lauantai 27. kesäkuuta 2015

Tukholmaan vauvan kanssa

Voitin aiemmin keväällä päivä Tukoholmassa -risteilyn. Ajattelimme tuolloin, että mennään jos ehditään, annetaan lahjakortti eteenpäin jos ei mennä. Kumpikaan ei meinannut toteutua, kun aika kului ja lahjakortti alkoi mennä umpeen. Juuri ennen kahden viikon Suomi-turneelle lähtöämme varasimme risteilyn. Just in case. Eihän se maksanut mitään. Mentäisiin, jos aikataulu antaisi myöden ja ennen kaikkea jos innostusta olisi. Ja niin vain kävi, että aikataulut osuivat yhteen ja tuota pikaa nousemme laivaan.



Täytyy myöntää, että minulla on ennakkoluuloni Viking Linea kohtaan. Varsinkin näin perhematkaajana/en enää niin nuorena bilehileenä suosisin mieluummin Siljan laivoja. Lahjakortti määräsi meidät tällä erää kuitenkin Vikingille. Avoimin mielin täytyy lähteä kokeilemaan miten vauvamatkailu onnistuu M/S Mariellalla. Ainakin se on remontoitu tämän vuoden huhtikuussa parin ravintolan, yökerhon ja joidenkin hyttien osalta. Nyt vaan peukut pystyyn, että myös meidän hytti on yksi niistä remontin läpi käyneistä.

Tai siis edes toinen hyteistämme. Lahjakortti oli 2-4 henkilölle, mutta vapaana oli vain 2 hengen hyttejä. Kun meitä on kolme, (vaikkakin yksi sellainen, joka ei omaa sänkyä vielä kaipaa) antoi Viking Linen varausjärjestelmä ainoaksi vaihtoehdoksi varata kaksi hyttiä. Kun se ei kerta maksanut meille mitään, en vaivautunut ottamaan asiakaspalveluun yhteyttä. Ehkä voimme pitää toista hyttiä vaunujen varastona yön ajan.



Viking Line vie meidät Tukholmassa Siljan laivoja lähemmäs, suoraan Södermalmille, joten liikkumisiin siellä ei tarvitse käyttää aikaa. Joskin sitten täällä päässä joudumme Katajanokalle asti, mikä näin Lauttasaaren näkökulmasta on kaukana :)


Mitä Tukholmassa?
Suurempia suunnitelmia meillä ei ole Tukholmaan. Googletin joitain hyviä lastenvaatekauppoja, josko alennusmyynneiltä löytyisi seuraavien kokojen vaatteita jo syksylle. Itse en ole vielä ihan omissa mitoissani, joten omat vaateostostelut jäävät tuonnemmaksi. Kysäisin myös ravintolavinkkejä ystäviltä. Siinä kai se päivä vierähtää. Sääkin pitäisi olla kahdenkympin paremmalla puolella.

Vauvaystävällinen Tukholma?
Ilmeisesti kovinkin. Vauvanhoitohuoneita vaipanvaihtoon pitäisi löytyä hyvin kauppakeskuksista ja metroihin pitäisi päästä hisseillä. Jostain luin, että ainakaan kaikkiin ravintoloihin ei saisi paloturvallisuussyistä viedä lastenvaunuja. Mutta jos sää on aurinkoinen, niin mehän voimme syödä terassilla - ihan minkä tahansa ravintolan terassilla. Se on nimittäin huomattavasti helpompaa, että Isla saa olla vaunuissa, kuin se, että syömme vuoronperään tai toinen vain yhdellä kädellä. Täytyy myöntää, että nyt käytännöllisyys ajaa usein ruuan laadun ohi. Jos aiemmin oli luksusta syödä erinomaista ruokaa, nyt on luksusta syödä. Erinomainen ruoka on toki plussaa, mutta sitä ehtii sitten myöhemminkin. Eihän siihen mene kuin muutama kuukausi kun Isla jo istuu ja hänetkin saa pöydän ääreen syöttötuoliin.

