Slider

Ensikertalaisen karhusafari - yö karhunkatselukopissa Kuhmossa

keskiviikko 5. elokuuta 2020

Huhhuh! Nyt oli elämys!

Olimme ystäväni kanssa yhden yön Kuhmon lähellä Wildlife Safaris Finlandin karhunkatselukopissa. Paikka on siitä erikoinen - kuulemma ihan maailmanlaajuisesti - että täällä on mahdollisuus nähdä sekä karhuja että susia yhdellä kertaa. Ilmeisesti tämä ei ole tavanomaista käyttäytymistä näille suurpedoille, että he oleilisivat ja ruokailisivat samalla apajalla. Ei voi sanoa sulassa sovussa, sillä kyllä sudet tiesivät nokkimisjärjestyksensä karhujen rinnalla - tai siis arvojärjestyksessä alapuolella - mutta samaan kuvaan niitä sai. Ihan mieletöntä!



Myös ahmoja olisi nähtävissä näillä huudeilla, mutta siihen olisi tarvittu toinen yö ja toinen sijainti. Samalla toimijalla on nimittäin kolmella eri paikalla näitä katselukoppeja. Me olimme Paratiisissa, sen lisäksi olisi ollut Lampi ja jokin kolmas, jonka nimeä en muista. Paratiisissa näkee siis karhut ja sudet yhtäaikaa (jos ne siis haluavat tulla paikalle yhtä aikaa), jossain toisessa paikassa näkisi paremmin ahmoja.

Nämä Wild Safaris Finlandin karhunkatselukopit on ilmeisen pääsääntöisesti ammattiluontokuvaajien ja -harrastajien suosiossa. Täällä ei juurikaan perusturisteja ole. Paitsi nyt, kun me pamahdimme paikalle. Tervetulopuheessa sanottiinkin, että onpa mukavaa, kun ei niin paljon valokuvauksesta tietävätkin ovat löytäneet nämä elämykset. Tiesimme, että tällä lauseella tarkoitetaan meitä, heh! Mutta oli mukavaa kuulla, että olimme erittäin tervetulleita joukkoon.

Juuri tästä syystä emme oikein tienneet, minne olimme menossa. Meillä ei ollut odotuksia, eikä mitään hajua, miten olisi pitänyt varustautua. Meillä olikin isot kassit vähän kaikkea mahdollista mukana. Pärjäsimmekin paremmin kuin hyvin, ja elämys oli täydellinen!

Miten paljon ja miten usein eläimiä näkee karhusafarilla?


Tätä pohdimme paljonkin ennakkoon, ja vastaushan on se, ettei eläimien näkemisestä ole mitään takuita. Villieläimet ovat villieläimiä, ja ne kulkevat juuri miten niitä huvittaa. Meillä ei siis ollut juurikaan odotuksia yön suhteen. Toki toivoimme, että näkisimme ainakin karhun ja mahdollisesti myös suden. Olimmekin taivaissa, kun näkemämme eläinmäärä oli aivan valtava! Kirjasimme kellonajat ylös, niin pysyimme kärryillä ajankulusta ja myös näin jälkikäteen muistamme, miten monta kertaa ja mitä eläimiä näimme.

Tässä meidän eläinbongaukset. Ajat ovat noin aikoja:


Menimme koppiin klo 17:30 maissa, ja ruokahoukuttimet tuotiin heti tämän jälkeen. Olimme yllättyneitä, miten nopeaan ensimmäinen karhu oli jo saaliin luona.

Klo 18
Ensimmäisenä kävi, kuuleman mukaan, kolmivuotias naaraskarhu. Hän oli vielä nuori ja melko pieni, ja myös ujo. Hän kävi hakemassa pariin otteeseen kalan ja puikkelehti takaisin metsään saaliinsa kanssa.




Klo 18:30
Aika pian karhun jälkeen paikalle tuli ensimmäinen susi. Hän nautiskeli saalistaan kaikessa rauhassa. Tämä susi tuli paikalle takaamme metsästä. Kannattaa siis ehdottomasti muistaa katsella joka puolelle, ei vain eteenpäin suolle.




