemen hautausmaalta poljimme vielä Taka-Töölöön Cafe Regattaan. Se ei tullut yllätyksenä, että myös se oli aivan täynnä. Paikat vaihtuvat kahvilassa kuitenkin niin nopeaan, että mahduimme pöydänkulmaan pikkiriikkisiin sisätiloihin syömään uunituoreet korvapuustit ja kuumat mehut. Jos jossain, niin täällä on ihan varmaa että korvapuusti tulee suoraan uunista. Mmmmmm... Ensimmäistä kertaa ikinä minä söin jotain miestäni nopeampaa. Hän ei vaan malttanut syödä korvapuustiaan loppuun, jotta se ei pääsisi loppumaan kesken.
Pihan nuotion ympärillä olleet makkaranpaistajat saivat minutkin himoitsemaan nuotiomakkaraa. Se tosin jääköön huomiselle Nuuksioon, jos vain sää niin sallii.
Lähtiessä huomasin vielä "Have a happy day" -kyltin. Kyllä, meillä oli onnellinen päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidän kommenteista ja kysymyksiinkin vastaan mielelläni!