Tosin jos jollain on vinkkejä ravintoloista, joihin saa mennä/mahtuu vaunujen kanssa, ja josta saa myös hyvää ruokaa, niin vielä ehtii vinkata :)

torstai 25. kesäkuuta 2015

Valmistautumista Italian matkaan

Ja taas on karavaani liikenteessä. Eli me. Kolme henkeä. Kaksi aikuista ja yksi vauva. Luulisi perhemallin farmarin riittävän hyvinkin parin viikon Suomi-retkeen. Luulisi. Niin on vain auto pakattuna aivan täyteen. Hyvä jos itse sisään mahdumme. On vaunut, vaunukoppa, vauvanvaatteita, vaihtovaatteita ja vaihtovaatteiden vaihtovaatteita. Vaippapaketteja, petivaatteita, pyyhkeitä, harsoja. Ja vielä leijasurffivälineet. Lauta etupenkillä, minä takapenkillä. Niin, ja ne meidän omat vaatteet ja tarvikkeet.



Hyvä, että nyt tuli kokeiltua pakkaamista hieman pidemmälle reissulle. Italian matka on nimittäin jo ihan kulman takana. Sinne täytyy suunnitella, mitä pakataan mukaan. Muuten emme mahdu koneeseen. Emmekä vuokra-autoon. Emmekä varmaan edes vuokrataloon.

Omista tavaroista on helppo karsia. Eihän Italiaan tarvita pitkiä kalsareita, villasukkia ja sadevaatteita. Muutama toppi, shortsit, mekko ja aurinkorasvaa. Niillä pärjätään. Vauvan vaatteissa ei sitten olekaan juurikaan karsimista. Ehkä nyt ihan jokaista ihqua mekkoa (niitä, joita ei olisi kannattanut alunperin edes ostaa, mutta jotka olivat niin söpöjä, etten osannut olla ostamattakaan) ei tarvitse pakata mukaan. Mutta vaatteita ja vaihtovaatteita ja vaihtovaatteiden vaihtovaatteita täytyy olla.

Aion lisäksi ostaa itselleni muutaman alkoholittoman oluen mukaan. Siihen en luota, että Italiassa olutta olisi holittomana myynnissä. Voihan sitä viiniäkin lasin silloin tällöin juoda, mutta olut maistuu ihan varmasti helteessä. Ja täytyyhän minun varmistaa oma nesteen saanti, jotta myös vauvalle riittää maitoa. Ehkä paras muistutus, minkä aiemmin ystävältäni sain, olikin, että helteellä myös vauva tarvitsee enemmän nesteytystä, jonka vuoksi minun tulee juoda Suomen oloja huomattavasti enemmän.

Myös vauvalle kuuluu yksi matkalaukku, mutta jos meillä on jo omat matkalaukut, vaunut, vaunukoppa ja turvakaukalo. Niin, ja se vauva itse, niin ei meillä kyllä käsiä ole kantaa yhtään enempää laukkuja. Luulen, että yritämme saada tavarat mahtumaan jopa vain yhteen matkalaukkuun. Haglöfsin tilaihmeeni on ennenkin suoriutunut valtavasta tavaramäärästä. Miksei nytkin.

Totuttelua autoiluun
Suomi-reissun autoilu on myös ollut hyvää treeniä Italiaa varten. Via Michelin näyttää, että Roomasta Tortoretoon olisi 200 kilometriä, ja aikaa ajoon menisi kaksi ja puoli tuntia. Ensimmäinen pidempi automatka meni vauvan osalta itkiessä vähän väliä, mutta nyt uni maittaa jo piempiä pätkiä. Hyvällä tuurilla pääsisimme perille vain yhdellä tai kahdella pysähdyksellä.

Nytkin tuossa vieressäni ollaan todella sikeässä unessa.



Uudet maisemat ja nukkumapaikat
Olemme olleet parin viime viikon aikana myös useammassa eri paikassa, useiden eri ihmisten seurassa. Kahdessa eri mummolassa, kahdella eri mökillä ja vielä muutamassa eri kyläilypaikassa. Ei ole uudet maisemat enää niin pelottavia, kun on kuitenkin tutut ja turvalliset ihmiset rinnalla.



Nyt on hyvä hengähtää hieman kotona ja jatkaa kesälomamatkailua. Itse asiassa hieman nopeammin kuin mitä olimme ennakkoon suunnitelleetkaan. Mutta siitä tuonnempana lisää.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Kun ei rantalomalla pääse rannalle @Yyteri

Juhannusta edeltävänä lauantaina oli ihana kesäinen aurinkopäivä ja sunnuntaina ihana sadepäivä, alkuviikosta aurinkoista, mutta kylmää. Yyterin ulkoilmasta ei sateella juuri pääse nauttimaan, mutta rantakelejä ei Yyterissä oleminen vaadi.