Klo 19
Paikalle saapui yhteensä kolme sutta ja kaksi karhua. Tässä olikin jännitysnäytelmää kerrakseen. Sudet olivat selkeästi altavastaajia, ja hakivat ruokia karhujen läheltä häntä painettuna tiukasti koipien väliin. Yksi susi härnäsi yhtä karhua niin kauan, että karhu joutui ärähtämään sudelle oikein kunnolla ennen kuin susi uskoi. Wau!

Tämä kokoonpano oli paikalla ainakin puolisen tuntia. Tässä vaiheessa olimme jo täysin vakuuttuneita, että olemme saaneet rahoillemme vastinetta, emmekä oikeastaan tienneet, olisiko eläimiä vielä tulossa.







Joskus tässä välissä
Kotka kävi istumassa puunlatvassa. Hän istui niin kauan, etten jaksanut odottaa kameran kanssa käsi liipasimella sitä, kun kotka lähtisi lentoon. Näin saimme kotkasta vain istuvan kuvan. Mutta on se silti hieno!




Klo 22
Tässä kohtaa oli pisin väli, ja vasta noin klo 22 saapui yksi susi paikalle.



Klo 22 jälkeen
Hieman suden poistuttua paikalle saapui karhu, joka haisteli ja kaiveli ruokia kaikessa rauhassa. Oli niin ihanaa, kun pääsimme tässä vaiheessa fiilistelemään tätä suurta petoa. Tätä ennen olimme vain ihan superinnoissamme ja räpsimme kuvia, minkä ehdimme. Otimme toki tästäkin karhusta kuvia, mutta nyt jo enemmän tilanteesta rauhassa nauttien, eikä adrenaliinipiikissä ilosta hihkuen.

Tämä karhu kävi todella lähellä kojuamme. Käveli noin 10 metrin päästä edestä, ja meni vielä aivan kopin vierestä vain muutaman metrin päästä taaksemme metsään. Ooh ja wau!





Klo 22:30
Kylmät väreet liikkuivat koko kehon läpi, kun sudet alkoivat ulvoa pitkään ja hartaasti. Selkeästi vähintään kaksi tai useampi susi keskusteli keskenään. Mikä mieletön kokemus tämäkin! Emme nähneet näitä ulvovia susia, mutta laajan, aution suon laidalta tämä oli sitten maaginen hetki.

Hieman susien ulvonnan jälkeen karhu tepasteli kauempaa ohi.



Klo 22:35
Pian suden ulvonnan jälkeen yksi susi tulikin käymään.




Klo 23:30
Karhu lompsi rauhassa ohi, ja jäi oleilemaan todella pitkäksi aikaa noin 100 metrin päähän kojuista. Pohdimme jo (karhujen käyttäytymisestä tietämättöminä), oliko hän etsimässä itselleen yöpymispaikkaa, kun hän niin kauan oli saman mättään luona. Ei jäänyt, vaan jatkoi matkaansa.




Klo 00:40
Karhu kävi piipahtamassa.



Klo 01:20
Kettu käveli kaukaa suonlaidalta ohi.



Klo 02:50
Karhu kävi rauhassa paikalla.



Klo 3:40
Karhu kävi kauempana metsän laidalla.



Tämän jälkeen kävimme nukkumaan, juuri kun aurinko alkoi taas nousta, ja nukuimme aamuseiskaan asti, eli ruhtinaalliset kolmisen tuntia. Tässä välissä ei muiden mukaan ollut juuri tapahtunut, eli emme jääneet enää mistään paitsi. Onneksi!



Aamukahdeksan ja -yhdeksän välillä kopeista saa lähteä pois, jos eläimiä ei ole näkyvissä.

Meno karhunkatselukoppiin ja paluu sieltä pois


Karhunkatselukoppeihin mennään autosaattueessa. Kuikan kämpille täytyy löytää itse, jossa sitten kerrotaan jokaiselle, mille kojulle kukin on menossa ja mitä autoa tulee seurata. Automatka Kuikan kämpiltä karhukopeille on noin kymmenisen kilometriä ja tie on pientä hiekkatietä, jossa ajetaan neljääkymppiä. Perillä vielä näytetään, minne kukin voi jättää autonsa, ja mihin kojuun kuuluu mennä.

