Vieraskynässä ihana Elina.
Perhemiehistöömme kuuluu lisäkseni Kippari ja 8- ja 5-vuotiaat veneilijät. Matkaa teemme 32-jalkaisella paatilla. Perhereissuilla pääroolissa on tutustuminen uusiin satamiin ja paikkoihin, joihin meidän ei ehkä tulisi mentyä muuten kuin veneellä.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana olemme viettäneet joka kesä lomastamme vähintään viikon vesillä. Usein veneilypäiviä on kertynyt tätä enemmän ja joinakin lomina veneessä on vietetty täydet neljä viikkoa. Vuosi sitten seilasimme Tukholman idyllisessä saaristossa. Sitä ennen olemme purjehtineet Ahvenanmaan saaristossa ja Saaristomerellä.
Tänä vuonna oli vuorossa veneilyloma Viron vesillä. Alkaessamme suunnitella matkaa tuntui siltä, että tietoa, blogikirjoituksia ja fiilistelyä satamista ja niiden lähialueista löytyi Viron puolelta paljon vähemmän kuin Saaristomeren tai Tukholman saariston kohteista. Sen vuoksi ehdotin Teijalle, että kirjoittaisin vieraskynätekstinä matkakertomuksen meidän reissusta.
Reissumme aikana kävimme seuraavissa satamissa: Haapsalu, Rohuküla, Kuivastu, Heltermaa, Vormsi – Sviby, Dirhami, Osmussaari, Lohusalo, Naissaari, Suomenlinna. Matkalla olimme yhteensä reilut pari viikkoa.
Vene odotti meitä jo valmiiksi Viron puolella Haapsalussa, jonne matkustimme sujuvasti Viking Linen laivalla ja Lux Expressin bussilla.
Haapsalu on pieni ja viihtyisä kaupunki, jonka ravintola- ja kahvilatarjonta teki vaikutuksen. Viivyimme kaupungissa torstai-illasta sunnuntaihin saakka, joten ehdimme kierrellä keskustaa ja sen lähialueita mukavasti. Lasten kanssa kannattaa katsastaa Ilonin Ihmeiden maa, joka on virolaistaiteilija Ilon Wiklandin kunniaksi tehty lastenpaikka. Wikland oli Astrid Lindgrenin luottokuvittaja ja tämä näkyy talossa. Siellä on muun muassa Katto Kassisen huone. 8-vee alkoi olla jo aika iso paikkaan, mutta 5-vuotias viihtyi oikein hyvin. Minusta oli kiva tutustua esillä olleisiin kuvituksiin.
Rantapromenadi ja sen päässä oleva iso leikkipuisto olivat kaikkien mieleen. Myös linnan puiston leikkipaikassa lapset viihtyivät ja aikuiset nukkuivat vuorotellen päikkäreitä. Haapsalu oli oikein sopiva paikka loman aloitukseen. Siellä oli mukava kävellä ympäriinsä katsellen kaupunkia. Siskoni luonnehti, että kaupungissa on rähjäromantiikkaa. Nyt näytti siltä, että rakennuksia korjataan koko ajan huolellisesti ja romanttisuuden määrä kasvaa rähjän jäädessä entistä vähemmälle.
Haapsalussa on kolme vierasvenesatamaa vierekkäin. Me olimme koko ajan Grand Holm Marinassa, joka toimi hyvin. Satamakonttorin yhteydessä on hyvä ravintola, siistit suihkut ja löytyi rakennuksen takaa pieni venehuoltamokin, jossa myös myytiin merikarttoja. Matkaa satamasta keskustaan on noin pari-kolme kilometriä ja kuljimme usein matkan taksilla, joka maksoi vain noin 6 euroa. Haapsalun keskustan isoissa marketeissa oli hyvä täydentää ruokavarastot ennen köysien irrottamista.
Haapsalusta lähdimme kohti Kuivastun satamaa, mutta merenkäynnin vuoksi pysähdyimmekin jo Rohukülaan. Rohuküla sijaitsee vain noin 9 kilometrin päässä Haapsalusta. Aikoinaan Rohukülaan pääsi junalla ja nykyään vanhoja raiteita pitkin kulkee polku Haapsalun kauniille rautatieasemalle ja siellä olevaan rautatiemuseoon. Rohukülan Satamasta pääsee laivalla Vormsille ja Hiidenmaalle.