Meillä oli vuokrattuna mökki Yyterin kylpylähotellin viereiseltä mökkialueelta juhannusviikolla torstaihin asti. Tietenkin olisimme toivoneet lämpimämpiä kesäsäitä (mukaan on pakattuina myös hellemekko), mutta Suomen suven tietää. Tai ei siis tiedä. Oli siis varauduttava pitkin kalsarein ja villasukin. Valitettavasti juuri niille siellä oli käyttöä. Mutta ei se mitään. Juhannusviikon sää taitaa lähes poikkeuksetta olla kesän kylmintä aikaa.



Sateen ropina mökissä on itseasiassa aika virkistävääkin. On ihan sallittua käpertyä sohvalle viltin alle täysin hyvällä omatunnolla. Laittaa tuli takkaan ja paistaa siinä lounasmakkarat (joskin ilmeisesti sadesäästä johtuen savua tuli takasta sen verran sisälle, että sain palovaroittimen soimaan ja vaatteemme tuoksumaan mukavasti savulle, hups :).





Niin ihania kuin kesäiset sadepäivät onkin, niin aika ihanaa, että niitä sattui tälle mökkipätkälle vain se yksi. Yyterin ympäristössä nimittäin on upeat lenkkimaastot. Metsän keskelle on noussut toinen toistaan upeampia kesämökkejä (joita näin uteliaan näkökulmasta on hienoa käydä katselemassa), ja onhan se itse metsäkin mieluisaa katsottavaa.



Poutasäällä pääsimme myös paremmin grillaamaan. Terassi kun ei ole katettu mökissämme, ja sateenvarjon alla tai sadetakki päällä grillaaminen ei ole niin kovin hehkeää. Kesäistä kylläkin. Grilliruoka saa kesän tuntumaan kesältä, oli helle eli ei :)



Ja tuultahan Yyterissä on riittänyt leijoille ja purjelaudoille. Minun märkäpukuni unohtui kotiin. Parempi niin. Olisi vienyt vain tilaa. Ei minua näin kylmällä olisi veteen saanut kuitenkaan. Mieheni sen sijaan oli rohkea ja kävi vesillä.

Yyterin surffikeskus on avoinna kesällä joka päivä (ilmeisesti kuitenkin säävarauksella). Sinne vaan vuokraamaan sup-lautoja ja kajakkeja, tai ottamaan purjelautatunteja!






Olisihan Yyterissä kylpylähotelli, jossa pääsisi uimaan ihan uloskin asti. Tai olisin voinut käydä vaikka hoidattamassa jalat kesäkuntoon. Me emme kuitenkaan kaivanneet mitään lisäohjelmaa. Viikko kului leppoisasti juuri näin.



Vielä kun juhannuspäivänä palasimme Yyteriin ja aurinkoon ja saimme pidettyä perinteisen vieraat vs. isäntäväki juhannus-Kimble-ottelun (minä voitin!). Ja kaiken kukkuraksi pöytään ilmestyi vastapaistettuja vohveleita marjoineen ja myöhemmin pöydän täydeltä grilliherkkuja. Alkoi kesäkin tuntumaan kesältä.


Lontoon henkeä Reposaaressa

Reposaareen on avattu uusi Lontoo-henkinen gastropubi. Näin kertoivat porilaiset. Reposaaressa. Selvähän se. Mennään käymään.

Vasta kun lähdimme ajamaan Reposaareen, tajusin, ettei se olekaan mikään Porin kaupunginosa parin kilometrin säteellä keskustasta. Sehän olikin todella valloittava pieni saari. Oikeasti saari :D Ihania puutaloja, omenapuita, venesatamia. Paljon leppoisaa tunnelmaa. Hih, olimme ihan oikealla kesälomaretkellä :)

Sääkin oli täydellinen ravintolavisiitille. Aurinkoista, mutta ei ehkä ihan niin lämmintä, että koko päivän olisi voinut hengata ulkoilmassa. Täydellistä pienelle kesäretkelle.

The Merry Monk on avattu huhtikuussa Reposaaren Satamapuiston vanhaan rantamakasiiniin. Uutukainen paikka siis. Ja melkoisella paikalla, kuten kuvasta näkyy :)



Myös sisätilat olivat hienot. Olutvalikoima oli Lontoon tyyliin kattava. Myös hyvää alkoholitonta olutta löytyi. Siitä minä pidän!

Lapset ovat myös tervetulleita ravintolaan. Muutama lelu ja lautapeli löytyi sohvanurkkauksesta viihdykkeeksi.