Tämä alue on Suomen ja Venäjän välistä raja-aluetta, jonka vuoksi alueelle pääsyyn safarivetäjät hakevat jokaiselle oleskeluluvan. Passia ei kuitenkaan sentään tarvitse ottaa mukaan.



Aamulla kahdeksan ja yhdeksän jälkeen kopeista saa omaan tahtiin poistua. Yöllä pohdin moneen otteeseen, miten ihmeessä uskaltaudun pois kopista. Teimmekin suunnitelman, että odotamme siihen asti, kunnes joku muu lähtee toisesta kojusta ja uskaltaudumme ulos vasta sitten. Yöllähän karhuja ja susia kävi kojujen ympärillä jatkuvasti, enkä olisi mistään hinnasta lähtenyt silloin ulos. Aamu oli kuitenkin jo rauhallista eläinten puolesta, joskin ohje on, että jos eläimiä näkyy, ei ulos saa aamullakaan mennä, vaan täytyy odottaa, että eläimet ovat poistuneet paikalta.

Vielä varmuuden vuoksi sovimme kojusta lähtiessämme, että kuljemme lähekkäin, ja jos karhu tai susi sattuisikin tulemaan vastaan, sopisimme yhdessä, lähdemmekö takaisin kojuun vai autolle. Auton avaimet oli tietysti jo tiukasti valmiina kädessä. Ketään ei onneksi tullut.





Millaisen kameran tarvitsee karhunkatselukoppiin mukaan


Meillä oli mukana kännykät ja Nikonin järkkäri. Järkkäriin minulla on valmiina 18-55 mm putki, mutta sillä olisi saanut maisemakuvia, joissa kaukana kuvassa olisi ollut karhu. Onneksi ei tarvinnut kuitenkaan lähteä putkiostoksille, vaan safaripaikasta saimme 50 eurolla vuokralle 200-400 mm putken ja siihen vielä kympillä kuulan, vai mikä lie olikaan sen nimi, mikä laitetaan jalustaan/pöytään kiinni.

Karhut kävivät kyllä välillä todella lähellä kojua, ja kännykälläkin saimme ihan kelpo videoita ja kuvia, mutta ovathan nuo lähikuvat karhuista ja susista ihan mielettömiä! Kyllä kannatti vuokrata tuo putki!

Vaatetus karhunkatselukoppiin


Karhunkatselukoppiin kannattaa ottaa kunnolliset vaatteet mukaan. Meidän vierailulla päivällä oli lämmintä parisenkymmentä astetta, mutta yöllä lämpötila laski alle kymmeneen. Kun on jo istunut paikoillaan useamman tunnin, ei nukkumisesta meinannut tulla mitään, kun oli niin pirun kylmä. Minulla oli aluskerrasto ja kuorivaatteet päällä, lisäksi villasukat, pipo, kaulahuivi ja hanskat. Makuupussiin käpertymisen jälkeenkään en meinannut lämmetä. Hyrrr.

Ensin kopissa oli taas todella lämmin, ja olimmekin t-paidat ja hihattomat topit päällä. Vaatevarustusta siis kannattaa olla laajalla skaalalla.

Eväät karhunkatselukoppiin + ruokailut Kuikan kämpillä


Meille sanottiin karhunkatselukoppia varatessamme, ettei paikalla ole ruokailua koronan vuoksi. Tilanne oli muuttunut matkan varrella rajoitusten hellittäessä, mutta meille ei muistettu tätä kertoa. Kuikan kämpillä olisi siis ollut päivällinen klo 16-17 juuri ennen koppeihin menoa. Me kävimme myöhäisellä lounaalla Kuhmossa ja nappasimme sieltä eväät mukaan.

Koppeihin ei ole mitään rajoitusta siitä, mitä ruokaa voi ottaa mukaan. Siellä ei ole sähköä, eikä retkikeittimellä voi alkaa keitellä soppiaan karhujen nenän edessä tietenkään. Mutta ruuan rapisevuus tai tuoksu ei ole ongelma. 

Meillä oli mukana salaatit, kainuulaisia rönttösiä, poropiirakat (joiden oikeita nimiä en muista), pähkinöitä, suklaata ja smoothieita.