Seuraavana päivänä oli vuorossa tyynessä säässä moottorointia Kuivastun satamaan Muhun saarelle. Vuokrasimme seuraavana päivänä auton ja lähdimme tutustumaan Muhun saareen ja teimme retken myös Saarenmaan puolelle. Kävimme Muhun museossa Koguvan kylässä, joka tarjosi aikamatkan 1900-luvun alkuun. Kylä on täynnä ruohokattoisia rakennuksia, joita ympäröivien kivimuurien päällä lepää soutuveneitä. Seuraavaksi suuntasimme autolla Kuressaareen. Edellisestä kerrasta olikin kulunut jo reilut kymmenen vuotta, mutta kaupunki tuntui tutulta ja viihtyisältä. Linnan pihalla oli mukava ihmetellä valtavaa rakennusta ja rannalla oli matala uimapoukama, jossa lapset pääsivät uimaan.
Seuraavana vuorossa oli Heltermaa Hiidenmaan puolella. Heltermaan sataman palvelurakennus on parhaat päivänsä nähnyt, mutta siellä pääsee kuitenkin suihkuun ja saunaan.
Vuokrasimme jälleen auton, jotta pääsimme tutkimaan Hiidenmaata enemmän. Kiersimme autolla saaren ympäri ja pysähdyimme mielenkiintoisissa paikoissa.
Ensimmäiseksi kävelimme Sääretirpin niemenkärkeen. Matka oli pidempi kuin aluksi luulimme, mutta vaivan arvoinen. Niemenkärki kapenee kapenemistaan ja jatkuu kapeana nauhana pitkälle mereen.
Seuraavaksi reittimme kulki Kopun majakalle ja uimarannan etsintään. Sopivan rannan löysimme lopulta Surf Paradiisista, jossa on nimensä mukaisesti sopivalla tuulella hyvät mahdollisuudet surffaamiseen. Nyt tuuli oli leppeä ja lapset nauttivat hiekkarannalla leikkimisestä ja minä rantabaarin mojitosta.
Uteliaina kävimme katsomassa myös muut Hiidenmaan satamat Orjakun, Kalanan ja Kärdlan satamat. Nämä olivat Heltermaata mukavamman oloisia. Kärdlan satamsssa on hyvät palvelut veneilijälle ja jopa kaksi samppanjabaaria.
Rohukülan, Heltermaan ja Kuivastun satamien päätarkoitus on lauttaliikenteessä eikä huviveneilijöiden vierassatamatoiminnassa. Laiturit ovat hyvät, mutta ulkoasu melko betoninen. Rohukülan ja Kuivastun satamissa oli uudehkot ja siistit suihkutilat ja sauna.
Vormsilla oli meidän tarpeisiin sopiva laituri, mutta laiturin vieressä oli kivikkoa, jolle melkein ajoimme ja naapurivene kevyesti ajoikin. Tännekin kannattaa siis rantautua varovasti. Rannalla oli aivan uusi satamarakennus, jossa oli vessat ja suihku. Hauskana yksityiskohtana kyltit olivat ruotsinkielisiä. Saaren ruotsinkielinen nimi Ormsö on lähtöisin viikinki Ormilta. Vormsilla kuten muillakin Viron saarilla asui 1200-luvulta lähtien ruotsalaisia aina toiseen maailmansotaan saakka.
Sataman lähellä on kioski, pieni leikkipaikka ja minigolfrata. Vuokrasimme kioskilta pyörät ja ajelimme Hullon kylälle katselemaan paikkoja ja syömään. Kioskin kupeesta lähtee myös luontopolku, mutta se jäi tällä reissulla väliin. Saarella oli mukava tunnelma ja pyöräiltävää olisi riittänyt toisellekin päivälle.
