keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Levin hiihtoladut - helppoa hiihtelyä muutamilla nousuilla

Olen hiihtänyt Levillä vuosien saatossa varmasti useita satoja kilometrejä. Jos olenkin superhiihtäjä, olen sitä sen vuoksi, ettei elämässäni ole ollut kuin pari hassua talvea kun en ole päässyt hiihtämään ollenkaan. En sen vuoksi, että hiihtäisin satoja tai edes useita kymmeniä kilometrejä yhden päivän aikana. Nautin hiihtämisestä ja jo muutaman kilometrin lenkki saa minut innostumaan. Sopivan pituiseksi kutsuisin parinkymmenen kilometrin lenkkiä. Levillä lempireittini onkin Levinkierros, joka kiertää koko Levitunturin ympäri.



Levinkierros - vajaa 20 kilometriä rentoa hiihtelyä


Täytyy sanoa, että aika kultaa hieman muistoja. Muistin nimittäin Levinkierroksen olevan melko tasaista hiihtelyä - kiertäähän se Levitunturin ympäri nousematta tunturin laelle tai edes minnekään sen lähelle. Levin eturinteeltä myötäpäivään lähdettäessä ensimmäiset viisi kilometriä ovatkin melko tasaista. Tai ei nyt varsin tasaista, mutta hiihdettävää ja mielenkiintoista sellaista. Loivia nousuja, loivia laskuja, hieman tasaista, sitten taas pientä kumparetta. Myös palveluita löytyy tältä ensimmäiseltä noin viiden kilometrin matkalta muutamien kahviloiden verran.




Mutta sitten alkaa nousujohteinen osuus. Laskuja on kyllä sen verran, että lihakset taas jaksavat kavuta seuraavan mäen, mutta mäkiä oli huomattavasti enemmän kuin olin muistanut. Sentään minulla oli kamera mukana repussa, ja pysähdyinkin varsinkin alkumatkasta parinsadan metrin välein ottamaan kuvia. Kaikkialla kun oli niin valtavan kaunista!



Toiset viisi kilometriä olivat tätä rankinta osuutta. Silti matkalla oli vain yksi ylämäki, jonka puolivälissä pysähdyin hengähtämään. Tamppaamaan en luistelusuksillani joutunut kertaakaan. Ja kun ottaa huomioon, että ennen Levin reissuani olin hiihtänyt talven aikana kerran, ei tämä toinenkaan viiden kilometrin pätkä ollut mikään valtavan vaativa.




Kolmas noin viiden kilometrin setti olikin laskuvoittoista. Mäki kiemurteli välillä hiihtohissien viereltä, ja juuri ennen Levin etelärinteille saapumista latu kaartaa lempipaikkaani. Kohtaan, jossa levitunturi näkyy upeana puuston yläpuolella.

Puustosta puheen ollen, sitä puustoa ei silloin 10 vuotta sitten vielä ollut näin paljon. Silloin tämä lempipaikkani oli aukeaa, ja sitä aukeaa odotin tälläkin kertaa. Sitä ei vain tullutkaan. Niin se luonto muuttuu ajan kuluessa.



Ennen viimeistä viiden kilometrin pätkää on aika istahtaa Minttu-kaakaolle Levin etelärinteellä olevaan Sivakkaan. Etelärinteiden Leevilandiassa on myös nuotiopaikka, jossa voi käydä paistamassa makkaran (muista ottaa makkarapaketti taskuun hiihtolenkille, paikalla ei ole makkaranmyyntiä). Suoraan ladun varrelta löytyy myös kotakahvila, jossa myydään pääsääntöisesti kalalounaita ja -välipaloja.




Viimeinen viiden kilometrin pätkä onkin sitten hiihtelyä. Ensimmäinen puolikas tästä on hyvin loivaa nousua, toinen puolikas tasaista pientä kumparetta, joka lopulta laskettelee suoraan Vinkkarin eteen. Ajoitus kannattaa olla kunnossa, jotta pääsee suoraan klo 15 alkaviin after ski -bileisiin.





Minulta tähän parinkymmenen kilometrin matkaan meni rennosti hiihdellen, lukuisine kuvauspysähdyksineen noin kaksi tuntia aikaa. Juuri kun olisin pysähtynyt Sivakkaan Minttu-kaakaolle, alkoi pyryttää lunta sen verran, että jatkoin matkaani suoraan Vinkkariin. Tein kyllä erillisen Minttu-kaakao-retken Sivakkaan toisena päivänä sitä viiden kilometrin reittiä pitkin ;)

Isoporo, pikkuporo ja miniporo - pienempiä aamulenkkejä


Levin eturinteen Lastenmaan ja Hullu Poro Areenan välistä lähtevältä laturypäkseltä lähtee useampi latu lyhyempiin hiihtopyrähdyksiin. Me kävimme mieheni kanssa kahtena aamuna ennen aamiaista hiihtämässä juuri näitä reittejä. Kiitos mummun ja papan, pystyimme heittämään lapsen heidän huoneeseen ja saavuimme täydellisesti hotellin aamiaispöytään, missä lapsi oli jo syötettynä.

Ensimmäisenä aamuna hiihdimme Valorakka -reitin, joka on muistaakseni 6,5 kilometriä. Toisella kertaa hiihdimme Isoporon (8 km). Pikkuporo olisi noin 4 kilometriä ja miniporo taas kaikkein pienimmille hiihtäjille kenties parin kilometrin luokkaa.

Viimeisenä Levi-päivänämme hiihdin vielä eturinteiltä etelärinteille, jossa muut olivat jo laskettelemassa, pulkkamäessä ja paistamassa makkaraa. Vinkkarilta etelärinteelle reitti onkin sitten melko tylsää hiihdettävää, kun ensin on muutama mäki, mutta pari-kolme kilometriä on hyvin loivaa laskua, eli pelkkää tasaista hiihtoa.

Suksien huolto Zero Pointissa


Hiihtosukset on mahdollista huollattaa Zero Pointissa 20 eurolla. Me veimme heti ensimmäisenä päivänä sukset huoltoon ja saimme ne jo samana päivänä takaisin. Normaalisti sukset saa takaisin seuraavaksi päiväksi, mutta koska halusimme heti aamusta hiihtämään, ystävälliset huoltajat hoitivat suksemme saman tien.



Oletko sinä innokas hiihtäjä? Mistä löytyy sinun lempilatusi? Vai viihdytkö paremmin rinteessä?

Pysy mukana matkassa:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pidän kommenteista ja kysymyksiinkin vastaan mielelläni!