Juomina meillä oli vettä, pienet 25 cl Mateus Rosé -pullot ja isot termarilliset teetä ja kahvia. Teen ja kahvin sekä termarin saa vitosella mukaan Kuikan kämpiltä. Näin jälkiviisaana olisin säästänyt teetä vielä siihen hetkeen, kun lämpötila laski aamuyöstä ja oli aika käydä jäisenä nukkumaan.




Aamulla Kuinkan kämpillä oli tarjolla aamiainen, joka maksoi 15 euroa per pää. Tarjolla oli puuroa, leipää, lohta, pyttipannua, munakasta, pekonia, nakkeja ja vaikka mitä muuta. Aamiainen oli todellakin hintansa arvoinen!



Hyttystilanne


Suolla metsän reunassa on hyttysiä. Mutta ei kojuissa. Toki niitä sinne pääsi aina aika-ajoin varsinkin wc-käynnin yhteydessä, mutta yllättävän vähän. Minulla oli sähkökärpäslätkä mukana, jonka vuoksi meidän ei tarvinnut läiskiä ja läpsiä hyttysiä suureen ääneen samalla karhuja ja susia pelotellen.

Hyttysmyrkky on kuitenkin myös hyvä olla mukana.

Puhua saa, mutta vain kuiskimalla


Pohdin ennakkoon, pitäisikö meidän olla puhumatta koko yö. Tämä olisi ollut aika tuskaa, kun emme olleet ystäväni kanssa nähneet hetkeen. Onneksi kopeissa ei tarvitse olla puhumatta, vaan juorut voi vaihtaa kuiskimalla. Naapurikopissa oli kyllä seurue, joista mies ei osannut kuiskata, ja välillä teki mieli karjaista, että olkaa nyt hiljaa. Eläimethän eivät tule paikalle, jos ihmiset pitävät ääntä. Onneksi tämä herra ei kovin paljoa puhunut kuitenkaan. 




Karhunkatselukopin varustus - ulkokäymälä löytyy


Karhunkatselukoppeja oli monen kokoisia. Osa oli isompia mökkejä ja osa oli sellaisia kahden hengen pieniä kojuja, joissa mekin olimme. Saimmekin koko paikan söpöimmän kojun. Paljon mieluummin olinkin pienessä kahden hengen kojussa kahdestaan ystävän kanssa kuin että olisimme tapittaneet eteemme ventovieraiden kanssa koko yön lähes puhumatta.






Muiden koppien varustuksesta en tiedä, mutta meidän kopissamme oli kaksi tuolia ja joka suuntaan kuvausaukkoja kameran putkille. Nämä kuvausaukot on suljettavissa kiristysnyörillä, ja nämä kannattaakin tarkistaa heti alkuun, että ovat tiukasti kiinni, niin hyttysiä ei pääse tulemaan niitä kautta koppeihin. 

Wc:nä toimi meillä varsinaisen kopin ulkopuolella oleva kuivakäymälä. Ei hätää kuitenkaan, vessa ei ole ulkona ulkona, vaan sen suojana on kyllä pressu. Silti pidimme tiukasti vahtia vessakäyntien ajan. Kumpikaan meistä ei olisi halunnut karhun tai suden pään kurkistavan pressun raosta vessassa istuessa. Ei tosiaan. 


Nukkuminen karhunkatselukopissa


Nukkumista varten on hieman pehmeä lattia sekä kaksi patjaa. Mukaan tarvitsee siis makuupussin ja halutessaan tyynyn. Koppiin mentäessä on myös otettava kengät pois, koska lattia on sänkysi. 

Kaksi patjaa eivät mahdu kojun lattialle vierekkäin, mutta saimme ne sommiteltua hieman limittäin kuitenkin niin, että molemmat saimme nukuttua yhtä aikaa. Monethan vuorottelevat nukkumisen kanssa, ja niin meidänkin oli tarkoitus, mutta kun aikaa oli jäljellä enää kolmisen tuntia, päätimme nukkua sen ajan molemmat.