Dirhamissa viihdyimme loistavasti satamassa. Lapset jaksoivat pulikoida vaikka kuinka pitkään lämpimässä vedessä. Minä tykkäsin kävellä lähimetsässä. Ja kaikki tykättiin sataman Kalaravintolan Dirhami Kalakohvikin ruuista. Ne todella maistuivat, mutta kolmen kokeilukerran perusteella en suosittelisi paikkaa kiireiselle, sen verran kauan sekä ruokia että laskua sai odotella. Ravintolan terassilta avautui maisema merelle, jota kelpasi tuijotella sitä laskua odotellessa.
Osmussaareen lähdettiin epävarmoina siitä, pääsisimmekö perille, koska tiedot saarelle johtavasta reitistä olivat vähäiset ja epävarmat. Laiturille asti johti viitoitettu väylä, mutta sen syvyydestä ei ollut varmuutta. Ajoimme väylää pitkin hitaasti toisen tähystäessä keulassa ja toisen ohjatessa ja kaikuluotaimen syvyyslukemia tarkkaillessa. Lopulta reitti oli syvempi kuin etukäteen jännitimme. Laiturin lähistöä lukuun ottamatta vettä oli noin 3 metriä. Tällaiset ovat veneilyn hienoimpia hetkiä, kun vähän yllättäen pääsee uusiin kivoihin paikkoihin.
Laituriin päästyämme pakkasimme eväät reppuun ja lähdimme kiertämään saaren luontopolkua. Esitteen mukaan aikaa polun kiertämiseen kannattaa varata 4-5 tuntia ja suunnilleen niin kauan meilläkin meni. Matkan varrella näimme kirkon rauniot, majakan ja hyvin erilaista luontoa kuin kotikulmilla.
Majakan juurella on maatila, joka tarjoaa tilauksesta palveluita turisteille. Juttelimme paikan emännän kanssa, joka kertoi, että saarella käy joka kesä ruotsalaisia vierailijoita, joiden sukujuuret ovat saarella. He tulevat veneillään saaren lähistölle ankkuriin ja viettävät aikaansa saarella. Me tykkäsimme saaren luontopolusta ja maisemista.
Lohusalun satamassa on satamaoppaan mukaan tilaa vain 10 vierasveneelle. Hyvin kuitenkin mahduimme iltapäivällä tullessamme. Satama on siisti, sielläkin on uudehkot kylppärit ja saunat. Satamassa saa myös polttoainetankin täytettyä ja septin tyhjennettyä.
Vuokrasimme pyörät satamasta ja ajelimme ihailemaan Keila-Joan vesiputousta sekä Laulasmaan kylään ruokakauppaan ja syömään.
Pikkuhiljaa alkoi olla aika miettiä paluuta Suomen puolelle. Viimeinen satama Viron puolella oli Naissaari, jossa viivyimme kaksi yötä. Naissaareen pääse myös lautalla Tallinnasta, joten tänne on helppo tulla, jos haluaa Tallinnan reissun aikana myös saareen.
Täälläkin viihdyimme uimarannalla. Suojan puolella oli leppoisaa, mutta tuulen puolella vaahtopäisissä aalloissa oli hauska juosta.
Kiersimme Naissaaren polkuja turistikeskuksesta (Naissaare turismi- ja puhkekeskus) vuokratuilla maastopyörillä. Saaren tiet ovat hiekkaisia ja paikoitellen pehmeitä, joten turvaistuimessa istunut lapsi sai pyöräilyn tuntumaan ihan urheilulta. Puolessa välissä reissua 5-vuotias kysyi, eikö tällä saarella ole lainkaan asvalttiteitä. Ei ollut ei. 😊 Saaren ympäri kiertävä luontopolku on yli 25 km pitkä, me kiersimme siitä noin 20 km. Pyörien lisäksi turistikeskuksesta olisi saanut vuokrata myös mönkijöitä. Ryhmille järjestetään myös opastettuja retkiä. Saarella on satoja metrejä maanalaisia käytäviä, joten taskulampun pääsisi seikkailemaan tunneleihin.
Naissaarella näkyy sen Neuvostoliiton aikainen historia sotilassaarena. Saarella on toiminut miinavarasto ja miinojen kokoonpanotehdas.
Seuraavana päivänä oli vuorossa meren ylitys ja paluu Suomeen. Tuuli oli edelleen melko navakka, joten sen vuoksi seurasimme tarkkaan sääennusteita ja mietimme, mikä olisi paras aika liikkeelle lähdölle. Lähdimme matkaan noin puoli kuudelta aamulla. Lapset heräilivät muutaman tunnin kuluttua. Tässä vaiheessa on aina aika kiire saada koko porukka ulos ennen kuin huono olo yllättää kannen alla. Matka Suomenlinnaan taittui hyvällä tuulella ja jonkinmoisessa aallokossa noin seitsemään tuntiin. Matkalla ehdittiin kuunnella äänikirjoja, pitää disko ja syödä eväitä moneen kertaan.
Ostimme keväällä vuoden 2015 painoksen Estonia Cruising Guidesta, mutta Virossa huomasimme, että on olemassa tuoreempikin tänä keväänä ilmestynyt painos. Kirja kannattaa ehdottomasti hankkia, jos suunnittelee Viron puolella veneilyä.
Viron vedet olivat meidän reitin varrella aika matalia. Veneessämme on nostoköli, jonka ansiosta veneen syväys on vain 1,2 metriä (eli tosi vähän). Sen vuoksi pääsemme sellaisiinkin paikkoihin, joihin isommilla veneillä, jotka vaativat enemmän vettä pohjan alle ei ole turvallista mennä.
Satamissa oli hyvin tilaa vielä iltapäivälläkin. Saaristomerellä välillä jännittää, mahtuuko alkuillasta enää laituriin.
Suomessa on tottunut siihen, että matkan varrelle osuu aika usein hyvin varusteltuja vierasvenesatamia, joissa pääsee saunaan ja saa pyykitkin pestyä ja kuivattua. Viron puolella meidän reitille osuneet satamat olivat vaatimattomammin varusteltuja. Suihkuun kuitenkin päästiin kaikkialla paitsi Osmussaaressa.
Satamat olivat ihan eri henkisiä kuin Suomen ja Ruotsin puolella. Saaristoidylliä ei juurikaan satamissa kohdattu, pikemminkin betonirealismia. :) Tätä asiaa 8-vuotias kommentoi näin: ”Äiti, ei kaikki paikat voi olla viehättäviä.” Satamien ulkopuolella nähtiin tosi kivoja paikkoja.
Septitankin (eli vessan) tyhjentäminen vaatii suunnittelua, koska tyhjennyspaikkoja ei ole kovin monessa satamassa. Me saimme oman tankkimme tyhjennettyä Heltermaan satamassa hyvin monipolvisen ja kolmikielisen keskustelun päätteeksi. Menin satamatoimistoon maksamaan satamamaksua ilmeisesti kesken juhlien (pöydällä oli kakkua ja skumppapulloja). Anteeksi pyydellen maksoin maksun ja kysyin tankin tyhjentämisestä. Lopulta minulle luvattiin, että seuraavana aamuna klo 9 asia onnistuisi. Seuraavana aamuna klo 8.30 heräsimme koputukseen ja rannalla odotti paikallinen edellispäivän juhlissa ollut mies tankkiauton kanssa. Asioilla on tapana järjestyä.
Satamamaksut olivat jokaisessa käymässämme satamassa 20 €. Osmussaaressa maksua ei peritty.
Satamien välimatkat ovat hitaahkolla purjeveneellä melko pitkiä. Monessa satamassa oli satamakapteeni vastassa satamassa näyttämässä sopivaa paikkaa ja auttamassa rantautumisessa. Satamakapteenit myös kysyivät, mistä ollaan tulossa ja minne ollaan seuraavaksi matkalla.
Nyt reilu kuukausi reissun jälkeen tuntuu siltä, että Virossa on hurjasti näkemistä ja paljon paikkoja, joissa haluaisin käydä. Tämän pintaraapaisun perusteella tuntuu siltä, että ne saattavat olla helpommin saavutettavissa autolla. Päällimmäisenä mieleen jäivät helteiset päivät ja lämpimät tuulet.
Perhemiehistöömme kuuluu lisäkseni Kippari ja 8- ja 5-vuotiaat veneilijät. Matkaa teemme 32-jalkaisella paatilla. Perhereissuilla pääroolissa on tutustuminen uusiin satamiin ja paikkoihin, joihin meidän ei ehkä tulisi mentyä muuten kuin veneellä.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana olemme viettäneet joka kesä lomastamme vähintään viikon vesillä. Usein veneilypäiviä on kertynyt tätä enemmän ja joinakin lomina veneessä on vietetty täydet neljä viikkoa. Vuosi sitten seilasimme Tukholman idyllisessä saaristossa. Sitä ennen olemme purjehtineet Ahvenanmaan saaristossa ja Saaristomerellä.
Tänä vuonna oli vuorossa veneilyloma Viron vesillä. Alkaessamme suunnitella matkaa tuntui siltä, että tietoa, blogikirjoituksia ja fiilistelyä satamista ja niiden lähialueista löytyi Viron puolelta paljon vähemmän kuin Saaristomeren tai Tukholman saariston kohteista. Sen vuoksi ehdotin Teijalle, että kirjoittaisin vieraskynätekstinä matkakertomuksen meidän reissusta.
Reissumme aikana kävimme seuraavissa satamissa: Haapsalu, Rohuküla, Kuivastu, Heltermaa, Vormsi – Sviby, Dirhami, Osmussaari, Lohusalo, Naissaari, Suomenlinna. Matkalla olimme yhteensä reilut pari viikkoa.
Viihtyisä Haapsalu
Vene odotti meitä jo valmiiksi Viron puolella Haapsalussa, jonne matkustimme sujuvasti Viking Linen laivalla ja Lux Expressin bussilla.
Haapsalu on pieni ja viihtyisä kaupunki, jonka ravintola- ja kahvilatarjonta teki vaikutuksen. Viivyimme kaupungissa torstai-illasta sunnuntaihin saakka, joten ehdimme kierrellä keskustaa ja sen lähialueita mukavasti. Lasten kanssa kannattaa katsastaa Ilonin Ihmeiden maa, joka on virolaistaiteilija Ilon Wiklandin kunniaksi tehty lastenpaikka. Wikland oli Astrid Lindgrenin luottokuvittaja ja tämä näkyy talossa. Siellä on muun muassa Katto Kassisen huone. 8-vee alkoi olla jo aika iso paikkaan, mutta 5-vuotias viihtyi oikein hyvin. Minusta oli kiva tutustua esillä olleisiin kuvituksiin.
Rantapromenadi ja sen päässä oleva iso leikkipuisto olivat kaikkien mieleen. Myös linnan puiston leikkipaikassa lapset viihtyivät ja aikuiset nukkuivat vuorotellen päikkäreitä. Haapsalu oli oikein sopiva paikka loman aloitukseen. Siellä oli mukava kävellä ympäriinsä katsellen kaupunkia. Siskoni luonnehti, että kaupungissa on rähjäromantiikkaa. Nyt näytti siltä, että rakennuksia korjataan koko ajan huolellisesti ja romanttisuuden määrä kasvaa rähjän jäädessä entistä vähemmälle.
Haapsalussa on kolme vierasvenesatamaa vierekkäin. Me olimme koko ajan Grand Holm Marinassa, joka toimi hyvin. Satamakonttorin yhteydessä on hyvä ravintola, siistit suihkut ja löytyi rakennuksen takaa pieni venehuoltamokin, jossa myös myytiin merikarttoja. Matkaa satamasta keskustaan on noin pari-kolme kilometriä ja kuljimme usein matkan taksilla, joka maksoi vain noin 6 euroa. Haapsalun keskustan isoissa marketeissa oli hyvä täydentää ruokavarastot ennen köysien irrottamista.
Matkaan
Haapsalusta lähdimme kohti Kuivastun satamaa, mutta merenkäynnin vuoksi pysähdyimmekin jo Rohukülaan. Rohuküla sijaitsee vain noin 9 kilometrin päässä Haapsalusta. Aikoinaan Rohukülaan pääsi junalla ja nykyään vanhoja raiteita pitkin kulkee polku Haapsalun kauniille rautatieasemalle ja siellä olevaan rautatiemuseoon. Rohukülan Satamasta pääsee laivalla Vormsille ja Hiidenmaalle.
Muhu ja Kuressaari
Seuraavana päivänä oli vuorossa tyynessä säässä moottorointia Kuivastun satamaan Muhun saarelle. Vuokrasimme seuraavana päivänä auton ja lähdimme tutustumaan Muhun saareen ja teimme retken myös Saarenmaan puolelle. Kävimme Muhun museossa Koguvan kylässä, joka tarjosi aikamatkan 1900-luvun alkuun. Kylä on täynnä ruohokattoisia rakennuksia, joita ympäröivien kivimuurien päällä lepää soutuveneitä. Seuraavaksi suuntasimme autolla Kuressaareen. Edellisestä kerrasta olikin kulunut jo reilut kymmenen vuotta, mutta kaupunki tuntui tutulta ja viihtyisältä. Linnan pihalla oli mukava ihmetellä valtavaa rakennusta ja rannalla oli matala uimapoukama, jossa lapset pääsivät uimaan.
Hiidenmaan parhaat palat
Seuraavana vuorossa oli Heltermaa Hiidenmaan puolella. Heltermaan sataman palvelurakennus on parhaat päivänsä nähnyt, mutta siellä pääsee kuitenkin suihkuun ja saunaan.
Vuokrasimme jälleen auton, jotta pääsimme tutkimaan Hiidenmaata enemmän. Kiersimme autolla saaren ympäri ja pysähdyimme mielenkiintoisissa paikoissa.
Ensimmäiseksi kävelimme Sääretirpin niemenkärkeen. Matka oli pidempi kuin aluksi luulimme, mutta vaivan arvoinen. Niemenkärki kapenee kapenemistaan ja jatkuu kapeana nauhana pitkälle mereen.
Seuraavaksi reittimme kulki Kopun majakalle ja uimarannan etsintään. Sopivan rannan löysimme lopulta Surf Paradiisista, jossa on nimensä mukaisesti sopivalla tuulella hyvät mahdollisuudet surffaamiseen. Nyt tuuli oli leppeä ja lapset nauttivat hiekkarannalla leikkimisestä ja minä rantabaarin mojitosta.
Uteliaina kävimme katsomassa myös muut Hiidenmaan satamat Orjakun, Kalanan ja Kärdlan satamat. Nämä olivat Heltermaata mukavamman oloisia. Kärdlan satamsssa on hyvät palvelut veneilijälle ja jopa kaksi samppanjabaaria.
Rohukülan, Heltermaan ja Kuivastun satamien päätarkoitus on lauttaliikenteessä eikä huviveneilijöiden vierassatamatoiminnassa. Laiturit ovat hyvät, mutta ulkoasu melko betoninen. Rohukülan ja Kuivastun satamissa oli uudehkot ja siistit suihkutilat ja sauna.
Rantaruotsalaisten mailla Vormsilla
Vormsilla oli meidän tarpeisiin sopiva laituri, mutta laiturin vieressä oli kivikkoa, jolle melkein ajoimme ja naapurivene kevyesti ajoikin. Tännekin kannattaa siis rantautua varovasti. Rannalla oli aivan uusi satamarakennus, jossa oli vessat ja suihku. Hauskana yksityiskohtana kyltit olivat ruotsinkielisiä. Saaren ruotsinkielinen nimi Ormsö on lähtöisin viikinki Ormilta. Vormsilla kuten muillakin Viron saarilla asui 1200-luvulta lähtien ruotsalaisia aina toiseen maailmansotaan saakka.
Sataman lähellä on kioski, pieni leikkipaikka ja minigolfrata. Vuokrasimme kioskilta pyörät ja ajelimme Hullon kylälle katselemaan paikkoja ja syömään. Kioskin kupeesta lähtee myös luontopolku, mutta se jäi tällä reissulla väliin. Saarella oli mukava tunnelma ja pyöräiltävää olisi riittänyt toisellekin päivälle.
Täydellinen kesäpäivä Dirhamissa
Dirhamissa viihdyimme loistavasti satamassa. Lapset jaksoivat pulikoida vaikka kuinka pitkään lämpimässä vedessä. Minä tykkäsin kävellä lähimetsässä. Ja kaikki tykättiin sataman Kalaravintolan Dirhami Kalakohvikin ruuista. Ne todella maistuivat, mutta kolmen kokeilukerran perusteella en suosittelisi paikkaa kiireiselle, sen verran kauan sekä ruokia että laskua sai odotella. Ravintolan terassilta avautui maisema merelle, jota kelpasi tuijotella sitä laskua odotellessa.
Osmussaari
Osmussaareen lähdettiin epävarmoina siitä, pääsisimmekö perille, koska tiedot saarelle johtavasta reitistä olivat vähäiset ja epävarmat. Laiturille asti johti viitoitettu väylä, mutta sen syvyydestä ei ollut varmuutta. Ajoimme väylää pitkin hitaasti toisen tähystäessä keulassa ja toisen ohjatessa ja kaikuluotaimen syvyyslukemia tarkkaillessa. Lopulta reitti oli syvempi kuin etukäteen jännitimme. Laiturin lähistöä lukuun ottamatta vettä oli noin 3 metriä. Tällaiset ovat veneilyn hienoimpia hetkiä, kun vähän yllättäen pääsee uusiin kivoihin paikkoihin.
Laituriin päästyämme pakkasimme eväät reppuun ja lähdimme kiertämään saaren luontopolkua. Esitteen mukaan aikaa polun kiertämiseen kannattaa varata 4-5 tuntia ja suunnilleen niin kauan meilläkin meni. Matkan varrella näimme kirkon rauniot, majakan ja hyvin erilaista luontoa kuin kotikulmilla.
Majakan juurella on maatila, joka tarjoaa tilauksesta palveluita turisteille. Juttelimme paikan emännän kanssa, joka kertoi, että saarella käy joka kesä ruotsalaisia vierailijoita, joiden sukujuuret ovat saarella. He tulevat veneillään saaren lähistölle ankkuriin ja viettävät aikaansa saarella. Me tykkäsimme saaren luontopolusta ja maisemista.
Lohusalu
Lohusalun satamassa on satamaoppaan mukaan tilaa vain 10 vierasveneelle. Hyvin kuitenkin mahduimme iltapäivällä tullessamme. Satama on siisti, sielläkin on uudehkot kylppärit ja saunat. Satamassa saa myös polttoainetankin täytettyä ja septin tyhjennettyä.
Vuokrasimme pyörät satamasta ja ajelimme ihailemaan Keila-Joan vesiputousta sekä Laulasmaan kylään ruokakauppaan ja syömään.
Naissaaren rouheampi pyöräretki
Pikkuhiljaa alkoi olla aika miettiä paluuta Suomen puolelle. Viimeinen satama Viron puolella oli Naissaari, jossa viivyimme kaksi yötä. Naissaareen pääse myös lautalla Tallinnasta, joten tänne on helppo tulla, jos haluaa Tallinnan reissun aikana myös saareen.
Täälläkin viihdyimme uimarannalla. Suojan puolella oli leppoisaa, mutta tuulen puolella vaahtopäisissä aalloissa oli hauska juosta.
Kiersimme Naissaaren polkuja turistikeskuksesta (Naissaare turismi- ja puhkekeskus) vuokratuilla maastopyörillä. Saaren tiet ovat hiekkaisia ja paikoitellen pehmeitä, joten turvaistuimessa istunut lapsi sai pyöräilyn tuntumaan ihan urheilulta. Puolessa välissä reissua 5-vuotias kysyi, eikö tällä saarella ole lainkaan asvalttiteitä. Ei ollut ei. 😊 Saaren ympäri kiertävä luontopolku on yli 25 km pitkä, me kiersimme siitä noin 20 km. Pyörien lisäksi turistikeskuksesta olisi saanut vuokrata myös mönkijöitä. Ryhmille järjestetään myös opastettuja retkiä. Saarella on satoja metrejä maanalaisia käytäviä, joten taskulampun pääsisi seikkailemaan tunneleihin.
Naissaarella näkyy sen Neuvostoliiton aikainen historia sotilassaarena. Saarella on toiminut miinavarasto ja miinojen kokoonpanotehdas.
Avomeriosuus
Seuraavana päivänä oli vuorossa meren ylitys ja paluu Suomeen. Tuuli oli edelleen melko navakka, joten sen vuoksi seurasimme tarkkaan sääennusteita ja mietimme, mikä olisi paras aika liikkeelle lähdölle. Lähdimme matkaan noin puoli kuudelta aamulla. Lapset heräilivät muutaman tunnin kuluttua. Tässä vaiheessa on aina aika kiire saada koko porukka ulos ennen kuin huono olo yllättää kannen alla. Matka Suomenlinnaan taittui hyvällä tuulella ja jonkinmoisessa aallokossa noin seitsemään tuntiin. Matkalla ehdittiin kuunnella äänikirjoja, pitää disko ja syödä eväitä moneen kertaan.
Hajanaisia ajatuksia Viron puolella veneilystä
Ostimme keväällä vuoden 2015 painoksen Estonia Cruising Guidesta, mutta Virossa huomasimme, että on olemassa tuoreempikin tänä keväänä ilmestynyt painos. Kirja kannattaa ehdottomasti hankkia, jos suunnittelee Viron puolella veneilyä.
Viron vedet olivat meidän reitin varrella aika matalia. Veneessämme on nostoköli, jonka ansiosta veneen syväys on vain 1,2 metriä (eli tosi vähän). Sen vuoksi pääsemme sellaisiinkin paikkoihin, joihin isommilla veneillä, jotka vaativat enemmän vettä pohjan alle ei ole turvallista mennä.
Satamissa oli hyvin tilaa vielä iltapäivälläkin. Saaristomerellä välillä jännittää, mahtuuko alkuillasta enää laituriin.
Suomessa on tottunut siihen, että matkan varrelle osuu aika usein hyvin varusteltuja vierasvenesatamia, joissa pääsee saunaan ja saa pyykitkin pestyä ja kuivattua. Viron puolella meidän reitille osuneet satamat olivat vaatimattomammin varusteltuja. Suihkuun kuitenkin päästiin kaikkialla paitsi Osmussaaressa.
Satamat olivat ihan eri henkisiä kuin Suomen ja Ruotsin puolella. Saaristoidylliä ei juurikaan satamissa kohdattu, pikemminkin betonirealismia. :) Tätä asiaa 8-vuotias kommentoi näin: ”Äiti, ei kaikki paikat voi olla viehättäviä.” Satamien ulkopuolella nähtiin tosi kivoja paikkoja.
Septitankin (eli vessan) tyhjentäminen vaatii suunnittelua, koska tyhjennyspaikkoja ei ole kovin monessa satamassa. Me saimme oman tankkimme tyhjennettyä Heltermaan satamassa hyvin monipolvisen ja kolmikielisen keskustelun päätteeksi. Menin satamatoimistoon maksamaan satamamaksua ilmeisesti kesken juhlien (pöydällä oli kakkua ja skumppapulloja). Anteeksi pyydellen maksoin maksun ja kysyin tankin tyhjentämisestä. Lopulta minulle luvattiin, että seuraavana aamuna klo 9 asia onnistuisi. Seuraavana aamuna klo 8.30 heräsimme koputukseen ja rannalla odotti paikallinen edellispäivän juhlissa ollut mies tankkiauton kanssa. Asioilla on tapana järjestyä.
Satamamaksut olivat jokaisessa käymässämme satamassa 20 €. Osmussaaressa maksua ei peritty.
Satamien välimatkat ovat hitaahkolla purjeveneellä melko pitkiä. Monessa satamassa oli satamakapteeni vastassa satamassa näyttämässä sopivaa paikkaa ja auttamassa rantautumisessa. Satamakapteenit myös kysyivät, mistä ollaan tulossa ja minne ollaan seuraavaksi matkalla.
Nyt reilu kuukausi reissun jälkeen tuntuu siltä, että Virossa on hurjasti näkemistä ja paljon paikkoja, joissa haluaisin käydä. Tämän pintaraapaisun perusteella tuntuu siltä, että ne saattavat olla helpommin saavutettavissa autolla. Päällimmäisenä mieleen jäivät helteiset päivät ja lämpimät tuulet.
Pysy matkassa mukana:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidän kommenteista ja kysymyksiinkin vastaan mielelläni!