Ja miten piristävää voikaan olla pöydän virkatut jalat :)



Pöytäseurueemme jokainen jäsen tilasi burgerin. Haukiburgerikin olisi ollut listalla, mutta koska haukea ei vielä edes imettäessä suositella, otin minäkin omani lihalla. Hyvää oli. Pöydässämme ihmeteltiin, miten pihvistä voi saada niin maukkaan. En tiedä. Sovimme testaavamme sitä juhanuksena. Eli ehkä jo huomenna.



The Merry Monkin terassilla kelpaisi myös ruokailla. Tai ihan vain siemailla tuopillinen olutta. Maisemat on kohdillaan.





Olisin halunnut muutaman kuvan myös muualta Reposaaresta. En kuitenkaan ottanut. Se oli jotenkin liian viehättävä siihen. Kuviin kun ei koskaan saa sitä samaa tunnelmaa. Kuvat jäivät. Reposaaressa täytyy siis käydä toistekin.

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Korteniemen perinnetila Liesjärven kansallispuistossa

Olipa meillä lauantaina ihana matka Poriin! Kerrankin itse matkanteko ei ollut pelkkää ajamista paikasta A paikkaan B, vaan jo automatka oli osa matkaa. Ja vielä kun päivä sattui olemaan toinen niistä tämän kesän tähänastisesta kahdesta hellepäivästä. Ei tullut vain ja ainoastaan katsottua aurinkoa auton sisältä ja pohdittua että miltähän helle tuntuikaan.

Ennakkoon jo katsoin luontoon.fi -sivustolta, mitä Helsinki-Pori välille osuu. Liesjärven kansallispuistohan se siinä puolen välin paikkeilla, ja sen kupeessa Korteniemen perinnetila. On se uskomatonta, miten muutaman minuutin päässä tiestä voi sijaita näin kaunis paikka niin, ettei meillä ole ollut siitä tietoakaan. Menomatkalla kun navigaattori pyysi kääntymään metsäpolulle, mieheni kysyi että olenko varma että käännyimme oikeasta kohtaa. Kun tie vain kapeni, sain kysymyksen, olenko ihan varma, että käännyimme oikeasta kohtaa. En ollut ollenkaan varma, mutta navigaattori näytti olevan. Kun lähempänä autoja alkoi olla enemmänkin, tiesimme jo saapuneemme oikeaan paikkaan.



Parkkipaikalta oli parisataa metriä tilalle. Ohjeissa kerrottiin, että myös pyörätuolilla paikalle pääsee auvstajan kanssa, joten myös lastenvaunut oli oikea varuste kulkemiseen.

Auton ilmastoinnissa puin hupparin päälle. Ehei, ulkona olikin helle.





Tila on säilynyt lähes ennallaan jo sata vuotta ja siellä myös eletään 1910-luvun mukaisesti. Pihalta löytyi lampaita, lehmiä, kanoja ja hevosia, ja viljelmätkin ovat perinteisiä suomalaisia. Myös työt tehdään vanhoja kaavoja noudattaen. Me satuimme paikalle perinnepäivänä, ja ainakin silloin siellä oli täysi tohina päällä.

Tilan tapahtumat on listattu luontoon.fi-sivun tapahtumakalenterissa.




Monet vierailijat olivat kokeilemassa, miten lampaan villaa kehrätään, saunavihta sidotaan, maalia keitetään, koreja punotaan.




Myös savusauna oli koko perinnepäivän lämmin, ja tasaisesti saunasta näytti porukkaa pujahtavan uimaan ja takaisin löylyn lämpöön. Saunaa saa myös vuokrata ainakin kesällä omaan käyttöön.



Me päädyttiin vain katselemaan kun muut touhusivat. Nautittiin kylläkin talon antimista ja syötiin ruispuurot ja raparperipiirakat. Ensin ajatuksena oli kiertää jokin lyhyt luontopolku, mutta kun paikalla oli niin paljon katseltavaa ja ihmeteltävää muutenkin, jäi luontopolut meiltä kiertämättä. Joku toinen kerta sitten. En nimittäin usko, että vierailu täällä jäi viimeiseksi. Niin hieno paikka se oli!


keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Suomi-suunnitelmia kesälomalle

Onpa tämä vuosi mennyt nopeaan. Juuri tajusin, että kohta on puolet vuodesta eletty. Ei voi olla totta! Juuri vasta vuosi vaihtui, ja nyt jo kesälomakausi kolkuttelee ovella.

Päätin sunnuntaina, etten tee tällä viikolla yhtään mitään. Vauvan kanssa kun ei voi tehdä kuin yhden asian päivässä. On se sitten lounastreffit Sellossa tai leikkipuistotreffit Itä-Pakilassa. Koko päivähän siinä käytännössä vierähtää. Tai siis toisin sanoen puoli vuotta. No, vauvan kanssa vasta kuusi viikkoa on vierähtänyt huomaamatta, mutta sekin ihan liian nopeaan. Nyt on aika pysähtyä. Kun mieheni loma alkaa, en halua lähteä mökkeilemään niin, että en ole yhtään ennakkoon ajatellut tulevaa kuutta viikkoa. Sittenhän sekin loppuu ennen kuin ehdimme huomatakaan.

Suomen retkikohteet Luontoon.fi-sivustolta
Suunnitelmani olla tekemättä yhtään mitään koko viikolla, kariutui heti maanantain jälkeen, mutta sekin riitti. Maanantaina nimittäin myös Isla tajusi, että äiti kaipaa nyt omaa rauhaa. Olimme lähdössä ulkoilemaan, jotta Isla saisi hyvät päiväunet, mutta hän olikin niin väsynyt, että nukahti vaunuihin jo eteisessä. Siellä nukkuikin sitten autuaasti kolme tuntia. Otin sitten itsekin pienet päivätorkut ja käynnistin läppärin. Avasin Luontoon.fi-sivuston ja aloin tarkastelemaan lähemmin mitä löytyy tulevien automatkojemme varrelta.

Olen aina haaveillut hitaasta matkanteosta autolla. Ihan siis Suomessakin. Ulkomaanmatkoilla tulee automaattisesti otettua selvää, mitä kaikkea nähtävää matkan varrella on. Mutta entäs niillä matkoilla, joita tulee ajettua muutaman kerran vuodessa Suomessa? Ei pienintäkään hajua mitä täältä löytyy. Nyt vauva pakottaa minutkin tekemään haaveestani totta, ja teemme kunnon pysähdykset ainakin Helsinki-Pori ja Pori-Jyväskylä -reiteillä. Luontoon.fi-sivusto listaa suuren määrän Suomen retkikohteita, ja sieltä on helppo kartalta bongata mitä sattuu oman matkan varrelle.

Liesjärven kansallispuisto
Viime viikonloppuna matkalla Poriin huomasin Liesjärven kansallispuiston kyltit, ja silloin jo päätimme, että tulevan viikonlopun pysähdys tulee olemaan siellä. Vaihtoehtoja kansallispuiston sisällä näyttäisi olevan useampikin, mutta koska olemme vauvan kanssa liikenteessä, lähdin tutkimaan Hämeen luontokeskusta ja Korteniemen perinnetilaa.

Korteniemi voitti. Perinnetilan ympäristö soveltuu paremmin myös vaunujen kanssa liikuttaessa. Vielä Isla ei kovin pitkää aikaa viihdy kantorepussa, ja toisaalta automatkan pysähdykseksi makuuasento on kropallekin parempi. Onhan Korteniemellä myös lampaita, kanoja ja muita maatilan eläimiä. Jotain siis aikuisillekin :) Satumme paikalle vielä perinnepäivänä. Päivän ohjelmasta minua tietenkin kiehtoo entien ruoka. Myynnissä on ainakin ruispuuroa ja leipomuksia. Mikä jottei kehruutakin voida käydä katsomassa. Ja tilalta lähtevä 1,5 kilometrin lenkki voisi hyvin olla kantorepun kanssa sopivan pituinen matka.

Korteniemen tapahtumakalenteri löytyy sivulta: www.luontoon.fi/korteniemi/ajankohtaista

Kesäkaupunki Virrat
Porista jatkamme matkaa Jyväskylään. Tasan puolivälissä on Virrat. Sinne! Lapsuudesta muistan Virrat Ranta Rockin pitopaikkana, mutta myöhemmin Virroista tuli iki-ihana opiskelukaupunkini. Kymmenen vuotta on vierähtänyt siitä, kun viimeksi olen käynyt Virroilla. Nyt kun siihen on mahdollisuus, niin ehdottomasti teemme automatkan pisimmän pysähdyksen siellä.

Keskustan muistan olevan nähty viidessä minuutissa, mutta laivarannan terassi voisi sään suosiessa olla se, jossa varsinaisesti pysähdymme. En tiedä, tarjoilevatko he siellä ruokaa, mutta ainakin sisäisen Suomen järvimaisemaa voidaan hetki ihailla.

Löysin Virtain läheltä myös pari lihaa myyvää maatilaa. Saa nähdä josko haemme matkalla myös grillilihat mökille vietäväksi.

Yyteri
Ensimmäinen varsinainen kesälomakohteemme on Yyteri - mieheni kotiranta. Sitä pätkää en suunnittele. Mieheni kyllä tietää mitä lähettyviltä löytyy. Ja jos tuulia riittää, niin pelkästään jo vesillä saamme vietettyä aikaa. Mieheni leijasurffin ja minä toivottavasti purjelautailllen (tai sitä yrittäen:).




Saarijärvi
Yyterin jälkeinen mökkeilykohteemme on Saarijärvi. Syksyllä ajellessani Jyväskylästä Vaasaan, huomasin ja muistin Julmat Lammit. Pysähdyin silloin sen parkkipaikalle syömään eväsleivät, mutta en kävellyt näköalapaikalle, kun ilta jo pimeni ja halusin ajaa mahdollisimman pitkään valoisan aikana. Nyt valoa ja aikaa riittää. Paikan kolmen kilometrin luontoreittikin sopisi jo kenties kantoreppuiluun.Varsinkin kun matkan varrella on nuotiopaikka, uimaranta ja näköalatasanne. Pysähdys joka kilometrille :)

Näillä alkaa meidän kesäloma. Aika ihanaa!

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Hidasta autoilua vauvan kanssa

Vauvathan aina viihtyvät autossa, eikö totta? No ei ihan :) Joskin melkein.

Teimme ensimmäisen pidemmän automatkan vauvamme kanssa nyt viikonloppuna. Ajoimme Poriin, jossa vauvamme sai nimekseen Isla. Anoppi tarjoutui järjestämään kastejuhlan, ja eihän sellaisesta tarjouksesta voi kieltäytyä. Itse vain kutsuimme vieraat ja ilmestyimme paikalle. Kastejuhlan aamunakin työnjako meni niin, että itse kävin aurinkoisessa kesäsäässä vaunulenkillä, jotta itse juhlakalu nukkuisi varmemmin ja pidemmän pätkän, ja olisi paremmalla juhlatuulella itse juhlan koittaessa. Tällä välin juhlapöydät oli katettu. Suuret kiitokset vielä anopille!



Mutta itse ajomatkaan. Vauva turvaistuimeen ja menoksi. Niinhän se ajomatka alkaa. Silmät menee kiinni kun auto käynnistyy ja tutti tippuu ennen kuin on ajettu edes omalta pihalta pois. Sikeä uni ja matka alkakoon.



Alku hyvin ei kuitenkaan tarkoita sitä, että siinä turvaistuimessa nukuttaisiin sitä sikeää unta Poriin saakka. Eikä kuulukaan nukkua. Muutaman viikon ikäisiä vauvoja suositellaan ottamaan turvakaukalosta pois 45 minuutin välein, kun asento ei ole kaukalossa kropalle kovin suotuisa. Meidän ei paljon tarvinnut kellosta aikaa ottaa. Oma vauvakellomme kyllä ilmoitti suoralla huudolla, että nyt se auto tien sivuun ja heti. No, ei me tien varteen pysähdytty, huoltoasemia sattui osumaan kätevästi kohdalle. Minuuttiaikataululla ei siis voi lähteä liikenteeseen, vaikka se taitaa vauvamatkailussa olla täysin itsestäänselvyys. Road tripit lienee myös parempi jättää tuonnemmaksi.

Menomatkalla teimme hieman pidemmän pysähdyksen, kun kävimme tekemässä Islalle passihakemuksen Forssan poliisiasemalla. Tulomatkalla mitään pidempää paussia ei oltu suunniteltu. Olisi pitänyt. Parempi pysähtyä ennen huutokonserttia ja tehdä matkasta mukava kaikille matkaajille. Jatkossa näin aiommekin.

Seuraava matka tuleekin jo heti tämän viikon jälkeen. Miehelläni alkaa loma, ja palaamme Porin suunnalle. Matkan varrella, juuri keskellä matkaa, on Liesjärven kansallispuisto. Mikä sen parempi pysähdys kuin pieni reippailu luonnon keskellä! Tekee varmasti hyvää ihan meille kaikille.