Kopin sisäpinta-alaksi arvioimme noin kolmisen metriä pituudeltaan ja alle puolitoista metriä leveydeltään. Tilaa ei siis ole tuhlattavaksi asti, mutta meille ainakin juuri sopivasti.



Karhunkatselukoppien vastuullisuus


Olen pitkään halunnut karhunkatselukoppiin, mutta olen aina pohtinut niiden vastuullisuutta. Epäilykset heräävät aina, kun villieläimiä ruokitaan. Eikö niiden kuuluisi hankkia ravintonasa luonnosta aivan omin keinoin selviytyäkseen jatkossakin. Toinen huolenaihe karhujen ja susien osalta on se, että ne tottuvat liikaa ihmisiin.

En ole täysin varma siitä, onko toiminta täysin vastuullista, mutta ainakin täällä toimitaan vastuullisuusasiat hyvin huomioiden. Eläimiä ei ruokita niin paljon, että ne selviäisivät vain ja ainoastaan tällä ruokamäärällä, vaan ne joutuvat edelleen toimimaan villieläinten tavoin ruokaa hankkiakseen ja hengissä selviytyäkseen. Lisäksi koppien ulkopuolelle ei missään tapauksessa saa mennä, jos eläimiä on näkyvillä. Tässähän on tietysti myös oma turvallisuus vaakalaudalla.

Karhunkatselukopin hinta


Karhunkatselukopin hinta yöltä on 170 euroa. Vaihda Vapaalle -blogissa on alennuskoodi, jolla lokakuun 2020 loppuun saa 10 % alennusta karhunkatselukopin hinnasta. He olivat kopeissa kolme yötä, joten pidemmän ajan kokemusta löytyy Vaihda Vapaalle -blogista enemmän.

Miksi sudet ovat niin vaaleita/punertavia?


Tässä kysymys, mikä pohditutti meitä, mutta myös muita kopeissa yönsä viettäneitä. Olimme tottuneet harmaisiin susiin. Siis elokuvissa, dokumenteissa, kuvissa. En tiennyt, että Kainuussa, tuolla Kuhmon suunnilla elää enemmän nimenomaan näitä vaaleampia, hieman punertavia susia. Meidän arvaukset liittyivät talvi- ja kesäturkkeihin, mutta tästä ei ollut kyse, vaan kyseessä oli eri susikanta. Tällä reissulla tuli opittua paljon uutta!



Pysy matkassa mukana:

5 kommenttia:

  1. Hei tosi mielenkiintoista kuulla tällaisesta kokemuksesta. Mulla oli ennakkokuva, että nuo katselukopit on sellaisia korkealla olevia, mutta nuo olivatkin ihan maan tasalla. Tuollaiselle olisi kiva lähteä sitten kun lapset ovat vähän isompia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usein katselukopit ovatkin korkeammalla ja valokuvauskopit samalla tasolla ruokintapaikkojen kanssa.

      Tuon suon (paratiisi) ja lammen lisäksi kolmas kuvauspaikka on metsä, ja siellä voi nimenomaan nähdä ahmoja. Upea kojuilta teillä, hienoja havaintoja ja kuvia!

      Poista
  2. Karhujen ja muiden villieläinten bongaus on hieno kokemus! Olen käynyt katsomassa karhuja Romanian Transylvaniassa, jossa paikalle ilmestyi viitisen karhua. Ei susia eikä kettuja. Tuo teidän läpi yön kestänyt bongauksenne on ihan omaa luokkaansa! Kuvasi ovat hienoja!

    VastaaPoista
  3. Me taidettiin alkukesästä katsella saman firman karhusafaria. Täytyy sanoa, että teillä on selkeästi ollut vipinää kopilla. Upeita kuvia. Ilmeisesti safari tarjoajia on monenlaisia. Hienoa, että saitte kalustoa lainaksi. Itsellä on 50-250 putki. Se ei taitaisi riittää tuolla.

    VastaaPoista
  4. En ole koskaan tuommoisesta tiennyt mitään, mutta aika pelottava hökkeli :D

    VastaaPoista

Pidän kommenteista ja kysymyksiinkin vastaan mielelläni!

Lue myös tämä

Kauniiden annosten ravintola Smör Turussa

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan